 |
|
© Mauri Kunnas Doghill prod.
|
Piitles
Teksti ja kuvat: Mauri Kunnas
Väritys: Jenna, Mauri ja Tarja Kunnas
Kustannusosakeyhtiö Otava
Painopaikka Otavan kirjapaino, Keuruu 2012
248 x 290 mm, kovak. väri, 78. s.
ISBN 978-951-1-25542-0
Hinta 24 euroa
©Doghill Productions & Otava 2012
Pitkä odotus on ohi.
Mauri Kunnas on ollut jo pitkään Beatles-fani – aina vuodesta 1964, kun pikku-Mauri näki Beatle-poikien kuvan Viikkosanomissa. Kunnas suunnitteli tämän kirjan tekemistä kauan – kymmenkunta vuotta. Aina välillä julkisuuteen tihkui tietoja ja huhuja “pian valmistuvasta” Beatles-aiheisesta sarjakuvasta, mutta jonka viimeistelyyn ei lastenkirjojen välissä koskaan tuntunut olevan aikaa.
Nyt opus on tässä, hikisissä näpeissä hypisteltavänä.
Ensimmäinen mieleen nouseva asia on huolenaihe siitä, miten Kunnas onnistuu tasapainottelemaan nyroksitymäisen räävittömän pelleilyn ja ehdottomien faktojen ja fanituksen välillä. Vastaus: kohtalaisen hyvin.
Kunnas nimittää esipuheessaan Piitles-kirjaansa “kraahviseksi novelliksi”, pieni työtapaturma, minkä hän ehti korjaamaan YLE:n aamu-television haastattelussa. Kunnas tarkoittaa tietenkin sarjakuvaromaania, graphic novel. Pienen romaanin verran luettavaa kirjassa onkin. Tekstiä on välillä paljon ja kuvissa tuttuun tapaan reilusti yksityiskohtia. Mutta kun juttuun alkaa paneutua, ei se tunnu liian raskaalta.
 |
|
Sutcliffen taulu.
|
Kunnas on tehnyt pikkutarkkaa työtä. Asioita ja faktoja on tarkistettu pedantisti, mikä kenties on syönyt osan kunnasmaisen huumorin hulluudesta. Beatles-kirjoista ja vanhoista valokuvista koottu informaatio on hengästyttävää, hän otti jopa selvää millaisen ja minkäkokoisen taulun John Lennonin taidekoulukaveri Stu Sutcliffe myi, ostaakseen basson. Taulu on dokumentoitu albumin sivuilla.
Kirja ei odotuksista huolimatta kerro Beatlesin koko tarinaa. Kunnas aloittaa aivan alusta, Lontoon pommituksista, joiden aikana Lennon legendan mukaan syntyi, käy läpi Beatle-poikien kouluvuosia, haparoivia bändialoitelmia, sekoilua Hampurissa ja päättyy ensimmäisen levytyksen tekemiseen. Eli oikeastaan loppuu ennen tositohinoita.
 |
|
Kunnaksen Piitles ei ole ihan pikkulasten sarjakuvaa.
|
Asialla on hyvä puolensa. Kirja seuraa Beatlesin alkuvaiheita – ennen kuin Beatlesista tuli Beatles – rauhalliseen tahtiin, turhia hötkyilemättä. Siitä ei tule myytin läpijuoksunomaista kertausta, joka siististi käy legendan kanonisoidut pääkohdat läpi. Se rasitti Arthur Ransomin piirtämää ja Angus P. Allanin kirjoittamaa sarjakuva-albumia Beatles — Sarjakuva legendasta. Ja varmasti monia muita vastaavanlaisia sarjakuvitettuja teoksia.
Jossakin määrin silmään pistävät perinteisestä Beatles-kaanonista poikkeavat karakterisoinnit joidenkin henkilöhahmojen kohdalla, mm. John Lennonin Mimi-täti on kuvattu ehkä liian ärmättimäiseksi. Mutta tokihan kärjistykset erilaisin painotuksin ovat sitä huumorin käyttöainetta.
Päällisin puolin tyyli on taattua Kunnasta, piirros on pikkutarkkaa ja huolellista, mutta silti rujoa: muotopuolien hahmojen silmät pullottavat päästä, Tyrvään murre vilahtaa kuplissa, ja kaikki laulujen sanat on kirjoitettu Remu-englannilla.
 |
|
Beatles-manageri Epsteinin kaappihomous.
|
Piitlesissä tuntuu kuitenkin olevan vähemmän roisketta ja revittelyä kuin wanhassa Nyroksityssä, kaikki vaikuttaa siistimmältä ja suoremmalta. Vaikutelma epäilemättä johtuu osittain kuplissa käytetystä käsiala-fontista. Vaikka siinä onkin sinällään kylliksi vaihtelua ja värinää, ei se enää kiemurtele ja ryömi pitkin piirroksia kuten ennen vanhaan. Fonttikirjainten käyttö tietysti helpottaa kirjan kääntämistä ulkomaiden markkinoille. Pienistä yksityiskohdista voi päätellä myös värityksen syntyneen tietokoneella, vaikka vesivärejä emuloidaankin aika hyvin. Vähintäänkin Photoshopia on käytetty tehostuksissa.
Tämän kirjan päättyminen “alkuunsa”, elättää toivetta jatko-osille. Mitä häröilyä irtoaisikaan Beatlemanian hurjimmista vuosista, tai hörhöguruilun ajasta huumeineen?
Juu juu, mutta onko se Piitlesi hauska? On se ihan OK, vaikkei Nyrok-aikojen parhaimpaan hauskuuteen ylläkään. Toimii varmaan parhaiten Beatles-faneille.
Aivan kuin sattumalta on äskettäin julkaistu suomeksi Beatlesia sivuava ja melko tarkkaan samaa aikaperiodia käsittelevä sarjakuvaromaani, jonka päähenkilö on mainittu Lennonin taidekoulukaveri Stuart Sutcliffe ja taiteilija Astrid Kirchherr; Arne Bellstorfin Baby’s in Black (Sammakko).