En laittanut, että parhaimpia, ettei mene vaan joidenkin Sandmanie ja Preacherien kehuksi...
eli siis lukuvinkkien perässä kyselisin teiltä mitkä ovat olleet mieleenpainuvia ja hienoja Vertigo-sarjakuvia?
Minulle ehdottomasti suosikkeja ovat Milliganin ja Fegredon Enigma-minisarja, sekä myös Milliganin Extremist, ja ihan hyvä on Facekin samoilta ajoilta.
Muita ihan huippuja ei tule juuri nyt mieleen, paitsi Kid Eternity -minisarja, mutta kun en ole siitä kaikkia osia lukenut, ehkä sitä ei voi laskea.
Eihän Mad Maxissa ole mutantteja.
Silloin 1981 tai 1982 kun Road Warrior tuli Suomenelokuvateattereihin, sanottiin siinä esiintyvää murisevaa muksua mutanttilapseksi arvosteluissa.
Toisaalta ei ikinä menisi läpi TV-sarja jossa on vain yksi mies ja sekin on saamaton nynnerö.
Transmetropolitania ja Sleeperia on kehuttu monessa yhteydessä, pakko kai niitä on kokeilla kesän mittaan.
Eikö Starman muuten olekaan Vertigon lehti?
Jostain olen lukenut että sarja päättyy siihen kun Adversary kukistetaan. Ei tosin sanottu montako numeroa siihen menee, tuskin se on tiedossakaan.
Mitenkäs tuolla minisarja - tai one shot -puolella?
No jos et jo ole hankkinut, niin Steven Seaglen ja Teddy Kristiansenin It´s a Bird kannattaa ehdottomasti lukea. 120-sivuinen omaelämänkerrallinen tarina, jossa kirjoittaja Seagle ajautuu kriisiin kun hänelle tarjotaan Teräsmiehen kirjoittamispestiä. Kristiansenin tyyli sopii loistavasti tarinaan (tai oikeastaan tyylit, koska hän tekee n.kymmentä erilaista jälkeä albumissa, jotka kaikki kuitenkin sopivat juttuun ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden).
Mielestäni Losersista kertoo kaiken sen nimi. Myönnän, että uppoaa niihin jotka pitävät toiminnasta, mutta jos haluaa toiminnan lisäksi myös toimivan juonen, niin kannattaa jättää väliin. <snip>
Susipää, ei Y-the last man ole patrioottinen.
Fablesille ääni, ei välttämättä tarjoa kuvituksellisesti mitään maatamullistavaa, mutta tarina pitää hyvin otteessaan.
Mitkä numerot meillä nähtiin Preacheristä, kaksi ekaa tradea?
Eivät vielä tradeina mutta Testament ja DMZ ovat melko tiukkoja sarjakuvia.Itse ajattelin kanssa nämä kaksi hankkia, hyvä ettei (toivottavasti) tule paskaa hankittua. Oliko Testamentissa kuvittajana Liam Sharp?
Itseäni miellyttää DMZn kovankarhea maailma. Ihmisen hulluus, pahuus ja toisaalta sietokyky ja toisten huomiointi käyvät ilmi. Kuten myös tarkat piikit USAn henkiseen tilaan nyt ja ennen.
Jill Thompsonin "Death: at Death's Door" on ainakin kiinnostava tapaus, joskaan ei välttämättä parasta mahdollista Vertigo-sarjakuvaa.Kyseessä on siis Jill Thompsonin manga-versio erinomaisesta Sandman-tarinasta "Season of Mists".
Tämä oli kyllä ihan he%&€#tin järkyttävää kuraa. Ei jumanauta ettäs kehtaavat. Thompsonilla on sentään hyviäkin (omia), hyvin piirrettyjä sarjoja,
Ja selvä miinus on y-the last man. Täällä jo kerrottiinkin mitkä ovat juonen lähtökohdat(hahmot!). Ja muutenkin hyvin ennaltaarvattavaa amerikkalaista roskaa pahimmillaan/parhaimmillaan! Haukkusin tämän sarjan joskus aikasemminkin täällä (n.1-2 vuotta sitten) ja aika ei ole kullannut muistoja.
Kuulostaa hauskalta vaan ei kauhean omaperäiseltä, tuollainen hemmo on jo olemassa, pukeutuu vekkuliin nahkanaamariinviitannet joko Marsalkkaan tai KeskiÖiseen.
