JP Ahosen luomassa sarjakuvassa seurataan opiskelujaan viimeistelevien nuorten aikuisten elämää. Rankat bileet, ihmissuhdekoukerot ja tuskailu opintojen kanssa herättää muistoja varmaan kaikissa opiskelua kokeilleissa. Jos noista aineksista ei saa huumoria aikaiseksi, niin ei sitten mistään.
 |
Villimpi Pohjola: Kypsyyskoe
Tekijä: JP Ahonen
Kustantaja: Arktinen Banaani
Ulkoasu ja taitto: JP Ahonen ja Tatu Hurme
Painopaikka: Jelgava Printing House, Jelgava 2011
ISBN 978-952-5768-81-7
20 €
 |
Villimpi Pohjola on sunnuntaistrippi, joka ilmestyy tällä hetkellä Aamulehden ja Lapin Kansan Hetki-liitteen sivuilla. Ennen Kypsyysnäytettä sarjasta on julkaistu kaksi kokoelmaa Daily Hero Pressin toimesta. Päästäkseen kiinni Villimmän Pohjolan tapahtumiin ei ole tarpeellista tietää mitä aiemmin on tapahtunut, mutta ei siitä tietenkään haittaakaan ole.
 |
Sarjan rakenteessa on tapahtunut selvää kehitystä edellisiin kokoelmiin verrattaessa. Yksittäisistä vitseistä on siirrytty pidempiin tarinakaariin. Kypsyyskoe koostuu periaatteessa kolmesta eri juonikuviosta; ensimmäisessä etsiskellään lapselle isää, toisessa ihastutaan kämppikseen ja kolmannessa haetaan rohkeutta kosimiseen. Nämä juonikuviot risteilevät läpi teoksen ja muodostavat elämänmakuisen kokonaisuuden. Pohjimmiltaan Villimpi Pohjola on erittäin hyvin toimivaa huumorisarjakuvaa. Jutut eivät perustu pelkille vitseille vaan mukana on myös laajempaa tunneskaalaa. Sen ansiosta hahmoihin on saatu syvyyttä ja uskottavuutta.
 |
Sarjan piirrosjälkeä ei voi kehua liikaa. Se on kerrassaan upeaa! Ahonen osaa piirtää ja tuntee sarjakuvakerronnan kikat. Erityiskiitokset ansaitsee todella hienosti toteutettu väritys. Harvassa kotimaisessa sarjakuvassa on sen suhteen onnistuttu yhtä hyvin. Aiemmin sarjaa on kritisoitu liian useista ja liian samannäköisistä hahmoista. Tämän kokoelman tarinoissa päähenkilöiden määrää on karsittu ja hahmot tunnistaa helposti, mutta sivuhenkilöt, kuten Rontin satunnaiset sänkykaverit, näyttävät toisinaan hyvin samanlaisilta. Tai onhan se mahdollista, että kyseessä vain ovat samat henkilöt.
 |
Villimmässä Pohjolassa huumori syntyy niin kuvista kuin sanoistakin. Pari strippiä on toteutettu ilman sanoja, mutta muissa teksti ja kuvat ovat tiukasti naimisissa keskenään. Jos toisen jättäisi pois, niin tarinaa olisi mahdoton seurata. Aiheidensa puolesta Villimpi Pohjola liikkuu samalla tontilla kuin Kramppeja ja Nyrjähdyksiä tai vaikkapa Malinen. Uskaltaisin jopa väittää, että Villimpi Pohjola on nuoremman sukupolven Krampit. Molemmat sarjat käsittelevät nuoria aikuisia, jotka etsivät paikkaansa maailmassa. Tai eiväthän Kramppien hahmot enää niin nuoria ole, joten verrataan nyt tässä vain sarjan alkupäähän. Yhtäläisyyksistä huolimatta Villimpi Pohjola ei kierrätä samoja vanhoja ideoita vaan seisoo omilla jaloillaan ja kertoo asiat omalla tavallaan. Oman mausteensa Villimpään Pohjolaan tuovat lukuisat populaarikulttuuriviitteet. Osansa saavat niin pelit, animet kuin leffatkin. Etenkin Super Marioon viitataan vähän väliä. 80- ja 90-luvun kasvatit löytävätkin varmasti paljon tuttuja yksityiskohtia kuvista.
 |
Villimmän Pohjolan lisäksi JP Ahonen on vastuussa Journalisti-lehdessä ilmestyvässä Puskaradio-sarjasta. Hänen sarjakuviaan on julkaistu myös mm. Flight– ja 66°:25°-antologiossa sekä Ester Pärbergin tarinoita –kirjassa. Lisäksi hänen kuvituksiaan on julkaistu lukuisissa eri lehdissä.
Villimpi Pohjola on paraatiesimerkki siitä kuinka hyvää sarjakuvaa Suomessa tehdään ja julkaistaan. Toivottavasti siirtyminen Arktiselle Banaanille lisää sarjan näkyvyyttä ja tuo lisää uusia lukijoita. Näin laadukkaalle sarjalle on helppo toivoa menestystä ja pitkää ikää.
Keskustele Villimmästä Pohjolasta Kvaakissa.
Kvaak-arvostelut Villimmän Pohjolan aiemmista osista voi lukea täältä ja täältä.