Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?

[Timo Ronkainen]

Willeristit ja donaldistit saavat sauhuta fanzine-tyyliin omissa julkaisuissaan.

Olen kyllä kovasti pyrkinyt välttämään postimerkkeilevää fanipoikailutyyliä Pamauksessa ja pyrkinyt tekemään ihan normaalia kulttuurikirjoittelua. Unmasking -kirja
Barks-haastattelukirja

Eikä kai länkkäriväen Ruudinsavukaan ihan kaikkein heppoisinta tasoa kritiikeissään edusta.

Timo

[Lurker]

Jos oikein ymmärsin, niin samat kulttuurisivut monistetaan eri maakuntalehtiin. Turha siinä on sitten toivoa näkyvyyttä paikallisille sarjakuvan tekijöille, jos kohta muillekaan artisteille.

Kulttuuria, ja siinä sivussa jonkin verran myös sarjakuvaa, kulutetaan valtavasti, mutta silti kulttuurisivuja supistetaan.

Tässä on nyt joku ristiriita... tai toimituksellinen tendenssi, kulttuuria ei haluta nostaa enää esiin. Ennenhän sillä rakennettiin sivistystä ja identiteettiä tähän takapajulaan, enää sitä funktiota ei ilmeisesti ole.

Vai onko tosiaankin niin, että vapaaehtoinen nettikritiikki syö ammattilaiskritiikin.

Siis mitä enemmän esimerkiksi Kvaak tai muut sivustot julkaisevat sarjakuva-arvosteluja, sitä vähemmänkö niitä ilmestyy sanomalehdissä?

Olen kyllä kovasti pyrkinyt välttämään postimerkkeilevää fanipoikailutyyliä Pamauksessa ja pyrkinyt tekemään ihan normaalia kulttuurikirjoittelua. Unmasking -kirja
Barks-haastattelukirja
Eikä kai länkkäriväen Ruudinsavukaan ihan kaikkein heppoisinta tasoa kritiikeissään edusta.

Täytyykin muistaa uusia tuo Pamauksen tilaus. Fanzinet ovat parhautta. Sauhuaminen oli tarkoitettu positiivisessa mielessä.

Noita hienoja ja asiantuntevia juttuja voisi silti olla varsin vaikea saada läpi aikakaus- ja sanomalehdistössämme, vaikka ne laadultaan ja kieliasultaan ja kulttuurituntemuksellaan kaikki korkeat kriteerit täyttävätkin.

[Timo Ronkainen]

Vai onko tosiaankin niin, että vapaaehtoinen nettikritiikki syö ammattilaiskritiikin.

Siis mitä enemmän esimerkiksi Kvaak tai muut sivustot julkaisevat sarjakuva-arvosteluja, sitä vähemmänkö niitä ilmestyy sanomalehdissä?

Voip olla toisinkin päin. Mitä vähemmän näkee lehdissä, sitä enemmän on painetta paikata aukkoja netissä. En oo varma.
toisaalta, sarjakuvakritiikeitähän ei ennen 80-luvun puoliväliä ollu missään muualla kuin Sarjainfossa. Joku vois tehdä tutkimuksen sarjakuvakirjoittelun historiasta ja kehittymisestä 1930 - 2013 (noin about).

Timo

[Grezen]

Joka tapauksessa Kvaakin panos on merkittävä, sillä Sarjainfo ei ole tässä kehityksessä pysynyt mukana senkään vertaa mitä me.

Mikäs nyt mättää? Sarjainfossa oli viime vuonna joka numerossa 8-11 sivua pelkkiä sarjakuva-arvosteluita (albumit + pienlehdet). Suurin osa ilmestyneistä albumeista pyritään arvostelemaan. Poikkeuksena sarjojen n:net osat, että muille arvosteluille jää tilaa.

[Lurker]

Voip olla toisinkin päin. Mitä vähemmän näkee lehdissä, sitä enemmän on painetta paikata aukkoja netissä. En oo varma.

Hyvin hoksattu.

Mitä siihen kulttuurikirjoitteluun tulee, niin sellainen kriitikko, joka sarjakuva-arvostelussaan löytää sarjakuvaan kytköksiä ja yhteyksiä (myös) sarjakuvan ulkopuolelta, on se ihanne.  Ei sarjakuva elä omassa tyhjiössään kaiken muun ulkopuolella.