Olen lukenut Transmetropolitania nyt uudelleen kun aattelin että luen vielä kerran ja myyn pois. Mutta onkin niin lystiä menoa etten myykään.Perhana, myy nyt niin ostan puuttuvat osat sulta:) Ei vaan, itsekin tykkään vaikka tosiaan muutama osa vielä puuttuukin. Vamps tuli kanssa luettua jokin aika sitten ja ihan hyvää menoa oli sekin, ja muutenkin jumaloin Simpsonin taidetta. Saisivat kyllä julkaista tradeina loput Simpsonin ja Ennisin Hellblazerit...
Onko muuten Lady Constantine myös hankkimisen arvoinen?
Veikkaisin virhettä Amazonin sivuilla. Minulla on tuo vanha versio ja siinä on 198 sivua.
Minulla on tuo vanha versio ja siinä on 198 sivua.Sinulla on kuitenkin varmaan DC:n versio? Toinen noista jutuaholin versioista on Titanin ja toinen DC:n. Titanin on tuo 176-sivuinen. Valitettavasti Titanin sivuilla ei ole albumeista esim. sivumäärätietoja, vaan vain linkit Amazoniin, joten sitä on vaikea tarkistaa netin kautta, että onko Titanin versio lyhempi kuin jenkkiversio.
Enpä usko että Titan julkaisee pätkittyjä versioita DC:n tradeista. Tuo minulla on Vertigo/DC:n julkaisemana.Tosin esimerkkisi antavat olettaa, että Titanin versio voi oikeasti olla ohuempi.
Vertigolta tulee/tuli ulos Pride of Baghdad (http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=5723), joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja menee hankintaan.
Minkälaisella viiveellä noita kannattaa odotella esim. Play.comiin tai britti Amazoniin? Jenkki-Amazonin (http://www.amazon.com/Pride-Baghdad-Brian-K-Vaughan/dp/1401203140/sr=8-1/qid=1159860314/ref=pd_bbs_1/102-1334360-6139347?ie=UTF8&s=books) mukaan ilmestymisestä on kolmisen viikkoa.
Kumpikin taitaa myydä Titanin julkaisuja? Silloin lienee odotusaika luokkaa pari kuukautta.
Enpä usko että Titan julkaisee pätkittyjä versioita DC:n tradeista. Tuo minulla on Vertigo/DC:n julkaisemana.Olen myös käsittänyt niin että nämä nykyiset DC/Titan julkaisut ovat sisällöltään samoja. Kovin moni Titan-versio on DC -painos johon on vain liimattu Titanin viivakooditarra DC:n viivakoodin päälle. Yhteispainoksina nuo kaikki lienee tehty?
Tosin Titan julkaisi Alan Mooren Swamp Thingit mustavalkoisina ja ohkaisempina albumeina. Tosin niitä oli 11, kun DC julkaisi ne kuudessa osassa ja väreissä. Tosin paljon myöhemmin. Mulla on Titanin osat 4-11, eli ne joita Kalmassa ei tullut.Nuohan on kivikautisia painoksia ja asiaa oikeasti tietämättä uskoisin että tuolloin värit jätettiin pois jotta hinta ei nousisi.
Juuri hommasin Testamentin ja DMZ:n ensimmäiset tradet ja Testament on näistä kyllä se jota hyllyyni tulee eksymään jatkossakin. DMZ oli periaatteessa ihan ok sarjakuvaa, mutta ei oikein tarjonnut loppujen lopuksi mitään niin mielenkiintoista, että jaksaisin sitä tulevaisuudessa hankkia.Heh, mulla meni juuri toisinpäin. Kymmenen Testamentin jälkeen ei kolahda vieläkään ja harkitsen jopa noiden myymistä pois. DMZ on ollut taas vähintään ihan luettavaa matskua.
Ei se Losers kaikkiaan niin mullistava sarja ollut, mutta silti sen verran tykkäsin, että tulee hyllyyn jäämään.Mulla Losersin osto loppui aboout ekojen kuuden irtonumeron jälkeen kun en jaksanut millään lailla siitä innostua.
Morrisonin Filth on myös kesken, mutta vielä meen niin alussa, etten oikein osaa sanoa pidänkö vai en. Harkinnassa olisi myös tuo Loveless, mutta ei ekan numeron perusteella herättänyt mitään kovin hirveää mielenkiintoa. Mutta ehkä täytyy edes Frusinin taiteen takia paremmin katsastaa.Filth on mielestäni sellaista perus-Morrison kamaa; jos tykkäät miehen aiemmista sarjoist tykännet myös tästäkin.
Heh, mulla meni juuri toisinpäin. Kymmenen Testamentin jälkeen ei kolahda vieläkään ja harkitsen jopa noiden myymistä pois. DMZ on ollut taas vähintään ihan luettavaa matskua.
