Hopeanuoli -lehti

[Sampsa Kuukasjärvi]

Anteeksi yksinpuheluni, mutta pakko laittaa lisää tästä aiheesta kun on innostus päällä ja kuvia käsillä.

Selsin piirtämissä Hopeanuoli-seikkailuissa osuu välillä silmiin tarkemmin piirrettyjä hahmoja, jotka antavat viitettä siitä että niiden malleina voisi olla oikeita ihmisiä. Tässä yksi esimerkki: ilveilijä Dan Silberpfeilin numerossa 108. Tätäkään varsin hyvän näköistä stooria ei ole nähty suomeksi.

Onko teistäkin hahmon ulkonäkö otettu koomikko ja näyttelijä Dick van Dykeltä? Minusta ilveilijän ammatti ja tuo nenä toivat hänet mieleen. Hän oli tosi iso nimi 70-luvulla.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä toinen näyte samasta tarinasta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Laitetaan vielä kolmas kuva. Omistan tämän lehden.

Danillä on melkoinen perhe yksinhuoltajana: kaksi valkoista lasta, yksi keltainen ja yksi musta lapsi! Rotujen yhteiselon agenda on erittäin vahvasti esillä. Kaikki nämä lapset ovat adoptoituja. Kolme lasta – valkoiset ja musta – adoptoidaan tämän tarinan aikana; vain keltainen lapsi oli tarinan alussa.

[Oiyahe]

Kerrottakoon tarkemmin Hopeanuolen nykyisistä oikeuksista.

Laitan tähän sitaatin Silberpfeilin nykyisen julkaisijan Wick Comicsin Ulrich Wickiltä saksalaiselta foorumilta 11.3.2015 täältä. Hän kirjoittaa tuolla ideastaan julkaista seitsemän Selsin piirtämää Hopeanuoli-tarinaa yhdessä kirjassa. Nämä tarinat liittyvät toisiinsa, niissä esiintyy lakotojen ja cheyennien päälliköitä ja ne on julkaistu alun perin Silberpfeilin numeroiden 169–183 välillä. Tarinoiden julkaisemisessa ei ole ongelmaa, koska sarjan oikeuksissa on tapahtunut muutos, joka lukee Wick Comicsin uusintajulkaisuissa numerosta 35 eteenpäin. Sitaatti menee näin:

Jos oikein ymmärsin, niin meillä ovat ilmestyneet seuraavat lehdet Silberpfeilin numeroiden 169–183 välillä?

18/1977 – Kultakuume
       169 – Die Reiter der Vergeltung

21/1977 – Verilöyly
       179 – Der Fluß der roten Rächer

22/1977 – Kuunsäde puolustautuu
       173 – Der Fluch des heißen Goldes

24/1977 – Terroristikopla
       183 – Die Grotte der tausend Ängste

25/1977 – Don Remon joukkio iskee
       174 – Die Höhle der letzten Hoffnung

26/1977 – Kiristäjä
       177 – Die Herren der singenden Wälder

Seuraavat Silberpfeilin numerot eivät ilmestyneet Suomessa lainkaan?
170, 171, 172, 175, 176, 178, 180, 181, 182

Ovatkos nuo kaikki vielä Frank Selsin käsialaa?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Oiyahe: Listasit muutoin ihan oikein, mutta yksi numero jäi pois. Silberpfeil 180 on ilmestynyt suomeksi, lehdessä 10/1978.

Kuvanäytteideni perusteella nämä seitsemän ”päällikkönumeroa” ovat saksalaiset lehdet 169, 171, 172, 173, 175, 179 ja 181. Täysin varma en tästä ole. Jos teitä kiinnostaa, voin liittää netistä niistä tallentamiani kuvia tänne. Joka tapauksessa tuo Ulrich Wickin kirjoittama 169–183 on vähän liian iso väli ja on ehkä kirjoitettu vain muistinvaraisesti. Suomeksihan on julkaistu tuo 183, eikä siinä ole lakotoja tai cheynnejä.

Joo, suomeksi on em. seitsikosta nähty numerot 169, 173 ja 179.

