Kiinnostavia Vertigo-sarjoja?

[Lönkka]

Jepulis, vaikka eipä Mattillakaan aina nappisuorituksia tule. Esmes miehen kässäämä tuoreehkon Zorron osto jäi minulta kahteen ekaan numeroon koska oli ihan yllätyksetöntä peruskauraa.

Mutta tosiaan Mage ja Grendel ovat Niin Kovaa Kamaa TM että niillä kelpaakin röyhistellä rintakarvoja todella pitkään.

Mainittakoon jälleen kerran että missään nimessä ei kannata missata miehen tekemää ekaa Batman/Grendel crossoveria -Dark Horselta tuli muuten vastikään kokooma jossa on sekä tuo eka että minuun vähemmillä volteilla iskenyt toka B/G sarja.


Mme Xanadua odoton vesi kielellä eikä vähiten komealta näyttävän taiteen vuoksi. Tuo mimmi taisi olla vielä joku ihan uusi tulokas. Lupaava aloitus uralle... Noh, ensi viikollahan tuon ekan numeron kai piti tulla...

[Matti Karjalainen]

Lukaisin eilen "Exterminatorsin" osat kaksi ja kolme.

... ja nyt on luettu myös sarjan neljäs osa, "Crossfire and Collateral". Vaikka olen ollut lukevinani kommentteja sarjakuvan tason laskusta, niin minusta "Exterminators" porskuttaa edelleen eteenpäin varsin laadukkaana. Meininki on edelleen aika nyrjähtänyttä ja juonenkäänteet muuttuvat entistä railakkaammiksi, etenkin kun mukaan sotketaan vielä maya-kulttuurin romahduttaneita mutanttitorakoita ja  Draxx-yhtiön palveluksessa ainakin nimellisesti olevia saarelaisia, jotka taitavat pelätyn kung-fun ja yrittävät toteuttaa profetiaa hyönteisten hallitsemasta maapallosta. Joe R. Lansdale tulee jollakin tavalla mieleen - and you know that can't be bad, yeah yeah.

[JV]

ihmettelen suuresti, että koko foorumilta ei löytynyt keskustelua Vertigon Scalped -sarjakuvasta! Sarjasta on ilmestynyt kaksi kokooma-albumia, ja jos tahti jatkuu näin kovana, on käsissä luokkaansa vailla oleva klassikko!

Jason Aaronin kirjoittama  ja M. Guéra upeasti piirtämä sarja kertoo rujoa tarinaa intiaanireservaatilta. Tarinankerronta on kunnianhimoista, mm. toisessa albumissa sama tarinan kerrotaan eri henkilöiden näkökulmasta - voi kuulostaa turhalta kikkailulta, mutta kaikki kerronnalliset ratkaisut edesauttavat tuomaan sarjakuvan maailmaan syvyyttä, eikä homma jää hetkeksikään polkemaan tyhjää vaan punoo kiehtovaa juonivyyhtiä. Vertailukohdaksi voisi ottaa 100 Bulletsin, mutta en usko, että Aaron vetää tarinaansa ihan yhtä solmuun kuin Azzarello.

Serbialais-espanjalaisesta Guérasta tuli kertaheitolla suosikkipiirtäjäni, eurooppalainen realismi yhdistyy komeasti jenkkiläiseen kuvakerrontaan. Suosittelen kaikille!

[Curtvile]

Tuohon on pitänyt tutustua mutta en jotenkin ole saanut aikaiseksi. Tiedä miksi.
Epämusikaalisuudesta huolimatta komppaan Matti Karjalaista, Exterminators on Vertigon eittämättä parasta antia 100 bulletsin ja DMZn ohella.

DMZ on minusta aliarvostettu sarja. Totta, se on kovasti moralisoivan ja pateettisen oloinenkin välillä mutta jokin siinä toimii hyvin tehokkaasti.
Vaikka konflikti on fiktiivinen se kaikuu, hienostellen ilmaistuna, resonoi ihmisyyden parhaita ja pahimpia puolia.
Luin tänään kokoelman Friendly fire kahdesti.
Voi vain suositella.

[Lönkka]

Scalpedin kolmas tarinakokonaisuus saatiin juuri uusimmassa numerossa nippuun. Sangen hyvä oli.

Mutta mainio eka stoori/-alppu on kyllä toistaiseksi paras.


Sarja pesee minusta vaikkapa DMZ:n mennen tullen.