The Other side kiinnostaa, mutta en ole saanut kätösiini.Jos oikein muistan niin tämän ykkönumero ilmestyi tällä viikolla mikä lienee vaikuttanut saatauuteen :D
Filth oli tosi hyvä, hämmensi alkuun, kun ei oikein saanut tarinasta kiinni. Loppu palkitsi ja lisälukemiset varmaan selvittäisivät.
Pride of Baghdadin luin juuri. On sitten muuten tämän vuoden paras Vertigo-julkaisu.
Onko joku lukenut tuota Otherworldia?
Mitäs hittoa, tuolla toisaalla puhuttiin, että DMZ:n toka osa on tullut ulos ja Vertigon omat sivut (http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=6705) sanoo, että helmikuussa 2007... ???
Tän voi kyllä allekirjoittaa täysin sydämin. Kerronta oli monikerroksista ja mielenkiintoista, tarina mielenkiintoinen, jne. jne. Tykkäsin ihan kybällä.
-P.
Pride of Baghdadin saa esim. Akateemisen nettikaupasta. 34,50 euroa, kovat kannet. Pehmeäkantinen tulee myöhemmin todennäköisesti.
Ekat osat on katsatuksessa Doom Patrolista ja Animal Manista sekä Luciferista.
Onko joku lukenut tuota Otherworldia (http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=5750)?Liki puolen tusinaa luin ja meni kyllä kaikilla tasoilla yli -punainen lanka tuntui olevan kateissa ja eeppistä meininkiä yriteltiin saada aikaan. Ei voi mitenkään suositella.
Samalla ostelin puuttuvia Thriller-lehtiä eräästä antikasta. Niidenkään hinnat (siis lehtien, ei antikoiden) eivät vielä olleet nousseet "keräilyhintoihin." Antologialehdet eivät ole suomalaisten makuun, pakko se on uskoa. Pieni ihme, että DC-spesiaali vielä sinnittelee. Hyvä niin.
Eikä Kalmassa mitään Vertigo-sarjoja ollut. Ei koko Vertigoa oltu vielä keksittykään Kalman ilmestymisaikana.Eikös tuo ole vähän saivartelua. Kaikki Kalmassa esitetyt taisivat kuitenkin tulla Vertigo-sarjoiksi, kun se perustettiin, joten näin postuumisti on ihan korrektia puhua niistä Vertigo-sarjoina.
Ja eräs entinen divarinpitäjä laittoi kaikki Thrillerit jemmaan saman tien kun kerroin että lehti sitten loppui. Meinasi että arvo nousee pilviin.<snip>
Mutta oikeudet pysyvät Ennisillä ja Robertsonilla. Että kai se jatkuu jollakin pienemmällä kustantamolla.Dynamite Entertainmentiltä tuo The Boys näyttää kotinsa löytäneen.
Dynamite Entertainmentiltä tuo The Boys näyttää kotinsa löytäneen.
Ennisin tarkoitus on panna Preacheria paremmaksi. Uskontoa ei tässä käsitelty pahemmin. Se lienee Wormwoodin tehtävä Ennisin nykyisissä sarjoissa.Ööö,
Ööö,
Joe -Wormwood on kokonaisvaltaisesti Ben Templesmithin tuotos.
Erinomaisen suositeltava sarjakuva vieläpä.
Onko niitä kaksi Wormwoodia?Hups, näköjään minulta mennyt tuo Chronicles of totaalisesti ohitse. Eikä aamusella pikagoogletuksellakaan samantien löytynyt Ellisiin viittavaa.
Cairo (http://dccomics.com/graphic_novels/?gn=8040)
Epä-miehet (http://dccomics.com/comics/?cm=7880)
Tässä samalla voisikin kysäistä ihmisiltä, miten tärkeinä näitä vuosikatsauksia pidetään. Ovat aikamoisen suuritöisiä, joten olisi kiva tietää, kiinnostavatko ne lukijoita. Noitahan on ollut Tähtivaeltajassa säännöllisesti jo kohta 20 vuoden ajan.
Luenhan minä ne aina, vaikkei minulle nissä juuri mitään uutta ole. Ennemmin toivoisin syvällisempää analyysiä. Mutta nehän olsivat vielä suuritöisempiä.Ja veisivät sen verran sivuja että tuskin oikeastaan mahtuisivat lehteen.
Tässä samalla voisikin kysäistä ihmisiltä, miten tärkeinä näitä vuosikatsauksia pidetään. Ovat aikamoisen suuritöisiä, joten olisi kiva tietää, kiinnostavatko ne lukijoita.
