Se olisi hauskaa, jos Spielberg alkaisi kehitellä käsikirjoitusta Aakkostaiteen viimeisistä luonnoksista. Otavan julkaisemankin viime sivuilla ovat ne (
siteeraan itseäni): Hergén mielikuvissa pakkoabsolutismi teki Haddockista neurasteenikon. Heikkohermoinen kapteeni etsi uutta sisältöä elämäänsä maalaamisesta ja taidepiireistä. Moulinsartin sisustus muuttui täydellisesti, linnassa istuttiin puhallettavilla tuoleilla! Mutta ei se vielä mitään: kapteenin ystäväpiiri laajeni selvännäkijällä, papittarella ja mustalaistoreadorilla. Puutarhassa alettiin viljellä hamppua ja linnan kellariin varastoitiin hasista. Lento 714:stä tutun Sondonesian lähetystön kautta ystäväpiirille hankittiin heroiinia ja Tuhatkaunon tutkimustilojen lisäksi Moulinsartiin rakennettiin "ruskeaa sokeria tutkiva laboratorio" aikaisemmalle viholliselle, New Delhin psykiatrisen instituutin johtaja, tohtori Krollspellille.
Entiselleen palannut professori Tuhatkauno havaitsi aiemmin tekemänsä virheen. Hän alkoi kehittää vastalääkettä stopalkoholille ja useiden kokeiden jälkeen sellainen viimeinen löytyi. Haddock oli tällä kertaa innokas koekaniini. Vaikka hän kokeiden kuluessa menetti sekä hiuksensa että partansa ja muuttui pilkulliseksi, lopussa kiitos seisoi. Viski maistui kapteenille jälleen.