Sarjakuvataiteen tila

[Miha]

Itte ei voi pistää loppuja esmes omasta kukkarostaan (tai sit vaikka hanurista)? (tai ehkä vois muttei pystyis ko se hanuri on auki?).

Timo

En tiedä onko mahdollista ostaa tuotteita omasta kampanjastaan, ehkä helpompaa olisi lahjoa joku perheenjäsen

[Doc Lomapäivä]

Itte ei voi pistää loppuja esmes omasta kukkarostaan (tai sit vaikka hanurista)?

Voi kai sitä sanoa kaverille että vingutapa luottokorttia mun puolesta, ei siinä mitään. Jos se on kiellettyä niin ei siitä ainakaan helposti jää kiinni.

Tavoitteena on kuulemma tehdä palautukset automaattisiksi niin pian kuin mahdollista

Tätä odotellessa.

[[kivi]]

Itte ei voi pistää loppuja esmes omasta kukkarostaan (tai sit vaikka hanurista)? (tai ehkä vois muttei pystyis ko se hanuri on auki?).

Mesenaatista en tiedä, mutta meillä tehtiin just yks Kickstarter-rahoitus (tai itse asiassa parikin - tosin nää ei olleet sarjakuvaa, ja me ollaan siis Britannian asukkaita), ja opin siinä seuraavaa:

Tavoite tarpeeksi alas. Eli ei kannata hakea kaikkea kerralla jos pelkää että kampanja ei vedä jengiä: hakee mieluummin rahaa erikseen käsikseen, erikseen piirrostyöhon ja erikseen painoon ja jakeluun - tai vain osaan näistä. Mieluummin tietysti viimeisiin osa-alueisiin, että on ajoissa jotain valmistakin. Ihan hyvin voi laittaa useamman kampanjan samalle teokselle.

Hyvä kampanja voi sitten ylittää tavoitteen reilustikin. Sitä ei ole kielletty.

Tutkii tarkkaan, miten pääsee samalle aaltopituudelle muiden Kickstarter-kamppisten kanssa. Porukka siellä antaa ihan periaatteesta toisilleen rahaa vastavuoroisuusperiaatteella. Ja siihen kuuluu myös vastata.

Näkyvyys! Vähintään muutaman päivän välein sivulle jotain uutta.

Sopivat palkinnot joka ikisestä maksuportaasta. Mitä hauskempia, sen parempi - mutta varaudu tekemään t-paitoja, mukeja, järjestämään tapaamisia (vaikka Skypellä sitten) ja keksimään kaikkea kivaa jokaiselle uudelle setelille joka tulee sisään.

Joku mesenaatti valmiiksi: puoliso, sukulainen tai ystävä, joka pystyy viime metreillä vinguttamaan korttia niin että kampanja toteutuu.

Mä olen myönteisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin nää on toimineet. Mutta!!! Joukkorahoitus ei koskaan tuu korvaamaan perinteistä julkaisutoimintaa eikä sitä saa siihen suuntaan pakottaa, se on tapa laajentaa tarjontaa ja täyttää erilaisia kentän harmaita aukkoja, saada ulos matskua joka ei perinteisiin rahoitusmalleihin sovi. Mutta toistaiseksi vain just tietynlaista matskua - sellaista joka vetoaa joukkorahoitusjengiin.

Kivi

[Miha]

juu,

Voin muuten kompata kiveä joskin tuo "osa-alueen teetättäminen joukkorahoituksella" voi olla ehkä pikkasen haastavaa, kun se vastike pitäisi olla suomen lain mukaan rahan väärti. En sano että on huono tai mahdoton idea, mutta voi ehkä joutua vähän miettimään että mitä antaisi vastikkeeksi niin että ihmiset viitsivät maksaa ja ovat tyytyväisiä. Itse koin kyllä porrastetut tavoitteet mesenaatissa toimiviksi.

Oma kampanjani alkaa ylihuomenna, laitan sille sitten oman ketjun

[[kivi]]

juu,

Voin muuten kompata kiveä joskin tuo "osa-alueen teetättäminen joukkorahoituksella" voi olla ehkä pikkasen haastavaa, kun se vastike pitäisi olla suomen lain mukaan rahan väärti. En sano että on huono tai mahdoton idea, mutta voi ehkä joutua vähän miettimään että mitä antaisi vastikkeeksi niin että ihmiset viitsivät maksaa ja ovat tyytyväisiä. Itse koin kyllä porrastetut tavoitteet mesenaatissa toimiviksi.

