![]() |
Rock on kivenkova kersantti, joka johtaa komppaniansa toisen maailmansodan hurjimpiin kahakoihin ja uhmaa natseja henkensä kaupalla.Näissä kertomuksissa ei luoteja säästellä eikä tuleen jäädä makaamaan! Sarjoista vastaavat monet legendaariset tekijät, kuten Joe Kubert, Irv Novick ja Russ Heath. Tuhti kokoelma sisältää kersantti Rockin ensimmäiset edesottamukset lehdistä G.I Combat ja Our Army at War.
Määrätietoinen kersantti takasi kamppailukosketuksen saksalaisiin valiojoukkoihin. Häntä eivät hätkähdyttäneet murskaavat tykistökeskitykset, heitinten haukahtelu tai päälle vyöryvät tankit.
Kersantti Rock – Sotapäiväkirjat Osa 1
Alkuteos Sgt. Rock Archives vol. 1
Kirjoittivat Robert Kanigher ja Bob Haney
Piirsivät Joe Kubert, Jerry Grandenetti, Irv Novick, Mort Drucker, Ross Andru ja Mike Esposito
Suomensi Moog Konttinen
Toimitti Asko Alanen
Latoi Janne-Matti Keisala
Kansi Joe Kubert
Alkuperäiset kansikuvat Jerry Grandenetti, Russ Heath ja Joe Kubert
Sarjan design Alex Jay/Studio J
Julkaisun design Louis Prandi
Mv-sommittelu Rick Keene
Julkaisija Egmont-kustannus
Painopaikka Kirjapaino Oy West Point, Suomi 2008
Pehmeäkantinen, 240 s. + kannet, mustavalkoinen
Koko 170 x 260 mm
ISBN 978-952-469-893-1
Hinta 12,90 euroa
© 1959, 1960, 2002 DC Comics
Aseen-to!
Kersantti Rock Easy-komppanioineen (Sgt. Rock and the Easy Company) täyttää 50 vuotta, ja tekee sen kunniaksi ensiesiintymisensä Suomessa. Sarjan loivat kirjoittaja Robert Kanigher ja piirtäjä Joe Kubert vuonna 1958. Korkeajännitys-lehtien mainoksissa esiintyi jo kauan sitten muuan Kersantti Kivi, jolloin jo olin odottamassa Rockia suomeksi. Eipä tuolloin näkynyt. Kyseinen Kivi odottaa muuten tämänkin pläjäyksen myötä palautetta, mainitaan sarjojen välissä.
![]() |
Antakaa tulta munille! Ja pitäkää tulta yllä!
|
Egmontin opus julkaisee aivan ensimmäiset Rock -sarjakuvat mitä on tehty. Ja ajalta jolloin sarja ei ollut vielä päässyt aivan kunnolla vauhtiin. 1970-luvulla tulivat parhaat Kersantti Rockit. Alusta aloittaminen on kuitenkin perusteltua, koska sarja kasvoi koko ajan ja ohuet henkilöhahmot saivat lisää syvyyttä. Rockin taustasta kerrottiin jatkuvasti uusia asioita, ja Easy-komppaniankin jermut kasvattivat persoonallisuudet.
Tekijäthän pysyivät samoina pitkään. Tässä ensimmäisessä osassa kansitaidettaan esittelee Russ Heath, jonka sarjakuviakin nähtiin Rockissa myöhemmin. Mukaan 1970-luvulla tulivat taitojaan näyttämään mm. George Evans, John Severin ja Jack Lehti. Kubert teki samaan aikaan paljon kansia, ja ilmeisesti muokkasi jonkin verran muiden piirtämiä naamoja. Rockin pärstä pysyi samasta puusta veistettynä vuosikymmenten ajan.
Kersantin säännöllinen julkaisu päättyi vuonna 1988, mutta senkin jälkeen on ilmestynyt satunnaisia erikoisjulkaisuja ja minisarjoja.