Tässä samalla voisikin kysäistä ihmisiltä, miten tärkeinä näitä vuosikatsauksia pidetään. Ovat aikamoisen suuritöisiä, joten olisi kiva tietää, kiinnostavatko ne lukijoita.Vuosikatsaus numero on ainoa Tähtivaeltajat, jonka varmuudella ostan, joten minä kannatan jatkamista!
Vaikka kyllähän Vertigolta edelleen tulee seurattua Hellblazeria, 100 Bulletsia ja Fablesia.
Mites muuten 100 Bullets, kun muistaakseni en oo nähny, että Vertigon sivuille olis päivitetty uusia numeroita numeron #84 jälkeen?
Huomasin nimittäin jokin aika sitten, että taidan lopettaa kaikkien uudempien sarjojen lukemisen, joita olen viimeaikoina aloittanut... Testament, Loveless, DMZ ja Exterminators eivät ole mikään parin alpparin jälkeen vakuuttaneet niin, että viitsisi enää ostella.Exterminatorsia en koskaan seurannutkaan, mutta muuten kävi irtonumerissa samten. Testamentin launperin skippasin ja Tähtivaeltajan vuosikatsauksen kehujen pohjalta lähdin sitten noita hankkimaan pettyäkseni sen verram että ostaminen loppui sitten nopsasti.
Mites muuten 100 Bullets, kun muistaakseni en oo nähny, että Vertigon sivuille olis päivitetty uusia numeroita numeron #84 jälkeen?Irtonumerot ovat olleet viime aikoina sen verran myöhässä että joitain on peruttu eli siis julkaisua siirretty eteenpäin. 84 on tosiaan viimeisin ilmestynyt numero.
Tässä samalla voisikin kysäistä ihmisiltä, miten tärkeinä näitä vuosikatsauksia pidetään.
Ennemmin toivoisin syvällisempää analyysiä. Mutta nehän olsivat vielä suuritöisempiä.
Tässä samalla voisikin kysäistä ihmisiltä, miten tärkeinä näitä vuosikatsauksia pidetään. Ovat aikamoisen suuritöisiä, joten olisi kiva tietää, kiinnostavatko ne lukijoita. Noitahan on ollut Tähtivaeltajassa säännöllisesti jo kohta 20 vuoden ajan.
edit.Tätä Les Humanoides/DC osastoa ei edes sivuta. Helvetin kalliita kirjoja joiden taso heittelee suunnattomasti vaikka kaikki on toki nätisti piirrettyjä. Jonkunlainen tuoteseloste näistä olisi mukavaEi ole enää ollut ajankohtainen koska mitään uutta ei ole tullut about vuoteen ja vanhastakin valikoimasta alkaa parhaasta herkusta olla mennyt painokset loppuun. Liekö sukset menneet ristiin tms?
edit.Tätä Les Humanoides/DC osastoa ei edes sivuta. Helvetin kalliita kirjoja joiden taso heittelee suunnattomasti vaikka kaikki on toki nätisti piirrettyjä. Jonkunlainen tuoteseloste näistä olisi mukava
Yhdessä vaiheessa oli tarkoitus tehdä isompi katsaus noista DC:n ja Humanoidsin yhteistyöalppareista, mutta kun menivät ja lopettivat koko kuvion juuri samantien - olikohan jo vuoden 2005 alkupuolella?Suunnilleen joo.
Sivuaa hiukan aihetta,Eikä sivua, joten siirsin kysymyksesi tänne sopivampaan ketjuun.
Tässä samalla voisikin kysäistä ihmisiltä, miten tärkeinä näitä vuosikatsauksia pidetään. Ovat aikamoisen suuritöisiä, joten olisi kiva tietää, kiinnostavatko ne lukijoita. Noitahan on ollut Tähtivaeltajassa säännöllisesti jo kohta 20 vuoden ajan.
Y the Last Manin viimeinen numero ilmestyi eilen. Kyseessä on koko sarjan epilogi, ja se tapahtuu 60 vuotta edellisen numeron jälkeen.
Lukaisin eilen "Exterminatorsin" osat kaksi ja kolme.
Tuohon on pitänyt tutustua mutta en jotenkin ole saanut aikaiseksi. Tiedä miksi.
Epämusikaalisuudesta huolimatta komppaan Matti Karjalaista, Exterminators on Vertigon eittämättä parasta antia 100 bulletsin ja DMZn ohella.
