Näistä kahdesta sisällissotatarinasta Missouri! oli ehdottomasti parempi. Glorietan sola päätyikin omissa kirjoissani tähän asti Bosellin huonoimmaksi tarinaksi.
Valitettavasti Missourikaan ei ollut täyttä timanttia alusta loppuun. Alku oli räväkkä, sitten alkoi mammuttimainen takauma, joka kuitenkin toimi yllättävän hyvin. Sisällissodan aikainen juonikuvio oli kiinnostava ja jännittävä. Paikoin runsas dialogin määrä tuntui junnaavalta. Toimintakohtaukset oli hyvin rakennettu, kuten McKendrickien farmin valtaus.
Se mikä taas tökki, oli lopetus. Tuli vahva tunne, että tähän jos mihin olisi tarvittu kipeästi kolmas osa. Boselli olisi voinut syventää enemmän avainhenkilöitä ja laatia laajemman kuvion nykyhetkeen, jossa olisivat olleet mukana vanhat sotajermut ja Kitit ja Tiger. Nyt sisällissodan traumat ja velat kuitattiin parissakymmenessä sivussa. Kaikki oli ohi ihan turhan nopeasti ja helposti. Ja kuten AlkoTanko mainitsi, Westin ja Corriganin liittouma oli epäuskottava (Corriganin veli oli sentään tapettu jne). Näistä huolimatta, tarina jää kokonaisuudessaan plussan puolelle.
Corrado Mastantuono saa minulta viisi tähteä piirroksistaan. Aivan huikea taitotaso, ja mikä parasta, jälki on persoonallista. Vähän kuin Font, mutta tykkään vielä enemmän Mastasta. Elävää ja tarkkaa kuvitusta.
Mahtaako seuraavaksi perussarjassa olla sitten tulossa parin Manfredi-Civitellin ”Kova jano”?
