Kirjoittaja Aihe: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?  (Luettu 48358 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #90 : 26.02.2011 klo 21:51:01 »
Mutta jos palaan vähän lähemmäs ketjun aihetta, niin sinä et siis pidä siitä, että liika siisteys tekee sarjakuvista "hajuttomia ja mauttomia". Mutta tarkoittaako se sitten, että KAIKKIEN sarjakuvien pitäisi toisaalta olla rosoisia ja elämänmakuisia? Että todellakin kaikkien suomalaisten sarjakuvien pitäisi, käyttääkseni nyt sitten väärin sinun termiäsi... haista? Eikö meille tekniikasta pitäville puunajille ole sitten täällä tilaa?

Tarkoitukseni ei suinkaan ollut sanoa että kaikkien pitäisi pyrkiä mahdollisimman spontaaniin tai "haisevaan" jälkeen vaan että vaikka sinulla oli hyvä pointti, asioita voi ajatella myös toisesta kulmasta. Ehkä vähän tarpeeton sivujuonne, varsinkin kun tiedän että sinäkin osaat teknisen nappisuorittamisen lisäksi arvostaa myös lennokkaampaa jälkeä. Henkilökohtaisen kritiikinkin olisin voinut jättää gallerian puolelle.

No niin, kaikki ovat taas saanet huudella toisilleen poteroistaan. Kohta taas kaikki jatkavat oman juttunsa tekemistä juuri niin kuin ennenkin...

Näinhän se menee. Täytyy tosin sanoa että tämän keskustelun "perseelle potkimana" valvoin myöhään viime yönä miettien pitkää tarinakaarta lapsille ja nuorille suunnatusta, huolellisesti piirretystä sarjakuvasta jossa hiiri-emo etsii kärppäsodan melskeisiin kadonnutta poikaansa. Valitettavasti nukahdin ennenkuin keksin miten saisin jutusta karsittua räikeimmät Macherot-vaikutteet.

Emppu

  • Vieras
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #91 : 26.02.2011 klo 23:18:32 »
Mä luulen, että ihmisiä oikeasti täällä kiinnostaisi mitä sinä yritän sanoa kaiken sen vihan keskellä, mitä sinulla ilmeisesti on kaikkea suomalaista sarjakuvaa kohtaan. Ja mistä asioista ihmisen valittavat palautteen yhteydessä?

Jos katsotaan amatöörikenttää sarjakuvasta niin totta kai se on amatöörimäistä ja siinä on paljon kehitymisen varaa. Se on kuitenkin vapaaehtoista tekemistä. Joillakin oppimista. Se on sääli ettei suomalaisessa sarjakuvakentässä kukaan tee juuri sellaista sarjakuvaa, kuin sinä haluat.

Mutta pitää muistaa, että sarjakuvan tekemisen tila Suomessa oli 5 - 10 vuotta sitten aika vähäistä. Saa korjata jos olen väärässä. Sen jälkeen on vanhat sarjakuvakerhot ovat eri puolilla Suomea elpyneet. Sen jälkeen sarjakuvakoulutus on tullut mukaan kuvioihin. Sen jälkeen on tullut monia mielenkiintoisia yrittäjiä pienlehtialalle. Sen jälkeen on tullut kaikki manga piirtäjät. Lehtiä omalla rahalla kustantavat pienen kustantamot / studiot, joissa ihmiset tekevät yhteistyötä.

Nyt oman näkemykseni oltaisiin siinä pisteessä, jossa kaikelta tältä kehitykseltä alettaisiin toivoa vaikutusta. Että se voima ja into, mitä Suomalaisen sarjakuvan parissa on syntynyt, saavuttaisi myös lukijat. Ehkä edelleenkään kehitys ei ole siihen kypsä.

