Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?

[Jarkko Sikiö]

Tässä on ajatuksia herättävä teksti, jossa ei ole kysymys kritiikistä lainkaan, vaan laajemmin siitä tekemisen tarpeesta mikä purkautuu kirjoittamisessa kaikissa sen muodoissaan oli se kirjailijan tai toimittajan työtä; blogeja tai mielipiteitä.

[Curtvile]

Kesällä pitäisi olla idiootti ja grillata itseään auringossa eikä kuunnella esimerkiksi YLEn Aamu-tv osuutta.

Alkaa Eeva Kilpi muistelolla ja sitten päädytään elokuvien kautta myös ketjun aiheeseen
https://areena.yle.fi/1-78346607

Tämä Maria Säkö on itse tanssi- ja teatterikriitikko ja freelance toimittaja, joka ensin perää kuinka yleisöt janoavat kriittisesti ajattelevia vaikka usein mielipide sallitaan kaikille paitsi kriitikoille. Ja hänen mukaansa kriitikolta saa myös kysyä ja penätä" mitä tarkoitit?"
Siksi se että sanoo " mm sarjakuvien noston taiteen lajina esiin olevan kriitikoiden ansiota" ( ei sanatarkka sitaatti) särähtää korvaani.

Itse väittäisin että enemmän vaikuttaa muut rakenteelliset ratkaisut kuin kriitikot.

[Reima Mäkinen]

Kuulin kanssa tuon. Ja onhan se niin. Toki osansa oli silläkin kun uutisoitiin miten Juba myy rekkalasteittain Viviä ja Wagneria. Mutta sarjakuvan nouseminen muiden kulttuurien rinnalle oli just kriitikoiden, kuraattoreiden yms. ansiota. Ysärin lopulla Ville Hänninen ja kumppanit järkkäs muun muassa sen Kiasman näyttelyn. Tolvanen, joka on myös kriitikko ja sarjakuvatoimittaja rummutti omalla tahollaan Ilta-Sanomissa. Samoin kriitikko ja näyttelyarkkitehti Kalervo Pulkkinen. Kriitikot saivat läpi kirjaprojektejaan kuten Sarjakuva rakastettuni, Päin näköä, Hittiparaati jne. Kriitikkojen ja sarjisfanien Hänninen ja Kemppinen, Parasiittisarjat ja Kemin kovatasoiset vieraat sekä näyttelyt...

Ilman kritiikkiä ei ole (tunnustettua) kulttuuria. Silti voi olla jotain kakaroiden kulttuuria, kaupallista muotia ja hypeä tai sitten jossain tutkan alla lymyilevää alakulttuuria. Tätä kaikkea sarjakuvatkin oli ysärille, tai 2000 luvun alkuun asti, ennen kuin sanomalehdissä alettiin julkaista esittelyjuttujen lisäksi myös kritiikkejä.

[Curtvile]

Eli ennen yhdeksänkymmentä luvun loppupuolta sarjakuvaseura ei tehnyt mitään? Ulkomailla kukaan ei tehnyt mitään eikä yksikään tekijä?
Hyvä tietää.

Ilman kriitikkoja ei ole siis:

Ilman kritiikkiä ei ole (tunnustettua) kulttuuria.

Joten on siis tunnustettujen kriitikkojen etabiloitu blokki jota voi siis syyttää ettei sarjakuva näy.
Ei tarvitse ottaa huomioon muutoksia muussa kultturikentän toiminnassa, määrärahoista, paperipulissa, sarjakuvasivujen vähennyksissä tai siinä että toimituskuntia leikataan ja tanssi ja teatteri taiteisiin erikoistunut tai ruoka tai musiikkipuolen kriitikko joka hoitaa kaiken arvioinnin koska samat periaatteet.

Tämä tsek.