Mike Careyn Lucifer on ollut hieman epätasainen, mutta pääosin hyvinkin nauttava sarja, lähinnä Careyn itsensä ansiosta. En tätä missään tapauksessa ostaisi, mutta kun sitä nyt aina paikalliseen kirjastoon säännöllisesti hankitaan, sitä on myös tullut seurattua epätasaisen säännöllisesti.
Valitettavasti mielenkiintoiset kuviot ovat jo loppuun käytetty The Wolf Beneath the Tree -kokoelmassa ja opus on osoitus siitä, kuinka sarjat tulisi ajaa loppuunsa ennen kuin niistä paras veto karisee matkan varrelle.
Ei auta vieraileva kuvittaja P. Craig Russell, eivät auta lukijoiden kosiskelut Sandman-sarjan vähemmän mielenkiintoisilla sivuhahmoilla ja siinä ne kohokohdat olivatkin.
Joutavuuksia löpisevät ja ilman sukuelimiä sekstailevat enkelit (ihan totta, tämä on kuin Aku Ankkaa lukisi, kun ei siipimiehillä ole housuja jalassa ja silti jalkojen välissä ei ole mitään), paljon verta ja hampaiden kiristelyä irvistelyposeerauksissa.
Voi jösses, tämä on sarjakuvaa niille, jotka eivät koskaan kasvaneet 15 ikävuotta vanhemmiksi tai jotka kaipaavat 1990-luvun sarjakuvaväkivaltaa. Hyi. Phyh.
Minä olen päässyt vasta 34. numeroon asti, mutta en kyllä millään muotoa tunnista tuosta lukemaani, ja ikääkin on jo piirun verran enemmän kuin 15.
Minä olen vältellyt Lucifer-sarjaa juuri siksi, että olen ajatellut sen olevan tyhjänpäiväinen Sandman-täytesarja, mutta kun satuin omistamaan ensimmäiset parikymmentä numeroa sarjasta ja alon niitä lukemaan, tarina tempaisikin mukaansa, ja Lucifer on ollut yksi viime aikojen suosikkisarjakuviani. Careyn lähtötilanne Sandman-sarjakuvan jättämästä tilanteesta ei ole kadehdittava, mutta kirjoittaja rakentaa tarinan puitteet johdonmukaisesti, ja asettaa tilanteen nopeasti aivan omalle uralleen ja luo Gaimanin pohjustamasta hieman epäjohdonmukaisesta kosmoksesta omansa, kristilliseen mytologiaan omaperäisen juonteen luoden.
Kiinnostavaa on se miten koko sarja (ainakin ko. 34. numeroon asti) kertoo yhtä suurta tarinaa, punoen siihen koko ajan uusia kerroksia. Paras draivi ehkä loppui siinä 25. numeron hujakoilla, mutta kyllä sarjaa ihan mielikseen lukee pitemmällekin.
Mikään verellä mässäily ei ole ollut päämääränä tai keskiössä ainakaan tähän asti, kyseessä on pääasiassa aika hillitty sarja, jossa Lucifer toteuttaa suunnitelmiaan strategisesti, olkoonkin että Helvettiä kuvatessa paikoitellen kuvasto on varsin groteskia. Peter Grossin ja Ryan Kellyn piirtämää tarinan päälinjaa tauotetaan yksittäisillä tarinoilla, joista vastaa loistava Dean Ormston.
