Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : VesaK 09.04.2004 klo 19:59:31
-
Karvisesta onkin jo ollut juttua, mutta kyllä kaikki muukin kaupallinen pilipalimeininki ottaa otsaan.
-
Karvisesta onkin jo ollut juttua,
;)
http://maddox.xmission.com/c.cgi?u=garfield_sucks (http://maddox.xmission.com/c.cgi?u=garfield_sucks)
-
Minä inhoan Kalle Kehveliä. Olkoon vain yksi vanhimmista yhä ilmestyvistä sarjakuvastripeistä, Kehveli on masentava, sovinistinen ja huono. Mikseivät lasten- ja aikuistensuojeluliitot tai edes tasa-arvovaltuutetut tee jotain asialle? Vaadin sensuuria, päiväni menee aina pilalle kun luen stripin vahingossa sanomalehdestä. >:(
-
Pellefantti aiheuttaa inhoreaktion. :P
No, vakavasti puhuen, en oikein jaksa päätoimisesti vihata mitään sarjakuvaa (paitsi Pellefanttia). Tietenkin on sarjakuvia joista en pidä (erityisesti Pellefantti), vaan eipä niitä tarvitse lukeakaan. Sori kaikki Pellefantti-fanit. (Onko niitä?)
Liika kaupallisuus puistattaa ja Karvinen on tainnut jo ohittaa parhaat päivänsä. Onneksi "kaupallinen" ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin "huono".
-
Sori kaikki Pellefantti-fanit. (Onko niitä?)
::) pellefant.just.nu (http://pellefant.just.nu/) ::)
Katso myös tämä hupaisa keskustelu (http://www.kaapeli.fi/hypermail/puhekupla/0329.html).
(http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/pellefant.jpg)
-
Eikös tämä ole Gallup-kysymys, tai ehkei sitten vai oliskos, tai ei ...
Yxi mihin tympäännyin jo alkukättelyssä : Heimo Suomalaisen Mika Mokanen. Kaikkea sitä voidaan sarjakuvaalbumiksi kutsuen julkaista, ja vielä toistamiseen, hoh hoo. Jaa miksi? ... surkeet ns. vitsit, puiseva ja elottoman jäykkä piirostyyli, kopiokoneen käyttö --kopiokoneen käyttö -- kopiokoneen käyttö --kopiokoneen käyttö --(jne ... )
Enkä myöskään ikinä opi sietämään Altan´ín tyyliä. Saparo-, makkara- ja kippuranenäisiä olikkoja. En, enenenenen ... Höh ...
-- j --
-
Vihata on kovin, kovin voimakas ilmaisu, mutta sanottakoon, että Sen Rosan Tekemä "Kolmen Caballeron paluu" sai tunteet kuohahtamaan aika rankasti...
-
Oikeasti, miksi Pellefanttia pitää vihata? Pellefantti on tarkoituksella leuhka lapsille suunnattu sarjakuvahahmo.
No en minä nyt sitä vihaa. :D Maailmasta löytyy parempaakin tekemistä, kuin vihata jotain sarjakuvaa, jota luki lapsena. (Kai?) ;D Skidinä minulla oli paljon ongelmallisempi suhtautuminen Pellefanttiin.
-
Sipuleenassa aikoinaan ärsytti tosiaankin suurinpiirtein kaikki. Sitten joskus päälle parikymppisenä huomasin tulleeni hulluksi: aloin pitää siitä. Nyt ymmärrän, että Sipuleena on tyypillinen mukamas-lastensarjakuva. Lapset vihaavat sitä, koska siinä eläinhahmot käyttäytyvät täsmälleen kuten aikuiset ihmiset. Aikuiset ihmiset pitävät siitä, koska se on tapakomediaa, jolla he nauravat itselleen. Lapsista sellaisessa ei ole mitään hauskaa. He saavat kestää sellaista muutenkin joka siunaaman päivä.
-
Lapsena ärsyynnyin myös Maailman Vahvimmasta Nallesta. Karsastan piirrostyyliä vieläkin, en tosin tiedä minkä takia. Pellefantissa taas muistan ärsyyntyneeni hahmojen ruokavalioon, joka koostui pelkästään mehusta, pullasta ja kakusta. :P Toinen asia, mikä ärsytti, oli Pahapeikko. Ja se taikasauva, joka oli koko ajan "hukassa". Ja piirrostyyli noin yleensäkin, koin sen tylsäksi. Vaan minäpä olenkin uudempaa Pellefantti-sukupolvea, ja sain aikoinaan käsiini tasan yhden vanhan Pellefantti-lehden.
-
Lapsena ärsyynnyin myös Maailman Vahvimmasta Nallesta.
Saman tyypin, Rune Anderssonin kynästä ovat niin Pellefantti kuin Maailman Vahvin Nallekin (http://www.bamse.net/). Tämä ketju muuten aiheuttaa hurjia flashbackeja 20 vuoden takaa, Lakritsipeikonkin olin ihan unohtanut... Kohta on pakko mennä divariin etsimään Pellefantti-lehtiä. :)
Osaako joku nimetä muut Vänner-kuvan hahmot? (Tuo neste mitä ne juovat on kuin suoraan sidemainoksista. :-X )
-
Saman tyypin, Rune Anderssonin kynästä ovat niin Pellefantti kuin Maailman Vahvin Nallekin (http://www.bamse.net/). Tämä ketju muuten aiheuttaa hurjia flashbackeja 20 vuoden takaa, Lakritsipeikonkin olin ihan unohtanut... Kohta on pakko mennä divariin etsimään Pellefantti-lehtiä. :)
Osaako joku nimetä muut Vänner-kuvan hahmot? (Tuo neste mitä ne juovat on kuin suoraan sidemainoksista. :-X )
Ainakin hiiri on Piip. Ja mielessä kummittelee Nukke-Liisa, joskaan en ole siitä varma.
Joo, muistan että vanhassa Pellefantissa oli samaa tyyliä kuin Nallessa.... Uudet Pellefantit oli tosin tehnyt eri tyyppi, ainakin tyyli oli eri. Ja hahmoista oli jäljellä vain Pellefantti, Pahapeikko ja Piip.
-
Maailman vahvin nalle oli varmaan pop joskus, mutta nykyään se on niin perus lastenlehti, että...
Vihaamiani sarjakuvia ei oikein ole. Hämppisfobiastanikin pääsin eroon parisen kuukautta sitten ja nyt olen jo koukussa!
Enemmänkin joidenkinsarjojen piirtäjät(esim. Aku Ankassa) ärsyttävät.
-
Hämppisfobiastanikin pääsin eroon parisen kuukautta sitten ja nyt olen jo koukussa!
Mullakin oli ennen sama tilanne ja nyt olen myös koukussa. Johtuen siitä, että se ensimmäinen Hämis johon tutustuin, maybe 1999 oli onnettoman surkea. Yhäkin mielestäni Hämiksen huonoin aika oli vuosina n. 1997-2000, jolloin oli kaikenmaailman kaksoisolento sekoiluja. Luultavasti aika pitkälti lukija tuomitsee sarjakuvan ensivaikutelman takia. Jos se eka numero on huono ei varmaan osta seuraavaakaan. Ei mulla ole mitään vihasarjakuvaa, viha perustuu ennakkoluuloon. :P
-
Täytyy sanoa etten minä mitään voi vihata. On vain niitä jotka eivät kiinnosta, kuten hesarin sunnuntai-numeroiden "minun elämäni." En sano, että se on huono, mutta se ei iske minuun.
-
'Minun elämäni' ei ole huono vaan peräti hyvä. Äänestin sitä Kvaakin kyselyssä parhaaksi kokoomateokseksi.
Vanhus strippisarjan päähenkilönä lienee aika harvinaista. Varsinkin niin kriittisenapeassa sarjassa.
Mutta lienee selvää ettei tuo sarja voi kiinnostaa kaikkia tai edes lähes. (Niinkuin ei mikään sarja. Itsestäänselvyys. :P )
-
Niinhän se on, että jonkin asian vihaamiseen tuhlautuvan energian voi käyttää hyödyllisemminkin. Itse en keksi mitään sarjaa, jota pitäisi oikein vihata, huonot sarjat on helppoa vain sivuuttaa välinpitämättömästi. Joidenkin sarjojen tekijöitä tai lukijoita voikin sitten keskittyä inhoamaan... ;D
-
En pidä kirjaston kissoista, joka Turun sanomissa oli ja on kait vieläkin esillä. Ja tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan tajunnut siitä yhtään mitään. (Niinpä niin, vika onkin minussa. Olen tyhmä ja se sarjis on oikeasti loistava.)
8)
-
En pidä kirjaston kissoista, joka Turun sanomissa oli ja on kait vieläkin esillä. Ja tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan tajunnut siitä yhtään mitään. (Niinpä niin, vika onkin minussa. Olen tyhmä ja se sarjis on oikeasti loistava.)
Sama juttu, minäkin olen tyhymä enkä ymmärrä Kissoja.
-
Kalervo Palsan "Eläkeläinen muistelee" on ainoa sarjakuva, joka on herättänyt joskus vihaa omalla kohdallani.
Albumin päätarkoitus olikin kai vain provosoida lukijaa niillä pedofilian, nekrofilian, kannibalismin ja muun sen tyyppisen epäilyttävän irstailun ihailulla.
Kai se oli olevinaan jonkinlaista satiiria, mutta ihan kaikista asioista ei saa mielestäni laskea leikkiä.
-
Seura-lehti täytti 70 vuotta - onnea vain - ja siinä tietysti mainostettiin sen sarjakuvia, jotka ovat olleet iänkaiken samat. Ei kuulemma voi vaihtaa, tulee heti puheluita. No juu.
Vihaamani sarjakuva on siis Seurassa ilmestyvä Ratsupoliisi King. Siinä sarja jota vihaan. Toinen on Hesarin Rip Kirby. Siksi että ne ovat ns. ikuisia paskoja junttilan tuvan seinällä ja vievät tilaa muilta. paremmilta sarjoilta. Vihaan myös Laihonen & Ludwig vai mikä *ttu se nyt on mikä Länsiväylässä korvasi Radio Oton. Yleensä näitä ei-hauskoja sarjoja sanomalehdissä. Sanomalehdessä pitäisi julkaista hauskoja STRIPPEJÄ eikä mitään "oikeaa" sarjakuvaa. Rip Kirby voisi olla albumina jees ja King kanssa, ehkä, mutta ehhei lehdessä. Varsinkaan kun ei lue aina jokaista numeroa, siksi harmittaa kun ei tiedä mistä nyt on kyse kun lukee kerran viikossa. Strippiä voi lukea koska vain koska sillä ei ole menneisyyttä. Tai ei yleensä ole. Takaisin Arkeen yrittää minusta olla jokin Salkkarit tai Kotikatu sarjakuvana, tosin hauskempi. En tosin katso näitäkään, mutta tiedän kuvion.
Saa siis olla jonkinmoinen jatkotarina jos on hauska. Mutta ei kestä kantti lukea tylsää sarjakuvaa kesken. Sama kuin katsoisi yhden jakson Babylon 5:ttä ja sitten toisen kuukauden päästä.
-
Minäkin pidän mahdottomasti Minun Elämäni -sarjasta. Se ei varmastikaan ihan nuorille aukene. Viime aikoina se on kyllä vähän ollut köyhänuoleinen, ehkä säkki on Timpalta tyhjentynyt tästä aiheesta? Parhaita strippejä oli kun vanhus vie nuorille levyllisen bluesia (?) keskellä yötä hip-hopin korvikkeeksi ja se, kun lapsi sanoo äidilleen että vanhus kiukuttelee. "Se tulee lapseksi jälleen", äiti selittää.
"Sodassa hävinneet ovat aina pahoja".
Vaaleanpunainen pilvi on hyvä! sanokaa mitä sanotte. Luenkin sen nyt. Ainoa ja ensimmäinen suomalainen sarjakuvanovelli. Tarjoustalo oli ostanut niitä pari kun oli luullut niitä kirjoiksi ja sitten myi niitä alelaarissa kun Tarjoustalon asiakkaat eivät juuri sarjakuvia lue paitsi minä. Harva myöntää käyvänsä tarjoustalossa. Kävin juuri Kotkan(saaren) Robin Hoodissakin, se se metka kauppa on, kunhan myisi sarjakuvia. Ostin akkuporakoneen hintaan 19.90.
-
Jättäkää jo hyvä ystäväni ja idolini Kalle Kehveli rauhaan. Ei voi olettaa että hän peräkylässä asuneena olisi perillä uusimmista trendeistä. Samoin Kingiä on ammuttu olkaan niin useasti että on turhaa enää puukottaa selkään.
Holle
-
Kalervo Palsan "Eläkeläinen muistelee" on ainoa sarjakuva, joka on herättänyt joskus vihaa omalla kohdallani.
...
Kai se oli olevinaan jonkinlaista satiiria, mutta ihan kaikista asioista ei saa mielestäni laskea leikkiä.
Olen koettanut miettiä tuolle sarjakuvalle sopivia adjektiiveja ja listalla ovat tällä hetkellä ainakin "yököttävä", "iljettävä" ja "shokeeraava", mutta "viha" taitaa sittenkin olla se osuvin termi. En kannata kirjarovioita, mutta jos sellaisen näen niin Palsan tekeleen voisin kyllä liekkeihin nakata...
Harva myöntää käyvänsä tarjoustalossa.
Vielä harvempi Kontulan Saiturinpörssissä ;D
-
Vihaan myös Laihonen & Ludwig vai mikä *ttu se nyt on mikä Länsiväylässä korvasi Radio Oton.
Ei muuten korvannut Radio Ottoa, joka ilmestyy LV:ssä edelleen, mutta vuorottelee Inton kanssa vuoronumeroin samalla paikalla. Jos olet tulkinnut Radio Oton lehdestä pois potkituksi, et ilmeisesti kovin usein Länkkäriä lue? Siinä tapauksessa en yhtään ihmettele, ettet ole päässyt L & L:n sisälle. Se kun vaatii hieman intensiivisempää seuraamista... Sen sijaan Radio Otosta, Intosta ja Me Muut (kaikki kolme ilmestyvät Länsiväylässä) sarjakuvien paremmuudesta tai edes hyvyydestä voisi yhtä lailla olla montaa mieltä, mutta jätettettäköön nyt sanomatta, ettei tule päivän loukkauskiintiö täyteen... ::)
Joku antoi myös ymmärtää, että Hesarissa ilmestyvä Minun Elämäni olisi paska sarjakuva. Olen kyllä aivan päinvastaista mieltä, mutta myönnän kyllä sen, ettei se ole nuorille lukijoille välttämättä kovinkaan helppo pala niellä. Olen myös samaa mieltä toisen kvaakkilaisen kanssa siitä, että toimii paremmin albumina, mutta on kyllä mielestäni silti yksi parhaimmista ja tervetulleimmista sarjakuvista Hesarin sunnuntainumerossa, pitkiin aikoihin. Kerrankin jotain, jolle sekä sydämeni, että hoksottimeni, että hymyhermoni reagoivat ja lämpenevät! Kiitos Timppa! Olet tehnyt monista sunnuntaiaamuistani muistettavan...
-
Ei muuten korvannut Radio Ottoa, joka ilmestyy LV:ssä edelleen, mutta vuorottelee Inton kanssa vuoronumeroin samalla paikalla. Jos olet tulkinnut Radio Oton lehdestä pois potkituksi, et ilmeisesti kovin usein Länkkäriä lue?
No kyllä minä sen luen joka kerta ja sarjakuvat toisena, paitsi Laihonen & Ludwig -sarjaa joka vuorottelee Inton ja Radio Oton kanssa. Me muut taitaa olla paikallaan. Olikohan joku uusikin sarja? Hauska, kun L&L ei ole. Ne kolme strippiä ovat vain niin samannäköisiä ettei niitä äkkiseltään erota, luulin joskus että niitä piirtää sama heebo, taitaa piirtääkin joitakin?. Länkkäriä olen lukenut 10 vuotta.
Joku antoi myös ymmärtää, että Hesarissa ilmestyvä Minun Elämäni olisi paska sarjakuva.
En siiis minä todellakaan jos tästä vihjailusta nyt joku saa sen kuvan. Minun elämäni on sunnuntaihesarin paras sarja Piraijaklubin lisäksi.
-
No kyllä minä sen luen joka kerta ja sarjakuvat toisena, paitsi Laihonen & Ludwig -sarjaa joka vuorottelee Inton ja Radio Oton kanssa. Me muut taitaa olla paikallaan. Olikohan joku uusikin sarja? Hauska, kun L&L ei ole. Ne kolme strippiä ovat vain niin samannäköisiä ettei niitä äkkiseltään erota, luulin joskus että niitä piirtää sama heebo, taitaa piirtääkin joitakin?. Länkkäriä olen lukenut 10 vuotta.
...eli vielä kerran... L & L:lla on oma paikka Länkkärissä. Se ei siis vuorottele minkään kanssa. Radio Otto ja Into tosiaan muistuttavat toisiaan hyvin paljon, ei vain ulkoiselta olemukseltaan vaan myös sisällöllisesti ja tyylillisesti.
Joku antoi myös ymmärtää, että Hesarissa ilmestyvä Minun Elämäni olisi paska sarjakuva.
En siiis minä todellakaan jos tästä vihjailusta nyt joku saa sen kuvan. Minun elämäni on sunnuntaihesarin paras sarja Piraijaklubin lisäksi.
Siksi sanoinkin "joku", kun en jaksanut selata viestejä takaisin päin, mutta tähdennettäköön nyt jälkeenpäin, että kyseinen kohta viittaa Villen ja Leon kommentteihin, joiden mielipiteitä sarjasta ei kuitenkaan voi paheksua, sillä he molemmat ovat, kuten jo totesimme, verraten nuoria vielä...
-
Nykyisen sarjakuvan rappiota edustaa mielestäni kaikkein vahviten
>:(
Mika Mokanen
mihin haisevaan helvettiin tämä tie vielä viekään?
eikö sarjan piirtäjällä ole mitään häpyä?
kenen munaa pitäisi imeä että tämänlaiset sarjakuvaa haukkuvat pyhäinhäväistykset kiellettäisiin?
-
Tämäpäs on hullua...? En OSAA nimetä yhtäkään todella vihaamaani sarjakuvaa, leffoja kyllä mutta kirjaa tai sarjakuvaa, en todellakaan...
Äärimmäisen hassua.
-
Apu juuri vaihtoi sarjojaan, tosin ei kovinkaan radikaaliin suuntaan. Seura on enemmän mummolan lehti, vaikka saikin NYT-liitteen joukoista uuden päätoimittajan. Muutoksia on varmaan tulossa, joskin ei kovin rivakkaan tahtiin?
Seurassa oli joskus Lynn Jonhstonin Meidän perhe. Se oli minusta kiva. Miksiköhän se piti lopettaa?
Tämä oli Aamulehdessäkin. Ilmeisesti on vähän liian kanadalainen ja pehmeä Suomalaiseen makuun. Saattaisipa löytyä markkinoita kotimaiselle perhe/kyläsarjalle. Ruotsissa on esimerkiksi "Uti vår hage" saanut oman lehtensäkin (Egmont). Sarja on sellainen Pekka Puupään ja Mämmilän mieleen tuova yleiskiva, joista ruotsalaiset kovasti pitävät: Lilla Fridolf (Pikku-Riku), Kronblom, Åsa-Nisse (Härmän Janne)...
-
Nykyisen sarjakuvan rappiota edustaa mielestäni kaikkein vahviten
>:(
Mika Mokanen
Totta, löysit hyvän. Se Mikan naamakin on niin ällöttävä irvistyksellään ja sylki roiskuu vain. Heimo on ehkä ihan hyvä piirtäjä, mutta huonot hahmot valinnut sarjakuvaan. Ja se "huumori" on niitä sarjakuvan alkukauden juttuja. Jopa yhdessä albumissa on viisi samaa strippiä vähän eri tavalla kerrottuna.
Mutta en mä voisi sanoa tätäkään sarjakuvaa vihaavani. Voisin sanoa, etten pidä tästä sarjasta. :P
-
Hyvä Justus! Rip Kirby on peestä. Uskomatonta jöötiä´ja muka sarjakuvan helmiä. my ass!
Pienempänä vihasin verisesti Taika Jimiä. Typerä hahmo ja kamalan huonoja tarinoita. Nyt olen jo oppinut patoamaan vihaani syvälle syvälle syvälle syvälle sisälleni. (vähän niinkuin Marge Simpson:)
No ei kun totta puhuen ajattelin että minkähän takia sitä oikein tosissaan vihaa/inhoaa jotain sarjakuvaa ? Eihän niitä ole pakko lukea. Silti puistattaa kun ajattelen että miten monta hienoa sarjakuvaa olisi voitu julkaista suomeksi niiden tuhansien Rip Kirby tarinoiden sijaan.
-
Mika Mokanen on kyllä minunkin ykkösvalintani listassa "Sarjakuvahahmoiset rikokset ihmiskuntaa vastaan". Siis hyi s---tana!
Nuorempana Ratsupoliisi King tuotti vakavia ahdistustiloja, samaten kaikki Hevoshullun sarjikset paitsi Polle. Myös Korak oli hirveä.
Olen kova P.A. Mannisen fani, mutta Toinen ristiretki on silti ehkä eniten vihaamani albumi. Mutta Kalervo Palsa oli nero.
-
Ulkomaisista ainakin Titeuf ja Kid Paddle nostaa verenpainetta. Kotimaasta taas Sissi ja siviilipalvelushenkilö & jatko-osat ovat ihan kammottavia.
Ja tämä, jonka nimeä en muista, kuitenkin kovakantinen, sivunkokoiset kuvat, valokuvantarkkaa piirrostyötä, sijoittuu lähitulevaisuuden Suomeen, niin loputtoman tylsä ja tekotaiteellinen, että muerte!
-
Johan se nyt on kumma, kun Rip Kirpyä aletaan haukkumaan. Alex Raymond on kumminkin piirtäjänä sen tason kaveri, ettei toista samanlaista ole tänäkään päivänä. Täydellistä viivaa, sanoisin. Jos taas haukutaan Prenticeä, niin se on jo hieman ymmärrettävämpää.
Tarinathan ovat aikamoista huttua välistä, mutta alkuaikoina mukana oli hienoa film noir-henkeä. Myöhemmin 50-luvulla amerikkalainen moraalikäsitys muuttui konservatiivisemmaksi ja Kirpystäkin tuli tylsempi hahmo.
Luulen, että Jukka on oikeassa kommentissaan, ettei nykyään enää osata lukea jatkosarjoja.
Mitään sarjakuvaa sen sijaan en osaa erityisemmin vihata. Jos en pidä jostain, en lue. Tai, jos oikein pitää pinnistää, niin inhokkilistalle voisi laittaa nykyisen Masin. Se vanha versio 50-luvulta sen sijaan toimii edelleen.
-
Minä vihaan. Minä vihaan ihan oikeasti Aku Ankkaa.
Sori kaikille erityisesti epulle ja muille akkari faneille, mutta se on ainoa lehti jota en siedä.
Luin lapsena paljonkin akkaria, mutta jossain vaiheessa olin saanut tarpeekseni. Don Rosa on tällä hetkellä inhokki listani kärjessä (luultavasti sen taki kun en muita kirjoittajia tiedä nimeltä). Kaveria omahyväisempi on vain Claremont viimeisimmässä x-menissä.
Että jotkut osaavatkin olla niin itserakkaita. Kummankin kaverin haastatteluista ei löydy mitään muuta kun omassa sädekehässään piehtarointi ja tarinat eivät ole olleet vuosiin mainitsemisten arvoisia.
Viihaani Aku Ankkaan kasvattaa päivittäin lehtikasat kotona. Pikku siskolleni tulee lehti ja niitä on pitkinpoikin lattioita, tuoleilla, pöydillä, sängyssäni >:( ja kaikilla mihin hän jättää niitä. Joskus kiusaus hakea jäte säkki ja heittää kaikki lehdet roskiin on ylitsepääsemätön ja muutaman kerran niin on käynytkin.
Toinen lehti josta en pidä on Hämähäkkimies, sitä ei tarvtse nähdäkkään joka päivä korkeitaan kaupan lehtihyllyssä.
-
Johan se nyt on kumma, kun Rip Kirpyä aletaan haukkumaan. Alex Raymond on kumminkin piirtäjänä sen tason kaveri, ettei toista samanlaista ole tänäkään päivänä. Täydellistä viivaa, sanoisin. Jos taas haukutaan Prenticeä, niin se on jo hieman ymmärrettävämpää.
Piirrosjälki on hienoa ja tarinatkin varmasti - en ole koskaan seurannut oikeastaan, mutta ei Rip Kirbyn paikka hesarissa ainaisvaivan paikalla ole. Kun se ei ole hauska! Siinä ei ole komediaa juurikaan ja minä luen sellaista ennemmin sarjakuva-albumista, en kolme ruutua kerrallaan kerran pari viikossa.
Luulen, että Jukka on oikeassa kommentissaan, ettei nykyään enää osata lukea jatkosarjoja.
Kuinkas vanhoja taatoja ja mummoja täällä sitten on kun minäkin olen 30 ja täten siis taidan olla Kvaakkilaisten senioriklubissa. Olen kaltsuakin vanhempi, se on hurjaa se! Enkä minä ole koskaan osannut lukea kolmiruutuisia tylsiä jatkotarinoita sanomalehdestä. *grin*
-
30-vuotiaat ovat minulle junioreita.
Mutta jos meinaatte John Prenticeä haukkua, ne kamalimmat ovat Hesarissa vasta tulossa. Joskus 15 vuotta sitten sarja oli niin onneton että Hesari päätti aloittaa sarjan ihan alusta.
Joo 30-vuotiaat on junnuja!! Vaikkei junnuissa mitään vikaa oo.
On se Prenticekin tehnyt hyviä juttuja. Ja eikös sillä ollut käsikirjoittajana joku Dickinson tai joku?
Harmi, ettei Kirbystä ole saatavana albumeita à la Jag Modesty Blaise.
Monet Raymondin stripit ovat aika hutaisten tehtyjä, vaikka Parhaimmillaan onkin loistava piirtäjä.
-
Kuinkas vanhoja taatoja ja mummoja täällä sitten on kun minäkin olen 30 --- Enkä minä ole koskaan osannut lukea kolmiruutuisia tylsiä jatkotarinoita sanomalehdestä.
Minä olen 38 ja kasvanut jatkosarjojen parissa. Lapsena seurasin Johnny Hazardia, Mustanaamiota, Modesty Blaisea, Muumeja, Juliet Jonesin sydäntä, Tri Kildradea, Mandrakea, Ratsupoliisi kingiä, mikäs sen Uuden Suomen puhekuplattoman Nallesarjan nimi olikaan ja tietysti Rip Kirbyä. Ei mitään ongelmaa. Lehdetkin olivat silloin jatkosarjoja: Zoom, Ruutu ja Non Stop.
Olen oppinut mieltämään kunnollisen sanomalehden sarjakuvasivun sellaiseksi, että siinä on yksi tai kaksi jatkosarjaa ja loput (yleensä enemmistö) ovat huumorisarjoja. Se vakavampi sarja on vähän niinkuin uutiset televisiossa, se tuo uskottavuutta.
Vihaan myös Laihonen & Ludwig vai mikä *ttu se nyt on mikä Länsiväylässä korvasi Radio Oton. Yleensä näitä ei-hauskoja sarjoja sanomalehdissä. Sanomalehdessä pitäisi julkaista hauskoja STRIPPEJÄ eikä mitään "oikeaa" sarjakuvaa.
Laihosen ja Ludvigin laadusta puhuttaessa joudun jääväämään itseni, koska olen sen piirtäjä. Kerron kuitenkin hieman sarjan taustasta, koska Länsiväylän sarjakuvapolitiikka ansaitsee yleisempääkin huomiota ja sillä voisi olla esimerkillistä arvoa muillekin suomalaisille lehdille.
Länsiväylä on espoolainen ilmaisjakelulehti, joka julkaisee sivuillaan neljää espoolaisten ammattilaisten tekemää sarjakuvaa (+ yhtä poliittista pilakuvaa). Siinä missä muut lehdet luopuvat jatkosarjoista, koska "lukijauskollisuus on kuollut käsite" Länsiväylä otti valikoimiinsa jatkosarjan nimenomaan sitouttamaan lukijoita.
Laihoselle ja Ludvigille on asetettu paikallinen tehtävä. Seikkailut tapahtuvat Espoossa oikeissa paikoissa, esittelevät espoolaisia ilmiöitä ja pohdiskelevat espoolaisuuden syvintä olemusta. Espoolaisen identiteetin ollessa todella sirpaleinen ja jopa anti-espoolainen tämä onkin haastava tehtävä. Vaikka sarja onkin fiktiivinen satiiri, sen yhteydessä voisi puhua (lainausmerkeissä?) myös reportaasisarjakuvasta tai sarjakuvajournalismista. Painotan kuitenkin sitä, että sarja on tietoisesti paikallinen, kun sarjakuvien yleinen julkaisupolitiikka on yleismaailmallista ja sen myötä yhdenmukaistunutta. Yleisesti ottaen sarjakuvasivuja lukemalla ei pysty arvaamaan missä kaupungissa sanomalehti ilmestyy. Laihosta ja Ludvigia saa vihata, mutta Länsiväylää on syytä kunnioittaa.
Sarjan verkkainen ilmestymistahti 2 strippiä viikossa tuo toki omat ongelmansa tarinankerrontaan ja tarinoiden oikea mitta on vielä hakusessa. Seuraavan vuoden aikana on tarkoitus pudottaa tarinoiden kestot noin kahteen kuukauteen, eli alle 20 strippiin, kun tähän asti ne ovat olleet miltei tuplasti pidempiä. Ensimmäinen lyhyempi tarina alkaa 25.4. ja olisin todella kiitollinen jos espoossa asuvat lukijat (sinäkin Justukseni) kommentoisivat minulle sähköpostitse laihonen@isihei.fi (osoite on myös jokaisen stripin katuojassa) josko sarjan seuraaminen helpottuu muutoksen myötä. Tätä on nimittäin piirtäjänä miltei mahdoton arvioida, koska itse elää koko ajan muutamia strippejä lehteä edellä. Olen jo nykyisessä tarinassa pudottanut strippien ruutumäärän keskimäärin alle neljään, kun se välillä taisi olla lähempänä kuutta. Tähän astisistakin lukijakokemuksista olen erittäin kiinnostunut, mieluummin yksityisesti kuin tässä säikeessä.
ei Rip Kirbyn paikka hesarissa ainaisvaivan paikalla ole. Kun se ei ole hauska! Siinä ei ole komediaa juurikaan ja minä luen sellaista ennemmin sarjakuva-albumista, en kolme ruutua kerrallaan kerran pari viikossa.
En koskaan ole ajatellut, että Rip Kirby pyrkisi olemaan erityisesti "hauska". Joillekin Alex Raymondin sydämellisille jutuille olen kyllä naureskellut makeasti, mutta kyllä sanomalehtisarjakuvallakin on saatava olla muitakin funktiota kuin naurattaminen. Varsinkin kun suurin osa "huumorisarjakuvista" on lähinnä harmittomia, mutta harvoin hauskoja. Kuka televisiotakaan jaksaisi katsoa jos sieltä tulisi pelkkiä komedioita.
Ilmestyykö Suomessa muuten mitään toista kotimaista jatkosarjaa kuin L & L. Ei nyt lasketa V & W:n muutaman stripin mittaisia stooreja.
-
Olen Mattipekan kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että vaikka monien teksteistä täällä saakin käsityksen, että Länsiväylän sarjakuvien ohella "viha" ja "inhotus" tuntuu kohdistuvan myös itseensä Länsiväylään, niin tämä lehti jos mikä ansaitsee mitä suurimman kunnioituksen ja hatunnoston. Se, joka avoimesti uskaltaa lyödä lehteä lyttyyn, ei tiedä mitä tekee ja sietää mennä häpeänurkkaan hetkeksi miettimään. Kuinka monen suomalaisen sanomalehden sarjakuvat ovat 100% peräisin sen levikkialueelta? Hyvä, jos muilla 20% sarjakuvasta on edes kotimaista!
Itse yritin kerran tuputtaa yhtä sarjakuvaa viidesti viikossa ilmestyvään Päijät-Hämäläiseen lehteen, johon minulla oli ollut jo useiden vuosien toimittajasuhde, mutta konservatiivinen päätoimittaja kuittasi kaikki yritykseni toteamalla vain, että he mieluummin käyttävät syndikaattien "turvallisiksi" ja "varmoiksi" (ja edullisiksi) kokemiaan strippejä. Ei auttanut, vaikka olin valmis tekemään huumoristrippejä paikallisista aiheista. Sen sijaan hän halusi ennemmin julkaista aku ankkaa ja muumeja. Ja olihan siellä nyt sentään vielä B. Virtanen ja Baby Blues...
Voisin kuitenkin heittää ilmaan pari kriittistä ajatusta ja todeta, että mielestäni mitä paikallisemmasta lehdestä on kysymys, sen tarkempaa ja kohdistetumpaa sarjakuvien valinnan tulisi olla. Paikallissanomalehtien merkitys paikallisena vaikuttajana on melkoinen ja paikallisuus ja paikallinen ajankohtaisuus sekä näissä ansioituminen ovat yksi paikallissanomalehtien tärkeimpiä olemassaolon mahdollistajia. Artikkeli- ja uutisointipuolella tämä on ymmärretty jo hyvin pitkään ja jokainen freelance-toimittaja tietää tämän. Jos haluat myydä jutun paikallissanomalehteen, sen on oltava paikallistasolla kiinnostava ja jotenkin siihen kiinteästi kytkeytyvä. Kaikki muu materiaali tulee joko toimituksen oman väen tuotteena tai suoraan STT:ltä tai muilta vastaavilta kansallisilta ja kansainvälisiltä tieto- ja uutistoimistoilta. Paikalliset uutiset ja artikkelit sitouttavat lukijaa ja kertovat asioista, joilla on juuri levikkialueen lukijoille merkitystä. Esim. Hesari puolestaan on valtakunnallinen ja oikeastaan mitä kauemmaksi pääkaupunkiseudulta mennään, sitä useammin ihmiset tilaavat Hesarin lisäksi jotain alueensa paikallislehteä. Koska Hesari ei kerro peräkylien kuumimmista uutisista... Lukijat arvoistavat materiaalia, johon voi samaistua jollakin tasolla ja jos tämä taso on vieläpä paikallinen tuttuus eikä vain pelkästään tuttu ilmiö, sitä parempaa ja kohdistetumpaa materiaali mielestäni on. Se, jos mikä on lukijakuntansa huomioon ottamista. Monet samaistuvat jopa niin, että leikkaavat stripin talteen...
Samalla tavalla luulisi paikallisuuden ja paikallisen ajankohtaisuuden olevan samanlainen arvoa ja merkitystä nostattava tekijä myös sanomalehdistön sarjakuvamateriaalin puolella. Koska ne ovat yleensä uniikkeja ja vaikeasti eteenpäin myytävissä, ne ovat siksi usein myös kalliimpia... valitettavasti. Paikallisuus antaa kuitenkin monia etulyöntiasemia niin lehdelle kuin sarjakuvan tekijällekin. Sarjakuvan tekijä voi käyttää sisältöönsä materiaalia, ns. inside-materiaalia, joka aukeaa vain lehden levikkialueen lukijoille. Tekijä voi puuttua ajankohtaisiin paikallisasioihin ja hauskuuttaa tai ottaa kantaa asioista, jotka ovat juuri levikkialueen lukijoita lähimpänä. Ja ainakin minä mieluiten lukisin vaikkapa Länsiväylästä sarjakuvaa Espoon asioista kuin vaikkapa jonkun eurooppalaisen piirtäjän poliittista strippiä aiheista, jotka vain välillisesti ja satunnaisesti edes raapaisevat suomalaisten asioita, ja silloinkin heikonlaisesti...
Länsiväylän sarjakuvista L & L on ainoa, jonka sisältö keskittyy Espoon alueeseen. Muut stripit ovat kuitenkin myös espoolaisten tekemiä (käsittääkseni) ja tämä jos mikä on lehdeltä sellainen kädenojennus suomalaiselle sarjakuvalle, etten nyt äkkiseltään edes toista vastaavaa löydä. Ennen muuta se kertoo jotain merkittävää Länsiväylän päätoimittajan, toimitussihteerin ja muun toimituksen asenteista ja arvoista. Tällaisia sanomalehtiä toivoisi olevan maassamme enemmänkin. Muutenkin on sanottava, että Länsiväylä on suurin, kaunein ja onnistunein ilmaisjakelusanomalehti, mitä maassamme on koskaan julkaistu tai mitä minä ainakin olen nähnyt, ja mielestäni päihittää tasollaan monen maksullisen ja kooltaan jopa isommankin alueellisen lehden mennen tullen. Se on jotain se...
-
, mikäs sen Uuden Suomen puhekuplattoman Nallesarjan nimi olikaan
Taisi olla nimeltänsä "Panda".
Monta kertaa on vastaan kävellyt sarjakuvia, joista en pitä, voipa jopa sanoa että olen niitä vihannut.
