Hopeanuoli -lehti

[Sampsa Kuukasjärvi]

Videosta heräsi muutama ajatus. En muuten muista kuulleeni ennen Endon sukunimeä, Kazuki. Voi olla, että se on mainittu joissain Hoppareissa, mutta en vain muista sitä.

Tosiaan videon kohdassa 19:50 sanotaan tämä. Mutta kuulin tuon muodossa ”Endo Kusuki” tai "Kuzuki". Koetin selvittää lisätietoa koko nimestä.

Australialaisella Mustanaamio-sivustolla haastatellaan Ulrich Wickiä, saksalaisen Hopeanuoli-julkaisun nykyistä kustantajaa. Haastattelussa lukee, että Endon sukunimi on Kisuki. Tämä on kiintoisaa, koska Frank Sels loi toisen sarjakuvan, jossa seikkaili päähenkilönä aivan samanniminen japanilainen. Onkohan hän sama Endo 1800-luvun lopulla?

Muistelen, että minulla on näytekuvia saksalaisesta lehdestä, jossa Endo esiintyy ensimmäisen kerran ja jossa myös hänen koko nimensä esiintyy. Kaivan sen lähipäivinä.

Tuolla Mustis-haastattelussa mainitaan Tedin ja Harrin esikuviksi Laurel ja Hardy eli Ohukainen ja Paksukainen. Kiintoisaa on myös muun muassa, että Wick koettaa parantaa Silberpfeil-tarinoiden aitoutta lisäämällä niihin oikeaa kiowien kieltä! Jos joku ihmettelee, miksi Mustis-sivusto käsittelee Hopeanuolta, niin syynä siihen on lehtien sama saksalainen kustantamo Bastei.

[Oiyahe]

Tosiaan videon kohdassa 19:50 sanotaan tämä. Mutta kuulin tuon muodossa ”Endo Kusuki” tai "Kuzuki". Koetin selvittää lisätietoa koko nimestä.

Kyllä vain, videossa sanotaan Kusuki tai Kuzuki.

Australialaisella Mustanaamio-sivustolla haastatellaan Ulrich Wickiä, saksalaisen Hopeanuoli-julkaisun nykyistä kustantajaa. Haastattelussa lukee, että Endon sukunimi on Kisuki. Tämä on kiintoisaa, koska Frank Sels loi toisen sarjakuvan, jossa seikkaili päähenkilönä aivan samanniminen japanilainen. Onkohan hän sama Endo 1800-luvun lopulla?

Äkkiä voisi ajatella, että kyseessä olisi sama Endo.

Muistelen, että minulla on näytekuvia saksalaisesta lehdestä, jossa Endo esiintyy ensimmäisen kerran ja jossa myös hänen koko nimensä esiintyy. Kaivan sen lähipäivinä.

Noita löytyy kyllä tosiaan netistä. Laitan mukaan yhden netistä löytämäni kuvan, Silberpfeil Nr. 71, jossa Endon nimi mainitaan kokonaan. Vasen sivu, ylin kuva keltaisella pohjalla.



(Edit: toinen kuva Endosta Silberpfeil 134)

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitokset! Mainiota kun selvitit sukunimen! Sama sukunimi Kisuki ei voi olla sattumaa! Aika jännää, että Sels valotti hahmon elämää myös Hopeanuolen ulkopuolella omassa sarjakuvassa. En ole nähnyt tätä seikkaa mainittavan missään saksaksikaan.

Todettakoon, että noita Silberpfeilin numeroita 71 ja 134 ei ole julkaistu suomeksi. Sinä, Oiyahe, Hoppari-tuntijana toki tiesit tämän.

Selasin omia kuviani. Minulla ei ollut tuota panemaasi 71:n näytettä. Samasta numerosta oli kyllä jotakin muuta.

Selsin nimmari muuten lukee tuossa numeron 134 avaussivulla. Hän ei varustanut töitään nimmarilla kovinkaan usein. Olen ajatellut, että ehkä hän laittoi sen vain tarinoihin, joissa hänen taiteensa oli hänestä parhaimmillaan.

