Entäs voisitko allekirjoittaa väitteen, että FCA 2011 on TIETYNTYYPPISEN SARJAKUVAN saralla parasta, mihin täällä pystytään? Koska sehän sen idea on, kuten te kaikki varmasti tiedätte, olettehan toki antologian lukeneet, eikös?
tiedän tuon faktan, olet oikeassa joka vuosi eri henkilö valitsee mihin pystytään.
Toivon ettei ole parasta mihin TIETYNTYYPPISESSÄ SARJAKUVASSA pystytään.
Ehkä parasta mitä käsillä olevasta /tilatusta materiallista saatiin kasaan.
Hänninen varmasti kokosi niin hyvän antologian kuin voi, sehän on aina tavoite, oli sarjakuva minkätyyppinen tahansa.
rehellisyyden nimissä aivan jokaista tarinaa en jaksanut lukea loppuun joten voihan olla että niissä olisi ollut lopputvisti joka muuttaa koko tarinan sellaiseksi että olisin luettuani ollut eri mieltä.
mielenkiintoani ei saatu yltämään siihen, monelle muulle toki voi olla parasta ikinä.
minun makuni ei ole universaali.
Ehkä Kähkönen pääsee joku vuosi valikoimaan oman makunsa mukaisen antologian, se miellyttänee sitten myös Tertsiä ja Curtvileä.
ehkä mutta mitenkään sanottua se ei ole. Omasta ylimielisyydestäni saatat hyvinkin olla oikeassa.
"Varsinaisella skenellä" tarkoittanet esim. Suomen Sarjakuvaseuraa, joka järjestää Helsingin taidesarjakuvafestivaaleja ja jota johtaa Otto Sinisalo, joka tunnetaan myös Fasilitaattori-nimisen supersankarityylisesti piirretyn scifisarjakuvan käsikirjoittajana... Jep jep.
en, käytät näppärää kehäpäätelmää siitä että se millaista sarjakuvaa Otto Sinisalo tekee on yhtä kuin mitä suomen estabilisoitunut skene tekee. Että Oton ja Rami Rautkorven erilaisuudessaan virkistävä tuotos olisi normi julkaisujen joukossa ja että Suomen sarjakuvaseura olisi täten jonkinlainen kaappisupersankarifanien seura.
Kiehtova ajatus joka on minusta yhtä scifistinen kuin että Otto olisi vastuussa kaikista sarjakuvaseuran edeltäneistä 39 toimintavuodesta.
Melko hyvin varsinkin niiden ihan ensimmäisten vuosien aikana.
Skene, sikäli kun sellaista on on pieni. Sarjakuvaväki tuntee toisensa ja vaikka monilla on isojakin näkemyseroja valtaosa pystyy moikkaamaan nähdessään toisen.
Skene ei minusta ole yhtä kuin sarjakuvaseura.
Jos jonkun ajatus on että se ON yhtä kuin sarjakuvaseura sillä ihmisellä meissä kaikissa ilmenevä paranoia on lipsahtanut turhan isolle pykälälle.
Sarjakuvaseura pyrkii toimimaan haaraosatojensa kautta ja eri tapahtumissa, ei vain Helsingin festareilla sen minkä resurssit antavat myöten.
kuten kaikessa järjestötoiminnassa vain pieni ydinjoukko on aktiiveja. Näiden ihmisten oma henkilökohtainen maku näkyy toki sarjakuvaseuran linjauksissakin johonkin pisteeseen asti. selkeä seuraus isompi työpanos =suurempi vaikutus.
Tämä on selvää.
Mutta skene sisältää myös paljon ulkojäseniä, hangaroundeja. Ja niiden muodostumiseen on vaikuttanut myös viimeisten noin 15 vuoden julkaisupolitiikka.
Nyt puhun kaiken, en vain kotimaisen, sarjakuvan julkaisemisesta.
Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikan on yritetty laajentaa koko kenttää ja sitä mitä on tarjolla. Erittäin tervetullutta joskaan ei ongelmatonta.
Tässä mukaan astuvat kustantajien, niin isojen kuin pienten vaikutus ja kyllä myös kirjastojen.
Se mistä minä puhun on se että nk.vaihtoehtoisella, taide TIETYNTYYPPISELLÄ sarjakuvalla on tietty sosiaalinen verkostonsa. Kuten kuuluukin, se on inhimillinen piirre. Siinä vaiheessa kun tällä sosiaalisella klikillä on omissa julkaisuissaan, omassa kaveripiirissään joku joka etenee se ei ole korruptiota vaan ihmisluonne että pyrkii tukeutumaan samankaltaisiin piireihin, yhdistämään voimansa.
Taidepuolella näin on jo historiallisestikin ilman mmitään salaseuraepäilyjä.
Jos itse olisin vastaavassa asemassa minäkin ottaisin ensin yhteyttä jo tietämiini ihmisiiin joiden jäljestä ja kyvyistä on selkeä käsitys enkä vain luottaisi sattumanvaraisiin ventovieraisiin.
Sen lisäksi monet näistä jotka ovat suuntautuneet TIETYNTYYPPISEEN SARJAKUVAAN ovat sarjakuvaa opettavissa oppilaitoksissa opettajina. En yritä nytkään kyseenalaistaa pedagogista pätevyyttä, mutta minä en osaa opettaa mitä en tiedä. Miten voisin olettaa että näin suuntautuneet henkilöt sitten osaisivat saati asettaisivat ensisijaiseksi?
näiden yhtälönä ei ole mitenkään vaikea tehdä talouden laskelmia. meillä on väkeä jolla on jo julkaisuja ja jotain nimeä, jotain myyntiä ja sitten toisaalta sama riski mutta ilman näitä.
Tämä johtaa siihen että on myös enemmän TIETYNTYYPPISEN sarjakuvan julkaisuja.
Totta kai.
Sitä sanotaan syy-seuraus suhteeksi.
Eli toisten aktiivisuus on paha kun muita ei ole?
Ei, mutta aiemmin ketjussa viitatut kuten muunlaisen sarjakuvanteko hitaus(tähän on kyllä poikkeuksia vahvistamaan säännön) ja tietenkin se helpoin: ei valmista lukijakuntaa/tekijäkuntaa.
Jos joku tekee realistista jälkeä on taloudellisesti kannattavampaa olla mainosAD kuin sarjakuvantekijä. Eikä mennä sinne kertomuspuolelle.
Joskin tämän vuoden näytöt ovat varoen rohkaisevia, oma epäilykseni on että Perkele ja jatkonsa, Fasilitaattori, Lopunperät ja muutama muu ovat liian vähän liian myöhään.
Tässä kohtaa toivon olevani turhaan pessimisti.
Skene on monen tekijän summa ja onneksi muuttuva mutta hyvin hitaasti.
Minulla ei ole ongelmaa sanoa että fasilitaattori on hyvää kotimaista sarjakuvaa koska olen asian kanssa samaa mieltä mutta en edes halua että skene olisi minun makuni mukainen.
Minä haluaisin tänne laaja-alaisen sarjakuvakulttuurin, jossa on tilaa kaikelle sarjakuvalle muta siihen ei ole nähdäkseni vielä edellytyksiä.
jos se on yksin sarjakuvaseuran hartioilla niin ei hyvin mene(en usko että seuran budjettia voi venyttää rajatta) mutten usko että tätä tarkoitit.
Itse vaan uskon että ensin pitää tunnustaa että meillä taitaa ihan oikeasti olla epäkohta ja sitten joko tehdä asialle jotain tai elää sen kanssa eikä väittää ettei minkäänasteista vastakkainasettelua ole missään.
tosin ymmärrän tuntemuksesi, minusta on kunnioitettavaa pitää kaveriensa ja ystäviensä puolia, itse teen saman.