Sarjainfoon ja sen tekemiseen sisältyy myös jänniä ristiriitaisuuksia. Olisi kiva kuulla minkä verran Hänninen tai Kataisto ovat näitä miettineet?
Sen kanssa että lehteä tehdään harrastukseksi on hinkauksessa parikin asiaa.
Info on jäsenlehti, jonka tulisi siis palvella jäsenistöä ja se että koska kyseessä on aatteellinen sarjakuvia tukeva yhdistys, koko sarjakuva-ala pitäisi huomioida tasapuoliseseti. Tekijöillä on kuitenkin omat mielenkiinnon ja harrastuksen kohteensa joten lopputulos riippuu siitä miten laaja-alainen maku tekijöillä on tai minkä verran he viitsivät venyä vähemmän kiinnostavien aiheiden suuntaan. Nykytilanteessa on mielenkiintoista se, että pitkästä aikaa päätoimittamassa on taas sarjakuvia itsekin tekevä ihminen.
Niin ikään kaupallisuus tai sellainen suuremmallle yleisölle suunnatun lehden kaupallinen ote on tavallaan ristiriidassa fani- tai jäsenlehdelle tyypillisen lähestymistavan kanssa. Niinkuin tässäkin ketjussa on sanailtu. HC-harrastaja arvostaa pitkiä ja syvällisiä juttuja, jotka taas eivät sovi ADHD-tyyliseen nykymeininkiin.
Kaiken kukkuraksi, vaikka kaiken sarjakuvan pitäisi olla Sarjainfon heiniä, jäsenistössä on varmasti paljon niitä, jotka eivät katsoisi hyvällä sitä jos vaikkapa kolmas- tai neljäsosan lehdestä täyttäisivät mangajutut.
Sarjainfo on ollut monennäköinen, kuivimmasta akateemisuudesta nykyiseen kerholehteen. Kun sanot, että Infon tekemiseen sisältyy ristiriitaisuutta, osut ehkä oikeampaan kuin tiedätkään. Multa meni 7 vuotta toipuessa Infon päätoimittajuudesta, menetin monta ystävää ja sain niskoilleni sellaisia syytteitä joiden kanssa ei kenenkään pitäisi joutua elämään. Silti olen tyytyväinen että tein sen, vaikka jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt kieltäytyä: Infon päätoimittajalla pitäisi olla kuukausipalkkainen päätoimi ja vapaata aikaa ilman taloudellista paniikkia, eikä liian henkilökohtaista suhdetta sarjakuvaan. Mielikuvani siitä, millainen olisi "paras Sarjainfo" on kaikkien nähtävissä, Sarjainfo #100.
Halusin tekijälähtöistä, mielenkiintoista, hauskaa ja aikuista lehteä jossa olisi jokaiselle jotakin, mutta jossa myös muistettaisiin että sarjakuva on hauskaa ja sarjakuvaharrastaja aina fähän friikki kumminkin. Halusin Comics Journalin tyylisiä "kattavia" keskusteluartikkeleja joissa on mukana myös rivien välit, ja vastustin "kiteyttävää" uutisointia joka mielestäni tappoi kaiken hauskan faktojen ympäriltä. Halusin olla vilpittömästi innoissani, sitten menikin melkein vuosikymmen niin etten pystynyt innostumaan mistään.
Harrastajalehteen tulee paljon materiaalia joka kerta kaikkiaan ei ole julkaisuvalmista, ja jonka korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin jos olisi kirjoittanut kaiken itse. Harrastajalehdille on myös ominaista linjattomuus, tai monen ristiriitaisen linjan ajaminen, asia jota pitäisi välttää kuin ruttoa. (Siinä suhteessa Info on pärjännyt paremmin kuin monet järjestölehdet.)
Kiitos toimituiskunnalleni Hännisen Villelle ja Tolppasen Petrille sekä Christer Nuutiselle, heidän avullaan pääsimme silloin edes hetkeksi lähelle sitä mitä uskoin tarvittavan, ja lähimmäs sitä Sarjainfoa jota minäkin haluaisin lukea. Sarjainfo ei ole enää minulle tärkeä, se oli sitä vuonna 1978 kun liityin Suomen Sarjakuvaseuraan Erkki Tanttu -näyttelyssä, ja silloin kun sarjakuvia haettiin Kööpenhaminasta ja Tukholmasta, mutta enää en ole sen kohderyhmää enkä odotakaan koskaan olevani.
Aika aikaa kutakin,
Kivi
Äänestys