Mutta en kuormita itseäni muistelemalla niitä jatkuvasti ja miettimällä koko ajan että "olipas tuokin huono, voi voi, sais tuonkin tekijät laittaa pensselit naulaan".
Pitänee kuitenkin nyt jotakin negatiivistäkin sanoa... Mika Mokanen onkin jo ketjussa mainittu ja kyllä, se ansaitsee mielestäni kaikki haukut mitä vain voi saada.
Seura- lehdessä ilmestyvä nykymuotoinen Kippari-Kalle on surkea varjo loistonsa päivistä eikä Baby Bluesissa ole hurraamista siinäkään.
Yleensäkin nykymuotoinen sanoma- ja aikakauslehtisarjakuva on mielestäni tasoltaan aika heikkoa, missä lienee syy?
Sitten on eräs keskieurooppalainen lastensarjakuva (mikä ihmeen fiksaatio minulla oikein niihin on?? :P) Pikku-Piko, joka vetää kyllä alkuperäisen Franquinin Pikon nimen lokaan kyllä oikein urakalla. Ehkä joku pitää siitä "pojat-on-poikia-ja-niitä-kiinnostaa-tissit-ja-keppostelu" - sävyisestä huumorista.
Niin, mainittakoon etten sentään ole vähiä rahojani noihin painotuotteisiin laittanut vaan jo lapsesta asti olen lukenut kaikki uutuudet mitä vain kirjaston sarjakuvahyllyn ilmestyykään.
Siinä pääsee lukemaan välillä helmiä, välillä ihan uskomatonta roskaa.
-
(mikä ihmeen fiksaatio minulla oikein niihin on?? :P) Pikku-Piko, joka vetää kyllä alkuperäisen Franquinin Pikon nimen lokaan kyllä oikein urakalla.
On se kyllä paljon parempi mitä esmes Ville Vallaton on koko olemassaolonsa aikana ollut. Eikä Piko ole edes Franquinin sarja. Ei sen enempää kuin Aku Ankka on Barksin.
En minä viitti vihata mitään sarjakuvaa. Jätän huomiotta ja sillä sipuli. Kaikelle löytyy kannattajansa jne. Saatan ehkä tulla turhautuneeksi, että mitä tollekin ennen niin hyvälle sarjalle on menty tekemään (esim. Kippari-Kalle).
Timo
-
En minä ainakaan Länsiväylää vihaa, arvostan sitä nimenomaan sarjakuvien takia. Kilpaileva Alueuutiset on minusta aina ollut tympeä junttilehti jonka nakkaan suoraan makkelipaperien joukkoon kuten vaimolle tulevan Essenkin.
Oli aikamoisen väärin sanoa että _vihaan_ Laihosta ja Ludwigia, pikemminkin vihaan sen esitystapaa. Kun ei ole alusta asti seurannut tai on jäänyt strippejä väliin, ei ole mielenkiintoa alkaa seuraamaan koko sarjaa. Siksi se ylitti ärsytyskynnyksen. Piirrosjälki ja Espoo-genre ovat tietysti plussaa.
Länsiväylä on siis Espoolainen paikallislehti, jaetaan kaksi kertaa viikossa talouksiin ilmaiseksi ja on mainosrahoitteinen. Siksi ihmeteltävää ja ihailtavaa että pystyvät julkaisemaan sarjakuvia.
-
Alueuutiset "junttilehti"? Ahaa. No, mieluummin minä olen juntti sitten. Nimittäin Länsiväylä on aivan turha lehti. Jutut on NIIN espoolaisen sisäänpäinkääntyneitä juppijuttuja että ex-espoolainen melkein yrjöää. Inhosin koko sen ajan asuinpaikkaani kun Espoossa asuin. Hyi. Kirjastot tosin ovat hyviä.
Palatakseni aiheeseen ne Länsiväylän sarjakuvat, vaikka kuinka olisivat ammattilaisten tekemiä, eivät ole kovinkaan hauskoja tai edes mielenkiintoisia. Piirrosjälkikin jo vieroittaa.
Mutta muistakaamme aina että mielipiteet ovat kuin...noh, muistelkaa itse sitä sanontaa, liian rumaa kieltä tänne ;D mutta pätee jokaiikkaan.
-
On se kyllä paljon parempi mitä esmes Ville Vallaton on koko olemassaolonsa aikana ollut. Eikä Piko ole edes Franquinin sarja. Ei sen enempää kuin Aku Ankka on Barksin.
Joo, taisinpa erehtyä tuossa Franquinin kohdalla.
Tuon (http://www.kolumbus.fi/ranska/ranska/sarjakuvat/franquin.html)lähteen mukaan hän olisi ollut jo sarjan kolmas piirtäjä... no, tekevälle sattuu.
Ville Vallaton ei tosiaankaan ole koskaan ollut kovinkaan häikäisevä, mutta ikävä kyllä näköjään on sekin onnistunut heikkenemään takavuosista.
En muista nyt millään tähän hätään että julkaistaanko sitä enää Seurassa tai onko sillä nykyään jopa omaa lehteään, mutta kyllä mielestäni ne 70-luvun jutut hahmon omassa nimikkolehdessä olivat parempia kuin Seurassa julkaistavat kökköilyt.
Tietysti voi olla vaan kyseessä "aika kultaa muistot" -syndrooma...
-
Joku antoi myös ymmärtää, että Hesarissa ilmestyvä Minun Elämäni olisi paska sarjakuva. Olen kyllä aivan päinvastaista mieltä, mutta myönnän kyllä sen, ettei se ole nuorille lukijoille välttämättä kovinkaan helppo pala niellä.
Timo Mäkelän tajunnanvirran ongelma on siinä, että siinä ajelehtii vain klisheitä. Kunnioitettavia pyrkimyksiä sarjalla on, sitä en kiistä. Mutta pitääkö sen kuvata Helsingistä vain jotain senaatintoreja ja esplanadeja? Menisi vaikka Kontulan Lidliin tai Helsinginkadulle yöaikaan, nyt se jää parhaimmillaankin kovin mitäänsanomattomaksi ja valjuksi.
Mutta ehkä se on Hesarin sunnuntaisarjojen linja. Pentti Otsamon sarjakin on ollut hämmästyttävällä tavalla triviaali kehitelmä. Kuulemma se päättyy kohta.
-
Länsiväylä on espoolainen ilmaisjakelulehti, joka julkaisee sivuillaan neljää espoolaisten ammattilaisten tekemää sarjakuvaa (+ yhtä poliittista pilakuvaa). Siinä missä muut lehdet luopuvat jatkosarjoista, koska "lukijauskollisuus on kuollut käsite" Länsiväylä otti valikoimiinsa jatkosarjan nimenomaan sitouttamaan lukijoita.
Siinä mielessä toimiva strategia , että ainakin minä valitsen Metron mieluummin kuin Satasen juuri Modestyn takia.
- Harmi vaan ettei sitä nykyään jaeta Pasilassa >:(
-
Alueuutiset "junttilehti"? Ahaa. No, mieluummin minä olen juntti sitten. Nimittäin Länsiväylä on aivan turha lehti. Jutut on NIIN espoolaisen sisäänpäinkääntyneitä juppijuttuja että ex-espoolainen melkein yrjöää. Inhosin koko sen ajan asuinpaikkaani kun Espoossa asuin. Hyi. Kirjastot tosin ovat hyviä.
Palatakseni aiheeseen ne Länsiväylän sarjakuvat, vaikka kuinka olisivat ammattilaisten tekemiä, eivät ole kovinkaan hauskoja tai edes mielenkiintoisia. Piirrosjälkikin jo vieroittaa.
Tottakai Länsiväylä on sisäänpäinkääntynyt espoolaisten hyväksi. Sehän on pääasiassa espoolaisille tarkoitettu. Mitä nyt mukaan on otettu Kauniainen, Kirkkonummi ja Lauttasaari (!). Alueuutiset sen sijaan ei ennen uutta aluejakoa varsinaisesti suoraan kilpaillut Länsiväylän kanssa muusta kuin Espoon levikistä, sillä Alueuutisethan ilmestyy toki muuallakin. Alueuutiset Espoon alueella tosin muuttui hiljattain vain Espoon alueeseen keskittyväksi Alueuutiseksi, joten täällä ilmestyvä Alueuutinen on eri kuin muualla ilmestyvä. Alueuutisissa ei muistaakseni ole ensimmäistäkään sarjakuvaa ja kun sen sisältöä katsoo ja vertaa muihin alueen lehtiin metrosta, satasesta ja kaupunkiuutisista aina Hesariin asti, voidaan minun mielestäni Länsiväylän "turhuus" arvioida uudelleen ja olla vahvasti eri mieltä.
Tässä taidetaan unohtaa, että Länsiväylä on espoolaisten ja sen pienten ympäryskuntien sekä Kauniasten oma lehti ja luonnollisesti se on EX-ESPOOLAISELLE turhempi lehti kuin moni muu... Missään muussa lehdessä ei kuitenkaan käsitellä sanomalehdille tyypillistä materiaalia aina paikallisista ajankohtaisuuksista, kunnallispolitiikasta, sosiaali- ja terveyspolitiikasta, kulttuurista, urheilusta ja ympäristöstä jne. niin kattavasti tämän levikkialueen sisällä (Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi ja Lauttasaari) kuin mitä Länsiväylä tekee ja tällä tarkoitan tuota em. levikkikokonaisuutta ajatellen. Tottakai Lauttasaarella, Kirkkonummella ja Kauniaisilla on omakin ohut paikallislehtensä, mutta kokonaisuutta ajatellen Länsiväylä on enemmän kuin tarpeellinen. Kyse on levikkialueesta ja lehden lukijoiden keskeisestä vaikutus- ja asiointialueesta. Monille se on ainoa lehti mitä talouteen tulee ja sen eduksi on myös sanottava, että toistaiseksi se on ainoa tapaamani ilmaisjakelulehti, joka todella täyttää tilattavan sanomalehden kriteerit. Se antaa lukijalle enemmän, kuin ilmaisjakelulehdeltä voi yleisesti ottaen odottaa tai edellyttää. Toisin sanoen, täällä asuvan ei välttämättä tarvitse "tilata" muuta pysyäkseen ajanhermoilla niin levikkialueen yritysten tarjonnan, kuin kunnallisten tapahtumien ja ajankohtaisuutisoinnin suhteen. Minä ainakin olen erittäin tyytyväinen Espooseen, espoolaisuuteen ja Länsiväylä-lehteen. En saa sitä postilaatikkoon, koska en halua sitä kilon läjää muita mainoksia, mutta onneksi sen voi aina kauppareissulta hakea vaikkapa Sellosta...
-
Johan. Siinäpäs oli tekstiä. Ja juuri sen suuntaista kuin arvasinkin.
T: Ilkeämielinen anti-Espoo Provokaattori Häh Häh Hää!!!
-
Siinä mielessä toimiva strategia , että ainakin minä valitsen Metron mieluummin kuin Satasen juuri Modestyn takia.
- Harmi vaan ettei sitä nykyään jaeta Pasilassa >:(
Metro on myös minun mielestäni ja käyttötarvettani ja kiinnostustani ajatellen parempi lehti. Sen sarjakuvat ovat yleisesti ottaen parempia ja tuoreempia ja lisäksi minua ovat aina ilahduttaneet lehden viihdyttävät kolumnit. Satanen on molemmissa suhteissa verraten kuiva formaatti. Uutiset ovat tietenkin koko lailla samoja kuin Metrossakin, mutta juuri sarjakuviensa ja kolumniensa voimalla Metro on paljon "trendikkäämpi" valinta. Ja täällä pääkaupunkiseudulla millään muulla ei tunnu olevan väliä kuin tuolla "trendikkyydellä". Jos jokin ei ole "trendikäs", se ei kuulu pääkaupunkiseudulle... ::) Sinänsä outo juttu, mut näin se näyttäis menevän. Ja pahasti olen valitettavasti sortumassa tämän valtavirran mukana ryömiväksi selkärangattomaksi ja tahdottomaksi vätykseksi... ;D
-
Onkohan täysin epäkorrektia vihata Kramppeja ja nyrjähdyksiä Christer Nuutisen piirtämänä...? En voi mitään sille, että ne Pääsiäissaarelta karanneet hahmot ärsyttävät yli kaiken. Ylityöstetyt ruudut yhdistettynä (teko)taiteelliseen pohdiskeluun eivät toimi. Traumoistaan on kuulemma hyvä kertoa. ;D
-
Onkohan täysin epäkorrektia vihata Kramppeja ja nyrjähdyksiä Christer Nuutisen piirtämänä...?
On, mutta saat anteeksi ;)
-
Onko ihan pakko ???
Ei mulle sarjikset ole koskaan vihan tunteita herättänyt.
On kyllä muutamia tullut vastaan joita ei ole viitsinyt vaivautua lukemaan kuin pari strippiä.
Huonot alpparitkin kyllä yrittää kahlata läpi jos niissä olisi vaikka joku oivallus loppupuolella. Ja jos ei olisikaan niin en siitä vihaiseksi ole tullut. Turhautuneeksi ehkä ennemmin.
-
Eipä kai sitä osaa vihata viivoja paperilla. Non Stop- aikana muistan olleeni pettynyt, kun jotkut sarjat veivät tilaa omasta mielestäni paremmilta sarjoilta.
Samanlaiset fiilikset on joitain sanomalehtiä selatessa, että miksi tässä on tämmöinen, kun parempaakin olisi tarjolla.
Ei sitä osaa sarjakuvia vihata, mutta niitä HENKILÖITÄ, jotka tekevät päätöksiä sarjakuvista, niin kenties. Onneksi en kuitenkaan tiedä tai tunne näitä ihmisiä.
Mutta ei kai nyt sentään niitäkään vihaa, vaan ihmettelee vaan niin kauhiast, joskus.
-
Ei sitä osaa sarjakuvia vihata, mutta niitä HENKILÖITÄ, jotka tekevät päätöksiä sarjakuvista, niin kenties. Onneksi en kuitenkaan tiedä tai tunne näitä ihmisiä.
Mutta ei kai nyt sentään niitäkään vihaa, vaan ihmettelee vaan niin kauhiast, joskus.
En minäkään pysty niitä vihaamaan, vaikka välillä vähän ottaakin aivoon. :-\ Sitä kuitenkin toivoisi, että ensin otettaisiin selvää asioista ja vasta sitten tehtäisiin päätökset....
-
Kaksi sarjakuvaa: (nyky)Harald Hirmuinen ja Pikku-Piko.
Haraldin nyky"seikkailut" ovat niin ärrh. Eivät ne liity viikinkeihin mitenkään. Ja PP! Siinähän tuhotaan Pikon ja Fantasion maine! Tome & Janry tekivät muuten niin hyvää Isoa Pikoa, mutta tämä Pikku-Piko.........
Yäk.
-
Pikku Piko tosiaan on ihan outo sarja, kun ei sillä ole minkäänlaista yhteyttä Isoon Pikoon. Hirveä Pikkupervo! Pahin ongelma Pikku Pikossa on se, että sïinä on kännyköitä ja muita nykyajan vempaimia, kun oikeasti sen pitäisi sijoittua jonnekin 60-70-luvulle. Ne Pikon kaverit on kanssa tyhmiä, siinä voisi seikkailla Fantasiokin. Tome ja Janry olisi voineet tehdä ihan oman tyypin Pikku Pikosta, eikä liittää mitenkään Pikoon & Fantasioon.
-
Tuollapa osui silmään yksi sarja mitä kyllä vihaan, nimittäin Tex Willer. En ole ikinä pitänyt oikein länkkäreistä enkä siten myös sarjakuvalänkkäristä, mustavalkoisesta sotkuisesta piirustuksesta.
Cocco Bill on eri asia. Samoin Lucky Luke jossain määrin. Niissä on huumoria. Olen niin tosikko etten oikein pidä sarjakuvista (tai kirjoista) joissa ei ole huumoria. Ei mitään slapstickia vaan ihan hienovaraista kuten esimerkiksi Jules Vernellä. Onko niitä muuten tehty sarjakuviksi? On varmaan. Luin juuri Robinson-koulun ja siinä oli todella taidokkaita kuvituksia, sellaista pikkutarkkaa viivaa, tuhansia aaltoilevia viivoja ja valoisat kohdat ilman viivaa, tummat kohdat tiheämpää tai sitten täysin mustaa. Näytti erittäin työläältä tussityöltä. Millään muulla työkalulla ei saa niin tarkkaa ja yksityiskohtaista jälkeä. Tai saa tietokoneella ehkä, mutta tuossa ei tietenkään ollut siitä kyse, yli sata vuotta vanhasta kuvituksesta luulisin.
Menipä nyt off topic. Rupesin kehumaan vaikka piti haukkua. Verne on kyllä hirveä rasisti, mutta kai se oli yleistä siihen aikaan, mutta silti.
-
Ehdottomasti Baby Blues, jonka suomenkielistä nimeä en tähän hätään muista. Ensinnäkin piirrosjälki on suoraan sanottuna törkeän huonoa, ja toiseksi "vitsit" ovat usein niin laimeita että melkein itkettää.
Lisäksi voisin mainita sen kuinka sarja on niin amerikkalainen ettei monilta osin edes sovi Suomen oloihin (kulttuurierot). Ja vielä sen lisäksi suomentaja tekee aivan ääliömäisiä virheitä melkein joka toisessa stripissä.
Miksi herran tähden sitä edes julkaistaan täällä lehdissä!?
-
Totta, sen tajuan kyllä minäkin ;)
Mutta siinäkin tyylilajissa on paljon parempia sarjoja saatavilla. Miksi valita huonoin?
-
Pahin ongelma Pikku Pikossa on se, että sïinä on kännyköitä ja muita nykyajan vempaimia, kun oikeasti sen pitäisi sijoittua jonnekin 60-70-luvulle.
Oikeastaan jonnekin viime vuosisadan loppuun, koska Spirou (eli Piko) luotiin 1938 ja jo silloin Piko oli tuommoinen nuori mies tai ainakin aikuisuuden kynnyksellä. Hotellin bell boyna toimi ja se univormu jäi.
Timo
-
Itse olen elänyt luulossa että Pikku Piko on Pikon poika. Mieleni sopukoissa on vieläpä visuaalinen luulo että jossakin ruudussa olisi näkynyt isukista lahkeen verran. ???
Näin olisi aikajatkumokin kunnossa. Toisin kuin klassisessa käännöskukassa Young Indiana Jones = Indiana Jones Jr.
Luin juuri Robinson-koulun ja siinä oli todella taidokkaita kuvituksia, sellaista pikkutarkkaa viivaa, tuhansia aaltoilevia viivoja ja valoisat kohdat ilman viivaa, tummat kohdat tiheämpää tai sitten täysin mustaa. Näytti erittäin työläältä tussityöltä.
Nuo on kyllä tehty kaivertamalla esim. kuparilaatalle, joka tuskin tekee työtä yhtään helpommaksi. Googlettamalla sanalla engravings löytyy paljon hienoja töitä.
-
Itse olen elänyt luulossa että Pikku Piko on Pikon poika. Mieleni sopukoissa on vieläpä visuaalinen luulo että jossakin ruudussa olisi näkynyt isukista lahkeen verran. ???
Siinähän on koko suku pukeutunu hotellin hissipojiksi. Eriskummallista, joo.
Timo
-
Jaa...eipä tule mieleen mitä vihata, mutta Karvinen ja Tenavat on aika syvältä.
Mistä ihmeestä niitä uskovaisten sarjakuvia saa? Omistan 6 kappaletta niitä pikkuisia lipareita mitä esim. festareilla jaetaan. Eikö ole muita keinoja saada näitä sarjakuvia? Pitääkö minun seurata koko kesä uskovaisten festaribussia? Niissä on melkein yhtä upea taitto kuin vanhoissa länkkärisarjiksissa, tosin hieman omaperäisempi (se on huono asia, siis omaperäisyys.)
Nyt meni kyllä pahasti asian vierestä, mutta kun minulla ei oikeastaan ole mitään palavaa vihan kohdetta.
-
Suurin osa oikeistokristillisyyden Walt Disneyn eli Jack T. Chickin tuottamuksista löytyy sivuilta www.chick.com
Ei pidä ottaa liian vakavasti, niissä on todellisia hulvattomuuksia ahdasmielisyyden alalta.
-
Näin olisi aikajatkumokin kunnossa. Toisin kuin klassisessa käännöskukassa Young Indiana Jones = Indiana Jones Jr.
Selittäkää minulle miten pirussa Indiana Jones jr.:n isän nimikin voi olla Indiana Jones, jos juniori sai nimensä lemmikkikoiransa mukaan? Joko tässä on epäloogisuuden multihuipentuma tai olen vain hiukan tyhmä.
Ja mitä vihaamaani (turhan vahva sana) sarjakuvaan tulee, niin ei sellaista oikein ole. Myrkyssä ollut ja aikoinaan Suomen Madissakin julkaistu Zoo juttu oli kyllä kauheaa kökköä. Myös Tom Bunkin yltiövisvaiset teokset ovat suurina annoksina vaarallista. Karvistakaan en oikein ymmärrä, se kun on mielestäni hirveän tylsä tusinastrippi. Moni sarja on pilattu jossain välissä aivan tolkuttomasti. Esim. Turtlesin järjettömät tulevaisuuden turtles sekoilut. Ei, ei näin.
Mitään sarjakuvaa en inhoa mutta moni on jota en ymmärrä tai josta en vain jaksa kiinnostua.
Täh? Miten niin Rip Kirby on p***a? ;D
Ei se sanomalehdessä toimi, mutta albumeina kylläkin.
Pikku Pikoa olen muutaman albumin lukenut ja onhan se ihan hauska kauhukakara sarjakuva, mutta sitä lukiessa kannattaa Iso Piko kyllä unohtaa.
-
Joko tässä on epäloogisuuden multihuipentuma...
Juuri tällainen. Young Indiana Jones eli nuori Indiana Jones kääntyi MTV3:sen toimesta suomeksi muotoon Indiana Jones Jr. eli Indiana Jones nuorempi, mikä tarkoittaisi että juniorin isän nimi olisi ollut myös Indiana. Juniori kuitenkin seikkailee jo ensimmäisessä maailmansodassa. Jotta tämä toimisi ajallisesti elokuviin nähden täytyisi turvautua Kauniit & Rohkeat -tyylin juonikuvioihin, mikä olisi epäloogisuuden multihuipentuma ;D
-
Koira mikä koira, mutta eiköhän se nimi ole kuitenkin johdettu Nevada Smithistä (http://www.imdb.com/title/tt0060748/)?
En jaksa enää vihata edes Karvista, eihän miljardi kärpästä voi olla väärässä.
-
Melkein kokonainen sivu vihaotsikon alla ilman mainintaa hänestä?
Ei onnistu.
Siis tässä taas mainintana avuttomin sarjakuva. Se, joka opetti minulle, että ilman kykyä ja näkemystä voi menestyä ja päätyä lehtien sivuille:
Mika Mokanen.
Onnea Mika, clipart-kuningas, nahkurin orsilla tavataan.
-
Juuri tällainen. Young Indiana Jones eli nuori Indiana Jones kääntyi MTV3:sen toimesta suomeksi muotoon Indiana Jones Jr.
Tästä tuli mieleen 60-luvun Teräsmiehen poika-lehti, joka on myös ylittämätön käännöskukkanen. Nuoresta Teriksestä kertova Superboy kääntyi jonkun kääntäjän (tai kustantajan) aivoissa Teräsmiehen pojaksi. Jopa minä, alle 10-vuotiaana, muistan tajunneeni että lehden nimessä on jotain vikaa.
-
Tulipa semmoinenkin värialbumi Williamsilta, jossa Superboy ja Robin seikkailivat yhdessä. Jos en nyt taas väärin muista, niin hahmot oli käännöstetty Teräsmiehen ja Lepakkomiehen pojiksi!
Supersankarisarjoja on vaikea vihata kun ne ovat niin mainiota höttöntöttöötä muutoinkin, mutta Spawnista ja uudesta Hämähäkkimiehestä en kyllä tykkää. Spawn oli alusta alkaen silkkaa rahastusta ja mikä helvetian lötköpiirtäjä teki Spaikkaristakin lähes kasvottoman isoleuan.
-
Tulipa semmoinenkin värialbumi Williamsilta, jossa Superboy ja Robin seikkailivat yhdessä. Jos en nyt taas väärin muista, niin hahmot oli käännöstetty Teräsmiehen ja Lepakkomiehen pojiksi!
Tarkoittanet vuoden -74 lahjakirjaa jonka päätarinassa seikkailivat Teräsmiehen ja Lepakkomiehen "Superpojat". Pojat olivat ilmetyt isänsä puvuiltaan ja nimetkin olivat Clark ja Bruce, Superman Jr. ja Batman Jr. Suomennetussa albumissa käytetään kuitenkin hahmojen niminä Teräspoikaa ja Robinia! Siis Bruce pukeutuu Batmanin asuun mutta häntä kutsutaan Robiniksi. Joku suomentajan älynväläys lienee.
Super Sonsit seikkailivat World's Finest Comics -lehdessä 70-luvulla kymmenisen kertaa. Alkuperästä ei kaiketi puhuttu juuri mitään ennenkuin viimeisessä esiintymisessä (WFC 263), jossa hahmot selitettiin tietokonesimulaatioiksi.
Minäkään en tykkää Spawnista, nyky-Hämiksestä ihan kohtalaisesti kyllä. Supersankariroskaa ovat mielestäni Ultimate X-Men sekä kaikki mutanttijutut joita aikoinaan turmelivat panoksellaan Jim Lee, Rob Liefeld, Whilce Portacio ja Art Thibert.
-
Joko tässä on epäloogisuuden multihuipentuma...
Juuri tällainen. Young Indiana Jones eli nuori Indiana Jones kääntyi MTV3:sen toimesta suomeksi muotoon Indiana Jones Jr. eli Indiana Jones nuorempi, mikä tarkoittaisi että juniorin isän nimi olisi ollut myös Indiana.
Uskoisin, että sarjan kääntäjä on muistellut kolmosleffaa, jossa isukki kutsui poikaansa junioriksi, koska heillä on sama etunimi:Henry
Harrison Ford .... Dr. Henry 'Indiana' Jones, Jr.
Sean Connery .... Professor Henry Jones, Sr.
Eli tv-sarjan nimen olisikin pitänyt olla "Henry Jones junior" ;D
en muista selitettiinkö tuota lemmikkoirajutskaa leffassa mutta, oikeassa elämässä kyllä:
"I made up all the names except Indiana -- he's named after George's dog."
- Lawrence Kasdan, Writer, Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark
Ja niille, jotka haluavat enemmän tietoa niin..
http://www.indianajones.com/
Ja sitten otsikon mukaiseen keskusteluun:
Ei, en vieläkään ole löytänyt vihattavaa sarjakuvaa.
-
Huu, kun taas Kvaakissa on hyvä keskustelu meneillään. Varsinkin tuo "mikä Espoon paikallislehti on paras?" -debaatti toi lisää iloa aurinkoiseen kevätpäivään :P
Mutta joo, nuo 90 luvun puolenvälin Image ja Marvel -tusinasarjat saavat kyllä voimaan edelleenkin pahoin. Ei niinkään tarinoiden vuoksi, vaan sarjojen rytmin vuoksi. silloin kuin tuntu olevan muotia tuollainen progressiivinen "breakbeat" -ruutujako.
Ajan henki ja tyyliseikka, mutta kyllä meikäläinen lennähti kärryiltä aina aika pahasti (epileptiset kohtaukset eivät olleet kaukana)... Onneksi vuosikymmenen lopussa tuli enemmän pulp- ja retrojutut muotiin ja noi teknosarjat jäivät vähemmälle. (ai niin, ja niiden sarjojen naiset, voi hyvänen aika!)
Niin, vihaan sarjakuvaa, jos sitä on hankala tai liki mahdoton lukea.
Mutta tuolla aiemmin oli mielenkiintoinen Altan -kommentti. Tosiaan itsekin vihasin ko. taiteilijan Adaa ja Macaota. Skippasin ne aina yli Tapiirista. Sitten päätin vain, syystä tai toisesta, lukea ne kaikki yhteen putkeen ja avot! Nykyään herra Altanin nokkelan kyyniset ja samalla helevetin hauskat jutut kuuluvat meikäläisen top 10. Puhutaanpa dialogista ja alaviitteista! Ja yllättäen se taidekin upposi.
Pellefanttia en vihaa enää, nythän hahmo olisi t-paitana tosipop ja in (ainakin Helsingin Punavuoren kuppiloissa tai Tampereen Yo-talolla :P)! Mutta lapsena se oli ehkäpä maailman vastenmielisin sarjakuva... Sellaista ei voi syntyä kuin ruotsissa, pellefantti on täysi kusipää ja kaikenlisäksi sillä pyyhkii hyvin. Ruotsalaista v*ttuilua, sanon minä, prkl!
Miksei Palsan eläkeläinen voinut ottaa uhrikseen Pellefanttia, oi miksei? Olisi tullut kahvistelupikkuleivätkin kaupan päälle! ;D
-
Ja jos joku haluaa tutustua tuohon tarinaan, niin englanniksi sen löydät täältä (http://superman.ws/super-sons/little/).
Jaa tietokonesimulaatioita? Tuosta en ollut kuullutkaan. Sen olen kuullut että nuo tarinat tapahtuivat jossakin rinnakkaismaalmassa, Earth-E tai jotakin.
En mene vannomaan, luin tuon jutun Comics.orgista tai jostain. Ehkä linkittämältäsi mainiolta sivustolta löytyisi se viimeinen tarinakin, jos jaksaisi kahlata läpi.
-
Kerronpa vaan sen että B. Virtanen on peräsuolesta.
-
Karvinenhan on, kuten varmasti täälläkin on jo useaan otteeseen mainittu, täysin suolesta. Hirveää, yksinkertaisesti hirveää "huumoria" >:(
Myös KymenSanomien Seepra- liitteessä ilmestyvä arkipäivän sankarit (taimikäsenytoli) on pikkuhiljaa käynyt ärsyttämään. En minä sitä vihaa, mutta en enää tahdo lukeakaan. Samaa vitsiä on veivannut nyt reilun vuoden.
-
Kerronpa vaan sen että B. Virtanen on peräsuolesta.
Mikä positiivista, niin on se ainakin tasalaatuisempaa tavaraa kuin vaikkapa jo mainittu karvisen plörö... :-X :P :-[
;D
-
- karvinen
- viivi & wagner
- valtiaat
- masi
yleensä kaikki väsyneet sarjakuvat
-
En vihaa kovinkaan montaa sarjakuvaa tällä hetkellä, koska en lue sitä mikä ei kiinnosta. Hesarissa pakkosyötettynä tulevat Harald Hirmuinen ja Masi nykytilassaan ottavat päähän.
-
pervo myrkky lehti täyttä majavan hammasta
-
Ensin vihasta vilpittömään ihailuun: en minä vihaa Karvista - se on joskus ihan hilpeä. Viivi ja Wagner tuntuu olevan oikein mainio, B. Virtanenkin välillä. Turun Sanomien pelastus ja ilostus on kuitenkin Kouvalaisen Loikan vuoksi, joka - plain and simply - rules. :)
Vaan herranjumala minä inhoan, halveksun ja kaikin puolin vimmaksun saman turkulaisen suursanomalehden Kalle Kehveli -sarjaa. Olen sitä terveesti vihannut jo nuoresta pojanklopista saakka ja nyt, vähän vanhempana nuorena pojankloppina, viha on niin syvää, että se alkaa jo muodostua rakkaudeksi: mitäs sitten vihaisin, jos Kalle Kehveli yhtäkkiä loppuisi?
-
En tiedä tunnenko minä varsinaista vihaa mitään sarjakuvaa kohtaan, mutta esim. hesarista olen joskus erehtynyt lukemaan vastenmielistä teosta, nimeltä Tiikeri. Yhhyhyhhyyy...
Myöskin Miina ja Kusti on aivan kakka. Jossain Me Naisissa (tai muussa vastaavassa lehdykässä) taisi olla joku Mixi ja Mutsi (tms.), joka oli mielestäni aika kammotus...
Jostain syystä ylistetyn, palkitun ja palvotun Kovácsin tyyli ärsyttää minua. Hahmot ovat poikkeuksetta vastenmielisen näköisiä ja ne kaikki mutkalla olevat kädet ja muut... ögh! Täytyy sanoa, että en ole juurikaan hänen töitään lukenut, koska ne eivät herätä minkäänlaista kiinnostusta ulkokuorellaan.
-
Kyllä Kramppeja ja Nyrjähdyksiä välillä aiheutti meikäläisessäkin ihan nimensä kuvaamia tiloja. Toinen hyvin valju lukukokemus on Annan ja Oton olohuone, en tiedä johtuuko aiheen tai lehden (TV-maailma) asettamista rajoituksista. Tulee mieleen, että se on sarjakuva-homeopatiaa, jossa sisältö on minimoitu tehon maksimoimiseksi.
Vaan kyllähän nekin ovat suorastaan sarjakuvia verrattuna Jarmo Mäkilän maalauskokoelmiin, että osaakin kuvat taiteilijaravintola Kosmoksessa notkuvista hapannaamoista jotenkin vituttaa.
(Toisaalta maku muuttuu..tuli pienenä inhottua Corto Maltesea. Että lapsena voikin olla naiivi)
-
Jostain syystä ylistetyn, palkitun ja palvotun Kovácsin tyyli ärsyttää minua. Hahmot ovat poikkeuksetta vastenmielisen näköisiä ja ne kaikki mutkalla olevat kädet ja muut... ögh! Täytyy sanoa, että en ole juurikaan hänen töitään lukenut, koska ne eivät herätä minkäänlaista kiinnostusta ulkokuorellaan.
Kati on unohtanut mustan käytön kokonaan. Nuoruutensa piirrokset ja sarjikset Todella Hienoja, paljon rohkeasti käytettyä mustaa, viivoissa ja pinnoissa.
Pahvilapset ja muut valjua viivastoa.
Mielestäni.
EDIT: Mutta en tietenkään vihaa Kovacsin sarjakuvia. (Otsikko saattaa antaa väärän mielikuvan)
-
En vihaa, mutta Tenavista ja "taide"-sarjakuvista en pidä.
-
Tässä joku vuosi sitten ilmaisjakeluna helsinkiläisravintoloissa levitetty Dodger-läpyskä oli niin hirveätä huttua että...
-
Tässä joku vuosi sitten ilmaisjakeluna helsinkiläisravintoloissa levitetty Dodger-läpyskä oli niin hirveätä huttua että...
Toinen numero oli jo aika roimasti parempi, mukana oli nimekkäitä tekijöitäkin. Kolmatta numeroa ei oo näkynyt?
-
Dodgerin tilannetta olen mielenkiinnolla seurannut. Siellä kotisivulla on samat mobiilipelit olleet jo joulukuusta saakka. Foorumi oli jossain välissä, mutta poistettiin sittemmin. Jotain nettisivustoakin lupailivat, mutta hiljaista on ollut...
Kieltämättä antavat dodgerlaiset tällä status quollaan itsestään melkoisen pimeän vaikutelman. Huhuu?
-
Ekassa Dodgerissa oli se loistava piirtäjä, Jan Lindström(?).
Töitänsä on ollut Hesarissa ja Iltalehdessä.
Juonet olivat mitä olivat.
-
Just pari päivää sitten pohdin, että onkohan siitä Dodgerista tullu mitään. Eikä näköjään ole... Tavallaan sääli, sillä idea oli hyvä, vaikka toteutus oli ihan luvattoman huono. Kakkosta tosin en ole nähny, joten en tiedä, kuinka paljon petrasi ykkösestä...
-
Kakkosnumeroa, puhumattakaan kolmosesta, en ole minäkään nähnyt. Hyvä jos jotain parannusta on tullut. Ekan numeron sarjikset olivat poikkeuksetta täysin lukukelvottomia :P
Jan Lindström on ihan jees piirtäjä, mutta ärsyttää, kun sen kuvia on ihan joka lehdessä. Tai sitten minä satun vaan lukemaan kaikkia lehtiä joihin se piirtää (mahdollinen vaihtoehto). Kun se nyt tuntuu pyörivän Helsingin punavihreissä kulttuuripiireissä niin kuvituksiin törmää Hesarin lisäksi Ylioppilaslehdessä, Voimassa, Liberossa, Sarjainfossa ja jopa Helsingin yliopiston vaaleissa vihreiden tai sitvasin tms. vaalilehdessä (saatan muistaa väärin). Ja kun tyyli on jokseenkin helposti tunnistettava niin tulee ähky. En tykkää.
-
Jan Lindström on ihan jees piirtäjä, Ja kun tyyli on jokseenkin helposti tunnistettava niin tulee ähky. En tykkää.
Musta taas tuntuu hyvältä, että taiteilijalla on töitä.
-
Tännekin jotain...
Jos jotakin inhoan niin nykyisin Harald Hirmuista kun Chris "Dikin poika" Browne on puikoissa. Ne "ideat" on niin huonoja! Luen yleensäkin sanomalehdistä kaikki muut sarjakuvat paitsi Harald Hirmuisen, Karvisen (fyi fan) ja sen Me Muut vai mikä se nyt oli...
-
Me muut ilmestyykin juuri kohtapuoleen kokoelmakirjana!
