Kirjoittaja Aihe: Korkeajännitys  (Luettu 201446 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

AapoK

  • Jäsen
  • Viestejä: 590
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #435 : 05.09.2011 klo 22:19:17 »
Hyviä kysymyksiä. Vastailenpa omia mietteitä.

Missä määrin olet joutunut painimaan omassa mielessäsi sen kanssa, ihannoiko sarjakuvasi liiaksi militarismia ja sodan arvomaailmaa yleensä ? Jos yrität välttää militarismin ihannointia, miten sen käytännössä teet ?


Kun tein tuota sukellusvenetrilogiaa, keskityin enemmän hahmoihin kuin tekniikkaan. Kriegsmarine ja varsinkin sukellusvenejoukot olivat hyvin vähän kiihkoilijoita tai varsinaisia militaristeja, monilla oli kova koulutus merenkulutusta ja operoinnista jo ennen natsien tuloja. Kuitenkin miehet juhlivat, kun osuvat vihollisalukseen. Se on pitkälti luontainen reaktio pitkään jatkuneeseen odotteluun sekä altavastaajana olemiseen. Vihollinen nähdään myös vain kohteena, laivana. Jälkeenpäin vasta tullaan ajatelleeksi, että sisällä on ihmisiä.

Entä toiseen suuntaan,  
millaisen suhteen haluat sarjakuvillasi ja sodanvastaisuudella olevan ? Onko pasifismilla sijaa töissäsi. Jos on, kuinka ja missä määrin haluat sen näkyvän ?

Pitäisi pystyä näyttämään sodan mielettömyys sekä typeryys. Sota on pitkälti sattumien sarjaa, jonka ketjua ei voi koskaan täysin aavistaa. Yksilökohtalot kiinnostavat ja sattumien kautta erilaiset ihmiset löytävät toisensa. Myös inhimillisyyskin löytyy sodassa, ainakin siihen on hyvä uskoa kun luo sotaan sijoittuvia tarinoita.


Oletko miettinyt konkreettisia keinoja, joilla pyrit välttämään sitä että sodan traagisuus typistyy töissäsi pelkäksi kevyeksi seikkailuviihteeksi ?

U-255:n miehistön nuorin on 17-vuotias ja vanhin n. 30-vuotias. Suuri osa on kuitenkin kahdenkympin korvilla, nuoruuden paineiden ja haaveiden kanssa painivia yksilöitä. He ovat tietyllä tapaa universaaleja nuoria siinä, miten miehinen uho näkyy ja miten erilaisista taustoista tulevat laitetaan nukkumaan samassa sängyssä. Syntyy tietenkin eripuraa, mutta ehkä traagisinta on se, miten nuoret miehet pitävät kiinni naamiostaan: sen takana on kuitenkin pelokas poika. Merellä myös traagisuutta korostaa yksinäisyys. Radioviestinä voi tulla vain flegmaattinen viesti upponeesta omasta aluksesta.

Oletko miettinyt konkreettisia rajoja joiden yli et halua mennä, sen suhteen miten haluat sodan, sotilaan ja armeijan töissäsi esittää ?
'

Tietenkään yksioikoista ja tiettyä nationalistista esitystapaa palvelevaa sotasarjakuvaa on turha tehdä, esimerkiksi joukkotuhoa ylistävä tarina tuskin kiinnostaa ketään normaalia ihmistä. Korkeajännityksessä nämä asiat ovat kuitenkin yleensä ohitettu täysin ja pysytelty lähes tyystin sotilasyhteenotoissa.

Missä määrin koet historiallisen todenmukaisuuden tärkeäksi sotasarjakuvissa ? Historiasta on etenkin sotien suhteen tunnetusti monta versiota. Oletko kokenut ulkopuolisilta tahoilta painetta tapahtumien esittämiseksi jossakin tietyssä valossa ?  Mikäli olet kokenut, millaista paine on käytännössä ollut ?