[JV]

Tuohon on pitänyt tutustua mutta en jotenkin ole saanut aikaiseksi. Tiedä miksi.
Epämusikaalisuudesta huolimatta komppaan Matti Karjalaista, Exterminators on Vertigon eittämättä parasta antia 100 bulletsin ja DMZn ohella.

DMZ on minusta aliarvostettu sarja. Totta, se on kovasti moralisoivan ja pateettisen oloinenkin välillä mutta jokin siinä toimii hyvin tehokkaasti.
Vaikka konflikti on fiktiivinen se kaikuu, hienostellen ilmaistuna, resonoi ihmisyyden parhaita ja pahimpia puolia.
Luin tänään kokoelman Friendly fire kahdesti.
Voi vain suositella.

Minä olen lukenut vain DMZ:n ekan albumin, ja se kai kertoo siitä, ettei tarina oikein saanut minua imuunsa. Tekijäpari ei vain mielestäni saanut mehukkaasta premissistään odotuksia vastaavia tuloksia irti. Pitäisi lukea se uudestaan, jos olenkin lukenut sen vain väärässä moodissa. Mutta kokemus siis oli, ettei tarinankuljetus ja juoni saanut minua pauloihinsa.

Exterminatorsia on kovasti kehuttu, pitäisi siihen tutustua - mutta toisaalta olen kuullut viimeaikaisia numeroita haukuttavan - mikä hieman tuntuu näiden uusien sarjojen kohdalla olevan kaava. Ja osaltaan sen ymmärtääkin - tietynlaisille ajatusleikeille voi olla vaikea ylläpitää kantavuutta, ja toisaalta taasen jatkuvan lakkauttamisuhan alla kirjoittamisessa motivaatio voi kärsiä.

Mutta Scalpedin toivon totisesti saavan jatkaa taivaltaan, niin pitkään kuin suinkin!

[Peikko]

Hellblazer ja kait se sandmankin.

[Jarkko Sikiö]

Kun tilaisuus kerran tuli, lukaisin Y: The Last Man -sarjan loppuun. Koska olen tämän haukkunut jo aikaisemmin, en viitsi tuhlata sen kummemmin aikaa samaan. Tarina jatkaa samaa tuskastuttavaa laahaamista kuudenkymmenen numeron verran, eikä Brian K. Vaughan muistanut missään vaiheessa lisätä kunnon juonta sarjaansa.

Tarina käynnistyy tilanteesta, jossa kaikki miehet kuolevat. Paitsi yksi. Joka lähtee hakemaan tyttöystäväänsä Australiasta. Oikeasti. Tähän menee kuusikymmentä numeroa. Naiset pystyvät pitämään yhteiskunnan pystyssä, vähän nilkuttaen mutta pystyssä kuitenkin, mutta eivät kykene mannertenvälisiin puheluihin. Tämä on kuitenkin vähiten nyppivä asia tässä sarjassa, jossa mikään ei vain toimi.

Lukija keksii hetkessä puolisen tusinaa ideaa, joka riittäisi kannattelemaan sarjaa. Hämmästyttävintä sarjassa lienee se, ettei yksikään niistä ole tullut Vaughanille mieleen. Sarja ei edes ole road trip -tyyppinen. Sarjalta puuttuu tarkoitus.

Tämänkin kohdalla vain käy niin, että tarpeeksi pitkälle luettuaan tarinaan tottuu. Mutta ostoperusteeksi ei riitä, ettei sarja ole joka hetki täysin kelvoton tekele. Olisipa Vaughanilla edes jotain sanottavaa, nyt lukijan on keksittävä sanoma itse edes teeskennelläkseen viihtymistä.

Y: The Last Man on olemassa vain todistaakseen, että mitä tahansa roskaa voi kirjoittaa ja aina jostain ponnahtaa joku esiin kehuakseen sitä. Vertigo-sarjojen joukossa tämä on yhtä paha huti kuin Warren Ellisin Transmetropolitan. Ajanhukkaa.

[JussiDBC]

Hyviä kommentteja, Jiksi! Mahtavaa, että joku sanoo eriävän mielipiteensä melkein kaikkien hehkuttamista Vertigo-sarjoista. En ole itse tuohon Y:hyn tutustunut, kun piirrosjälki ja väritys eivät oikein iskeneet. Transmetropolitanista olen samaa mieltä. Ihan yliarvostettu sarja, kuin myös kaikki Brian Azzarellon länkkärisarjat. Parhaimpia Vertigolta ikinä tulleita sarjoja ovat Preacher(tänä vuonna pitäisi alkaa tv-sarja) ja tietysti 100 Bullets(vaikka albumeittain luettuna hemmetin sekava onkin).

