Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?

[Lurker]

Sähkökirja muuttaa markkinoiden tasapainoa, samoin koko kirja-alan kuplan toivottava puhkeaminen.

Sähkökirja on kaiketi vielä "sovellus", ei kirja. Veromuutos pitäisi viedä nopeasti läpi Suomessa (kuten Ranskassa).

Laatu on korkea, yllättävän korkea myös massasarjakuvalla. Tex Willer, Aku Ankka ja Korkeajännitys tarjoavat aivan käsittämättömät sivumäärät edullista käyttösarjakuvaa, joka on ihan tolkullisen hyvää, vaikka sitä liukuhihnalta suolletaankin. Voiko sen kanssa kilpailla? Enkä tajua ollenkaan, mitä tekemistä piratismin sallimisella on tämän asian kanssa. Antaisiko se muka jotain lisämahdollisuuksia. Aku Ankkaa lukee miljoona suomalaista; 1,3 miljoonaa, jos alle 12-vuotiaat lasketaan mukaan. Se on ihan käsittämätön määrä. Ankka on osa suomalaisuutta tavalla, johon mikään muu sarjakuva ei tule koskaan pystymään. A. Ankasta tuli uusi Pekka Puupää. Heh.

Ehkä on ihan luonnollista, että suomisarjakuva on lyönyt läpi niistä kohdin, missä markkinoilla on tilaa.

Mitä nuoriin lukijoihin tulee, niin siihen minulla on ihan omakohtaista tuntumaa. Romaanit ovat suosittuja niiden keskuudessa, jotka lukevat. Jonkun Nälkäpeli-trilogian rinnalle on vaikea löytää mitään yhtä hyvää young adult -sarjakuvaa suomeksi. Nuorisoromaani on taas voimissaan ja tarjontaa riittää.

[myyry]

Alkuperäisessä jutussa mainitut jakelun pullonkaulat on asia, joka koskettaa vähänkin pienempiä kirjakustantajiakin. Vaikka nämä julkaisisivat mielenkiintoisia kirjoja niin eipä niitä oikein voi hypistellä ja selailla missään isommassa kirjakaupassa.
Kotimaiselle viihdesarjakuvallekin olisi tilausta, jos joku kustantaja panostaisi hevos-mustanaamio-seikkailu-lehtiin, onhan noita ennenkin tehty ja kotimaisin voimin.
FinnWestistä saisi lännensarjojen faneihin vetoavan lehden kun joku kustantaja innostuisi ajatuksesta, palkkaisi 2 vuodeksi hyvät käsikirjoittajat(tiedätte kyllä ketä tarkoitan) ja piirtäjät,toisi sen 10 000 painoksen volyymilla r-kioskeihin ja tämä esimerkki ei ole ainut mikä tulee äkkiseltä mieleen.
Jakelukanavien pullonkaula on todellinen, jos laadukasta kovakantista sarjakuva-albumia myydään yhtä paljon kuin kehitysvammaisen ylioppilaan runokirjaa (esimerkki on tosielämästä, jälkimmäinen möi tietääkseni sukulaisille ja kirjavälityksen kautta vajaa 600 kpl). Tai ehkä sitten vegaaniaihetta sivuavia sarjakuvia on alettava myymään ainostaan Punnitse ja säästä-tyyppisissä paikoissa, jossa ostajat ovat jo aiheelle entuudestaan myötämielisiä.
Taiteentukimuodot on oma asiansa remontoitavaksi, ja koskee kaikkea luovaa tekeviä ihmisiä muusikoista tanssijoihin.
Onko strippisarjojenkaan suosio vain tämän päivän juttu, muistelen kyllä vaikkapa Jopea lukeneeni jo ala-asteikäisenä ja törmänneeni hänen töihinsä monessakin lehdessä.

[Lönkka]

Kovasti ketjussa on mukana käännössarjakuva, joka toki sivuaa aihetta, mutta ymmärtääkseni alunperin tässä keskusteltiin nimenomaan kotimaisten tekijöiden sarjakuvista.

[tertsi]

Kovasti ketjussa on mukana käännössarjakuva, joka toki sivuaa aihetta, mutta ymmärtääkseni alunperin tässä keskusteltiin nimenomaan kotimaisten tekijöiden sarjakuvista.

Keskustelun poikkeuksellisen korkea taso puolustaa off-topicointia.

