Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Gothicus]

Oli kyllä huikeaa luettavaa tuo numero 1/11. Viime vuoden viimeisessä numerossa alkanut tarinakokonaisuus imaisi pitkästä aikaa mukaansa oikein kunnolla. Varsinkin viimeisin numero oli pakko lukea loppuun kertaistumalta. Kuvituskin oli oikein nättiä, eikä ainakaan minua haitannut yhtään, että Texin habituksesta tuli välillä mieleen vanhojen Hollywood-länkkäreiden Gary Cooper. Toivottavasti yhtä mukaansatempaava meno jatkuu. 

[Jovalt]

Saaliin olisi ehtinyt sitten vuoden päästä kivasti kaivaa esiin, mutta ei McDormand kilahtaa aivan totaalisesti ja kaivaa saaliin turvasta jopa mahdollisimman typerään aikaan. Saalis olisi ollut turvassa kaikilta, jos McDormand olisi vain pysynyt jossain ihan muualla. Älykkäästä roistosta tehtiin näin vajaaälyinen apina, vain kun ei jaksettu keksiä tarinalle jatkoa taikka parempaa loppua.

Säkki olisi varmaan maatunut jos se olisi vuodeksi jätetty sijoilleen. Oikein hyvä tarina mielestäni. Kostotarinan kruunasi McDormandin pikku paljastus vaikka ilman sitäkin juoni olisi toiminut. Tex sai melkein maksaa raskaimman kautta kun ei heti laittanut kajahtanutta kaveriaan aisoihin. Seuraavaksi allekirjoittanut alkaa lukemaan Traagista ristiä.

[Victorio]

Voi olla että olis maatunu joo, tää on tätä oikeeta ongelman ratakasua, että yritetään hakea selityksiä. Hyvä! Olisi silti voinu vaikka pakata massit esim johonkin maatumattomaan rasiaan ja jättää saaliin kohtalo ikuiseksi arvoitukseksi tai sitten pumpata tieto McDormadilta.

Helppo se on jälkeen päin spekuloida tosin...

[Lurker]

Juuttisäkki kestää todella pitkään ennen kuin maatuu. UV-säteily sitä eniten haurastuttaa eli aurinko.

[VilleM]

Veitsenterävää analyysia Victoriolta uusimmasta willeristä. Tosiaan McDormandin käyttäytyminen lopussa oli käsittämätöntä sähläystä, kun hänet muuten kuvattiin viileän kylmäveriseksi ammattilurjukseksi. Sen sijaan Michaelin ampujan paljastuminen oli dramaattinen kohtaus ja yllätti ainakin meikäläisen täysin. Siitä pinnat Rujulle. Lomanin luisuminen pakkomielteiseen mielipuolisuuteen oli psykologisesti uskottavaa, ja sitä teemaa hyödynnettiin kiitettävästi. Mutta kokonaisuudesta olisi kaiken kaikkiaan voinut tehdä eheämmän ja tiiviimmän. Ekan osan inkkari-muonakaravaani-Texin sankaruuden korostamis-kohtaus oli irrallisuudessaan räikein esimerkki. Rujulta puuttuu vielä tasaisuutta.

Seijaksella on väkevä piirrostyyli. Ihan erityisesti miellyttää hänen taitonsa kuvata henkilöiden ilmeitä ja tunteita.

Kelpo aloitus tälle vuodelle.

[tertsi]

Seijaksella on väkevä piirrostyyli. Ihan erityisesti miellyttää hänen taitonsa kuvata henkilöiden ilmeitä ja tunteita.

Tämän minäkin panin merkille.

[Victorio]

hmm.. En itse käsitellyt juurikaan tuota "irrallista" osuutta, jossa Tex lähti saattamaan tarvikelähetystä reservaattiin. Jälkeenpäin kun miettii, niin se tosiaan oli turhahko sankaruuden korostamisefekti ja havaintona merkittävä.

Itsehän olen aktiivisesti vastustanut määrämittaisten julkaisuiden olemassa oloa ja vaatinut vapaan luovuuden palauttamista, jotta kokonaisuuksia saataisiin pidennettyä ja ennenkaikkea, jotta tarinoista poisuisi 2000 luvun "tekopyhyys"

Tässä tarinassa määrämittaisuus on ilmeisesti aiheuttanut päinvastaisen efektin, eli tarinaan on pitänyt lisätä turha välikohtaus, jotta molemmat pokkarit olisivat 114 sivua pitkiä. Kuvottavaa. Kuka lie tästä on vastuussa; "tulis Tex Willer ja löis!"

Kiitos tarkkaavaisuudesta, auttaa hahmottamaan tämän hetkisen kokonaistilanteen synkkyyttä huomattavasti.

[Janne]

Kiitos tarkkaavaisuudesta, auttaa hahmottamaan tämän hetkisen kokonaistilanteen synkkyyttä huomattavasti.

Oho!

Nythän on meneillään monta eri julkaisusarjaa, joista kaikki julkaistaan Suomessa. Kohta on kaikki vanhat ennenjulkaisemattomat julkaistu myös Suomessa. Paljon tekijöitä, joista suurin osa loistavia. Erilaisia tarinoita, joista pieni osa on kehnohkoja mutta mukana on myös runsaasti erinomaisia juttuja. Ei tarinoiden määrämittaisuus ole syössyt Texiä mielestäni millään tavalla synkeyteen. Päinvastoin, näen kokonaistilanteen aika hyvänä. Jos tarinat ovat huonoja, niin ennemmin syy löytyy tekijöistä kuin määrämittaisuudesta.

