Sitä ei ole paljon, mutta on toki. Strippimenestysten ohella pyörivät ainakin Isontalon Anni, Mämmilä, Petri Hiltusen albumit, suomikorkkarit mentiin jo kuoppaamaan - typerästi. Enemmänkin saisi olla. Eikä näidenkään tekijöiden asema ole ihan kadehdittava. Tämäntapaisten sarjakuvien tekeminen on kovaa duunia ja vaatii aikaa. Ei onnistu muun palkkatyön ohella kovin hyvin. Stripeillä elää muutama ihminen. Mutta kukapa olisi vielä 20 vuotta sitten uskonut että joidenkin sanomalehtien sarjakuvista jopa puolet olisivat kotimaista tekoa?
Ja hmm. suurin osa kotimaisen elokuvan viimeaikaisista menestyksistä ovat mielestäni olleet viihdepläjäyksiä, joskaan ei mitään rymistelyactionia.
Tulkintakysymys. Ei, suomessa ei ole tehty rymistelyactionia mutta tuo listasi ei kuvasta massaviihdettä.
Nyt kysymys on siitä kuka ja missä tekee "sen ainoan oikean jaon(tm & kopiraits)" mikä on nykysarjakuvaa.
Jos kyseessä on kiertoilmaus sille sarjakuvalle joka sisältää "syvällistä" ilmausta ja on "haastavampaa"...no hitto, vaikken varsinaisesti lukeudu faneihin niin samat määreet voi lyödä Fingerporillekin.
mutta tässä nyt sitten tullaan taas siihen:
Nykysarjakuva saa ison osan sarjakuvan palstatilasta ja usein se pääviesti tuntuu olevan, että hyvin menee. Voitte kysyä keneltä tahansa tuolla alueella toimivalta miten totta se on. Jotain vikaa minun mielestäni on siinä yhtälössä, missä ulkomailla kiinnostus suomalaisia tekijöitä kohtaan kasvaa, mutta teokset eivät kotimaassa myy (vaikkapa Ruotsiin verrattuna) juuri mitään... ja tekijät elävät muilla töillä tai taloudellisessa kurimuksessa.
Kuulen mielelläni perustellusti ne kohdat, joissa artikkelini on selkeästi väärässä - omia mielipiteitäni lukuunottamatta 
Onneksi Suomi ja Ruotsi ovat muilta täysin vertailukelpoisia kulttuuriviennissä ja sisäisessä kulttuurin verotuksessa ja rakenteissaan, kuten taloudessa, ja esimerkiksi sarjakuvakoulutuksessa.
Olit myös tietoinen että Ruotsissa yksi suuri syy on elävä massaviihdekulttuuri?
keskustelussa palataan siihen miten vaikeaa on saada elantoa alalta ja unohdetaan että kyse on työstä. Työstä omalla alalla.
Totta, sarjakuvan ollessa työ se vie aikaa, jota kuvitus yms työt tietenkin "haittaavat" mutta vaikka itselleni Pekko aikamiespojat ja Aki Kaurismäen työt ovat ihan tismalleen samalla viivalla tajuan että molemmat antavat elokuvan alan ammattilaisille mahdollisuuden saada toimeentulonsa, edes ajoittain, siitä alasta joka on heidän intohimonsa.
Itse en hämmästele artikkelin kommenttia ettei suomalainen sarjakuva olekaan vallannut Ranskan sarjakuvahyllyjä. Vain loogista.
Ranskan ja vaikkapa Yhdysvaltain altenativesarjakuvan markkinat ovat tietenkin isommat kuin Suomessa, tämä on silkkaa matematiikka joka pohjaa paitsi väkilukuun myös sarjakuvan perinteisiin.
Lurker viittasikin meillä olleeseen kulttuurimurrokseen joka sijoittuu mutuna 1950-60 luvuille jolloin kotimainen elokuva/sarjakuva/kirjallisuus alkoi väistyä tuonnin edeltä.
Tällä ei ollut suurtakaan merkitystä niille kirjailijoille ja elokuvatekijöille joiden tekeminen ei ollut kaupallisuudesta vaan apurahoista riippuvainen.
Apurahoilla ja kulttuurituella tehty ei ole sen huonompaa tai parempaa, mutta vaikutuksena se on aivan yhtä formaattiin ja taidemuotoa lukkoon ajava kuin massaviihdekin.
Sarjakuva on homogeeninen taidemuoto joka ei elä missään muovikuplassa irrallaan muusta kulttuurista ja mikäli sen pohjaa rajataan, jos elementtejä ja rakenteita on vain rajallisesti syntyy vain rajallista ja kapeaa sarjakuvaa.
Musturin artikkeli on osatotuus. Isompi ongelma omasta mielestäni on se miten myös ne tahot jotka ovat pyrkineet laaja-alaistamaan sarjakuvaa ja saamaan sille hyväksyntää ovat myös ajaneet sen entisestään tiukemmin siihen pullonkaulaan siinä kuin kirjakauppamonopolitkin.
Ostaisinko Dungeonia suomeksi. Kyllä, tietty.
Mutta kuka muu?
Se on sen ongelma että ollaan marginaalissa.
Toisaalta on nykysarjakuvaa joka aikuisten oikeasti myy, joka tunnistetaan, mutta sekin on pääosin huumoristrippejä.
Joskus luin kuinka Pertti Jarla kaavaili tekevänsä (jos oikein muistan) espanjan sisäälissodasta sarjakuvaa.
Päivittäinen strippisarjakuva vaan vie aikaa ja resursseja ja varmastikin vaatii yleisöltä sen etteivät odotakaan puujalkavitsejä tai hoksottimia vaativaa
hauskaa oivallusta.
Mutta Jarlalla on siihen nyt mahdollisuus, koska tekijän nimelläkin voi myydä.
Tämä kehitys on minun nähdäkseni suoraa seurausta siitä että uupuu Ruotsin tavoin suurelta osin se kaupallinen sarjakuvapuoli.
Ei kaupallista kotimaista sarjakuvaa, ei kotimasien kaupallisen sarjakuvan lukijoita, ei perinnettä siihen >entistä rajatumpi marginaalikin joka lukee suomalsista sarjakuvaa.
Ongelma on siinä ettei ole opittua sarjakuvien lukutaitoa, viitekontekstia, yleisöä. Ja se kirottu massakulttuuri toisi niitä myös äärimarginaalille.
Niin että myös se marginaali saisi tulonsa siitä mitä haluaa tehdä.
Minusta pitää aina tehdä vain sitä omaa juttuaan mikä tuntuu aidolta, minkä voi allekirjoittaa, mutta minusta juttusi sisältää kyllä faktoja mutta sen hypoteesi on pelastaa kylä tuhoamalla se, ainakin minusta.
Tätä en usko sinun tarkoittaneen.
jos teesini ovat virheellisiä pyydän korjaamaan ne.
