Kuulin kanssa tuon. Ja onhan se niin. Toki osansa oli silläkin kun uutisoitiin miten Juba myy rekkalasteittain Viviä ja Wagneria. Mutta sarjakuvan nouseminen muiden kulttuurien rinnalle oli just kriitikoiden, kuraattoreiden yms. ansiota. Ysärin lopulla Ville Hänninen ja kumppanit järkkäs muun muassa sen Kiasman näyttelyn. Tolvanen, joka on myös kriitikko ja sarjakuvatoimittaja rummutti omalla tahollaan Ilta-Sanomissa. Samoin kriitikko ja näyttelyarkkitehti Kalervo Pulkkinen. Kriitikot saivat läpi kirjaprojektejaan kuten Sarjakuva rakastettuni, Päin näköä, Hittiparaati jne. Kriitikkojen ja sarjisfanien Hänninen ja Kemppinen, Parasiittisarjat ja Kemin kovatasoiset vieraat sekä näyttelyt...
Ilman kritiikkiä ei ole (tunnustettua) kulttuuria. Silti voi olla jotain kakaroiden kulttuuria, kaupallista muotia ja hypeä tai sitten jossain tutkan alla lymyilevää alakulttuuria. Tätä kaikkea sarjakuvatkin oli ysärille, tai 2000 luvun alkuun asti, ennen kuin sanomalehdissä alettiin julkaista esittelyjuttujen lisäksi myös kritiikkejä.