-
http://www.bdnet.com/9782871298601/alb.htm
http://www.bdnet.com/9782871298595/alb.htm
Arvoisat albumikustantajat!!! (Ja Jysäyskin)
Nyt alkaa aivan mahtava (tai ainakin näin sopii olettaa) uusi sarjakuva eurooppalaisilta supertähdiltä Yannilta ja Conradilta.
TIGRESSE BLANCHE
Alixin (Les innommables) edesottamukset Kiinan(?) kansantasavallan armeijassa 1950-luvulla!!! VUODEN TAPAUS!
Jos tämä ei myy, niin ei sitten mikään.
Yhteispainatuksia luulisi olevan luvassa.
Pliis!!!
-
Saman sanon mitä Tero sanoi.
Ja mä sanon saman mitä Joe sanoi siitä mitä Tero sanoi.
-
Tuo näyttäisikin olevan vain kaksiosainen sarja.
MUTTA SILTI ja siitä huolimatta!!!
-
http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/59/9782871298595_pg.jpg
Siis että on hyvän näköistä!!!
Jäämmekö me Suomessa paitsi tästäKIN hyvästä?
-
Oliko näiltä aikoinaan Ruotsin Epixissä se Äventyr i gult? Kovasti samannäköistä. Se oli yksinkertaisesti loistava
-
Nämä on uusia tarinoita, mutta samaa sarjaa ovat.
EDIT: No. mulla loppui kärsivällisyys ja menin ja tilasin Tigresse Blanchen.
Samalla tuli hankittua Benjaminia (12 urotekoa ja Punaiset taksit) ja Cartlandiakin.
-
no? kannattiko tilata? vastasiko odotuksia?
c.b.g
-
Ei ole vielä tullut postilaatikosta. Varmaan ensi viikon alkupuolella tulee. Muistaakseni www.bdgest.com ssa on ihan positiivinen arvostelu Tigresse Blanchesta.
Ja Dargaudin sivuilla näyte kuudesta ekasta sivusta:
http://www.dargaud.com/front/albums/planches.aspx?id=2659
-
no kylläpä näyttää kerrassaan mainiolta ;D
vielä pitäs oppii toi kieliki mitä tossa puhutaan... siks en varmaa tilaa.. vai onks sitä muilla kielillä?
c.b.g
-
Samojen tekijöiden sarja Les Innommables on julkaistu englanniksi. En kylläkään tiedä millä nimellä, kuka ja missä.
Tässä linkki piirtäjä Didier Conradista kertovalle sivulle
http://www.geocities.com/SoHo/Cafe/4621/general.html
-
Tigresse Blanche tuli justiinsa postista.
Luin ekat kymmenen sivua. Erittäin hyvää ja viihdyttävää sarjakuvaa. Todella tehokkaasti "leikattu".
Huumoria, jännitystä, seksiä ja väkivaltaa. Ja hiukkasen taitaa olla sovinistinen tämä sarjakuva. Mutta ei haittaa. Vaikka kyllä tässäkin miehet on aika sikoja niinkuin oikeassakin elämässä. ;)
Ultramegatelaketjufeminististä sarjakuvaa voi sitten ostaa vaikka syksyllä festareilta tasapainon vuoksi.
Jos tämä ei myy, niin ei sitten mikään.
EDIT: Luettu on. Ja oli viihdyttävä albumi. Loppuratkaisu ei kovin yllättävä, mutta syyskuussa ilmestyvä päätösjakso on pakko hankkia heti, kun se ilmestyy. Paras uusi albumi piiiiitkään aikaan.
(pitää lukea vielä sanakirjan kanssa uudestaan)
EDIT:
http://www.dargaud.com/front/albums/dossiers/dossier.aspx?id=36
Klikkaa "15 premieres pages"
Tuolla on nähtävänä 15 ensimmäistä sivua.
- Comments?
Mie tykkään.
-
Ultramegatelaketjufeminististä sarjakuvaa voi sitten ostaa vaikka syksyllä festareilta tasapainon vuoksi.
Tämä taisi olla päivän paras. Kiitos siitä.
-
Kiitos kun kerroit Tertsi että tuo Innommables on ilmestynyt englanniksikin. Ostin sen tässä kesällä Tampereelta aika edullisesti ranskaksi. Ja ihan mukavan näköinen paketti se on, mutta kaipaisin taas käännösrinkiä avukseni:)
Pitänee metsästää tuo englanninkielinen julkaisu jostain.
-
Tässä enemmän sarjasta. Albumien kannet ja muutamia sivuja.
http://www.dargaud.com/front/albums/series/serie.aspx?id=4591
Klikkaa "titres disponibles". ja sitten kansikuvan alla olevaa sarjakuvasivun näköistä painiketta.(Extrait)
-
L'art du 5e bonheur (Tigresse Blanche T. 3)
Dargaudilta ilmestyy elokuussa Tigresse Blanche, osa 3. Pakko-ostos
Edit:
http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=2995
(klikkaa "Extrait" kansikuvan alla, vasemmalla.)
Dargaudin sivulta löytyi jo vähän näytettä albumista.
Yllättävästi Conrad on sekä piirtänyt että käsikirjoittanut albumin, ilman Yannia.
