Tällä viikolla sarjakuvissa #35

Tällä viikolla sarjakuvissa on katsaus viikon uusiin sarjakuviin sekä sarjakuviin liittyviin ajankohtaisiin tapahtumiin ja ihmisiin. Tällä kertaa: Kaisan Lekan uusi sarjakuva; sarjakuvaseminaari Kiasmassa; sarjakuvanäyttely Varkaudessa; Sadas Suuri kupla -visailu; Juba naisissa.

Tervetuloa jälleen lukemaan Tällä viikolla sarjakuvissa -palstaa, opastanne sarjakuva-alan tapahtumiin ja uusimpiin julkaisuihin.

Intia tulee Kiasmaan

Kiasman seminaaritilassa järjestetään ensi keskiviikkona 8. syyskuuta kello 14.30 – 17.00 seminaari ”Grassroots Comics – a case for democracy?”. Seminaarin alustajina toimivat World Comics Indian pääsihteeri Sharad Sharma, Maailman sarjakuvat RY:n puheenjohtaja Leif Packalén ja ulkoasiainministeriön sosiaalisen kehityksen neuvonantaja Timo Voipio.

Seminaarin jälkeen avataan Kiasman Takaikkunassa näyttely ”COMICS POWER- seinäsarjakuvia Intiasta”. Näyttelyn avajaisissa esiintyy vuoden 2002 sarjakuvafestivaaleiltakin tuttu The Shaktiman Show.

Napalmi palaa näyttelyssä

Sarjakuva-akatemian näyttely on esillä Varkaudessa osoitteessa Kauppakatu 19. Näyttely on esillä 6. – 12. syyskuuta ja avoinna kello 11. – 19. Sarjakuva-akatemia tunnetaan Kersantti Napalm ja Sirkkeli-julkaisuistaan.

Sata kuplaa

Yle TV 2:n sarjakuvavisa Suuri kupla (kuva 2) aloitti kahdeksannen tuotantokauden. Ohjelman 15 jaksoa nähdään TV2:lla lauantaisin 4.9. alkaen klo 10.00 ja uusintana torstai-iltapäivisin. Sarjan sadas jakso ja juhlalähetys nähdään lauantaina 11.9. Juhlalähetyksessä sarjakuva-ammattilaisten joukkue (Juba Tuomola, Reija Nieminen ja Olavi Rytkönen) saa vastaansa vuoden 2002 kisan voittaneen lapsijoukkueen.

Lisätietoja:
Suuren kuplan sivut
Ylen sivut

Sikailua Suomenlahden yli

”Juba” Tuomolan Viivi & Wagner -sarjakuva lähtee valloittamaan Eestiä. Eilen 6. syyskuuta avattiin Tartossa Viivi & Wagner -näyttely.

Juba ilmeisesti myös haluaa naista. MeNaiset-lehden numerossa 36/04 julkaistussa artikkelissa ”Juba Tuomola – sikamaisen hauska sinkkumies” kirjoitetaan seuraavaa:

”Juba elää vielä sinkkumiehen elämää, tosin vastentahtoisesti. Hän ei kuulemma pistäisi vastaan ollenkaan, jos vastaan kävelisi sopivasti huumorintajuinen nainen, joka olisi halukas ottamaan hoiviinsa yksinäisen sarjakuvataiteilijan. Vinkkinä kiinnostuneille: miehen työhuone on tapetoitu Nylon Beatin Jonnan ja Erinin kuvilla.
– He vaan ovat niin nättejä. Ihanteeni on moderni, itsenäinen nainen. Myös kieroutunut huumorintaju olisi kiva yllätys. Naisen olisi hyvä tykätä ainakin Monty Pythonista.”

Eli jos olet moderni, itsenäinen, huumorintajuinen Jonna tai Erin, kannattaisikohan rohkeasti ottaa yhteyttä Jubaan?

Uutuushylly

Kaisa Leka muistetaan viime vuonna julkaistusta I Am Not These Feet –sarjakuvasta, joka oli omakustanteeksi huikea menestys. Omaelämäkerrallisessa sarjakuvassa Leka kuvasi jalkojensa amputointia. Lekan uusi albumi on nimeltään Your name is Krishangi (kuva 1). Se on 64-sivuinen matkakertomus kesän 2003 Kalifornianmatkalta. Teemana tällä kertaa koipien sijasta henkinen etsiminen ja löytäminen. Lekan sivuilta löytyy näytesivuja ja lisätietoja. Teosta myydään 5 euron hintaan Akateemisessa, Kiasman kaupassa, Like-kirjakaupassa tai Twin-shopissa. Albumista on tehty kaksi eriväristä versiota: tummanruskea-vaaleanpunainen ja tummanruskea-vaaleansininen.