Jos tarina vaatii draaman kannalta fiktiivistä kulkua, kannattaa toki mennä tarinan ehdoilla. Liiallinen historialliseen aineistoon nojaaminen tekee tarinasta vähän oppikirjamaisen. Kuitenkin on hyvä keino kertoa ihmisistä sodan keskellä tai sivussa. Suuret tapahtumat voivat pauhata kaiken aikaa mutta henkilöiden ei tarvitse itse olla keskellä niitä.


Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle sotasarjakuvan tekijälle ? Millaista sinun mielestäsi on hyvä sotasarjakuva ? Entä mitkä näet sotasarjakuvan suurimmiksi sudenkuopiksi ? Onko jotakin erityistä, josta pidät ja toisaalta josta et pidä sotasarjakuvissa ?

Hyvä sotasarjakuva ei välttämättä sisällä lainkaan varsinaista fyysistä sotaa. Se voi olla kasvukertomus tai mikä tahansa tarina, joka vain sattuu tapahtumaan sota-aikana sodan luomissa olosuhteissa. Kannattaa myös hahmotella ensin suuret kokonaisuudet ja sitten tutustua pienempiin. Niihin voi sitten itse luoda uskottavasti fiktiivistä sisältöä. Kiinnostavat ja koskettavat hahmot ohjaavat myös aina tarinaa.
« Viimeksi muokattu: 06.09.2011 klo 08:29:27 kirjoittanut AapoK »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #436 : 06.09.2011 klo 09:50:29 »
Aihe sinänsä on ihan relevantti, varsinkin jos tekijät ovat sitä erityisesti korostaneet: Comics & Conflicts.

Charley's War on esimerkiksi hienosti tuonut esiin luokkasodan sodassa.

sarja

  • Jäsen
  • Viestejä: 772
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #437 : 09.09.2011 klo 17:51:38 »
Merten  Korkeajännitys 1971 no  1  Kummituslaiva   osui eteeni kirpputorilla. Minua  vaivaa, ketä  on  teoksen  alkuperäinen  tekiä ja  mikä  on  alkuperäinen  teos?
Muuten  sama  tarina  julkaistiin uudestaan  Merten  Korkeajännityksessä no 2. 1983. En  oikein  ymmärrä  näistä  sotajutuista  mitään.

Asko AA

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 677
  • "I Lost My Heart In A Drive-In Movie"
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #438 : 09.09.2011 klo 19:25:41 »
Merten  Korkeajännitys 1971 no  1  Kummituslaiva. Minua  vaivaa, kuka on teoksen  alkuperäinen tekijä ja mikä on alkuperäinen  teos?

Alkuperäinen lehti on Commando 255 "Hoodoo Ship".
Kansitaitelija on Ken Barr, sama kuin uudessa Siivet-kirjassa, mutta itse sarjakuvasta en tiedä mitään.
Asko A. Alanen
Sarjakuvatoimittaja
Sarjakuvaneuvos
Akolinna, Tampereen Tammela

sarja

  • Jäsen
  • Viestejä: 772
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #439 : 11.09.2011 klo 14:33:01 »
Commando  255 ." Hoodo Ship "  on  ilmestynyt  1967.

sarja

  • Jäsen
  • Viestejä: 772
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #440 : 13.09.2011 klo 18:40:50 »
Sotasarjakuvan  asemasta  tekisin  Korkkarin WTC- iskusta. Tässä olisi  uusi  aihe  sarjakuvaksi. Tämä  tehtäisiin  suomalaisin  voimin.

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #441 : 14.09.2011 klo 07:56:34 »
^Tuohon aiheeseen liittyvää materiaalia on tullut muutenkin todella paljon joka tuutista, joten en usko että ihmiset innostuisivat lukemaan vielä korkkarimuodossakin moneen kertaan läpikäytyjä asioita. Tietysti toista maailmansotaa käsittelevää materiaalia on liikkeellä samalla tavalla pilvin pimein, mutta se on kuitenkin hieman eri asia...
"Ihminen on ihmiselle kettu."

