Olipa taas pitkästä aikaa mukavaa lukea Goscinnyn käsikirjoittamia Lucky Lukeja. "Rantanplan saa perinnön" ja "Valkoinen ratsastaja" tuli pitkästä, pitkästä aikaa uusintaluettua ja antoisaa, hauskaa sekä viihdyttävää oli.
Rantanplanin perinnössä kiinalaiset toivat mielenkiintoista näkökulmaa tapahtumiin. Juoni on näpsäkkä ja hupaisa. Averellille tulee jälleen pointsit hyvistä repliikeistä.
Esim. Averellin toteamukset kun muut veljet ovat pukeutuneet kiinalaisiksi (Averell ei ole koska oikeaa vaatekokoa ei ollut) jotta voisivat huomaamattomasti tappaa Rantanplanin Virginia Cityssä: "Tämä ei ole reilua! Te menette syömään koiraa ja minä en saa mitään!" Muitten Daltonien lähdettyä kiukkuinen Averell potkii yksikseen kiviä ja mutisee; "Tunnen heidät! Jos he ovat pukeutuneet kiinalaisiksi, he eivät jätä minulle Rantanplanista mitään!"
Valkoisessa ratsastajassa on puolestaan hyvin etenevä, hieno, salapoliisimainen tarina. Siinä tuli naureskeltua etenkin äärettömän epäsivistyneelle yleisölle. Stoorin loppu oli naseva.
Goscinnyn & Morrisin Lucky Luket ovat saaneet arvostusta silmissäni aivan älyttömästi. Muistikuvien perusteella nämä olivat hyvää settiä mutta yllätyin kuitenkin että ne olivat jopa parempia kuin mitä muistelin. Goscinnyn tuotannosta Asterixeille kävi päin vastoin; yliarvioin ne liiankin hyviksi muistikuvien perusteella ja pikkuisen petyin kun uudelleenluin niitäkin.
Täytyy kyllä kehua että tiimi Goscinny & Morris saa Lucky Lukeihin juuri mätsäävää vauhtia kehiin. Kvaakia seuranneena ja nyt pikkuisen kriittisempänä sarjakuvanlukijana Morrisin tyyliä tuli ensimmäistä kertaa ihasteltua lennokkaan karikatyyrisen "yksinkertaisuuden" takia. Daltonit ovat Goscinnyn käsitteleminä mainioita, etenkin Averell. Rantanplan on puolestaan aina pikkuisen puuduttanut, mutta kummaa kyllä, Goscinny saa senkin pysyttelemään tietyissä rajoissa.
Täytyypä käydä metsästämässä kirjastosta seuraavaksi yksi Lucky Luke-suosikeistani Postivaunut.