Willerin ja Carsonin välinen henkilödynamiikka jaksaa aina kummastuttaa. Herrat eivät tunnu olevan millään tavalla tasaveroisia keskinäisessä kanssakäymisessään. Esimerkiksi juuri uusimman Texin alkusivuilla Carson valittaa koko päivän jatkuneesta ratsastuksesta johtuvaa väsymystään, mutta Tex on kuitenkin jälleen kerran se, joka määrää milloin ja mihin leiri perustetaan. Tex myös ilmoittaa nuoren rangerin isälle liittyvänsä Kitin kanssa rosvojahtiin, kysymättä ollenkaan Carsonin mielipidettä asiaan. Kit Carsonin ajatuskuplassahan on jopa teksti "pitihän se arvata" (tai jotain sen suuntaista), mutta suutaan hän ei saa auki. Aivan kuin muilla hahmoilla ei olisi omaa tahtoa joissakin tarinoissa ollenkaan, ainakaan jos he ovat Texin seurassa.
Samoin Carson jaksaa aina ylistää ääneen millainen mahdoton hurjakemies Tex on, mutta Texin suhtautuminen Carsoniin on aina sitä "leikillistä" suunsoittoa ja dissaamista "vanhoine kameleineen" jne. Välillä Tex käyttäytyy kuin entinen koulukiusaaja ja Carson vain ihmettelee, että on siinä mahtava mies. Carson saattaa jopa imarrella Texiä, toteamalla tälle kuinka rosvot nyt varmasti tutisisivat housuissaan, jos vain tietäisivät rautanyrkkisen Texin lähteneen heitä jäljittämään... ja ai että Texiä hivelee.
Tietysti kaikki tuo kuuluu siihen Tex Willer -sarjakuvien paljon puhuttuun "poikamaiseen" perinteeseen, mutta joskus nuo tilanteet ovat suorastaan kiusaannuttavia luettavia.