Tietenkin tuo itkupotkuraivarin tapainen kitinäni vaikuttaa nyt siltä, että mulla on pahasti jotain tiettyjä ihmisiä kohtaan, mutta lähinnä tuo tuli sylkästyä ulos ajatellen ihan vain mitä kliseitä, konventioita ja elementtejä suomalaisessa sarjakuvasta jää käteen (kirjaimellisesti, todistettu jokaisella, pienlehtiä myyvillä festareilla). Ei ne oletusarvoisesti ole huonoja, ei missään nimessä, mutta kun näinkin selkeästi näkyvät olevan hallitsevia sen sijaan, että se itse sarjakuva (tarina plus kuvakerronta) olisi, kyllä siihen jotain epämiellyttävää on pakko sanoa. Toki nyrpistän nokkaani, kun isoilla kirjaimilla lukee "SARJAKUVABLOGIA PAPERI MUODOSSA", mutta enpä mene samaa sanomaan niiden jenkkiläisten kohdalla, jotka kokeilevat edes jotain muuta kuin vain sarjakuvablogin ylläpitämiseen. Se pienen pieni ero.

Tietenkin, tämähän on tilanne _nyt_, tiedä vaikka se olisi toista ensi vuonna. Amatööreiltä ja niiltä, jotka tiukasti haluavat pysyä harjoittajina, on moista naurettavaa olettaakin, mutta miten me määrittelemme sen ammattilaisen, jos tarinankertoja ei pysy tarinankertojan ruodussaan? Eivätkös yksintyöskentelevät sarjakuvantekijät ole juuri näitä?

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 074
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #92 : 26.02.2011 klo 23:44:54 »
mutta miten me määrittelemme sen ammattilaisen, jos tarinankertoja ei pysy tarinankertojan ruodussaan? Eivätkös yksintyöskentelevät sarjakuvantekijät ole juuri näitä?

Ammattilaiseksi? Mietin nyt tuliko alkuperäinen viestini väärinymmärretyksi, kun kuitenkin halusin vain korostaa, että vastaamassani viestissä ihannointiin isojen studioiden työskentelymallia. Siinä mallissa se koneisto vaatii toimituksen ja toimituksen avulla päästään tietynlaiseen tasoon. Koivusaari esitti laskelman, joka esitti yhden syyn miksi tällaista studiotyöskentelyä sellaisenaan ei ehkä kannata imitoida Suomeen. Tämä siis jättää järkeviksi toimintamalleiksi Suomessa yksintyöskentelyn. Tosin väitäisin, että hyvän kustannustoimittajan alaisuudessa on aina parempi työskennellä ja sekin oikein suositeltava malli Suomeen.

Minä tiedän vain, että seuraavilla festareilla on luvassa lisää trikoomättösarjakuvaa ja erään ylipitkän fantsuhöpöhöpösarjiksen päätös. Kuvituksen taso on varmaan hieman viime vuotista parempaa, mutta ei välttämättä sillä tasolla, mitä täällä vaaditaan. Valitettavasti muusta en tiedä.

myyry

  • Jäsen
  • Viestejä: 39
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #93 : 27.02.2011 klo 00:35:33 »
Kustannustoimittaja on se sana, millä laatua saadaan nostettua. Japanissakin vaikka artisti tekisi yksin tai studion kanssa (vain päätekijän nimi mainiten) on hänellä kustannustoimittaja mukana kuviossa.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #94 : 27.02.2011 klo 01:24:26 »
Kustannustoimittaja on se sana, millä laatua saadaan nostettua. Japanissakin vaikka artisti tekisi yksin tai studion kanssa (vain päätekijän nimi mainiten) on hänellä kustannustoimittaja mukana kuviossa.

Kyllä jokaisella sarjakuvakustantamolla on ainakin nimellisesti kustannustoimittaja, ja on aina ollutkin, lukuunottamatta lyhyttä jaksoa aivan 1990-luvun lopussa jolloin sekä Likeltä että Jalavalta lähtivät toimittajat kävelemään. Mulla on ollut useita kustannustoimittajia, osa kustantamon puolesta, joku jopa itse palkkaamanani, ja parhaimmillaan luottamus siihen että joku pysäyttää pelin jos hommat menee liiaksi vinoon on paitsi lohdullinen, myös kovan työtahdin elinehto. Verrataanpa tätä seuraavaan: vaikka olen koulun käynyt äänitarkkailija ja tuottanut useita levyjä, en iki maailmassa tahtoisi mennä studioon soittamaan omia biisejäni ilman ulkopuolista tuottajaa jos tarkoitus on tehdä julkaistava levy.

