Petterillä on hyvä pointti mutta jos joukosta napsii pois vaikkapa kumileimaisin Karvisen ja isoimman osan disney ankkoja niin niissä tapahtuu ihan kehitystäkin.
Samaa käy siellä taidesarjakuvapuolella(tai mikä termi nyt sopiikaan), osa kehittyy muuttuu ja uudistuu, osa ei.
Tätä minusta tertsi tarkoitti, tosin vain omaa arvailuani kommentin perusteella.
Molempien puolien tekee hyvää lukea laajalti kaikkea mitä tarjolla on ja molemmista löytyy niitä jotka kulkevat laput silmillä "vaktat on näin ja se o just".
Pakollista se ei ole. Eikä kaikesta tietenkään tarvitse pitää.
Itsellä on monia suosikkeja siellä viihteessä ja osa siitä viihteestä sisältää enemmän sisältöä kuin monet taidesarjakuvat ja sama päinvastoin, välillä on pitänyt niellä oma epäilys ja todeta että tämähän on ihan pahuksen hyvä vaikka sitä hehkuttavatkin kaikki ne ihmiset jotka katsovat nenänvarttaan pitkin alaspäin omiin lukutottumuksiini.
Sillä vaan kun ei ole merkitystä vaan lopputuotteella, sillä että olisi mahdollisimman laaja-alainen sarjakuvatarjonta.
syy miksi jaksan jauhaa on se että useita vuosia sitten kun asuin vielä Halikossa kävi tuttuja kylässä kun jostain kumman syystä olin alueen "sarjakuvafriikki".
Minulla kun oli jo siloin sarjakuvaa ja puolituttu esitti kritiikkiä kuinka kaikki kotimainen sarjakuva on huonosti piirrettyä angstihäröilyä ja kaikki amerikkalainen sarjakuva on supersankaripellejä trikoissa.
Vastakkaisen todistelun taakka lankesi minulle ja tuo jäi ikävästi nakertamaan mielensopukoille.
Ymmärrän miksi monelle ajatus siitä että toisi lisää tarjontaa ylipäätään, useamman kaltaista sarjakuvaa; viihdettä ja taidetta, on vaikea rasti.
Ja niin se onkin niin kauan kuin kakun koko on sama, totta kai oma siivu on pienempi jos sama kakku pitää leikata useampaan palaan eikä niin että kyseessä onkin annospöytä jossa on laktoositon vaihtoehto, gluteiiniton kakku ja luomukakku ja sitten vielä se hyper kermajuustosokerikakku.
Se että olisi se seisova pöytä ei vain yhtä kakkua.
tätä toivon muidenkin viime kädessä tarkoittaneen, mutta ikävästi on kuulostanut koko ajan siltä että tarjolle ollaan aina asettamassa vain yksi ateria, jos lihansyöjälle ei maistu vegeruoka olkoon nälässä tai sitten jos et syö pihviä mene ulos ja syö nurmikkoa.
Ja vika on aina siinä lihansyöjässä tai vegaanissa, EI tarjoilussa.
Mikä hämmästyttää koska enin osa tuntemastani sarjakuvaväestä, tekijät ja harrastajat, on fiksua porukkaa.