Veli Loponen on julkaissut uuden omakustanteen. Loposen ja Sampsa Kuukasjärven sarjakuva Jaanan matkassa on tekijöiden mukaan perinteistä seikkailusarjakuvaa, jossa ratkotaan mysteerejä ja salaisuuksia. Alun perin 90-luvun puolivälissä tehdyt sarjakuvat on koottu kolmeen lehteen, joista jokainen sisältää tekijöiden muistelmia sarjan teosta sekä luonnoksia. Lisätietoja ja tilausohjeet löytyvät Loposen sivuilta

Tällä viikolla on ilmestynyt myös Dragon Ballin numero 13, jossa Son Goku taistelee Piccolo-nimistä hirviötä vastaan. Tarjolla kivaa kersoille jälleen, nähtävästi.

Nettiruudut

Tällä viikolla uusia arvioita Kvaakissa ovat Anne Muhosen arvio Tassutellen-sarjakuvasta ja Reima Mäkisen arvio Rooma-sarjakuvanovellikokoelmasta. Arvioiden lisäksi on julkaistu artikkelit Petri Hiltusen ja Timo Mäkelän julkkareista.

Rakastan sarjakuvan tuoksua aamuisin

Jos olet sarjakuvantekijä tai kustantaja ja haluat, että uusi sarjakuvasi uutisoidaan tällä palstalla, ota yhteyttä. Myös infoa erilaisista sarjakuvaan liittyvistä tapahtumista voi ja kannattaa lähettää. Minut tavoittaa osoitteesta otto.sinisalo@welho.com.

Kun Roomassa

Piirtäjäveteraani Timo Mäkelän sarjakuvanovellikokoelma Rooma julkistettiin 30.8. Kvaakin toimittaja oli paikalla ravintola Jagellonicassa kuulemassa tekijän ja kustantajan ajatuksia teoksesta.

Timo Mäkelä on monipuolinen tekijä: hän on tehnyt poliittisia pilapiirroksia, strippejä sekä pidempiä sarjakuvia jo vuodesta 1978 asti. Hänet teoksiinsa lukeutuvat muun muassa Pieniä julmia tarinoita, Häjyt sekä sarjakuvaromaani

Vaaleanpunainen pilvi. Rooma on kovakantinen kokoelma Mäkelän sarjakuvanovelleja. Se sisältää ”Timpan” sarjakuvia vuodesta 1992 eteenpäin sekä kolme albumia varten piirrettyä aiemmin julkaisematonta tarinaa.

Sarjakuvanovelli on haastava muoto, mutta Mäkelä kokee sen omakseen. – Novelli on kuin tiukka isku. Siinä otetaan yksi idea ja viedään se loppuun. Muoto on tehokas ja sopii sarjakuvaan, Mäkelä tiivistää. Roomassa nähdään Guy de Maupassantin, Franz Kafkan ja Juhani Ahon novelleihin perustuvia sarjakuvia. Aivan suoria adaptaatioita ne eivät kuitenkaan ole. – Hyvästä kirjallisuudesta on hyvä ammentaa aiheita. De Maupassantin Mustapukuisen naisen sovitin vapaasti ulkomuistista. Kafkan Keisarin viestin sijoitin 1700-luvulle, osittain koska tuon periodin ajankuvaa en ole päässyt aiemmin piirtämään.

Mäkelä on löytänyt hiljattain myös oopperan. Mikä on saanut miehen innostumaan yleensä elitistisenä pidetystä taiteesta? – No kun kerran [Matti] Hagelberg niin minäkin, Mäkelä nauraa. – Ooppera on lopulta kauhean lähellä sarjakuvaa. Molemmissa kerronta on tyyliteltyä, hurjaa ja epätodellista. Sarjakuvan asemaan Mäkelä on tyytyväinen. Alan kehitys on ollut suotuisaa. – Me olemme nyt niin arvostettuja kuin ikinä. Kun aloitin, keskusteltiin siitä, pitäisikö sarjakuva kieltää. Nykyään sarjakuvalle myönnetään valtion tukea ja alaa arvostetaan siinä missä muitakin taiteita.

