Roope-setä -lehti

[OP]

Maaliskuun Roope-setä oli ihan mukava pakkaus:

Frecceron piirtämä kansi oli upeasti taiteiltu, täytyy heti aluksi mainita. Jotenkin sävähdyttävää.
Öljyä tähtien takaa oli mukava avaruusseikkailu, normaali tarina Dalmassolta. Scalan piirrostyylistä en ole koskaan kovin pitänyt, mutta meneehän sekin.
Taistelu taikaliemestä ei ollut oikeastaan kummoinen tarina, mutta ei sitä huonoksikaan voi sanoa. Onhan se hieman erilainen, Taavi sotkee Millaan juonia. Yllätyin kovasti piirtäjän ollessa Pier Dario Pennati, sillä luulin aloitusruutua katsellessani että kyseessä olisi Cavazzano!
Mikin ja Hessun seikkailu Oma tupa, oma lupa oli hyvää luettavaa, Guido Martina taitaa käsikirjoitukset. Carpin piirrokset hivelevät silmää.
Roope-setä ja Marsin kulta oli outo sarja. Se vain tökki kummasti koko ajan. Mikä lie ollutkaan käsikirjoittajan idea... Ainakin Mangiatordin piirrokset ovat kunnolliset, mikä pelastaa tilanteen.

Yksisivuisetkin olivat tällä kertaa hauskoja, tarrat aika turhia kapistuksia, mutta ei nuo nyt paljon tilaa lehden välissä vie...

Mitäköhän huhtikuun numero tuonee tullessaan, se selviää sitten. Toivottavasti jotain nannaa. 

[akuankka1313]

Yllätyin kovasti piirtäjän ollessa Pier Dario Pennati, sillä luulin aloitusruutua katsellessani että kyseessä olisi Cavazzano!

Cavazzanolla ja Pennatilla (kuten monella muullakin) on hyvin samanlaiset piirrostyylit. Pennatin tunnistaa kuitenkin lähinnä vähän Cavazzanoa jäykemmistä ankoista sekä pupilleista, jotka ovat Pennatilla soikiot, kun taas Cavazzanolla (nykyisin) perinteistä PAC-man-tyyliä.

En jaksanut lukea tämän kuukauden Ropsua, sen verran tylsää kamaa oli... mutta kerrankin väliaukeamassa huomioitiin myös käsikirjoittajat eikä vain lueteltu piirtäjien ansiotekoja!

[Janne]

Vanhimmat tarinat tuntuivat viihdyttävimmiltä kuin uudet. Lukemisesta on nyt pari tuntia enkä enää edes muista, mitä niissä tapahtui. Scalan piirtämä tarina jäi jotakuinkin muistiin.

Nostan kyllä hattua, että toimitus on ottanut näitä muitakin 'mestareita' käsittelyyn Scarpan, Cavazzanon ja De Vitan rinnalle. Vielä Bottaron ja Chierchinin Mikkiä, niin meikäpoika olisi tyytyväinen.

[Koninkaulus]

Nostan kyllä hattua, että toimitus on ottanut näitä muitakin 'mestareita' käsittelyyn Scarpan, Cavazzanon ja De Vitan rinnalle.

Tämä olikin maaliskuun lehden suurin ansio. Valitettavasti kumpikaan vanhoista tarinoista ei ollut mikään mestariteos. Martinan Mikki-sarja oli lehden pitkistä tarinoista paras — se alkoi lupaavasti, mutta lässähti lopussa varsin kliseiseksi ja yllätyksettömäksi perustarinaksi. Carpin piirrokset olivat tietenkin upeaa katsottavaa.

Kokonaisuutena lehti ei ollut lähelläkään Ropsun huipputasoa, mutta kuten todettua, vanhojen mestarien huomiointi ja tarinoista etenkin Martinan ja Carpin Mikki lämmittivät mieltä. Lehden paras tarina oli kuitenkin Enrico Faccinin yksisivuinen vitsisarja takakannessa. Kukaan Disney-sarjakuvan historiassa ei ole piirtänyt huumoria yhtä hyvin kuin Faccini. Lisäksi Faccinin yksisivuiset naurattavat usein jo ennen sitä viimeisen ruudun vitsiä, mikä on varsin poikkeuksellista. Tässäkin esimerkiksi Akun käytös on hulvatonta.