-
Huonoista HS-sarjakuvista tuli mieleen: netistä löysin vuosia sitten, vahingossa, loistavan, tuntemattomaksi jääneen suomalaistekijän lyijykynätekniikalla tekemän sarjakuvan, jossa Harald Hirmuinen ja joku toinen Hesarin sarjissankari hyökkäävät ruuduistaan ja pieksevät postimies Niilon.
Sääli etten löydä sitä enää millään. Kuka lie ollut moisen tekijä, oli nimittäin erittäin osaavaa jälkeä?
-
Mika Mokanen. Ei vaan iske. Ei millään.
-
Vihaan aika pirusti muuten marsupilamia. Se johtuu aikapitkälle tvanimaatiosta kylläkin, mutta mitäs sitten rasittava pikku....
-
Jostain syystä ylistetyn, palkitun ja palvotun Kovácsin tyyli ärsyttää minua. Hahmot ovat poikkeuksetta vastenmielisen näköisiä ja ne kaikki mutkalla olevat kädet ja muut... ögh!
Komppaan. Ihan hyviä idoita ja käsikirjoituksia löytyy vaikka kuinka pirusti (no on siellä pari huonoakin), mutta tyyli sattuu silmään vaan niin pahasti, etten mielelläni Kovácsin tuotoksia lue. Yletön repulsiivisuus ei toimi sarjakuvien eduksi on se sitten tarkoituksellista tai ei :P
Monia ei tosin tunnu häiritsevän...
-
Tämä nykyinen ykkösinhokkihan löytyikin ihan kvaakin etusivun linkeistä:
http://chugworth.com/
en halua edes tietää millainen itseään täynnä oleva mulkvisti tätä tekee. Hyvän näköinen sarjakuva, mutta ne henkilöt ja tapahtumat...jos Chugworthin henkilöitä edes tapettaisiin välillä, mutta ei :(
-
Toden totta, jumalaton pissis stringit näkyvissä ulomman vaatekerroksen alta, näitä näkee jo liiaksi luonnossakin.
-
Toden totta, jumalaton pissis stringit näkyvissä ulomman vaatekerroksen alta, näitä näkee jo liiaksi luonnossakin.
Joo no ei se niin...(vai oliko tuo nyt salaironiaa)..vaan se, että vastenmieliset idiootit vittuilevat toisilleen tylsämielisesti maailman yhdentekevimmistä asioista. Kohta 200 stripin verran.
-
Inhoan ao. ihmistyyppiä. Ja sitten vielä tuo pseudomangatyyli, antakaa japanilaisten pitää oma kuvallinen ilmaisunsa ja käyttäkää te omaanne, kun se nyt on jokatapauksessa aina hengetöntä kopiontia.
-
Jos puhutaan oikein puhtaan kauniista kaiken täyttävästä vihasta jotain sarjakuvaa kohtaan, niin kyllä tällainen arvonimi pitää antaa Velholle. Olen lukenut satoja ja taas satoja strippejä ja en usko että Velho on saanut koskaan minua edes hymyilemään. Valitettavasti se vain vie tilaa muilta sarjakuvilta pilaten samalla muutenkin sarjakuvien mainetta aktiivisesti seuraamassani sanomalehdessä.
Jos Velho on joskus mahdollisesti jopa ollut vähän hauska niin sitä se ei ole ollut pitkään, pitkään, pitkään aikaan. Tuntuuko Pulteri väsähtäneeltä? Entäs Karvinen tai Masi? Kaikki ratkiriemukkaita Velhoon verrattuna.
Kuuleeko Velhon tekijä. Lopeta. Lopeta! LOPETA!!! Kaikkea tehtyä vahinkoa ei enää voida korvata, mutta jokainen strippi tätä roskaa on rikos ihmiskuntaa kohtaan.
Sitten kun se on vielä huonosti piirretty...
Sivuhuomiona, että tämä vihaketju on jo yli puolet pidempi kuin rakkausketju.
-
Olet väärässä arvon OlliH. Wizard of Id on päinvastoin yksi parhaista nykystrippisarjakuvista. Kohtalaisen pitkään ikään nähden sarjan huumori on pysynyt yllättävän tuoreena ja tasaisen varmasti ah niin ilkeänä. Kaavamainenhan sarja on kuin mikä eikä ihan aina terävimmillään, mutta hei, muutama täysosuma silloin tällöin on paljon enemmän kuin mihin moni muu sarja kuunaan kykenee. Mitä piirustusjälkeen tulee, se on minusta lähinnä nerokasta ja pysynyt elävänä koko ajan (mitä ei taaskaan voi sanoa juuri mistään muusta sarjasta).
Ilta-Sanomille kun tuli sarjakuvia tekstattua niin Kamujen lisäksi ainoa sarja joka minua jaksoi viihdyttää oli ehdottomasti Velho. Muutaman kerran pelastui työpäivä kun törmäsi tuolilta tiputtavaan strippiin ja suomentaja Tolvasellekin piti joskus soittaa onnistuneesta käännöksestä (Velhohan käsittelee usein ajankohtaisia ilmiöitä tai sisältää hyvinkin vaikeasti käännettäviä sanaleikkejä).
Ajattelin kaivaa netistä jonkun edustavan näytteen sarjan omalaatuisesta huumorista eikä oikeastaan tarvinnut ensimmäistä strippiä pidemmälle mennä. Hohohoho.
(http://www.creators.com/0306/wiz/wiz0309g.gif)
-
Komppaan. Ihan hyviä idoita ja käsikirjoituksia löytyy vaikka kuinka pirusti (no on siellä pari huonoakin), mutta tyyli sattuu silmään vaan niin pahasti, etten mielelläni Kovácsin tuotoksia lue. Yletön repulsiivisuus ei toimi sarjakuvien eduksi on se sitten tarkoituksellista tai ei :P
Monia ei tosin tunnu häiritsevän...
Juu näin ne maut vaihtelevat. Minun mielestäni Kati piirtää lähes jumalaisesti mutta tarinoiden ja kerronnan puolella olisi vielä parannettavaa. Kati on loistava taiteilija mutta sarjakuvat eivät ehkä ole ihan hänen ominta alaansa.
-
Velhon suhteen kallistun kyllä ehdottomasti Kaltsun kannalle. Joku vuosi sitten Egmont julkaisi Velho-alpparin Kainuun murteella... höh... mielelläni kyllä lukisin kunnon kokoelman ihan perus-suomeksikin.
Tämä tosin johtaa taas mieliaiheeseeni huumorin tekemisen ongelmista. Huumori perustuu niin tunteenomaiseen reaktioon, että siinä on vaikea pelata varman päälle. Juttu naurattaa... tai ei naurata. Mikä naurattaa yhtä, ei välttämättä naurata toista. Ja ellei naurata, "vitsiä" on ihan turha ryhtyä selittämään, se yleensä vain pahentaa asiaa.
Makuja on monia, onneksi.
-
Huumorihan on toki vaikea laji. Ja koska tässä lajissa on niin helppo epäonnistua niin en ole strippisarjakuvasta juurikaan ollut kiinnostunut sitten Lassien ja Leevien.
Jos Velholla olisi edes niitä muutamia täysosumia niin se pääsisi luokituksessani samalla bulkkitasolle Karvisen kanssa. Mutta kun ei. Sellaista strippisarjaa en tiedäkään joka ei pääsisi vähintään joka toinen kerta tuollaista "nainen on sika" (osa 273) -tasoa korkeammalle - ei niin etteikö tuokin olisi ollut Velhoja paremmasta päästä.
Sen kyllä toki voin myöntää, että kääntäminen voi viedä osan Velhon "huumorista", mutta tämähän ei ole mikään puolustus niin kauan kuin sitä kuitenkin käännettynä julkaisevat.
Täytyypä katsoa jos noita murrealppareita saisi jostain alennuskorista. Tuollaisen polttaminen kuullostaisi tehokkaalta sielunhoidolta.
Nämähän eivät muuten ole makuasioita vaan tunneasioita, kun tässä vihaketjussa ollaan.
-
Sanoma Oy on julkaissut kaksi albbaria (ts. liparemuotoista) Velhoista, niiltä ajoilta jolloin Idin Velho oli vielä Velho eikä vain Idioottimainen: Velho 1-2. Sanoma Osakeyhtiö 1970. Murre-ablumi on Näläkämoan noeta. Velho kaenuuksi. Egmont 2001.
Pulterikin oli 70-luvun suomennospokkareissa vielä aivan ehoton, mutta se on paljolti suomentajan ansiota, olen havainnut, kun lopulta sain alkukielisiä sarjoja luettavakseni.
Mutta onneksi ihan kauheinta jenkkisanomalehtitauhkaa ei suomexi ilmestykään, Ruususetkin (Rose is rose) jäi onneksi yhteen vihkoseen.
-
Viivi ja Wagner, aivan kamalaa sotkua ja surkeita "vitsejä". Arghhhhh!
-
Mikään sarjis ei ole niin huono,juoneton,yli lapsellinen ikäluokkaa kohden,tyhmä ja liian mainostettu kuin Digimon!!! >:(
-
En nyt varsinaisesti vihaa mitään jos se ei suoranaisesti häiritse minua. Mutta raivostuttavan huono sarjakuva on ajoittain Lapin-Kansassakin julkaistu Retu. Requiescat in pace Alex Graham mutta en minä vain pidä siitä sarjakuvasta.
-
Olen saanut uuden vihamiehen sarjakuvamaailmassa! Kalle Kehveliä olen haukustellut Kvaakissa aiemminkin, tiedä vaikka tässä threadissakin? Kuitenkin; hollantilaisen Peter de Witin sarjakuvastrippisarja "Sigmund" on aika tasan hirveintä tavaraa, jota olen terveenä tai sairaana lukenut. Ikinä. Missään. Piirrosjälki on kamalaa, strippien ideat ovat huonompia kuin oman Pöllö-sarjakuvani.
Alla malliesimerkki Sigmundin loistokkuudesta.
(http://www.lambiek.net/wit_expo/artwork/wit_sigmund_depressed.gif)
-
*luki topiccia ja puolet kaikista sarjisnimistä olivat ihan tuntemattomia* Olen syntynyt selkeästi väärällä aikakaudella :D
No mutta, minulla ei vihaa yhtään sarjakuvaa kohtaan tällä hetkellä ole mutta paljon on sellaisia mitä en jaksaisi yksinkertaisesti lukea sivua tai paria enempää ja tämän kohtalon on kokenut niin moni sarjakuva etten jaksa kaikkia listata mutta useimmat luokkaa tex willer/korkeajännitys/nastamuumio/tartsan jäävät vaille mielenkiintoani. Mutta en väitä että ne olisivat mitenkään huonoja, olen vain tottunut erilaisten tyylilajien lukemiseen kuin mitä ne edustavat ^^'
-
Nana's Everyday Life ilmeisesti nauttii jonkinlaista suosiota otakupiireissä. Itse taidan kyllä olla lähempänä erään ystäväni kommenttia: "Minusta Nanan summaa hyvin tämä: http://manga.clone-army.org/nana/nana_life_011.jpg. Ja vastaus on, että EI. TÄMÄ EI OLE KOMEDIAA. Tekijä pitäisi tappaa.". Ko. hakemistossa on strippiä enemmän, alkua voi kätevästi(?) lukea tästä: http://www.elfenlied.net/strips.html
Myöskään Tomoyo42's Roomia en ole lukenut kuin pari strippiä, mutta taidan Vihata sitä jo valmiiksi.
http://manga.clone-army.org/t42r.php?page=68
Näitä linkkejä ei suositella naisille, lapsille eikä palvelusväellekään. Eikä oikein kenellekään muullekaan.
-
Myöskään Tomoyo42's Roomia en ole lukenut kuin pari strippiä, mutta taidan Vihata sitä jo valmiiksi.
http://manga.clone-army.org/t42r.php?page=68
Näitä linkkejä ei suositella naisille, lapsille eikä palvelusväellekään. Eikä oikein kenellekään muullekaan.
Hei! Irrationaalista vihaa!
Tomoyo42's Room on yksi parhaista nettisarjakuvista ikinä! Joo, ei sitä suositella naisille, lapsille, palvelusväelle eikä oikeastaan kenellekään muullekaan, mutta jos sattuu tykkäämään semmoisesta Sexy Losers -henkisestä kummallisuudesta eikä kaihda kakaroita tahi kakkaa (tai niitä yhdessä), on mahdollisuus, että sarja maistuu mukavalta.
http://manga.clone-army.org/t42r.php?page=127 esimerkiksi. Edellä mainituin järkytysvaroituksin.
-
Ei rankistelussa mitään vikaa, mutta tossa tomoyo42'ssa tuntuu olevan yhtä paljon ideaa kuin Terhon pilapiirroksessa oli huonona päivänä. Että yks on niinku vammanen ja muut ei otakaan sitä megeen..maailma on niinku julma! Ja isä onkin...pedofiili! Onkohan noissa stripeissä vielä pappeja jotka onkin oikeasti pervoja? Universumin vanhinta tavaraa, mutta jos se lukijakuntaansa lämmittää ni mikäs siinä.
-
<snip>http://manga.clone-army.org/t42r.php?page=127 esimerkiksi. Edellä mainituin järkytysvaroituksin.
Katsoin sivua. Vatsaa vääntää.
-
http://manga.clone-army.org/t42r.php?page=127 esimerkiksi. Edellä mainituin järkytysvaroituksin.
Katsoin sivua. Vatsaa vääntää.
Niin vääntää, kun naurattaa niin pirusti! Kiitos Vesapaille päivän pelastamisesta. Sarjakuva on täysin sekopäille, siis minulle.
-
Tuli mieleen kirja 101 Uses for a Dead Cat.
http://www.undergroundhumor.com/books/sneakapeek/101udc_sample3.htm#sample3
-
Onhan nihilismissä satunnainen viehätyksensä. Mutta kyllä noitakin (siis noita animeja) kun lukee useamman peräkkäin niin haukotusta pukkaa.
Juu, olen selvästikin strippisarjakuvan vastustaja. Melkein sitten mielummin yhden kuvan pilapiirroksia (esim. Juntunen tai Larson).
-
Hauskojahan nuo on. Pienissä erissä tosin, kuten stripit yleensäkin.
-
Mua on aina ärsyttänyt Hämähäkkimiehen kloonisaaga.
Varsinaisista sarjoista ei tule mieleen...
-
No en oikeastaan ole törmännyt sarjakuvaan mitä vihaisin mutta Mailman vahvin nalle on surkea,ja jos vaikka jostain ihme perheestä tehtäisiin sarjakuva (vai onko jo) niin se olisi luultavasti P**** Ja tämä Itsevaltiaat sarjakuva...Eih,siitä en oikein pidä...Se ei ole kunnon piirretty sarjakuva,tollasia screenshotteja
suoraan ohjelmasta...
Karvinen on liian paljon samassa huoneessa oleskelua,mutta kai se on se ideakin ::)
Aku ankan Jutut tuntuvat liian lukijan "aliarvioinnilta" liian yksinkertaiset ja """""hauskat""""" tarinat,ja sekin on alkanut toistaa itseänsä...Veli repolainen (tai joku) ottaa kiinni veli-kanin sitten tulee veli-nalle ja mokaa kaiken,sitten veli-kani pääsee pomppimaan iloisena tappura pensaaseen(?!)
Että aku ankkaankin alkaa hiljalleen leipääntymää...
Sitten...Yleensä rakastan marvel sarjakuvia mutta tämä G.I joe(?) on aivan karmea,en kyllä ole varma onko se marvelin tuotantoa.
Superman jota ei toivottavasti enää suomessa julkaista,oli niin ärsyttävää matskua,kun tämä clark kent on vahingoittumaton ja muuta....Siitä kertova tv sarja Smallville on huomattavasti nautinnollisempi.
Transformers armada (vai mikä ikinä onkaan) on ihan hirveä keksintö,tv sarjaa myöten...
Dragon Ball Z Kyllä tässä mangan mainetta pilataan...Mangan pitää olla erilaista...Ja sitten näissä on se "lue takaa päin" juttu...jippii!
Olen varma että suurin osa suomalais lukijoista olisi huomattavasti tyytyväisempi normaalin jutun kanssa...Mutta minun käsittääkseni näitä ei enää julkaista (?)
Korkeajännitys en vain pidä siitä,liian kuivaa luettavaa...liian pieni sivu koko...liian täyteen tuherretut ruudut.
JEPS!eiköhän tämä riittänyt,siinä oli sarjakuvia joista en pidä.
Hyvää illanjatkoa!
-
Mailman vahvin nalle on surkea
...
Ja tämä Itsevaltiaat sarjakuva... Se ei ole kunnon piirretty sarjakuva,tollasia screenshotteja
...
Karvinen
...
Aku ankan Jutut tuntuvat liian lukijan "aliarvioinnilta" liian yksinkertaiset ja """""hauskat""""" tarinat,ja sekin on alkanut toistaa itseänsä...
...
Superman jota ei toivottavasti enää suomessa julkaista,oli niin ärsyttävää matskua,kun tämä clark kent on vahingoittumaton ja muuta...
Korkeajännitys en vain pidä siitä,liian kuivaa luettavaa...liian pieni sivu koko...liian täyteen tuherretut ruudut.
Jaan makusi. Kumma ettei Davies ole koskaan tullut katsoneeksi kissaa, Karvinen ei ole kissa.
Akuankka alkoi toistaa itseään jo 70-luvulla. Pepi sai ihon kananlihalle.
Supersankarien lähtökohtakin on ällöttävä, demokraattisen ajattelutavan vastainen. Todellinen voima on yhteistoimintaa ja järjenkäyttöä. Amerikkalaiset ansaitsevat saada itseltään turpiinsa.
-
Korkeajännitys en vain pidä siitä,liian kuivaa luettavaa...liian pieni sivu koko...liian täyteen tuherretut ruudut.
Karvisesta, Itse valtiaista ja jossain määrin myös Akusta olen samaa mieltä kanssasi, loppuihin en ole tutustunut pintaa syvemmältä, mutta tämä Korkeajännitys... Itselleni ne toimivat yleensä aina hyvin. Tarinat toistavat toki samaa kaavaa ja piirrosjälki on välillä ala-arvoista (toisinaan taas erinomaista), mutta minulle Korkkarit ovat aina edustaneet rentouttavaa aivot narikkaan-tyylistä viihdettä juuri sopivan kokoisissa paketeissa. Tahaton komiikkakin ikään kuin kuuluu asiaan.
-
Jaa-a mikähän voisi olla? Marvelin ultimaitti-sarjat ainakin ottavat päähän todella kovasti. Tietenkin vanhojen sarjakuvien pitää uusiutua, ettei tahkota samoista lähtökohdista 40 vuotta, mutta jotenkin mie en vain ole tähän uusiutumiseen tyytyväinen.
-
Vaikket Aku Ankasta pidäkään, silti luet sitä? Tuo Veli Kanin orjantappurapensasjuttu oli viimeisimmässä numerossa.
Juu,luen akua ja sitä on ihan liikakin kaapisaa,kun on tullut saatua ties mistä..
Niin oli viimeisimmässä numerossa,mutta onpa samaa ollut aikaisemminkin.
Pepi sai ihon kananlihalle.
Supersankarien lähtökohtakin on ällöttävä
Juu,toi Pepi on kyllä ihan karmeaa materiaalia,mutta noista supersankareista...en sano että kaikki olisivat huonoja (esim hämis on paras).
Pari oikaisua: A-Ha:lle:
Teräsmies ei ole enää yhtä haavoittumaton ja voimiakin on hillitty. Tämä tapahtui jo 20 vuotta sitten. Smallville-sarjan idea on kopioitu uudistuneesta Teräsmiehestä. Vanhasta muistuttaa Lex Luthor joka oli siis vanhassa Teräsmiehessä Clarkin lapsuudenystävä. Uudessa ei ole ollut, vaikka minisarja Birthright muuttikin sen tv-sarjan tapaiseksi. Mutta kun tv-sarja hiipuu, otetaan taas edellinen, toimivaksi osoittautunut, konsepti käyttöön.
Dragon Ball ilmestyy edelleen kohusta huolimatta.
G.I.Joeta julkaisi Marvel lisenssillä mutta ovat sitä muutkin yhtiöt tehneet. Marvelin hahmoista ei ole kysymys.
Kiitos tästä tietopaketista! ;D
-
Masi on ehdoton inhokkini. Harald Hirmuinen on myös turha.
-
Vaikket Aku Ankasta pidäkään, silti luet sitä? Tuo Veli Kanin orjantappurapensasjuttu oli viimeisimmässä numerossa.
Jaha, siinäkin on siis palattu juurille. Tuostahan kaikki alkoi. "Mitä tahansa, kunhan ette paiskaa minua orjantappurapensaaseen," toisteli Veli Kani jo alkuperäisessä kansansadussa.
Mikä juuri nyt on kehnoa ja inhottavaa, no, yligraafiset mutta sisällöttömät supersankarisarjat ovat aina kuvottavia, kuten nyt vaikka Superman: True Brit. Joka toisaalta oli harvinaisen kehnoa jälkeä jopa Byrneltä.
-
Jaha, siinäkin on siis palattu juurille. Tuostahan kaikki alkoi. "Mitä tahansa, kunhan ette paiskaa minua orjantappurapensaaseen," toisteli Veli Kani jo alkuperäisessä kansansadussa.
Minä kyllä ihmettelin, että miksi ei Aku Ankka -lehdessä ollut mitään jännittävää taustatietoja lukijoille, tuo "tar baby"-osuus kun on löytyy itse elokuvasta Song of the South, missä nuo hahmot debytoivat aikanaan valkokankaalla... Elokuva on muuten tulossa vihdoinkin Ameriiikassa ihan ensimmäistä kertaa DVD-julkaisuna. Kotivideona sitä ei aikaisemmin ole saanut, liian arka aihe tuo orjuus..
-
Minä kyllä ihmettelin, että miksi ei Aku Ankka -lehdessä ollut mitään jännittävää taustatietoja lukijoille, tuo "tar baby"-osuus kun on löytyy itse elokuvasta Song of the South, missä nuo hahmot debytoivat aikanaan valkokankaalla... Elokuva on muuten tulossa vihdoinkin Ameriiikassa ihan ensimmäistä kertaa DVD-julkaisuna. Kotivideona sitä ei aikaisemmin ole saanut, liian arka aihe tuo orjuus..
Elokuva perustui tietenkin kirjaan Uncle Remus, kts. http://www.en.utexas.edu/amlit/amlitprivate/texts/remus.htm.
Pieni ote (ei mitenkään helppolukuista):
"Co'se Brer Fox wnater hurt Brer Rabbit bad ez he kin, so he cotch 'im by de
behime legs en slung 'im right in de middle er de brierpatch. dar wuz a
considerbul flutter whar Brer Rabbit struck de bushes, en Brer Fox sorter
hang 'roun' fer ter see w'at wuz gwinter happen. Bimeby he hear somebody
call im, en way up de hill he see Brer Rabbit settin' crosslegged on a
chinkapin log koamin' de pitch outen his har wid a chip. Den Brer Fox know
dat he bin swop off mighty bad. Brer Rabbit wuz bleedzed fer ter fling back
some er his sass, en he holler out: 'Bred en bawn in a brier-patch, Brer Fox--bred en bawn in a brier-patch!' en wid dat he skip out des ez lively as a cricket in de embers."
-
Kaikki supersankareista kertovat sarjakuvat (Teräsmies, Mustanaamio, Hämähäkkimies et cetera) eivät koskaan ole olleet sydäntäni lähellä. En tiedä miksi, jotenkin vain ne tuntuvat tylsiltä ja turhilta.
Kärjessä taas minulla on enimmäkseen René Goscinnyn luomia sarjakuvia (Asterix, Lucky Luke, Ahmed Ahne) mutta myös Aku Ankkaa, Karvista ja muita tulee hieman luettua.
-
No nyt alkaa olla inhokki toi Pojun remmissä...on välillä aika helvetin valjua menoa.
-
Jos aletaan tosissaan mollaamaan lapsille tarkoitettua materiaalia;
niin uusi Bionicle-sarjakuva oli aivan perheestä.
-
Keskellä yötä on täysin järkevää kirjoittaa tuntemuksistaan Internetin uumenissa. Siispä nakuttelen näppäimistöä ja kittaan viininjämiä.
Tämä keskustelu sai minut ajattelemaan HETI muutamia sarjakuvia. Sellaisia, kuten strippisarjakuvan Terri Sciavo, Harald Hirmuinen. Tai samalla oikeutuksella Masi tai Punasulka. Päällimmäisenä vihalistalla on kuitenkin jo ketjun alussa mainittu Kalle Kehveli. Syytkin ovat samantapaiset: 1) ko. sarjis on liian sovinistinen voidakseen ilmestyä 50-luvun ulkopuolisessa maailmassa ja 2) se on piirretty inhottavalla tyylillä. Letkut irti, sanon ma!
Stripit sinänsä, edes ikivanhat, eivät ole automaattisesti huonoja. Seurassa jostain Suomen sodasta 1808 alkaen ilmestynyt Matti Mainio & Jussi Juonio toimii edelleen omassa viitekehyksessään. Sen vitsit perustuvat puhtaasti slapstickiin ja ovat siten ajattomia.
-
Vihata on kovin voimakas ilmaisu. En "vihaa" yhtään sarjakuvaa. Inhoaminen taas onnistuu. Esim. inhoan uutta X-Meniä vaikka olen hankkinut ekan sarjan kaikki lehdet numeroon 380 asti ja uuden numeroon 99 asti; näiden jälkeen tuli "Revolution" joka mullisti X-maaliman ja vatsani. Claremont katkaisi napanuoran niin tehokkaasti että sen jälkeen en ole nähnyt mitään yhtymäkohtia nuoruuteni Ryhmä-X:ään vaan suhtaudun koko paskaan eräänlaisena "Ultimate"-sarjana jossa kaikki on toisin (eikä vanhoja tapahtumia tai tapoja muisteta lain).
-
Minä en ole muistaakseni ikinä lukenut toimintasankarisarjakuvia (paitsi Don Rosan Captain Kentuckyä, jos sitä voi sellaiseksi sanoa). En pidä ollenkaan myöskään Dragonballista.
-
Mika Mokanen. Sarjakuvan pitää olla piirretty, ei liukuhihnalta putoileva. Sarjakuvan pitää lähteä tekijän tarpeesta kertoa, ei tekijän halveksinnasta yleisöä kohtaan.
Rieku ja Raiku. Helppo raha naurattaa, mutta Me-lehti menee suoraan roskiin kunnioituksesta Mämmilää kohtaan.
-
Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin jo mainittu Baby Blues, Poju, Teinileena jne. hajuttomat ja mauttomat jenkkiläiset sanomalehtisarjakuvat.
Ja tietenkin se Karvinen. Pidin sitä joskus (lapsena) hauskana, mutta nyt kun noita uudempia strippejä on taas tullut silmäiltyä, niin on kyllä huomannut kuinka itseään huonoa ja itseääntoistavaa se on. Aivan kuten Maddox asian tiivistikin, stripit perustuvat yleensä siihen että Karvinen syö jotain ja Esko huutaa tälle. Tosin näitä kymmenien vuosien ajan jatkuneita vastaavanlaisia sarjakuvia tuntuukin vaivaavan yleensä sama vika. Ilmeisesti tekijöitä ei enää kiinnosta edes yrittää keksiä hyviä ja uusia juttuja kun tärkeintä on se, että sarjakuva vain jatkuu ja jatkuu jotta oheistuotteita myytäisiin yhä entiseen tahtiin.
Nemiä vihasin joskus, pidin sitä lähinnä 14-vuotiaille 69 Eyes-faneille suunnattuna mukarankisteluna, mutta viimeaikoina on tullut tutustuttua kyseiseen sarjakuvaan vähän paremmin ja huomattua että kyllähän se sisältää ihan hauskojakin juttuja, en tiedä onko vika sitten ollut minussa vai onko tekijä skarpannut nihkeän alun jälkeen. Jokatapauksessa kovin viinaanmenevä päähenkilö suositussa sanomalehtisarjakuvassa on aina plussaa.
-
Rieku ja Raiku. Helppo raha naurattaa, mutta Me-lehti menee suoraan roskiin kunnioituksesta Mämmilää kohtaan.
Harmittaa aika paljon kyllä alkutuotannossa varsin mainion R&R:n nössööntyminen, sarjahan on jo huomattavasti rauhallisempi kuin parodiansa kohde! Ja minä en sentään yleensä rankistelua pahemmin palvo.
Mistä puheen ollen: huomasin vihaavani Preacheriä. Ei pelkästään (joskin lähinnä) se teksasilainen arvomaailma vaan väärien ihmisten tappaminen ja henkiinherättely, tarpeeton ihmissuhdevatvonta, sekä ne kolme ilmettä jotka Dillon osaa piirtää. Toisaalta satunnaisesti sarjassa on huippua kamaakin, joten jonkinlaisesta viha-rakkaudesta siis kyse.
-
sekä ne kolme ilmettä jotka Dillon osaa piirtää.
Saisiko näistä ihan listan? Pisti niin miettimään mihin olet ne rajannut.
-
Marsalkka Laki (Marshal Law) on niin huonosti tehty että..........
-
Saisiko näistä ihan listan? Pisti niin miettimään mihin olet ne rajannut.
Hmm... yksi on se hymy jossa voi laittaa kolikon hampaiden väliin. Yksi on sitten se murjotus jossa suupielet ovat alaspäin (Saint of Killersillä jatkuvasti, Starrilla yleensä). Kolmantena sitten vaikka se vääntynyt irvistys kun joku ruumiinosa repeää irti, vaikka nämä taitavat olla vähän varioidumpia. Kaipa sitten on vielä neljäntenä sellaiset ilmeettömät perusilmeet. Lähinnä nuo kaksi ekaa vain ottavat päähän jo parin sadan sivun jälkeen.
Marsalkka Laki (Marshal Law) on niin huonosti tehty että..........
Oijoi, Marsalkka Lain kritisoiminenhan on jo klassikko. Varmasti haukutuin 50 sarjakuvasivua tässä maassa (tai onhan sitä kai enemmän, mutta eiköhän haukut perustu siihen yhteen suomalaiseen Marveliin). Itse kyllä lukeudun ehdottomasti kannattajiin.
-
Oijoi, Marsalkka Lain kritisoiminenhan on jo klassikko. Varmasti haukutuin 50 sarjakuvasivua tässä maassa (tai onhan sitä kai enemmän, mutta eiköhän haukut perustu siihen yhteen suomalaiseen Marveliin). Itse kyllä lukeudun ehdottomasti kannattajiin.
Marsalkka Lakihan on ihan perkeleen kova jätkä. Suosittelen muita myös tutustumaan muihin Laki julkaisuihin kuin pelkästään tuohon Marvelissa julkaistuun. Ihan laatukamaa ne on vaikka erilaisia ovatkin, jos joihinkin perus Marveleihin vertaa.
-
Kramppeja ja Nyrjähdyksiä. Erään Suomalaisen kaikki mangat, joita pelkään mainita, sillä en ole käykö hän täällä.
Mikä saa sut päättelemään että Pauli Kallio ja Mika Lietzen eivät kvaakkaisi? Eli anna mennä, kerro vihaamasi suomimanga!
-
Eihän tuo nyt ollu mitään! Noilla perusteluilla tulit haukkuneeksi puolet koko Suomen alternative-kentästä.
-
Fine, fine! Syytän sitten sinua jos minut pannataan täältä. Nice knowing you.
Mikä tahansa Rojun töistä... minuun ei vain iske se, että tehdään sarjakuvaa jossa on itse päähenkilönä. Insider vitsit tulisi jättää sellaiseksi.
Roju piirtää mangaa?
-
Vaikka Rojun tarinat ei ihan noin pahoiksi mene, niin ainakin hän näyttää olevansa ainoa täysijärkinen ja fiksu henkilö
Tuollaista vastakkainasettelua, mitkä itseäni ovat ärsyttäneet, on ollut häiritsevässä määrin Pauli Kallion uudemmassa tuotannossa. Lähinnä noissa Sarja-Infossa ja TV-lehdessä julkaistuissa sarjakuvissa. Tietenkin niissä on myös mukana itseironiaa, muttei tarpeeksi, jotta se sama konsepti innostaisi enää sadannessa kierrätyksessä.
Menetin hetkeksi uskoni kokonaan Pauliin, kunnes löysin hyllystäni ensimmäisen Kramppeja ja Nyrjähdyksiä- albumin. Ooh, oikeita oivalluksia ja elävää sisältöä. Nyt kun ikää on vähän karttunut, jotkut jutut avautuvat vielä paremmin. Ja kyllä, Christer Nuutinen on sen piirtäjistä suvereenisti paras, piirrokset synkkaavat yksi yhteen sisällön kanssa.
Dupuyn ja Berberianin "Päiväkirja Albumista" nökötti pidemmän tovin lukemattomana hyllyssäni. Olin sitä joskus aloittanut, jolloin kävi hermoille se Berberianin jälkiviisas diivailu tyyliin "olen-taiteilija-jota-kukaan-ei-ymmärrä-joten-voin-tehdä-kaikista-muista-litteitä-karikatyyrejä-ja-perustella-sen-rehellisyytenä-kärsin-kuin-jeesus" kirjan ensimmäisessä osiossa. Pääsin tällä kertaa sitä pidemmälle ja kyllähän niitä parempia vitsejä ja itsellenauramisiakin sitten tuli, kuten myös traagisempiakin elementtejä. Pitää varmaan tutustua Jeanin elämäänkin tässä kun ehtii.
En tiedä kuinka paljon olet Rojun tuotantoon perehtynyt, mutta kyllä niissä minusta paljon muitakin lähestymistapoja on löydettävissä. Jos joku juttu tuntuu jättäneen pysyvän arven, kehoittaisin lukemaan Killofferin omaelämänkerrallisia tarinoita, joissa Rojun hahmoon tulee myös heikkouksia. Olikohan yksi ainakin Napa kakkosessa, pitäisi löytyä kirjastosta. Tai vaikkapa hauska kuvaus Angoulemen reissusta Ville Rannan luonnoskirjasta:http://www.villeranta.com/luonnokset/ang0.html
Tässä olisi myös yksi esimerkki, jonka voi tulkita ylimieliseksi tärkeilyksi, mutta pikemminkin kyseessä on kuvaus siitä kuinka joutavista asoista voi saada hikeä pintaan. Hahmot on hassun joustavia.http://www.nbl.fi/~nbl436/
-
Vihaan yleisen epäselvästi "mukataidemaisestipiirrettyä" suomalaista ja
muunkin kielistä sarjakuvaa. Aivan perseestä!
Sarjakuva sarjakuvana ja taide taiteena.
Se on minun makuni ja se pysyy.
-
Oho, Rojun kotisivuja ei oltukaan eritelty. Tarkoitin sitä mielipideautomaatin ensimmäistä sivua. Jotenkin on jäänyt myös huomaamatta ne 12 muuta sivua, joihin pääsee klikkaamalla sarjakuvaa. Hieno poikkileikkaus Rojun urasta täytyy myöntää, vaikkakin toivoisi että sarjikset oltaisiin tallennettu isompaan kokoon. Nyt teksti on paikoin aika tihrua.
- Vihaan...(etsin viikonlopun lehdistä kuumeisesti jotain)...öööteuvolylyä....kivittäkää pan.sep.häm 050924 hus pois ruuduista
-
Laihosen ja Ludvigin laadusta puhuttaessa joudun jääväämään itseni, koska olen sen piirtäjä.
Miksikäs se ei enää ilmesty?
-
Kammotus!
Muunmuassa lehtipisteistä löytyvä Digimon-sarjakuvalehti.
Piirrokset ovat aivan kammottavia (manga on selvästi parempaa laatua mutta juoni aivan yhtä tyhjä kuin piirrossarjassakin).
Tai screenshoteista kootut sarjakuvat(kuten nämä Duel Mastersit ja Beybladet) - siis kaikki tuollainen lapsille suunnattu hengetön oheismateriaali. Niitä ei tueta.
Villivarsa- ja Hevoshullu-lehdissä ilmestyvissä sarjakuvissa on aina sama kaava.
On tyttö ja tämän hevonen. He ovat onnellisia. Sitten tulee pakollinen ongelma/onnettomuus/pahis, ja tyttö esim. menettää hevosen. Mutta sitten tyttö saa hevosensa takaisin, ja he ovat taas onnellisia.
Jessus.
Sitten on nämä korean näköiset mutta juoneltaan tyhjät viritelmät. Siis perusviihdettä. En vihaa, mutten myöskään erikoisemmin pidä niistä.
Witchblade/The Darkness on hyvä esimerkki. Olen erehtynyt ostamaan sitä pari numeroa ja kamalinta on kun juoni katkeaa dramaattisessa kohdassa (mitä Jackie löytääkään limbosta?! miten hänen isänsä kuoli?!) eikä se kuitenkaan jatku mitenkään henkeäsalpaavasti. Se vain polkee paikoillaan. Ja ai kato, Sarah Pezzini keikistelee puolialasti vaikka se ei mitenkään liity juoneen.
Tylsää.
Mitäs muita vielä... Liukuhihnatuotteet. Tai laaduton mainstreamp***a.
