Korkeajännitys: Taistelutarinat on luettu. Ensiksi huomasi kirjan ison koon, reipasta albumikokoa verrattuna perinteiseen korkkarikokoon. Kannet on sellaiset "puolipehmeät", kuten Commando-kokoelmissa, eli ei kovat mutta ei ihan pelkät pokkaripahvitkaan.
Kirjasta puuttuu selventävä esipuhe sisällöstä. Sellainen olisi ehdottomasti tarvittu, sen verran erilainen kokoelma on kyseessä verrattuna tuttuun Commando -formaattiin. Battle -viikkolehdestä peräisin olevat tarinat ovat 3-4 sivun jaksoissa, joista tulee kaikkiaan 12-16 sivua yhtä hahmoa kohti. Hahmoista puhun siksi, koska kaikki tarinat perustuvat jollekin päähahmolle. Eri hahmoja kirja sitten esittelee yhteensä 18 kappaletta.
Tästä seuraakin kirjan ongelma: juuri kun olet päässyt sisälle johonkin hahmoon, tarina pistetään poikki ja kirja siirtyy seuraavaan. Pahimmillaan vielä jäädään klassiseen cliffhanger -tilanteeseen jossa lukija jätetään kärvistelemään jatkoa odottaen. Paitsi ettei sitä ensi viikolla tässä tapauksessa tule. No, joskus tarina jää sopivaan kohtaan, mutta liian usein homma jää kesken.
Tällaisessa kokoelmassa on tietysti monenlaista sisältöä, mutta yllättävän usein kerronta toimii ja sitä lukisi pidempään. Kuvittajissakin on oikein hyviä tekijöitä mukana. Olisi ehdottomasti ollut parempi keskittyä parhaimpiin sarjoihin ja vaikka puolittaa esiteltävien hahmojen määrä. Nyt on vaikea ymmärtää kenelle tämä kokelma on tehty. Ainakaan lukijalle tällainen lyhyt pätkitys ei ole kovin palkitsevaa.
Suosittelen tavalliselle lukijalle ilman muuta suomennettuja Commando -kokoelmia (12 parasta Korkeajännitystarinaa) ennemmin kuin tätä.