Oma kampanjani alkaa ylihuomenna, laitan sille sitten oman ketjun

Hyvä hyvä! Tää keskustelu tosin kuuluis varmaan tuonne tekijöiden alueelle, en tiedä miten onkaan karannut tänne väärälle alueelle.

Mutta joo, noista oheisjutuista ja aktiivisuudesta sen verran, että se on sitten kaikki omasta työajasta pois. Eli joukkorahoituksen ylläpitäminen on ihan täyspäiväistä hommaa, jos aikoo siinä sivussa saada jotain piirrettyäkin, kannattaa hoitaa joku muu huolehtimaan joukkorahoitussivun päivityksistä ennalta sovitun aikataulun puitteissa. Eli ne päivitykset ja uudet herkut kannattaa tehdä ajoissa etukäteen.

Täällähän on aika monta erilaista joukkorahoitusjuttua, joita monet ystäväni käyttävät jatkuvasti niin kirjojen, levyjen, radio-ohjelmien, bändikiertueiden kuin sarjakuvien osarahoituksena. Melkein missä vaan. Aika rajusti saa Suomen lait muuttua ennen kuin tällaista kirjoa voi viritellä, mutta ehkä parempi niin. Koska monta kertaa tulee mieleen sekin, että projekteja ajetaan joukkorahoitukseen koska kukaan ei halua ottaa taloudellista vastuuta, ja koska mikä tahansa tuntuu paremmalta kuin ne markkinat joiden säännöillä pelataan heti jos ei olla parhaassa A-divisioonassa...
 

Kivi

[Miha]

Yksi olennaisimpia eroja muuten mesenaatissa kickstarteriin on se, että koska se on verkkokauppa eikä rahankeräys, niin sille ei tarvitse tehdä jälkikäteen näitä ns.stretch goaleja. Sen sijaan voi luoda minimi, väli, ja maksimitavoitteen, ja jos se ylittyy on ihan oma asia haluaako korottaa projektin lopputuloksen plus vastikkeiden arvoa.

Se helpottaa työmäärää kampanjan pyörityksessä, mutta etukäteen työmäärä oli aikas hirmuinen kun piti pikkutunneille saakka miettiä omaa budjettia kaikille eri vaihtoehdoille.

Samoin vastikkeiden hinnat on fiksattuja, eli "pledge €15 or more" ei ole mesenaatissa lain vuoksi mahdollista. Tämän takia piti sitten luoda itse valtava määrä vastikkeita ja niiden yhdistelmiä.
Eli töitä on tehty, mutta uskon että itse kampanjan pyöritys ei tämän kaiken etukäteen tehdyn työn vuoksi ole yhtä raskasta.

Vastikkeiden valmistus ja postitus kandee myös ottaa kyllä huomioon budjetissa sekä niihin menevä aika.. veroista, provisioista ja alveista nyt puhumattakaan. Minulla meni viikon yöt selvittää se kaikki mutta parempi näin.

[Doc Lomapäivä]

ei kannata hakea kaikkea kerralla jos pelkää että kampanja ei vedä jengiä: hakee mieluummin rahaa erikseen käsikseen, erikseen piirrostyöhon ja erikseen painoon ja jakeluun - tai vain osaan näistä.

Parasta on hakea rahoitus käsikirjoitukseen ja piirrostyöhön perinteistä kautta eli apurahana, ja hakea vasta mahdollisimman valmiille projektille yhteisörahoitusta. Siten se voi mahdollisesti toteutuakin.

projekteja ajetaan joukkorahoitukseen koska kukaan ei halua ottaa taloudellista vastuuta

No, jos tällä hetkellä ollaan tilanteessa että isot kustantajat eivät kustanna sarjakuvia (tai kustantavat niitä vain muutaman vuodessa), ja pienet eivät maksa palkkiota ennen kuin kulut on peitetty, mikä ei 70 kpl vuosimyynnillä varmasti toteudu, eli tekijä jää kokonaan vaille palkkiota työstään, mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi.

[Kreegah Bundolo]

No, jos tällä hetkellä ollaan tilanteessa että isot kustantajat eivät kustanna sarjakuvia (tai kustantavat niitä vain muutaman vuodessa), ja pienet eivät maksa palkkiota ennen kuin kulut on peitetty, mikä ei 70 kpl vuosimyynnillä varmasti toteudu, eli tekijä jää kokonaan vaille palkkiota työstään, mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi.