![]() |
Tankki! Nyt otti ohrakyrsä!
|
Robert Kanigher kirjoitti ja toimitti DC:n sotasarjat, joita suomeksi ei tietääkseni ennen ole nähty lainkaan. Näihin Bob keskittyi ja osoitti kyntensä pitkän sarjakuvauransa aikana. Miehen kirjoittamaa 60-luvun Batmania kyllä on, samoin 70-luvun Tomahawkia. Sotasarjakuva tuntui olevan kuitenkin miehen ominta alaa. Samaan aikaan tehty Ihmenainen (ei nähty Suomessa) meni taas paikoitellen niin överiksi, ettei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. Ei uskoisi saman kirjoittajan tekeleeksi.
Joe Kubert on sen sijaan edelleenkin täälläkin sarjakuvapiirien hyvin tuntema. Mustavalkoinen Tarzan-kokoelma ja tuore Tex Willer -kokeilu ovat saaneet miehelle suosiota Suomessakin. Kuvitus on tässäkin vähintään yhtä kommeeta. Eikä käsi ole värissyt kuten uudemmassa Rockissa oli havaittavissa. Ikä painaa nykyisin Joe Kubertiakin. Valitettavasti.
Vaikka käsillä oleva julkaisu on Korkeajännitys-otsikon alla, poikkeaa amerikkalainen sotasarjakuva sekä tyylillisesti että muodollisesti brittikorkkareiden muotista. G.I. Combat ja Our Army at War olivat olleet monen muun tapaan aikaisemmin sotasarjakuvalehtiä ilman vakinaisia hahmoja. 50-luvun lähestyessä loppuaan vakihahmot olivat alkaneet tulla muotiin lähes joka tyylin sarjiksissa. Tosin kakkossarjoina nähtiin kertakäyttöhahmoja edelleenkin. Sotasarjakuvissa piti näet joskus päähenkilön kaatua urhoollisesti. Kanigherin kanta olikin, että Rock kuoli Toisen maailmansodan viimeisenä päivänä sodan viimeisestä luodista. Miten vain, näin oli selvää, että Rockin kaatumista ei koskaan nähtäisi.
![]() |
Täynnä taisteluhulluja konkareita, joilla viiraa lantusta!
|
Sotaa ei ihannoida ja väkivalta on äkillistä ja armotonta, sanoi arvostelijakollegani Sippo viimeisimmästä Rock-minisarjasta. Ja tästä huomaa, että sama tilanne oli sarjan alkuvaiheessakin. Korkkareista tuttua vanhaveikkoilua ei ole, ja huumori on jäänyt vähiin sodan armottomuuden piiskatessa miestä. Kaveria ei jätetä eikä taistelukomppanialle mikään ole “iisiä”. Huumorin puute ja toisiaan liikaa muistuttavat tarinat tekevät Rockista jotakuinkin raskaan, ja kirja sopii paremmin pätkissä luettavaksi. Sotasarjakuviin enemmän hurahtaneet voivat olla eri mieltäkin.
Tämä on siis vasta ensimmäinen osa Kersantti Rockin sotapäiväkirjoista. Toivottavasti jatkoa seuraa ja runsaaasti. Toinen osa on ainakin jo käännettävänä.
Sisällysluettelo on käännetty vuoden 2002 Archives-julkaisuista, ja Bobit Kanigher ja Haney ovat sen jälkeen poistuneet manan majoille, samoin Irv Novick. Joten tiedot olisi kannattanut päivittää.
Rockmuusikkona paremmin tunnetun Moog Konttisen käännös on paikoin hyvinkin luovaa, ja hyvä niin. Kaikki amerikkalaisuudet eivät kääntyisi sellaisenaan suomeksi. Esimerkkeinä kuvanäytteissä on alla tekstinä Moogin käännös. Itse kirja on mustavalkoinen, sarjat on julkaistu alunperin väreissä.
Nämä Egmontin mustavalkoiset DC-kokoelmat sopivat kokonsa ja ulkoasunsa hyvin hyllyyn Showcase-kokoelmien viereen. Puolet ohuempana ulkoasu vaikuttaa vain vähemmän jämäkältä kivikovalle kessulle. Hintakin tuntuu tyyriiltä, kun viimevuotinen Jonah Hex oli halvempi, tuplasti paksumpana. Rockia myydään lehtipisteissä heinäkuun lopulle asti.
Painoasu on sotilaallisen jämptiä ja asiallista. Lepo. Jatkakaa.
Keskustele Kersantti Rockista Kvaakissa