[Janne]

Valitettavasti kumpikaan vanhoista tarinoista ei ollut mikään mestariteos.

Koska nyt oli tekijät kovaa luokkaa mutta tarinat silti vain ok tasoa, niin heräsi mielenkiinto tietää, kuinka tarinoiden valintaprosessi etenee. Valintaako tarinat tekijöiden mukaan, suositusten pohjalta vai lukeeko toimituskata ison kasan ehdokkaita, joista parhaat valitaan?

[Henendo]

Arvostelu Roope-setä -lehdestä 4/11:

Kansi ilahduttaa, sillä sen tekijämies on Enrico Faccini, jolta en muistakaan aiemmin nähneeni kansitaidetta.
Ilmeisesti toimitus on tehnyt perinteen siitä, että joka lehden yläosassa täytyy lukea jokin ylistävä kommentti. Tällä kertaa kommentti on "Tasan 100 sivua!", joka tuntuu typerältä, mutta saa selityksen heti seuraavalla sivulla. Ropsu on kokenut uudistuksen; lehti "painetaan nyt paremmalle paperille, josta värit loistavat kirkkaampana". Uusi paperi saa myös lehden näyttämään ohuemmalta. Vertaillessani uutukaista aiempiin numeroihin, päädyin tulokseen, jonka mukaan paperi on todellakin laadukkaampaa ja värit todellakin loistavat kirkkaampana. Myös Ropsun tavanomaisesta hajusta on päästy/jouduttu eroon. Tämä nostalginen (ja outo?) haju oli huumaavan hurmaava yhtä lehteä lukiessa, mutta useamman lehden ollessa samassa paikassa hajusta tulee hirveä. Uusi haju erottuu vasta kunnolla lehteä nuuhkiessa ja mieleen tulee Mini-Taskarin haju.
Sitten nokat kohti tarinoita. Bensiinibakteerit on Giorgio Pezzinin ja Giovan Battista Carpin tekemä Kuukauden klassikko vuodelta 1988. Tarinasta löytyy pieniä aiheita moitteille, mutta pääasiassa siitä jää hyvä maku. Carpin piirrokset vaikuttavat jo hieman väsähtäneiltä, mutta ei voi mitään, sarja vain on mainio!
Naamiaishuveja on Enrico Faccinin käsialaa sekä juoneltaan että piirroksiltaan. On Faccinilta parempaakin nähty, muttei tätäkään voi huonoksi sanoa.
Uusille urille on hieman vanhempi tarina Nino Russolta ja Stefano Intiniltä. Intinin tyyli eroaa paljon nykyisestä. Juonessa ei ole mitään moitittavaa, mutta piirrokset jättävät jälkeensä oudon tunteen. Pitäisikö tätä nyt kehua vai haukkua? Koska en keksi pahaa sanottavaa, päätän tilanteen Intinin eduksi.
Bruno Concina ja Alberto Lavoradori harrastavat Vaihtokauppoja. Tämän juoni jää hieman alemmalle tasolle, eivätkä piirroksetkaan loista. En ole ikinä pitänytkään Lavoradorin tyylistä.
Takasivun yksisivuinen on Silvia Gianattin ja Carlo Limidon keskivertotasoinen Faksi.
Lehdessä julistetaan kansi- ja tarinaäänestysten parhaat. Lisäksi mukana on dekkaria, tietotoimistoa, Donald Soffrittin Pikku-Akua sekä Marco Rotan kaunista kädenjälkeä keräilykuvan merkeissä.

Yhteenveto: Ei missään tapauksessa huono lehti, mutta ei kyllä erityisen loistavakaan. Päätyy taatulle keskivertotasolle, mutta sen asteikolla kohoaa korkeuksiin.

EDIT: Tärkeä lisäkommentti lisätty.

[Roomalainen kynttilä]

Jos mukana olisi tullut juliste, saattaisin ostaakin tuon, mutta näköjään ei...

[Janne]

Carpin piirrokset vaikuttavat jo hieman väsähtäneiltä, mutta ei voi mitään, sarja vain on mainio!

Minun mielestäni Carpi on niitä harvoja piirtäjiä, jotka ovat parantuneet vanhetessaan kuin viini. En vielä tätä tarinaa ole lukenut, mutta kyllä kuvituspuoli selaillessa enemmän kuin miellytti silmää.