Tuo on nyt ihan paskapuhetta. Isot kustantamot julkaisevat kyllä sarjakuvan jos se on tarpeeksi tasokas ja sillä on kaupallista potentiaalia. Ei ole Suomessa kyllä moni oikeasti merkittävä yleisöystävällinen sarjakuva jäänyt julkaisematta moneen vuosikymmeneen.

Ja pienkustantajana totean että maksan usein artisteille 500-1000 euroa ennakkorojaltia kirjoista, mikä on sama tai jopa enemmän mitä isot kustantamot maksavat. Rojaltia sitten maksan sen mukaan mikä kirjan myynti on. Kirjasta riippuen artisti saa muutaman vuoden aikana rojaltia työstään 500-5000 euroa. Ei sillä taiteilija kyllä elä, mutta elääkö moni menestyvä kirjailijakaan Suomessa (ilman apurahaa tai kolumneja ja muita kirjallisia hanttihommia.)

Se että Suomessa tuotetaan vuositasolla todella vähän sekä käsikirjoituksen että piirrosten osalta oikeasti hyvin tehtyä sarjakuvaa, joka ei ole marginaaliyleisölle tarkoitettua taidetta, vaikuttaa siihen että vaikea tältä pohjalta kuitenkaan esittää mitään isoon otokseen perustuvia väitteitä.

VINKKI: Jos edes joka toinen keskinkertainen (tai huonompi) sarjakuvataiteilija menisi oikeisiin töihin (eikä rasittaisi maailmaa tekeleillään ja apurahavaatimuksillaan) ja kuluttaisi edes pienen osan palkastaan sarjakuvaostoksiin, ratkeaisivat monet sarjakuva-alaa vaivaavat talousongelmat siihen.

[Doc Lomapäivä]

Isot kustantamot julkaisevat kyllä sarjakuvan jos se on tarpeeksi tasokas ja sillä on kaupallista potentiaalia.

Jos minä istun sinun kanssa kahvipöytään, niin perut tuon lauseen ennen kuin ehdin nisupaakelsiani puraista. Onko isoilta kustantamoilta tullut tasokkaita sarjakuvia viime vuosina? Onko sarjakuvalla kaupallista potentiaalia ikinä (ellei se ole strippisarja)?

Se että Suomessa tuotetaan vuositasolla todella vähän sekä käsikirjoituksen että piirrosten osalta oikeasti hyvin tehtyä sarjakuvaa

Eipä tule yhtään oikeasti hyvin käsikirjoitettua suomalaista sarjakuvaa mieleen. (Mikä siis on eri asia kuin onnistunut sarjakuva.)

VINKKI: Jos edes joka toinen keskinkertainen (tai huonompi) sarjakuvataiteilija menisi oikeisiin töihin

Kustantajista puhumattakaan.

Minusta yhteisörahoitus on mahtava juttu siitä syystä, että se on ennakkomyyntiä suoraan niille jotka tahtovat tuotteen. Kerrankin eräs ulkomainen pienkustantaja riemuitsi että heidän uudella sarjakuvakirjallaan oli 300 fania Facebookissa. Hoh, Kickstarterissa voi saada 300 maksanutta asiakasta, jo ennen kuin tuotetta on edes olemassa!

[Kreegah Bundolo]

Onko isoilta kustantamoilta tullut tasokkaita sarjakuvia viime vuosina?

Jeskasen Perkele ja Santala?

[Toni]

Onko isoilta kustantamoilta tullut tasokkaita sarjakuvia viime vuosina?

Näitähän riittää: Jeskasen ohessa vaikkapa Pikku Närhi, Näkymättömät kädet, Anabasis, Eero & Kanervat, Kahvitauko, Meti, Minerva, Saniaislehdon salaisuudet & Mustasuon mysteeri, Mämmilä, Nicholas Grisefoth, Oblivion High, Piitles, Päällystakki, Sarasvatin hiekkaa, Suomi-korkkarit, Toivon kirjat ja enempiä en tähän hätään ehdi edes listata (Esim. Likellä ja Arktisella Banskulla tietty paljon useampiakin).

[Aura]

VINKKI: Jos edes joka toinen keskinkertainen (tai huonompi) sarjakuvataiteilija menisi oikeisiin töihin (eikä rasittaisi maailmaa tekeleillään ja apurahavaatimuksillaan) ja kuluttaisi edes pienen osan palkastaan sarjakuvaostoksiin, ratkeaisivat monet sarjakuva-alaa vaivaavat talousongelmat siihen.