Jotkut luulevat että kustannustoimittajan tehtävä on väijyä teoksesta heikoimpia kohtia ja laittaa niitä uusiksi kunnes lopputulos on kauttaaltaan rautaa. Varmaan tuo on joillekin tarpeen. Oman kokemukseni mukaan parhaat kustannustoimittajat ovat kuitenkin niitä jotka kykenevät houkuttelemaan tekijästä esiin sellaista materiaalia jossa tämä on vahvimmillaan, sellaisen toimittajan kanssa on ilo työskennellä. On myös tärkeää että kustannustoimittaja ymmärtää kaikki tekijän tulkinnan ulottuvuudet ja on samalla älyllisellä tasolla, tyhmä kustannustoimittaja vain masentaa vaikka periaatteessa toisikin yhtälöön kaivattua "pienimmän yhteisen nimittäjän" substanssia. Onneksi mulla on ollut niin huono kustannustoimittaja vain kerran, silloin luovuin julkaisusopimuksesta kesken projektin ja annoin valmiin työn toiselle jatkettavaksi ilman palkkiota.

Ilman kustannustoimittajaa on todella ankeaa olla, vaikka kustantamo olisi myötämielinen. "Jaa, sulla on sun uus albumi siinä, jätä se siihen pöydälle niin me laitetaan se painoon tällä viikolla" kuulostaa ehkä tosi siistiltä verrattuna siihen ettei saa töitään julki vaikka maksaisi, mutta on kaikkea muuta kuin kivaa. Eikö kukaan lue tätä? Olenko vastuussa joka ikisestä virheestä? Eikö ketään edes kiinnosta???

Suuri kiitos parhaille kustannustoimittajilleni ikinä: Toni Jerrman auttoi mut alkuun ja innostuksellaan teki musta ammattilaisen, Kari Puikkonen näki visualistina kerronnan kerrokset, miten niistä joskus vielä kehittyisi tyyli kun vähän vähemmän roiskittaisiin rapatessa ja tarjosi mulle Ihan Oikean Kustannussopimuksen, Harto Hänninen opetti mulle miten tarinaa herutetaan vielä vähän jotta draama saadaan maksimoitua, ja Sari Romppanen varmasti kertoo heti jos jonkin voisi tehdä paremmin muttei koskaan saa mua tuntemaan että pilkkua vilattaisiin suotta.

Eli: olen samaa mieltä. Mutta ei toimittajaa tarvitse hakea kustantamosta, riittävän älykäs ja alaa tunteva ihminen joka uskoo sinuun tekijänä ja jaksaa antaa palautetta ja tarvittaessa kritisoida, on paras ystäväsi kun sinun on kehitettävä itsellesi ammattitaito ja ammatin identiteetti. Sitä se tarkoittaa.

Kivi
« Viimeksi muokattu: 27.02.2011 klo 01:29:30 kirjoittanut [kivi] »

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 011
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #95 : 27.02.2011 klo 10:33:54 »
Ehkä riveihin pitäisi värvätä niitä kaikkien inhoamia markkinamiehiä, tai odottaa että sellainen jostain ilmestyy, ja antaa niitten kertoa miten näitä sarjiksia myydään.

Tämä on kohtuutonta, mutta mieleen tuli tällainen myynnin ammattilaisten lanseeraama julkaisu, jossa ei ainakaan kampanja ollut vaatimattomuudella pilattu.


”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Tirri

  • Jäsen
  • Viestejä: 454
  • Tetristä pelaamalla pääsee elämässä pitkälle!
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #96 : 27.02.2011 klo 10:37:46 »

Eli: olen samaa mieltä. Mutta ei toimittajaa tarvitse hakea kustantamosta, riittävän älykäs ja alaa tunteva ihminen joka uskoo sinuun tekijänä ja jaksaa antaa palautetta ja tarvittaessa kritisoida, on paras ystäväsi kun sinun on kehitettävä itsellesi ammattitaito ja ammatin identiteetti. Sitä se tarkoittaa.