Esimerkiksi suurin osa mangasta(tai sarjakuvasta yleensä) joka pukkaa markkinoille (en ole tutustunut Narutoon tai Ragnarökiin eikä kiinnosta).
Väsähtäneet sanomalehtistripit.
Karvinen. Etenkin Karvinen. Miksei Jim Davis jo lopettaisi? Samat vitsit väännetty jo miljoonaan kertaan.
Vihaan.
-
Maailma- tai ainakin Suomi - on täynnä turhautuneita räpistelijöitä jotka eivät itse saa mitään kelvollista aikaiseksi mutta purputtavat mieluusti netissä miten kehnoja ja hengettömiä sarjixia toiset heidän mielestään tekevät.
Teollisesti tuotettu lastensarjakuva on se mikä itselläni mättää juuri nyt - luin puoli vuosikertaa Aku Ankkaa 2005, ja se jos mikä on hyvä esimerkki, että "teollistakin" sarjaa voi tehdä hyvin. Melko vähän on aivan ohityräyksiä päässyt lehden sivuille.
Mutta sitten ovat nämä samasta putkesta suolletut "varmat hittisarjat", kuten esmes elokuvien oheen rakennellut jatkopalikat... Simpson-sarjakuvat lienevät ainoita edes jotenkin onnistuneita. Niitäkään en kyllä mielelläni lue.
-
Taskukirjat viimeisen 10 vuoden aikana. Kumikalleja ja mitä perkeleen indiana hopoja, oksu! Kaikki manga, en vain käsitä sitä ylisöpöilyä ja vauhtiviivoja. Viivi ja Wagner, piirroksessa ei vikaa mutta ne "vitsit", herra-isä! Nämä tulivat nyt ekana mieleen ja tahdon myös sanoa että en näitä nyt vihaa, mutta en vaan niitä halua lukea ts. Ovat omasta mielestäni silkkaa guanoa! Bubbling under: Nykyiset marvelin ja dc:n bulkki super-sankari pieruilut.
-
Maailma- tai ainakin Suomi - on täynnä turhautuneita räpistelijöitä jotka eivät itse saa mitään kelvollista aikaiseksi mutta purputtavat mieluusti netissä miten kehnoja ja hengettömiä sarjixia toiset heidän mielestään tekevät.
Mutta kyllä kai negatiivista(kin) palautetta toisten tekemisistä saa antaa, vaikka itse ei pystyisikään piirtämään tai käsikirjoittamaan mitään vastaavaa? En minäkään osaa soittaa mitään instrumenttia, mutta luulen silti pystyväni erottamaan hyvän levyn huonosta.
-
Minä vihaan Viivi ja Wagner -sarjakuvaa. Wagner on ruma ja Viivi tyhmä ja sillä on tyhmät housut ja Wagnerilla ei oo paitaa päällä ja sillä on rumat korvat.
-
Sikasarjakuvia ei ole helppo tehdä. Ehkä Juba kuitenkin paremmin...
-
Sikasarjakuvia ei ole helppo tehdä. Ehkä Juba kuitenkin paremmin...
Minä vihaan Jubaakin kun se piirtää mun vihaamaa sarjakuvaa. :P
Hyh.
-
Wagnerilla ei oo paitaa päällä ja sillä on rumat korvat.
Mutta se sun sikahahmohan on ihan Wagnerin näköinen. Vihaatkos sitäkin?
-
Henkilö kykenee arvostelmien tekoon, vaikkei osaa ihmeemmin piirtää, kirjoittaa, säveltää tai soittaa. Kokemus on opettanut häntä tekemään erotteluita yhä tarkemmin.
Aivan samaa mieltä.
Avainkysymys onkin: Miksi tällainen henkilö kaikesta huolimatta saattaa hakeutua vapaaehtoisesti kuuntelemaan toistamiseen tuota ruostunutta Neilia, tai lukemaan tuota parhaat päivänsä ohittanutta random-sarjista? Miksi hän tämän turhan tekonsa jälkeen tuhlaa vielä enemmän aikaansa ja alkaa purkaa esteettistä mielipahaansa julkisella paikalla? Ja miksi hän purkauksen jälkeen palaa takaisin Neilin ja random-sarjiksen pariiin? Miksei hän suosiolla keskity siihen musiikkiin ja siihen sarjakuvaan, jonka äärellä hän todella saa esteettistä mielihyvää?
Jos vaikka erehdyn ostamaan Neil Youngin uuden levyn / jonkun random-sarjakuvan vaikkapa tekijän vanhojen meriittien perusteella ja se osoittautuukin täydeksi rimanalitukseksi, niin kaipa se tuppaa harmittamaan. Sitten törmään muutamaan samanhenkiseen harrastajaan, joiden kanssa sitten voidaan vaihtaa mielipiteitä tuosta nimenomaisesta tuotoksesta.
"Esteettinen mielipahan purkaminen" on yksinkertaisesti ajanvietteeksi tarkoitettua mielipiteiden vaihtoa, tapahtuipa se sitten kasvokkain tai verkossa, ja negatiivisten tunteiden julkituominen keskustelussa on mielestäni aivan suotavaa, etenkin jos mielipiteensä pystyy myös perustelemaan kunnolla.
Keskustelun jälkeen voi vaikkapa palata esteettistä mielihyvää aiheuttavien levyjen ja sarjakuvien pariin, mutta ehkäpä sille Neilille tai random-sarjakuvalle antaa myös uuden mahdollisuuden, mikäli keskustelukumppani on vaikka keksinyt siitä jonkun sellaisen pointin, jota ei itse ole tullut hoksanneeksi.
-
Mutta se sun sikahahmohan on ihan Wagnerin näköinen. Vihaatkos sitäkin?
EI YHTÄÄN sen näköinen ja kaikki mun kirjoja lukeneet voivat todistaa sen. Tämä ehdottomasti tappeluketjuun! TÄMÄ ON HENKILÖKOHTAINEN LOUKKAUS Kuinka saatoitkaan kirjoittaa noin. ?? ...ja minä kun luulin että olemme ystäviä :'(
-
EI YHTÄÄN sen näköinen ja kaikki mun kirjoja lukeneet voivat todistaa sen.
No ehkä sikasi on sitten kirjoissasi eri näköinen kuin vaikkapa netissä. Tietenkään sun sialla ei ole housuja, joka muuttaa vähän ulkoasua, mutta pää ja ilmeet ovat yleensä ihan samanlaisia. Itse asiassa tästä yksi kerta puhuttiin vaimonkin kanssa ja pohdittiin, että mikä yhteys sun sialla ja Wagnerilla oikeastaan on.
-
Mutta kyllä kai negatiivista(kin) palautetta toisten tekemisistä saa antaa, vaikka itse ei pystyisikään piirtämään tai käsikirjoittamaan mitään vastaavaa?
Tietysti saa, kunhan ei ole avoimen katkera = typerä.
Oikein huonot sarjat - joita ei voi oikein sarjakuviksi edes laskea, voivat olla loistavia, kunhan ne on tehty rehellisesti. Olipa sitten kyseessä tahallinen tai tahaton humoristisuus.
Itseäni nauratti kovasti stripintapainen, jossa kaksi äärettömän jäykästi huopatussilla piirrettyä äijää kertoo vanhaa vitsiä toisilleen: "Mun vaimoni on enkeli. - Ai mun elää vielä"
Tai rutasesti piirretty kuva, jossa porukkaa on hississä ja yksi hahmo tokasee: "Se on pakkanenkin laskemaan päin." Tähän vastaa toinen: "Elämmehän järjestäytyneessä yhteiskunnassa."
Joo, ei näitä voi tajuta täysin ellei näe. Pääasia että tekee eikä ruikuta.
-
No ehkä sikasi on sitten kirjoissasi eri näköinen kuin vaikkapa netissä. Tietenkään sun sialla ei ole housuja, joka muuttaa vähän ulkoasua, mutta pää ja ilmeet ovat yleensä ihan samanlaisia. Itse asiassa tästä yksi kerta puhuttiin vaimonkin kanssa ja pohdittiin, että mikä yhteys sun sialla ja Wagnerilla oikeastaan on.
Ei mitään yhteyttä hyvä Veli, ei mitään. Mun sika ei ole mikään tietty sika ja sen sukupuoleen lukija saa päättää vapaasti. Siinä ei osoitella parisuhdeongelmia eikä miestä/naista sormella. Mun sika on oikeasti älykäs ja tarina/vitsien aiheet vaihtelevat, eivätkä jauha samaa koko ajan. Olen saanut lukijoilta palautetta että tykkäävät just siitä yllätyksellisyydestä ja siitä, että on lupa käyttää omia aivojaankin, eikä tulla vain valmiiseen pöytään. En tiedä sitten mitä ne lukijat tuumivat jotka inhoavat mun possuja. Tervetuloa sanomaan, mielelläni otan infoa vastaan.
Sika syntyi siten, että eräs hyvä ystäväni halusi possuaiheisen piirroksen lahjaksi miehelleen. (Heillä oli jonkinlainen possu-insidevitsisysteemi) No, piirsin kuva jossa oli kaksi huonopiirrettyä sikaa ja siinä luki:
Olipa kerran sika
ja sika.
Hänen ystävänsä alkoivat kysellä saako noita piirroksia mistään, niin aloin tekemään eri aiheisia.. kuten Iik, minähän olen sika tms nollahuumoria. Piirroksia kyseltiin lisää ja aloin tekemään niistä kortteja joita laitoin myyntiin erääseen taidegalleriaan. Kortteja meni kivasti kaupaksi ja tein lisää. Sitten hoksasin että otanpa ja osallistun Kemin kilpailuun.. ja possut sijoittuvat jollekin palkinnolle. Taidemuseot kiinnostuivat possuista ja kortteja alkoi menemään kaupaksi enemmänkin, koostin niistä eka kirjan... joka myytiin Kiasmassa loippuun suht pian... sitten kustantaja tuli kysymään että tuu meille. Se siitä sian synnystä eikä Wagnerilla ole sen kanssa mitn tekemistä. Vaan Piitulla, tällä ystävällä joka eka kerran sian tilasi, sitä ennen olin vain piirtänyt söpöjä elukoita, kuten siilejä ja kettuja. Jos piirtäisin kissaa, se tietenkin muistuttaisi Karvista, jos ankkaa/sorsaa, se oisi sitten Akuankka, jos norsua, se olisi Pellefantti, jos mörköjä, ne olisivat Muumeja, jos ihmisiä, ne olisivat Maisaa ja Kaarinaa.... Ihan sama mitä piirtää, vertailukohtia löytyy.
-
En oikeasti jaksa muistella huonoja sarjakuvia sen suuremmin, mutta Karvisesta puhutaessa itselläni nousee verenpaine. Muistan kun vuosia sitten meille tuli Karvis-lehti ja oi sitä vitutuksen multihuipentumaa kun aina siellä välissä oli muutama sivu vanhoja strippejä! Sellainen on jo oikeasti törkeää, että pakkorahastetaan jo julkaistuilla sarjakuvilla ja tekijät aivan varmasti tajuavat, että jokainen on jo lukenut ne. Eri asia on vaikka Akussa ne uusinnat lukijoiden suosikeista, mutta jos minun täytyy pari vuotta lehteä tilattuani lukea samoja juttuja jotka lukevat vanhemmissa lehdissäni...Eijei, ei näin. :P
-
Taidemuseot kiinnostuivat possuista ja kortteja alkoi menemään kaupaksi enemmänkin, koostin niistä eka kirjan... joka myytiin Kiasmassa loippuun suht pian... sitten kustantaja tuli kysymään että tuu meille. Se siitä sian synnystä eikä Wagnerilla ole sen kanssa mitn tekemistä.
Paitsi se, että Viivi ja Wagner oli tuolloin sopivasti aloittanut sikabuumin sarjakuvissa. Suomalaisen lahjakirja-ostaja-älykkyyden arvioiden olen tasan varma, että Kiasmasssa moni osti kirjaasi, koska uskoi, että tää on nyt se sama possu kun on Hesarissa.* Usko huviksesi, äläkä jaksa aina vaan olla noin katkera.
*Näin kävi ainakin Julia Vuoren Sika-kirjojen kanssa. Mikäs siinä, koska hänen Sikansa on myös HS:ssa, NYTissä.
Seuraava sika Suomen markkinoille ryntää sitten kun Sammakko (jeespoks tätä faunan määrää) saa viimein julki "Helmiä Sioille" -albbarin. S. Pastisin sarja jakaa takuulla mielipiteitä, koska siinä piirros on todella akustista. Mutta jutut ovat loistavia.
-
Paitsi se, että Viivi ja Wagner oli tuolloin sopivasti aloittanut sikabuumin sarjakuvissa. Suomalaisen lahjakirja-ostaja-älykkyyden arvioiden olen tasan varma, että Kiasmasssa moni osti kirjaasi, koska uskoi, että tää on nyt se sama possu kun on Hesarissa.* Usko huviksesi, äläkä jaksa aina vaan olla noin katkera.
Kiasman henkilökunta voi tarvittaessa valaista sinulle asiaa tarkemmin, kirjani kannet saa asiakas vapaasti myös liikkeessä avata ja selata että onko Wagner. Itse olet katkera. En aliarvioi kirjojeni lukijoita, älä sinäkään.
-
Mun sika on oikeasti älykäs ja tarina/vitsien aiheet vaihtelevat, eivätkä jauha samaa koko ajan.
No jaa. Kyllä Viivi ja Wagner on selkeästi älykkäämpi.
Sinun sikasi vetoaa kyllä aaltomaljakkoväkeen joka simuloi huumorintajuisuutta.
-
No jaa. Kyllä Viivi ja Wagner on selkeästi älykkäämpi.
Sinun sikasi vetoaa kyllä aaltomaljakkoväkeen joka simuloi huumorintajuisuutta.
Menkää jo tappeluketjuun. ;)
Siat ovat aika geneerisiä otuksia. Kaikilla kärsä ja korvat. Luonne ratkaisee, eli antaa kaikkien sikojen kärsiä - ei kun kukkia.
Timo
-
kirjani kannet saa asiakas vapaasti myös liikkeessä avata ja selata että onko Wagner.
Sika kuin sika, ajattelevat useimmat. Turha potkia tutkainta vastaan. Mutta sen kyllä myönnän, että luonnossa tavattuna olet itse paljon nätimpi kuin Juba.
-
Täälläpäs on puhuttu paljon minusta...hehe heh..joos.
Itse en keksi nyt heti sarjakuvaa jota vihaan. Tietysti on gategorioita joista en pidä.
En pidä mangasta, en ole lukenut paljoa sitä, mutten pidä piirtotyylistä, kaikki on liian söpöä.
Ainiin, en pidä muumi sarjakuvista. Sori.
-
Toisaalta on outoa, jos ei kykene ilmaisemaan julkisesti juuri muuta kuin esteettisen mielipahan ilmauksia - ja samaan aikaan antaa mielikuvan, että kerää/harrastaa lähes yksinomaan tätä mielipahaa aiheuttavaa "juttua". Tällaiseen törmää yllättävän usein.
Olet ihan oikeassa. Kyllähän se on outoa, mikäli käyttää kaiken tarmonsa pelkästään negatiivisen palautteen antamiseen, mutta siitä ei ainakaan minun kommenteissani ollut kyse.
Tietysti saa, kunhan ei ole avoimen katkera = typerä... Pääasia että tekee eikä ruikuta.
Pelkästään sarjakuvan lukemiseen keskittyvänä kvaakkaajana veikkaisin, että aika harvalla meikäläisellä on koskaan ollut mitään syytä olla "avoimen katkera" yhdellekään sarjakuvataiteilijalle.
Negatiivista palautetta jaetaan ihan muista syistä (mistä nyt kukin pitää tai on pitämättä) kuin katkeruudesta. Lukijalta kenenkään menestys ei ole pois, päinvastoin, ja hyvistä sarjakuvista annetaan takuulla positiivisia kommentteja ihan täydestä sydämestä.
Ehkä katkeraa palautetta tulee sitten muilta piirtäjiltä ja käsikirjoittajilta?
Sinun sikasi vetoaa kyllä aaltomaljakkoväkeen joka simuloi huumorintajuisuutta.
"Huumorintajuisuutta simuloiva aaltomaljakkoväki" on kyllä hemmetin hyvä ja harvinaisen kuvaava ilmaus. ;D
Ja jottei väärinkäsityksiä pääsisi syntymään, niin todetaan vielä että pidän sekä Juban että Jaanan possuista.
-
No jaa. Kyllä Viivi ja Wagner on selkeästi älykkäämpi.
Sinun sikasi vetoaa kyllä aaltomaljakkoväkeen joka simuloi huumorintajuisuutta.
Minä ainakin olen aina inhonnut Aalto-maljakkoa. En ole kysynyt sialtani, jotta tykkääkö se Alvar aallon tuotannosta. Ehkä, ehkä ei.
Toivottavasti en nyt loukkaa pitkän linjan sarjakuvaherrasmiehiä kommentillani. Älkää surko.
-
Ainiin, en pidä muumi sarjakuvista. Sori.
Puhutko nyt uudesta Nalle Puh -muumista vai Tove ja Lars Janssoneiden piirtämästä?
Itse vihaan Vile Vallatonta ja Lurppaa. Olen varmaan sanonut, mutta sanotaan nyt taas.
-
Minä vihaan Jubaakin kun se piirtää mun vihaamaa sarjakuvaa.
Nyt voit viimein lopettaa kitinäsi, pistää omat kyvyt peliin ja katsoa mihin ne riittävät. Siiri Siilin comebäkkiä on tässä jo odoteltukin...
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=606
-
Vihaan näitä uusia Winx ja sun muita tytöille suunnattuja sarjakuvalehtijä. Niissä on niin teennäisiä juttuja. Kaikki on olevinaan muodikasta, pitää olla niin täydelllinen. Ja ääks, voi ei nyt kynsi katkesi ja se rakastamani poika ei vastannutkaan mun hymyyn. Mitäs nyt teen?
Tuollaisesta repii itseltään hiukset päästä. Nykyajan lapset katsovat jotain Bratzia telkusta ja pim! Pikkuiset kulkevat pian minihameissa ja napapaidoissa palellen pakkasessa.
Pahat, pahat, pahat tyttöjen sarjakuvalehdet. Vedän teidät vessanpöntöstä alas pinkkipäällysteisineen kansilehtineen.
-
Nykyajan lapset katsovat jotain Bratzia telkusta ja pim! Pikkuiset kulkevat pian minihameissa ja napapaidoissa palellen pakkasessa.
Toi oli lainaus.Ja toi on kyllä mustaki ihan just noin!Bratzit alas!Ja kaikki muukki meikki pellet! ;D
-
Katja Kovacsin teokset. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, mutta tämä kyseinen ihminen on tökkinyt silmääni niin kauan, että tekisi mieli koota kaikki hänen orginaalinsa ja tuikata tuleen hänen nenänsä alla. Juoni yrittää olla aina jotain muka hauskaa liiemmin naurattamatta tai edes hymähtämättä ja sitten ne saamarin ovaalipäiset ihmiset ja yksinkertaisesty tylsä tyyli ei todellakaan piristä ihmistä, joka etsii sitä pakotietä sarjakuvista.
-
Katja Kovacsin teokset.
Maailma olisi parempi paikka jos olisi enemmän samanlaisia ämmiä kuin Kati Kovacs. Sarjakuvat olisi parempia, monessa paikassa naurettaisiin enemmän ja jos niillä sarjakuvilla on mitään tekemistä tosielämän kanssa niin seksikin olisi parempaa usein. Valokuvienperusteella houkuttelevan näköinen beibe (piirrä Kati itsesi useammin ilman vaatteita!).
-
Joo, ymmärrän kyllä, jos joihinkin iskee, mutta itseäni ahdistaa Katin räikeys niin sanoin kuvaamattoman paljon.
-
Rocky. Luettuaan eka albumin on lukenut ne kaikki. Sama vitsi ei enää naurata viidennellä kierroksella. Arne Anka hakkaa tämän p*skan mennen tullen.
-
Maailma olisi parempi paikka jos olisi enemmän samanlaisia ämmiä kuin Kati Kovacs.
Näin on. Ihminen jolla on sama sukunimi kuin Rorschachilla ei voi olla kuin hyvä.
Rmäki
-
Kovacs taitaa olla kaikkein yleisimpiä unkarilaisia sukunimiä.
kovács = seppä
-
Taas opittiin uutta. Mikähän mahtaisi olla unkarin "Jones"? ;D
Timo
-
1. Nagy (244663; big, cf.Gross, Legrand)
2. Kovács (228274; smith, cf.Schmidt)
3. Tóth (223291; Slovak/Slav)
4. Szabó (217066; tailor, cf.Schneider, Couturier)
5. Horváth (Horvát) (201524; Croatian)
6. Kiss (Kis) (139919; small, cf.Klein, Lepetit)
soosi: Wikipedia
-
Tämä on jo suomi-italian Katille tuttu juttu.
http://www.kovacskati.hu/
Sarjakuva-Kovács ei puhu unkaria. Italiaa kyllä ihanan käheesti, kuten muutenkin.
-
Kati Kovacs osaa kyllä muutakin kuin pimeät sekoilujutut. Miestennielijäksi sirkukseen -albumissa on yksi kaikkein koskettavimmista sarjakuvista jonka olen kuunaan päivänä lukenut. Tarinan nimi oli "Minulla on niin ikävä sinua" tai jotakin sen suuntaista ja kertoi Katin ikävästä kuolleeseen isäänsä ja kuinka isä pilven reunalta lohdutti Katia ja kertoi, kuinka ylpeä tyttärestään oli. Täytyi hakea nenäliinapaketti tuota lukiessa.
-
Olenkos maininnut että inhoan (enkä lue!) HS:ssa ilmestyvää Chris Brownen Harald Hirmuista. Isä-Dik (olihan se nyt siis sen isä?) osasi tehdä hauskoja juttuja mutta nuo on todella väsyneitä ja ideattomia nuo C. Brownen Haraldit. Yäk.
-
No itselläni ei nyt ole sarjakuvia mitä nyt kauheasti vihaisin, oikeastaan niitä ei nyt taida edes olla... no ellei oteta pienenä vihaamiani maailman vahvin nalle ja aku ankka, en tiedä mikä siinä on mutta se vaan ei iskenyt eikä ole kunnolla iskenyt vieläkään... mikä siinä sitten on empä tiedä...?
-
Didier Comès'n sarjakuvat aiheuttavat ainakin pahaa mieltä. Maisemat ovat kyllä kauniita ja mustan ja valkoisen käyttö ylipäätään saa veden kielellä.... mutta täytyykö niiden ihmisten näyttää Coneheadseilta?? Muutenkin käsikirjoitukset ovat aivan kamalia ja koko touhusta jää epämiellyttävän etäinen olo. Melkein toivoo hahmojen kuolevan mahdollisimman nopeasti jotta niistä pääsisi eroon.
-
Dilbert pistää kyllä vihaksi. Sen verran halventavaa Scott Adamsin piirrosjälki on. Johtuisikohan siitä että hän ei osaa piirtää?
Mutta onhan Dilbert toisaalta myös pirun hauskakin...
-
Aku Ankka.
Silkkaa silkkoa kannesta kanteen. Viran (isyyden) puolesta joudun sitä lukemaan kuusivuotiaalle pojalleni. Itselläni tekee monasti tiukkaa, niin mielikuvituksetonta, hengetöntä ja lahjatonta barks-kloonia lehti on täynnänsä. Huvittavinta on, että eräskin kerta Akulanta jäi kesken, koska se oli pojan mielestä tylsä. No shit!
En saata suurin surminkaan ymmärtää, miksi jotkut, jopa aikuisuuteen asti yltäneet jaksavat vielä lukea kyseistä läpyskää. Kuinka alhaalla voi ihmisen viihdytyskynnys olla? Eikö ne samat lätinät samoine väsyttävine variaatioineen ole luettu jo vuosikymmeniä sitten? Miten stagnaattisuus voi kiehtoa ihmisiä?
Toinen inhokki on manga, yleensä ja erikseen. Vihaan niitä mollosilmiä. Puolet mangalehdestä on vauhtiviivoja, toinen puoli mulkkaimia. Malliesimerkki tyylin voitosta sisällön kustannuksella, pahimpana tietysti vielä surkeammat länsimaiset tyylikloonit ( joka ei osaa piirtää, piirtää mangaa). Luettaviakin varmaan löytyy, mutta saan kyseisestä tyylisuunnasta jo niin pahan ihottuman, ettei pysty. Eikä kyllä kiinnostakaan. Sopii paremmin parikymppisille.
Joku mainitsi Bionicle-lehden. Pokemon- ja Digimon-lehdet ovat äärettömän huonoja, mutta Bionicle on kyllä pohjanoteeraus, jopa oheistuotteiden ohuessa sarjassa. Yhtä kun luin, niin en edes ymmärtänyt koko tarinaa. Tekijöillä oli kyllä kerrontatekniikat todella pahasti hukassa. En kuitenkaan vihaa kys. lehteä, jätän sen vain ostamatta rakkaan poikani -onneksi harvoista- pyynnöistä huolimatta.
No, että vierähti siirtolohkare sydämeltäni, huh huh!
-
Täytyy mainita miksi pidän Kati Kovácsin teoksista (oikeastaan ainut josta en oli Miesten nielijäksi sirkukseen olleesta Oi sehän on munamato! tarinasta. Sen päätös oli aika sairas)
Mielestäni paras julkaisu on Karu selli ja syy on tälläinen:
Aina kun katson tai luen jotain todella ankaa tulee sellainen olo kuin olisi aivan alhaalla ja pää tuntuu tyhjentyvän kaikesta turhasta. Stressikin tuntuu häipyvän. Lopuksi (mitä parasta) Hei! Tässä tarinassa oli onnellinen loppu! Tulee iloinen mutta edelleen tyhjä olo ja tuntuu että sitä voisi tehdä mitä vaan :P Tuntuu kuin olisi noussut todella ylös. Ei tämä nostattaja välttämättä ole Karuselli tai edes sarjakuva, mutta Karuselli on paras sitä tarkoitusta varten
Tietysti kyllähän Kati Kovácsin huumori tarinatkin naurattavat ja niin edelleen. Piirros jälkikin on tarpeeksi minulle. :)
-
Ehdottomasti Karvista matkiva Vasta karvaan.Miten jotkut kehtaavatkin matkia muita niin?!
Luin eilen sitä ensimmäisen kerran ja raivostuin täysillä siihen kissa Nököön.Ärsyttävämpää hahmoa saa hakea. >:(
Edit. Luepas Kvaakin netiketti (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2903.0), poistin viestistäsi kyseenalaista materiaalia. Pistä yksityisviesti, jos haluat tarkemman selvityksen. -Puro.
-
Stadin sinkku/Stadin kimppa. Hyvin piirretty, sietämättömän ärsyttävä, muka-älykäs sarja tyhmistä ihmisistä.
-
Jasso
-
Sen verran halventavaa Scott Adamsin piirrosjälki on.
Tähän on puututtava, halventavaa millä tavalla? Yksi Dilbertin vahvuuksista on juurikin tuo yksinkertainen ja TOIMIVA piirrostyyli. Dilbertin vitsit eivät toimisi läheskään samalla tenholla kuin jos se olisi piirretty äärimmäisen tarkasti ja "hienosti", kuvat veisivät huomiota pois turhan paljon itse asiasta.
Ei, tuo tyyli ei ole halventavaa vaan juurikin aiheelleen sopivaa.
-
Tähän on puututtava, halventavaa millä tavalla? Yksi Dilbertin vahvuuksista on juurikin tuo yksinkertainen ja TOIMIVA piirrostyyli. Dilbertin vitsit eivät toimisi läheskään samalla tenholla kuin jos se olisi piirretty äärimmäisen tarkasti ja "hienosti", kuvat veisivät huomiota pois turhan paljon itse asiasta.
Ei, tuo tyyli ei ole halventavaa vaan juurikin aiheelleen sopivaa.
Kunnioitan Veksun asioihinpuuttumista.
Hän on ehdottoman oikeassa. Ei ihme, koulujakäynym mies.
-
En varsinaisesti vihaa mitään sarjakuvaa, mutta epämiellyttävää lukea sarjiksia, jotka on yksinkertaisesti tehty. Tykkään semmoisesta siististä ja selkeästä jäljestä, mutta en semmoisesta mikä näyttää siltä kuin se olisi parissa tunnissa piirretty vasemmalla isovarpaalla silmät kiinni.
-
Tykkään semmoisesta siististä ja selkeästä jäljestä, mutta en semmoisesta mikä näyttää siltä kuin se olisi parissa tunnissa piirretty vasemmalla isovarpaalla silmät kiinni.
Ollaanpas eri jäljillä tässä asiassa. Minulta menee "huonompikin" jälki läpi, jos tarina on kunnossa. Ja luulisin, että niin on monella muullakin? Kunnon tarina antaa anteeksi enemmän kuvituksen osalta kun toisinpäin hyvin harvoin...
-P.
-
Tähän on puututtava, halventavaa millä tavalla? Yksi Dilbertin vahvuuksista on juurikin tuo yksinkertainen ja TOIMIVA piirrostyyli. Dilbertin vitsit eivät toimisi läheskään samalla tenholla kuin jos se olisi piirretty äärimmäisen tarkasti ja "hienosti", kuvat veisivät huomiota pois turhan paljon itse asiasta.
Ei, tuo tyyli ei ole halventavaa vaan juurikin aiheelleen sopivaa.
Eivät kyllä esim. B: Virtanen tai Harald Hirmuinen näytä siltä kuin ne olisi tehnyt joku sarjakuvarobotti. Ei tarvitse olla äärimmäisen tarkasti piirrettyä, kunhan nyt edes on piirrettyä.
-
Eivät kyllä esim. B: Virtanen tai Harald Hirmuinen näytä siltä kuin ne olisi tehnyt joku sarjakuvarobotti. Ei tarvitse olla äärimmäisen tarkasti piirrettyä, kunhan nyt edes on piirrettyä.
No Dilberthan on piirretty. Makuasiastahan siinä tietenkin on kyse. Itse pistäisin B. Virtasen samaan tyyliin Dilbertin kanssa. Molemmat on piirretty yksinkertaisesti, vähäeleisesti. Sitten on sellaisia oikeita clip-art -sarjoja, mutta niilläkin on eroja...
Ollaanpas eri jäljillä tässä asiassa. Minulta menee "huonompikin" jälki läpi, jos tarina on kunnossa. Ja luulisin, että niin on monella muullakin? Kunnon tarina antaa anteeksi enemmän kuvituksen osalta kun toisinpäin hyvin harvoin...
Mä taas oon Tincan jäljillä. Ehkä se johtuu siitä, että olen itse piirtäjä ja siksi mielummin luen hyvin piirrettyä huonoa tarinaa kuin huonosti piirrettyä hyvää tarinaa. Tietenkin se vaikuttaa myös, että minkätasoinen kuvakertoja piirtäjä on. Joku voi olla hyvä piirtämään, mutta onneton kuvakertoja ja siinä ei sitten pelasta sen enempää hyvä piirrosjälki kuin hyvä tarinakaan.
-
Ei minulla periaatteessa ole mitään yksinkertaistettua tyyliä vastaan, mutta Dilbert näyttää lähinnä South Parkilta. Ei hyvä.
-
En nyt varsinaisesti vihaa Viiviä & Wagneria, mutten ole ikinä ymmärtänyt sitä saatikka sen suosiota. Joko en ikinä tajua siinä olevia vitsejä tai sitten niitä ei yksinkertaisesti ole. Stripit vaikuttavat ihan päämäärättömiltä ja hauskuus on parhaimmillaan randomia sekoilua. Piirrosjälkikään ei suuremmin miellytä.
Se on sellainen sarjakuva, että se luetaan meikän toimesta Lassin & Leevin ja Jeren jälkeen vain jos on erittäin tylsä aamu.
-
Ollaanpas eri jäljillä tässä asiassa. Minulta menee "huonompikin" jälki läpi, jos tarina on kunnossa. Ja luulisin, että niin on monella muullakin? Kunnon tarina antaa anteeksi enemmän kuvituksen osalta kun toisinpäin hyvin harvoin...
Joo, jos tarina on hyvä niin muutaman sivun jälkeen huonompaankin kuvitukseen silmä tottuu. Esim. muutamien Sandman-episodien kanssa käy näin. Jos tarina on kökkö, niin alkaa muutaman sivun jälkeen viiksettää vaikka olisi hienokin kuvitus. Jännää että jotkut lukee ihan toisin.
-
Eivätköhän tarina ja kuvitus ole sarjakuvassa yhtä tärkeitä. Joissakin sarjoissa vain jompikumpi tulee enemmän esiin.
-
Inhoan kaikkia muita kaupan halppismangoja paitsi One Piece ja onhan Conanissakin ihan kelpo juoni ja piirustusjälki.
Hämähäkkimiestä inhosin aikoinaan, mutta vasta viimeaikoina olen alkanut pitämään siitä.
Ja samalla huomasin että se ei olekkaan lapsellinen. Ehkä siksi juuri en siitä pienenä pitänyt. Se oli silloin liian vaativa. Inhosin myös Sin Cityä koska en pitänyt piirustustyylistä. Huomasin 2 kuukautta sitten sen nerokkuuden.
-
Digimon ja kaikki mahdollinen manga >:(
-
Niin mitä sie tiesitkään tuollaisista ihmisistä? ;D
Niinpä.
Mutta eniten vihastutti se kaikki sana.
Olen pääsyt yli pahimmastani manga vihasta ja oppinut että sarjakuvaahan se on muitten joukossa.
En minäkään pidä kaikista länsimaisistakaan sarjakuvista sama mangasta, mutta onhan kummasakin hyviä teoksia.
Eli tutkippa meidän kahden viestejä niin huomaat eron.
-
Olen pääsyt yli pahimmastani manga vihasta ja oppinut että sarjakuvaahan se on muitten joukossa.
Sama täällä ja kantapään kautta. Mutta manga ei silti edelleenkään kolahda, lähes poikkeuksetta.
-
Itse en voi sietää mangaa siis millään.Minusta on hieman vastenmielistä lukea sarjakuvaa,jossa lapsen näköiset hahmot puhuvat aikuisten juttuja.Jää vain paha maku. >:(
-
Mun mielestä aikuiset manga-hahmot eivät yleensä näytä lapsilta, ja nuorten mangassa taas jutut ovat välillä kovin lapsellisia...
edit: Tuli vielä mieleen, että useissa ranskalaisissa ja belgialaisissa sarjakuvissa hahmot ovat usein hyvinkin lapsenomaisia ja saattavat silti puhua HYVIN aikuisista asioista.
-
(http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/mcm001.jpg)
-
Mikä tuo on? Crying Freshman?
-
Luokassaan varsin laadukas poikien huumorisarja. Sen huumori on pitkälti montypythonmaista absurdeilua; tästä (http://www.youtube.com/watch?v=kK_5bRrZIDw) saa aika hyvän käsityksen.
Mikäli kaikkien mangahahmojen väittää näyttävän lapsilta, on lukenut vain lastenmangaa. Se on vähän niin kuin sanoisi kaikkien ranskalaisten sarjakuvahahmojen olevan isonenäisiä; sillä osoittaa vain oman rajoittuneen tietämyksensä.
-
Mangast mie tykkään, mut Dragonball on niin huono sarjis sen piirtotyylin takii musta. En tykkää. Se vaan on niin... En osaa sanoo.. Ei se vaa kolahda muhun. :-[
-
Parisuhdesarjakuvat ottaa joskus pannuun rankasti. Ja kun jossain kurssilla mainittiin vielä, että siinä on loputon ideariihi jos ette muuta keksi... Ehkä se on sitten tämä outo kotikasvatus tai omien ihmissuhteiden vajavaisuus minkä takia en niistä tykkää.
-
Disney Jumbo ja Hiawatha sarjikset, ne on vain niin
tylsiä, muuta en perusteluksi saa.
-
En minä vihaa mitään sarjakuvaa, paitsi joitakin mikki hiiren huonoinpia tarinoita. >:(
-
Parisuhdesarjakuvat ottaa joskus pannuun rankasti. Ja kun jossain kurssilla mainittiin vielä, että siinä on loputon ideariihi jos ette muuta keksi... Ehkä se on sitten tämä outo kotikasvatus tai omien ihmissuhteiden vajavaisuus minkä takia en niistä tykkää.
Komppaan vahvasti tätä mielipidettä! Viivi ja Wagner tuntuu poikkeukselta, se kun on kekseliäs ja hauska. Mutta siinähän on perusasetelmakin lyöty kunnolla uuteen uskoon. Parisuhteen arki on enimmäkseen tylsää luettavaa. Miesten ja naisten erot eivät ole loputtoman kiinnostavia. Riitelyn ja vänkytyksen seuraaminen on vaivaannuttavaa ja kiusallista, jos siinä ei ole kummempaa ideaa tai koukkua. Odotan innolla sitä, että suuri yleisö kyllästyy parisuhteiden märehtimiseen.
-
Lyhyesti sanottuna: Suomalainen ja Eurooppalainen ns. "taidesarjakuva".
Ei paljoa iske nuo jutut jossa vatvotaan parisuhdetta tai naiseutta, ja piirrosjälki on rumaa, muutama viiva ja kuutiomaisia hahmoja. Tosin taidesarjakuva taitaa olla nyt melko in.
