Kun keräsin 80-luvun lopulla Lucky Lukeja, Pikalinja Villiin Länteen oli tuorein albumi. Keräsin kaikki siihen asti ilmestyneet. Pidin kyllä joistakin 80-luvun albumeista, Daltonit etsivät aarretta, Yksikätinen rosvo, Fingers, Daily Star, Morsian, Nitroglyseriini ja Pikalinja olivat hyviä joistakin puutteista huolimatta. Sen sijaan Sarah Bernhardt, Daisy Town, Kummitustalo ja Alibi olivat pahoja pettymyksiä. Kummitustalo oli näistä surkein, todella onneton tarinakooste, jossa ei ollut mitään hyvää. Tunsin vain myötähäpeää niin käsikirjoittajien kuin Morrisinkin puolesta.
1992 huomasin, että oli ilmestynyt uusi albumi, Aavejahti. Valitettavasti sekin osoittautui virheostokseksi, vaikka olin pitänyt saman kirjoittajan edellisistä tuotoksista.
Pidin Lucky Lukejen ostamisessa kolmen vuoden tauon. Annoin sitten Belle Starrille vielä mahdollisuuden. Lähinnä siinä vain marssitettiin esiin aiemmista seikkailuista tuttuja hahmoja iso liuta, mutta en edes muista, saatiinko heistä enää mitään kiinnostavaa irti. Neuvonpito intiaanipäällikön kanssa sisälsi yritystä ihan oikean huumorin suuntaan, muuta ei jutusta sitten mieleen jäänytkään. Luovutin Lucky Luken suhteen ja keskityin muihin keräilykohteisiin.
Vuosia myöhemmin sain tietää, että Pikalinjan ja Aavejahdin välissä ehti ilmestyä vielä Daltonit menettävät muistinsa, mutta annoin olla. Olin kokenut niin monta pettymystä LL:n parissa, ja muistinmenetyksistä revitään sitäpaitsi yleensä niin ennalta-arvattavaa huumoria.