Totta tämä. Pitää myös itse osata tulkita nuo parannukset. Eikä ottaa heti kaikkea itseensä. Oon ainakin saanu itse ihan mielettömästi tärkeetä ja monipuolista palautetta kanssa tekijöiltä. Joita olen koittanut toteuttaa.

Sarjakuvalla menee kyllä hyvin ja sen kyllä huomaa. Olin itse eilen todistamassa miten tällä ratsastetaan. Jokakainen on sarjakuvantekijä jos on piirtänyt kolme strippiä haluaa jo osansa kakkusta. Musta on kuitenkin ihan älytöntä että oikeesti kovalla vaivalla väännetyt pienkustantamoiden julkaisut sekoittuu omakustanteisiin. Monen tietämättömän mielessä nuo menee kovin helposti sekaisin. Jolloin kuva suomalaisesta sarjakuvasta muuttuu aika radikaalisti. Taso notkahtaa. Siks en kyll ihmettele vaikkei marginaalista nouse juurikaan hittejä.


janne luokkanen

  • Jäsen
  • Viestejä: 514
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #97 : 27.02.2011 klo 11:25:20 »
Tämä on kohtuutonta, mutta mieleen tuli tällainen myynnin ammattilaisten lanseeraama julkaisu, jossa ei ainakaan kampanja ollut vaatimattomuudella pilattu.

Niin. No jos se nyt tehtäis oikein? Ja vieläpä sellaisten kanssa jotka tietää mitä tekee.

Mietittyäni 5 minuuttia asiaa, joten tämän voi ohittaa idealistisena höttönä, joku jolla on tietotaitoa sarjakuvien teosta ja joku toinen joka ymmärtää miten rahaa saa pyöritettyä voitaisiin saattaa yhteen. Mieluiten sellaisen toimen puolesta jolla on suurta tai huomattavaa auktoriteettiä koko sarjakuvakentän silmissä, ettei projektia ammuta alas sisältäpäin heti alussa.

Näitä kahta henkilöä yhdistää intohimo sarjakuvaa kohtaan, joten he tekevät tarjouksen vaikkapa Seura lehdelle että saataisko teidän lehden väliin tällänen irtosarjis. Tämä lehti alkaa kannattaa kovalla työllä vuoden sisällä, ja mukaan otetaan lisää porukkaa. Ehkä 5-7 vuoden sisällä kymmenkunta tekijää ja tuottajaa pyörittää lehteä joka ilmestyy päivää aikaisemmin kuin akuankka. Tässä lehdessä on sitten 75% laadukasta kansaan menevää kotimaista sarjakuvaa ja loppu on laadukasta nousevaa uutta sarjakuvaa.

Miksikö itse en tähän ryhdy? koska en tiedä rahasta tai sarjiksista tarpeeksi.

Ihan toiseen asiaan sitten. Eilen sarjakuvakeskuksella tuli mieleen miten hienoa työtä siellä tehdään näillä lastensarjakuvapajoilla. Suurin havaittava asennevamma siellä oli eräällä naishenkilöllä, joka oli ilmeisesti ystävänsä ja tämän muksun kanssa siellä. Hän ihmetteli ääneen että "tässäkö tämä on?" Katsoi penkkiä ja naureskellen tokaisi "saakohan tähän istua, vai onko tässäkin ikäraja?" Lienekkö neidillä sitten haluttanu päästä mukaan salapoliisikurssille vai mikä, mutta tästä voi vetää sen johtopäätöksen että suuri yleisö pitää sarjakuvaa edelleen lapsille suunnattuna. Tai Sarjakuvakeskus ei tarjoa nuorelle menevälle aikuiselle mitään mielenkiintoista toimintaa, tuotakin voisi tarkistella.

Marko K

  • Vieras
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #98 : 27.02.2011 klo 12:36:41 »
Mielenkiintoista keskustelua. Tuli luettua ihan iltamyöhällä ja kiskoudun nyt tuolta omasta poterostani tänne ihmisten ilmoille ja heitän pari kommenttia.