[puhekupla]

Pitää tunkea lusikka soppaan...

Mielestäni yksi syy siihen, että meiltä puuttuu kotimaisen sarjakuvan valtavirtahitit on se, että täällä yleensä sarjakuvantekijät toimivat yksin. Sama ihminen sekä piirtää että kuvittaa.

Kuitenkin on suht harvinaista että yksi ihminen on sekä loistava kuvittaja että tarinankertoja. Kyllä sitäkin tapahtuu, mutta yleisempää tuntuu olevan, että ollaan jommassa kummassa hyviä ja sitten toinen puoli jää vajaaksi.

Ne, jotka harrastavat sarjakuvaa vakavammin, saattavat ostaa rumasti kuvitettuja sarjakuvia jos ne ovat hyviä, ja toisinpäin (kauniita kuvia vailla hyvää tarinaa). Mutta keskiverto-ostaja ei tällaiseen suostu. Veikkaan, että etenkin epämiellyttävä kuvitus saa satunnaisostajan jättäämään sarjakuvan hyllylle. Sen sijaan nätisti piirrettyjä sarjiksia ostetaan jonkin verran kuvituksen takia, mutta nekään eivät etenkään pitempinä sarjoina saa suurta yleisöä.

Se "epämiellyttävä" kuvitus tietenkin voi olla ihan oikeasti tyylikeino ja vuosien hiomisen tulos, mutta ei se kiinnosta suurinta osaa kuluttajia.
Strippisarjakuvat ovat vähän eri asia, niiden kuvituksen ei välttämättä tarvitse olla erityisen hyvää jos vitsit toimivat.

Olen ollut jonkin aikaa "sarjistauolla" enkä osaa heittää sen kummemin nimiä, mutta näin itse näen tilanteen. Ja sama homma se on ulkomaillakin. Etenkin netissä näkee paljon sarjiksia joiden kuvitus-tarina-tasapaino on naurettava.

Mutta esim. USA:ssa hyvä piirtäjä ja hyvä käsikirjoittaja voivat mennä töihin Marveliin ja tavata siellä toisensa ja tehdä teoriassa 100% hyvää sarjakuvaa. Käsittääkseni myös muualla Euroopassa on yleistä, että on erikseen kirjoittajat ja piirtäjät.

Japanissa tämä käytäntö on harvinainen, mikä on mielestäni yksi syy siihen, miksi siellä on aivan järkyttävä määrä sellaista mangaa, joka on nättiä katsella, mutta tarina on sitä itseään. Jopa monet suosituimmista sarjoista ovat sellaisia, että niistä näkee, että ammattilaiskäsikirjoittaja olisi tarvittu mukaan.

Mutta tiedän, että moni sarjakuvantekijä haluaa hoitaa sekä kuvituksen että tarinan. Mielestäni pitäisi kuitenkin olla realistinen. Jos kykyjä toiseen ei ole, niin kannattaisi yrittää löytää yhteistyökumppani, joka hallitsee sen puolen paremmin. Mutta varmasti sekään ei helppoa ole.

No, tämä oli tällaista tajunnanvirtaa.

[kaltsu]

Ne, jotka harrastavat sarjakuvaa vakavammin, saattavat ostaa rumasti kuvitettuja sarjakuvia jos ne ovat hyviä, ja toisinpäin (kauniita kuvia vailla hyvää tarinaa). Mutta keskiverto-ostaja ei tällaiseen suostu.

Suurin osa mun suosikkitekijöistä vastaa itse sekä tarinasta että kuvituksesta. Harvemmin ostan mitään jossa vain toinen osa-alue on kunnossa. Mutta joo, myönnän etten ole keskiverto-ostaja enkä kauheasti kykene nauttimaan keskiverroista sarjakuvistakaan.

Asiasta aasinhäntään. Satuin eilen käymään kirjakaupassa ja yllätin itseni tuumimasta että minkä tähden mä kalliilla mitään uutuustuotteita ostaisin ku ne kuitenki on vuoden päästä alennuslaareissa. Tajusin että ostan kirjakaupasta suomeksi käännettyä sarjakuvaa (uutena) lähinnä lahjaksi toisille. Jos minä, kohtalaisen innokas ja vakavarainen harrastaja suhtautuu näin niin paljonko täysihintaiset sarjakuvat satunnaisiakaan ostajia houkuttelevat?