-
Parisuhdesarjakuvat ottaa joskus pannuun rankasti.
Sinä aikana kun Rosse ei piirtänyt Naisen kanssa-sarjaa kävi aivan järkyttävän selväksi mitä scheissea ne tekstit siinä on, nyt katson vain kuvat mitkä on edelleen hauskoja ja taidokkaita. Nimenomaan sarjakuvana se ei ole hyvä
-
Komppaan vahvasti tätä mielipidettä! Viivi ja Wagner tuntuu poikkeukselta, se kun on kekseliäs ja hauska. Mutta siinähän on perusasetelmakin lyöty kunnolla uuteen uskoon. Parisuhteen arki on enimmäkseen tylsää luettavaa.
Mikäli maailmassa ei olisi hyvää parisuhdesarjakuvaa niin pitäytyisin luultavasti pelkästään kirjojen lukemisessa ja elokuvien katsomisessa. Onneksi asiat eivät ihan näin huonosti ole.
Viivi ja Wagner jep jep. Pidä Pertti vaan se tunkki, mä otan hylsysarjan ja iskuporakoneen.
-
Parisuhteen arki on enimmäkseen tylsää luettavaa. Miesten ja naisten erot eivät ole loputtoman kiinnostavia. Riitelyn ja vänkytyksen seuraaminen on vaivaannuttavaa ja kiusallista, jos siinä ei ole kummempaa ideaa tai koukkua. Odotan innolla sitä, että suuri yleisö kyllästyy parisuhteiden märehtimiseen.
Hear, hear!
-
Parisuhteen arki on enimmäkseen tylsää luettavaa. Miesten ja naisten erot eivät ole loputtoman kiinnostavia. Riitelyn ja vänkytyksen seuraaminen on vaivaannuttavaa ja kiusallista, jos siinä ei ole kummempaa ideaa tai koukkua. Odotan innolla sitä, että suuri yleisö kyllästyy parisuhteiden märehtimiseen.
Jälkikäteen luettuna tää mielipide näyttää liian jyrkältä, suorastaan nololta. Viimonen lause on tyhmä, mikä mä olen sanomaan, mikä ihmisiä saa kiinnostaa. Toivottavasti tarkkasilmäisimmät on huomanneet, että tarkoitan väsynyttä parisuhdevänkytyksen kuvausta, jossa ei ole sen kummempaa ideaa tai koukkua. Eli en tykkää huonosta parisuhdesarjakuvasta enempää kuin muustakaan huonosta sarjakuvasta, siinä kaikki (paitsi Toni Ponista ja muusta siunatusta superhuonoudesta, mutta se on toinen juttu).
-
Jälkikäteen luettuna tää mielipide näyttää liian jyrkältä, suorastaan nololta. Viimonen lause on tyhmä, mikä mä olen sanomaan, mikä ihmisiä saa kiinnostaa. Toivottavasti tarkkasilmäisimmät on huomanneet, että tarkoitan väsynyttä parisuhdevänkytyksen kuvausta, jossa ei ole sen kummempaa ideaa tai koukkua. Eli en tykkää huonosta parisuhdesarjakuvasta enempää kuin muustakaan huonosta sarjakuvasta, siinä kaikki (paitsi Toni Ponista ja muusta siunatusta superhuonoudesta, mutta se on toinen juttu).
Ehkä se jatkuva saman toisto häiritsee eniten juuri parisuhdesarjakuvassa koska sen puitteet ovat useimmiten aika minimalistiset eikä lukija näin ollen harhaudu katselemaan esm hyvännäköisiä, taidolla tehtyjä taustoja tms?
Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että tekijä pääsee aika helpolla esm kun henkilöt aina kuvataan samassa perspektiivissä saman baaritiskin tms ääressä ja korkeintaan sitten vaihdetaan kasvojen ilmettä.
-
Saiskos taas esimerkkiä huonosta parisuhdesarjakuvasta? Itse kun olen lukenut lähinnä hyviä semmoisia. Tai en tiedä, olenko sitten lukenut edes mitään tyylipuhdasta nimenomaan parisuhdesarjakuvaa (jos Naisen kanssaa ei lasketa). Ehkä lähimmäksi menisi joku Jeffrey Brown, jota olen yhden alpparin verran lukenut ja tykännyt.
-
Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että tekijä pääsee aika helpolla esm kun henkilöt aina kuvataan samassa perspektiivissä saman baaritiskin tms ääressä ja korkeintaan sitten vaihdetaan kasvojen ilmettä.
Nii, parisuhdesarjakuvassa on omat vaikeutensa, mm. se, että kuvakerronnassa on osattava pelata arkisilla näkymillä ja aika vähällä hahmojen liikehdinnällä. Ei se ole helppo laji, helpompi kuin muutkaan. Jotkut taitavat kyllä tykätä ite-henkisestä, päiväkirjanomaisesta sarjakuvailusta, jossa taituroinnilla ei ole niin merkitystä. Tää meininki ei ole vielä ikävä kyllä auennut mulle.
-
Saiskos taas esimerkkiä huonosta parisuhdesarjakuvasta? Itse kun olen lukenut lähinnä hyviä semmoisia.
PH2. Ilmestyi Iltiksessä kuukauden kotimaisena, tekijöinä Junttila-Salo-Huusko-Jarla. Samoin juuri nyt ilmestyvä kuukauden kotimainen käsittelee parisuhdeosastoa, eikä oo mielestäni kovinkaan onnistunut.
-
PH2. Ilmestyi Iltiksessä kuukauden kotimaisena, tekijöinä Junttila-Salo-Huusko-Jarla.
Heh. ;D Enpä tullut lukeneeksi. Enkä tiedä, mikä tässä kuussa on kuukauden kotimaisena.
Kuukauden kotimaisena on kyllä näkynyt joitain aivan kammottavia sarjakuvia. Tänä vuonna olleista muistuu mieleen joku Kätsyn hirvitys. Mutta silti kuukauden kotimainen on mielestäni ihan hyvä konsepti. Iltalehden kaikki sarjakuvat ovat huonompia kuin Ilta-Sanomien huonoinkin kuukauden kotimainen.
-
Kaikki nämä Mangat ja Animet ovat mielestäni kammottavaa moskaa, johon en koskisi pitkällä tikullakaan.
Mutta jokaisella on oma mielipiteensä tästäkin asiasta, ja tämä on meikäläisen.
-
Saiskos taas esimerkkiä huonosta parisuhdesarjakuvasta?
Oma esimerkkini on Harald Hirmuinen, josta jo kauan sitten karsiutui humoristinen historiallinen mielikuvitus. Vitsit ovat tyypittyneet enimmäkseen parisuhteellisen latteaksi lätsähuumoriksi kodin ja kapakan välillä tai sitten tutuksi nelihenkiseksi perhesitcomiksi teini/lapsi-pulmineen. Tämä tapahtui jo kauan sitten, Dik Brownen aikaan, eikä paluuta omaperäisen hauskoihin viikinkijuttuihin ole tapahtunut pojan jatkettua.
-
Olen ilmaissut aikaisemminkin vastenmielisyyteni SK:n Helmiä ja Heikkiä kohtaan mutta haluan vielä korostaa että se on todella syvältä parisuhdesuolesta. Yllättäen sarjan alkaessa se oli graafisesti ihan oivaltava
-
Jälkikäteen luettuna tää mielipide näyttää liian jyrkältä, suorastaan nololta.
Höpö, höpö. Ainoa nolo ajatus viestissä on se, että ihmiset joskus kyllästyisivät parisuhteiden märehtimiseen; sitähän ei koskaan tapahdu.
Parisuhdesarjakuvat ovat yhtä surkeaa soopaa kuin työpaikkasarjakuvat. Mielenkiinnotonta p**kaa, jota sarjakuvia lukemattomat kriitikot satunnaisesti kehaisevat. Sarjakuvan kuluttajat eivät puolestaan uskalla kertoa sarjakuvia lukemattomille kriitikoille sarjakuvan olevan pelkkää p**kaa, kun kerrankin joku valtavirran puolelta satunnaisesti kehaisee.
-
Sinä aikana kun Rosse ei piirtänyt Naisen kanssa-sarjaa kävi aivan järkyttävän selväksi mitä scheissea ne tekstit siinä on
Parempaakin voisi tuolle paikkaa laittaa. Vaikka Jarlaa väreissä. taikka Hiltusta...
Joskus harvoin sarja kyllä onnaa mutta vierailevilla piirtäjillä oli kyllä sellaista kuraa että oksat pois. Hyvin huomasi että ei se sarjakuvan tekeminen olekaan ihan niin helppoa vaikka oltaisiin kuinka "taiteilijoita". Ei paljon selittely auta kun tekninenkin toteutus n ihan kamalaa räpellystä. Monasti kuvat olivat irrallisia sekä tekstistä että toisistaan ja homma oli vaan sellaista tekotaiteellista potaskaa.
-
En oikeastaan vihaa mitään, mutta en pidä kyllä tästä taidesarjakuvasuuntauksesta, varsinkaan suomalaisesta.
Myös ko. genren aihevalinnat sylettävät, parisuhdelämää, naiseutta ja muuta roskaa, boooring!!!
Piirrosjälki on usein karua ja noloa, lapsikin piirtää paremmin :D
Toinen genre on tämä jenkkien supersankariosasto joka ei ole koskaan iskenyt, eikä näemmä iske tulevaisuudessakaan.
-
naiseutta ja muuta roskaa, boooring!!!
Tuota, pakko laittaa eriävä mielipide. Nimenomaan Mieheys on saatanan boooring roskaa. Kaverit joilla on lihaksia, jättimäisiä aseita mutta ei aivoja tai parisuhdetta, who cares? Lapsellista paskaa
-
Onpas taas "taidesarjakuva" määritelty.
Supersankarisarjoista olen kyllä samaa mieltä, siis tästä kioskitason supperiukkoilusta - yritin lukea Ihmeneloset -albumi "Loppua", mutta en jaksanut. En jaksa lukea uusiksi samoja juttuja ja "juonenkäänteitä" mitkä luin 20 vuotta sitten, nyt kun niitä tarjoillaan uusilla kuvakulmilla ja tiuhempaan ahdettuna. Alan Davis sinänsä on mainio herra, ja jollakin se on ihmisen elettävä - varmasti hän piirtää mieluummin kuin palaisi trukkikuskiksi.
Rose is Rose taas on iki-inhokkini, Ruususen perhe -nimellä julkaistu yksi albumiläppä suomeksi. Siinä kiteytyy kaikki mikä perhe/parisuhdesarjakuvissa ja nykyaikaisessa jenkkisanomalehtisarjassa on väärin ja limaista.
-
Vaatehuonetta siivotessani löysin pienen 21-sivuisen sarjakuvalipareen, jota olisi tolkuttoman helppo vihata, ellei se olisi samalla niin tavattoman koominen. Kyseessä on traktaatiksi kutsuttu "Noiduttu", jonka kustantajana toimii amerikkalainen Chick Publications.
"Noiduttu" alkaa kohtauksella helvetistä, jossa ollaan juuri aloittelemassa kokousta. Lucifer pyytää kuitenkin kohorttejaan odottamaan siihen saakka, kunnes on nähnyt suositun TV-ohjelman loppuun. Mitä paholainen sitten katsoo? Luonnollisesti vanhaa "Vaimoni on noita" -sarjaa. Se nimittäin "tasoitti tien kaikille meidän okkulttisille ja vampyyri ohjelmillemme, joita näytetään tänään miljoonille"...
Luciferin alaisten antamien raporttien mukaan okkulttisten välineiden ja astrologia-kirjallisuuden myynti on nousussa ja huumeetkin menevät kaupaksi, ja seinillä roikkuvat taulukot osoittavat myös anarkian, pornografian ja homouden olevan kasvussa. Luciferin poliitikkoja koskeva kysymys saa puolestaan vastauksen "Kaikki se on hoidettu, mestari. Pian saamme meidän yhden maailman hallituksemme, kiitos väellemme avainpaikoilla". Ja mikäs muukaan taustalla roikkuu kuin YK:n symboli!
Anneli Valtasta, 16-vuotiasta huumeidenkäyttäjää, ei kuitenkaan saada narautettua äitinsä seuraksi helvettiin, kiitos uskovan isoäidin, joka rukoilee lapsenlapsensa puolesta. Sarjakuvan alaviite kertoo tässä kohtaa, että "ennenaikaisista kuolemasta, AIDS:ista, monista sairauksista ja riippuvuuksista eivät huumeiden puoltajat ja myyjät kerro etukäteen", mutta lukija ei saa vastausta siihen, miksi Anneli Valtanen tuntuu jämähtäneen kavereineen 1960-luvulle aina kaulassa riippuvaa rauhanmerkkiä myöten.
Seuraavaksi otetaan reipas loikka Hellblazerin suuntaan kun Anneli marssii meedion puheille. Kuolleeseen äitiin saadaankin yhteys, mutta sinnikkäästi rukoiluaan jatkava isoäiti saa tolkutettua tytölle, että kyseessä on vaan naamioitunut paholainen. Lopulta LSD vie Annelin sairaalaan ja viime hetket ovat käsillä. Isoäiti kuitenkin kertoo kahden ruudun verran totuuksia oikeasta uskosta, jolloin Anneli tunnustaa "Herran Jeesuksen Pelastajakseni" ja kiljaisee vielä lopuksi "Olen pelastettu". Anneli kuolee ja pääsee taivaaseen kun taas helvetissä paholainen räyhää alaisilleen, mikä on ilmeisesti sarjakuvan tekijöiden käsitys onnellisesta ja opettavaisesta lopusta.
Sarjakuvan viimeiseltä sivulta löytyy vielä Uskonratkaisuni-kuponki, jonka allekirjoitettuaan, päivättyään ja eteenpäin lähetettyään voi saada lisää yhtä hyvää ja opettavaista luettavaa! Sarjakuvia voi hankkia myös netin kautta, ja puljun sivuilla kerrotaan seuraavaa:
"Näytelajitelma sisältää noin 50 erilaista suomenkielistä sarjakuvavihkosta. Lajitelma sisältää myös uusimmat traktaatit; kuten Ansa, Kuka välittää ja Särkynyt sydän... Sarjakuvatraktaatit tekevät evankelioinnista luonnollisen ja tehokkaan elämäntavan, niiden avulla on helppo luoda todistustilanteita sekä viedä keskustelua elämän tärkeimpään asiaan. Traktaatteja on opettavia, varoittavia ja kehoittavia niinkuin Raamatukin opettaa. ks. Paavalin 2. kirje Timoteukselle, 4 luku, 2-5 jae. Myös lapsille on omia traktaatteja, lisäksi tuhannet nuoret keräävät niitä siksi on hyvä antaa heille aina uusia ja erilaisia."
-
Rakastan Jack T. Chickiä ja kannatan ehdottomasti hänen valamistaan pronssiin mahdollisimman pian!
Lukekaapas myös mm. Viettelijät, Tämä oli elämäsi, Pikku noita ressukka, Titanic jne.
-
Mr Chickin tuotannossa on huolestuttavissa määrin nähtävissä samansuuntainen kehitys kuin Harald Hirmuisessa tai Masissa – uudet piirtäjäsukupolvet eivät vain tavoita alkuperäistä hengen lentoa ja maanisuutta.
-
lisäksi tuhannet nuoret keräävät niitä siksi on hyvä antaa heille aina uusia ja erilaisia."
Uskokaa tai älkää, mutta minäkin keräilen traktaatteja eli "trakuja" kuten nuoriso niitä leikillisesti nimittää. Luenhan myös mm. Myrkkyä ja pornolehtiä. Siinäpä olisi jollekin keittiöpsykologille hieman analysoitavaa.
Valitettavasti en ole kuitenkaan vielä saanut tuota "Noiduttua" kokoelmiini, vaikka olen joskus jopa niitä käynyt erikseen pyytämässä. Rautatieaseman tuntumassa tuntuu usein päivystävän sananlevittäjiä, mutta heillä tuntuu olevan kehnot valikoimat kun ei sarjiksia löydy. "Jumala rakastaa juuri sinua" -läpysköitä on kyllä jo kertynyt sen verran että voisin vaikka ruveta jakamaan niitä kvaakkilaisille, jostakin syystä niitä suorastaan tuputetaan mulle. Tietysti voisin tilata trakuja, mutta ainakin niiden kotisivujen mukaan näytepaketti maksaa 8 euroa (http://www.trakut.net/product_info.php?cPath=21&products_id=89), mikä on mielestäni hieman liikaa roskaviihteestä.
Ottaisivat oppia mormonien toimintatavoista, täältä saa tilattua mm. ilmaista luettavaa ja jopa juttuseuraa (http://www.mormonit.fi/index.php?itemid=22) - nyt ei sitten muuta kuin joukolla tilaamaan ilmaisia Mormonin kirjoja sekä uusia kavereita!
(Ja modeille vielä tiedoksi että kun mielellänne kumminkin leikkelette ketjuja, niin vinkiksi vaan että täällä pitäisi jossakin olla jo vanha traktaatteja käsittelevä ketju..)
-
Ehkä eniten mua vi-hatuttaa kaikenlaiset suttupotaskasurrealistit ja mukahauskat ja mukaviisaat piirtäjät, kuten J. Tilsan kehnot ja toimimattomat vitsit ja avuton piirräntä, nautin kyllä hyvistä ja nokkelista kielivitseistä, mutta nuo Tilsan n. 8- vuotiaan älykkyysosamäärälle ja 9- vuotiaan piirustustaidoilla tehdyt pliisusti värjätyt räpellykset ovat vain ala-arvoisia ja lukijoita halventavia, kuten ovat myös naurettavan (ei siis naurattavan) Ville rannan mukakantaaottavat ja muka-vakavat pläjäykset. Toki nehän on tehty noin 3:ssa minuutissa per sivu tai ainakin siltä näyttää ja ihan on osattu sutata vähän vesiväriäkin joskus, hohhoijaa mitä "taidetta"! Säälittävää räpellystä!
Juu, näitä vihankohteita kyllä löytyy ja perusteluja niille ( olen ottanut tavakseni lukea myös sellaiset sarjakuvat, joista olen ollut aika varma etukäteen etten niistä pidä ja vasta sitten todennut pidänkö vai en niistä... ihan kirjastosta lainannut, kun en viitsi kaikkee skeidaa ostaakaan...), juu niin vihaan näitä yliarvostettuja daide-sarjakuvia kuten Hugo Prattin penol-tussi-piirrokset etenkin Corto Maltese, Kati Kovacs ei ole tehny yhtään sarjakuvaa josta suostusin maksamaan mitään, on se omituista että naispiirtäjän miehiä halveeraavat ja esineellistävät sarjakuvat ovat niin hienoa taidetta ja miesten tekemät seksistisiä , sovinistisia ja kauheeta pornoo muutenkin, niin Katin "omaperäistä" kiekurapiirrostyyliä löytää lähes jokaisesta ulkomaalaisesta naistenlehdestä, ihan jonkun muun kuin Katin tekemänä, eli se siitä ainutlaatuisesta mahtavuudesta, suttusta liioittelun maksimointia ja mukarankkaa omaelämäkertaa- boring!, Aku Ankathan on ihan hanurista, myös ne Carl Barksin piirtämät on täynnä hätäilystä ja kehnosta piirustustaidosta johtuvia mokia, jotka ärsyttää. Rumuudella ja muka-radikaalilla perspektiivittömyydellä briljeeraava Ville Pirinenhän on aivan loskaa ja P. Kallion kässärit toudella heikkoja, kyllä vähän vois yrittää ja nähdä vaivaakin, mutta jos kaikki aika menee taiteilijaa leikkiessä, niin tuloshan on tuota alkeellista tuubaa ja jotain jazz-trivialla brassailua.
En taida kehdata enempää valittaa, vaikka vihattavia sarjakuvia vielä löytyisi Suomestakin, niin ikävä kyllä olen tutustuessani muutamiin "huippu"-piirtäjiin todennut heidät todella mukaviksi ja lempeiksi ja rakastettaviksi ihmisiksi, joka on kummallisesti muuttanut suhtautumista heidän tekemiin sarjoihin, ja vaikken vieläkään erityisesti vielä pitäisi heidän tuotoksistaan, niin en enää haluakaan mollata heitä (...naurettavaa sisäsiisteyttä tahi sisäsiittoisuutta?)
Itselleni myös tärkeä argumentti halveerauksessa on, että jollen itse pysty parempaan , niin en yleensä sitten haukukaan. Juu, mutta en kyllä siedä ennakkoluuloisuutta, jota esim. eräskin nimeltämainitsematon Helsingin Sanomien sarjakuvakriitikko osoitti tuomitsemalla mm. Tarmo Koiviston ja minun tekemät albumit LUKEMATTA niitä, niinku etukäteen tämä maaginen ennustaja luki sarjakuvia laserkatseella läpi seinien ja aikajanojen.Perustelut olis tosi kiva yllätys tälläkin foorumilla, eikä vaan mä en tykkää/tykkään.Tosin Lemmykin totesi, että on vain kahdenlaista musiikkia: sellaista mistä tykkää ja sellaista mistä ei.
-
Jouko on kyllä niin komeasti jyrkkä. Ja mestaripiirtäjä. Hei, mulla on idea: Tampere Kupliihin ohjelmanumero, missä Keijo Ahlqvist ja Jouko Nuora ovat vastaväittäjinä. TV-kamerat paikalle myös.
Siinä me Joukon kanssa olemme olleet aina varsin samoilla katsantokannoilla, että taiteena on joskus, tai, no, sanotaan useinkin, päässyt läpi kuvitettuja juttuja, jotka eivät edes ole sarjakuvaa. Nyt meitä on sentään jo jonkin aikaa armeliaasti säästetty Pystysen lesken runokirjoilta, joita aina vihasin. Mutta "sarjakuvakirja", jossa on kuva per sivu, ei oikeasti ole sarjakuvakirja.
Meillä Suomessa on paljonkin sellaista kamaa, joka on kirjoitettu kymmenen kertaa huolellisemmin kuin piirretty. Kun tietää, että piirtäminen on kymmenen kertaa hitaampaa työtä (hyvänä päivänä), arvaa kyllä, että piirtäjä mieluummin sipaisee kuvat pois pöydältä turhia huolittelematta (kun kukaan ei näistä kumminkaan palkkaa saa) ja yleisö sivuuttaa mielellään hutiloidun raikkaan välittömän piirrosjäljen ja keskittyy juonen ja tekstin hehkuttamiseen. Jos niissä sitten on hehkuttamista.
Totta on, että kun sattuu tuntemaan tekijän, ei osaa enää haukkua sen tekemisiä rennon spontaanisti ja pidäkkeittä. Mutta kun joku kriitikko, virallistettu tai harrastaja, joutuu toteamaan, että "alkusilmäyksellä Pippeli Pappeli näyttää huonosti piirretyltä, mutta kun tarkemmin katsoo, huomaa, ettei olekaan", on jossain jotain mätää.
Ai joo. Minä vihaan Jarmo Mäkilän sarjakuvia, koska ne oikeasti eivät ole sarjakuvia. Ne ovat kuvataiteilijan tekemiä kahvipöytäkirjoja.
-
Mutta kun joku kriitikko, virallistettu tai harrastaja, joutuu toteamaan, että "alkusilmäyksellä Pippeli Pappeli näyttää huonosti piirretyltä, mutta kun tarkemmin katsoo, huomaa, ettei olekaan", on jossain jotain mätää.
Nyt joudun menemään itseeni, koska olenpa esimerkiksi Christophe Blainista todennut juuri näin. Mutta kun se on taitava, vaikka ne ukkelit ensi alkuun näyttävätkin sinne päin vetäistyiltä...
Toki on paljon aidosti laiskoja ja huolimattomia piirtäjiä, mikä kyllä ärsyttää silloin, jos näkee että pystyisi tuo parempaankin jos vain viitsisi.
Muista vihaamisen aiheistasi olen lähestulkoon kaikista samaa mieltä. :)
-
Minusta Blainin ja Rannan tuotokset eivät millään katsomalla näytä huonosti piirretyiltä, vaan nopeasti ja luonnosmaisesti piirretyiltä. On tärkeää tajuta että ne ovat kaksi eri asiaa. Etenkin Blain hallitsee erittäin hyvin ihmisten ja elukoiden anatomian, laivojen yksityiskohdat, kaupunkinäkymät öljylamppujen valaistuksessa ym. Tällaisten piirtäminen nopein vedoin on itseasiassa vaikeaa ja vaativaa. Kaikki luonnosmaisen koulukunnan piirtäjät eivät hanskaa lajiansa vielä ollenkaan.
Toisaalta on olemassa äärimmäisen pikkutarkasti, hitain ja hallituin vedoin ja samalla erittäin huonosti ja ilmeettömästi piirrettyjä sarjakuvia. Siinäkin koulukunnassa on tunnetusti omat mestarinsa. Minusta piirroksen tarkkuus ja viivan voimakkuus eivät siis suoraan liity kuvan "hyvyyteen" millään tavalla. Blain ja Corben tekevät molemmat hienoa jälkeä.
-
... olenpa esimerkiksi Christophe Blainista todennut juuri näin. Mutta kun se on taitava, vaikka ne ukkelit ensi alkuun näyttävätkin sinne päin vetäistyiltä...
Christophe Blain on piirtäjänä milloin vain suvereenimpi kuin Joann Sfar, koska Blainin henkilöt näyttävät elävän omaa elämäänsä paperilla, ja niissä on vauhtia, jännitettä ja dynamiikkaa. Sfar ikäänkuin leikkii nukketeatterilla, missä hahmot esittävät käsikirjoitetun roolinsa kuin Ingmar Bergmanin elokuvassa. (Julistan eurosarjojen eipäs-juupas-keskustelun avatuksi.)
Ja Ville Rannan nopeasti piirretyt kuvat näyttävät hauskemmilta kuin ne, joita hän on työstänyt (tai oikeastaan siis pelkistänyt) pitemmälle.
... Kaikki luonnosmaisen koulukunnan piirtäjät eivät hanskaa lajiansa vielä ollenkaan.
Kaikkia niistä ei olisi pitänyt edes päästää tekemään kokonaisia sarjakuvia, vaan vain maksaa kässäristä ja siirtää se jonkun piirtäjän tehtäväksi. Mutta kun erityisesti nyt 2000-luvulla on tultu siihen, että tärkeintä on nopeus ja tuotantotehokkuus: sata sivua kerran kuussa on helpompaa myydä kuin 42 sivua vuoden välein. Kismittää semmoinen.
Herramunjee, taas lintsaan töistä. Menenpä takaisin piirtämään joulukorttia. Tiistaiksi olen luvannut valmista, ja sain aikaa viikonloppuun.
-
Vau! Nuora potki samassa viestissä maan rakoon Hugo Prattin, Ville Rannan, Kati Kovacsin, Pauli Kallion, Carl Barksin, Jukka Tilsan ja Ville Pirisen.
Pakko ihailla.
-
Meillä Suomessa on paljonkin sellaista kamaa, joka on kirjoitettu kymmenen kertaa huolellisemmin kuin piirretty. Kun tietää, että piirtäminen on kymmenen kertaa hitaampaa työtä (hyvänä päivänä)
Mjaah. No sitten minä en ymmärrä kummastakaan mitään.
-
Pakko ihailla.
Jep!
Liki itkukiukku tasoinen vuodatus.
Hienoa!
-
taiteena on joskus, tai, no, sanotaan useinkin, päässyt läpi kuvitettuja juttuja, jotka eivät edes ole sarjakuvaa. Nyt meitä on sentään jo jonkin aikaa armeliaasti säästetty Pystysen lesken runokirjoilta, joita aina vihasin. Mutta "sarjakuvakirja", jossa on kuva per sivu, ei oikeasti ole sarjakuvakirja.
Nuora todistaa kauniisti vaikka osin väärässä onkin. Huokaisin helpotuksesta että jollain taas löytyi kivestä sanoa jotain jonka jälkeen Kati Kovac katsoo vinosti. (Myönnän että on kivempaa kun hän hymyilee.) Kvaak on viime aikoina alkanut tuntua Ruotsilta.
Mitähän se hyvin piirretty on jos Pratt ei kelpaa? Kun sarjakuva ei kerta kaikkiaan ole köyhän miehen elokuvaa tuossa mielessä, että pitäisi piirtää naturalistisesti. Jos sarjakuvapiirtäjä ei saa omaa temperamenttiaan piirroksiin, hän on säälittävä mainospiirtäjä.
Nopeasti piirtäessä nimen omaan välttyy tekemästä niitä virheitä, jotka pilaavat nysvääjien kerronnan. Viiva löytää enemmän kuin aivot. Ei vain tarina, vaan myös itse piirros kertoo joka viivallaan, eikä totisesti jollain valokuvamaisella todistusvoimalla.
Joo, on itkukiukuttavaa että sarjakuvakilpailuja voitetaan kuvitetulla tekstillä. Sarjakuvan käsite on laaja mutta kuvakirja ei sisälly. Ja ei ole kivaa sekään että piirretään huonosti huonosti, ja vielä typeriä typeriä sisältöjä epähauskasti. En viittaa mihinkään.
-
Nopeasti piirtäessä nimen omaan välttyy tekemästä niitä virheitä, jotka pilaavat nysvääjien kerronnan. Viiva löytää enemmän kuin aivot. Ei vain tarina, vaan myös itse piirros kertoo joka viivallaan, eikä totisesti jollain valokuvamaisella todistusvoimalla.
Tuntuu, että parhaiten "sutaisijoiden" jäljen takana on ahkera luonnoskirjoihin ym. harjoittelu ja käden harjaannus. Luin jostain kvaakkiketjusta Ville Rannan kommentteja lumisen maiseman maalaamisesta, ja sehän oli silkkaa asiantuntevaa hifistelyä! Eli tästä melkein päättelisin, että iisiä laiskan miehen tietä hyvään piirustusjälkeen ei ole.
-
Jos sarjakuvapiirtäjä ei saa omaa temperamenttiaan piirroksiin, hän on säälittävä mainospiirtäjä.
Keijo, sanoit sen niin hienosti. :D
-
Tuota...minä taidan vihata Prattia. En ole koskaan saanut edes luettua paria sivua enempää, kun olen jo kesken jättänyt. Ehkäpä Pratt on vain yksinkertaisesti niin tylsä kuin miltä näyttääkin.
-
... iisiä laiskan miehen tietä hyvään piirustusjälkeen ei ole.
No ei.
Ja kun sanoin, että kirjoittaminen on nopeampaa, vertasin vain siihen, kun olen saanut tekstejä muutamassa viikossa tai kuukaudessa, ja sitten piirtänyt niihin sarjakuvia pienen ikuisuuden. Olen kyllä kuullut, että kirjoittajat tekevät juttuihinsa muutoksia ja uudelleenkirjoituksia, mutta olenpa itsekin tehnyt kirjoittajieni juttuihin muutoksia (kylläkin luvan perään) piirtäessäni. Olispa vielä aikaa nysvätä kuvat paremman näköisiksi.
... säälittävä mainospiirtäjä.
Niissä töissä olen vain rahan takia, kun muuten ei vuokrat tule maksetuksi. Ansaitsen säälin. ;)
-
Niissä töissä olen vain rahan takia, kun muuten ei vuokrat tule maksetuksi. Ansaitsen säälin. ;)
Säälittävällä mainospiirrännällä sarjakuvassa tarkoitan sitä mitä toimeksiantaja mainokselta vaatii:
persoonattomuutta
keskimääräisyyttä
ärsyttämättömyyttä
sileyttä
poroporvarillisuutta
melkeinuskovaisuutta
näennäisvapaamielisyyttä
nelivärisyyttä
kultaista leikkausta ja
paskuutta.
Ennen kuukauden kotimaisia, Jubaa ja Jarlaa sama päti lehtisarjakuviin.
Hyviä ja uskaltaviakin mainoksiakin tietysti on, lähinnä elokuvapuolella pistävät silmään.
-
Niissä töissä olen vain rahan takia, kun muuten ei vuokrat tule maksetuksi. Ansaitsen säälin. ;)
Niissä hommissa olen koska se on mukavaa. Säälikää keskenänne.
Ja Pratt on maailman paras. Loistava piirtäjä ja erinomainen tarinankertoja. Dialogi on täynnä klassikoita.
Edit. Ja kun tässä nyt pitäisi jotain vihata, niin vihataan sitten vaikka Transmetropolitania. Yritin lukea muutamaa albumia mutta ne olivat yksinkertaisesti yhdentekeviä. Warren Ellis jaarittelee eikä piirtäjä vakuuta pätkääkään. Hänen jälkensä on tylsää ja päähenkilön naamanvääntely ja virnuilu väsyttävät. Tai en minä nyt oikeastaan jaksa tämmöistä vihatakaan. Semmoinen turhanpäiväisyys vaan...
-
Monet maailman parhaista sarjakuvapiirtäjistä ovat olleet mainospiirtäjiä. Jopa Robert Crumb taisi uransa alkuaikana väsätä onnittelukortteihin piirroksia - ja levykansikeskustelusta esimerkkejä löytyy vaikka kuinka.
Populaaritaiteen ja mainosten kieli on monella tavalla yhteinen.
Näin myös Suomessa. Hakkapeliitan sarjakuvasankarit Pölhölä ja Pöhköläinen mainostivat Vaasan Leipää. Ja voi kauhistus, Pekka Puupään piirtäjäkin oli ammatiltaan reklaamipäällikkö... ja Justiinakin mainosti Elannon kaffeeta. On se kauheaa tuo kaupallisuus.
-
Monet maailman parhaista sarjakuvapiirtäjistä ovat olleet mainospiirtäjiä.
...
On se kauheaa tuo kaupallisuus.
On se.
Ite vihaan kovasti omia mainossarjakuviani. Mutta kun ei huolittu huumekauppiaaksi, laittomien aborttien tekijäksi eikä sivarista ole palkkasoturiksikaan.
-
Jos sarjakuvapiirtäjä ei saa omaa temperamenttiaan piirroksiin, hän on säälittävä mainospiirtäjä.
Mainos/viestintäsarjakuvissa se temperamentti (tai mikä se sitten lieneekään) pyyhitään kyllä armotta ja varauksetta tilaajan pyytämissä "korjauksissa" pois. Mitään ihmeellistä sitten jaksa jatkossa yrittääkään, työ valmiiksi parametrien mukaan, asiakas tyytyväinen ja rahat pois. Olkoon sitten niin. Tosin semmosen viestintä/mainossarjishässäkän funktio ja tarpeet on aika erilaiset kuin normisarjakuvan.
Silti sama tuntuu pätevän aika moneen "tavalliseen/oikeaankin" sarjakuvaan. Nähtävästi ainakin sanomalehtisarjakuvissa. Ainakin USAssa. Sanomalehtisarjakuvissa se toimeksiantaja voi olla esmes päätoimittaja tai syndikaattipomo. Semmonen nariseva Pulkkisen TV-tuottaja, Eei tämmöstä, ei tommosta kukaan, ei oo meillä ennenkään, ei se käy.... Tosin muutoksen tuulet taitavat pyyhällellä. Ainakin Suomessa. Kai...
Timo
-
Tästä vissiin menee kiitos Pertti Jarlalle, mutta yliopiston apteekin mainossarjakuvat ovat kovasti viihdyttäviä.
Paras mainossarjakuva oli kuitenkin taannoiset Alepan mainossarjakuvat. Harmi että hävisivät hesarin sivuilta.
-
Tunnustan vihaavani monia sanomalehtisarjakuvia, erityisesti joitakin laajalevikkisiä amerikkalaisia kuten Hannesta tai Satasessa ilmestyvää kala-aiheista strippiä. Viha johtuu ainakin osittain näiden sarjojen rujosta piirrostyylistä, joka koettaa olla hauska helpolla tavalla. Pullottavat silmät, roikkutissit, ja silleen. En myöskään osaa mitenkään nauraa sille että ruma täti tarjoaa mustekaloja ruoaksi huijarimiehelle kerran toisensa jälkeen... toisaalta en voi myöskään sietää kuin hyvin harvoja suomalaisia huumoriohjelmia. ::)
-
Paras mainossarjakuva oli kuitenkin taannoiset Alepan mainossarjakuvat. Harmi että hävisivät hesarin sivuilta.
Tätä peesaan. Piristävän erilaista mainostamista. Tykkäsin.
-
Tunnustan vihaavani monia sanomalehtisarjakuvia, erityisesti joitakin laajalevikkisiä amerikkalaisia kuten Hannesta
En varsinaisesti vihaa Hannesta, mutta mitä ihmettä se on nykyään olevinaan? Löysää höpinää, absurdius on mielikuvituksettoman väkinäistä ja väsynyttä. Joskus se toimi ja nauratti...
-
Mahtavaa jos herätin edes jotain tunteita, mutta eiks tää ollu vihaamasi sarjakuva-keskustelu, joten jatketaan: Riitta Uusitalo, muistan kuinka toisistamme tuetämättä olimme Jukka Murtosaaren kanssa joskus 90-luvun alussa kokeilleet miten saa aikaan niin pökerryttävän holtitonta piirräntää, niin vaihdetaan vaan piirrustuskättä siihen mitä ei normaalista käytetä ja voila- riittauusitalon vasurityyli tuli , tätä me sit jaksettiin nauraa ja vieläkin melkeen naurattaa.