Uskon, että lahjakkaita piirtäjiä ja käsikirjoittajia Suomesta kyllä löytyy, että siinä mielessä ei pitäisi olla ongelmia. Mutta ei ne kaikki jutut kaupallisesti menesty, vaikka olisivat miten teknisesti taidokkaita tai vaikka siellä takana olisi minkälainen markkinakoneisto. Lähestymistapoja on varmaan yhtä monta, kuin on seppääkin mutta kuka se löytää sen kultajyvän, jolla menestyy? Tuossa oli aiemmin kommenttia paskasta. Tekijä katsoo asiaa omasta näkökulmastaan ja ostaja taas omastaan ja näin ollen se on niin kovin suhteellista, että mikä on kakkaa ja mikä ei. Yhtä hyvin kuka tahansa voi keksiä jonkun jutun, joka sitten myy. Mistäpä tuon tietäisi. Kuitenkin, vaikka joku juttu myykin tai myisikin miljoonittain niin aina jossain on joku sitä mieltä, että tämähän on täyttä kakkaa, eikä osta.

Sarjakuvaa voi ryhtyä tekemään varmaankin lähes kuka tahansa mutta yksi suuri haaste lienee tuo painatus ja jakelu. Sitä kynnystä täytyy ryhtyä madaltamaan, että useampi pääsee kokeilemaan siipiään. Kuulin taannoin on-demand kirjoista eli kirjoja voi painaa yksin kappalein sitä mukaa, kun joku tahtoo sitä ostaa. Innostuin tästä mutta homma pysähtyi sopimukseen, jossa teoksen kaikki oikeudet (sopimus oli lontoon kielellä, että ihan satavarma en ole) olisivat siirtyneet palvelun pyörittäjälle ja eihän semmoseen kannata lähteä.

Pitäisikö tässä sarjakuvantekijöillä pystyttää osuuskunta ja se tarjoaisi sitten tuollaisen on-demand jakelun ja painatuksen? Osuuskunnalla olisi sitten oltava verkkokauppa, johon voi liittymisen jälkeen laittaa tuotoksiaan tyrkylle ja niitä painettaisiin sitten vaikka yksin kappalein. Riskitöntähän mikään ei ole mutta isommalla joukolla riski on pienempi per nuppi. Painotekniikkaa paremmin tuntevat osaavat varmasti sanoa paremmin, että minkälaista rahallista panostusta tuo vaatisi. Mistään nappikaupasta ei varmasti ole kysymys kuitenkaan.

Itse en innostu sähköisestä kirjasta, koska ne lukulaitteet ovat kalliita ja kömpelöitä käyttää. Laitteet kehittyvät toki mutta sähköisessä kirjassa on mielestäni se heikkous, että lukemiseen tarvitaan nimenomaan joku tai jokin laite, joka toimii sähköllä. Laitteet menevät kuitenkin rikki ja mitäs sitten tapahtuu, kun tulee uusi sukupolvi niitä lukulaitteita. Voisiko niillä enää lukea 10 tai vaikka 20 vuotta sitten julkaistuja teoksia? Epäilen suuresti.

Kuten tietotekniikassa on tapana niin tallennusmuodot vaihtuisivat kuitenkin ja sitten ei enää homma toimisi tai laitteen valmistajalla ei olisi enää kiinnostusta tukea vanhoja juttuja. Paperille painetun sarjakuvan lukemiseen ei tarvita mitään laitetta, joka tarvitsee toimiakseen sähköä. Voin vielä tänäkin päivänä lukea sarjakuvia ja kirjoja, jotka on painettu kymmeniä vuosia sitten. Mielestäni tuo säilyvyys on kuitenkin oleellista. Mutta eipä tuosta sen enempää.