Muutenkin tästä opuksesta tuli hyvälle tuulelle, sillä pokkarin lopussa oli listattu viime vuoden parhaat tarinat ja kärjessä roikkui Pezzinin ja Carpin klassikko. Erittäin hienoa, että nuorempikin lukijakunta ymmärtää hyvän päälle. Näitä äänestyksiä ei varmasi pelkästään hauskuuden takia järjestetä. Uskoisin, että toimituskunta ottaa sieltä osviittaa valitessaan seuraavia tarinoita. Todennäköisesti Ropsun klassikot saavat siis jatkoa ja ennen kaikkea aiemmin mestariosastolla turhan varjossa seisoskellut Carpi saa ansaitsemaansa huomiota.

[Henendo]

Minun mielestäni Carpi on niitä harvoja piirtäjiä, jotka ovat parantuneet vanhetessaan kuin viini. En vielä tätä tarinaa ole lukenut, mutta kyllä kuvituspuoli selaillessa enemmän kuin miellytti silmää.

Ilmaisin itseäni ilmeisesti hieman huonosti; Carpin piirrokset miellyttivät toki minuakin, mutta verratessa näitä kuvia varhaisempiin kuvituksiin, päätyy pitämään varhempia parempina. Tässä vertailussa ei tosin kannata ottaa kohteeksi liian varhaisen vaiheen töitä, jolloin Carpi vasta etsi mestarillisuuttaan.

[Timo Ronkainen]

Giovan Battista Carpihan on - oli - Italian Disney-piirtäjien oppi-isä ihan kirjaimellisesti. Hän oli ykkösopettaja Disney-accademiassa, jossa opetetaan sarjakuvapiirtäjille ns. Disney-tyyliä (tarkoittaa italialaista Disney-tyyliä). Aika moni tuon koulun käynyt piirtää kuin Carpi tai Cavazzano (joka myös on opettanut tuolla)- Oudosti ne oppilaat aina piirtää aika pitkään niin kuin opettajat opettaa, vasta myöhemmin tapahtuu se oman tyylin löytäminen. Tämä pätee joka paikassa kaikkiin.

Timo

[Koninkaulus]

Minun mielestäni Carpi on niitä harvoja piirtäjiä, jotka ovat parantuneet vanhetessaan kuin viini. En vielä tätä tarinaa ole lukenut, mutta kyllä kuvituspuoli selaillessa enemmän kuin miellytti silmää.

Täsmälleen näin. Toki jälki oli loistavaa aina sen jälkeen, kun oma tyyli löytyi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että huippunsa Carpi saavutti vasta 1980-luvulla. Ankat etelän tuulissa, Messer Papero, Sota ja rauha, Masalian tiikeri, Kaarle Suuren aarre...nämä ovat niitä Carpin ankkatarinoita, jotka nousevat ensimmäisinä mieleen puhuttaessa graafisesti Disney-sarjakuvan historian merkkiteoksista. Tämän lehden tarina on juuri niin kaunis kuin sopi tuon aikakauden Carpilta odottaakin. Mikin kanssa Carpi oli kenties parhaimmillaan jo aiemmin, mutta ankkapiirtäjänä paransi aina vain.

Muutenkin tästä opuksesta tuli hyvälle tuulelle, sillä pokkarin lopussa oli listattu viime vuoden parhaat tarinat ja kärjessä roikkui Pezzinin ja Carpin klassikko. Erittäin hienoa, että nuorempikin lukijakunta ymmärtää hyvän päälle. Näitä äänestyksiä ei varmasi pelkästään hauskuuden takia järjestetä. Uskoisin, että toimituskunta ottaa sieltä osviittaa valitessaan seuraavia tarinoita. Todennäköisesti Ropsun klassikot saavat siis jatkoa ja ennen kaikkea aiemmin mestariosastolla turhan varjossa seisoskellut Carpi saa ansaitsemaansa huomiota.

Tämä oli kyllä erittäin positiivinen yllätys, Carpi ykkösenä ja Mikki-tarina toisella sijalla. Hienoa, Roopen lukijat.

Lehdessä oli toki yksi merkittävä ikävä puolikin, Mikki-tarinaa ei ollut tällä kertaa mukana. Tarinat olivat hyviä oikeastaan kaikki, mutta hiukan karvas maku tästä silti jäi. Erinomaista numeroa ei ole tänä vuonna vielä nähty, eikä viime vuoden lopullakaan sen puoleen. Olisi jo aika...

