Sivumäärä on vakio ihan toimituksellisista syistä. Kirjoittajia on nykyään niin monta, joten on helpompaa kaikille, kun tarina loppuu pokkarin viimeiselle sivulle. Määrämittaisuuksista ei tulla luopumaan kuin harvoissa poikkeustapauksissa, joista viimeisin oli Puhvelisotilaat.
Vaikka pokkarin sivumäärää kasvatettaisiin, niin siltikään määrämittaisuudesta ei päästäisi. Ja juuri tuo määrämittaisuus on ongelma. Kirjoittajat laativat alustavan käsikirjoituksen Bonellille hyväksyttäväksi. Uskoisin, että aihiossa saa/pitää olla tietty määrä juonenkäänteitä ja taisteluita per pokkari. Kun aihio on hyväksytty, niin sen mukaan sitten mennään usein kiireellä ja liikoja miettimättä. Ja joskus käy niin, että tarinoissa on liikaa tyhjäkäyntiä ja joskus taas tulee hoppu saada kaikki mahtumaan. Eli en usko, että Texin kirjoittajat kovin tarkoituksellisesti halunneet hidastaa lukukokemusta.
Ero esim. Asterixiin on se, että Texiä tehdään enempi liukuhihnaperiaatteella. Asterixissa määrämitta ei ole haitta, sillä siinä on enemmän aikaa luonnostella tarinaa, viilata tapahtumia, tehdä poistoja ja lisäyksiä jne. En ihmettele, miksi Nizzi koki Tex-tehtailun lopulta liian ahdistavaksi ja jätti homman muille.