Ei, eivät ne minusta liian kalliilta tunnu, tuntuu vain hassulta maksaa mistään esim paria kymppiä jos sen pian saa parilla eurolla. Ja sit tuleekin oikeastaan jo sellainen olo että haluanko mä edes mitään parin euron alennuslaarisarjakuvaa hankkia. Taidankin vain mennä Anttilan DVD-osastolle ostamaan parit elokuvat.

Voisiko "rakenteisiin" ja sarjakuvan yleiseen arvostukseen vaikuttaa sillä ettei painoksia dumpattaisi muutamassa kuukaudessa muutamalla kopeekalla Kirjatoreille vai joutuvatko ne sinne juuri nykyisten "rakenteiden" takia?

Toinen juttu joka alkoi illalla mietityttämään oli uusin Aku Ankka jossa oli Johanna Sinisalon ja Hannu Mänttärin käsikirjoittama ankkasarja, mainio sellainen. Kässäri oli varta vasten suomalaisen toimituksen heiltä tilaama enkä voinut välttyä ajatukselta että miksei kotimaisilta tekijöiltä tilata sarjoja enemmänkin? Tai tehdä niiden tarjoamista kustantajalle helpommaksi ja houkuttelevammaksi?

Meillä ilmestyy valtavat määrät muiden eurooppalaisten tekemää ankkahuttua mutta kotimainen tuotanto lepää parin tekijän varassa. Luulisi että suomalaiselle lukijakunnalle (joka siis on satoja tuhansia, saanko toistaa, satoja tuhansia) voisi tehdä ihan omaakin, yhteispainatuksista riippumatonta lehteä.

Joo mä tiedän että sarjojen hyväksyttäminen Disneyllä on oma hommansa muttei varmasti mahdotonta ja minusta vaivan väärti. Osaavia tekijöitä olisi ainakin yhden kuukasittaisen lehden tarpeiksi ja lisää takuulla syntyisi. Vaikka menekki olisi vain prosentteja emolehden myynnistä, se olisi niin paljon että tekijöille kyettäisiin maksamaan asialliset palkkiot ja viihteellisen perussarjakuvan ammattimainen tekeminen saisi maassamme ihan uutta pontta.

[myyry]

En nyt muista mainittiinko jo lyhentyneestä kirjan myyntikierrosta, 3 kuukaudesta. Sen jälkeen periaatteessa ollaan aletavaraa, vaikka sarjakuvalla varastoa ja ostajia voisi riittää niin, että painos olisi vasta 2 vuoden päästä loppu. (Sama ongelma pienkustantajilla, kirja ja dvd-puolella. Ja lisäksi kuinka saada tuote isoille ketjuille).

Akusta tuli sama mieleen, kyllähän täällä osattaisiin tehdä omaa Akua kotimaisin voimin siinä missä Muumiakin, ja ostajakunta olisi harvinaisen valmis...

[Kreegah Bundolo]

Syynä ovat ylimitoitetut painokset. Jonkun tietyn rajan jälkeen yhden kappaleen painatus on niin edullista että ihan sama on painattaa 5000 kappaletta vaikka tuhat kappalettakin riittäisi vallan hyvin. Oletan että monessa kirjassa/albumissa todellinen voitto tehdään vasta alennusmyynnissä myymällä niitä painoksen häntiä poikkeavilla ehdoilla sekä jälleenmyyjän että albumin tekijän kanssa. Jotkut kustantamot painattavat kerralla ylimääräisen painoksen joka jo ilmestymisen hetkellä varataan alekirjakaupoille.

EDIT: Liian suuri painos yhdistyneenä liian kovaan alkuhintaan. On koulutettu harrastajat odottamaan alennusmyyntiä. Professori Itikaisen tutkimusretki. Kirjakaupoissa 26 euroa. Valmistuskustannukset (painokustannukset siis) tuskin yli kahden euron siinä. Joku on toki joutunut skannaamaan materiaalin ja hieman putsimaan sivuja, mutta ei kappalekohtaiset kulut voi paljoa yli kolmen euron olla. 26 euroa! Ensimmäinen suomalainen sarjakuva ehkä, mutta silti melko pöyristyttävä hinta. Myydään sitä sitten sillä hinnalla joitakin satoja kappaleita Suomen kirjastoille ja kouralliselle kirjakaupan asiakkaita. Kuoletetaan paino- ja muut kulut. Sit on vielä joitakin tuhansia kirjoja jemmassa ja ne myydään ensi vuoden tammi-alessa hintaan 3,50.

