Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Janne]

90-luvun puolivälistä. Eli melkein heti sen jälkeen, kun Boselli tuli taloon ja kahden kirjoittajan, Nizzin ja Bosellin, oli vaikeuksia kommunikoida keskenään. Ratkaisu kommunikaatiovaikeuksiin oli tämä, minkä jälkeen heidän ei enää tarvinnut kommunikoida.

[Mr. Mustard]

90-luvun puolivälistä. Eli melkein heti sen jälkeen, kun Boselli tuli taloon ja kahden kirjoittajan, Nizzin ja Bosellin, oli vaikeuksia kommunikoida keskenään. Ratkaisu kommunikaatiovaikeuksiin oli tämä, minkä jälkeen heidän ei enää tarvinnut kommunikoida.

Siis mitä nämä kommunikaatiovaikeudet pitävät sisällään? Molemmat kuuroja? Vai tarkoittaako tuo että he riitelivät rajusti? Jos tuo tarkoittaa riitaisia suhteita, niin aika epäammattimaista toimintaa. Kustantajana pistäisin pojat ruotuun tai kenkää tarvittaessa molemmille.

[Janne]

Eivät tulleet keskenään toimeen. Varsinkin Nizzi arvosteli Bosellia rajusti. Alkukahnausten jälkeen päätettiin pitää säännöllisin väliajoin toimituksellinen palaveri, jossa kerrottiin lähinnä tekeillä olevat aiheet, jotta ei tulisi päällekkäisyyksiä. Muut asiat hoiti toimitus ja toimitus päätti helpottaa omaa hommaansa määräämällä tarinat määrämittaisiksi. En ole kertaakaan havainnut, että kukaan kirjoittaja olisi julkisuudessa kritisoinut tätä päätöstä.

Aiemmin oli helppoa, kun tarinoita teki vain Bonelli sr ja sitten myös Bonelli jr.

[VilleM]

Mistä vuodesta asti muuten tämä määrämittaisuus on ollut voimassa..?

Ei tähän taida olla yhtä ja oikeaa vastausta, mutta minusta vuodesta 1998. Silloin Italian perussarjassa julkaistiin 5 määrämittatarinaa ja 2 vapaamittaista. Tosin jo vuotta aiemmin nähtiin myös kaksi määrämittaista.

Voisi sanoa niinkin, että Texin 50 vuotisjuhlien kunniaksi perinteille päätettiin pyllistää siirtymällä määrämitta-aikakauteen.

[Janne]

Minun mielestäni tarinasta Mestarin paluu, joka alkaa numerosta 11/1997, alkoivat tarinat olla pääsääntöisesti määrämittaisia.

[hte]

Minun mielestäni tarinasta Mestarin paluu, joka alkaa numerosta 11/1997, alkoivat tarinat olla pääsääntöisesti määrämittaisia.

Palataan vähän vanhempiin lehtiin. Alussa Tex ilmestyi liuskoina, joissa oli siis 32 sivua. Yleensä seikkailu oli pituudeltaan liuskojen kerrannainen, eli esim. 3 liuskaa minimissään. Seikkailu siis päättyi iuskan loppuun, tavallisesti. Kun siirryttiin paksumpiin liuskoihin (80 sivua), seikkaulut olivat taaskin yleensä näiden kerrannaisia, esim. 107*3=321 ja kun jaetaan 80:lla, saadaan 4 liuskaa; yksi rivi puuttunee tuosta täydestä 107 sivusta. Toinen tavallinen sivumäärä oli 133*3=399 ja se tekee 5 liuskaa; taaskin yksi rivi uupuu.
Kun liuskojen teko loppui, seikkailujen pituus vapautui, ainakin näennäisesti. Tiettyä passailua varmaan tapahtui, koska ainakin pari kertaa vuodessa seikkailu kuitenkin alkoi lehden alusta. Tasan lehden pituisia olivat tietysti nämä värilliset tasa-sataset; juhlanumerot. Lehden pituinen tarina on ehkä toimituksen kannalta yksinkertaisempi, varsinkin jos jonkun seuraavan työ on myöhässä, niin voidaan ottaa jokin varaseikkailu.