Janne

  • Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 6 890
  • Hornan kekäleet!
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #442 : 14.09.2011 klo 09:29:07 »
Jonkinlainen Korkkari-indeksi olisi hyvä laatia.

Kun vähän odotellaan, niin kyllä tämä
http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehdet&moog_sarja_id=27
tästä täydentyy.
"Tex-tieteen yli-morisco"

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #443 : 14.09.2011 klo 12:47:22 »
Kun vähän odotellaan, niin kyllä tämä
http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehdet&moog_sarja_id=27
tästä täydentyy.


hieno homma! Parannusehdotus noihin sivuihin, jos joku asianosainen on kuulolla:
Kunkin numeron omalta sivulta pääsisi myös edellisen numeron ja seuraavan numeron sivulle. Nyt ei pääse kuin takaisin listaukseen. Helpottaisi selausta.

Timo

sarja

  • Jäsen
  • Viestejä: 772
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #444 : 14.09.2011 klo 16:46:29 »
Entä  kulunut  aihe  kuin Titanic? WTC- juttu  muuten  puolustaa  paikkaansa  siinä  kuin  nämä  sotajutut.

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #445 : 15.09.2011 klo 09:07:35 »
WTC-jutun täytyy saada hieman lisää historiallista etäisyyttä ollakseen jälleen kiinnostava. Nyt osa ihmisistä hoitaa vielä haavojaan erilaisilla salaliittoteorioilla, tai yrittää vain yksinkertaisesti unohtaa sen minkä suinkin pystyy. En tiedä minkälainen menekki oli toista maailmansotaa käsittelevällä viihdemateriaalilla kymmenen vuotta todellisten taistelujen jälkeen. Luulen, ettei kovin kummoinen... Kertokoon joku joka tietää.
« Viimeksi muokattu: 15.09.2011 klo 09:10:19 kirjoittanut C. Gothicus »
"Ihminen on ihmiselle kettu."

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 433
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #446 : 16.09.2011 klo 20:23:12 »
En tiedä minkälainen menekki oli toista maailmansotaa käsittelevällä viihdemateriaalilla kymmenen vuotta todellisten taistelujen jälkeen. Luulen, ettei kovin kummoinen... Kertokoon joku joka tietää.

Kyllähän alan klassikot vähän aikaa tarvitsivat, Our Army at War aloitti 1952, War Picture Library 1958, Commando ilmestyi "vasta" 1961. Amerikkalaisille sota oli ehkä helpompi, kun USAn varsinaiselle alueelle ei onnistuttu hyökkäämään käytännössä lainkaan.
I've got 99 problems, but luftballons ain't one.

K.I.P

  • Jäsen
  • Viestejä: 996
  • Kyseenalaisia™ näkemyksiä
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #447 : 17.09.2011 klo 18:57:02 »
Tuli vilkaistua kaupassa tuota Ilmojen korkkari kokoelmaa (Rosvoja kello kahdessa).
Ei oikein sytyttänyt.
Tarinat eivät omasta mielestäni olleet parhaista valittuja.

Janne

  • Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 6 890
  • Hornan kekäleet!
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #448 : 18.09.2011 klo 22:08:39 »
Tuli vietettyä päivää sarjisfestareilla, jossa George Low oli Asko Alasen haastateltavana. Harmitti, kun en ottanut muistiinpanovälineitä mukaan. Aika paljon Low'n skottimongerruksesta meni myös ns. ohi. Kotona kuitenkin päätin pistää tuoreita muistikuvia vähän ylös ja tässä olisi yhteenveto. Muut paikallaolleet voivat korjata ja täydentää, jos/kun jotain muistan tai kuulin väärin.

