Älä Victorio huoli, keskustelu olisi perin tylsää jos kaikki olisivat vain aina samaa mieltä.
Ja ymmärtäähän hyvin jos ei susitarina kaikkiin iskenyt. Ongelman alku ja juuri lienee se, että Bosellille annettiin tehtäväksi luoda lyhyt tarina juhlistamaan juhlanumeroa 600. Boselli taas on omassa elementissään kirjoittaessaan pitkiä, monipolvisia ja -hahmoisia eepoksia. Joten hän ryhtyi kirjoittamaan pitkää tarinaa tiiviiseen pakettiin. Kaikkia tulos ei voi miellyttää.
Kenties tällaisiin lyhykäisiin tarinoihin pitäisi vain uskaltaa kirjoittaa "novelleja". Ottaa aiheeksi jokin yksittäinen, erillinen tapahtuma, johon sitten sisällyttää mehukkaita hahmoja, hauskoja yksityiskohtia ja voimakkaita kuvia. Kuten se jokin Nizzin kirjoittama tarina, jonka koko juoni oli että Tex vuorilla syystä X tarpoessaan törmäsi vanhaan erämiestuttuun ja tuli yöpymään hänen ja hänen squawinsa majaan, mutta maja tuli rikollisporukan piirrittämäksi ja siitä piti sitten selvitä. Ensin olin hieman ihmeissäni mutta sitten aloin viihtyä, ja tuollainen "slice of life" tarina osoittautui perin virkistäväksi.
Erityisesti kohta, jossa askareissaan hääräävän squawin jatkuva kikattelu alkoi tarttua pöydän ääressä hieman hämmentyneenä istuvaan Texiin sai jotenkin sanomattoman hyväntuuliseksi.
