 |
P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio, Tampereen sankari
ISBN: 978-952-5754-00-1
Sivuja: 92
Sidonta: Nid
Zum Teufel 2008
Kaikessa hiljaisuudessa ja toisten ulottuvuuksien kammotuksilta salaa on Pekka Allan Mannisen Kapteeni kuoliota julkaistu useamman albumin voimin. PA Mannisen kootut 2 Kapteeni Kuolio, Tampereen sankari kerää Sarjarin kestosuosikin seikkailuja yksiin kansiin ja tutustuttaa päähenkilöön.
Alunperin Tohtori Outoa ja suoraan sanottuna muitakin supersankareita parodiova hahmo kuitenkin karkasi puhtaan satiirin puolelta yhdeksi kotimaisen sarjakuvan kulttikiintotähdeksi.
Tampereen sankari kerää esiintymiset seuraten ei julkaisukronologiaa vaan sisäistä logiikkaa, tai kovin usein, sen puutetta.
Manninen tietää ja tuntee aiheensa läpikotaisin ja neuroottisen pikkutarkka tyyli antaa sarjakuvalle tiettyä hermostuneisuutta. Sivut ovat täynnä viivaa, sävyjä, pintoja, pakkomielteisyyteen asti.
Kuvallinen kerronta ei vain tue vaan peräti antaa lisää tarinaan. Jouko Ruokosenmäen jälki on saatu hyvin sovitettua kokonaisuuteen.
 |
|
Muata paavi voisi olla vakavastiotettavakin
|
Yksittäisten tarinoiden keskinäiset suhteet ovat liki olemattomia mutta niiden rakenne tukee toisiaan. Kuolion hahmossa viehättävää on miten se toimii muunakin kuin jälleen yhtenä monista väsyttävistä parodioista.
ECsarjakuvien ja Steve Ditkon LSDhenkisten sarjakuvien kuvasto on siirretty saumatta kotimaisiin maisemiin ja sairaseläkeläisen maailmankuva jätetään upeasti lukijan päätettäväksi. Philip K Dickin vaikutus on käsinkosketeltavaa.
 |
|
Sarjakuva käy myös Tampereen kartasta
|
Albumissa on myös nk DVD extroja kommenttiraitojen ja kuvien muodossa. Ainoa turha rikkova piirre on muutama Muistettavia tamperelaisia-sivu jotka eivät liity albumiin tai edes tematiikkaan. Tamperelaisuus ei perustele tätä. Kyllä borschkeitto ja marengit ovat molemmat ruokia mutta niiden yhdistelmisessä ei ole tolkun häivää.
 |
P.A. Manninen KAPTEENI KUOLIO JA KALEVANKANKAAN IHMISSUSI
ISBN 978-952-5754-06-3
sivuja 64
sidonta Nidottu
Zum Teufel 2009
Kalevankankaan ihmissusi on harvinaisuus eikä vain Suomen mittakaavassa. Ihmissudet ovat laiminlyöty kauhun saralla ja äärimmäisen harvoin taustatyö on tehty tällaisella pieteetillä.
Itselleni lähdeaineiston Baringin teos ja luetellut tapaukset olivat ennestään tuttuja mutta sarjakuva ei, tamperkeleestä tai Pispalan vampyyreista eroten, kyennyt tuomaan mitään uutta ja innovatiivista.
Tampereella riehuva ihmissusi on sangen antiklimaattinen ja lukija odottaa sarjakuvan lähtevän käyntiin, mitä ei lopultakaan tapahdu. Sen sijaan tulee kivuliaan selväksi miksi takaa-ajo kohtaukset ovat haastavia sarjakuvissa. Suoritettiin niitä sitten hissillä tai jalan. Sivuhahmo Kökkö pitää nimeään yllä.
Hopeoidun disney”aseen” aiheuttamat hörähdykset ja sinällään oivaltavat susien mielikuvien käsittely ja niihin liittyvän kulttuurihistorian tuntemus ovat oivaltavia. Se eikä tarinan alun ja lopun sitovan emosuden biologisten piirteiden huoliteltu asu eivät riitä jos kohta eivät herätä suunnatonta vastareaktiota 60-lukulaiseen viherpiiperrykseenkään.
Komea välityö joka olisi voinut olla paljon enemmän.
Keskustele Kapteeni kuoliosta kvaakissa