Kirjoittaja Aihe: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?  (Luettu 51495 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #90 : 05.06.2013 klo 20:47:05 »
Mulle kyllä kelpaa posliinipytty. Kyykkypaska-aikaan ei ole ikävä.

Parasta porsliinia pitää olla. Ja sinisiä kukkakuvioita. Jos kerran valita saa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #91 : 05.06.2013 klo 21:29:00 »
Totta kai päivälehteen ja Sarjainfoon ja Kvaakiin voi kirjoittaa eri tyylillä ja eri asioita painottaen. Toisaalta, jos aina kirjoitetaan kuin lapsille, niin semmoisiksi sitä sitten helposti myös jäädään.

Toisaalta:lapsille ei voi puhua ympäripyöreää roskaa, aikuisille voi ja toisin kuin lapset ne uskovat sen koska tahansa.
Sarjakuvakritiikkiin pätee kuten mihin tahansa: Jos et osaa selittää asiaan niin että viisivuotias ymmärtää et hallitse asiaa

Mattipekka Ratia

  • Jäsen
  • Viestejä: 89
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #92 : 05.06.2013 klo 23:43:11 »
Ja tekisi mieli väittää, että väite on absurdi niin sarjakuvan kuin muunkin taiteen kohdalla. Kirjallisuusarvostelijalle ei voi kirjallisuuden tunteminen olla rasite, elokuva-arvostelijalle ei voi elokuvan tunteminen olla rasite jne.
Selvennän ajatustani. Ensinnäkin puhuin sarjakuvagheton ulkopuolelle leviävästä mediasta, kuten esim. päivälehdistä. Vihkiytyneille saa ja pitää kirjoittaa taidesuunnan konventiot ja historia huomioiden. Kvaakissa ja Sarjainfossa meno jatkukoon entisellään, kritiikkini ei ollut näitä vastaan suunnattu.

On aivan totta että arvostellun kulttuurialan tuntemuksen pitäisi kuulua kriitikon hyveisiin, jopa vaatimuksiin, mutta vuosien mittaan on tullut sellainen kuva, että monet suomalaiset sarjakuvaan erikoistuneet kriitikot ovat taustansa vankeja. Ei nähdä maailmaa sarjakuvan ulkopuolella. Halusin fiktiivisillä esimerkeilläni osoittaa, että tietyistä sarjakuvista voi oivaltava lukija/kriitikko löytää elämää suurempia viisauksia, joita voisi kommunikoida eteenpäin. En velvoita kriitikoita ajamaan sarjakuvan asiaa, mutta jos halutaan herättää ei-vihkiytyneiden mielenkiinto jotain mestariteosta kohtaan, se tapahtuu todennäköisimmin löytämällä jokin yhtymäkohta lukijoiden todellisuuteen. Siinä taas auttaa, että elää samaa todellisuutta ja puhuu samaa kieltä kuin he.

Jotkut suomalaiset ei-sarjakuvatoimittajat käyttävät toisinaan sarjakuvaviittauksia kirjoittaessaan jostain aivan muusta asiasta. Ainakin Akun naapurisuhteita ja Asterixia on viime aikoina käytetty havainnollistamaan toimittajan pointtia. Tämä luonnollisesti onnistuu vain sarjakuvilla, jotka ovat riittävän tunnettuja. Tällaisten esimerkkien käyttöaste on oikeastaan parempi mittari sarjakuvan kulttuurisesta painoarvosta kuin hajuttomien sarjakuvakritiikkien/tuote-esittelyiden määrä lehdissä.
« Viimeksi muokattu: 05.06.2013 klo 23:48:25 kirjoittanut Mattipekka Ratia »

K.Huitula

  • Jäsen
  • Viestejä: 178
  • Mutta huumori - se se vasta hauskaa on.
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #93 : 06.06.2013 klo 03:03:37 »
Selvennän ajatustani. Ensinnäkin puhuin sarjakuvagheton ulkopuolelle leviävästä mediasta, kuten esim. päivälehdistä. Vihkiytyneille saa ja pitää kirjoittaa taidesuunnan konventiot ja historia huomioiden. Kvaakissa ja Sarjainfossa meno jatkukoon entisellään, kritiikkini ei ollut näitä vastaan suunnattu.