Liitän oheen näytteen Silberpfeilin numerosta 19. Taide on melko kehittymätöntä. Tätäkään saksalaista numppaa ei ole nähty Suomessa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tässä numerossa on Endon ensiesiintyminen, koska tarinan alussa Kuunsäde ei tunne häntä, vaan ihmettelee vain miehen keltaista ihonväriä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä toinen näyte saman sakulehden numerosta 19. Seikkailun lopussa Endon sukunimenä lukee Kisuki, jälleen. Ilmeisesti Endo opettaa jo tässä seikkailussa jiu-jitsua (mutta ei jostain syystä "judoa"?) Kuunsäteelle. Harri-raukka se lentää taas.

Voimme varmaan olettaa, että Endon sukunimi on tämä, eli tuossa em. ulkomaisessa videossa on mitä todennäköisimmin tapahtunut sukunimessä pieni erhe.

(PS. En muuten tiedä, miksi jotkin netistä tallennetut kuvat näkyvät Kvaakin sivuilla suoraan isoina ja siten että niihin tulee niiden avaamismerkintä.)

[Sampsa Kuukasjärvi]

Vielä yksi kuva tältä erää. Tässä on kuva ensimmäisestä sivusta Silberpfeilin numerosta 71 eli samasta tarinasta kuin Oiyahen aiemmin laittama Endo-näyte. Sivulla lukee Selsin nimikirjoitus. Taide on nättiä, aivan eri tasoa kuin numerossa 19. Sels on jaksanut tihrustaa kiowien leirin yksityiskohtia. Taisin kopioida tämän kuvan Silberpfeilista 510, jossa 71:n tarina julkaistiin uusintana.

[Oiyahe]

Hyviä kuvia ja selvityksiä taas, Sampsa.

Tutkin taas vähän norjalaisia Sølvpileneitä netistä. Ilmeisesti numerossa 11/76 oli 'Hoppari'-paitoja myynnissä. Numerossa 3/76 puolestaan oli mukana juliste. Liitän oheen kuvat.


Lisäksi löysin netin syövereistä norjalaisesta blogista kirjoituksen, jossa kerrotaan aivan toisenlainen versio siitä, miten Hopeanuolesta ja Pekasta tuli veriveljiä.

"Falk er Sølvpilens blodsbror og er uadskillelige. De ble uadskillelige venner under et felles fangeskap hos en fremmed indianerstamme hvor de klarte å rømme sammen. Kom på banen 2. desember 1969."

Ilmeisesti tuossa sanotaan, että heistä tuli erottamattomat ystävykset vankeuden aikana, ja yhdessä he pakenivat vieraan heimon kynsistä.

Kotimainen versiohan antoi kuvan, että Hopeanuoli pelasti Pekan hengen karhun kynsistä. Toki kyseessä ei ollut varsinainen seikkailu, vaan toimituksen oma juttu.

Mahtaakohan Silberpfeil-tarinoissa olla jokin seikkailu, joka tukisi tuota norjalaisen blogin kirjoitusta?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Uskon, että Pekan ja Hopeanuolen ensikohtaaminen ja verivala on julkaistu Saksassa Felix-lehdessä. Siinä lehdessä oli heidän nuoruusseikkailujaan. Tuo mainittu vuosi 1969 myös viittaa siihen. Silberpfeilin oma lehtihän alkoi vasta kesällä 1970.

Tosin en ole varma mitä tuo joulukuu 1969 tuossa tarkoittaa. Ehkä juuri ensikohtaamistarinaa? Tietääkseni Pekka oli mukana jo Felixissä julkaistussa ensimmäisessä jaksossa numerossa 534 tammikuussa 1969. Kuunsäde ja Tinka tulivat mukaan vähän myöhemmin.

Suomalaisen toimituksen tekemä artikkeli oli niin pitkä ja monipolvinen, että saattoi siinä olla mukana myös tuo heimojuttu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kirjoitettua norjaa ymmärtää yllättävän hyvin ruotsin pohjalta.

