Mielenkiintoista keskustelua. Tuli luettua ihan iltamyöhällä ja kiskoudun nyt tuolta omasta poterostani tänne ihmisten ilmoille ja heitän pari kommenttia.
Uskon, että lahjakkaita piirtäjiä ja käsikirjoittajia Suomesta kyllä löytyy, että siinä mielessä ei pitäisi olla ongelmia. Mutta ei ne kaikki jutut kaupallisesti menesty, vaikka olisivat miten teknisesti taidokkaita tai vaikka siellä takana olisi minkälainen markkinakoneisto. Lähestymistapoja on varmaan yhtä monta, kuin on seppääkin mutta kuka se löytää sen kultajyvän, jolla menestyy? Tuossa oli aiemmin kommenttia paskasta. Tekijä katsoo asiaa omasta näkökulmastaan ja ostaja taas omastaan ja näin ollen se on niin kovin suhteellista, että mikä on kakkaa ja mikä ei. Yhtä hyvin kuka tahansa voi keksiä jonkun jutun, joka sitten myy. Mistäpä tuon tietäisi. Kuitenkin, vaikka joku juttu myykin tai myisikin miljoonittain niin aina jossain on joku sitä mieltä, että tämähän on täyttä kakkaa, eikä osta.
Sarjakuvaa voi ryhtyä tekemään varmaankin lähes kuka tahansa mutta yksi suuri haaste lienee tuo painatus ja jakelu. Sitä kynnystä täytyy ryhtyä madaltamaan, että useampi pääsee kokeilemaan siipiään. Kuulin taannoin on-demand kirjoista eli kirjoja voi painaa yksin kappalein sitä mukaa, kun joku tahtoo sitä ostaa. Innostuin tästä mutta homma pysähtyi sopimukseen, jossa teoksen kaikki oikeudet (sopimus oli lontoon kielellä, että ihan satavarma en ole) olisivat siirtyneet palvelun pyörittäjälle ja eihän semmoseen kannata lähteä.
Pitäisikö tässä sarjakuvantekijöillä pystyttää osuuskunta ja se tarjoaisi sitten tuollaisen on-demand jakelun ja painatuksen? Osuuskunnalla olisi sitten oltava verkkokauppa, johon voi liittymisen jälkeen laittaa tuotoksiaan tyrkylle ja niitä painettaisiin sitten vaikka yksin kappalein. Riskitöntähän mikään ei ole mutta isommalla joukolla riski on pienempi per nuppi. Painotekniikkaa paremmin tuntevat osaavat varmasti sanoa paremmin, että minkälaista rahallista panostusta tuo vaatisi. Mistään nappikaupasta ei varmasti ole kysymys kuitenkaan.
Itse en innostu sähköisestä kirjasta, koska ne lukulaitteet ovat kalliita ja kömpelöitä käyttää. Laitteet kehittyvät toki mutta sähköisessä kirjassa on mielestäni se heikkous, että lukemiseen tarvitaan nimenomaan joku tai jokin laite, joka toimii sähköllä. Laitteet menevät kuitenkin rikki ja mitäs sitten tapahtuu, kun tulee uusi sukupolvi niitä lukulaitteita. Voisiko niillä enää lukea 10 tai vaikka 20 vuotta sitten julkaistuja teoksia? Epäilen suuresti.
Kuten tietotekniikassa on tapana niin tallennusmuodot vaihtuisivat kuitenkin ja sitten ei enää homma toimisi tai laitteen valmistajalla ei olisi enää kiinnostusta tukea vanhoja juttuja. Paperille painetun sarjakuvan lukemiseen ei tarvita mitään laitetta, joka tarvitsee toimiakseen sähköä. Voin vielä tänäkin päivänä lukea sarjakuvia ja kirjoja, jotka on painettu kymmeniä vuosia sitten. Mielestäni tuo säilyvyys on kuitenkin oleellista. Mutta eipä tuosta sen enempää.
Ugh, olen puhunut ja ryömin takaisin omaan poterooni.