DMZ on minusta aliarvostettu sarja. Totta, se on kovasti moralisoivan ja pateettisen oloinenkin välillä mutta jokin siinä toimii hyvin tehokkaasti.
Vaikka konflikti on fiktiivinen se kaikuu, hienostellen ilmaistuna, resonoi ihmisyyden parhaita ja pahimpia puolia.
Luin tänään kokoelman Friendly fire kahdesti.
Voi vain suositella.
Transmetropolitanista olen samaa mieltä.
Minusta tässä näkyy sarjakuvan lukijoiden "merkkiuskollisuus": kun kirjoittaja on onnistunut jossain erinomaisesti, valtavirta kieltäytyy hyväksymästä sitä, ettei koko tuotanto olekaan yhtä nerokasta. Kun yleinen mielipide on kerran muodostunut, sillä on tapana hylkiä vastakkaisia mielipiteitä.
Mielenkiintoista nähdä, miten tuo kolahtanee meikäläiseen.
Jos pidät sarjasta, avaa mietteitäsi siitä, mikä sarjassa kolahti.
Mitä fanitukseen tulee, Gaimanilla tuntuu olevan Kvaakin uskollisimmat fanipojat.
Alan Moorea ainakin siinä määrin jokunen fanittaa, ettei selväjärkinen uskokaan.
Kriittisesti tarkasteltuna tarinassa on paljon aukkoja, mutta jotenkin ne ostaa siinä vaiheessa kun henkilöhahmoihin on jo "kiintynyt". Oli miten oli, ei kai tunnepohjaisia ratkaisuja tarvitse perustella järjellä.
Onko sitten parempi valita Vaughanin stooreista (ensin) Ex Machina? Sitä ruvetaan julkaisemaan paksuissa, kovakantisissa kokoelmissa (2 tradea yhdessä). Vaikka ei voi sanoa, että senkään premissi saisi käsiä tärisemään innosta, Tony Harrisin kuvitus ehkä. Entäpä Escapists?
Ei ole muita jumalia kuin Alan Moore, ja Neil Gaiman on hänen profeettansa.
Mutta ylipäätäin olisi saada Vertigolta enemmän lyhyitä minisarjoja, jotka sopisivat hyvin yhteen tradeen.Kyllä Vertigon toimivimmat minisarjat on varmaan kaikki saatavilla tradeina. Valitettavasti liian moni mini- ja maksisarjoistakin noilla on aika yhdentekevää huttua.
Onko vain menneen ajan vääristynyttä hehkutusta sanoa että parin alkuvuoden jälkeen taisi olla Vertigolla laadukkain jakso?
Onko vain menneen ajan vääristynyttä hehkutusta sanoa että parin alkuvuoden jälkeen taisi olla Vertigolla laadukkain jakso?
Joskus tuntuu että Vertigon puolella on unohdettu laatua ei määrää, mutta ilman sen esimerkkiä ja tarjontaa sarjakuvatarjonta yleensä, ei vain angloamerikkalainen, olisi paljon köyhempää.Ehdottomasti!
EDIT: Huomasin vasta nyt, että sanoit "parin alkuvuoden jälkeen" eli tarkalleen 90-luvun puolivälissä. Itse ajattelin sarjoja, jotka niputettiin Vertigo-nimikkeiden alle, mutta sinulla saattoi olla mielessä muuta.Joo, siis hieman Vertigon pystyyn laittamisen jälkeen taisi olla parasta aikaa. Tämä tosin tulee ihan hatusta mitään julkaisuaikatauluja tarkistamatta...
Minä olen lukenut vain DMZ:n ekan albumin, ja se kai kertoo siitä, ettei tarina oikein saanut minua imuunsa. Tekijäpari ei vain mielestäni saanut mehukkaasta premissistään odotuksia vastaavia tuloksia irti. Pitäisi lukea se uudestaan, jos olenkin lukenut sen vain väärässä moodissa. Mutta kokemus siis oli, ettei tarinankuljetus ja juoni saanut minua pauloihinsa.
Minäkin luin.
Varoituskellojen pitäisi pärähtää soimaan varsinkin siinä vaiheessa kun kerronta kuvaa vuolaasti hahmon päänsisäisiä ajatuksia. Ymmärrän että historiallisia juttuja tuodaan näin lähemmäksi nykyaikaista lukijaa, mutta pitääkö sitä nyt pään sisälle tunkea? ....
......Kaikenlainen pieni dramatiikka loisti poissaolollaan. Pääpahis oli myös melkoisen triviaali kaveri. Olisi menty sen pään sisään.