Pitääpä muuten selvitellä ja tarkistaa noita vuosia ja päiväyksiä. Otin aiemman viestini lehtien kuukaudet täältä. Luin jostakin muualta, että Silberpfeil ilmestyi jonkin aikaa yhtä aikaa Felixissä ja omassa lehdessään.

Mielestäni Felix-lehden Hoppari-sarjat eivät näytä kummoisilta. Jälki on kovin hutaistua. Ilmeisesti piirtäjänä silloin ei edes ollut itse Sels. Samoin itse Silberpfeil-lehden taiteellinen taso on alussa vaatimaton. Pääpirtäjä ei ollut Sels. Emme ole menettäneet paljoa täällä Suomessa.

Mielestäni saksalaisen Hopeanuoli-lehden taiteellisesti paras kausi alkaa vasta hieman ennen numeroa sata, noin numeroiden 80–90 hujakoilla ja kestää noin numeron 300 nurkille. Yksittäisiä hyvän näköisiä tarinoita toki löytyy myös sitä ennen ja sen jälkeen. Suomessa juttujen julkaiseminen alkoi noin numerosta 90.

Suomeksi on julkaisematta noin 50 tarinaa numeroiden 80–150 välillä. Jos olisin kustantaja, joka uskoisi nostalgian voimaan ja päättäisi julkaista annoksen suomentamattomia seikkailuja, valitsisin ne ensiksi juuri tästä joukosta. Yhteensähän tarinoita on suomeksi julkaisematta jopa satoja, aineistosta ei ole pulaa.

Pistänpä tähän eBaystä löytämäni Felix-lehden näytteen, jossa Kuunsäde ilmeisesti tai mahdollisesti esiintyy sarjassa ensi kerran. Numero on 549.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä kuva tarinan lopusta. Näyttää siltä, että myös Tinka oli tässä tarinassa ensimmäisen kerran.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä muuten erikoinen tapaus. Suomalaisessa Hopeanuolessa 45/84 lyhennettiin tarinan alkua. Peurojen jahtaaminen jätettiin pois ja eläinten pakenemiseen viitattiin puhekuplien teksteissä, joita siis muokattiin. En tiedä, tapahtuiko pätkiminen jo Norjassa. Ehkä toimituksellisiin sivuihin haluttiin sivu lisää. Tässä ensiksi suomalainen alkusivu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ohessa sitten vertailtavaksi alkuperäisen lehden Silberpfeil 527:n alkusivu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Lisäksi löysin netin syövereistä norjalaisesta blogista kirjoituksen, jossa kerrotaan aivan toisenlainen versio siitä, miten Hopeanuolesta ja Pekasta tuli veriveljiä.

"Falk er Sølvpilens blodsbror og er uadskillelige. De ble uadskillelige venner under et felles fangeskap hos en fremmed indianerstamme hvor de klarte å rømme sammen. Kom på banen 2. desember 1969."

Ilmeisesti tuossa sanotaan, että heistä tuli erottamattomat ystävykset vankeuden aikana, ja yhdessä he pakenivat vieraan heimon kynsistä.

En ymmärrä tuota ajankohtaa ”joulukuu 1969”. Pitäisi melkein kysyä tuolta norjalaiselta kirjoittajalta mitä se tarkoittaa. Jos kyse on norjalaisista ensi-ilmestymisistä, se pitäisi selkeästi ilmoittaa.

Lambiekin mukaan (Frank Sels -artikkelissa) Silberpfeil-sarja alkoi Felix-viikkolehdessä jo tammikuussa 1969. Saman lähteen mukaan Silberpfeilin oma lehti alkoi ilmestyä kesäkuussa 1970; aluksi joka toinen viikko. Sarja jatkui samaan aikaan Felixissä aina joulukuuhun 1971, jolloin se loppui siinä, mutta silloin Silberpfeil-lehti muuttui jokaviikkoiseksi.

Netissä olevista kuvista näkee, että Pekka oli mukana jo Silberpfeilin ensimmäisessä numerossa. Felixin ensimmäisistä jaksoista en tiedä.