[Jukka Koivusaari]

Pitää tunkea lusikka soppaan...

Mielestäni yksi syy siihen, että meiltä puuttuu kotimaisen sarjakuvan valtavirtahitit on se, että täällä yleensä sarjakuvantekijät toimivat yksin. Sama ihminen sekä piirtää että kuvittaa.

 Siinä on sulle kuule oikeen studiollinen valtavirtahittiä
http://www.mkkentertainment.com/

Japanissa tämä käytäntö on harvinainen,

  Katsopa Kaito Kidiä ja Conania ja vertaa millaista jälkeä Aoyama tekee kynällä yksin ja ruoskalla viiden studio-orjan avustamana.

Mutta tiedän, että moni sarjakuvantekijä haluaa hoitaa sekä kuvituksen että tarinan.

  Joutuu hoitamaan ( Huomaathan, että käsikirjoituskin voidaan ja on usein suotavaakin tehdä piirtämällä ).  Kunnollinen ennustettava palkka on meillä aika harvinaista hubaa. Ja ns. "kansainvälinen jälki" käytännössä edellyttää palkattua lisäväkeä  viimeistelypäässä.
 Jos meillä haluaa saada jotain valmiiksi asti, on vähän pakko hyväksyä "tyylikeinona" hivenen "naivistinen" tai "luonnosmainen" ilmaisu.

[Tero Mäntylä]

Mielestäni yksi syy siihen, että meiltä puuttuu kotimaisen sarjakuvan valtavirtahitit on se, että täällä yleensä sarjakuvantekijät toimivat yksin. Sama ihminen sekä piirtää että kuvittaa.

Sen verran täytyy sanoa asian vierestä, että mainitsemissasi isoissa jenkki- ja japsisarjakuvakustantamoissa luulen, että etu on enemmän niissä kaikissa muissa ihmisissä, jotka pyörivät sarjakuvan teon ympärillä. Editoreista, kustannustoimittajista jne. jotka pitävät huolta siitä, että sarjakuva olisi tietyssä mielessä laadukasta ja myyvää. Se ei taas välttämättä jätä käsikirjoittajalle ja piirtäjälle vapauksia tehdä sellaista sarjakuvaa kuin he haluaisivat. Esimerkiksi japanissa, jossa yhden ihmisen nimi on tekijänä, niin kyllä niitä suosittuja sarjoja tekee pieni tiimi; 6-10 henkilöä.

Ainakin mangan puolella ne näytesarjakuvat, joilla monet tunnetuiksi tulleet sarjakuvat ovat päässeet esim. Shonen Jumpiin, ovat olleet aika amatöörimäisiä. Kun tuotantokoneisto ja täyspäiväisyys tulevat mukaan kuvioihin, niin kyllä ne sarjat aika nopeasti ovat hiutuneet sellaisiksi, että ne ovat japanilaisen kerronnan vaatimustason mukaan ammattimaisia.

Tällaisen kuvion imitoiminen Suomeen ei ole mahdollista eikä välttämättä edes hyväksi. Siihen sanon suoraan, että kyse on liian pienestä markkina-alueesta. Pienemmissä tapauksissa, kuten Aku Ankkaan tilatuissa yksittäisissä jutuissa homma voisi toimia. Toki jonkin verran muutenkin on laadukasta "toimitettua" sarjakuvaa Suomessa. Lisääkin saisi olla ja monia asioita voisi rakenteissa parantaa, mutta niihin minulla on aika vähän sanottavaa. Paitsi että esim. Kaltsun mainitsema toimitettu kotimainen Ankka lehti olisi varmasti yksi mukava lisä samoin mikä tahansa julkaisu josta saataisiin maksettua tekijöille palkkaakin.

Itse näen tällä hetkellä kuitenkin myös pienjulkaisujen määrän ja monipuolisuuden Suomessa erittäin suurena vahvuutena. Se on kuitenkin sitä, missä tekijät pääsevät tekemään sellaista sarjakuvaa, kuin itse haluavat. Se ei välttämättä ole aina myyvää, eikä kiinnosta suurta yleisöä. Hyvin tehtynä varmasti sen verran, että sille löytyy ostajia. Tämä pienjulkaisu sektori on kuitenkin Suomessa tällä hetkellä erittäin aktiivinen ja monipuolinen. Tältä sektorilta nousu ammattilaisempiin piireihin, joka taitaa kuitenkin olla monen tavoite, on pirun hankalaa.

