Taiteilijanimen taakse kätkeytyvän Zepin Titieuf on yksi ranskankielisen alueen suosituimmista sarjakuvista. Miljoonia myyneessä sarjakuvassa seurataan rasavillin koulupojan edesottamuksia. Mutta saavatko aikuiset nauraa Titieufille?
Zep:
TITIEUF 4: KALSARIT KIRISTÄÄ
Egmont kustannus Oy
 |
Minun ei varmaankaan pitäisi nauttia Titieufin lukemisesta näin paljon, aikuisen miehen. Hittisarjakuva sisältää sentään aimo annoksen kakka- ja kikkelivitsejä sekä muuta alatyylin huumoria. Tokihan moiselle hölmöilylle nauravat vain pikku-Kalle-ikäiset tenavat?
Sarjan nimihenkilö on vilkas pentu, joka kartoittaa aikuisten maailmaa innokkaasti – vähän liiankin innokkaasti, jos tämän vanhemmilta kysytään. Kaikkea on kokeiltava: diskossa piereskelyä, tyttöjen kiusaamista ja ruoalla leikkimistä. Kokosivun stripeissä nähdään myös, miten Titeuf selviytyy uuden pikkusiskon hoivaamisesta. Mukana kuvioissa pyörii kirjava joukko koulukavereita ja mielitietty, joka ei oikein lämpene Titieufin lähentely-yrityksille.
Zepin kerronnan rehellisyys erottaa Titeufin erokseen monista muista lapsista kertovista strippisarjakuvista. Sarjakuvan lapset käyttäytyvät kuin oikeat lapset: viattomasti, välittömästi, ärsyttävästi ja typerästi. Kaiken maailman pikkuvanhojen jaskajokusten jälkeen pidäkkeetön Titieuf tuntuu suorastaan raikkaalta. Liisa Leppäsen suomentama, Zepin lasten suuhun kirjoittama dialogi tuntuu sekin aidolta, samoin kuin mukuloiden ilkikuriset tempauksetkin.
Juuri tämä aitouden tuntu tekee Zepin pöhköistä vitseistä hauskoja. Koska lapsipäähenkilöt käyttäytyvät lasten tavoin, voi lukija etäännyttää itsensä sarjakuvan kakkakepposista. Siten voi aikuinenkin nauraa niille.
Titieuf ei kuitenkaan ole pelkkää vitsinvääntöä. Paikoitellen Zep onnistuu kuvaamaan lapsuuden kasvun paikkoja oivaltavasti. Esimerkiksi lapsipsykologilla käynti kuvataan lapsen näkökulmasta veikeästi. Monille ehkä vaikeakin asia näyttää vallan luonnolliselta touhulta.
Viime aikoina sarjakuvia on Suomessa ympäröinyt kohu, kun päättäjät ja tiedotusvälineet ovat paheksuneet suositun sarjakuvan lapsiin mahdollisesti siirtämiä käyttäytymismalleja. Titieufia lukiessa koko jupakka tuntuu entistäkin naurettavammalta. Vaikka sarjakuva käsitteleekin omalla tavallaan lasten heräävää seksuaalisuutta, ei sen voi kuvitella motivoivan pikkupoikia hipelöimään naispuolisia luokkatovereitaan. Hyvässä tapauksessa se voi jopa olla keino lapsille jäsentää maailmaansa ja toimia aikuisille muistutuksena siitä, miten lapset ajattelevat.
Mutta ennen kaikkea Zepin sarjakuva on hauska. Titieufille voivat aikuiset ja lapset nauraa yhdessä.