[Victorio]

Voi olla että suurin syy on tekijöissä. Tuntuu vaan oudolta normi pokkarien keskiarvotason lasku, heti sen jälkeen kun määrämittaisuus astui estradille.

En tiedä mitä sitten pitäisi tehdä. Antakaa ehdotuksia ja kehitysideoita? Ei ainakaan tähän mennessä ole tullut parempaakaan teoriaa.

[mkivimaki]

Eikös tätä asiaa puitu jo kerran aikaisemminkin? Silloin mielestäni enemmistö oli sitä mieltä, että tarina voi olla hyvä vaikka olisikin määrämittainen. Tarvitsee vain taidokkaan tekijän.

Voin silti itse hyvin ymmärtää miksi taso on laskenut, kun tarinat muuttuivat määrämittaiseksi (onko?). Tarinan kirjoittamisesta menee varmaan jonkinlainen luontevuus pois kun tarina yritetään puoliväkisin tunkea jonkinlaisiin raameihin.

[Hannu]

Ei millään pahalla, Victorio, mutta tuo määrämittaisuusongelma taitaa olla ensisijaisesti sinun ongelmasi, ja se laskee noita laskemiasi arvosanoja. Texissä on erinomaisia ja hyviä (ehkä jopa huonoja) seikkailuja vaihdellen, ja lukijasta riippuen.Esim. tämä viimeimeisin seikkailu (antamasi arvosana 9,39) ei minulle kolahtanut, enkä siihen mitään desimaaleja tarvitse: tuskin tulee koskaan uudestaan luettua.

Mutta vielä kerran tuosta määrämittaisuudesta: vaikka se ei niin hauskalta kuulostakaan, niin ammattitaitoisten tekijöiden pitäisi pystyä kertomaan tarinansa ja kuvittamaan se annetuissa raameissa. Aivan turhaa itkeä tästä.   

[Janne]

Tuntuu vaan oudolta normi pokkarien keskiarvotason lasku, heti sen jälkeen kun määrämittaisuus astui estradille.

Kyllä suurin syy notkahdukselle oli se, että sarjan pääkirjoittaja Nizzi ei koskaan toipunut burn-outinsa jälkeen sitä edeltävälle tasolle. Kyllähän siinä sitten määrämittaisuuskin vaikuttaa, jos tekijällä ei ole motivaatiota tehdä työtään, kuten Nizzillä viimeisinä vuosinaan. Tarinoista tuli liian usein liian kaavamaisia. Ja se määrämittaisuus siis aloitettiin lähes heti Nizzin paluun jälkeen, joten ajoitus osuu yksiin.

Boselli sanoo eräässä haastattelussa, että määrämittaisuus ei ole hänelle ollut koskaan ongelma.

[Victorio]

Voipi olla.

Osaako kukaan sanoa miksei enään aikoihin ole tullut neljän tai yli neljän pokkarin tarinoita? Mietin sitäkin, että jos tarina luontevasti edeten kestäisi 2,5 pokkaria, niin kumpaan se sitten pyöristetään, kahteen vai kolmeen? Khyl mun teorialla on kannattajiakin muitakin kuin minä ite, itse asiassa teoria ei edes alunperin ole omani.

[Janne]

Kyllä minäkin kannatan teoriaasi tietyllä tavalla mutta vain osittain. Mielestäni syy kehnoon tarinaan löytyy mieluummin tekijöistä kuin määrämittaisuudesta. Mutta kyllä määrämittaisuudellakin vaikutusta on - enemmän huonoihin kirjoittajiin kuin hyviin.

Sergio Bonelli alias Nolittahan on säännönnmukaisesti rikkonut omaa sääntöään määrämittaisuudesta. Viimeksi puffelisotilaat taisi rikkoa määrämittaisuutta. Ja olisi saanut rikkoa enemmänkin, koska vähän hätäisesti sekin loppui. Mielestäni sen piti olla alunalkaen kaksi albumia, mutta sitten alkoi rönsytä. Se tarina olisi siis Nolittan ja osellin yhteistyönä tehty juttu.

Yksi juttu, miksi tarinat ovat nykyään lyhyitä johtuu siitä, että kuvittajat eivät aina halua kirjoittaa pitkää tarinaa. Esim. Fusco tekee nykyään enää yhden pokkarin pituisia tarinoita. Toinen esimerkki on Ortiz, jolle oli kirjoitettu kolmen pokkarin pituinen juttu (Meksikon retkikunta) mutta se piti sitten hänen pyynnöstään lyhentää kolmanneksella.

[The Spirit]

Varsin ymmärrettävää, että Fusco ei enää pidempiä juttuja halua piirtää. Sen verran kauan on Fusco ollut mukana, että varmaan jo haluaisi päästä kiikkustuoliin kissan kanssa.

Pidempien seikkailujen aikaansaamiseksi minusta olisi semmoinen ratkaisu hyvä, että piirrostyö jaettaisiin kahdelle. Esimerkiksi Murhaajan saappaissa -tarinaan (8/1992) Fusco piirsi 2,5 pokkaria ja Civitelli 2 pokkaria. Mutta tuo 4,5 pokkariahan oli yksi iso tarinakokonaisuus, vaikka siinä olikin luonnollinen välitilinpäätös missä kuvittaja vaihtui.