Käytetty kulmikas, vauhdikas tyyli sai lisäksi hahmot näyttämään vähän geneerisiltä alituisesti tuimine silmäkulmineen, jotenkin vähän liian jäntevine olemuksineen... naisista voisi kirjoittaa oman lukunsa, ne kun olivat paitsi lähes samasta sapluunasta, myös sopivin väliajoin sen verran vähäpukeisia että piirtäjän korostetun muovinen anatomiantaju tuli kirjaimellisesti hyvin esiin. Huulet varsinkin olivat sen verran hätkähdyttävän punertavat amerikantöröt, että ihan hirvittää kun ajattelee ettei pohjoisilla, viimaisilla merialueilla varmaan ollut edes huulirasvaa siihen aikaan.
...... Tämän julkaisupäätöksen innoittaja lienee kuitekin ollut Gaimanin Beowulf? Ja tuo em. 300. On toivottu että tällaiselle historialliselle revitykselle olisi kysyntää. Ei ehkä pöljintä genressään mutta ei parastakaan, tosin jatkuva itsenäisten minisarjojen konseptihan tuo oli, joten ehkä kirjoittajan kynä parantaa vielä juoksuaan. Minua ei kyllä välttämättä jaksa enää kiinnostaa.
Eikös se ole viime aikojen parhaiten näkynyt ja kaupallisesti menestynein viikinkejä kuvaava tuotos? Laadusta en sano mitään, kun se ei nyt tähän liity.
Se mikä näissä Vertigo-jutuissa usein pännii on se, että ne ovat usein melko lailla samaa kamaa (keskitien amerikkalaista valtavirtaa) hiukan uudenlaisissa kääreissä. Kansi ja premissi herättävät kiinnostuksen, mutta lukukokemuksesta jää hiukan ontto olo.
Niin ja ymmärsin juuri että "amerikkalaisuus" ei ehkä ole Hellblazerin osalta ihan reilu luonnehdinta. Tosin Constantine taitaa olla brittiläisempi kuin kuningatar ja sellaisena lähes niin kova klishee ettei edes Keanun performanssi pystynyt sitä murtamaan.
Hellblazeria jostain syystä tulee edelleenkin seurattua, joskin välillä on saanut kiriä kymmeniä numeroita. Vaikka aika yhdellä reseptillähän nekin jutut lopulta on rakennettu, mutta ei se mitään. Se on kuitenkin sopivasti rähjäinen ja ilkikurinen konsepti, varmaan kaupallisempi kuin tuo Northlanders, mutta sen verran kierosti että siihen halpaan menee ihan mielellään.
Ajoittain päästään erik punaisen tarinoiden tai poltetun njallin saagan tasoilleOon lukenut kaikki suomennetut saagat "Lohilaaksolaisten saagaa" lukuunottamatta,
Stephen King kirjoittaa DC:n Vertigolle (http://www.thedailybeast.com/blogs-and-stories/2009-10-25/stephen-kings-new-chapter/); sarja on American Vampire ja määrä viisi ekaa lehteä.
Äh, olisipa ennemminkin väsännyt "graafisen romaanin" Vertigo Crime -sarjaan.
Jahas, tuolla toisaalla hämmästelemäni asia sai vastauksen täällä eli Agentti X9 palaa Suomen markkinoille. Hyvä juttu. Ostan ihan kannatuksen vuoksi vaikka luulenpa että suurin osa julkaistavista sarjoista minulta löytynee jo hyllyistä englanniksi.
Hupaisa sattuma että luin juuri eilen illalla (ja yöllä, kun naapurin ääliö piti taas hereillä) sen ensimmäisen Northlanders-tarinakokonaisuuden uudelleen. Loppujen lopuksi parempi kuin muistin, toki minuakain ärsytti se "grunge"-parta mutta myöhemminhän kaiffarille kasvoi kunnon viikinkiskegge. Fukki sanaakin toki viljeltiin melkoisesti mutta senkin perustarkoitus oli lienee osoittaa että viikingit kiroilivat paljon, ei tietysti kaikkein mielikuvituksellisin kirosana. Enemmän kuin nuo seikat silti pisti silmään (hah) se tapa jolla ihmisten silmät muuttuivat "tyhjiksi aukoiksi" pitemmältä matkalta kuvattuna. Omituinen kuvituksellinen ratkaisu.
Mukavasti tarinassa oli kuitenkin käytetty ihan oikeita temejä kuten esim. Miklagard (Konstantinopoli), jomviikingit ja varjaagit.
Hyvä yritys ja viihdyttävä sarjakuva puutteistaan huolimatta.