Paperi on ilman muuta laadukkaampaa kuin ennen. Ei tämä ihan Topolino-tasoa ole, mutta parempaa ehdottomasti kuin entinen, paksumpi paperi.

[OP]

Olin ihan unohtanut kommentoida uusinta Roope-setää!

Bensiinibakteerit oli tosiaan miellyttävä sarja niin Pezzinin käsikirjoitukselta kuin myös Carpin piirroksilta. Lisää tällaista, kiitos!
Naamiaishuveja oli hupaisa Faccinin tarina. Miten herran piirrokset vielä voivatkin lisätä hienoutta tarinaan!
Uusille urille ei ollut erityisen hyvä tarina, sillä se muistutti liikaa tarinaa Vaihtelu virkistää (Kts. taskari 300 tai Taskarin parhaat 4), vaikka tässä Mummo ja Roope itse osiaan vaihtoivatkin.
Vaihtokauppoja oli miellyttävää luettavaa sekin. Concinan juoni oli ihan kiva ja Lavoradorin piirrokset myös. Loppu kylläkin oli ihan mahdoton.
Yksisivuinen sarja Faksi olisi muuten ollut hyvä, mutta idea olisi kaivannut hiomista. Tuo ei naurattanut edes Touhon mittapuulla.

[Henendo]

Arvostelu Roope-setä-lehdestä 5/11:

Ropsu juhlii 60-vuotiasta Karhukoplaa kannesta kanteen. Juhlahuuma alkaa Giorgio Cavazzanon kannella.
Heti lehden aukaistessa koen huumaavan näyn; väritys on erittäin kaunista varsinkin vanhempiin Ropsuihin verrattuna. Viime lehdessä toitotettu uudistus tuottaa siis tulosta.
Kakkukahnaus on Gian Giacomo Dalmasson ja Massimo De Vitan hieno tarina. Loistavaa luettavaa, tosin juonta olisi pystynyt varmasti venyttämään tätäkin paremmaksi. Silti, hienoa!
Paukut jatkuvat Alberto Savinin ja Marco Gervasion Raha kiertää -tarinan myötä. Sekin on hienoa jälkeä. En voi moittia.
Vanhaan malliin on Kuukauden klassikko Rodolfo Ciminolta ja Romano Scarpalta. Sarja antaa enemmän odotuksen aihetta, muttei siltikään petä. Hienous jatkuu edelleen.
Karhukopla ehtii vielä olla Kaidalla tiellä Giorgio Bordinin samannimisessä jutussa. Bordinilta odotin enemmän, mutta valitettavasti joudun toteamaan tarinan yltävän vain huonompien näkemieni herran teosten joukkoon. Uskomattoman hieno putki hajoaa siis viimeisen tarinan ansiosta.
Tietotoimisto jankkaa (harmi kyllä) jälleen kerran Karhukoplan tutut vaiheet. Myös Rotan keräilykuva, englanninkielinen sarjis sekä Carlo Panaron ja Lucio Leonin takasivun tarina pursuavat konnista. Koplasta päästään irti vain Pikku-Akun ja dekkarin ajaksi.

Yhteenveto: Ehdottomasti vuoden paras lehti (tähän mennessä)! Vain Bordinin tarina on heikohko tuotos. Yllättävää, että tällainen mahtava tilanne sattuu synttärinumeron kohdalle. Ei voi melkein kuin kehua.

[Timo Ronkainen]

Heh heh, kermakoristeltu kakku otetaan (taas) höyryävänä kuumasta uunista. Kääntäjä yrittää vähän korjailla "tortullaan".
Aika erikoiset ja kovat lait Ankkalinnassa. [spoiler]Liikennerajoitusten takia vääränä päivänä autoillut Aku viedään suoraa päätä vankilaan isojen konnien keskelle ilman mitään oikeuskäsittelyä (kääntäjä tekee parhaansa puhumalla putkasta). Liikennerikkomuksesta kymppitonnin takuusumma?[/spoiler]
Raha kiertää -juttuun olis varmaan monellakin tieto- ja rahaliikennettä paremmin tuntevalla paljonkin sanottavaa. Aika pöhköä.

Timo

[Kääk13]

Vanhaan malliin on Kuukauden klassikko Rodolfo Ciminolta ja Romano Scarpalta.

Eipäs olekaan Scarpan jälkeä. Tarinan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++740-B