Kuinka monta kertaa olenkaan harkinnut tuota... sitten olisi oikeasti rahaa ostaa sarjakuvaa (ja työvälineitä!) ilman, että se olisi heti jostain muusta pois. Mutta toisaalta... Tuskinpa sitä enää tässä vaiheessa saisi niin hyväpalkkaista työtä, että rahaa riittäisi ison sarjakuvakirjaston kartuttamiseen.

Ja tuskin sekään auttaisi Suomen sarjisskeneä jos kaikki itsensä huonoiksi tai keskinkertaisiksi tuntevat lopettaisivat piirtämisen. Ja ei, pakollisten netin väärinkäsitysten välttämiseksi en puhu nyt todellakaan itsestäni, vaan niistä lahjakkaista ihmisistä joihin törmää netissä harva se päivä ja jotka kokevat etteivät osaa mitään. Tuntuu siltä että mitä lahjakkaampi tekijä on niin sitä epävarmempi.

Suosittu sarjakuva ei ole aina sama asia kuin "hyvä" sarjakuva, ja vaikka sarjakuvalla olisi potentiaalia tulla suosituksi, ei julkaistuksi tuleminen tai varsinkaan sarjakuvan esille saaminen ole mikään itsestäänselvyys. Varsinkaan netissä, vaikka myönnettäköön että suurin osa piirtää kuvia eikä niinkään sarjakuvaa. Omasta näkökulmasta 300 fania tuntuu täysin utopistiselta, mutta fanartilla voi hyvä tekijä päästä jopa kymmeniin tuhansiin seuraajiin, joiden mukana voi hyvinkin tulla myös tekijän omista töistä kiinnostuneita, varsinkin jos tekee englanniksi. Ja he sitten hyvässä lykyssä rahoittavat albumit kickstarterin kautta. Uusi polvi ei muutenkaan aina tähtää perinteisille kustantajille, arvot ovat muuttuneet.

[Doc Lomapäivä]

Näitähän riittää: Jeskasen ohessa vaikkapa Pikku Närhi, Näkymättömät kädet, Anabasis, Eero & Kanervat, Kahvitauko, Meti, Minerva, Saniaislehdon salaisuudet & Mustasuon mysteeri, Mämmilä, Nicholas Grisefoth, Oblivion High, Piitles, Päällystakki, Sarasvatin hiekkaa, Suomi-korkkarit, Toivon kirjat ja enempiä en tähän hätään ehdi edes listata (Esim. Likellä ja Arktisella Banskulla tietty paljon useampiakin).

Löytyykö täältä sellaista hymiötä että pyyhkii masentuneena kyyneliä silmistään?

vaan niistä lahjakkaista ihmisistä joihin törmää netissä harva se päivä ja jotka kokevat etteivät osaa mitään. Tuntuu siltä että mitä lahjakkaampi tekijä on niin sitä epävarmempi.

Huvittavaa ja osuvaa että olet osoittanut viestisi juuri Hansille.

Omasta näkökulmasta 300 fania tuntuu täysin utopistiselta, mutta fanartilla voi hyvä tekijä päästä jopa kymmeniin tuhansiin seuraajiin, joiden mukana voi hyvinkin tulla myös tekijän omista töistä kiinnostuneita, varsinkin jos tekee englanniksi. Ja he sitten hyvässä lykyssä rahoittavat albumit kickstarterin kautta. Uusi polvi ei muutenkaan aina tähtää perinteisille kustantajille, arvot ovat muuttuneet.

Juuri tähän ollaan menossa kovaa vauhtia, ja kun tässä ketjussa on puhuttu sarjakuvan tulevaisuudesta, niin itse en näe muuta tietä kuin tämän. Perinteinen tie johtaa yhä vain marginaalisempaan lukijakuntaan, 70:stä siirrytään 7:ään. Tilanne turhauttaa ja velkaannuttaa niin tekijöitä kuin kustantajia.

[Petteri Oja]

Enpä kyllä minäkään ymmärrä väitettä, etteivät isot kustantamot julkaisisi laadukkaita sarjakuvia. WSOY on mielestäni Suomen tärkeimpiä sarjakuvankustantajia, ja uskoisin olevani aika hyvin perillä kentästä. Doc voisi edes yrittää perustella väitettään, jotta keskusteluun tulisi tolkkua. Listasiko Jerrman mielestäsi huonoja albumeita? Mitkä ovat niitä parempia?

[tertsi]

Onko noilla Jerrmanin mainitsemilla albumeilla ollut kaupallista menestystä?
Vaikka niitä parempia albumeita ei olisi ollut julkaistavaksi, niin olivatko nuo riittävän hyviä albumeita?