 |
William Vance – Jean van Hamme: XIII Osa 5 – Hälytystila
Alkuteos: XIII 5 – Rouge Total (Dargaud Benelux 1988)
ISBN 952-5602-47-8
William Vance – Jean van Hamme: XIII Osa 6 – Tapaus Jason Fly
Alkuteos: XIII 6 – Le Dossier Jason Fly (Dargaud Benelux 1989)
ISBN 952-5602-48-6
Väritys: PETRA
Suomentaja: Kirsi Kinnunen
Painoi: Painotalo Auranen, Forssa
 |
Arktinen Banaani 2006
Nidottuja, molemmissa 48 värisivua
Ovh á 9,90 €
Arktisen Banaanin julkaisema XIII-albumisarja jatkaa etenemistään kiitettävällä vauhdilla. Kuusi albumia reilussa kahdessa vuodessa suomeksi on hatunnoston arvoinen suoritus. Ja mikä parasta, vaikka kyseessä on eurooppalainen laadukas albumisarja, sen julkaisua ei olla lopettamassa kesken! (Jos äskeisen lauseen huumori meni ohitse, tarkista esim. Largo Winchin, Comanchen, Alef-Thaun tai vaikkapa Valhallan suomenjulkaisujen kohtalo.) Henkilökohtaisesti aina sarjakuva-arvostelua laatiessani tekeekin mieleni kumartaa kustantamolle siitä että kyseinen julkaisu on päivänvalonsa nähnyt. Niin nytkin.
Kahdessa uusimmassa XIII:ssä saadaan päätökseensä ensimmäinen tiivis tarinarynnistys ja aloitellaan uutta. Viitosalppari Hälytystila solmii armollisen monta langanpätkää, joita on heitelty ensimmäisestä osasta alkaen. Pieni hengähdystauko onkin paikallaan niin päähenkilölle kuin lukijallekin, sen verran armottomalla tempolla tarinassa on edetty. Poliittinen juonitteluvyyhti saa tyydyttävän päätöksensä totutun tasokkaassa albumissa.
Päähenkilö XIII eli ‘Jason Fly’ ei silti vieläkään ole varma siitä kuka oikeasti on. Kuutosalbumi alkaa XIII:n lähtiessä selvittämään menneisyyttään siihenastisten johtolankojen pohjalta. Hän päätyy pikkuiseen vuoristokylään nimeltä Greenfalls. Ja sarjan nimi ei olisi XIII jollei päähenkilömme olisi pian taas kaulaansa myöten mysteereissä.
Saadessani käsiini tuoreet XIII:t luin alkajaisiksi neljä aiempaa osaa. Ihastuin aikoinaan kovasti LIKE:n julkaisemaan mustavalkoiseen albumiin, joka sisältää kolme ensimmäistä jaksoa. Banaanin värillisä albumeita jarruttelin lukemasta kunnes oli tarpeeksi uusia jaksojakin käsillä. Ja totta vie, Vancen grafiikka on kyllä värillisenä ja kunnon koossa helkutin paljon kauniimman näköistä kuin mv:nä! Moneen kertaan teki vain mieli jäädä ihastelemaan kuvien kauneutta, varsinkin alkupään albumeissa. Väritystäkään ei käy moittiminen.
Juoni taas eteni niin tiiviisti ensimmäiset viisi albumia, että kutonen ei tuntunut ihan niin vetävältä. Voi myös olla että liian monen Marvel-sarjakuvan lukeminen nuorena on tuhonnut kykyni nauttia juonikuviosta “sankari lähtee selvittämään menneisyyttään josta ei muista mitään”. Wolverinessa kun ei 90-luvulla juuri muita ideoita ollutkaan. Mutta ei siitä sen enempää. Asioista perillä olevat tahot väittävät että XIII:n meno vain paranee mitä pitemmälle tarina etenee. Jään odottamaan ensi vuonna ilmestyviä (?) kahta seuraavaa albumia.
Hälytystilan tai Tapaus Jason Flyn suomennoksesta, painoasusta tai paperista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Erittäin huolellista työtä koko ketjulta. Arktinen Banaani osaa hommansa.