Ym. Lambiekin artikkeli mainitsee, että Felixin kahdeksassa ensimmäisessä jaksossa Hopeanuoli ja Pekka ovat hyvin nuoria, minkä jälkeen he vanhenevat "nykyaikaan".

Niin ja näköjään tuo Endo-sarjakuva ”Endo’s Karma” vuodelta 1985 mainitaan tuolla Lambiekissa. Se on Frankin ja hänen poikansa Erwinin yhteinen tuotos.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mieleeni tuli, että ehkä se, että Kuunsäde pelasti Endon hengen tuossa Silberpfeilin numerossa 19, josta panin hiljattain tähän ketjuun alkusivun, selittää sen, miksi Endo on opettanut aseetonta taistelua erityisesti Kuunsäteelle. Tämähän seikka ei mitenkään ilmene suomalaisista tarinoista. Selvästi myös Pekka ja Hopeanuoli osaavat ”judon” alkeet, mutta he eivät ole siinä yhtä taitavia. Toisaalta Pekka on naureskellut, että hän ei edes halua oppia sitä paljoa.

Kuunsäde muuten näyttää esiintyvän ensi kerran vasta Silberpfeilin numerossa 15. Täysin varma en ole tästä, mutta minulla on ensimmäisistä lehdistä niin monta kymmentä eri kuvanäytettä, että siltä asia vaikuttaa. Liitän tähän näytteen kyseisen lehden tarinan alusta, jossa tämä ehkä tapahtuu. Ted, Harri ja Kuunsäde puhuvat keskenään paljon muodollisemmin kuin myöhemmin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Numerossa 8 vilahtaa intiaanityttö nimeltä Pajulilja (Weidelilie). Näyttää yllättävän paljon Kuunsäteeltä kun on vielä punainen mekkokin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ketjussa on mainittu aiemmin Hopeanuoli-lehden suvaitsevainen agenda eri väristen ihmisten kesken:

Joka tapauksessa kiitos Sampsalle, että nosti esille Hopeanuoli-lehden suvaitsevaisuudeen. Tämä on seikka, johon en ole lainkaan kiinnittänyt huomiota, vaikka lapsena nämäkin lehdet kuluivat oikeasti käytössä. Nyt, kun ajattelee, niin aika paljon eurooppalaiset länkkärisarjat ovat tässä suhteessä hengenheimolaisia: Tex, Blueberry, Lännentie, Ken Parker jne.

Voi myös täsmentää, että minkään väriset ihmiset eivät ole Hopeanuolessa aina pelkästään hyviä tai pahoja.

Yksi erikoisimmista tapauksista löytyy numerosta 10/1976. Siinä on sambo Häränsarvi, joka on vainoamisen takia yksinäinen ja koditon vaeltaja. Tarinan alussa crowt vainoavat häntä. Hopeanuoli ja Pekka pelastavat hänet ja auttavat häntä saattamalla hänet ”ystävällisten apassien maille”.

Tässä rikotaan kahta stereotypiaa. Ensiksi intiaanit, itsekin vainotut, eivätkä valkoiset, yrittävät tappaa Häränsarven, vaikka valkoiset sotilaat kyllä ovat tappaneet Häränsarven molemmat vanhemmat, ja voimme myös olettaa, että myös valkoiset ovat syrjineet häntä kovasti. Toiseksi on siis olemassa myös ystävällisiä apasseja, vaikka tässä sarjakuvassa kiowat taistelevat usein apasseja vastaan.

Matkalla apassien alueelle Hopeanuoli ohimennen pelastaa valkoiset biisonien ampujat wichitojen langettamalta kuolemalta. Hopeanuoli on järkyttynyt biisoninruhojen suuresta määrästä preerialla vain huvikseen surmattuina, mutta hänestä syylliset eivät ole ansainneet kuolemaa.

Tarinan lopussa sambo löytää elämänkumppaninsa apassinaisesta ja jää apassien luo asumaan. Hän saa vihdoin kodin.

Liitän yhden näytekuvan oheen.