Ahlqvistille vaan tiedoksi, että se Pratthan edustaa juuri sitä persoonatonta mainospiirrostyyliä, mitäänsanomatonta ja kaavamaista. Hyvää suttuahan edustaa vaikka Frank Millerin Sin City- eikä tarinoiden kökköydellä ole mitään väliä kun kuvat ja staili on niin upea. Sitäpaitsi Keijo, mä en oo koskaan väärässä, hähä...
Ja lähden kyllä väitteleen vaikka Tampereelle koska vaan. Ja rakas Keijo opettelisit sinäkin vaikka piirtämään ettei tarttis noin epäonnistunutta avatarta laittaa...
Mulla ei oo aikaa päivystää täällä Kvaakissa, kuten näköjään eräillä, mä kun piirrän koko päivän, joten online kommentointi ei oo mahdollista. Ens kerralla haukun sit Julia Vuoren, Rojun ja Muumit ja...
Lainataan sit vaik taas Lemmyä: I´m So Bad, Baby I Don´t Care!
-
Ahlqvistille vaan tiedoksi, että se Pratthan edustaa juuri sitä persoonatonta mainospiirrostyyliä, mitäänsanomatonta ja kaavamaista.
Jos Pratt on mainospiirrostyyliä, niin minä kyllä ostaisin vaikka mainostaisi mitä.
-
... eiks tää ollu vihaamasi sarjakuva-keskustelu, joten jatketaan: Riitta Uusitalo...
Tämähän tässä on niin jännää, kun makuasioilla pelataan. Minusta Riitta Uusitalon piirrostyyli, ja kirjoitustyylikin, on hauska (oli ainakin viimeksi, kun katsoin, ennen vuosituhannen vaihdetta). Naista en tunne kuin nimeltä.
Ja kyllä Prattin jälki edustaa selvästi aikansa mainospiirrosoppisuuntaa. Nykyään sitä ei tilata missään, kun toimistoissa diggaillaan sitä varhaisempaa retroa, 40 - 50 -lukulaista... mutta epäilemättä senkin "puolikulmikkaan" tyylittelyn paluu vielä nähdään. Prattin sarjakuvia en vihaa. En Millerinkään, mutta en niitä kyllä lukeakaan jaksa: niissä on jotain liikaa. Samoin kuin Geoff Darrowlla. Haluaisin jaksaa katsoa kaikkia Darrown isoja hienoja kuvia, mutta se veisi niin kovasti paljon aikaa ja voimia.
-
Ahlqvistille vaan tiedoksi, että se Pratthan edustaa juuri sitä persoonatonta mainospiirrostyyliä, mitäänsanomatonta ja kaavamaista.
Ja kyllä Prattin jälki edustaa selvästi aikansa mainospiirrosoppisuuntaa.
Tämä on jo yhtä hauskaa kuin se että "Alan Moore ei ole kehittänyt sarjakuvaa milläänlailla".
Anssi varmaan tarkoittaa Prattin varhaista jälkeä, ennen Cortoja ja alkupään Cortoja.
-
Jaaha, vai Alan Moore? siis joku käsikirjoittaja, ehkä jollekin teinille huimia seikkailuja nysväävä jaarittelija kuten se Neil Gaimankin. Kässärit on kai ihan okei, mut ne ikuisesti muuttuvat tusinapiirtäjät pilaa hyvätkin tarinat.
Ehkä herra Doc Holliday ei muista millaista jälkeä ihanalla 70-luvulla piirrettiin mainoksissa, se oli just sitä Lyhyttä Maltalaista, yäk! Ja ihan henk. koht. Alan Moore ei muhun oo vaikuttanut kyllä ollenkaan, ei sitä V niinku verikostoakaan pystyny loppuun lukeen nukahtamatta.
Mä varmaan saan tässä mukavan riidankylväjän viitan ylleni, mutta mielelläni kaivelen verta nenästäni ja haluaisin edes vähän kyseenalaistaa tuollaista omituista "nää on hyvii ja fiksut diggaa näitä hyvii sarjiksii ja muut on tyhmii"-asennetta. Eikä mua todellakaan kiinnosta tahi pelota mitä joku italiansuomalainen kotirouva musta ajattelee, en mä mene eläintarhaankaan miettimään että mitä toi norsu musta ajattelee, tyypillistä suomalaista itsetunnotonta jööttiä. Niin ja sit asiaan eli siis: Pentti Otsamo on aivan tajuttoman kehno ja yhdentyylin vanki ja toimi mulle hyvänä innoituksena omienpiirrosten julkaisun aloitteluun tyyliin, että "jos tollastakin pas..aa julkastaan niin pakkohan munkin on ruveta julkaseen ja seuraavana päivänä vein Otsamon duunin City-lehden kuvittajana, hehe... voi anteeks kauheesti vaan, ei kyllä harmita ollenkaan, paitsi että se City-lehti makso tosi heikosti ja selitteli kuinka suuren näkyvyyden saa kuvilleen, saakelin jupit!
Ainiin, se "itkukiukku" on aivan mahtava sana, jos mulla ois tarvetta piiloutua sala/taiteilijanimen taa, ottaisin kernaasti käyttöön Itkukiukuttelijan, ehkä joskus myöhemmin.(mä kyllä kirjottelen näitä "vuodatuksiani ihan hymyssä suin ja oon jaksanu naureskella työhuoneellakin itsekseni ja itselleni ja vähä muillekin...
Lemmy: Born to raise hell... we know how to do it and we we do it real well!
-
... millaista jälkeä ihanalla 70-luvulla piirrettiin mainoksissa...
Kuvitelkaapa tämän miehen päähän kapteeninlakki ja huuleen panatellasikari.
Vuosi on 1975. ;D
(http://img250.imageshack.us/img250/44/75ilmogp6.jpg) (http://imageshack.us)
-
;D Pisteet Anssille.
-
No jooh... onhan tuossa kyllä totuuden siemen. Mutta tuo muistuttaa enemmänkin varhaisempaa Prattia, ei niinkään "kultakauden" jälkeä. Tosin alkujaan (Pataässät sun muut) näkisin Prattin saaneen enimmäkseen vaikutteita Milton Caniffilta josta hän sitten lähti kehittymään omaan suuntaansa. Joku Corto Maltese Siperiassa ei näytä yhtään tuollaiselta. Etelämerellä sen sijaan jossain määrin näyttää.
Jaaha, vai Alan Moore? siis joku käsikirjoittaja, ehkä jollekin teinille huimia seikkailuja nysväävä jaarittelija kuten se Neil Gaimankin. Kässärit on kai ihan okei, mut ne ikuisesti muuttuvat tusinapiirtäjät pilaa hyvätkin tarinat.
Vaikka sarjakuvia saakin vihata ja kuvia raastaa, niin eipäs nyt syljetä ihan mitä tahansa juttua suusta provosoidakseen. Joku voisi sanoa Dave Gibbonsia kuivakkaaksi mutta tusinapiirtäjäksi nimitteleminen on jo aika paksua. Samoin David Lloyd on mitä suurimmassa määrin erinomainen tekijä. Ja unohdinko mainita Brian Bollandin? Moorella on niin laaja tuotanto niin monen yrittäjän kanssa, että joukkoon mahtuu huonompiakin tekijöitä mutta paremmasta päästä piirtäjäkaartia ovat hänen yhteistyökumppaninsa olleet.
-
Itkukiukku on helppoa, ja olisikin hauska kuulla vastapainoksi ketkä sitten on hyviä (taitaa kyllä olla jonkin eri ketjun sisältöä), onko Jouko Nuoralla muita esikuvia sarjakuvan alalta kuin Jouko Nuora?
Kuvitelkaapa tämän miehen päähän kapteeninlakki ja huuleen panatellasikari. Vuosi on 1975. ;D
Lopputulos näyttäisi siltä, että joku on yrittänyt matkia Hugo Prattia ymmärtämättä pensselivarjostuksesta pätkääkään.
-
Pratthan edustaa juuri sitä persoonatonta mainospiirrostyyliä, mitäänsanomatonta ja kaavamaista. Hyvää suttuahan edustaa vaikka Frank Millerin Sin City- eikä tarinoiden kökköydellä ole mitään väliä kun kuvat ja staili on niin upea.
Tottakai Milleriin verrattuna Dave Gibbons, Hugo Pratt ja Didier Comès näyttävät tappavan kuivakoilta. Sitten tämä kuva (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=365) Kvaakin galleriasta herätti juuri pienen kiinnostukseni lukea kahta jälkimmäistä. Värit ja varjot sen tekevät. Millerin veitseniskumaisiin sadan kilowatin salamavalokuviin ei mahdu samanlaista mystiikkaa ja tunnelmaa.
-
Miller pullistelee ja mahtiponteilee ihan liikaa. Turhaa hölmöä kikkailua. Parin ensimmäisen Sin Cityn jälkeen loput oli tylsää paskaa. Ei jaksanut.
Toisaalta Prattin sotajutut on tylsiä porukoitten siirtoa, ja epäkiinnostavaa sotataktikointia tms. ja ainakin Aavikon skorpionit uuvutti alkuunsa.
Corto parhaimmillaan aivan jotain muuta.
Timo
-
Vai esikuvia, ne todellakin kuuluu johonkin muualle ja vaikka tyhmä jätkä olenkin niin emmä niin tyhmä oo, että ojentaisin ladattua haulikkoa sulle ja pyytäisin ampumaan itseäni, hyvä Lomapäivä, yritä jotain kierompaa enskerralla.Ja, mä nyt satun olemaan 43 -vuotias hetsku, enkä jaksa fanittaa kuin teinityttö.
T. Ronkaiseen kyllä yhdyn, emmäkään jaksanu innostuu niistä Sin Cityistä parin ekan jälkeen, mutta kun ne ilmaseks sai kustantajalta niin luinhanmä ne.Juu, ja nyt mun täytyy lähtee rasteroimaan silmienympäryksiä (!).
Lemmy: the only thing that I regret is, I did't took what I could take...
Siis, Lemmy on mun esikuva, hah!
-
Vai esikuvia, ne todellakin kuuluu johonkin muualle ja vaikka tyhmä jätkä olenkin niin emmä niin tyhmä oo, että ojentaisin ladattua haulikkoa sulle ja pyytäisin ampumaan itseäni, hyvä Lomapäivä, yritä jotain kierompaa enskerralla.
Noh noh, eipä mennä paranoian puolelle. Ei ollut tarkoitus ampua, vaan päinvastoin alkoi kiinnostaa mikä sinuun sitten uppoaa haukuttuasi liki kaikki koti- ja ulkomaisen sarjakuvan mestarit. Ei todellakaan ole tarkoitus tarttua sun esikuviin tyyliin "mutta sehän on ihan paska".
-
Toisaalta Prattin sotajutut on tylsiä porukoitten siirtoa, ja epäkiinnostavaa sotataktikointia tms. ja ainakin Aavikon skorpionit uuvutti alkuunsa.
Se tosiaan on kertakaikkisen laimea sotasarjakuva! Ja mua kiinnostaa sotataktikointi.
-
Se tosiaan on kertakaikkisen laimea sotasarjakuva! Ja mua kiinnostaa sotataktikointi.
Melkeinpä pakko olla samaa mieltä. Mutta en ole, sillä koko jutun pelastaa Kus. Joka on hyvin sympaattinen.
-
Olen muistaakseni sivunnutkin tätä aiemmin, ainakin epäsuorasti, mutta minä vihaan kaikkia sarjakuvia, jotka on tekstattu amatöörimäisesti! Niitä ei sitten enää pelasta mikään.
Vihaan myös juttuja, joissa on nähty kauhea vaiva ilman mitään ponnisteluja pyhittävää sisältöä. Suomessa varsinkin tunnutaan uskottavan, että jos osaa piirtää niin osaa myös tehdä juonta. Pieleen. Täällä tehdään kuvasarjoja, jotka saisivat Aki Kaurismäenkin toteamaan, että "Onpas epäaitoa ja kömpelöä dialogia!".
Okei, Mämmilä on useimmiten poikkeus, joka vahvistaa säännön... ;)
Illodiini
-
Olen muistaakseni sivunnutkin tätä aiemmin, ainakin epäsuorasti, mutta minä vihaan kaikkia sarjakuvia, jotka on tekstattu amatöörimäisesti! Niitä ei sitten enää pelasta mikään.
Vihaan myös juttuja, joissa on nähty kauhea vaiva ilman mitään ponnisteluja pyhittävää sisältöä. Suomessa varsinkin tunnutaan uskottavan, että jos osaa piirtää niin osaa myös tehdä juonta. Pieleen. Täällä tehdään kuvasarjoja, jotka saisivat Aki Kaurismäenkin toteamaan, että "Onpas epäaitoa ja kömpelöä dialogia!".
Okei, Mämmilä on useimmiten poikkeus, joka vahvistaa säännön... ;)
Aika samaa mieltä. Lisään että tekstaaminen rumasti mutta ilmeikkäästi on parempi kuin fontin käyttö, koska fontti ei reagoi sisältöön. Tekstaaminen on kuitenkin helpoimmin hankittavia taitoja. Senkun tekstaa.
Aki Kaurismäen tapa saada suomalaisnäyttelijöiden dialogi toimimaan kieltämällä harjoittelu saattaa toimia sovittaen sarjakuvassakin. Sanokoot mitä on sanottavaa ja luopukoot surkeasta eläytymisestä.
Hirveintä on kun tekijä yrittää siirtää nokkelan sanailunsa jokaiselle hahmolleen - vrt. Jari Tervo joka panee Myyrä-kirjansa miehityksen leukailemaan tervomaisesti.
-
Mulla on varmaan 300 hyvää lapsille sopivaa sarjakuva-albumia ja sitten mä joudun lukemaan ääneen tällaista kuin Scooby Doo - vuoden 1980 jännät hupijutut.
Tekijät on totaalisen lahjattomia mutta onneksi ne on myös itse tajunnut sen eivätkä viitsi edes yrittää mitään. Arvosana 4-, hylätty. Tähän syyllistyneet ansaitsisi raippoja
-
Itse inhoan Asterixsia, koska se niin tyhmä, että en ymmärrä siitä mitään. ;D
-
"Taide"sarjakuva silloin kun se on itsetarkoituksellista hölynpölyä, jossa ideana on että lukijan tulee yrittää arvata mitä tekijä nerokkuudessaan milläkin asialla tarkoittaa. Itse määrittelen tällaisen yhdeksi selkeimmistä heikon taiteen tunnusmerkeistä. Minulle ansiokas taide on sellaista, jossa tekijä ei käännä narsistisesti selkäänsä lukijalleen vaan pyrkii rehellisyyteen ja vähintäänkin tasa-arvoiseen suhteeseen tämän kanssa: Jos on oikeasti substanssia, ei ole mitään syytä tarkoituksella jättää katsojaa ulkopuolelle.
Merrot, :-*
-
Lyhyesti sanottuna: Suomalainen ja Eurooppalainen ns. "taidesarjakuva".
Ei paljoa iske nuo jutut jossa vatvotaan parisuhdetta tai naiseutta, ja piirrosjälki on rumaa, muutama viiva ja kuutiomaisia hahmoja. Tosin taidesarjakuva taitaa olla nyt melko in.
Word.
Pahoittelen näin ihan aluksi kapeakatseisuuttani ja sitä että esteettinen silmäni on saanut Ebolan.
En voi kuvitella mitään niin oksettavaa kuin huonosti ja huolimattomasti piirretty sarjakuva.
Realistinen taide on aina ollut mulle sitä oikeata taidetta.
-
Niin, Merrot, mielelläni ryhtyisin piirtämään vaikka Naisem Kanssa'a, jos joku pyytäis ja pyrin vastaamaan kaikkeen mitä ikinä kukakin kehtaa ja viitsii kysyä. Jopa Arto Nybergille vastasin kun hän kysyi...
Niin, sarjakuvia on kahdenlaisia: niitä joista pitää ja niitä joista ei.(Tämä mielestäni pätee myös musiikkiin ja melkeen mihin vaan, mutta keskustelupalstoilla tarkoitus lienee keskustella hamaan loppuun asti, vaikkei absoluuttista totuutta löydy koskaan... mistään, paitsi että Ultra Bra oli yks paskimmista bändeistä ikinä!).
Vai puusilmä, hmm, ja Merrot'in julkaistut teokset ovat:.........?
Nyrkkisääntönä voisin sanoa että se mahtuu sekä silmään, että ahteriinkin...
siis kategorisointi ja typeryys ja "ainoa totuus".
Ja kello kolme yöllä kannatta tehdä jotain muuta kuin kiukutella täällä... :laugh:
-
Oho, Merrot ,
ja vaude, punastun ja häkellyn ja kiitän kauniista sanoista. Alastomat naiset ovatkin suurin mieltymysalueeni piirtäessä ja se vaan kasvaa vuosi vuodelta, siis kiinnostus ja varmuus, että valitsemani aihio on kiinnostavin itselleni, muut saa olla ihan mitä mieltä vaan.
Mutta vihattuihin sarjakuviin; meinasin laittaa nykyisen Bilal'in vaikka hänen tyylistään joskus aiemmin (Heavy Metalissa...) tykkäsin, mut nyt tää sci-fi-taide on kiusallisen hätäistä sutinaa, mutta toisella lukemisella 3:sta näytöksestä löytyi joku järjenhiven, mutta tämä NELJÄ?- albumi ei kyllä heti puhutellut... öö, siis Bilal vois opetellä piirtään korvat,eläväiset silmät ja mutama lihaskin vois löytyä lisää ihmiskehon nykyiseen nukkemaisuuteen.Melkeen pistää vihaks kun taitavat yksilöt ei viitsi vaivautua tekeen mahd. hyvää jälkeä lukijoilleen (jätän nyt saarnaamatta niistä taiteilijoista, jotka piirtvät vain itselleen...?), jotka hänellekin puuron tuo pöytään... laiskuus ja kiire ovat perkeleellisiä syntejä! Ugh! :laugh:
...ainiin ei se Rosse varmaan luovu siitä Naisen kanssa'sta ja mä oon toiminut piirtäjänä vain Timo Varpion käsikirjotuksiin ja joutunu tyrmäämään monia heikkotasoisempia käsikirjottajia sen jälkeen ja se saa aikaan aina ikävää ja pahaa verta herkkien käsikirjottajien joukossa... mutta jos kokee itsensä mahtavaksi käsikirjottajaksi, niin yhteyttä vaan jossain muodossa, etenkin oikeesti naurattava huumori käsis kelpais, lehtiähän tässä maassa riittää... jään vartoon, sano hämäläinen.
-
Lätsä, Viivi ja Wagner, B.Virtanen, Nemi. Anteeksi nyt... :'(
-
En sano muuta kuin että katsokaa (http://norpatti.vuodatus.net/blog/1190685), ihmiset, mitä sarjakuvan vihaamisesta voi seurata...
-
En sano muuta kuin että katsokaa (http://norpatti.vuodatus.net/blog/1190685), ihmiset, mitä sarjakuvan vihaamisesta voi seurata...
Voi hengellinen tyyny sentään ;D
Pitäisiköhän muidenkin tekijöiden saada karua palautetta, jotta noin hyviä uusia ideoita pulpahtelisi pintaan?
-
Hengellinen tyyny on minunkin suosikkini! Toisaalta tulee mieleen että joltainhan on saattanut juuri MENEHTYÄ LÄHEINEN tyynyyn tukehtumalla, ja silloin Hengellisestä tyynystä voi tulla paha mieli. Ehkä se kannattaisi sittenkin kieltää?
-
Ehdottomasti Karvista matkiva Vasta karvaan.Miten jotkut kehtaavatkin matkia muita niin?!
Luin eilen sitä ensimmäisen kerran ja raivostuin täysillä siihen kissa Nököön.Ärsyttävämpää hahmoa saa hakea. >:(
Ketjua luin eikä mieleen tullut oikein mitään mitä vihaan (huonoja sarjakuvia toki on maailma täynnä), mutta tulihan se Vastakarvaan sitten esiin ja mieleen.
Inhoan sadismiin perustuvaa huumoria, ja vaikka Karvinen onkin trendin aloittaja niin se onnistuu jotenkin välttämään tämän...onko sitten laimeus vai suurempi annos itseironiaa se joka pelastaa sen luettavaksi (=ei aiheuta oksennusreaktioita, ei että olisi hyvä). Mutta nämä kirotut Karvis-kloonit hönkivät sellaista saastaista pahuutta että ennemmin luen vaikka Eläkeläisen muisteluja.
Sama syy toisaalla, Love Hinaa luin ensimmäisen opuksen puoleenväliin jossa vaiheessa tuli niin inhottava olo että pakko oli jättää kesken.
-
En muista sarjakuvien nimiä enkä nyt voi sanoa vihaavani näitä mutta ilmaisjakelulehti Metron kolme strippisarjakuvaa ovat kaikki lukukelvottomia ja huonosti piirrettyjä. Tyhjänpäiväisiä jokaikinen.
Jokainen voi tarkistaa Metron jakelupisteen ohimennessään asian omalta kantiltaan.
-
Isä Ruben
kirkko&kaupunki-lehdestä.
-
No niin. Muita sarjakuvia en ole tainnut koskaan vihata kuin Kiroilevaa siiliä. Piirtäjänä minua v*tuttaa se, että joku piirtää kolme huolimatonta mustaa viivasekamelskaa ja että tämä sitten vielä myy kuin häkä. Olen siis pateettisen kateellinen. Ja ärsyyntynyt.
-
Hyvä Mara,
Mutta etkö ole tiennyt, ettei kiroileva siili olekkaan sarjakuvaa. Kupla on puhjennut. Se on vain päämäärätöntä viivan suttaamista paperille josta loppujen lopuksi ihan sattuman kaupalla tulee mustaa huttua oleva pallo- joka näyttää siililtä! ;)
Luulen, että tekijän täytyy pitää rannetukea jatkuvan kynän pyörittämisen takia. ???
No. Tämä oli pientä kateellisen vitsailua. Kyllähän siili myy, se on Mara totta kuten kommentissasi sanoit.
Ja sitten itse topikin teemaan!
Koska aihe oli mitä sarjakuvaa VIHAAN, niin sanoisin että ehdottomasti Star Wars tuotoksia nykypäivänä, jotka ovat täyttä.....(sensuroitu)! Ja vihaan lapsille tehtyjä lasten lehtiä- siis sellaisia, joissa on mukana kelmun alla kaikenlaista sälää että iskä ja äiskä ne ostaisivat. Aivan turhaa luonnon kuormittamista. En mä nyt muuta juuri keksi tällä erää.
Hei....mikä tuolla menee......sehän jumakauta on se kiroileva siili!
-
Koska aihe oli mitä sarjakuvaa VIHAAN, niin sanoisin että ehdottomasti Star Wars tuotoksia nykypäivänä, jotka ovat täyttä.....(sensuroitu)! Ja vihaan lapsille tehtyjä lasten lehtiä- siis sellaisia, joissa on mukana kelmun alla kaikenlaista sälää että iskä ja äiskä ne ostaisivat. Aivan turhaa luonnon kuormittamista. En mä nyt muuta juuri keksi tällä erää.
Eli niputat siis kaiken nykypäivän Star Wars sarjakuvatuotannon saman katon alle vaikka taidat viitata johonkin kotimaiseen tekeleeseen?
Ainakin jenkkilässä Dark Horsen tekemät Star Wars sarjakuvat ovat enimmäkseen sangen onnistuneita. Ainakaan jenkkilässä Dark Horsen SWissä ei ole mitään lisähärpäkkeitä mukana...
-
Kyllä ja ei. Ei kaikki jenkkiläinen Star Wars kama ole roskaa. Ja totta. Dark Horsella on hyvääkin tavaraa..useita nimikkeitä. Onhan minullakin noita jenkkiläisiä lehtiä. Mutta otan vain yhden esimerkin. Sarjkuva versio Clone Wars- onko se hyvää sarjakuvaa? Minusta kamalista kamalinta. Mua oikein sututti katsella Akateemisessa jokin kuukausi sitten Clone Wars lehteä. Siinä muhun iski kauhea puistatus että täyttä paskaa! Yleensä en käytä rumaa kieltä täällä, mutta nyt on pakko. Joten en halua yleistää. Olen pahoillani Lönkka jos sait sen kuvan kirjoituksestani. Joten haluan korjata mielipidettäni siltä osin. Ja sitten toinen sarjakuva lehti Star Wars-....oliko se joku Rebublica tai joku. Mutta jokatapauksessa sitä oli tänään Akateemisessa. Sekän ei ollut minusta niin hienostunutta graafisesti mitä olen joskus nähnyt. Vaikkei pidä nyt ehkä tässä vetää mukaan Al Williamsonia, mutta on ihan pakko vaan sanoa, että hänen piirtämänsä Star Wars kehdet ovat juuri sellaista taidetta, jota arvostan ikuisesti. Jokainen avaruusalus, miljöö, värit- kaikki on piirretty niin suurella tarkkuudella ja loistavalla ammattiaidolla, että joka kerta mun on vaan pakko haukkoa henkeä ja todeta seuraava: Al Williamson on mestarien mestari ja paras Star wars kuvittaja koskaan. On muitakin toki, muttei hänen vertaistaan. Mutta nythän me sivuttiin jo termiä SARJAKUVATAIDE! Se on eri asia kuin pelkkä tusina hihnalla tuotettu halpis tuotanto, johon Dark Horse kustantamokin ikävä kyllä on joinakin aikakausina sortunut. Alilyöntejä toki tulee jokaiselle kustantaolle.
-
Mutta etkö ole tiennyt, ettei kiroileva siili olekkaan sarjakuvaa. Kupla on puhjennut. Se on vain päämäärätöntä viivan suttaamista paperille josta loppujen lopuksi ihan sattuman kaupalla tulee mustaa huttua oleva pallo- joka näyttää siililtä! ;)
Luulen, että tekijän täytyy pitää rannetukea jatkuvan kynän pyörittämisen takia. ???
No. Tämä oli pientä kateellisen vitsailua. Kyllähän siili myy, se on Mara totta kuten kommentissasi sanoit.
Joo, tää on taas tätä sun niin oivallista "vitsailua". Itsekään en siilistä perusta yhtään, mutta tuo sun tekstisi on pelkkää ilkeämielistä vittuilua sarjakuvan tekijää kohtaan. Eikö sulle millään riittäisi, että toteaisit vain kyseisen sarjakuvan olevan huono? Vai että oikein "rannetukea täytyy pitää"... no voi voi. Kantsisko sunkin kokeilla sellaista?
-
Arvoisa rooman-kansalainen sotapäällikkö Claudius Gothicus,
Teille on saapunut seuraava kirje Rooman senaatilta:
Älä dramatisoi taas tapasi mukaan. Toi tosiaan oli vitsi toi rannetuen käyttö juttu. Eikä tarkoitukseni ole haukkua millään tasolla ansioitunutta sarjakuvantekijä Millaa? Kas kun et ottanut herneitä Maran kommentista, jossa tosiaan arvosteltiin itse sarjakuvaa? Outoa, että juuri mun kommentti sai sut tökkimään mua sanallisesti?
Etkä todellakaan löydä sanallakaan tekstistäni mainintaa siitä, että pitäisin kiroilevaa siiliä huonona sarjakuvana. Tässä kirjoituksessani siitä ei ole sanallakaan mainintaa? Ymmärrän kyllä, ettei muinaisina antiikin aikoina ollut silmälaseja olemassakaan, mutta nykyään niitä on saatavissa! Joten älä puhu sellaista, josta kirjoituksessani ei ole sanallakaan mainintaa. >:(
-
...ettei muinaisina antiikin aikoina ollut silmälaseja olemassakaan...
Emperor Nero is also said to have watched the gladiatorial games using an emerald as a corrective lens.
http://en.wikipedia.org/wiki/Glasses#Precursors
-
Heips Lurker,
Tuo oli minulle uutta tietoa. Silmälasien historia siis ulottuu noinkin kauas muinaisuuteen. Elämä on sitten ihmeellistä! Jokainen päivä voi opettaa meille ihmisille jotain uutta. Minulle on kerran sanottu, että elämä on oppimista. Se kyllä pitää paikkansa.
-
Teille on saapunut seuraava kirje Rooman senaatilta:
Mä olen aika varma, että tuollainen puolivillainen ja itse asian täysin päälaelleen kääntävä luikerointi ei ole alkuunkaan peräisin Rooman senaatilta, vaan sinulta.
-
Itse en yhtään pidä kiroilevasta siilistä. Tai sanotaan, että olen niin sivistymätön ja paha ihminen, etten ymmärrä lainkaan sarjan saavuttamaa suosiota ja maanläheistä huumoria. Jostain syystä juttu ei lainkaan sytytä. En ole myöskään kokenut minkäänlaisia haluja ostaa siili-oheistuotteita. Syy tähän on luonnollisesti minussa itsessäni, koska kyseisessä sarjakuvassa ei ole mitään vikaa. Itse asiassa sarjakuva on tosi hyvä. En varmaan vain ole lukenut sitä tarpeeksi tajutakseni asiaa?
Alan vihdoin ymmärtää, että omat tunteeni ovat pelkkää subjektiivista roskaa. Vaihdan art deco -aiheisen seinäkalenterini oitis ärräpäiden täyttämään siili-kalenteriin. Kohta koen jo helpottuneena olevani osa suurempaa kokonaisuutta. Olisi silkkaa kateutta ja ilkeämielisyyttä väittää toisin.
-
Sarjkuva versio Clone Wars- onko se hyvää sarjakuvaa?
Dark Horsella on parikin eri versiota tuosta.
Enempi perinteistä matskua sisältävä sekä lapsille suunnattu.
Itse olen ostanut jokusen noita lapsille suunnattuja alppareita kun kuvittajina on ollut Panderin veljeskaksikko jonka täistä olen pitänyt jo useamman vuoden ajan.
Sekän ei ollut minusta niin hienostunutta graafisesti mitä olen joskus nähnyt. Vaikkei pidä nyt ehkä tässä vetää mukaan Al Williamsonia, mutta on ihan pakko vaan sanoa, että hänen piirtämänsä Star Wars kehdet ovat juuri sellaista taidetta, jota arvostan ikuisesti.
Lainkaan väheksymättä Williamsonia, josta minäkin pidän, tai muita taitureita olisi se vaan kauheaa jos vain ne hyvin harvalukuiset suvereenit taitajat ja nerot saisivat luvan tehdä sarjakuvaa (/taidetta/kirjoja/elokuvaa/politiikka/lapsia jne jne)!
Uskoisin että kustantajat mieluusti käyttäisivät ainoastaan maailmanluokan taiteilijoita ja kässääjiä, mutta kun se ei läheskään aina ole mahdollista syystä tahi toisesta.
Hieno homma on se että emme elä ns. Albaaniassa eli meillä on mahdollisuus valita eri tuotteista ja äänestää lompakolla.
Al Williamson on mestarien mestari ja paras Star wars kuvittaja koskaan.
Kannattaa tutustua Dark Horsen Star Wars Talesiin, jota vuosina 1999-2005 ilmestyi 24 tuhtia numeroa. Tuossa lehdessä on vaikka keiden, tunnettujen ja tuntemattomien nimien, tekemiä Star Wars (lyhäri)tarinoita. Paljon myös sellaista kööriä jotka eivät muuten mitään Star Wars kamaa koskaan ole tehneet. Ei alan grand ol' menejä tms mutta kuitenkin tunnettuja ja arvostettuja tekijöitä.
Sarjasta on tehty myös kuusi kokooma-alppua.
-
Heips Lönkka,
Kiitos hyvistä kommenteistasi Star Wars sarjakuvista. Kiva että meillä on sinun kaltaisia ihmisiä täällä, jotka tietävät Star Wars maailmasta paljon. Se on hyvin kiehtova maailma. Kävin tänään katsomassa Kaisaniemessä yhdessä pelikaupassa Star Wars kamaa. Siellä oli vaikka mitä. Oli sarjiksia, pienoismalleja, DVD, videoita jne. Loistava mesta. Ihailin yhtä Aliens pienoismallia, jonka hinta oli 670 euroa. Mutta kyllä se oli upea. Itseasiassa liikkeen omistajalla on suurimpia Star Wars kokoelmia itsellään. Hän on kotoisin muistaakseni Lontoosta. Puhuu hieman suomea. Mutta mikä tietämys hänellä olikaan. Ikävä kyllä, en muista hänen nimeään.
-
Manga... >:(
-
Hannes (esim. hesarin sunnuntaisivut). Ei naurata.
-
Hannes (esim. hesarin sunnuntaisivut). Ei naurata.
Se on kuin huumorisarja League of the Gentlemen: älyllisyys huokuu, mutta en oikeastaan pidä yhtään eikä naurata.
-
"Biller" alkaa olla jo siinä rajoilla että sitä voisi vihatakin. Se on yksinkertaisesti huono, ja jopa niinkin väsyneet ilmestykset kuin Masi ja Harald Hirmuinen onnistuvat huvittamaan HS:n sarjakuvasivulla sitä useammin. "Väärä johtopäätös" takaisin, kiitos!
Se on kuin huumorisarja League of the Gentlemen: älyllisyys huokuu, mutta en oikeastaan pidä yhtään eikä naurata.
Ei oikein naurata minuakaan, vaan eipä älyllisyys ole kyllä ensimmäinen sana joka Hanneksesta tulee mieleen. Sivistykseni on kyllä Hanneksen suhteen aika vajavainen.
-
Tulipa ohimennen nähtyä Hannes-Ernien kotiseutu Bayonne, ja se on just sen näköinen kuin millaiseksi Bud 'Bo' Grace sen piirtää.
Erikoinen sarja kyllä, ihan alussa viehätti sen rujous, undergroundmaisuus, mutta siitä tuli sittemmin Hanneksen itsetarkoitus. Mm. National Lampooniin pilakuvannut ex-ydinfyysikko Grace on joutunut ties kuinka monta kertaa hakauksiin konservatiivisten sanomalehtien kanssa.
Ruotsissa Hannes kolahti melko hyvin, ei vähiten koska Gracella on sikäläiset sukujuuret, mutta meilläpäin ei ole kipinää iskenyt ei. Ernie-innostus loikkasi suoraan Viroon, jossa Piraijaklubista tuli ensimmäinen varsinainen menestyssarjakuva kohta rajojen avauduttua. Eestikeelisiä kokoelmapokkareita on ilmestynyt jo parikymmentä.
Ei Hannes vielä ole niin vaivaannuttava kuin vaikka Harald Hirmuinen, mutta ei se enää erityisemmin sieluni tiukuja heläyttele.
-
Jes, en ole tähän vielä replynny; novellimuotoiset sotasarjakuvat.
Sotasarjakuvista huokuu jotenkin sellainen asenne, että pitää tietää jotain asioista ennaltaan ymmärtääkseen niitä. En nyt tarkoita, että kaikki sarjakuvat pitäisi olla sellaista valmiiksi pureksittua kamaa, mutta heti kun mennään johonkin vähän erikoisempaan aiheeseen, kyllä hyvä kertoja sisäistää lukijan aiheeseen. Näin todella harvoin on sotasarjakuvissa tapahtunut ja tämän takia mua niin ärsyttää, miten muissa sarjakuvissa saa tästä kritisoida, mutta kumma kyllä, yhdenkään sotasarjakuvan kohdalla en ole moista kritiikkiä nähnyt. Kutsukaa kuinka epäisänmaaliseksi idiootiksi, mutta niin vain toivon, ja odotan, että Suomeen kasvaa se sukupolvi, joka ei enää jaksa nillittää toisen maailmansodan asioista ja tämä hirveä genre kuolisi kokonaan pois.
-
Jes, en ole tähän vielä replynny; novellimuotoiset sotasarjakuvat.
Hetkinen, mitkä ovat esimerkkejä tästä? Kuvauksesta tulee mieleen korkkarit, mutta en uskot, että käyttäisit niistä noin korkealentoista nimitystä?
-
Hetkinen, mitkä ovat esimerkkejä tästä? Kuvauksesta tulee mieleen korkkarit, mutta en uskot, että käyttäisit niistä noin korkealentoista nimitystä?
Osittain nekin, vaikka nämä ärsyttävimmät löytyy ehdottomasti pienlehtien puolelta. Kyllä mä sen tiedostan, että näissä on ehkä yksi selkeimpiä lukijasegmenttejä, mutta mitä silloin nuorempana niitä luki, siitä vain tuli sellainen olo, että sitä halutaan pitää sen segmentin sisäisenä juttuna.
-
Billeriä vihaan myös, Valtiaat olisi saanut vielä jäädä hesariin. Tästä on varmasti taitettu peistä, en nyt ole lukenut kaikkia keskusteluja. Biller on varmaan hauska, jos kaikenlaiset eritteet ovat hauskoja ja vitsit kauneimmillaan rautalangasta väännettynä.
Hesarilla nyt vaan on niin paljon valtaa näissä asioissa, että toivoisi heidän suosivan enemmän hyvää ja vähemmän huonoa. Parhaita HS:n sarjakuvista ovat melkein järjestään olleet kauan kotimaiset.