Ugh, olen puhunut ja ryömin takaisin omaan poterooni.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #99 : 27.02.2011 klo 13:35:07 »
Pitäisikö tässä sarjakuvantekijöillä pystyttää osuuskunta ja se tarjoaisi sitten tuollaisen on-demand jakelun ja painatuksen? Osuuskunnalla olisi sitten oltava verkkokauppa, johon voi liittymisen jälkeen laittaa tuotoksiaan tyrkylle ja niitä painettaisiin sitten vaikka yksin kappalein. Riskitöntähän mikään ei ole mutta isommalla joukolla riski on pienempi per nuppi. Painotekniikkaa paremmin tuntevat osaavat varmasti sanoa paremmin, että minkälaista rahallista panostusta tuo vaatisi. Mistään nappikaupasta ei varmasti ole kysymys kuitenkaan.

Minulle itse asiassa ehdotettiin tuota joku aika sitten. Tuntuisi kyllä hyvältä idealta, piirtäjien ei tarvitsisi olla yksin. Myös palautteen puolesta tilanne voisi olla ihanteellinen, sillä sitä tarvitsee jos haluaa tietää mikä omissa töissä on vielä kehittämisen arvoista. Useimmat kun ovat omille jutuilleen sokeita, ja ne näkee uusin silmin vasta pitkän ajan kuluttua.

Seittiläisillä on varmaan kokemusta.

Lainaus
Itse en innostu sähköisestä kirjasta, koska ne lukulaitteet ovat kalliita ja kömpelöitä käyttää. Laitteet kehittyvät toki mutta sähköisessä kirjassa on mielestäni se heikkous, että lukemiseen tarvitaan nimenomaan joku tai jokin laite, joka toimii sähköllä. Laitteet menevät kuitenkin rikki ja mitäs sitten tapahtuu, kun tulee uusi sukupolvi niitä lukulaitteita. Voisiko niillä enää lukea 10 tai vaikka 20 vuotta sitten julkaistuja teoksia? Epäilen suuresti.

Äh, tuokin vielä... Lukulaite olisi joissain tapauksissa jees, mutta en ole tullut edes ajatelleeksi tuota. Nykyään kaikki vanhentuu niin nopeasti ja formaatit muuttuvat.

Ja jotenkin on olo että digitaalisen julkaisun voi tehdä helposti kuka vain, mutta paperijulkaisu on useille piirtäjille Se Tavoite, ainakaan musta ei tunnu yhtä hienolta tunkea sarjakuvaa netiin kun silloin kun sitä julkaistiin paperilla. Onko digikirjajulkaisu mielikuvissa saman arvoinen kuin paperikirja? Ainakin suuri yleisö tuntuu olevan sitä mieltä että digitaalinen on ilmaista, tai ainakin sen pitäisi olla halvempaa.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #100 : 27.02.2011 klo 13:55:12 »
Painatus ei ole enää digitekniikan aikakaudella kynnyskysymys. Kuka tahansa saa albuminsa julki pienellä rahalla jos haluaa.

Jakelu sen sijaan on, siitä oli puhetta alkuperäisessä kolumnissa (jonka linkki ei jostain syystä toimi).

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #101 : 27.02.2011 klo 14:20:03 »
Juu, jakelu ja mainostus. Niissäkin yhteistyö olisi voimaa.

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 815
  • /* You are not expected to understand this. */
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #102 : 27.02.2011 klo 15:05:22 »
Painatus ei ole enää digitekniikan aikakaudella kynnyskysymys. Kuka tahansa saa albuminsa julki pienellä rahalla jos haluaa.

Tuo on muuten aivan tajuton juttu. Juttelin erään suomalaisen pienkustantajan kanssa asiasta. Samassa tilaisuudessa eräs pieni paino mainosti omia palvelujaan. Hinnasto oli kiintoisa -- "suhteilla" sai albumiväripainatuksen hintaan, jossa kappalehinta oli vain hiukan isompi kuin lehden mustavalkopainatus harrastehintaan.

Toki kappalemäärät olivat sitten aivan eri luokkaa, joten tuo halpa hinta kappalekohtaisesti ei paljon harrastajaa kiinnosta.

