Tiikeri luettu. Piirtäjä Venturi saa minulta täydet pisteet kuvituksesta. Selvästi hän oli syttynyt tähän tarinaan ja pistänyt kaikki taitonsa likoon, mikä näkyykin joka sivulla. Yksityiskohdat taustoja myöten olivat ilahduttavan tarkasti kuvattuja. Ja mikä tärkeintä, Texin ja Carsonin lisäksi Musta Tiikeri näytti jetsulleen oikealta. Loistavaa!
Sitten se tarina. Ensimmäinen osa oli laimea. Nizzin draaman ja jännityksen kehitys jäi ponnettomaksi, vaikka huonostakaan kynäilystä ei toisaalta voi puhua. Kipinää ja kekseliäisyyttä vain puuttui. Musta Tiikeri on hahmo, joka on kahden aikaisemman tarinansa myötä muodotunut yhdeksi klassisimmista Texin vihulaisista (sanokoon S. Bonelli mitä hyvänsä), ja odotukset olivat tavallista korkeammalla. Teatterimurha oli niin pirullisen loistava tarina Nizziltä, ja Tiikerin paluukin ihan tasaisen hyvä, että suorastaan ihmeitä olisi nykyNizziltä vaadittu nostaakseen saagan tässä kolmannessa osassa vielä uudelle tasolle. Valitettavasti siis tarinan alkupuoli ei tarjonnut sellaisia spesiaaleja kieroiluja ja juonen käänteitä, joita tällaisen vihollisen ollessa kyseessä odottaa saavansa lukea.
Kaiken takana ollut oopiumi ja valkoisten saattaminen ikeeseen sen avulla ei ollut mielestäni yhtään huono lähtökohta, päinvastoin, mutta hyvistä aihioista huolimatta tarina ei onnistunut niitä hyödyntämään. Ehkä olisi tarvittu kolmas syventävä pokkari, taas kerran. (Itse asiassa tarinassahan oli vähän samankaltainen idea kuin Kadonneessa laivassa, oopiumilaakso jne.). Masentava tieto, että Nizzi on joutunut turvautumaan apureihin kirjoituksissaan.
Lopulta melko suoraviivaisesti päädyttiin Tiikerin luolaan. Venturi oli kuvittanut uhkaavan linnan upeasti, ja muutenkin Venturin taide pelasti paljon tarinan tunnelmasta.
[spoiler]Loppukahinat olivat mielestäni ihan tyydyttäviä. Vauhti ja jännitys nousivat toiseen potenssiin. Tiikerin motiiveja syvennettiin kyllä kreivin aikaan, ilman sitä ei olisi paljoa jäänyt käteen. Tiikerin kuolema oli hyvä ratkaisu. Parempi, ettei näitä saagoja väkisin pitkitetä. Mefistossa on vähän sitä ongelmaa. En pidä minään mahalaskuna, että Devlin lopulta ampui Tiikerin. MT ja Tex kamppailivat pitkään paremmuudestaan, ja kuten sitkeän ja huippuvaarallisen vastustajan kuuluukin niin Tiikeri pääsi niskan päälle. Tarvittiin ripaus onneakin, että Tom sattui paikalle. Tiikeri sylki myrkkyään loppuun asti ja Texkin kuvattiin haavoittuvaksi. Ei huono lopetus. Jannen kertoma alkuperäinen versio olisi voinut tietysti olla parempi, mutta vaikea sanoa, kun sitä ei pääse vertaamaan kuvitettuna.
Kokonaisuudessaan tarinana melko hyvä, mutta ei onnistunut kruunaamaan trilogiaa aivan arvoisellaan tavalla.[/spoiler]