Täytyypä tsekata seuraavaksi uudestaan se toinen tarinakokonaisuus, joka ensimmäisellä lukukerralla jätti aivan kylmäksi. Kolmannen tarinakokonaisuuden kokoomajulkaisua odotellessa...
Täytyypä tsekata seuraavaksi uudestaan se toinen tarinakokonaisuus, joka ensimmäisellä lukukerralla jätti aivan kylmäksi. Kolmannen tarinakokonaisuuden kokoomajulkaisua odotellessa...Toinen kokonaisuus lienee heinkointa Northlanderisa tähän mennessä ja ei sekään nyt huono ollut.
mahtava Danijel Zezelj
Saas nähdä miten slangi kääntyy suomelle, samoin kuin miten sarjan kerronta iskee lehden lukijakuntaan.
Myös edellinen tarinakokonaisuus, kaksiosainen Shield Maidens jonka kuvitti mahtava Danijel Zezelj, toimi eri hyvin. Vaikka olikin aika yllätyksetöntä kerrontaa.
Onkos tämä tullut jo ns. trade paperbackina vai mikäs se nyt on (sanon kokoomaksi)?
Heeetkinen!!! Time out.Ei ole.
Onkos tämä tullut jo ns. trade paperbackina vai mikäs se nyt on (sanon kokoomaksi)?
Danijel Zezelj on omaperäinen ja lahjakas kuvittaja.
Mutta tokihan tyyli ei ole ns. helppoa perushuttua :)
Juuri tuli luettua miehen DC:lle kuvittama kovakantinen synkkä ja hieno Luna Park ja jälki kyllä upposi taas minuun.
Ei tartte kaikkien tykätä, mutta mielummin tätä kuin toisiaan ikuisesti kloonaavia rivipiirtäjiä & muita matkijoita.
Sweet Tooth vasta ihana Vertigo onkin. Bambi.Ostin ykkösen ja lopetin heti siihen.
Katselin näytteitä Luna Parkista ja kyllähän se vaikutti paljon paremmalta kuin Loveless.
Voi jösses, tämä on sarjakuvaa niille, jotka eivät koskaan kasvaneet 15 ikävuotta vanhemmiksi tai jotka kaipaavat 1990-luvun sarjakuvaväkivaltaa. Hyi. Phyh.
Joutavuuksia löpisevät ja ilman sukuelimiä sekstailevat enkelit (ihan totta, tämä on kuin Aku Ankkaa lukisi, kun ei siipimiehillä ole housuja jalassa ja silti jalkojen välissä ei ole mitään)
Mike Careyn Lucifer on ollut hieman epätasainen, mutta pääosin hyvinkin nauttava sarja, lähinnä Careyn itsensä ansiosta. En tätä missään tapauksessa ostaisi, mutta kun sitä nyt aina paikalliseen kirjastoon säännöllisesti hankitaan, sitä on myös tullut seurattua epätasaisen säännöllisesti.
Valitettavasti mielenkiintoiset kuviot ovat jo loppuun käytetty The Wolf Beneath the Tree -kokoelmassa ja opus on osoitus siitä, kuinka sarjat tulisi ajaa loppuunsa ennen kuin niistä paras veto karisee matkan varrelle.
Ei auta vieraileva kuvittaja P. Craig Russell, eivät auta lukijoiden kosiskelut Sandman-sarjan vähemmän mielenkiintoisilla sivuhahmoilla ja siinä ne kohokohdat olivatkin.
Joutavuuksia löpisevät ja ilman sukuelimiä sekstailevat enkelit (ihan totta, tämä on kuin Aku Ankkaa lukisi, kun ei siipimiehillä ole housuja jalassa ja silti jalkojen välissä ei ole mitään), paljon verta ja hampaiden kiristelyä irvistelyposeerauksissa.
Voi jösses, tämä on sarjakuvaa niille, jotka eivät koskaan kasvaneet 15 ikävuotta vanhemmiksi tai jotka kaipaavat 1990-luvun sarjakuvaväkivaltaa. Hyi. Phyh.
Kiinnostavaa on se miten koko sarja (ainakin ko. 34. numeroon asti) kertoo yhtä suurta tarinaa, punoen siihen koko ajan uusia kerroksia. Paras draivi ehkä loppui siinä 25. numeron hujakoilla, mutta kyllä sarjaa ihan mielikseen lukee pitemmällekin.
opus on osoitus siitä, kuinka sarjat tulisi ajaa loppuunsa ennen kuin niistä paras veto karisee matkan varrelle.Tässä ollaan aika lailla äärimmäisten totuuksien äärellä -harvoin yhä pitkittyvä sarja kykenee muuhun kuin vesittymään.
