 |
“Maailman nuorison festivaali pidettiin Pjongjangissa, joka oli aivan käsittämätön kaupunki, eräänlainen suuri kulissi ja sellaisena erittäin pelottava. Siellä ei näkynyt lapsia, vanhuksia, huonokuntoisia, ei epämääräisiä hörhöjä. Ainoastaan nuoria terveitä aikuisia, jotka aina hymyilivät ja vilkuttivat ajaessamme bussilla ohi.” (Ismo Alanko, rakkaus on ruma sana, Johnny Kniga, 2004)
Ismo Alanko kävi Pjongjangissa Sielun Veljien kanssa vuonna 1987. Guy Delisle vieraili siellä noin viisitoista vuotta myöhemmin. Nähtävästi mikään ei ollut muuttunut.
 |
Pjongjang (Pyongyang)
Delisle, Guy
Suomentaja: Pääkkönen, Saara
ISBN: 978-951-0-35484-1
Kirjastoluokka: 853
Taitto: Satelliitti
Sivumäärä: 188s
Koko: 229 x 170 mm
WSOY
WS Bookwell Oy, Porvoo 2009
Svh. 20 €
 |
Guy Delisle on kanadalainen sarjakuvantekijä, joka on tullut tunnetuksi kolmesta matkakertomuksestaan: Shenzen, Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Burman matkakertomus julkaistiin suomeksi viime vuonna ja Shenzen on tulossa ensi vuonna. Laajemman kuvan Delislen tekemisistä ja mietteistä saa neliosaisesta haastattelusta, jonka voi lukea Kvaakista.
 |
Pohjois-Korea on varmaan maailman erikoisin maa. Valtio pitää huolen, että kansalaiset elävät pimennossa ja kuvittelevat, että heidän johtajansa on suurin ja kaunein. Pohjoiskorealaiset saavat harvoin tilaisuuden kertoa maansa todellisuudesta ja ulkomaalaisetkin pääsevät yleensä näkemään vain kulissina käytetyn Pjongjangin, muutaman museon (jotka juhlistavat mm. kansakunnan isän Kim Il-Sungin ja hänen poikansa Kim Jong-Ilin erinomaisuutta), sekä tarkkaan valittuja edustusmaatiloja. Peittely-yrityksistä huolimatta, jokaisella vierailijalla on kuitenkin pieniä mahdollisuuksia nähdä vilauksia maan karusta todellisuudesta. Tämän vuoksi kaikki paikalla käyneiden kertomukset ovat mielenkiintoista luettavaa.
 |
 |
Delisle oli Pjongjangissa työmatkalla kaksi kuukautta. Sinä aikana hän pääsi näkemään juuri ne samat asiat kuin kaikki muutkin kaupungissa vierailevat. Tutuksi tulivat kahden aseman metro, Kim Il-Sungin patsas, sekä Kansainvälisen ystävyyden näyttely. Koko ajan hänen seuranaan oli paikallinen opas, joka vahti että vieras näki ja kuvasi vain sallittuja asioita. Pari kertaa Delisle pääsi liikenteeseen ilman oppaan valvontaa, mutta seuraavana päivänä opas näytti tietävän tasan tarkkaan missä hän oli käynyt. Lisämaustetta tarinaan tuovat pienet pilkahdukset animaattoreiden arjesta ja samalla lukija oppii jotain myös animaatioiden tekemisestä. Delisle ei yritäkään tehdä syvällistä analyysia Pohjois-Korean tilasta ja sen syistä. Hän vain kertoo mitä matkallaan näki.
Tarina kulkee pääasiassa tekstilaatikoiden avulla, mutta onneksi tekstiä ei ole liikaa. Vaikka teksti ja kuvat ovat tasapainossa, Pjongjangissa on kuitenkin yllättäviä siirtymiä kohtauksesta toiseen. Tällöin lukijalta kestää hetken tajuta, että nyt ollaan jo uudessa tilanteessa. Kuvittajana Delisle on sen sijaan erinomainen. Hänen hahmonsa ovat ilmeikkäitä ja hän osaa käyttää kuvia korostamaan tekstin viestiä. Yhden sivun kokoiset kuvat tuovat tarinaan mukavia taukoja ja ne luovat hienosti tunnelmaa.
 |
Mikä parasta, teos saa lukijan miettimään. Länsimaalaiset paheksuvat Pohjois-Korean politiikkaa ja väestön oloja, mutta siitä huolimatta länsimaalaiset yritykset menevät sinne innoissaan halpojen tuotantokustannusten tai rahakkaiden kauppojen perässä. On hurjaa, että maassa on teräväpiirtolähetyksiä ja ydinaseita, kun kansa näkee nälkää ja ihmisille maksetaan palkka riisisäkkeinä. Onneksi teoksessa on mukana huumoria, mikä helpottaa raskaasta aiheesta lukemista ja sanoman perille menoa.
Ulkoasultaan albumi on tyylikäs ja onnistunut, kuten WSOY:ltä sopii odottaakin. Kaiken kaikkiaan Pjongjang on ehdottomasti vuoden parhaita käännössarjakuvia. Tällaisia julkaisuja on kaipailtu kirjakauppojen hyllyille jo pidemmän aikaa.
Keskustele Guy Delislen tuotannosta Kvaakissa.