Kyllä se, että "sarjakuvan liika tunteminen voi olla kirjoittajalle jopa rasite" on aivan puusilmäinen väite oli sitten mikä tahansa media kyseessä. Se on enemmänkin tätä blogi-kulttuurin ilmiötä, että koko webbi on jo täynnä kaikenlaisten mitään-mistään-tietämättömien mielipidepuserrusta, mikä voi helposti sekoittaa, ja on jo sekoittanutkin, ihmisten suhteellisuudentajua moniin asioihin liittyen. Jos valita saa, niin mieluummin lukee kriitikkoa jolla on mahdollisimman laaja asiantuntemus ja näkökulma myös sarjakuvaan. Vain se valitettava tosiasia, että Suomessa tällaisia ei juuri tunnu olevan (eikä sanomalehdissä oikeastaan enää kulttuurisivujakaan), saa välillä toivomaan että melkein kuka tahansa kirjoittaisi lehtiin enemmän sarjakuvasta. Ei ole järin häävi tilanne sekään jos maassa on noin pari sarjakuvaan erikoistunutta kirjoittajaa jotka kirjoittavat lähinnä omaan kapeaan kiinnostukseensa rajoittuneesti. Eikä siinä ole kysymys pelkästään siitä ongelmasta, että kirjoittaja olisi "taustansa vanki, ei kykene näkemään maailmaa sarjakuvan ulkopuolella", vaan siinä on jo kysymys jostakin paljon monimutkaisemmasta ongelmasta, eli ei nähdä edes maailmaa sarjakuvan sisällä.

Yleisemmällä tasollahan voidaan kirjoittaa esim. henkilöjuttuja, jotka nekin on parempi kuin ei mitään, ainakin siinä sentään, ehkä, sivutaan vähän aihetta. Siinä suhteessa tuntuu olevan liiankin yleistä ettei sarjakuvaa tuntematon toimittaja uskalla (niin, sanoisin nimenomaan ettei uskalla) kirjoittaa mitään sarjakuvaan liittyvää, koska ei mielestään riittävästi "tunne sitä". Ehkä siinä on mukana ihan luonnollista ja tervettäkin itsesuojeluvaistoa, ettei lähdetä kirjoittamaan aiheesta mistä ei mitään tiedä, eikä näinollen myöskään ajaudu julkisesti tuomaan esiin omaa tietämättömyyttään asioista. Oma lukunsa ovat tietysti sitten sekä taide- että kirjallisuustoimittajat, ne heistä jotka eivät pidä sarjakuvaa tarpeeksi merkittävänä aiheena millään muotoa (mikä on erityisen mielenkiintoista sikäli, että sarjakuva yhdistää sekä kuvan että tekstin, mikä mielestäni johtaa edelleen edellämainittuun näkökulmaan, eli toimittaja pelkää näyttävänsä oman ammattitaitonsa kapea-alaisuuden).

Sanomalehdissä valitettavasti asiat joudutaan aina kirjoittamaan alusta lähtien, sen kaikkein tietämättömimmän lukijan ehdoilla, mikä johtaa sen palstatilanpuutteen vuoksi siihen että sanomalehtiartikkelissa ei oikeastaan koskaan päästä missään asiassa juuri pintaa syvemmälle. Mutta hyvä toimittaja pystyy paljoon jo sillä että tekee taustatyönsä hyvin. Ja kyllä lehtiartikkelin täytyy pystyä tuomaan esiin ja opettamaan jotain uutta aiheen "konventioista" myös sille asiaa tuntemattomalle lukijalle (mikäli hän ylipäätään on kyseistä artikkelia lukemassa, niin voisi olettaa että hän siinä tapauksessa on jo ainakin jossain määrin vastaanottavainen asialle. Asiasta täysin epäkiinnostunut lukijahan ei sitä edes lue). Ja melko pitkällisellä omakohtaisella kokemuksella voin sanoa että kyllä kiinnostuneita toimittajia on ollutkin, harvempi heistä sarjakuvaan "erikoistunut" (listaa olen joskus yrittänyt pitää yllä: www.huitula.com/media.htm, sieltä voi bongata onko kovinkaan montaa samaa nimeä listassa?).