Tuo "kuka tahansa" on kuitenkin hiukan mielenkiintoinen määritys. Aika monta sataa saa maksaa ihan mistä tahansa tavasta julkaista. On se sellainen raha, että todella moni miettii, ennenkuin sen kaivoon heittää, varsinkin, kun on tiedossa, että todella harva saa edes merkittävää osaa omistaan takaisin. Eli kyllä tässä, niinkuin kaikissa muissakin vaiheissa, on yksi kynnys lisää.

Jakelu sen sijaan on, siitä oli puhetta alkuperäisessä kolumnissa (jonka linkki ei jostain syystä toimi).

Myynti, markkinointi, jakelu ja rahapuolen pyöritys lienevät kaikki harrastajille melko vierasta. Yritysmaailmassa tyypillisesti ne ovat iso osa päätoimista henkilöstöä, harrastajan pitäisi hallita kaikki itse. Yksin vakavissaan toimivalla tekijällä on helkkarin monta hattua päällekkäin ja asiantuntemusta tarvitaan jos jostakin, aivan omaan mielenkiinnon kohteeseen liittymättömästä.

Mutta jotenkin tuntuu, että tälläkin puolella on henkilöitä, jotka osaisivat. Ongelma on se, että tällä puolella on niin vähän rahaa, eli markkina ainakin näyttää todella pieneltä. Eli järkevä varovainen talouspuolen ihminen keskittyy johonkin tuottavampaan.

No, nyt kun todella moni muu ala menettää koko ajan jalansijaansa, ehkä sarjakuva hyötyy siitä. Toinen mahdollisuus tosin on, että kuluttajien kukkaro laihtuu niin paljon huonoissa taloustilanteissa, että sarjakuvan kaltainen tuote ei saa sitäkään vähää rahoitusta enää... Kuka tietää. Kristallipallot esiin.
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #103 : 27.02.2011 klo 15:33:38 »
Tuo "kuka tahansa" on kuitenkin hiukan mielenkiintoinen määritys. Aika monta sataa saa maksaa ihan mistä tahansa tavasta julkaista. On se sellainen raha, että todella moni miettii, ennenkuin sen kaivoon heittää, varsinkin, kun on tiedossa, että todella harva saa edes merkittävää osaa omistaan takaisin. Eli kyllä tässä, niinkuin kaikissa muissakin vaiheissa, on yksi kynnys lisää.

Tarkoitin, että jos tekee tarpeeksi pienen määrän tappiolle on aika vaikeaa jäädä. Myyntiodotukset kannattaa pitää mahdollisimman alhaalla. Lisäkappaleita saa kyllä.

Tuo siis omakustantajan näkökulmasta. Enemmän kustannustoimintaan sekaantunut tietysti pyrkii riskillä ottamaan isompia painoksia jolloin kappalehinta jää alhaisemmaksi.

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 074
Vs: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
« Vastaus #104 : 27.02.2011 klo 16:02:02 »
Tuo "kuka tahansa" on kuitenkin hiukan mielenkiintoinen määritys. Aika monta sataa saa maksaa ihan mistä tahansa tavasta julkaista. On se sellainen raha, että todella moni miettii, ennenkuin sen kaivoon heittää, varsinkin, kun on tiedossa, että todella harva saa edes merkittävää osaa omistaan takaisin. Eli kyllä tässä, niinkuin kaikissa muissakin vaiheissa, on yksi kynnys lisää.

Tarkempi keskustelu painatuksen hinnoista vaikka tänne. Keskustelun kannalta tuen Petteri Ojaa sen verran, että esimerkiksi "yhdellä sataa" saa jo värikannellisia lehtiä painettua ihan riittämiin eikä omien saaminen takaisin niin kauaa kestä niillä jo olemassa olevilla kanavilla. Eli esim. festari / sarjakuvakeskusmyynti / Turun sarjakuvakauppa / kirjastot jne. Ongelma on tosiaan jakelussa laajemmalle yleisölle. Ja siinä, että myös omalle työlle pitäisi saada joku korvaus.
« Viimeksi muokattu: 27.02.2011 klo 16:03:38 kirjoittanut Tero Mäntylä »