[Hannu]

Tärkeä tarkennus hte:ltä. Ja vielä noista liuskoista sen verran, että jokaisessa liuskassa oli aina oma "pikkuseikkailunsa", joka monasti sitten jäi kutkuttavaan tilanteeseen, ja ratkaisu nähtiin seuraavassa liuskassa. Eli tietynlainen määrämittaisuus - joka ohjasi tarinan kehittelyä - oli selkeästi jo noissa havaittavissa, vaikkakin koko seikkailun pituus saattoi vaihdella tosiaan kolmesta liuskasta vaikka kuinka pitkään.  

Victorio taannoin (9.10.2010) kirjoitti:
Totta kai asiansa osaava taiteilija pystyy teoksensa supistamaan taikka venyttämään tiettyihin kehyksiin (johan se on vuosikymmen nähty), mutta kyseessä ei enää ole orginaali teos, joka teos olisi ollut ilman mitään kehyksiä. Ja kehykset asettavat joka tapauksessa osaavallekin tekijälle lisähaasteita, kun pitää miettiä mihin kohtaan pitää lisätä jotakin tai mikä pahempaa, että jostain pitäisi karsia pois, jotta saadaan tietty sivumäärä aikaiseksi.

En oikein usko, että ns. originaalia teosta Victorion tarkoittamassa muodossa on olemassakaan. Teokset - niin tekstit kuin kuvitukset - muokkautuvat lopulliseen muotoonsa niistä saatujen (kustannustoimittajalta tai joltain muulta) kommenttien ja korjausehdotusten perusteella. Eikä tämä suinkaan tarkoita, että jokin alkuperäinen häviäisi, pikemminkin teksti (tai teos) jalostuu pidemmälle, kohti lopullista muotoaan.

[Janne]

Tuli eilen luettua De Vecchion ensimmäinen Tex-kuvitus Likaista rahaa. Täytyy sanoa, että toisella lukukerralla miehen kuvitustaidot upposivat ihan täysillä. Älyttömän taitavaa jälkeä. Eikä Nizzin tarinakaan tuntunut hullummalta. Tarinan loppupuolen postivaunutypykkä oli todella upea ilmestys, mutta jotenkin tuntui, että hänet tuhlattiin liian pieneen rooliin. Toisaalta roistokapiaisen loppu tuntui hieman riipaisevammalta, kun annettiin makupala siitä, kuinka makealta elämältä hän Texin ja Carsonin ansiosta jäi paitsi.

Ja nyt on siis tulossa Del Vecchion järjestyksessään toinen Tex-tarina!

[Hannu]

Postipojan lukunopeus on kasvanut (hieno homma, voidaan laskea Tex Willerin eduksi), uusin willeri ilmestyi laatikkoon jo tänään. Ja saman tien tuli ahmittuakin. Del Vecchion piirros kyllä miellytti, ei nyt ehkä iiihan huippua, mutta ei kerrassaan mitään valittamista, ts. tykkäsin kovasti. Toivottavasti piirustaa vielä paljon jatkossakin.

Ihan jännä tarinan alkupuolisko, mukavaa että mukana on vaihteeksi p-ameriikan alkuperäisväestön edustajiakin, sekä tietysti kunnon juonitteleva konnasakki. Toivottavasti Nizzi on tällä kertaa osannut arvioida Sergiolta saamansa paperin määrän oikein, että seuraavassa jaksossa saadaan loppuun mahalaskun sijaan kunnon kliimaksi.

Jotenkin jäi vielä sellainen vaikutelma, että Texillä taitaa olla selvännäkijän kykyjä, sen verran hyvin hän matkan varrella arvasi erilaisia asioita ja tapahtumia.  

[Janne]

Texillähän on niitä satiaisia vai mitä pirun etiäisiä ne oli, joten kyllä vaarat arvataan ajoissa.

Tykkäsin aloituksesta! Mainittava seikka on, että Texin ja Carsonin päiden yhteishinta on 50000 taalaa. Vaikka sen jakaa kahdella, niin hinta per pää on huima 25000. Ja tämä on Texin ennätyslukema. Likimmäksi liippaa ihka ensimmäisen tarinan 10000 plus kaupantekijäisiksi karjatila.

