Komennusmiehet ovat oma ammattikuntansa, miehiä ja naisia joilla ei ole vakituista työpistettä, vaan jotka lähetetään rakennus- ja huoltotyömaille joissa tarvitaan väliaikaista erityisosaamista. Kun työkenttänä voi olla koko maailma, kokemuksia kertyy roppakaupalla. Noita tarinoita yrityksensä BP Asennus oy:n pikkujouluissa kuunnellessaan toimitusjohtaja Jari Vesanen sai ajatuksen niiden keräämisestä muistiin. Tuloksena on komea kovakantinen sarjakuvateos.
 |
Komennusmiehet: Teräsmiehet maailmalla – Tosiasioita työelämästä
Tekijä: Sihvonen, Kari A.
Kustantaja: Arktinen Banaani
Sivuja: 160
Koko: 235 x 315 mm
Sidosasu: Kovakantinen
Väritys: 4-v.
Kieli: Suomi
Julkaisuvuosi: 2018
ISBN: 978-952-270-400-9
Yhteistyössä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Metallityöväen liiton kanssa järjestettiin 2015-16 kirjoituskilpailu komennusmiesten tarinoista: arkityöstä kotimaassa ja maailmalla, työnkuvan muuttumisesta vuosien vieriessä, vaihtelevista asumisoloista, työyhteisöstä ja järjestötoiminnasta, ja alan suullisesta kaskuperinteestä. Kilpailutuomarina toimi kirjailija Antti Tuuri.
Kerättyjen kokemusten katsottiin ansaitsevan tulla julkaistuksi. Formaatiksi valittiin sarjakuva, joka on elävän elämän kuvaukseen erinomaisen sopiva.
 |
|
Turuttaret kuin yhdestä puusta
|
Piirtäjäksi valikoitui Kari Sihvonen, jonka tuotantoa ovat mm. Myrkky-lehdessä esiintynyt Kapteeni Kanki, sanaton strippisarja Silent Badness ja Suomen kuvalehdessä julkaistu Liisa. Valinta on onnistunut. Vaikka kuvat ovat enimmäkseen staattisia, puhuvia päitä ja hitsaavia käsiä, Sihvosen taide tuo kasvot tunnistettaviksi, eläviksi persooniksi. Vartalotyyppejä hänellä näyttää olevan tasan kaksi per sukupuoli, hoikka ja tanakka, mutta lähinnä haalariasuisiin työntekijöihin ei taida ihmeemmin varianssia saadakaan. Värejä on käytetty säästeliäästi, paria sävyä sinistä, punaista ja kellanruskeaa, pääasiassa antamaan tarinalle yhtenäistä ilmettä.
 |
|
Kulttuurieroja
|
 |
|
Kun ei vaan sattuisi mitään
|
“Elämme aikoja, jolloin yhteiskunta vaatii työntekijöiltä joustoja ja työttömiltä aktiivisuutta,” toteaa kirjan takakansi. Ehkä niin, mutta kootut muistot ovat parin vuosikymmenen takaa ja, kuten projektin sivuilla julkaistu Reppumiesten kevätseminaari -tarina toteaa, komennusmiesten ammattikunta tällaisenaan alkaa olla auringonlaskun ala. Nuoria ei joukossa juuri ole ja naisetkin ovat poissa. Harmaantuvien keikkaduunarien työnkuva on muuttunut ylityöllistetyiksi ruuhka-apulaisiksi.