Luna Park -opukseen kannattaa suhtautua varauksella.
Nyt se on huonoa.Väärin, kyseessä on sangen onnistunut alppari.
Kommentointini koski tuota yhtä kokoelmaa, pidän itsekin sarjasta sen ollessa parhaimmillaan.
Henkilöhahmoja ja taustamaailmaa "syventävät" täytejaksot ovat pitempikestoisten sarjojen riesa, mutta nyt osui kokonainen albumi pelkkää täytettä. Carey on tätä parempi kirjoittaja, mutta sattuuhan näitä notkahduksia.
Kokonaisuutena sarja on kirjoissani vajonnut keskitason alle sen noustessa parhaimmillaan hyvän matkaa keskitason yläpuolelle.
Okei, ymmärsin väärin. Harmillista kuulla tässä vaiheessa, että sarjan taso on laskusuuntainen, mutta pitänee jatkaa lukemista.
Surturin lieskat, DC meni antamaan Northlandersille kirveestä.
Sarjan luoja Brian Wood vakuuttaa että numeroon 50 asti mennään. Tämä ja DMZn orastava päättyminen kaventavat Vertigon tarjonnan omalta osaltani jotakuinkin Fablesiin ja Scalpediin.
Ei huolta! Lisäät vain ostoslistalle The Unwrittenin ja uuteen kukoistukseen nousseen Hellblazerin, niin johan taas riittää laatuluettavaa.
Kais viime vuotisista mineistä tsekkasit ainakin Grant Morrisonin mainion Joe the Barbarian -viipotuksen? Ja Daytripperin?
No joo. "Unwritten" vaikuttaa ensimmäisen kokoelman perusteella varsin mielenkiintoiselta fantasiaa ja kauhuaineksia yhdistelevältä sarjakuvalta, jossa leikitellään intertekstuaalisuudella ja Harry Potterin kaltaisilla kirjallisilla ilmiöillä. Ehkä olisin odottanut herkulliselta konseptilta vielä vähän enemmän, mutta potentiaalia tällä on hurjasti. Jatkan lukemista jahka seuraava kokoelma ilmestyy - ilmeisesti elokuussa.
Eikös Scalped vetele myös viimeisiään?
Onhan vielä I Zombie, House of Mystery, Sweet Tooth ja The Unwritten. American Vampiresta en niin perusta.En niin perusta mistään noista.
Felix Castor is a freelance exorcist, and London is his stamping ground. It may seem like a good ghostbuster can charge what he likes and enjoy a hell of a lifestyle--but there's a risk: Sooner or later he's going to take on a spirit that's too strong for him. While trying to back out of this ill-conceived career, Castor accepts a seemingly simple ghost-hunting case at a museum in the shadowy heart of London--just to pay the bills, you understand. But what should have been a perfectly straightforward exorcism is rapidly turning into the Who Can Kill Castor First Show, with demons and ghosts all keen to claim the big prize. That's OK: Castor knows how to deal with the dead. It's the living who piss him off...
1 of 10.
Sellaiset luen heti kun osia on 10 ilmestynyt.
Mitäs nyt? Batmania Vertigo-nimikkeenä.
Albumi Dark Night: A True Batman Story ilmestyy kesäkuussa. Paul Dini kirjoittaa ja Eduardo Risso piirtää.
Siis Dark Night, ei Knight.
En ensi alkuun tiennyt, kuinka The Sheriff of Babylon -sarjaan olisi pitänyt suhtautua. Toisen tai kolmannen numeron kohdalla oivalsin, että sitä pitää lukea kuin televisiosarjaa, ja sitten alkoi sujumaan.
Tämä on viimeisen päälle mietittyä laatudraamaa, joka toimii varsin hyvin sarjakuvana, siitäkin huolimatta, että tätä on puskettu televisikerrontaa kohti.
Kirjoittaja, Tom King, oli minulle ennestään täysin tuntematon. Wikipedian mukaan (https://en.wikipedia.org/wiki/Tom_King_(comics)) hän on entinen CIA:n agentti, mikä sitten kai selittääkin sarjan rujon, äärirealistisen sävyn.
.... Todennäköisesti sarjasta katoaa paljon, ellei muista tapahtumia ja edeltäneitä käänteitä, mikä yksittäisnumeroita lukiessa usein on vaivana.
linkki vie Hollywood reporteriin ja hienoa ettei tarjonta ole Sandmania
Bodies?