Mikäs nyt mättää? Sarjainfossa oli viime vuonna joka numerossa 8-11 sivua pelkkiä sarjakuva-arvosteluita (albumit + pienlehdet). Suurin osa ilmestyneistä albumeista pyritään arvostelemaan. Poikkeuksena sarjojen n:net osat, että muille arvosteluille jää tilaa.

Nythän täällä kohta loukkaantuvat kaikki sarjakuva-arvosteluja kirjoittavat tahot, vaikka tarkoitus oli tasan päinvastainen. Sarjainfo on aivan loistavassa vedossa nykyään.

[Grezen]

Nythän täällä kohta loukkaantuvat kaikki sarjakuva-arvosteluja kirjoittavat tahot, vaikka tarkoitus oli tasan päinvastainen. Sarjainfo on aivan loistavassa vedossa nykyään.

Reiman kommenttia lähinnä kummastelinkin.

Suomen kulttuurirahaston tänä syksynä järjestämässä puolivuotisessa kulttuurijournalismin koulussa muuten pureudutaan myös sarjakuvaan, muiden lajien muassa. Hyvä juttu, monialaisuus on aina plussaa.

[Reijo Valta]

Tulee mieleen kun 1990 tarjosin ensimmäisen kerran sarjakuvakritiikkejä erääseen päivälehteen. Vastattiin, että he palkkaavat vain ammattilaisia kirjoittamaan. Innokas amatööriys ei silloin riittänyt

Kaukoranta joskus ihan 1970-luvun alussa bibliografian sarjakuvakirjoittelusta. Ei se tainnut olla kuin muutamien sivujen mittainen, mutta kertoi sarjakuvakritiikkiä yritetyn jo 1960-luvun lopulla. Joitakin juttuja luinkin, mutta kaikki kliseet niissä oli. Asterixissa on aikuisille tarkoitettuja vitsejä! Aku Ankkoja on mukava tonkia divareista! Pitkä polku on sieltä kuljettu.

Lehdet maksoivat aikoinaan myös yleisönosastokirjoituksista. 1970- ja 1980-luvuilla muutamat ihmiset hankkivat jopa elantonsa mielipiteitä lehtiin kirjoittamalla. 1990-luvun lamassa lopettivat niistä maksamisen. Nykyisin lukijanpalstoista onkin sitten yli puolet erilaisten etujärjestöjen/yritysten tiedottajien tai viestintäjohtajien kirjoittamia. Saavat palkkansa kirjoittajat jostakin muualta kuin lehdestä. Kai lehdet nykyisin mielellään näkisivät, että kultuurikritiikit yhteiskuntakritiikin tapaan tulisivat jonkun toisen kustantamina.

[Timo Ronkainen]

Minä sain ensimmäiset omat arvosteluni Karjalaiseen siinä 80-luvun lopulla. Vähän epäröivät ensin, mutta kun osoitin tietäväni jotain vähän muustakin kuin sarjakuvista, meni läpi. Palkkiot eivät olleet muistaakseni päätähuimaavat, eikä siihen lie tullut korjausta. Karjalainen on nykyään osa Väli-Suomen medioita ja sama kritiikki voidaan julkaista Savon Sanomissa, Keskisuomalaisessa, Ilkassa, Etelä-Suomen Sanomissa ja Pohjalaisessa. Kaikki nuo nyt sitten pärjäävät pääsääntöisesti sillä yhdellä (sarjakuva)kirjoittajalla, kun ennen kaikilla oli oma (ilm. joitain satunnaisia poikkeuksia on).

Timo

[Lurker]

Suomen kulttuurirahaston tänä syksynä järjestämässä puolivuotisessa kulttuurijournalismin koulussa muuten pureudutaan myös sarjakuvaan, muiden lajien muassa. Hyvä juttu, monialaisuus on aina plussaa.

Ei ole edistystä ilman sivistystä, totesi Sarasvuo äsken Yle Puheessa.

[Reijo Valta]

Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa taitavat olla samat kirja+sarjakuvakritiikit. Kuvataidekriitikot on erikseen.