Koivusaarelle: MKK taitaa kuitenkin olla aika kaukana valtavirtahitistä, vaan olla juuri sellaista sarjakuvaa kun siellä mukana olevat henkilöt haluavat tehdä ja niin kuin he haluavat tehdä. Vaikka se imitoisikin jenkkiläistä valtavitaa.

[JanneT]

Mielestäni yksi syy siihen, että meiltä puuttuu kotimaisen sarjakuvan valtavirtahitit on se, että täällä yleensä sarjakuvantekijät toimivat yksin. Sama ihminen sekä piirtää että kuvittaa.

Kuinka laajasti sarjakuvaa tuolla ajattelet? Ei kyllä maailmalla ole minkäänlainen sääntö että  menestystarinat olisivat studion kynänjälkeä, jossa työn osa-alueet olisi jaettu. Onhan tuota Marvel/DC-tuotantoa, mutta myös Wattersonia, Schulzia, Pastisia, Hernandezeja, Satrapia, Warea, Burnsia, Crumbia, Blainia,  Larcenetia, Giraudia, Prattia, Manaraa...

Suomessa Jubaa, Paloniemeä, Jarlaa ja Heilää, ihan kotimaisia valtavirtahittejä.

[Aura]

Ainakin mangan puolella ne näytesarjakuvat, joilla monet tunnetuiksi tulleet sarjakuvat ovat päässeet esim. Shonen Jumpiin, ovat olleet aika amatöörimäisiä. Kun tuotantokoneisto ja täyspäiväisyys tulevat mukaan kuvioihin, niin kyllä ne sarjat aika nopeasti ovat hiutuneet sellaisiksi, että ne ovat japanilaisen kerronnan vaatimustason mukaan ammattimaisia.

Ja tämä on juuri syy siihen miksi suuri osa mangasta on sitä identtistä kuraa, johon ihmiset kyllästyvät. Tekijöillä ei aina ole mahdollisuuksia tehdä mitä haluavat, ei hyvässä eikä pahassa.

Ei silti, olen itsekin joskus toivonut että olisi joku auttamassa että voisin tehdä ne tarinat jotka haluan.

[[kivi]]

Voisiko "rakenteisiin" ja sarjakuvan yleiseen arvostukseen vaikuttaa sillä ettei painoksia dumpattaisi muutamassa kuukaudessa muutamalla kopeekalla Kirjatoreille vai joutuvatko ne sinne juuri nykyisten "rakenteiden" takia?

Liian suuret painokset houkuttelevat tietenkin, koska kappalehinta putoaa olenaisesti. Varastoiminen on kallista. Lisäksi usein sopimuksissa on joitain juonikkaita pykäliä, tavallinen on esimerkiksi sellainen että tekijänpalkio maksetaan ainoastaan täysihintaisista kappaleista - 3-6 kuukauden päästä tuote onkin jo alelaarissa.

Noita vastaan voi kyllä taistella jossain määrin, kun ottaa selvää mitä omassa kustannussopimuksessa lukeva teksti tarkoittaa. Mun soppareissani on ollut jo jonkin aikaa se, että rojaltia maksetaan kaikesta myynnistä (lukuunottamatta promo- ja arvostelukappaleita) ja täyshintainen myyntiaika on niin pitkä kuin kustantaja ikinä sallii. Nämäkään ei kuitenkaan takaa näkyvyyttä tai saatavuutta, joten kun menette sinne Suomalaiseen Kirjakauppaan, kysykää aina rohkeasti myyjältä kaikkea minkä ikinä toivoisitte hyllystä löytyvän - kysymättä niitä ei sinne ilmesty.

Sitten tekijän osuutta syömässä on tietenkin sellaisia lain sallimia vähennyksiä kuin varasto- ja palautushävikki, vai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään, jotka aina otetaan täysmääräisinä pois vaikkei mitään hävikkiä olisi tapahtunut. Mutta niinhän se on, että ammattilaisuuden yksi olemus on se, että oppii minimoimaan itseen kohdistuvan välistävedon määrän.

