Tämä oli kyllä niin hulvat... kiinnostava topicki että on pakonomainen tarve heittää oma pennini likoon, vaikka tältä läppäriltä.
AH,musta tuntuu että on parempi olla sanomatta mitään kun ei näköjään saa sanoa kuin vain sitä mitä muut haluavat. ok. mihin katosi sananvapaus.
Tuollainen lause on varsin suosittu villitys jenkkiläisillä (no sanotaan Kiekkomaailman tyyliin "Ulkomaisilla" eli kaikki kylän ulkopuolinen) foorumeilla ollut jo useita vuosia. Kun ihmiset ovat niin iloisia ja tyytyväisiä tähän uudenuutukaiseen sananvapauteen ja ovat oppineet uuden sanan, niin sitähän pitää myös käyttää.
Siihen oli ylläpitäjältä myös yksi maailman paras vastaus, meni jotenkin näin (kauniilla suomen kielellämme, käännettynä englannista joka on vain ruma plagiointi rikkaasta eurooppalaisesta vastineesta)
"Saat sanoa mitä haluat, mutta se yhä on pelkkää roskaa." (ja jos tuo olisi Judge Dredd: "...ja täällä roskat heitetään roskiin!")
Sananvapaushan koskee mielipiteiden tuontia julki, ei se estä ihmisten loukkaamista ja kirjoitusasun huonoa kuntoa. Ei ole l.aissa kiellettyä puhua poliisille miten haluaa, mutta yhä tämä siniasuinen henkilö suuttuu persoonana haistattelusta.
Niin, ja sitten itse aiheeseen.
Täällä on varsin paljon ja useaan otteeseen siteerattu faktaa että manga & anime muoti-ilmiönä voi olla tuskastuttavaa vanhoille harrastajille - joiden harrastuksen alku saattoi olla varsin pienen sattuman ansiota ja on vaatinut loputtoman vaivannäön tuloksen pysyäkseen hengissä.
Itse en suurin surminkaan voi muistaa kuinka mangaan sain ensikosketuksen, nykyään häiritsee vaihtelevissa määrin se, että kaupoissa tosiaan on mangaa ja telkkarissa on animea - mutta kaikki se on niin kovin erilaista ja pintapuolista kuin "oikea" manga/anime jota netistä löytää fansubien kanssa. Muoti-ilmiöitähän joidenkin pitää ruokkia, ja ruokkimisesta pitää saada rahaa. Tästä johtuen nyt alussa (vastahan tätä on muutamia vuosia jatkunut, ei pari vuotta ole mikään aika vielä edistyä ja kehittyä jollain saralla) kaikki nämä mediayhtiöt ottavat asiat varman päälle.
Ja vain pari viikkoa sen jälkeen kun olen tuskastunut näin, pari poliitikkoa on riidellyt ja maalannut uhkakuvia mangan tulevaisuudesta suomessa - lapsethan tästä kärsivät aivan suunnattomasti kun joutuvat seuraamaan aikuisten sarjakuvia
- niin alan näkemään ties kuinka monta - halpaa! - mangapokkaria kioskien ja kauppojen hyllyillä. Kohta jokin niistä voi olla jopa Blade of the Immortal tai mikä vain muu aikuisille täysin suunnattu sarjis josta en tiedä mitään. Sitä ennen pitää "tyytyä" vain lukemaan kevyttä ja huumoripitoista ja kertakäyttöistä kulttuurishokkia.
Itse olen nimittäin lopen kyllästynyt Aku Ankkojen taskareihin jotka maksavat epämiellyttäviä määriä eivätkä ole niin riemastuttavia enää. Etenkin kun niiden vaihtoehtona on ostaa A4 kokoinen, 500 euroa maksava otsa rypyssä piirretty sarjis.
Olen erittäin tyytyväinen siihen että näin erinomainen muoti-ilmiö on tullut Suomeen. Koko kansa oppii sanomaan sentään yhden lainasanan lisää ja aikuisetkin sekä kioskin mummot ja neidit oppivat erottamaan lasten ja aikuisten sarjakuvat toisistaan. (ei sillä etteikö lasten sarjiksia voisi lukea, mutta lapset eivät oikein aikuisten sarjiksia)
Ja tajuan hyvin tämän tuskastumisen kun pinkkeihin pukeutunut kadun bimbo (joka kirjoitti kaksi L:ää ja pukeutuu töissä Nokialla harmaaseen bisnesnaisen asuun viiden vuoden päästä) kikattaa Ranmaa lukiessaan ja sitten ei edes tiedä mitä manga on.
Asiat vain ovat kaupallisia nykyään. Siihen kaupallisuuteen kuuluu tuskastua. Sen tuskastumisen innoittamana kasvaa undögraund-liikkeitä jotka välittävät mangaa oikealta vasemmalle.
(sekä maantieteellisesti että kirjoituksellisesti)