Kyllä, nämä jaksot ovat itsensä Frank Selsin piirtämiä, ja tavallista paremmin. Kokoelman tarkoitus olisi juuri tehdä kunnianosoitus hänen taiteelleen. Wickillä on käytettävissään originaalit. Ostaisin kernaasti tämän kokoelman, jos se ilmestyisi joskus Saksassa! Suomeksi sitä lienee aivan turha toivoa.

Täällä muuten on yhteiskuva Ulrich Wickistä ja Erwin Selsistä. He ovat joillakin sarjakuvamessuilla. Vaaleatukkainen on Sels. Hänkin asuu Saksassa.

LISÄYS: Tuossa linkin kuvassa on saman pöydän ääressä kaksi ihmistä, jotka todennäköisesti tietävät Frank Selsistä ja Hopeanuolesta eniten koko maailmassa... Niin ja Oiyahe, jos tarkoitit kysymykselläsi sitä, ovatko kaikki nuo suomeksi julkaisemattomat tarinat välillä 169 - 183 Frank Selsin piirtämiä, niin en osaa vastata siihen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sakunumero 180 näkyy vuoden 1978 Hopeanuolien listassa täällä.

Tässä muuten suomalaisten vuoden 1980 lehtien originaalit Länsi-Saksassa.

Hopeanuoli	Silberpfeil	Huomautuksia
1/1980	286 Die Söhne des tanzenden Feuers
2/1980	293 Der Geisterreiter von Colorado
3/1980	305 Der Treck der Vergeltung
4/1980	274 Die Geisel der Jenkins-Bande
5/1980	265 Die Banditenfalle am Gold-River
6/1980	311 Das Kommando der Verzweifelten
7/1980	298 Die Stunde der Retter
8/1980	270 Die Rebellen vom großen Fluß
9/1980	292 Schreckensfahrt ins Tal der Tipis
10/1980	326 Die Verdammten der schweigenden Berge
11/1980	306 Die Teufelsmeile von Arizona
12/1980	329 Die Geisel der Verlorenen
13/1980	312 Der Fluch des schwarzen Reiter
14/1980	314 Alarm am Fluß der Geister
15/1980	342 Der Fluch des Zauber-Totems
16/1980	341 Die Gehetzten der reißenden Wasser
17/1980	272 Das falsche Spiel der Blauröcke
18/1980	308 Am Vulkan der Rachekrieger
19/1980	219 Die Geisterkutsche von Durango
20/1980	243 Die Sklavenjäger
21/1980	294 Die Satansbande vom heißen Fluß
22/1980	321 Die Goldbanditen
23/1980	313 Die Gefangene der flammenden Wälder
24/1980	318 Die verlorenen Krieger Manitus

[Oiyahe]

Kyllä, nämä jaksot ovat itsensä Frank Selsin piirtämiä, ja tavallista paremmin. Kokoelman tarkoitus olisi juuri tehdä kunnianosoitus hänen taiteelleen. Wickillä on käytettävissään originaalit. Ostaisin kernaasti tämän kokoelman, jos se ilmestyisi joskus Saksassa! Suomeksi sitä lienee aivan turha toivoa.

Kiitos korjauksesta ja täydennyksestä. Olisi tosiaan hienoa saada kokoelma suomeksi. Mitenköhän tuollainen järjestelmä yleensä toimii? Nykyäänhän tämä hoidetaan digitaalisesti? Onkohan raakadata pelkkää tyhjää tekstikenttää, johon käännökset sitten sijoitetaan? Vai perustuuko se Silberpfeil-skannauksiin, jolloin saksankielinen teksti säilyy osana sisältöä?

[Timo Ronkainen]

Nykyäänhän tämä hoidetaan digitaalisesti? Onkohan raakadata pelkkää tyhjää tekstikenttää, johon käännökset sitten sijoitetaan? Vai perustuuko se Silberpfeil-skannauksiin, jolloin saksankielinen teksti säilyy osana sisältöä?