[Jarkko Sikiö]

Transmetropolitanista olen samaa mieltä.

Olikohan se Ellis itse, joka totesi, ettei sarjasta kiinnostunut alkujaan oikein kukaan ja myyntiluvuissa ei ollut kehumista. Kun ostava yleisö oppi tuntemaan Ellisin nimeltä, sarja on kokoelmamyynnissä vetänyt hitaasti mutta tasaisesti.

Minusta tässä näkyy sarjakuvan lukijoiden "merkkiuskollisuus": kun kirjoittaja on onnistunut jossain erinomaisesti, valtavirta kieltäytyy hyväksymästä sitä, ettei koko tuotanto olekaan yhtä nerokasta. Kun yleinen mielipide on kerran muodostunut, sillä on tapana hylkiä vastakkaisia mielipiteitä.

[Matti Karjalainen]

Jaahas, vastakkaisia mielipiteitä  "Y : the Last Manista". En ole vielä ehtinyt lukea sitä ensimmäisenkään osan verran, mutta sarjakuvaa on suositeltu minulle toistuvasti niin Amazon.comin kuin sarjakuvallisesti sivistyneiden ystävieni toimesta. Mielenkiintoista nähdä, miten tuo kolahtanee meikäläiseen.

Minusta tässä näkyy sarjakuvan lukijoiden "merkkiuskollisuus": kun kirjoittaja on onnistunut jossain erinomaisesti, valtavirta kieltäytyy hyväksymästä sitä, ettei koko tuotanto olekaan yhtä nerokasta. Kun yleinen mielipide on kerran muodostunut, sillä on tapana hylkiä vastakkaisia mielipiteitä.

Hei, eipä kärjistetä... Valtavirran merkkiuskollisuudesta puhuminen on tuossa mittakaavassa hieman ylitseampuvaa. Lieneekö täällä yhtään kvaakkaajaa, joka olisi valmis nostamaan jonkun sarjakuvataiteilijan siinä määrin jalustalle että väittäisi tämän suoriutuneen ihan kaikesta tekemästään - siis toisin sanoen koko tuotannostaan - erinomaisin arvosanoin? Jos tuollaisia über-fanipoikia löytyy, niin tulkaa esille tai vaietkaa iäksi!

[Jarkko Sikiö]

Mielenkiintoista nähdä, miten tuo kolahtanee meikäläiseen.

Jos pidät sarjasta, avaa mietteitäsi siitä, mikä sarjassa kolahti. Lukijan kannalta sarja on kyllä poikkeuksellisen helppo tapaus: se on alusta loppuun laadultaan tasainen. Kun taso ei nouse tai laske, hankintapäätöksen voi tehdä alussa muodostetun mielipiteen perusteella.

Mitä fanitukseen tulee, Gaimanilla tuntuu olevan Kvaakin uskollisimmat fanipojat.

[puro]

Jos pidät sarjasta, avaa mietteitäsi siitä, mikä sarjassa kolahti.

Yritin miettiä, mikä tuossa Y:ssä kolahtaa ja kyllä se pääosin oli alkuasetelma, joka imaisi mukaansa. Ja sitten siinä mukana on tullut pysyttyä ja eihän sitä tässä vaiheessa viitsi heittää rukkasia naulakkoon. Kriittisesti tarkasteltuna tarinassa on paljon aukkoja, mutta jotenkin ne ostaa siinä vaiheessa kun henkilöhahmoihin on jo "kiintynyt". Oli miten oli, ei kai tunnepohjaisia ratkaisuja tarvitse perustella järjellä. Hyvä osoitus siitä, että kyseessä on mukaansatempaava sarja, että uusi trade tulee luettua välittömästi ostamisen jälkeen. Jonossa kun olisi useampi metri lukematonta muutakin tavaraa.

[Jarmo]

Ekan Y albumin luin silloin joskus ja oli aika tyhjänpäiväinen, enempää en sitten lukenutkaan. Harmillisesti kukaan ei missään vaiheessa käyttäytynyt uskottavasti.

Alan Moorea ainakin siinä määrin jokunen fanittaa, ettei selväjärkinen uskokaan.

[Rami Rautkorpi]

Mitä fanitukseen tulee, Gaimanilla tuntuu olevan Kvaakin uskollisimmat fanipojat.

Alan Moorea ainakin siinä määrin jokunen fanittaa, ettei selväjärkinen uskokaan.

Ei ole muita jumalia kuin Alan Moore, ja Neil Gaiman on hänen profeettansa.