Paikalle kutsuttu valtioneuvos Pentti Arajärvi todistaa läsnäolollaan Mäkelän väitettä. Rooman julkaisseen Arktisen Banaanin kustantaja Harto Pasonen on silminnähden tyytyväinen uutuusalbumiin. Suomen tuotteliaimpiin kustantajiin kuuluva Pasonen uskoo, että Rooma tavoittaa myös yleisön, joka ei tavallisesti tartu sarjakuva-albumeihin. – Tarkoituksemme on hälventää sarjakuvan ja niin sanotun korkeamman taiteen välistä kuilua, Pasonen kommentoi. Kustantaja luottaa Mäkelän vetovoimaan tekijänä. Pasonen pitää tekijää samanlaisena luottonimenä kuin Kati Kovácsia, jota kustantamo myös julkaisee. – Pyrimme tekemään tekijän nimeä tunnetuksi ja Timon jutut ovatkin helppoja myydä. Hän on monialainen taiteilija eikä ainoastaan leimallisesti sarjakuvantekijä. Hän on enemmän kirjailijapersoona ja puhuu julkisuudessa sisällöstä tavalla, joka kiinnostaa yleisöä. Kustantaja vaikuttaa panoksellaan sarjakuvan lopulliseen muotoon. Kovakantinen, marmorilaattaa muistuttava Rooma on suunniteltu vetoamaan myös taidekirjoja ostavaan yleisöön. – Kustantajan rooli ja samalla suurin haaste on suunnitella sarjakuvan ulkoasu sisältöön soveltuvaksi. Timon kohdalla haaste on erityisen suuri, sillä hänen tyylinsä vaihtelee teoksesta toiseen. Se on silti haaste, jonka mielelläni otan vastaan, tiivistää Pasonen. Ensi vuonna Arktisen Banaanin suunnitelmissa on julkaista Mäkelän 1800-luvun Suomeen sijoittuva sarjakuvaromaani.

Kuvat: 1. Timppa stand up – asennossa. 2. Myös Pentti Arajärvi kävi hakemassa Timpalta senaattorin kuvan Roomaansa. 3. ”Onpas iloista viiniä”, naureskelee Tarmo Koivisto samalla kun Timppa signeeraa teoksensa Markku Tantulle. 4. ”Kyllä täällä Raumalla on mukavaa”, totesivat Joonas ja Kari Korhonen Kuvat: Vesa Kataisto

Sarjakuvan Runebergit

Uusimmassa Suomi-Korkkarissa käydään toiminnallisesti läpi Suomen sodan vaiheita. Toimittaja Asko Alanen ja piirtäjä Petri Hiltunen kertoivat albumin tekoprosessista Egmont kustannuksen lehdistötilaisuudessa 12.8.

Vänrikki Stoolin Korkeajännitys – Edestä maan ja kuninkaan jatkaa suomalaistekijöiden Korkeajännitys-sarjakuvien sarjaa. J. L. Runebergin runoja mukaileva ja modernisoiva albumi maalaa historiallisesti tarkan ja kaunistelemattoman kuvan Suomen viimeisistä vaiheista Ruotsin alaisuudessa. Sarjakuvan kuvakäsikirjoituksen laatinut Pekka Manninen ei päässyt paikalle, mutta Alanen ja Hiltunen kertovat monisanaisesti albumin synnystä.

Jo kymmenen vuotta Korkeajännitys-sarjakuvia toimittanut Alanen on ollut alusta asti mukana lanseeraamassa kotimaisia Korkeajännityksiä. Korkkaribrändi onkin voimissaan ja erikoisempaakin materiaalia uskalletaan julkaista. Jarkko Sipilän ja Jouni Mölsän Noottikriisin aikoihin sijoittuva tarina on seuraava suomalainen Korkkari.

Korkkarilipun alla julkaistaan tänä vuonna myös Peter Tomasin ja Peter Snejbjergin sotakauhutarina Valon Prikaati. Sekä Hiltunen että Manninen ovat innokkaita sotahistorian harrastajia, joille sarjakuvan historiallinen autenttisuus oli erityisen tärkeää. Manninen on lukenut valtavan määrä aihetta käsitteleviä kirjoja käsikirjoitusurakkaan valmistautuessaan.