Digitaalisesti. Kaikkea tuota näkee. Joskus tulee sivut tekstin kera, joskus ei. Joskus tulee valmista InDesign-taittoa, joka ei sitten toimi. Joskus sivut on skannattu originaaleista, joskus jo kertaalleen painetuista sivuista, joskus painofilmeistä tai vedoksista. Nimim. "melkein joka kerta eri systeemit".

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Wick Comics ei käytä Bastein lehtiä lähteenä Hopeanuolen uusintajulkaisuissa, koska Bastei poisti sarjakuvaruutuja mainosten tieltä sekä hieman myös muutteli tekstiä ja kuvia. Lähteenä on originaalit. Wickin uusinnoissa on myös uudet värit.

[Reima Mäkinen]

En taida olla samaa mieltä. Sels osasi piirtää mustia, koska sarjassa esiintyy vakiohahmona musta mies Jerry. Lisäksi referenssikuvia mustista ihmisistä olisi löytynyt helposti vaikkapa Tarzanista tai Mustanaamiosta. Toki ehkä piirtäjä halusi tässä vaihtelun vuoksi tarkoituksella piirtää oikean mustan ihmisen.

Joissain piireissä ja varsinkin taiteessa on joskus lievästi paheksuttu referenssien ottamista sarjakuvista. Sen sijaan elävästä mallista ja sen huonosta korvikkeesta valokuvasta, piirtäminen on parempi ratkaisu. Varsinkin jos haluaa että hahmot ovat oikeita ihmisiä eivätkä sarjakuvamaisia. Ellei jaksa tai voi itse kuvata, julkkiksista toisin kuin vaikka tietokirjojen kuvista, löytyy paljon kuvamateriaalia samasta ihmisestä eri kuvakulmista.

Mitä tarkoitat ”rumuudella”? Piirrosjälkeä vai painojälkeä? Yleensä Selsin taidetta ei pidetä rumana, vaan päinvastoin kauniina. Hän toki ei ollut sarjan ainoa piirtäjä – huonompiakin taiteilijoita siis oli. Suomalaisten lehtien painojälki ja värit kyllä ovat surkeat. Itse pidän suomalaisen lehden kakkossarjoja rumina.

Tarkoitin sen omana mielipiteenäni, sillä rumuus on makuasia. Viittaan myös siihen että pääsarjassa ja kansissa varsinkin väritys on simppeliä ja räikeätä. Lehtien kannet ja koko sisältö muutenkin näyttää melko huolettomasti kokoon kursitulta. Asiajuttujen taitto, otsikointi jne. on ajankohdankin mittapuulla hyvin karua. Lehdessä on väri- ja mustavalkosarjoja sekaisin. Pidän kokonaisuutta kerta kaikkiaan tyylittömänä. Hopeanuoli voisi hyvin olla harraste- tai fanilehti, jota on tehty vailla ymmärrystä tai kiinnostusta lehden tekemisen esteettiseen puoleen. Koska lehti on kuitenkin kaupallisista lähtökohdista markkinoille pukattu tuote, se ei ole samalla tavoin hellyyttävä kuin fanzinet. Asiaa on vaikea selittää, mutta kun laittaa Aku Ankan tai Ruutu-lehden Hopeanuolen viereen, eron huomaa kyllä.

Joskus rumuus ja tyylittömyys saattaa olla myös oudosti viehättävää. Minua hopeanuolet eivät vain viehätä, muuten kuin  lievästi niiden kakkossarjojen osalta. Mutta niiden vuoksi en ole valmis kärsimään sitä muuta mitä siinä ympärillä on. Kuten sanoin, on mielenkiintoista miten sitä varhaisteininä ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota näihin esteettisiin seikkoihin. Sitä vain keskittyi sisältöön, joka oli mielestäni jopa mielenkiintoista.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitti perusteellisesta vastauksesta, Reima. Itse en ole lainkaan ajatellut, että Hopeanuolien värit olisivat räikeitä tai taitto huonoa. Ihmiset todella kiinnittävät huomiota eri asioihin. Kaipaisin paljon enemmän voimakkuutta (eli varmaan räikeyttä?) sisäsivujen väreihin. Minusta huono painojälki ja paperi kyllä tekevät monista numeroista ikävän näköisiä.