 |
Vihreän Lyhdyn toinen osa jatkaa suoraan siitä mihin edellisessä osassa jäätiin ja meno vain kiihtyy entisestään.
Sinestro on tullut pakottamaan Hal Jordanin avukseen, mutta yllättäen paikalle ilmestyy Indigiheimo, joka kaappaa Sinestron. Siitä alkaa vauhdikas seikkailu, josta ei väriä ja synkkiä sävyjä puutu. Sankarimme yrittävät muun muassa pysäyttää kuolleita komentavan Mustan Käden, joka vaikuttaa ihan Judge Deathin oppipojalta. Samaan aikaan Universumin Vartijat käynnistävät oman suunnitelmansa maailmankaikkeuden uudistamiseksi.
 |
Vihreä Lyhty – Toinen osa: Mustan käden kosto
Alkuperäisjulkaisut: Green Lantern 7-12, Annual 1 (2012)
Tarina: Geoff Jones
Kuvittajat: Doug Mahnke, Ethan van Sciver, Renato Guedes, Jim Calafiore, Pete Woods
Tussaajat: Keith Champagne, Christian Alamy, Mark Irwin, Doug Mahnke, Tom Nguyen, Ethan van Scriver, Renato Guedes, Jim Calafiore, Cam Smith
Värit: Alex Sinclair Hi-Fi, Tony Avina
Ladonta: Massimo Falabella
Kääntäjä: Antti Koivumäki
Kustantaja: RW Kustannus, 2015
Sidottu, 4-värinen, 192 s.
Painettu Italiassa
ISBN: 978-88-68736-53-8
Myyntihinta: 29,90 €
 |
Vihreän Lyhdyn seikkailujen toisessa osassa esitellään liuta eriväristen sormusten kantajia. Vihreät lyhdyt ovatkin vain yksi osa kosmista spektriä. Värit eivät ole vain helpottamassa joukkojen erottamista toisistaan vaan ne määrittävät myös kantajiensa ominaispiirteen. Vihreillä lyhdyillä se on tahto, kun taas esimerkiksi Indigoheimolla se on myötätunto. Tällaisesta yksinkertaisesta luokittelusta huolimatta hahmot eivät ole yksiselitteisesti joko hyviä tai pahoja vaan kaikki kohtelevat toisiaan yhtä armottomasti. Tälläkään kertaa asioista neuvotella eikä tekoja selitellä vaan kaikki toimivat itsevaltiaan elkein. Ei ihmekään, että tällaisten henkilöiden kohtaamiset johtavat vääjäämättä taisteluihin.
Tarinan edetessä uusia hahmoja ja esineitä vyörytetään näyttämölle huimaa tahtia, joten uuden lukijan on mahdotonta arvata mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Se tekee tarinasta yllättävän ja kiinnostavan, mutta toisinaan joitakin sivuja pitää tavata pariin otteeseen ymmärtääkseen mistä on kyse. Kirjassa on myös paljon viittauksia aikaisempiin tapahtumiin, kuten Blackest Night -kokonaisuuteen, mutta vaikka niiden tunteminen varmasti tuokin lisää syvyyttä spektaakkeliin, niin ilmankin pysyy kärryillä.
 |
Kosminen meno on paikoitellen yllättävän rajua ja Mustan Käden kyky nostaa kuolleet haudoistaan pitää huolen siitä, ettei tämä ole ihan nuorimmille sopivaa luettavaa. Väkivaltaa kuvataan sen verran brutaalisti, että leffana tämä saisi vähintään K-15 -luokituksen. Kuvituspuoli on hoidettu isolla porukalla, mutta sitä ei huomaa, sillä tyyli on hämmästyttävän yhtenäistä. Sinällään se on hyvä, sillä hahmot on helppo tunnistaa joka kuvasta, mutta kuvituksesta jää melko teollinen maku.
Tämän kirjan luettuani en enää yhtään ihmettele, jos jotkut ovat hermostuneet naisten kuvaamisesta supersankarisarjakuvissa. Tässä tarinassa Jordanin naisystävä Carol esiintyy parin ruudun verran Tähtisafiiri-asussaan, joka on mauttomuudessaan naurettava. Tarinan kannalta esiintymisellä ei ole mitään suurempaa merkitystä, joten voisi kuvitella, että näyttäytyminen on pistetty mukaan vain nuorten poikien fantasioiden ruokkimiseksi. Melkoisen yksisilmäistä lukijoiden kosiskelua.
 |
Vihreän Lyhdyn toisessa osassa kyyti on kylmää eikä hengähdystaukoja pidetä. Tarinassa päädyttiin jo sellaisiin käänteisiin, että mielenkiinnolla jään odottamaan miten tästä vielä jatketaan ja pystyykö Geoff Johns pitämään pakan kasassa. Toivottavasti hän ei ole tuhlannut kaikkia hyviä ideoitaan näihin ensimmäisiin tarinoihin vaan meno pysyy kiinnostavana myös jatkossa.
Keskustele Vihreästä Lyhdystä Kvaakissa.