Mutta Mattipekalle: Mikä on se "lukijoiden todellisuus" johon olisi löydettävä yhtymäkohta? Eiköhän lukijakunta ole täysin epämääräinen massa jolla ei ole mitään yhtä tiettyä todellisuutta, vaan yhtä monta todellisuutta kuin lukijoitakin. (Tai ainakin toivon niin, toinen vaihtoehtohan on se, että he ovat jonossa kaikki yhteen ja samaan suuntaan toisiaan seuraava lammaslauma joilla ei ole mitään henkilökohtaisia näkökulmia, näkemyksiä, päämääriä, mieltymyksiä jne.).
www.fantacore.com - Fantacore Media
www.lemminki.fi
www.huitula.com - Sarjakuva, elokuva, animaatio & visual design

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #94 : 06.06.2013 klo 09:47:54 »
Jos valita saa, niin mieluummin lukee kriitikkoa jolla on mahdollisimman laaja asiantuntemus ja näkökulma myös sarjakuvaan.

Kiitos samoin.

Eturivin elokuvakriitikot nostivat elokuvan arvostuksen sotien jälkeen, ihan päivälehdissä. Sitä temppua ei tosin sarjakuvan kohdalla kovin helposti enää toisteta, sen verran media on niistä ajoista muuttunut.

"Maailman näkeminen sarjakuvan sisällä" on sekin vaikeaa, kuten toteat. Sarjakuva ei totta vie ole eristyksissä oleva saareke, jollaisena se usein nähdään. Jos kritiikissä on yksikin viittaus sarjakuvan ulkopuolelle, niin "sarjakuvan tuominen maailmaan" on tehty taas vähän helpommaksi...

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #95 : 06.06.2013 klo 10:01:38 »
Kyllä se, että "sarjakuvan liika tunteminen voi olla kirjoittajalle jopa rasite" on aivan puusilmäinen väite oli sitten mikä tahansa media kyseessä.
Veit sanat suustani! Mainio kirjoitus kokonaisuudessaan.

Aina kun menee huonosti, nk sarjakuvakritiikillä nyt menee, ilmaantuu joku joka valittaa että vika on se ettei puhutella suuria massoja. Se olisi tuhon tie. Nk Krisse sanoi, "massoja" ei ole olemassa, joten niitä ei voi puhutella. Pitää myös muistaa ettei lukijatutkimusten peruslukijaa ole olemassa, se on vain keskiarvo tilastoista, ei persoona. Jos alkaa tehdä lapsenkielisiä ja itselle vastenmielisiä juttuja, menetetään viimeisetkin lukijat.

En minäkään tiedä mitään tanssitaiteesta enkä baletista, ja oopperakritiikeistäkin ymmärrän vain sen kun puhutaan narratiivista. Useimmiten jätän ne lukematta, mutta joskus silmäilen. Pointtina pitäisin sisällön sijasta sitä, että kyseiset taiteenlajit saavat valta(kulttuuri)medioista (HS, TS, HBL) n. sivun per viikko per julkaisu. Sarjakuva ei. Luettaisiin sarjakuvakritiikkejäkin jos sitä edeltäisi kokosivun artikkeli isolla kuvalla.
« Viimeksi muokattu: 06.06.2013 klo 10:04:47 kirjoittanut Doc Lomapäivä »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #96 : 06.06.2013 klo 10:27:26 »
Hesarissa on sarjakuvista viimeksi taidettu julkaista kriitiikki Jarlan Kapteeni Tserepistä. Römpötti kirjoitti sen aika napakasti ja hauskasti. Perunainen tyylittely!

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #97 : 06.06.2013 klo 10:27:53 »
Pointtina pitäisin sisällön sijasta sitä, että kyseiset taiteenlajit saavat valta(kulttuuri)medioista (HS, TS, HBL) n. sivun per viikko per julkaisu. Sarjakuva ei. Luettaisiin sarjakuvakritiikkejäkin jos sitä edeltäisi kokosivun artikkeli isolla kuvalla.

Hesarissa oli kulttuuriosastossa aikoinaan isoja, kokosivun - jopa aukeaman - mittaisia sarjakuvakokonaisuuksia. Katosivatko ne samalla kun Jokinen potkittiin pois Hesarista? Nyt tulee joku arvio silloin tällöin ja sekin myöhässä, vaikka juttu olisi jätetty sisälle aikoja sitten.

Sarjakuvista pitää kirjoittaa ihan samalla tavalla kuin muistakin taiteista ja viihdekulttuurin aloista. Sanoin jo tuolla ketjun alussa että:
"harrastuksensa kohteeseen intohimoisesti suhtautuvilla diletanteilla" voi olla liian kapea näkökulma, arvostelun kohteena olevaa teosta ei nähdä osana laajempaa kulttuurin kenttää, kirjoittajan pitää tuntea laaja-alaisesti paitsi sarjakuvaa (muutakin kuin oman alueensa sarjakuvaa), niin ainakin vähäsen muuta kulttuuria, kirjallisuutta, elokuvia, taidetta.  