Juonikehys on kirjoittajan oma: Runebergin runot ovat toimineet inspiraationa, mutta Runeberg jää taustalle tekijöiden keskittyessä historiallisten tapahtumien kuvaamiseen. Hiltunen koki Vänrikki Stoolin tarinoiden rakenteen antavan tekijöille vapauksia.
– Monella tapaa Runeberg oli aikansa Quentin Tarantino. Tarina liikkuu eri päähenkilöiden välillä ja eri aikatasoissa. Mannisen käsikirjoitus oli haaste Hiltuselle, vaikka Korkkarit eivät olekaan hänelle vieraita. Pitkän uran tehneen piirtäjän teoksiin kuuluu muun muassa vuonna 2003 ilmestynyt Lännen Korkeajännitys.
– Minua hirvitti porukoiden määrä käsikirjoituksessa. Saadessani sen käsiini katsoin, että jaahas, joukkokohtaus, joukkokohtaus, joukkokohtaus… , Hiltunen nauraa.
– Monen ruudun taustalla oli joukko marssivia miehiä. Lännen Korkeajännityksen sijoitin kallioiseen maisemaan, jossa taustojen piirtäminen oli helpompaa. Lopputulos on kuitenkin kolmea ruutua lukuun ottamatta uskollinen alkuperäiselle käsikirjoitukselle. Vaikka Hiltunen onkin sotahistorian harrastaja, on Vänrikki Stoolin Korkeajännitys miehen ensimmäinen modernin sodan kuvaus. Se on myös piirtäjän ensimmäinen Suomeen sijoittuva ei-fantasiakertomus. Vastaavasti piirtäjän taustatyö oli huolellista.
– Rima oli korkealla lähteä tekemään albumia myös siksi, että Suomen sotaa ovat kuvittaneet Edelfeltin kaltaiset kärkitaiteilijat. Käytin kuvalähteinä juuri esimerkiksi Edelfeltin maalauksia ja muita aikalaiskuvia. Välillä piti improvisoidakin.
– Kapteeni Dunckerista ei ole olemassa muotokuvaa. Tosin hänen hattunsa on nähtävillä museossa, myhäilee Hiltunen. Inspiraatiota piirtämisurakkaan Hiltunen haki musiikista.
– Manniselta sain kuunneltavakseni Yhdysvaltain sisällissodan aikaista taistelumusiikkia. Kuuntelin piirtäessäni myös taistolaislauluja. Sain jonkinlaisen herätyksen, en niinkään aatteeseen mutta tuohon mahdottoman hauskaan musiikkiin. Tekijät itse ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

– Suomalaisilla on yleisesti jäsentymätön kuva Suomen sodasta, mutta Manninen on tehnyt hienon työn käsikirjoituksessa. Vänrikki Stoolin Korkeajännitys on monella tapaa aidompaa sotahistoriaa kuin alkuperäisteos, arvioi Alanen.

Kuvat: Vesa Kataisto

1. Kyllä nyt on kivaa! Asko Alanen ja Petri Hiltunen toteuttivat tunnetun sotilaan tositarinan P.A. mannisen käsikirjoituksen perusteella. 2. Julkkareissa oli tarjolla Sandels-olutta, voileipäkakkua ja Runebergin torttuja. 3. Myytti kaatuu. Sven Dufva ei saanut venäläisiä pysähtymään, vaikka tarina kertoo toisin.

Tällä viikolla sarjakuvissa #34

Tällä viikolla sarjakuvissa on katsaus viikon uusiin sarjakuviin sekä sarjakuviin liittyviin ajankohtaisiin tapahtumiin ja ihmisiin. Tällä kertaa: merkittäviä uutuusalbumeita; Pieni sunnuntai –myyntitapahtuma. Olen aikataulusta myöhässä viikon, joten uutisoitavaakin on ehtinyt kertyä.

Viides sunnuntai ja edelleen pieni

Pieni sunnuntai –pienkustannetapahtuma järjestetään jälleen. Paikkana on Galleria Myymälä2, ajankohtana 5.9. kello 11-20. Pienkustantajat myyvät sarjakuvia sekä mm. musiikkia ja vaatteita. Kahvia ja pullaakin on tarjolla.

Lisätietoja: Myymälä2:n kotisivut.

tAdaa

Ada-sarjakuvista tunnetun Anne Muhosen tauluprinttejä ja sarjakuvia on esillä Itäkeskuksen kirjastossa (Stoa, Turunlinnantie 1), 23.8.-3.9. Laajempi näyttely järjestetään Pasilan kirjastossa (Rautatieläisenkatu 8, Sisäänkäynti: Kellosilta 9), 13.-27.9.

