Hyvän keskustelun voi varmaan siirtää sopivampaan ketjuun, jos nyt tätä kukaan enää jatkaa.
Ei sarjakuva varmasti minnekään katoa, harrastus vain muuttaa muotoaan. Vanhoihin keräilylehtiin ei ole enää paluuta, ne katoavat keskeisiltä markkinoilta samalla tavalla kuin
penny dreadful aikoinaan (mutta eivät silti katoa koskaan kokonaan).
Suurin osa haluaa nykyään kuluttaa rahansa joko kokonaisiin albumeihin tai sitten omistaa lähinnä digitaalista materiaalia, miten se sitten onkaan hankittu. Nettisarjakuvat ovat jonkinlainen mahdollisuus, mutta toisaalta siihen sisältyy pitkälti ajatus että artistille maksetaan jos jaksetaan. Angry Birds on joskus esimerkkinä halvasta jutusta, jota ladataan niin paljon että tekijät saavat runsaasti rahaa... mutta entäs albumi, joka pitäisi myydä parilla eurolla ja jota myydään ehkä 600 kpl?
Kickstarter on hyvä mahdollisuus saada julki sellaistakin materiaalia mitä suuryritykset haluaisivat muokata "enemmän myyväksi", mutta kunhan se nyt olisi laillista Suomessa... Kovimmat fanithan haluavat sarjakuvan itselleen fyysisenä albumina. Kickstarterissa on tosin ongelmana että pitäisi tietää sarjakuva entuudestaan että tietää tilata albumin, niihin ei yleensä törmää jälkeenpäin sattumalta kirjakaupassa tai kirjastossa. Joskus voi ostaa jälkeenpäin oman kappaleen artistin omasta kaupasta, jos siis tietää mennä sinne ja jos albumeja on jäljellä.
Nettiin hukkuu niin helposti. Mutta menestyvällä tekijällä voisi olla nettijulkaisusta ihan toisenlainen kuva kuin tällaisella random-tyypillä.
Ongelma on siinä että kirjakaupat haluavat koko ajan samaa eivätkä ota riskejä kun samalla se sama vanha kiinnostaa koko ajan vähemmän ja vähemmän. Vastaavasta tilanteesta radion soittolistojen osalta tehtiin tutkimuskin miten tarjonta köyhtyy kun ainoastaan varmoja hittejä soitetaan ja hyvin vastentahtoisesti otetaan mitään uutta soitantaan. Samalla olisi kuitenkin hirmuinen halu uusia soittolistaa eli mistä siis uusia hittejä kun ei haluta ottaa riskiä kokeilemalla jotain uutta?
Tämähän on ollut ongelmana aina: ihmisille on todella vaikea tuupata uusia asioita, ja kun ne viimein omaksutaan, mitään uutta ei taas meinata kelpuuttaa. Tarvitaan aina se nuori polvi, joka luo anarkistisesti jotain uutta (kuten vaikkapa symbolismin tai radikaaleja muutoksia esimerkiksi klassisessa musiikissa). Nyt se sitten on kai nettisukupolvi.
Toki vikaa oli myös valikoimassa. Oikeasti juuri mitään Comixologyn toiminnasta tietämättömänä sanon vain että huonokin mangavalikoima kannattaa paremmin jos ei keksitytä ainoastaan siihen huonoon valikoimaan. Heillä kun on muutakin sarjakuvaa kuin keskinkertaista mangaa. Olisi luullut JMangan jo tarjonneen painetun mangan julkaisijoiden karsiutumisesta ettei ihmiset kaikkea lue vaikka made in Japan olisikin.
Siihen oli ilmeisesti syynsä:
Yksi JMangan ongelmista on se, että kustantajat eivät halunneet/uskaltaneet julkaista siellä suosituimpia sarjojaan; sellaista tasoa kuin Naruto, One Piece tai Bleach. Vaikka vanhojen suosikkien amerikkalaisten paperipainosten myynti on hiipunut, niitä ei laitettu verkkoon. Suuret vetotuotteet siis puuttuivat.
http://futoiyatsu.wordpress.com/2013/03/14/kaksi-vuotta-melkein-suotta/