Oli konserni teettänyt (julkaisemansa uutisen mukaan) galluptiedustelun, jonka tuloksena oli etteivät kuopiolaiset ole kiinnostuneita Jyväskylän asioista ja jyväskyläläiset Kuopion. Useamman vuoden kyllä yrittivät suuntaan ja toiseen paikallisuutisiakin jakaa.

[VesaK]

"Ei koulutuksesta varsinaista haittaakaan ole", armahti Aki Kaurismäki joskus jostakin.

[Lurker]

Kolmisen vuotta sitten näytetään keskustellun vähän samasta aiheesta: Suomalainen media ei osaa kirjoittaa sarjakuvista. Oltiin yleisesti toista mieltä, silloinhan Suomen Kuvalehdessä ja Kauppalehdessä kirjoitettiin paljonkin sarjakuvista, arvosteltiin myös - tätä nykyä valitettavasti kirjoitetaan selvästi vähemmän mainituissakin aviiseissa.

[Reima Mäkinen]

En kestä enää yhtään aloitusta tyyliin sarjakuva ei ole tarkoitettu vain lapsille...

Tästä päästään just siihen että kritiikeillekin on olemassa erilaisia kohdeyleisöjä. Voisi kuvitella että edelleenkin monet jättävät mielenkiintoisia, itseään kiinnostavia kysymyksiä käsittelevät sarjakuvat lukematta siitä syystä että mediana sattuu olemaan sarjakuva. Siis että ei joko uskota sarjakuvan mahdollisuuksiin tai sitten ei tiedetä niistä. Tässä kritiikit voivat auttaa tyyliin: Tämän teoksen aiheena tai teemana on ... eikä sitä ole suunnattu lapsille.

Tekijän näkökulmasta taas, jos haluaa jotain "painavaa" sanoa tai taiteen keinoin tarkastella. Kannattaa "ilmaisualustaksi" valita mielummin teksti kuin sarjakuva. Sarjakuvakritiikit ovat valitettavasti järjestään köykäisempiä kuin proosatekstien arviot. Tässä mielessä sarjakuva on edelleen voittopuolisesti suunnattu lapsille tai edustaa viihdettä (ollen siten enemmän tai vähemmän lapsellista). Ja viihteenä sarjakuvaa luetaan sekä usein myös arvotetaan.
Siinä olet oikeassa, että lainauksen virke on luokaton, koska se esittää rivien välissä että sarjakuva ei olisi media vaan jotakin vähemmän.

[Lurker]

Viimeistään 2000-luvulla sarjakuvakritiikki vakiintui sanomalehtiin, kirjoittaa Wikipedia. Lähteekö se sieltä pois tällä vuosikymmenellä?

Kovin vähän tulee Googlesta hittejä sanalla sarjakuvakritiikki.

[Secos-Bill]

Yksittäisen ostopäätöksen kannalta en tiedä, onko esim. Kvaakin arvostelulla sen suurempaa merkitystä. Monilla lukijoilla on jo valmiiksi omat suosikkigenrensä ja he ostavat ne Tex Willerinsä, sanoipa kriitikko niistä mitä tahansa.

Toivoisin, että asiallisten kritiikkien myötä jotkut satunnaiset kävijät vaikkapa täällä Kvaakissa huomaisivat, että sarjakuvista voi löytää aivan samoja asioita kuin muistakin taideteoksista (tai viihdepläjäyksistä).

Kvaakin merkitys on ainakin itselleni ollut valtava sen jälkeen, kun reilu vuosi sitten löysin tämän. Aikaisemmin olin täysin parin kirjakaupan varassa, joissa on lähinnä Fingerporia ja Aku Ankkaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paljon sarjakuvia julkaistaan. Edes Egmontin ja Apollon albumit eivät pahemmin eksy Rauman Suomalaiseen kirjakauppaan, ilman Kvaakkia en tietäisi niistä mitään. Tätä kautta olen myös löytänyt linkkejä nettikauppoihin ja vuodessa olen hankkinut suomalaisia sarjakuvia yli metrin pinon, ulkomaalaisia vielä enemmän. Juuri tänään tilasin muutaman sivellintussin, viime vuonna en edes tiennyt, että sellaisia on olemassa.
Pankkitilini itkee, mutta kiitos, Kvaak.