[Hannu]

Olisiko Nizzillä ollut tieto lylyn hinnoista, jos kerran ekasta suomen liuskasta pitäisi pulittaa 1500 euroa, niin johan itse miehestä pitää jonnin verran enemmän saada (vrt. tex trivia)
Mutta hienoa että roismotkin osaavat arvostaa Texiä, ja myös vanhaa tarhapöllöä, joka on "täyttä rautaa harmaista hapsista huolimatta".

[Mosabacka]

...Texin ja Carsonin päiden yhteishinta on 50000 taalaa. Vaikka sen jakaa kahdella, niin hinta per pää on huima 25000. Ja tämä on Texin ennätyslukema. Likimmäksi liippaa ihka ensimmäisen tarinan 10000 plus kaupantekijäisiksi karjatila.

Todellakin! Ihmettelin itsekin, että mistäs lähtien Texistä on noin paljon tarjottu. Yleensä parilla tonnilla saa jo muutaman "pistoleron" kokeilemaan onneaan.

Mutta yleisemmin tunnelmat olivat tarinan suhteen aika vaisut. Minusta juoni on väsynyt. Eikö intiaanien suuttumiselle keksitä muuta syytä kuin paha intiaaniasiamies? Ihan kuin samaa juonta ei olisi käytetty ennenkin. About 10 kertaa sanoisin. Sitten jos Texin ja Carsonin nitistämisestä maksetaan ennätyksellinen summa, luulisi pahiksen olevan edes jonkinasteinen vastustaja. Toistaiseksi herran Barden on ollut pahainen nöösipoika, jolle ei olisi pitänyt antaa kuin korkeintaan 500 taalaa siitä, että ottaa turpaansa ja tapattaa kaverinsa. Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?

Osuivatko konnat ennen paremmalla prosentilla vai mikä siinä on, että isompikin väijytys on Texille ja kumppaneille lastenleikkiä? Konnat osuvat vain Carsonin hattuun ja muutoinkin taistelun jälkeen ongelmana on vain vaatteisiin tarttunut pöly. Hevosetkin säilyvät nykyään hengissä. Piirtäjästäkään en ole varma, pitäisinkö vai en. Texin naama on välillä aika turvonneen oloinen.

Typerin juonenkäänne on kuitenkin mielestäni tulipalo. Selittäkääpä minulle, miten talo ehtii palaa/sammua sillä välin, kun Tex ja Carson paukuttavat muutaman opetusluodin intiaaneja kohti? Joko taistelu kestää tajuttoman kauan tai sitten talo on todella tulitikuista tehty. Piirtäjä lisää oman tulkintansa asiasta siten, että jättää palaneeseen taloon hirsialaosan. Ai eikö se palakaan?

Toivottavasti jatko-osa on parempi kuin aloitus. Muutoin tästä tarinasta ei jää kerrottavaa jälkipolville. Kansikuvakin ohjaa virheelliseen tulkintaan tarinan juonesta.

[VilleM]

Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?

Espanjaa en sen kummemmin osaa, mutta käsittääkseni Claro kääntyy suomeksi "Selvä" tai "Tietysti".

[mkivimaki]

Mielestäni ihan ok alku. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin perustexiä eli mucho bueno! Jäi harmittamaan oikeastaan ainoastaan se, että ei ollut heti tarinan jatkoa käsillä 

[Asko AA]

Käännöksessäkin tympii se, että Tex sanoo koko ajan "Claro". Mitä sekin tarkoittaa?

Tästä voin ottaa syyn niskoilleni.
Itseäni pätevämmille ja luotettavammille italiankääntäjille olen antanut vain vähän ohjeistusta.
Keskeisin taitaa olla se, että "texmex-kielisiä" ilmaisuja ei suomenneta.

"Claro" ei ehkä ole niin tuttu kuin "Vamos" tai "Con mucho gusto", mutta kuten käsikirjoittajakin, uskaltaisin olettaa merkityksen olevan klaari suurimmalle osalle lukijoista.

Tietysti pahoittelen, jos moinen raakastikin tympii, mutta en ala korjata sellaista, mikä ei mielestäni ole rikki.