Nyt on tämäkin Tex Willer vuosikerta puolivälissä. Eilen tuli numero 8 ja tarina jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin. Alusta oli unohtunut tiivistelmä tarinan alkuvaiheista, joten hiukan piti selailla edellistä numeroa, jota pääsi taas kärryille. Mutta hienostihan se matka jatkui. Aavekaupunki on yksi parhaista liuska-ajan tarinoista ja oli hienoa lukea se tässä formaatissa. Huppupäiset daniitit vaikuttavat todella uhkaavilta, varsinkin kun heidän perimmäinen motiivinsa on pitkään hämärän peitossa. Sama uhka ja vaaran tuntu tulee vastaan myös mormonien kaupungissa, vaikka siellä onkin enimmäkseen rauhanomaista porukkaa. Bonellille hatunnosto hienosta aiheesta ja siitä, että tarina ei kulje täysin ennalta-arvattavasti. Ja myös Galep on tässä todella vahvassa vedossa.