Mutta että ei tuntisi ollenkaan omaa aluettaan, etenkään sen historiaa lainkaan, on kyllä hiton huono asia. Elokuvakriitikolla ei olisi perspektiiviä elokuvan historiaan, kehitykseen ja genreihin eikä osaisi rinnastaa käsillä olevan leffan teemoja tai sisältöä mihinkään aiemmin tehtyyn elokuvaan? Kirjallisuuskriitikko ei huomaisi kirjallisia viittauksia, ei tuntisi antiikin tarinoita tai Shakespearea?

Suuri yleisö ei välttämättä ymmärrä tai pidä millään lailla oleellisina viittauksia Ligne claire -koulukuntaan tai Will Eisneriin.

Jos kirjoittaa "suurelle yleisölle", voi lyhyesti mainita mistä on kyse ja kuka hitto on Will Eisner. Miksi on ok, jos kirjallisuuskriitikko viittaa Charlotte Bronteen tai Dostojevskiin tai kirjeromaaniin lajityyppinä, tahi leffakirjoittaja mainitsee uuden aallon ja Film Noirin tai Claude Chabrolin, mutta vastaava ei käy sarjakuvista kirjoitettaessa?

Timo

Edit: korjasin pari vihrettä ja boldasin tekstiä.
« Viimeksi muokattu: 06.06.2013 klo 11:24:05 kirjoittanut Timo Ronkainen »

Miha

  • Vieras
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #98 : 06.06.2013 klo 10:40:14 »
Rapakon takaahan löytyy pari hyvää esimerkkiä leffakriitikoista, jotka kirjoittavat/kirjoittivat suurelle yleisölle vetävästi, kuten edesmennyt Roger Ebert ja edelleen huseeraava Harry Knowles. Molempia yhdistää laaja leffagenrejen tietämys -ja ennen kaikkea kaikkiruokaisuus, sekä arvostelijoiden oma persoona ja näkemys, plus se miten he sen toivat esille. Niihin verrattuna esmes hesarin leffa-arviot ovat ahdasmielisyydessään aina olleet varsin masentavaa luettavaa.

Suurin ero näiden välillähän taisi olla, että jotain hesarin leffakriitikkoa tuntuu kiinnostavan vain yksi tai kaksi genreä, ja niiden ulkopuolelle menevät arvioidaan aika vastentahtoisesti. Edellä mainitut esimerkit sen sijaan rakastavat melkein kaikkia elokuvan lajeja, ja osaavat näin arvioida leffan onnistumisen omassa genressään.

Tämäkin voisi olla sitä laaja-alaisuutta, mihin Timo viittasi.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #99 : 06.06.2013 klo 11:10:15 »
....
Suurin ero näiden välillähän taisi olla, että jotain hesarin leffakriitikkoa tuntuu kiinnostavan vain yksi tai kaksi genreä, ja niiden ulkopuolelle menevät arvioidaan aika vastentahtoisesti.

Itse olen huomennut osassa kotimaista sarjakuvakritiikkiä ihan saman vian.
Silloin intohimoinen diletantismi muuttuu pahansuovaksi elitismiksi ja kun koko sarjakuvakritiikkiä on kovasti vähän muutenkin siltä suurelta yleisöltä otetaan pois keinot asettaa kontekstiin.

Se että Jerrmanin palveluksia ei enää kaivattu Kauppalehdessä oli melkoinen isku.
Ja nyt kun Timo asian mainitsi tajusin että Hesarin kulttuurisivuista lähtikin oikeastaan Jokisen myötä osaltani lähes kaikki.


Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #100 : 06.06.2013 klo 11:36:28 »
Itse olen huomennut osassa kotimaista sarjakuvakritiikkiä ihan saman vian.

Usein käy mielessä, että kuinkakohan monta ihmistä ylipäätään Suomesta löytyy, jotka ovat kiinnostuneita sarjakuvasta laajemminkin kuin vain yhdestä genrestä. Saati sitten kriitikkoja.