-
Nostetaanpa tätäkin ketjua ylöspäin, mistä kiitokset tänään postilaatikosta pudonneelle Rumballe. Ville Tiihosen "Berber" ei ole syy miksi olen lopettamassa kyseisen aviisin tilausta, mutta siinäpä meillä on sarjakuva, joka kaikessa huonoudessaan herättää vihantapaisia tunteita (lähinnä sen takia, että Rumbassa nähtiin muinoin oikeinkin hyvää kotimaista sarjakuvaa).
-
En viitsi vihata mitään sarjakuvaa, olen siihen aivan liian laiska.Jos en pidä jostakin,jätän sen yksinkertaisesti lukematta.Siinä se on. :sleepy:
-
Tarvitsemme näytteitä Perperistä.
(Yks nappi oli irti, se ompeli sen kii, ja samalla se ompeli myös alushousun kii.)
-
Nostetaanpa tätäkin ketjua ylöspäin, mistä kiitokset tänään postilaatikosta pudonneelle Rumballe. Ville Tiihosen "Berber" ei ole syy miksi olen lopettamassa kyseisen aviisin tilausta, mutta siinäpä meillä on sarjakuva, joka kaikessa huonoudessaan herättää vihantapaisia tunteita (lähinnä sen takia, että Rumbassa nähtiin muinoin oikeinkin hyvää kotimaista sarjakuvaa).
Lopetin Rumban tilauksen siksi että olen tullut vanhaksi jo ajat sitten. Tiihonen on nolostuttavan huono enivei.
-
Tarvitsemme näytteitä Perperistä.
(Yks nappi oli irti, se ompeli sen kii, ja samalla se ompeli myös alushousun kii.)
[/quote]
Nauratti niin v""västi, vaikken ymmärtänyt mitään(tai juuri siksi; nimim.yksinäinen nauraja salissa)
Ja taas meni lainaukset pieleen :P
-
Nauratti niin v""västi, vaikken ymmärtänyt mitään(tai juuri siksi; nimim.yksinäinen nauraja salissa)
Simo Salminen: Pornolaulu, sanat Jukka Virtanen. Jatkuu säkeellä "Olen minä nähnyt kyllä striptiisitanssin, siltä näkyi silloin rintaliivitkin."
Älkää välittäkö.
-
En viitsi vihata mitään sarjakuvaa, olen siihen aivan liian laiska.Jos en pidä jostakin,jätän sen yksinkertaisesti lukematta.Siinä se on. :sleepy:
Toi muuten toimii yllättävän hyvin, niin minkäkin olen tehnyt!
Toki suhtaudun kriittisesti tiettyihin sarjakuvan lieveilmöihin mm. ns "taidesarjakuvan" jumalointiin ja kanonisontiin, mutta ei se tarkoita että vihaisin ko. genreä.
"Jokainen sarjakuva on laulun arvoinen....."
-
Ei lisättävää.
Ei se mitään, jos on yksi ainoa idea. Mutta kun se ainoakin idea kusee.
Toisaalta julkaisija on WSOY, ja se kertookin jo aivan kaiken.
-
Minä en ainakaan osaa vihata mitään sarjakuvaa sinänsä, en ainakaan täyspäiväisesti, mutta ne kriitikot, jotka innostuvat korostamaan omaa erityislaatuaan ja nerouttaan ylistämällä jotain tekotaiteellista ryönää, johon on urhattu aikaa ja vaivaa selvästikin vähemmän kuin sitä ylistäviin muka-kritiikkeihin, kyllä saavat ajoittain apinanraivoon. Mitäpä sitä suuttumaan jollekin individualistille, joka on a)vähämielinen ja/tai -lahjainen, tai sitten nauraa käkättää vahingoniloisena tempulleen.
-
Vastaavasti en tiedä parempaa sarjakuvablogia Suomessa kuin Finnish Comic Dissected. Toisaaltaan ihannoinkin Something Awfulin tyyppien tapaa jaksaa analysoida sarjakuvien vahvuuksia ja heikkouksia kaikista hirvemmistäkin sarjakuvista.
-
Vihaan murre sarjakuvia.
-
Toisaalta julkaisija on WSOY, ja se kertookin jo aivan kaiken.
Miksi te dissaatte WSOY:n sarjakuvalinjaa? Jukkakin kirjoitti arvostelussa:
Miksiköhän WSOY sivuuttaa oikeasti lahjakkaat sarjakuvantekijät, ja julkaisee tämmöistä teatterikorkeakoululta haisevaa jätettä?
Sikäli kuin on mennyt ohi, niin WSOY on julkaissut viime aikoina kirjoja mm. Mikko Jeskaselta, Kati Närheltä, Ville Rannalta, Hannu Lukkariselta... Loistavista käännösvalinnoista puhumattakaan.
Ohessa on sitten tullut näitä Tiihosen ja Lauri Ahtisen huumoriyritelmiä, mutta on kohtuutonta väittää etteikö WSOY:ltä enimmäkseen tulisi laadukasta sarjakuvaa.
-
Niin, esimerkiksi (Helsingin Sarjakuvafestareille saapuvan) Cyril Pedrosan Kolme varjoa!
Kirpputoreilta aina löytää kaikenlaisia kustannuspoliittisia itsemurhaiskuja. Attila-hunneista hurjin -kammotus ei ole vieläkään kadonnut maan päältä. Pitää varmaan alkaa ostaa niitä ja polttaa pois niin ehkä vähitellen tuosta rujosta Asterix -vedätyksestä pääsisi.
-
Vastaavasti en tiedä parempaa sarjakuvablogia Suomessa kuin Finnish Comic Dissected. Toisaaltaan ihannoinkin Something Awfulin tyyppien tapaa jaksaa analysoida sarjakuvien vahvuuksia ja heikkouksia kaikista hirvemmistäkin sarjakuvista.
Oisko linkkiä antaa?
-
Oisko linkkiä antaa?
finnish comics dissected (http://finnishcomicsdissected.wordpress.com/)
-
Miksi te dissaatte WSOY:n sarjakuvalinjaa?
Naisen kanssa -perkeleellisyys unohtui.
-
Kirpputoreilta aina löytää kaikenlaisia kustannuspoliittisia itsemurhaiskuja.
Jollaisena tullaan muistamaan mm. Karstein Vollen monta kuolemaa. Mark my words!
-
Oikeasti hyvä pila- ja sarjakuvapiirtäjä Holecek esim. kustantaa itse teoksensa. Ihmettelen kovasti miksei mikään kustantamo kiinnostu Hollesta.
Totta kyllä. Faneja riittää, mm. Pertti Jarla.
-
Vastaavasti en tiedä parempaa sarjakuvablogia Suomessa kuin Finnish Comic Dissected.
Psykopatologisesti mielenkiintoinen tapaus.
-
Naisen kanssa -perkeleellisyys unohtui.
Komppaan. Ei tajuu ja se näyttääkin kököltä, eikä edes sarjakuvalta.
-
Kirpputoreilta aina löytää kaikenlaisia kustannuspoliittisia itsemurhaiskuja. Attila-hunneista hurjin -kammotus ei ole vieläkään kadonnut maan päältä. Pitää varmaan alkaa ostaa niitä ja polttaa pois niin ehkä vähitellen tuosta rujosta Asterix -vedätyksestä pääsisi.
Jos ostaisin kaikki Attilat ja Toniukset , lastaisin ne yhtymän rahtikoneeseen ja upottaisin Tyynenmeren Syvinpään kohtaan. Sitten jäljelle jääneet ainoat kappaleeni olisivat MILJARDIN arvoiset !
Ha haa !
-
Myönnyn sen verran, että toki Attilan lukee kerran. Mutta näistä Asteriskeista mainittakoon vielä kammotus "Marcopol ja Googoplex" tjsp, nuo "salaperäiset Itä-Rooman Asterixit"... umh.
-
Vastaavasti en tiedä parempaa sarjakuvablogia Suomessa kuin Finnish Comic Dissected. Toisaaltaan ihannoinkin Something Awfulin tyyppien tapaa jaksaa analysoida sarjakuvien vahvuuksia ja heikkouksia kaikista hirvemmistäkin sarjakuvista.
Itse en erityisesti välitä kyseisestä blogista. Se vaikuttaa pitkälti vain ilkeältä naureskelulta toisten kustannuksella. Jos oikeasti haluaa antaa rakentavaa kritiikkiä, sen voi tehdä asiallisemmin. Jos taas pääpaino on pilkkaamisella, kannattaisi jättää pois ne "tämä on vain rakentavaa kritiikkiä josta tekijän kannattaisi ottaa opiksi"-huomautukset. Ihan kuin blogi ei osaisi päättää mitä se on.
No, ehkä en lämpene blogille senkään takia, että siellä on ilkamoitu omien tuttujen kustannuksella, ja joku ehdotti munkin töitä sinne arvioitaviksi kun pääpaino on suomimangan arvostelemisella. Huomasin kun mun sivuille alkoi tuolta trafiikkia.
Huomiota tuo tyyli kyllä saa, ja se on ehkä tarkoituskin.
-
Joo, tuo vetoaa lähinnä ihmisiin, jotka tykkäävät ilkeilystä. Mitenkään kunnolliseksi kritiikiksi noita juttuja ei voi sanoa. Kirjoittaja on vain ihastunut omaan möykkäämiseen ja saa lisää puhtia peesaajiltaan. Kunnollisen kritiikin kirjoittaminen on huomattavasti vaikeampaa.
-
Joo, tuo vetoaa lähinnä ihmisiin, jotka tykkäävät ilkeilystä. Mitenkään kunnolliseksi kritiikiksi noita juttuja ei voi sanoa. Kirjoittaja on vain ihastunut omaan möykkäämiseen ja saa lisää puhtia peesaajiltaan. Kunnollisen kritiikin kirjoittaminen on huomattavasti vaikeampaa.
Ihan mielenkiintoinen blogi tuo on, rehellistä ja suoraa tekstiä. Pidän.
-
... pointsit Auralle, että sanoit rehellisesti, mikä tuossa blogissa mättää: omien ja tuttujen teosten negatiivinen kritiikki.
Jos kyseisessä blogissa arvosteltaisiin vaikkapa Nykypäivä-lehden (= hypoteettinen esimerkki) sarjiksia samaan tyyliin, niin voi sitä kikatuksen määrää täällä Kvaakissakin.
Jos jotain julkaisee, niin kritiikkiäkin pitää sietää.
Jos haluaa pelkkää selkääntaputusta, niin tekemänsä sarjikset kannattaa näyttää vain äidille.
-
Finnish Comic Dissected on kyllä lähinnä yhden genren haukkumista eli mangan, se on edelleen monelle suomalaiselle "sarjakuva-ammattilaiselle tjsp" punainen vaate joka aikaan saa primitiivireaktioita.
-
Jos jotain julkaisee, niin kritiikkiäkin pitää sietää.
Jos haluaa pelkkää selkääntaputusta, niin tekemänsä sarjikset kannattaa näyttää vain äidille.
Niin, ehkä vasta omaan nilkkaan osuminen auttaa huomaamaan että pilkkaaminen ei ole kivaa. Sinänsä inhimillistä, ja kaikki syyllistyvät siihen itse.
Mitä rakentavaan kritiikkiin tulee, osaan kyllä itse ottaa sitä vastaan. En halua selkään taputteluja. Muiden puolesta en pysty puhumaan, mutta itse olen vaatinut rakentavaa kritiikkiä, haukkujakin, kun halusin tietää mikä mun sarjakuvissa mätti. Ja sainkin sitä, mistä olin kiitollinen, vaikka se kertoikin että lähes kaikki mättää. Tämä kai oikeuttaa sanomaan etten pidä blogista?
En silti haluaisi että mun työt "arvosteltaisiin" tuolla. Tosin tuskin ne saavat sitä huomiota.
-
...minua ei haittaisi tippaakaan jos ko. tekijä julkaisis mun juttuja blogissansa, oikeasti!
On se oikeasti tää suomalaisten herkkänahkaisuus kummallista; ensin itketään, että pitäisi saada rehellistä kritiikkiä, mutta kun sen antamisesta tehdään viihdettä, jota ei missään nimessä haluta ymmärtää viihteeksi, vaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, niin totta kai se on sitten vain ilkeä ja vihainen mies raivoamassa yksinään. Sisäänlukutaito taas puhdas nolla.
En nyt kutsuis suomalaista "taputetaan toisiamme selkään"-kritiikkiäjournalismia sen paremmaksi. Ainakaan sarjakuvien osalta. "Mutkun pitää olla kaikkien kaveri, eikä saa sanoa, että toisen työ vaan on niin armotonta paskaa seuraavista syistä, önnnönnnönöö".
Ehkä olen yksinäinen vihainen nainen asiasta, mutta sitten olen ylpeästi yksinäinen, vihainen nainen asiasta.
-
Finnish Comic Dissected on kyllä lähinnä yhden genren haukkumista eli mangan, se on edelleen monelle suomalaiselle "sarjakuva-ammattilaiselle tjsp" punainen vaate joka aikaan saa primitiivireaktioita.
Aika otollinen kohde on kyllä tuo suomimankka.
Minusta sisälsi ihan perusteltuja kritisointeja.
-
Aika otollinen kohde on kyllä tuo suomimankka.
Minusta sisälsi ihan perusteltuja kritisointeja.
Nojuu. Paljon asioita jotka ehkä sanoisin eri tavalla, mutta huomasin olevani aika monessa kohtaa samaa mieltä, ja suomimangan suuren osuuden suhteen harmittelen lähinnä sitä ettei ole kirjoittanut enemmän siitä kaikesta muusta.
-
On se oikeasti tää suomalaisten herkkänahkaisuus kummallista; ensin itketään, että pitäisi saada rehellistä kritiikkiä, mutta kun sen antamisesta tehdään viihdettä, jota ei missään nimessä haluta ymmärtää viihteeksi, vaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, niin totta kai se on sitten vain ilkeä ja vihainen mies raivoamassa yksinään.
...tai nainen.
Mutta hei oikeasti, tuon "vähän tää on paska öhhöhhöö" ja "en uskalla sanoa mikä mättää" väliin mahtuu myös se ASIALLINEN kritiikki. Se ei ehkä ole ulkopuolisista yhtä hauskaa, mutta hyödyttää tekijöitä huomattavasti enemmän. Kaiken mitä olen nähnyt tuolla blogissa olisi voinut sanoa "ei-viihteellisesti", jos oikeasti halutaan tuoda niitä huonoja puolia esiin, eikä vain naureskella kun vähän tää on niin paska.
Mutta joo, tiedän kyllä itsekin ettei suomimanga ole laadultaan kovin hyvää, johtuen suurelta osin tekijöiden kokemattomuudesta. Tiedän senkin etteivät omat juttuni ole hyviä, eikä se johdu kokemattomuudesta. Joo, pitää kestää kritiikkiä. Tiedän myös sen että moni asia tuolla blogissa on totta.
Mutta kun asiat voi sanoa niin monella tavalla.
Meikäläinenkin on kyllästynyt ja vihainen, mutta senhän te tiedätte jo.
-
Mäkin mielelläni näkisin enemmän niitä asiallisia ja perusteltuja kritiikkejä sarjiksista. Tulee vähän tuollaisen aloittelevan rokkijournalistin makua, kun yleisön huomiota pitää hakea olemalla toosi rankka jätkä joka "ei taputtele ketään selkään". Mutta sisäpiirivitsihän tuo taitaa ollakin, joten ehkä kukaan ei liikaa ota itseensä?
Aika monia omakustanteita näkyy blogisti arvostelleen (ja perinpohjaisesti), mikä on aina kiva juttu, koska eihän niitä liian monella taholla tuoda esille. En tosin ymmärrä, mitä järkeä on käyttää massoittain tekstiä ja aikaa jonkun 15-vuotiaan tekemän esikoislehden haukkumiseen? Luulot pois jo nuorella iällä, ettei vaan pääse luulemaan olevansa oikeasti joku sarjakuvataiteilija? Itse kun olen Sarjainfoon pienlehtiarvosteluja vääntänyt, niin on ollut oikeasti palkitsevaa huomata, miten moni aloittelija on iloinnut pienestäkin kannustavasta kommentista. Enkä usko, että kenellekään on silti jäänyt tunnetta selkääntaputtelusta.
Ei näy tuo blogi tosin päivittyneen pitkiin aikoihin, eli turhaan varmaan tässä aiheesta joristaan.
-
Esimerkiksi Oblivion Highta on kyllä käsitelty jonkinlaisilla silkkihansikkailla, "en ole lukenut mangaa kovasti, joten sen takia en varmaan päässyt heti kärryille mitä tapahtuu" (ja sitäpaitsi tekijät taitavat olla kaikkien kavereita), mutta kuten tuolla blogissa todetaan (http://finnishcomicsdissected.wordpress.com/2009/02/05/oblivion-high-part-1/), ihan sarjakuvankerronnan kannaltahan se on junaonnettomuus. Ei se nyt vaan käy laatuun, että lukee tällaisen ihmissuhdetarinan ja lopussa huomaa, ettei tajunnut mistään mitään, koska hahmoja ei erota toisistaan eikä ymmärrä, miten ruudut liittyvät toisiinsa.
-
Aika monia omakustanteita näkyy blogisti arvostelleen (ja perinpohjaisesti), mikä on aina kiva juttu, koska eihän niitä liian monella taholla tuoda esille. En tosin ymmärrä, mitä järkeä on käyttää massoittain tekstiä ja aikaa jonkun 15-vuotiaan tekemän esikoislehden haukkumiseen? Luulot pois jo nuorella iällä, ettei vaan pääse luulemaan olevansa oikeasti joku sarjakuvataiteilija? Itse kun olen Sarjainfoon pienlehtiarvosteluja vääntänyt, niin on ollut oikeasti palkitsevaa huomata, miten moni aloittelija on iloinnut pienestäkin kannustavasta kommentista. Enkä usko, että kenellekään on silti jäänyt tunnetta selkääntaputtelusta.
Pliis, tää on tätä selkääntaputtelua pahimmillaan. "Kun halutaan olla kuppikuntainen yhteisö, jolla niin kivaakivaakivaa vaikka tehdään niin paskaapaskaapaskaa". Ei viititä oikeasti analysoida, MIKSI joku on huonoa, sanotaan mieluummin korullisin sanoin, etttä tässä on heikoilla jäillä ja annetaan tekijän lukea rivien välistä, sattuisiko se ymmärtämään kritiikin. Kaikki tämä juuri sen takia, että suomalainen sarjakuva on yhtä rauhaa rakastavien hihhulien valtaama ala, joka haluaa niin kiinteästi uskoa siihen harhakuvitelmaan, että sarjakuvassa ei ole yhtikäs mitään sääntöjä. Mikä nyt on tyhmin olettamus ikuna, oli sitten opettajalta, kriitikolta tai sarjakuvantekijältä.
Kaikista pahintahan tämä on pienkustanteiden kohdalla; ne ovat kehdanneet sen paperille asti vääntää. Ne pyytävät siitä rahaa, netissä sen voisi antaa anteeksi, jos se on ilmaiseksi luettavissa. Ei se siitä sen parempaa tee, kiitosta käsittämättömän halun julkaista jokainen persiiseen pyyhitty paskapaperi omassa blogissansa.
-
Onhan se nyt ihan hävytöntä, että kehtaavat taidottomat porsaat piirtää mitä lystäävät ja vieläpä omin varoin julkaista. Kyllä sellaisesta pitää vähintää rangaista ja kusta naamalle. Ettäs kehtaavat. Kunhan niitä harrastajia oikein asiakseen alkaa haukkua ja ilkkua, niin oppivatpahan olemaan tekemättä.
Oikeasti Emppu, miten pienellä itsetunnolla pitää ihmisen olla varustettu, että tuollaista suoltaa? Useimmille sarjakuvien tekeminen on harrastus, jota tehdään omaksi ja toivottavasti myös muidenkin iloksi. Minusta osoittaa henkistä munattomuutta alkaa asiakseen raatelemaan harrastajien teoksia. Ihan tiedoksesi, ei sellaista harrasteta taidekouluissa eikä oikeassa työelämässäkään. Kritiikki voi olla kovaa niissä, mutta ei se ole vittumaista. Ammattilaisilla pitää tietysti olla paksumpi nahka ja ammattitaitoon kuuluu myös se, että paskamainen kritiikki osataan ohittaa. Koirat haukkuu, karavaani kulkee ja haters gonna hate etc... Asiallinen kritiikki ei ole selkääntaputtelua, mutta sellaistahan sinä et tietenkään ymmärrä. Sinulle ainoa oikea tapa antaa kritiikkiä on sylkeä naamalle - ihan ettei vain tulisi sellaista kuvaa, että kannattaisi jatkaa. En tiedä, teetkö sinä itse mitään, mutta voin sanoa, ettet tekisi kovin kauaa, jos suhtautuminen siihen olisi samanlaista päähänpotkimista. Kukin hakee viihteensä eri tahoilta, joillekin se on hyvin kirjoitettu kritiikki, toisille harrastelijoiden potkiminen.
-
Anteeksi vain, että on eri asia, että antaa kritiikin kritiikkinä, toisin kuin kuorruttaa sen sinne käsittämättömän paskan sekaan, oli se sitten korulauseita ja kehua, mitä monet suomessa tekevät, tai tuollaista viihteellistä kitinää, mitä tuo kaveri tekee. Ongelmana on vain se, että toisesta kuuluu loukkaantua sen takia, ettei osa ihmisistä osaa kokea sitä viihteeksi, toisesta pitäisi ottaa opiksi, jos sen helvetin kritiikin sieltä löytää. Minä mieluummin tosin luen sellaista, joka on kettumaisesti näytetty viihteenä kuin sitä ianikuista perseennuolemista. Se, kumpi saastuttaa päätä enemmän, on kyllä se "herpderpderp, sarjakuvakavereita"-selkääntaputtelukritiikki, ja sen voimme kaikki nähdä, kun parasta nettisarjakuvaa suomessa on jotkut sarjakuvablogit (ottaen huomioon, miten paljon enemmän Suomessa kaupoissa myydään jenkkiläisten nettisarjakuvia, oikein minimivaateilla tehtyä sarjakuvaa, mutta suomalaiset sarjikset, olivat kuinka hyviä tahansa, päätyvät auttamatta alehyllyille, ja sitten tästä ihmiset itkevät silmänsä päästä, että miksi asiat ovat näin).
En sano, että Finnish Comic Dissected on mitenkään eliittiä tai asiallista alkuunkaan, mutta sentään joku kehtaa olla sen "Herpderpderpdepr, sarjakuvakavereita"-piirin ulkopuolella. Tämä on se yksi asia, mikä on niin helvetin harvinaista tässä yhteisössä; ei voida sanoa jonkun olevan huonoa perustellusti, koska suurimmalla osalla ihmisistä vaikuttaa olevan niin ympäripyöreitä käsityksiä sarjakuvasta, etteivät tiedä edes mitä ovat kritisoimassa. Koska eihän sarjakuvaa muotona voi mitenkään rajata, sellainenhan on puhdasta fasismia, ja pitää automaattisesti tuhota yhteisövoimin tästä maasta!
Jos sinun mielestäni käsitykseni asiallisesta kritiikistä on se, että syljetään päin naamaan, pliis, lue ketju uudelleen, muuten en vikisisi tietämättömänä asiasta mitään. Annan paljon enemmän arvoa analyyttiselle arvioille miksi joku on sitä kuin sellaista "sä piirrät aika jäykkiä ihmisiä, mallista piirtäminen auttais asiaan"-kommenteille.
Ja joo, todella ammattilaisia Suomen sarjakuvapiirissä ollaankin, kun eräs nimeltämainitsematon tekijä meni itkemään artikkelin jälkeen. Ja hän ei ollut kukaan aloitteleva animuderpu.
-
Tuo sivusto on yhtä paljon viihdettä kuin koulukiusaajan "rillipää läski!" -huudot, joihin peesaajien kuoro yhtyy. Sillä ei ole mitään tekemistä kunnollisen kritiikin kanssa. Harrastajien töiden kritisoiminen ilkkumalla on yhtä fiksua kuin luokanopettaja, joka ottaa ainekirjoituksen ja tarttuu jokaiseen virheeseen ja tekee niistä pilkkaa. Sellainen kritiikki ei kasvata kenenkään halua jatkaa. Aloittelevat tekijät tekevät virheitä mutta tärkeämpää kuin virheiden revittely on kannustus. Pääasia on, ettei menetä intoaan tehdä. Tuollaiset paskasivut eivät ole muuta kuin kirjoittajiensa masturbaatiota.
Minua ei haittaisi, jos sivuilla keskityttäisiin ammattilaisten töiden pilkkaamiseen. Joku Rob Liefeld on ihan vapaata riistaa. Mutta on aika säälittävää uhrata niin paljoa aikaa ja vaivaa harrastelijoiden teosten rääpimiseen. Jokaisen on lähdettävä jostain. Se, että joku tulee, ja sanoo, että tämä sinun työsi on täysi paska, ei ole mitenkään rakentavaa. Se on vain kirjoittajansa oman pienen egon paisuttelua.
Mutta teepä oikeasti jotain asian eteen ja kirjoita hyvä kritiikki jostain sarjakuvasta. Laita se Kvaakkiin. Todista, että sinulla on näkemys.
-
On sitä sitten hyvin luettu, jos kaiken näkee aloittelijoina jopa tämän vuoden Finlandia palkinnon toisen vastaanottajan. Onhan se kohtuutonta tehdä juttua myös aloittelevista henkilöistä, jotka ovat blogin tekijältä varta vasten sitä pyytäneet. Ihan kohtuutonta, ehdottomasti.
Onhan se naurettavaa osoittaa aloittelijoille virheitä, tätähän ei missään nimessä saa tehdä, etteivät vaan ne perkeleet lopeta sarjakuvan tekemistä. Jos otit vinkistä vaarin, katsahdit mm. Something Awfulin nettisarjiskeskusteluihin, joissa mun mielestä oli hyvää keskustelua siitä, miten joku sarjakuva on huono. Mutta, koska se on helpompaa leimata minut sairaaksi kusipääksi, kun tuollaisesta perseilykulttuuria pidän viihteenä ja järkevämpänä (mutta en sen optimaallisempana) kuin "wänkwänk-kavereita niin perkeleesti"-nuoleminen. Tai se ympäripyöreä herpderpderp-jargoni, mikä yrittää olla nokkelaa, koska eihän saa leimautua sellaiseksi, että sarjakuvia saisi rajata.
Mulla ei ole mitään tekemistä tuon blogin kanssa muutoin kuin lukijana, mutta mieli hyvin otan haasteesi vastaan, vaikka joutuisitkin kärsimään hirveästä suomenkielestä, mitä sisuksistani suollan.
-
Tuskinpa jokainen tekijä on tuolla pyytänyt päästä arvosteltavaksi.
Ja oikeasti, ei aloittelevia tekijöitä ole yleensä tapana iskeä heti nyrkillä naamaan. Ei se ole sama asia kuin "iänikuinen perseennuoleminen". Kovaakin kritiikkiä voi ihan oikeasti antaa asiallisesti. Emppukin osaa antaa sitä.
Mutta ei kukaan tykkää olla naureskelun kohteena, oli sitten kyseessä omakustanteen tekijä tai ammattilainen (jotka myös ovat ihmisiä joilla on tunteet). Kovan kritiikin kestäminen on yksi asia, asiattomuuksia taas ei tarvi sietää, vaikka olisi kuinka ammattilainen. Sietämisestä on tosin hyötyä oman mielenterveyden kannalta.
Ja jos omasta mielestä joku sarjis on huono, saattoi se arvostelijan mielestä olla oikeasti hyvä, makuja kun on yhtä paljon kun sarjakuvagenrejäkin. Ja kuten Ossi sanoi, eivät kaikki omakustanteiden tekijät tee niitä päästäkseen ammattilaisiksi, se voi olla ihan vain huvia. Ei niitä ole pakko lukea jos amatöörimäisyys häiritsee.
Tai sitten voi kysyä haluaako tekijä palautetta ja varoittaa että aikoo sitten puhua rehellisesti. Devarin kasvattamat lapsoset kun eivät tunnetusti siedä yhtään "fleimaamista".
-
Ei niitä ole pakko lukea jos amatöörimäisyys häiritsee.
Ei sitä blogiakaan ole pakko lukea, jos kova kritiikki häiritsee. Blogit nyt yleensäkin käsittelevät jonkun yhden tyypin pakkomielteitä, jos ei niistä tykkää, niin sen kun unohtaa koko blogin.
-
vaikka joutuisitkin kärsimään hirveästä suomenkielestä, mitä sisuksistani suollan.
Vinkiksi, että herpderpderp ja wänkwänk eivät ainakaan ole suomen kieltä. :)
Huvittava tämä aika ajoin Kvaakissa ilmenevä kuvitelma suomalaisten sarjakuvatekijöiden harmonisesta selkääntaputteluringistä. Kun seuraavassa viestissä samalla kirjoittajalla saattaa olla yhtä vakaa kuvitelma suomalaisten sarjakuvatekijöiden katkerasta selkäänpuukotteluringistä. Kummallakaan ei ole juuri mitään tekemistä oikean kritiikin antamisen kanssa. Kuten ei tuolla blogillakaan.
-
Ihmisten pitäisi tajuta että sarjakuvien tekemistä voi myös harrastaa. Kaikilla ei todellakaan ole eikä pidäkään olla tavoitteena tulla uusiksi jubiksi tai johnbyrneiksi saati katikovácseiksi. Omakustanteet ovat kaikitenkin harmittomia, ja tärkeintä on sarjakuvien tekemisen ilo.
Ei niitä pidä käsitellä samalla nyrkkiraudalla kuin vaikka Frank Millerin (t)ulostuksia. Jos joku haluaa yrittää tappaa tulokkaan kohtuunsa "kritiikillä" niin senkun vaan, sellaisista kuukkeleista tulee mieleen aina mm. Seppo Heikinheimo joka oli ruma mutta katkera risuparta kaikentietäjä, joka parhaassa vauhdissa ollessaan kirjoitti Hesariin arvosteluja konserteista jotka oli peruttu.
Sarjakuvantekijäksi voi tulla yhdessä yössä, mutta se yö kestää kymmenen vuotta. Sama pätee sarjakuvien arvostelijaan.
-
Kääkkiin pitäisi saada "Tykkää" -nappi.
-
minä en vihaa sarjakuvia, vaikka enintä osaa niin valtavirrasta kuin taidepuolesta pidän täysin tyhjänpäiväisenä nollatuloksena, vaikka kuinka olisi tekijöilleen aitoa elämää näen ne turhina ja sisällyksettöminä.
Elämän monimuotoisuuden hienous on että moni näkee ne joita itse arvostan täysin samoin.
Tekisi valvojan ominaisuudessa leikata keskustelua tuonne kritiikkipuolelle, koska nyt puhutaan juuri siitä, mitä ja millaista on kritiikki.
hyvä ja huono sellainen rakentavaa unohtamatta.
Mutta kun meillä kerrankin on keskustelua inttämisen sijaan yritetään pitää sitä yllä.
VesaKn kommentti on Vesalle tyypillisesti optimistinen: se yö on usein paljon paljon pidempikinkuin 10 vuotta(ja kyllä, tekemäni arvostelu(t) on tulossa mutta osa meistä edes alkeellisesti yrittää tehdä taustatyötä. Miten tämä onnistuu onkin ihan toinen juttu)
Olen lukenut sarjakuvia joiden ajatuksellisen sisällön kanssa en kykene olemaan samaa mieltä. Osaa rasisminsa ja seksisminsä takia, osaa sellaisen kukkahattuhippeyden ja (minusta) täydellisen todellisuuspakonsa ansiosta etten sitä voi kestää.
Osa tekijöistä on omalla persoonallaan vastenmielisiä ilmiöinä. Kauniimpi puoliskoni joskus sanoi jotain sen tyyppistä musiikkipuolesta ettei aina halua tietää itse muusikoista ihmisinä koska niin usein ollessaan "siviilissä" törppöjä leimaavat myös taiteensa.
Itsellä tätä ei ole tullut vastaan jollei tämä rajoite näy suoraan siinä taiteessa.
Kaverit ovat mukavia mutta kun koetan pojallenikin(piirtää 10-vuotiaan innolla sarjakuvia) antamaan palautteen että missä voi parantaa niin miksi ihmeessä taputtelisin kavereitani selkään tai päähän että "hyvä se on" jos tulos ei ole?
Jos välit on niin pienestä kiinni se ei ole mitään kaveruutta saati reilua.
Ikävä kyllä kaikki eivät ole voittajia aina. Sarjakuvissa ja niiden kritiikissä on laadullisia eroja, niin teknisiä kuin sisällöllisiä.
Mutta vasta sarjakuvakritiikit, niin lyttäävät kuin suitsuttavatkin, ovat herättäneet vihan tunteita.
Sarjakuva ei.
Surua, myötätuntoa, myötähäpeää ja totaalista hämmentyneisyyttä siitä mihin kanssaeläjät uskovat kyllä, mutta ei vihaa.
Nähtävästi en ole vielä lukenut tarpeeksi.
Toim.huom. Moni sarjakuva on herättänyt aiheestaan kyllä epätoivoa ja raivoa vallitsevia epäkohtia kohtaan mutta huonoista sarjakuvista on välittynyt lähinnä lievä sairauskohtaus Sääliä.
-
Tuskinpa jokainen tekijä on tuolla pyytänyt päästä arvosteltavaksi.
Miten tonne pääsee? Mä haluun.
Näyttää vaan aika kuolleelta. Puoli vuotta vanha viimeinen.
Mutta ei kukaan tykkää olla naureskelun kohteena, oli sitten kyseessä omakustanteen tekijä tai ammattilainen
Kun tehtailee omakustanteita yrittäjäriskillä on kait vähän molempia.
Myynnin ja julkisuuden kannalta naureskelu olisi aina plussaa.
Joku vaan sitä tekisi :(
Kun huumorisarjakuvan tekijälle ei naureta, se ei naurata.
Minkä takia tekijät yleensä piittaavat julkisesta kritiikistä ?
Sehän lukijoille tarkoitettu.
Joskus kun saisi kustannustoimittajan , joka antaisi kritiikkiä ennen julkaisua.
Siitä olisi jotain iloakin.
-
Jestas. Te taidatte ottaa sarjaukuvat aika vakavasti...kauheita vuodatuksia...
-
Ihmisten pitäisi tajuta että sarjakuvien tekemistä voi myös harrastaa. Kaikilla ei todellakaan ole eikä pidäkään olla tavoitteena tulla uusiksi jubiksi tai johnbyrneiksi saati katikovácseiksi. Omakustanteet ovat kaikitenkin harmittomia, ja tärkeintä on sarjakuvien tekemisen ilo.
Joku taas voisi kommentoida että siinä vaiheessa kun tuotteita myydään rahaa vastaan niin kyse on ammttilaistoiminnasta jonka kritiikkiin kuuluukin kuulua eri säännöt kuin harrastustoimintaan (jos minä harrastan sarjakuvien lukemista ja auon Kvaakissa päätäni että ihan paska oli niin se on eri asia kuin että auon sitä päätäni ammattikriitikkona Hesarin sivuilla, jälkimmäiseen on suositeltavampaakin huutaa väliin että väärin luettu, tyhmä).
Ehkä nuo zineilyt ovat sitä harmaata raja-aluetta että ovatko harrastusta vai ammattitoimintaa ja miten sellaista pitäisi kohdella...
Niin, mitäs mieltä muuten noista blogin ei-omakustannefinnmanga-kommentaareista, esim. Lordista?
-
Tuossahan on kyse blogista, ei esimerkiksi lehtien sarjakuva-arvosteluista. Pitääkö blogilta vaatia samanlaista asiallisuutta kuin asiajutuilta? Jutuista välittyy se, että kirjoittaja on ainakin rehellisesti jotain mieltä. Ja hän sentään vaivautuu ehdottamaan korjauksia mm. anatomiaan, mitä asiajutut tekevät todella harvoin.
-
Aura, siellä on käsitelty teoksia, jotka ovat (ainakin tämän paikan mukaan) ammattilaisten tekemiä, kuin myös niitäkin amatöörejä, jotka ovat silkkaa "mielenhäiriöisyyttään" sitä pyytänyt. Ei tietenkään kaikki, mutta osa.
On vaan koomista, että sillä samalla nyrkillä, millä lyödään paskaa naamaan, lyödään myös aika selkeästi sitäkin naamaan, miten kieli poskessa tuo on tehty. Pitäisi tulla noista kuvista aika selkeästi ilmi, jos lähdetään vertaa jo sellaiseen likakaivoon, mitä eräs edeltämennyt nettisarjakuvia teurastava blogi oli. Tosin kun ehdin vain pari artikkelia lukea aikoinaan, ei valitettavasti muista, oliko se tätä samaa perseilysettiä vai puhdasta "fueled by rage"-tavaraa. Nettikulttuuri-ilmiöitä sekin, niin kuin tuo FDC, Nyan-catit ja Me Gustat. Perseilyä kaikki tyynni.
-
Kun tehtailee omakustanteita yrittäjäriskillä on kait vähän molempia.
Myynnin ja julkisuuden kannalta naureskelu olisi aina plussaa.
