Keskustelua seuratessa kiinnitin huomiota...kyselisin sitä että miksi tämäkin keskustelu painottuu lähes täysin piirtämiseen, mites tuo kirjoituspuoli? Kuka muu kuin toinen graafikko jaksaa innostua sarjakuvasta joka näyttää tosi hienolta mutta jossa ei ole mitään sisältöä?
Minusta esim. amerikkalaisessa kulttuuripiirissä niiden parhaiten mainstreamiin päätyneiden sarjakuvaromaanien kuten Mausin, Fun Homen ja Persepoliin yhdistävä piirre ei ole se, että ne on piirretty jotenkin tosi hienosti ja ultrarealistisesti (Persepolis!) vaan että ne on kirjoitettu tosi hienosti, ne puhuttelevat muitakin ihmisiä kuin tekijää ja tämän kavereita. En nostaisi myöskään Asterixin tai Tintin suosion syyksi huolellista piirrosjälkeä, vaikka se luettavuutta edistääkin (Blacksad alkaa olla aika lähellä vain piirrosten perusteella vetävää sarjakuvaa, mutta siinäkin ne tarinat ovat tehtävänsä täyttäviä noir-pastisseja).
Mämmilä periaatteessa toimii tämän(kin) puolesta, suurempana ongelmana minusta kuitenkin se, että ne jutut nivoutuvat liikaa aikansa tapahtumiin kuin että ovat liian "suomalaisia", eli myös suomalaisen nykynuoren saattaa jo olla vaikea lukea alkupään Mämmilöitä. Ketäs muita meillä on jotka tekevät muuta kuin strippejä, genrefiktiota tai slice-of-lifea parikymppisten taideopiskelijoiden arjesta? Muutama, mutta lisääkin saisi olla.