Hesari nostaa sarjakuvaa

Sarjakuva sai paistatella hetken suuren yleisön huomiossa, kun Helsingin sanomat käytti 18.8. kokonaisen sivun uudelle sarjakuvalle. Esiin nostettiin tuoreet Joe Saccon Palestiina ja Joan Sfarin Pikku Vampyyri menee kouluun.

Harri Römpötin artikkelissa ”Hyviä tarinoita hyvin kerrottuina” esiteltiin puolestaan syksyn runsasta sarjakuvatarjontaa. Artikkelin viesti oli selvä: sarjakuvalla menee jälleen paremmin Suomessa.

Asemat pitävät

Asema kustannus on julkaissut internetsivuillaan näytteitä kustantamon syksyn uutuuksista. Tulossa ovat Laikku-antologiat 03 ja 04 sekä käännösalbumi Minä Lewis Trondheim.

Uutuushylly

Kotimaisten korkkarien sarja jatkuu Vänrikki Stoolin Korkeajännityksellä. Pekka Mannisen kirjoittama ja Petri Hiltusen piirtämä sarjakuva modernisoi ja sarjakuvittaa J. L. Runebergin runoja. Suomen sodan vaiheita käydään läpi huolella, joskin mekaanisesti. Albumista ilmestyy pian Kvaakiin myös pidempi juttu.

Viikon ja samalla vuoden tärkeimpiä uutuuksia ovat jo mainitut Pikku Vampyyri ja Palestiina. Pikku Vampyyri menee kouluun on mainio lasten sarjakuva, joka pelottanee pilttejä juuri sopivasti. Aikuisetkin viihtyvät Sfarin äkkiväärän ja kuvia kumartelemattoman huumorin parissa.

Palestiina puolestaan on häkellyttävän kunnianhimoinen sarjakuvareportaasi 80- ja 90-luvun taitteen intifadasta. Ääneen pääsevät Israelin miehittämällä alueella elävät muslimit sekä jossain määrin myös miehittäjätkin. Sacco kirjoittaa (ja piirtää) itsensä rohkeasti omaan journalismiinsa. Palestiinassa Saccolla on vielä ongelmia kuvan ja tekstin suhteen kanssa. Erinomainen piirtäjä ylitti myöhemmin itsensä eheämmällä Safe Area Gorazde -kirjalla, jossa hän raportoi Serbien piirittämältä turva-alueelta. Toivotaan, että Gorazde käännetään seuraavaksi.

Egmontin Dracula-pokkaria ei myydä yhtenä Ihmesarja-pokkareista, mutta formaatti on identtinen: 300 sivua mustavalkoisia Marvel-sarjakuvia 70-luvulta. Tällä kertaa julkaistaan Gene Colanin ja Marv Wolfmanin Tomb of Dracula -kauhusarjakuvia. Aika ei näytä olleen suotuisa kliseiselle kauhistelulle. Draculalla on lähinnä kuriositeettiarvoa. Kirjassa tekee ensiesiintymisensä muun muassa elokuvissa myöhemmin suuren yleisön tietoisuuteen noussut vampyyrinmetsästäjä Blade.

DC-spesiaalin numerossa 4/2004 jatkuvat jatkosarjat Birthright, Hush sekä Valtakunta ja voima. Taide kaunista, sisältö plörinää. Ei mitään uutta täällä.

Ranma-kirjasarja on edennyt kymmenenteen osaansa. Mukana on kaksi tarinakokonaisuutta ja kolmattakin aloitellaan. Taiteilija Takahashi muun muassa venyttää genderbenderinsä äärimmilleen, kun sarjaan tulee Ranman ja Ukyon lisäksi mukaan vielä kolmaskin ristiinpukeutuja.

Nettiruudut

Dork Tower -sarjakuvan piirtäjä John Kovalic vieraili Suomessa Espoon Ropecon-roolipelitapahtumassa elokuussa. Hän on kirjoittanut nettipäiväkirjaansa matkakertomuksen, jossa muun muassa ennalta-arvattavasti hämmästellään suomalaista saunakulttuuria. Kovalicin haastattelu julkaistaan Sarjainfo-lehden numerossa 3/2004.

Uusia artikkeleita Kvaakissa ovat Timo Ronkaisen arvio Anne Muhosen Ada – Pohjan kruunu –sarjakuvasta sekä Jukka Laineen arvio Rivari-omakustanteesta.