Joku vaan sitä tekisi :(
Ctrl + Alt + Del saa varmasti ihan merkittäviä summia nettimainonnalla, ihan vain sen takia, että se niin ison draaman silloin aiheutti. Varmaan saa tuloja siitä edelleenkin, kun SA:n ääliöiden pitää käydä aina tsekkaamassa, mitä perseilyn arvoista sivustolla on.
-
Minkä takia tekijät yleensä piittaavat julkisesta kritiikistä ? Sehän lukijoille tarkoitettu.
Dissectedissä minua on häirinnyt se, että se on kirjoitettu nimenomaan tekijöille, ei satunnaisille lukijoille. Se on julkista ateljeekritiikkiä, ja siksi se ampuu kauhean ohi tämän lukijan kannalta.
Joskus kun saisi kustannustoimittajan , joka antaisi kritiikkiä ennen julkaisua. Siitä olisi jotain iloakin.
Oma onneton kokemukseni julkaisemisesta viittaa siihen, että kustannustoimittajat ovat kustannusmaailmasta kuolleet sukupuuttoon. (Tai sitten niillä ei ole mitään sanottavaa.)
-
Dissectedissä minua on häirinnyt se, että se on kirjoitettu nimenomaan tekijöille, ei satunnaisille lukijoille. Se on julkista ateljeekritiikkiä, ja siksi se ampuu kauhean ohi tämän lukijan kannalta.
Näinpä. Mutta ei toimi tekijöillekään kun "kritiikistä" on tehty viihdettä jonka varjolla naureskellaan porukassa virheille. Tokihan tekijät saavat tuota kautta (kyseenalaistakin) julkisuutta - ja blogi saa julkisuutta, pälistiin siitä täällä tai ei.
Jos tarkoitus on pilkata, niin sitten pilkataan, ja jos joku loukkaantuu niin siitä ei tarvitse vetää herneitä. Jos taas tarkoitus on antaa tekijöille palautetta, näiden naurunalaiseksi tekeminen ei ole oikea tapa. Eikä sivun kävijöiden ilkeiden "yeah Elli, cry some more"-kommenttien heittely jos joku tulee sanomaan ettei pidä arvostelun tyylistä.
Mutta jos blogia pitää kirjoittaa salanimellä, sen olemassaoloa pitää valmiiksi puolustella, ja kaikki sitä kritisoivat leimataan huumorintajuttomiksi, no, se kertoo aika vahvasti siitä että blogin pitäjä tietää itsekin ettei homma ole ihan ookoo.
Jos olettaa että muiden pitää sietää kritiikkiä, sitä pitäisi myös sietää itse siellä nimimerkin takana.
-
Nimimerkin takaa on niin helppo huudella typeryyksiä. Mä kannattaisin jopa keskustelufoorumeille kuten Kvaakkiin omannimenkäyttöpakkoa. Karsisi luultavasti pahimpia trolleja pois.
-
Vihaanko sarjakuvia? Sarjakuvaa? EI. Ainoastaan strippisarjat saavat mieleni järkkymään. Jos haluaa rajata tätä vihaani niin ehdottomasti Huumorisarjakuvat.
Niistä en pidä/Siedä.
On ikävä kirjoittaa tälläinen viesti koska pidän sarjakuvista.Elämä on täynnä uhrauksia,snif.
-
Kyllä taas näkee että minkäänlaista kritiikkiä, rakentavaa tai repivää, ei täällä kotomaisella ankkalammikolla saa antaa. Heti tulee Paha Mieli TM ja paheksutaan moista toimintaa kun se ei ole rakentavaa. Minulla oli ainakin penteleen hauskaa kun selailin tuota pikaisesti läpi.
Niin ja hassua että blogilta vadittaisiin jotain kriteereitä kun se kuitenkin vertautuu lähinnä omakustanteisiin.
Mielestäni kyseisellä sivustolla annetaan kyytiä aika lailla aiheesta eikä vaan ilkeyttään. Etenkin kotimaisen mangusti-innostuksen myötä julkaistiin monia nimikkeitä joissa tekninen osaaminen ei ollut ehkä se tärkein vaatimus -eipä olisi montaakaan noista tekijöistä päästetty varmaankaan tekemään ei-manga lehtiin/alppuhin materiaalia...
-
Nimimerkin takaa on niin helppo huudella typeryyksiä. Mä kannattaisin jopa keskustelufoorumeille kuten Kvaakkiin omannimenkäyttöpakkoa. Karsisi luultavasti pahimpia trolleja pois.
"Se on aina luihuilua nimimerkin suojasta esittää kovia mielipiteitä."
- Timo Soini
-
Kyllä taas näkee että minkäänlaista kritiikkiä, rakentavaa tai repivää, ei täällä kotomaisella ankkalammikolla saa antaa. Heti tulee Paha Mieli TM ja paheksutaan moista toimintaa kun se ei ole rakentavaa. Minulla oli ainakin penteleen hauskaa kun selailin tuota pikaisesti läpi.
Täällähän todettiin jo pariinkin otteeseen ettei negatiivisessa, perustellussa kritiikissä ole mitään vikaa, vaan se on jopa suotavaa.
Enemmistö on siis selvästi sitä mieltä että omakustanteeseen vertautuvaa, omakustanteitakin ilkeästi arvostelevaa kritiikkiblogia ei saa tykittää perustellulla, negatiivisella kritiikillä, sillä sen kritisoiminen tarkoittaa sitä ettei itse kestä minkäänlaista negatiivistä kritiikkiä.
Ok. Selvä homma.
Luulisi blogin pitäjän kyllä kestävän hiukan kritiikkiä...
-
Mielestäni kyseisellä sivustolla annetaan kyytiä aika lailla aiheesta eikä vaan ilkeyttään. Etenkin kotimaisen mangusti-innostuksen myötä julkaistiin monia nimikkeitä joissa tekninen osaaminen ei ollut ehkä se tärkein vaatimus -eipä olisi montaakaan noista tekijöistä päästetty varmaankaan tekemään ei-manga lehtiin/alppuhin materiaalia...
Mua ihan oikeesti kiinnostaisi tietää mitä nämä monet julkaistut nimikkeet ovat? Minulle kun ei tule mieleen kaksi yhtään oikeampaa julkaisua. Plus eräs harrastelija sarjakuvaa julkaiseva lehti, joka pääsi hetkellisesti hieman liian suureen asemaan.
Omakustannepuolella toki on jonkin verran julkaisuja, mutta en näe, että sielläkään suomimanga omakustanteiden määrä olisi missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen huomattava osa koko tarjontaa. Toki minulla jäi muutama vuosi väliin festareilla. Luultavasti juuri pahimman manga buumin aikana.
-
Enemmistö on siis selvästi sitä mieltä että omakustanteeseen vertautuvaa, omakustanteitakin ilkeästi arvostelevaa kritiikkiblogia ei saa tykittää perustellulla, negatiivisella kritiikillä, sillä sen kritisoiminen tarkoittaa sitä ettei itse kestä minkäänlaista negatiivistä kritiikkiä.
Totta kai saa. Turha silti kuvitella, että kaikki jakaisivat negatiivisen mielipiteesi.
Blogin arvostelut ovat hyviä ns. Jerrman-asteikolla, eli bloggaajan pakkomielteet käyvät heti kättelyssä selväksi (anatomiavirheet, perspektiivivirheet jne.), ja lukija voi sitten hiljaa mielessään pohtia, miten moiset vaikuttaisivat omaan lukukokemukseen.
-
Luulisi blogin pitäjän kyllä kestävän hiukan kritiikkiä...
Owlicious says "Who?"
Paitsi jos on koko keskustelun ajan ihmiset ovat osoittaneet täyttä ymmärtämättömyyttä siitä, että koko blogin olemassaolo perustuu "for shits and giggles"-perseilyyn. Jenkkistandupkoomikot eivät ole sen kiltempiä ihmisiä kohtaan pilailuissaan, pitäisikö näistäkin nyt vetää herne nenäänsä (kun ottaa huomioon, että mainstreamjenkkikomiikka perustuu tähän yksinään). Se, että kritiikki on "Saatatte loukata niitä tekijöitä tuolla!" on samaa kuin itkisin, että Hikipedia on kirjoittanut Turusta sellaisia asioita kun ovat. Tai ehkä sua sitten harmittaa lasereita ampuva tuomionsäde-Näsineula, vaikka se minusta jo ideatasolla olisi paras typerin idea ikuna.
Ihmettelen, ettei silmiini oo iskenyt yhtään kommenttia, jossa ihmiset olisivat valittaneet ko. kaverin piirrustustaidoista, koska no, kokemattomiempien tekijöiden osalta, se on helppo, ja ymmärettävä peruste ottaa kiinni.
Ja salanimestä nyt en tiedä, ellei Erkki Paju ole sitten salanimi itsessään, josta näin ei-animuderpuna oo mitään käryä (osoittaa Googlella ko. sivustoihin DA:n ja Wordpersun lisäksi).
-
Mua ihan oikeesti kiinnostaisi tietää mitä nämä monet julkaistut nimikkeet ovat?
Vartijat, Finnmanga ja mitä näitä nyt onkaan...
-
Vartijat, Finnmanga ja mitä näitä nyt onkaan...
Finnmanga alkoi ja päätyi harrastelija julkaisuna siinä missä mikä tahansa X-kaupungin sarjakuvaseuran / kerhon jne. harrastelijoiden teoksia julkaisuna. Se, että se pääsi muutamaksi numeroksi lehtipistemyyntiin näämä on todella kammottavaa, kun siihen edelleen jaksetaan puuttua. Finnmangakin pääsi sinne lehtipistemyyntiin sen takia, että sen eka omakustanne julkaisu myi heti 300 painoksen loppuun. Tämä tosiaan oli se hetki, jolloin manga buumi oli kaikkein kuumimmillaan.
Vartijat taas sopii juuri tähän kuvaukseesi ja oli toinen niistä minun mieleeni tulleesta oikeasta julkaisusta. Ymmärrän myös täysin, että se käsiteltiin tuossa blogissa ja toivon, että tulevien numeroiden tekijät ovat ottanee vähän oppia tulevissa julkaisuissa. Mutta tämä on ainoa mieleeni tuleva oikeampi julkaisu, joka sopii kuvaukseesi. Se toinen on sen verran tasokas teos, että uskon sen tekijöiden saavan muita töitään julkaistuksi myös muualla.
Minulle monia teoksia on vähintään 5. Mieluiten kymmenen. Yhdestä tai ehkä jostain toisesta ei musta vielä niin hirveen katkera kannata olla, että niiden julkaisusta kannattaa mieltään pahoittaa vuosiksi.
-
Yhdestä tai ehkä jostain toisesta ei musta vielä niin hirveen katkera kannata olla, että niiden julkaisusta kannattaa mieltään pahoittaa vuosiksi.
Mistä tämmöinen johtopäätös on syntynyt?
Onko siis niin että jos kommentoi tai kritisoi jotain niin täytyy olla katkera?
Pimpeli-pom...
Lisää esimerkkjä ei ollut samantien hatusta heittää kun en ole tarkemmin kotimaiseen mangaskeneen tutustunut. Syy tutustumatta jättämiseen lienee selvä eli kun ei nappaa niin ei nappaa.
Jos vaivaa niin käy vetämässä yli tuosta aiemmasta kirjoituksestani tuo "monia" sana. Ei sitten viesti sisällä roimia asiavirheitä.
-
Ja salanimestä nyt en tiedä, ellei Erkki Paju ole sitten salanimi itsessään, josta näin ei-animuderpuna oo mitään käryä (osoittaa Googlella ko. sivustoihin DA:n ja Wordpersun lisäksi).
"Erkki Paju" ei todellakaan ole tämän henkilön oikea nimi, ja monet arvasivat sen jo alkuvaiheessa. Itsellä on jopa hyvä veikkaus kuka nimimerkin takaa löytyy, mutta ei siitä arvailusta sen enempää, koska hän ja hänen kaverinsa haluavat pitää asian salaisuutena.
Aika jännä kyllä, heti jos joku julkaisee jotain, oletetaan että tämän henkilön täytyy muuttua yli-ihmiseksi, jonka velvollisuus on ottaa kaikki paska niskaan mukisematta. Enkä nyt puhu negatiivisesta kritiikistä yleisesti. Kyllä ammattilainenkin saa joissain tapauksissa masentua hetkeksi murskakritiikistä, se, miten siitä sitten nousee ja yrittää uudelleen on se tärkein juttu. Eikä sillä ole mitään tekemistä negatiivisen kritiikin kanssa yleisesti. Ei kai tässä kukaan ole kivestä tehty, vaikka erehtyisikin julkaisemaan amatöörimäisen omakustanteen? Ja totesinhan jo, että moni blogin pointeista on totta, mutta esitystapa voisi olla joko pilkkablogi tai rakentavaa kritiikkiä tekijöille, ei molempia yhtä aikaa.
Sori lihavoinneista, mutta tässä on välillä olo ettei täällä lueta viestejä kunnolla. Ylipäätään on ollut sellainen olo vähän kaiken kanssa viime aikoina. Syyllistyn siihen varmaan itsekin, ei siinä mitään.
Itselle kyllä opetettiin ettei pilkkaaminen ole kivaa, mutta veikkaan että manga ärsyttää niin monia että niiden irvimiseen suhtaudutaan eri lailla. Kai se sopii Kvaakin katkerokerholle, jonka sivujaostoon meikäläinenkin epäilemättä kuuluu.
Ai niin, pitää sitten kai vielä tämäkin vääntää kertaalleen rautalangasta: Kestän itsekin negatiivistä kritiikkiä, kunhan se ei mene pilkkaamisen puolelle. Ettei joku taas sano että kumma kun ei kestetä sitä kritiikkiä.
-
Ai niin, pitää sitten kai vielä tämäkin vääntää kertaalleen rautalangasta: Kestän itsekin negatiivistä kritiikkiä, kunhan se ei mene pilkkaamisen puolelle. Ettei joku taas sano että kumma kun ei kestetä sitä kritiikkiä.
Sammakot ei oikeesti sano "tööt tööt".
-
Voivoi,muistakaa että kaikki kritiikki on rakentavaa. Siinä mielessä että jos joku haukkuu varpaista nenään tuotantosi niin voit ainakin mielessäsi ajatella tämän kritisoijan henkisentason olevan aika alhainen. Varsinkin ilman OIKEITA ja JÄRKEVIÄ perusteluja. Kaikenlaista kommenttia kuulee ja niitä tulee. Se on elämää.
-
Eräs lempikirjailijoistani, Iris Murdoch, ei koskaan lukenut kritiikkejä. Ei koskaan. Ei siksi että olisi pelännyt niitä, vaan siksi ettei nähnyt niillä mitään merkitystä, ne eivät auttaneet häntä kirjoittamaan paremmin.
Sen sijaan hän vastasi aina lukijoiden kirjeisiin.
-
"Erkki Paju" ei todellakaan ole tämän henkilön oikea nimi, ja monet arvasivat sen jo alkuvaiheessa. Itsellä on jopa hyvä veikkaus kuka nimimerkin takaa löytyy, mutta ei siitä arvailusta sen enempää, koska hän ja hänen kaverinsa haluavat pitää asian salaisuutena.
Aika jännä kyllä, heti jos joku julkaisee jotain, oletetaan että tämän henkilön täytyy muuttua yli-ihmiseksi, jonka velvollisuus on ottaa kaikki paska niskaan mukisematta. Enkä nyt puhu negatiivisesta kritiikistä yleisesti. Kyllä ammattilainenkin saa joissain tapauksissa masentua hetkeksi murskakritiikistä, se, miten siitä sitten nousee ja yrittää uudelleen on se tärkein juttu. Eikä sillä ole mitään tekemistä negatiivisen kritiikin kanssa yleisesti. Ei kai tässä kukaan ole kivestä tehty, vaikka erehtyisikin julkaisemaan amatöörimäisen omakustanteen? Ja totesinhan jo, että moni blogin pointeista on totta, mutta esitystapa voisi olla joko pilkkablogi tai rakentavaa kritiikkiä tekijöille, ei molempia yhtä aikaa.
Miksei molempia samanaa aikaan? Nythän se on sellainen; ne, jotka tajuavat tuon perseilyn tasoa, ovat innoissaan ja kuten sanotuna, ovat jopa halunneet saada arvostelun kaverilta. Ne, jotka eivät...no, se ei nyt vain ole sitten heille mikään muu kuin yksinäinen trolli, jonka voi jättää oman onnensa nojaan silmiään pyöräyttämällä. Samalla tavalla kuin minä suljen selaimeni, jos päädyn eläinaktivisti/vegaanisivulle, koska minun moraalini ei kärsi eikä tuu koskaan kärsimään syödessäni pekonia ja broileria (mutta omaa sadistisuuttani luen feministi- kuin miesasiablogeja).
Mun mielestä yksi merkittävin huomio FDC:n kohdalla on tuo, että tekijä pistää itsensä likoon; "DUDE! I DRAW AWFULLY!" pitäs tulla nyt heti ekalta sivulta esiin, ja no, jos ei itse osaa todistaa, että haluaa kehittyä, pitäisi blogin tekijän arvomaailma luhistua kenelle tahansa lukijalle alta aikayksikön. Tietenkin, jokainen saa vetää omat arvionsa siitä, ajaako asioitansa _kirjaimellisesti_.
Missä Your Webcomic Is Bad-blogi ei hirveän paljon sinällään eronnut, se oli paljon aggressiivisemman oloinen paikka ihan vain sen takia, että haluttiin pysyä asiassa. Tietenkäänn ei näissä sisällöllistötyyppisesti ole hirveästi eroa sinällään, vaikka YWB:ssä oli varmaan paljon enemmän henk. koht. hyökkäyksiä johtuen nettisarjakuvan kommuunirakenteesta.
Se tässä ihmisiä enemmän ihmetyttääkin, että miksi loukkaantua siitä, että joku kehtaa tehdä noin internetissä ottaen huomioon tämän olevan yksiä malliesimerkkejä nettiperseilystä. Se, onko todellinen tarkoitus vaikuttaa tekijöihin vai vain kiukutella jalat ilmassa "ei näin!", on oma asiansa, mutta jos sillä saa viihdettä aikaiseksi, on kummallista ihmetellä, miten jotkut KEHTAA pitää tällaisesta. Netissä kun korrektiuden ja moraalisen reiluuden säännöt on sen verran monesta paikasta unohdettu, joten ei pitäisi olla tässäkään tilanteessa mikään yllätys, jos ketään ei säästetä.
-
Se tässä ihmisiä enemmän ihmetyttääkin, että miksi loukkaantua siitä, että joku kehtaa tehdä noin internetissä ottaen huomioon tämän olevan yksiä malliesimerkkejä nettiperseilystä.
Sun vertaukset kaiken maailman nettiperseilysivustoihin ja meemeihin ovat menneet ainakin multa tähän mennessä lähes täysin ohi, etenkin, kun et ole laittanut linkkejä mukaan. Oisko tässä joku sukupolviero? En lue kuvalauta- tms. sivustoja eivätkä herpderpderpit sun muut perseilyt jaksa kiinnostaa. Kohderyhmä tuolla blogilla lieneekin nopean, anonyymin nettikulttuurin lapsukaiset. Mikäs siinä, mutta muistakaa, että sarjakuvien taustalla on myös oikeita ihmisiä, eikä anonyymejä tuhertelijoita. Sille 15-vuotiaalle esikoisomakustantajalle, jonka tekele tuolla riivittiin, saattaa tulilinjalle joutuminen oikeasti olla vakava paikka. Järjen saa siis pitää mukana myös perseilysivustoilla.
Terveisin täti
-
Netti raaistaa ihmisiä, kai se johtuu siitä kun ihmiskontakti puuttuu, tekstin sävy ymmärretään helposti väärin ja kaikki erakoituvat päätteen ääreen. Muutenkin nykysuuntaus on se että kaikki ovat itsekkäämpiä kuin ennen, omia roskia ei siivota mukaan ja on hämärtynyt että mitä kaikkea muille oikeasti voi sanoa.
Kaiken voi aina perustella sillä että "Hei, tää on vain vitsi."
Ja lihavalle, isänsä menettäneelle pojalle suunnatut "Läski! Läski! Onks kiva kun sun isä on kuollu?"-huudot ovat kyllä sisällöltään varsin totta, ja ehkä nekin ovat vain vitsi.
On itse asiassa aika pelottavaa, että lähtökohta on se että netissä nyt huudellaan kaikenlaista, se kuuluu asiaan. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vihapuheet kukoistavat lehtien kommenttiosioissa...
Eräs lempikirjailijoistani, Iris Murdoch, ei koskaan lukenut kritiikkejä. Ei koskaan. Ei siksi että olisi pelännyt niitä, vaan siksi ettei nähnyt niillä mitään merkitystä, ne eivät auttaneet häntä kirjoittamaan paremmin.
Sen sijaan hän vastasi aina lukijoiden kirjeisiin.
Mutta ovathan lukijakirjeetkin palautetta, jos eivät varsinaista kirjakritiikkiä.
Sammakot ei oikeesti sano "tööt tööt".
En ole varma, voiko McCay enää ottaa vastaan kritiikkiä, mutta kysyn asiasta seuraavan kerran kun tapaan vakimeedioni. Hän on vielä kesälomalla, mutta ehkä syksymmällä.
-
Mutta ovathan lukijakirjeetkin palautetta, jos eivät varsinaista kirjakritiikkiä.
Erilaista palautetta kuin sellainen kriitikon toitotus. Ihmiseltä ihmiselle.
Kollegiaalinen palaute on arvokasta tyyliin "toi kuva toimis paremmin jos se olis enemmän yläviistosta, ja tossa on liikaa puhetta"
Mutta kiitokset nostaa kusen päähän, haukut taas masentaa, mitä hyötyä?
-
Erilaista palautetta kuin sellainen kriitikon toitotus. Ihmiseltä ihmiselle.
Kollegiaalinen palaute on arvokasta tyyliin "toi kuva toimis paremmin jos se olis enemmän yläviistosta, ja tossa on liikaa puhetta"
Mutta kiitokset nostaa kusen päähän, haukut taas masentaa, mitä hyötyä?
Enpä tiedä... jos molempia tulee tasapuolisesti? Negatiivinen palaute kuitenkin auttaa näkemään sarjakuvan ulkopuolisen silmin, jos sitä ei osaa ottaa yhtään vastaan niin tekijän oma moka. Mutta hyvä lukijapalaute on myös arvokasta, sillä se antaa työlle mielekkyyttä, sitä ei tee pelkästään itselleen vaan jotkut oikeasti odottavat lisää. Tekijän työ kun on usein hyvin yksinäistä.
Mutta kun sarjakuvan lisäksi arvostellaan ihmistä ja kommentoidaan hänen blogikirjoituksiaan... hmm.
-
Mutta kun sarjakuvan lisäksi arvostellaan ihmistä ja kommentoidaan hänen blogikirjoituksiaan... hmm.
jos blogi on julkinen, niin kaipa se(kin) on luettavaksi tarkoitettu? Se on kyllä jo aika epähienoa, jos joku kriitikoksi itsensä mieltävä menee henkilökohtaisuuksiin ja alkaa laukoa mielipiteitä jostain sarjakuvantekijästä ihmisenä. Se on vähän eri juttu, jos kyseessä on joku muinoin kuollut sarjakuvajulkkis... Mutta itse en ikinä asettaisi aloittelevaa sarjakuvantekijää naurunalaiseksi tai arvostelisi liian ankarasti lähinnä harrastuspohjalta tuotettua sarjakuvaa. Se todennäköisimmin aiheuttaa enemmän pahaa mieltä kuin mitä opettaa tekijää eteenpäin.
Tiedän itse nuoria piirtäjiä, joissa on paljon potentiaalia, mutta jotka ovat jo valmiiksi kauhean itsekriittisiä. Voisin uskoa, että "internet-perseilyn" kohteeksi joutuminen ei tekisi näiden tyyppien itsetunnolle yhtään hyvää.
-
jos blogi on julkinen, niin kaipa se(kin) on luettavaksi tarkoitettu? Se on kyllä jo aika epähienoa, jos joku kriitikoksi itsensä mieltävä menee henkilökohtaisuuksiin ja alkaa laukoa mielipiteitä jostain sarjakuvantekijästä ihmisenä.
Jep, tokihan linkitykset ja lainaukset blogista ovat sallittuja, ja arvosteluun voi laittaa jotain tyyliin "tekijä on sanonut että", mutta jossain menee se raja kun näistä aletaan heitellä ei-niin-imartelevia mielipiteitä.
Varmaan Internetti on hämärtänyt tämänkin asian, mutta vitsikin voi joskus mennä liian pitkälle. Ehkä tämä ei sitten mene, sillä olen itse niuho ja huumorintajuton ja en tajua että töistä saa antaa myös negatiivista kritiikkiä. Sinänsä tyypillinen Kvaak-keskustelu tämä...
-
Siis jumalauta, oletteko te ollenkaan lukeneet sitä blogia ollenkaan?! TÄMÄ (http://web.archive.org/web/20080720155252/http://badwebcomics.blogspot.com/) on sellaista tekstiä, josta ei ihmettelis, jos joku kuulan kalloonsa ottaa, mutta vastaavasti heillä on omat tukiryhmittymänsä omilla sivuillansa. FDC pysyy edelleenkin aika pitkälti siinä, mitä ON tehnyt sarjakuvaan kuin siinä, mitä henkilö on. Toinen asia, jos haluaa esittää jotain helvetin manifestia omalla sarjakuvallaan, joka on kyllä ammattipiireissä ihan rankemman kritiikin aiheinen asia, kun niin helkutin huono tarinankertoja on oman idelogiansa siivellä.
Lisäksi teiltä molemmilta tuntui unohtuvan yksi tärkeä elementti, mikä tämäntyyppisille blogeille on tyypillistä; kun käyttäytyy paskasti netissä, niin odotatteko te kukkasia seuraavana päivänä postiluukusta saatavan? Tietenkään, FDC ei varmaan sisällä tällaista kommunikaatiota, mikä sinänsä laskee blogin eettistä arvoa alun alkaeenkin, mutta monet yhteisöt, etenkin se hirvein, kamalin koskaan, Encyclopedia Dramatica, pohjautuu tähän ihan liiaksi.
Ikä mun mielestä on ihan typerä tekosyy, koska jotkut 34-vuotiaat ovat samalla tasolla taidoillansa kuin jotkut 15-vuotiaat. Aloittelijat ovat aina aloittelijoita, mutta ottaen huomioon juuri Elli Puukankaan tapauksen, pitäisi kustantajalla olla jotain helvetin paljon parempaa pistää rahaa palaamaan, kuin antaa tollainen helvetin suuritöinen juttu jollekin harrastelijalle. Tähän asti, olen lukenut koko blogista tasan yhden artikkelin, jossa tekijä/tekijäporukka on ollut alunalkaeenkin täysin aloittelija ja todellankin, ei mitenkään suotava asenne arvostelulle. Tasan yksi 18 artikkelista. Että näin maailman julmimmassa paikassa, internetissä.
-
Ikä mun mielestä on ihan typerä tekosyy, koska jotkut 34-vuotiaat ovat samalla tasolla taidoillansa kuin jotkut 15-vuotiaat.
Joo, taidoillaan ehkä. Mutta väitän että 15-vuotias suhtautuu vähän eri tavalla sarjakuvansa lyttäämiseen kuin joku 34-vuotias, jonka ajatusmaailma on vuosien varrella ainakin noin teoreettisesti vähän kypsynyt ja jolle on toivottavasti ehtinyt elämässä muutenkin tapahtua enemmän.
Itse puhuin negatiivisesta kritiikistä yleistävästi. Tutustuin tähän blogiin, jota niin äkäisesti puolustat, mutta eipä se omiin kirjanmerkkeihini mennyt. Ivallinen huumori on mielestäni ihan hauskaa niin kauan kuin sillä ruoditaan esim. jotain vanhoja hentai-pelejä tai Ebay-ilmoituksia. Blogissa oli kyllä aika ajoin esillä ihan hyviä pointteja, eikä kaikki sarjiskritiikki ollut negatiivista, mutta suurimaksi osaksi se näytti olevan yksittäisten vikojen sormella osoittelua.
-
Ei tuo blogi nyt niin paha ole. Olen nähnyt pahempiakin. En kylläkään suomalaisesta sarjakuvasta. Minusta mikä tahansa suomalaista sarjakuvaa käsittelevä blogi on kyllä hyvä, kun niistä löytää jotain luettavaa. Itse pidän Lordi sarjakuvista, ja lukiessani niistä tehdyt arvostelut, en tuntenut syyllisyyttä tai tarvetta heittää omia Lordejani roskiin. Lisäksi arvosteluissa ilmaistiin selkeästi että mikä sitten on hyvää, niin kyseisessä sarjakuvassa kuin sen genressä, mutta myös mikä on pahaa. Anatomia asioista en itse yleensä nosta noin suurta meteliä, mutta näen ne aivan ymmärrettäväksi esille nostamisen kohteeksi. Huumori oli minusta kyllä vähän löysää, ja minua ärsytti hieman että arvostelija ei osannut oikein naureskella itse pitämiensä asioiden kustannuksella, vaan ne olivat "Awesome". Mutta toisaalta, kuten sanottua, on hyvä että tekstissä kerrotaan myös mikä on "Awesome". Jotenkin tämä silti haiskahtaa vain halpaversiolta Linkarasta. Ja suomiviittauksia ei kuitenkaan käsitä kukaan englanninkielississä maissa, joten en ymmärrä miksi niitä on pitänyt tunkea englanninkieliseen blogiin.
-
Joo, taidoillaan ehkä. Mutta väitän että 15-vuotias suhtautuu vähän eri tavalla sarjakuvansa lyttäämiseen kuin joku 34-vuotias, jonka ajatusmaailma on vuosien varrella ainakin noin teoreettisesti vähän kypsynyt ja jolle on toivottavasti ehtinyt elämässä muutenkin tapahtua enemmän.
Toi ei katso edelleenkään ikää tai elämänkokemusta. Ihminen, jolla on asenne "Teen tätä omaksi huvikseni", osaa kyllä asiansa sanoa asiansa noin, oli niin aikuinen kuin lapsi. Ja hoks, useimmiten kriitiikin antajan virhe, jos tätä ei hiffaa (kuten tuossakin blogissa sattumoisin käynyt erään kohdalla). Sitten kun se omaksi huviksi tarkoittaa myydä omia tekeleitänsä, puhutaan aloittelevasta ammattilaisesta, eikä harrastelijasta/aloittelijasta. Jos asenne "Ei se sulle kuulu, miten huonoa tuotetta mä pukkaan ulos" pysyy, no, ei tarvita Sherlockia selvittämään, miten pitkälle tuolla asenteella pötkii. Nuoremmat todennäköisesti ottavat ennen pitkää opiksi, mutta vanhemmat uskovat oman erinomaisuuden harhakuvitelmiin paljon sitkeämmin.
Terveisin,
Ihminen, joka nähnyt kaksi kertaa itseä vanhempien ihmisten itkupotkuraivareita vastaanottamasta kritiikistä useammin kuin kaksi kertaa nuorempien vastaanotramasta kritiikistä
-
Emppu,pointtisi siis on seuraava:'Ei ole väliä siviilisäädyllä,sukupuolella,ammatilla tai iällä kommenttien aiheellisuus'.? Koska olet nähnyt itkupotkuraivarit seniorikanslaiselta,sikispä pyydän että jätä heidän asenteensa pois. Koska he näin yleistettynä elävät pikkusessa 'minä olen paras' universumissa.
-
Miten siviilisääty, ikä, sukupuoli, ammattilla on mitään tekemistä, jos kritisoi työtä työnä, eikä hauku ihmistä ihmisenä? Se vaatii edelleenkin tilannetajua kritisoijalta, että heittää kritiikkinsä hukkaan, jos tietää henkilön olevan vahvasti harrastelija-asenteella, mutta edelleenkin, se todennäköisimmin tulee
Kuten Nanna sanoi, FDC on pitkälti osoittelua, miten väärin ollaan jonkun suhteen kanssa tehty kyseenalaisin sanavalinnoin, mutta edelleenkään en koe blogin menevän siihen pisteeseen, että hypätään johtopäätöksiin ilkkumaan tekijän sukupuolesta, ammatista tai sivilisäädystä, ellei se edellisen kommentin sanoin näy manifestimaisesta kirjoituksesta, jossa voidaan hyvin kyseenalaistaa tekijä onnistuminen tarinakertojana.
Ihmiset, jotka eivät osaa ottaa kritiikkiä, tai lähtee puolustamaan sitä, on samalla kehitysasteella, olivatpa sitten naimisissa oleva 45-vuotias nainen tai 17-vuotias lukiolainen. Se on enemmän persoonastaan kiinni kuin iästä, eikä se tietenkään tarkoita, että ammattilaisetkaan ottaisivat sitä hyvin aina vastaan. Tosin, todennäköisempää on, että 17-vuotias lukiolaisella on kaikki vielä edessä, joten tietyssä mielessä odottaisi 17-vuotiaalla olevan jotain motivaatiota oppia ottamaan kritiikkiä, jos mielii siitä ammatikseen, toisin kuin 45-vuotiaalla naisella, mutta tämäkin on yksilökohtaista. Totta kuitenkin on, että molemmat vetävät sen itkupotkuraivarinsa, jos eivät osaa ottaa negatiivista kritiikkiä millään tasolla, ei edes sieltä asiallisemmasta päästäkään.
-
Jos kritiikkiä esittää niin, että tekee siitä jonkinlaisen huumorin lajin, ei se enää ole kritiikkiä. Se on komiikkaa. Joitakin naurattaa, näköjään.
-
Käsittääkseni aihe lipsui negatiiviseen kritiikkiin noin yleisesti, mitä Nanna sanoi. Ainakin sen perusteella tein noi kaksi viimeisintä kommenttia.
Eri asia tietenkin, jos se menee virheiden osoitteluksi kyseenalaisin sanavalinnoin. Viohdettä sellainen kuitenkin voi olla.
-
Niin,miten sivilissääty,ammatti sekä koulutus liittyvät kritiikin antajalle? Itse olen törmänyt netistä nimeltä mainitsmattomaan henkilöön joka arvosteli kaikkea kaikesta negatiivisesti. Koska,hän on skipannut yhdenluokan peruskoulussa/käy lukiota. Varsinkin minua hän tykkäsi ärsyttää. Ainakin hän arvosteli kaikkea mitä olin tehnyt sun muuta varsinkin taiteesen liittyen sillä periaateella koska HÄN on koulutettu - HÄN on automaattisesti parempikuin muut. Huom,edellisessä kommentissani tarkoitin sitä että ei pidä alkaa arvostelemaan ensin omilla saavutuksilla provosoiden keskustelu. Sekä sitten haukkuu taidettasin kommenttien ' ihan shaissea,et osaa' Tuollaisesta käytöksestä voi päätellä ettei se ikä,sivilisääty yms vaikuta kommenttien tasoon.
(Omassa kofeiinisekavuudessani saatan olla kirjoittanut ihan mitä sattuu,elämä on)
-
Edelleenkin, enemmän persoonasta kiinni kuin siitä, mitä on koulutukseltaan, sukupolveltaan tai sukupuoleltaan. Tietenkin, kritiikin annossa kuin sen vastaanottamisessa kehittyy, jos siihen on motivaatiota. Turha kuvitella, että ihmiset, jotka antavat ensimmäistä kertaa elämässään kritiikkiä, olisivat yhtä ammattilaisia kuin ne, jotka antavat sadatta tai tuhannetta kertaa sitä kritiikkiä. Suurin osa kuitenkin hiffaa, millaista kritiikkiä pitää antaa, että se on hyödyllistä, mutta inhottavien ihmisten määrän ollessa vakio, ei voida välttyä siltä, että joku riidanhenki päätyisi antamaan kritiikkiä väärään sävyyn.
Edelleeniin voimme ylipäätänsä kyseenalaistaa ko. blogin olemassaolon olevan kritiikkiä, enemmänkin yhden ihmisen raivoamista asioista, jotka kokee olevansa tärkeitä hänen käsitykselleen tehdä sarjakuvaa. Minä jaan tämän käsityksen siinä määrin, että olen tyytyväinen jonkun tuovan ne esille, tavalla tai toisella. Vähän niin kuin "Is it me or is everything shit? Encyclopedia to modern life"-tyyppien raivoamista Big Brothersista aina luomuruokaan. Vaikka luomuruokaa popsinkin jossain määrin.
-
Hmm,totta. Kyllä se persoona määrittelee millaista kritiikkiä kirjoittelee. Mutta tuo minun viestini pohjusti sitä kuinka jotkut 'viksummat' määrittelvät omalla menestyksellä miten muiden pitäisi elää, sekä mitä mieltä pitäisi olla koska hänkin on.
Lopetan tältä erää tälle kirjoittelun. Nyt kun mielestäni tämä suurensuuri on osaltani käsitelty. Kaikki riipuu persoonasta PISTE
-
Mika Mokanen, kun huonous ei enää riitä...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1037.0;attach=40711;image)
Strippi on herättänyt ansaitsemaansa huomiota. (https://twitter.com/marikoo/status/1254684504465211392)
-
Mika Mokanen, kun huonous ei enää riitä...
Kuin Masia 40 vuoden takaa yhdistyneenä uudemman Harald Hirmuisen tyylitajuun. Kansainvälinen meininki siis.