Kuvittajat:
brittiläisiin kuvittajiin toimituksella ja Low’lla oli tiivis yhteys. He olivat töiden ohella tavallaan oppimassa ammatin saloja. Italialaiset ja espanjalaiset kuvittajat olivat valmiita ammattilaisia, jotka olivat julkaisseet entuudestaan jo paljon. Heihin oltiin yhteydessä yleensä välikäsien kautta. Varsinkin espanjalaiset kuvittajat näyttivät, jos tuli kohtaus Espanjassa, jossa sai Francon kätyreitä pistää kylmäksi. He eivät siis kannattaneet maansa hallintoa.

Victor De la Fuente
Erittäin nopea ja kuvissa hurjasti toimintaa. Hänen kuvissaan ei koskaan kävelty, aina juostiin. Kansikuva-aihioita löytyi kustakin tarinasta helposti kymmenkunta, kun muilta kuvittajilta saatiin hädin tuskin 1-2. Erikoinen kuvitustekniikka, mikä meni pitkälti ns. ohi… De la Fuenten nuoremmat veljet, molemmat myös commado-piirtäjiä, olivat tyyliltään samankaltaisia, mutta eivät silti vetäneet isoveljelleen vertoja. De la Fuentet työskentelivät samaan aikaan myös kilpailija Fleetwaylle, mutta se ei ollut ainakaan DC Thomsonille ongelma. Fleetway maksoi enemmän, mutta DC Thomson maksoi palkan nopeasti, heti tarinan valmistumisen jälkeen. Fleetwayltä joutui saataviaan joskus odottamaan

Jorge:
Ystävällinen ja taitava argentiinalainen herrasmies, jonka kanssa yhteistyö oli jouhevaa. Falkalandin kriisistä, jolloin Englanti ja Argentiina kävivät sotilaallisen kahakan, uhkasi tulla ryppy yhteistyöhön. Jorge ei kuitenkaan asiasta mitään välittänyt vaan siirtyi lähelle Uruguayn rajaa. Uruguayn puolelta Jorge kävi postittamassa sivut.

Livingstone:
Commandoissa ei julkaistu tekijöiden nimiä, koska pelättiin kilpailijoiden kalastavan artistit itselleen. Toimenpide oli turha sillä kaikki tiesivät lopulta kuvittajien nimet ja varsinkin Gordon Livingstonesta tuli hyvin tunnettu. Livingstoen aloiti uransa piirtämällä romanttisia tarinoita formaatiltaan samankaltaisissa julkaisuissa kuin Commando. Bikinitytöt eivät olleet kuitenkaan ihan Livingstonen alaa ja homma ei toiminut. Siirrryttyään Commandon pariin työt olivat alusta saakka laadukkaita ja taso sekä tyyli pysyivät loppuun saakka, Jokin hauska kommentti Livingstonen piirtämistä viiksistä, mutta se meni ohi.

Yleistä:
Commando oli 1980-luvun alussa huipussaan ja levikki oli peräti 170000 kappaletta. Nykyään se on vain 10000 kappaletta mutta Britannissa edelleen erittäin hyvä luku.
"Tex-tieteen yli-morisco"

Janne

  • Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 6 890
  • Hornan kekäleet!
Vs: Korkeajännitys
« Vastaus #449 : 18.09.2011 klo 23:43:45 »
Lisään vielä, että nämä paksut Commando-opukset, joita on nyt kaksi suomeksikin saatu, ovat saaneet ideansa kotoiista neljän tarinan niteistä. Kertoo hyvää Egmontin muinaisesta innovatiivisuuden tasosta.

Ja vielä kerron, että edellisessä viestissäni olevat levikkiluvut ovat erityisen hataran muistikuvan varassa, joten suhtautukaan varauksella. Paikala oli muuten ihan toimittajin, en tiedä mistä lehdestä, joka rapusti pitkät muistiinpanot. Ehkä saamme jostain vielä lukea kunnon reportaasin.
"Tex-tieteen yli-morisco"