Parhaiten sarjakuvalla tienaa siinä vaiheessa kun tekee niitä ekoja omakustannelehtiä, nitoo ja myy kädestä käteen. Koskaan myöhemmin ei samanaista katetta ole saavutettavissa. Sitten jos onnistuu breikkaamaan vähän isommille markkinoille, voi tietenkin panostaa ilmaisiin lounaisiin.


Kivi

[Timo Ronkainen]

Toinen juttu joka alkoi illalla mietityttämään oli uusin Aku Ankka jossa oli Johanna Sinisalon ja Hannu Mänttärin käsikirjoittama ankkasarja, mainio sellainen. Kässäri oli varta vasten suomalaisen toimituksen heiltä tilaama enkä voinut välttyä ajatukselta että miksei kotimaisilta tekijöiltä tilata sarjoja enemmänkin? Tai tehdä niiden tarjoamista kustantajalle helpommaksi ja houkuttelevammaksi?

Meillä ilmestyy valtavat määrät muiden eurooppalaisten tekemää ankkahuttua mutta kotimainen tuotanto lepää parin tekijän varassa. Luulisi että suomalaiselle lukijakunnalle (joka siis on satoja tuhansia, saanko toistaa, satoja tuhansia) voisi tehdä ihan omaakin, yhteispainatuksista riippumatonta lehteä.

Joo mä tiedän että sarjojen hyväksyttäminen Disneyllä on oma hommansa muttei varmasti mahdotonta ja minusta vaivan väärti. Osaavia tekijöitä olisi ainakin yhden kuukasittaisen lehden tarpeiksi ja lisää takuulla syntyisi.

Tarkkaa syytä ja vastausta tilanteeseen ei voi eikä osaa antaa. Ehkä syynä on joku tanskalaisten meille tuntematon kateus, kauna tms. Yrittäjiä on ollut enemmän kuin tekemään päässeitä. Ei paljoa kylläkään.

Muistamme kuinka Mauri Kunnas yritti nuorena miehenä ankkaan, lähetti Tanskaan moneen otteeseen, oudon nyrpeä vastaanotto oli, lähettipä USA:hankin ja sieltä tuli vastaus että oikein hyvältä näyttäää, lähettäkää sarjanne Tanskaan. Pitkällisten vaiheiden jälkeen sai yhden kässärin hyväksytyksi ja piirrätetyksi. Minä Mauri Kunnas -kirjassa julkaistut itse piirretyt näytteet ovat paljon parempia kuin moni muu aikalainen Ankkaan piirtänyt.

Wallu piirsi Nalle Puhia ja Tanskasta tuli kovaa ukaasia, että ei noin piirretä.

Mjoo, porukka Andersin toimituksessa ja Egmontin Creativessa on noista päivistä vaihtunut paljon ammattitaitoisempaan ja sarjakuvia paremmin ymmärtävään jengiin, jotta tuota...

Sinisalo-Mänttäri-parivaljakon kässäri oli kyllä vallan mainio. Hieno veto Suomen toimitukselta tämä. Toivottavasti noi sarjat nähdään muuallakin aikanaan.

Muumi-lehteä en oo seurannu viime aikoina. Mikäs sen Suomiosuus on tätä nykyä?

Ruotsalaisilla mainstream-piirtäjillähän on Bamse ja Åsa Nisse ja Mustanaamio ja Uti Vår Hagen ja Lilla Fridolf ja se 98-sotilassarja vai mikäse oli ja varmaan muitakin... Kaikki omaa tuotantoa ja ruotsalaisia hahmoja (paitsi Mustis). Meillä vain Muumi?

Timo

[Jukka Koivusaari]

Koivusaarelle: MKK taitaa kuitenkin olla aika kaukana valtavirtahitistä, vaan olla juuri sellaista sarjakuvaa kun siellä mukana olevat henkilöt haluavat tehdä ja niin kuin he haluavat tehdä. Vaikka se imitoisikin jenkkiläistä valtavitaa.

 Kyllä mä Äetsänpojan kuviot tiedän.
Puhekuplalle vaan tarjosin näitä tiimityön automaagisia valtavirtahittejä.
Meinaan teikjöitä löytyis kun olis ostajia.
  

Muoks:
Ainiin
Ihan unohdin.
 Tehtiinhän mekin Teronkin kanssa yhteistyövaltavirtasuuryleisömenestyshi tti.