Minusta sarjakuvakritiikki on hiukan eri asia. Sarjakuvaa tuntee suuri yleisö niin kauhian surkeasti. Tietyllä tavalla heille pitää kirjoittaa kuin "lapselle", josa asia sanotaan ilkeästi. Muu menee yli hilseen. Alan harrastajat halajavat sitten ihan erilaista tekstiä. Heitä on niin kovin vaikea miellyttää.

Näinhän se sarjakuvan arvostus saadaan nousuun, jep jep.

Esimerkiksi leffakritiikkejä lukiessa minä ainakin kiinnostun lisää, jos siellä viitataan johonkin aiemmin tehtyyn, josta en ole kuullut. Se saa tutustumaan siihenkin. Jos siis elokuva kiinnostaa, jos ei niin sitten on turha lukea kritiikkejäkään.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #101 : 06.06.2013 klo 11:43:22 »
Usein käy mielessä, että kuinkakohan monta ihmistä ylipäätään Suomesta löytyy, jotka ovat kiinnostuneita sarjakuvasta laajemminkin kuin vain yhdestä genrestä. Saati sitten kriitikkoja.

Esimerkiksi leffakritiikkejä lukiessa minä ainakin kiinnostun lisää, jos siellä viitataan johonkin aiemmin tehtyyn, josta en ole kuullut. Se saa tutustumaan siihenkin. Jos siis elokuva kiinnostaa, jos ei niin sitten on turha lukea kritiikkejäkään.

Surullisen vähän, toisinaan aikakausilehdestä tai paikallislehdistä bongaa ihmisen joka innostuu sarjakuvasta uutena asiana mutta fokus säilyy silti "siinä omassa jutussa" turhan usein.
Vaikka tässä yhteydessä lienee hyvä mainita että omassa tietoudessani on monenkin lajityypin ja osion kohdalla aukkoja tietämyksessä joista ei mahdu vain tavarajuna vaan koko Kerava kanssa.

Juuri noita tärppejä itsekin kaipaan, siinä on tosin sarjakuvakritiikkia enemmän viime aikoina auttaneet erinäiset sarjakuvafoorumit jahka on löytänyt ne hengenheimolaisensa edes yhdellä aaltopituudella.
Yksi elämä kun ei riitä kaiken hyvän lukemiseen vaikka miten yrittäisi, mutta tällä metodilla voi seuloa parhautta helpommin ja päästä helpommin omien ennakkoluulojensa ohi ja tarttua moneen opukseen joita ei muuten olisi tullut lukeneeksi.

Siitä kiitos useammallekin taholle täällä kvaakissakin, tietänette itsekin, mutta kiitos silti.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #102 : 06.06.2013 klo 12:13:46 »
"Maailman näkeminen sarjakuvan sisällä" on sekin vaikeaa, kuten toteat. Sarjakuva ei totta vie ole eristyksissä oleva saareke, jollaisena se usein nähdään. Jos kritiikissä on yksikin viittaus sarjakuvan ulkopuolelle, niin "sarjakuvan tuominen maailmaan" on tehty taas vähän helpommaksi...

Käsitin että tämä oli mitä Ratia halusi sanoa, että kriitikolla pitäisi olla näkemystä myös muista asioista kuin sarjakuvista ja julkaisun laittaminen laajempaan kontekstiin kuin vain sarjakuvan sisäiseen olisi tarpeen. (vrt. tuore kommentti Egomaniasta jossa paneudutaan enemmän sisältöön kuin tekniseen suoritukseen).

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #103 : 06.06.2013 klo 12:47:29 »
Hesarissa kuitenkin arvostellaan sarjakuvaa lukumääräisesti kohtalainen, öh, määrä (vrt. kauhu, dekkarit).

Kreegah Bundolo

  • Jäsen
  • Viestejä: 572
Vs: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
« Vastaus #104 : 06.06.2013 klo 13:00:57 »
Pentti Linkola kirjoitti 60-luvulla kirjassaan Unelmat paremmasta maailmasta siitä vääristymästä joka tulee kun kriitikoiden ja taiteilijoiden vaatimukset ja toleranssi kasvavat ylettömän kuluttamisen kautta siihen pisteeseen että pitää olla hirveän erikoista ja omalaatuista että teos tuntuu missään. Taidetta ajoittain kuluttavan tavallisen kansalaisen vaatimukset ovatkin sitten tyystin erilaiset (ja Linkolan mukaan realistisemmat kuin taiteessa ammatikseen rypevillä).