Elämässäni on sarjakuvia, ne tekevät minusta vahvan

Jos olet sarjakuvantekijä tai kustantaja ja haluat, että uusi sarjakuvasi uutisoidaan tällä palstalla, ota yhteyttä. Myös infoa erilaisista sarjakuvaan liittyvistä tapahtumista voi ja kannattaa lähettää. Minut tavoittaa osoitteesta otto.sinisalo@welho.com.

Tällä viikolla sarjakuvissa #33

Tervetuloa jälleen lukemaan Tällä viikolla sarjakuvissa –palstaa, opastanne sarjakuva-alan tapahtumiin ja uusimpiin julkaisuihin. Epäsäännöllisen säännöllinen palsta on nyt palannut kesälomilta. Minä olen Otto Sinisalo, uutisankkurinne tällä viikolla.

Painokelvotonta muttei julkaisukelvotonta

Turun Taideakatemian piirrustuskoulu ja animaatiolinja järjestivät keväällä kahden viikonlopun mittaisen sarjakuvatyöpajan, jossa työstettiin sarjakuvaa suoraan näyttelytilaan painetun muodon sijaan. Työpajan tuloksena syntyneet työt on koottu Painokelvotonta sarjakuvaa –näyttelyyn. Näyttely on esillä 22. elokuuta asti Köysiratagalleriassa, Linnankatu 54-60. Galleria on auki joka päivä kello 12 – 17.

Lähde: Turun sanomat.

Maasikaa ilmaiseksi

Hiljattain Cerebus-suurtyönsä päättäynyt Dave Sim on tehnyt kiinnostavan tarjouksen: hän tarjoaa ilmaisia Cerebuksen numeroita kaikille, jotka vaivautuvat kirjoittamaan hänelle kirjeen – siis oikean kirjeen, ei sähköpostia. Sim lupaa lähettää ilman postikuluja nimikirjoitetun Cerebus-lehden jokaiselle kirjoittajalle, joka mainitsee tarjouksen kirjeessään. Sim haluaa nähdä, moniko netin käyttäjä on valmis tekemään muutakin kuin passiivisesti klikkailemaan linkkejä.

Ilkeämpi kirjoittaja sanoisi tähän jotakin häiriintyneiden ihmisten hyväksikäytön moraalittomuudesta, mutta minäpä annan osoitteen, johon kerjuukirjeitä voi lähettää:

Aardvark Vanaheim, Inc
P.O. Box 1674 Station C
Kitchener, Ontario, Canada N2G 4R2

Lähde: Neil Gaiman

Uutuushylly

Mustanaamion kakkossarjat vaikuttavat edelleen laadullaan. Uusimassa numerossa (17/2004) nähdään Franquinin Pikoa ja Fantasiota sekä Benito Jacovittin parodista Zorry Kidia. Sääli vain, että lehdessä on edelleen Mustanaamio.

Uusimmassa Spider-manissa (8/2004) nähdään J. M. Straczynskin kirjoittamia ja John Romita Jr:n kuvittamia tarinoita. Ensimmäisessä vietetään iltapäivä May-tädin seurassa ja toisessa Hämähäkkimies käy kahvilla räätälin kanssa. Miten niin ”kuulostaa tylsältä”?

Ulkomailta Suomen erikoisliikkeisiin on saapunut Bone: One Volume Edition. Kyseessä on siis Suomessa Luupäinä tunnettu Jeff Smithin kehuttu ja palkittu sarjakuva kaikenikäisille. Nyt Bonen kaikki 50 numeroa löytyvät sullottuna yhteen yli 1300-sivuiseen laitokseen.

Minulla on se pöydälläni ja voi hyvä luoja se massiviinen. Olen pahoillani, (Luupäitä suomeksi julkaissut) Like-kustannus, mutta viisikymmentä euroa koko sarjasta ja kirjasta, jolla voisi helposti tappaa miehen on hämmästyttävä hinta-laatusuhde. Tällä järkäleellä kelpaa ahdistella syksyllä Helsingin sarjakuvafestivaaleille saapuvaa Smithia.

Nettiruudut

Jos ette vielä ole, käykää vilkaisemassa Christopher Nolanin ohjaaman Batman Begins –elokuvan traileri. Minä ainakin sotkin housuni.

Polttaa sarjakuva miestä

Jos olet sarjakuvantekijä tai kustantaja ja haluat, että uusi sarjakuvasi uutisoidaan tällä palstalla, ota yhteyttä. Myös infoa erilaisista sarjakuvaan liittyvistä tapahtumista voi ja kannattaa lähettää. Minut tavoittaa osoitteesta otto.sinisalo@welho.com.