Ikäväkseni huomasin, että Conradin piirros menee aina vain kliinisempään ja ehkä myös taitavampaankin suuntaan, mutta vanha rosoinen tyyli oli enemmän minun makuuni.
Mutta varmaankin hieno albumi taas luvassa.
-
Niin, tuota kun vain saisi vielä suomeksi....nyt alko taas himottaa lukee ranska, belgi sarjiksii. Eli heitän willerit nurkkaan ja juoksen kirjastoon.
-
Uusi Tigresse Blanche ilmestynyt. 13 ekaa sivua näytillä.
Siis että on taitava herra tämä Didier Conrad!
http://www.read-box.com/bibliotheque/tigresseblanche-t3/readboxplayer.html
paina "suite" -nappia.
-
Uusi Tigresse Blanche ilmestynyt. 13 ekaa sivua näytillä.
Briljanttia! Kovaksikeitettyjä vakoilijoita riittämiin, vanhanaikaisesti silleen. Ääneen nauroin, kun esille tuli "vehje, joka tekee pystysuorasta vaakasuoran kuudella kirjaimella..." MAUSER! ...ja kuppilan pöydällä on koko ajan tehty sanomalehden sanaristikkoa. Hykerryttävä idea.
Jos olisi rahaa, tuo olisi pakko-ostos. Parin vuoden päästä kai sitten divarikierrokselle Brysseliin, toivottavasti...
-
En ole ennen kyseistä sarjakuvaa missään muodossa nähnyt, mutta uteliaisuudesta hiukan kurkasin noita näytesivuja. Aivan mahtavaa! Hiukan vanhanaikainen juuri sopivasti minun makuuni. Ranskaa en kuitenkaa aio alkaa opetalla, vaan odottelen, että joku suomikustantaja saa hyvän idean.
-
Paljon oli taas uutta ja ihmeellistä Brysselissä, päällimmäisenä jäivät mieleen: WEST ja Merlin. Tulisivatpa Suomeksi joskus (tai edes englanniksi)...
-P.
-
Paljon oli taas uutta ja ihmeellistä Brysselissä, päällimmäisenä jäivät mieleen: WEST
Onkos West (W.E.S.T.) semmoinen länkkäri, jossa on lännenteemojen lisäksi jotain yliluonnollisia tai jopa kauhuelementtejä?
Olisi kiva kuulla vähän enemmänkin stooria kyseisestä sarjasta.
-
Ensi kesällä ilmestyvän Tigresse Blanche nelosen kansikuva.
http://admin.dargaud-lombard.com/doc/contents/2097/cov_tig-gd.jpg
(http://admin.dargaud-lombard.com/doc/contents/2097/cov_tig-gd.jpg)
-
Voi saaplari. Noi pitäis kyllä ehdottomasti saada suomeksi!!!
-
Yllättävästi Conrad on sekä piirtänyt että käsikirjoittanut albumin, ilman Yannia.
Bodoin juorupalstalta (http://www.bodoi.info/en-varc/2006-10-21/yann-et-conrad/) löytyi ikävä uutinen: herrat Yann ja Conrad ovat eronneet 30 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Tosin ystävällisissä merkeissä. Pariskunnan lapset on jaettu seuraavasti:
- Conrad jatkaa Tigresse Blanche sarjan käsikirjoittamista ja piirtämistä
- Conradilla on oikeus jatkaa Les Innommables sarjaa yksin tai uuden käsikirjoittajan kanssa
- Yannilla on oikeus jatkaa Bob Marone (Morane on kirjoitusvirhe!) sarjaa uuden piirtäjän kanssa.
Vanhakin herkistyy kun kaunis aikakausi päättyy.
-
No voi sun....
Harmittavainen takaisku. Vasta kaksi ensimmäistä tigresseä lukenut, mutta jo koukkuun jäänyt.
Harvoin toivoo juorujen perättömyyttä näin kovin tai että eronneet kykenisivät "yhteishuoltajuuteen".
Eihän lapsen tarvitse kärsiä jos vanhemmat ei tule toimeen, eihän?
Nyt kun otsikko vielä pitäisi kutinsa ja Arktinen tai Egmont ehkä jopa WSOY innostuisi.
Yannilta tosin olisi muutakin materiaalia yllinkyllin sammakkomuurin takana. (ranskan kieli ei turkulainen kustannustaho...)
-
Conradin yksin tekemä Tigresse on jopa parempi kuin nuo Yannin käsikirjoittamat. Eli nou hätä.
Mutta Innommablesin tasolle Tigresse ei yllä. Harva yltää.
Mukavaa, jos komentaja Maronen ja "ystävänsä" Bill Gallantinen seikkailut jatkuvat. Niitähän eiole vissiin muuta kuin nuo kaksi Valkoinen dinosaurus -albumia.
-
Conradin yksin tekemä Tigresse on jopa parempi kuin nuo Yannin käsikirjoittamat. Eli nou hätä.
Mutta Innommablesin tasolle Tigresse ei yllä. Harva yltää.
Asia selvä, vaikka uskomattomalta kuulostaakin. Emme siis panikoi.
Jo Tigressen esittely muutamalle tutulle on saattanut johtaa ranskankielen kurssien suosion kasvuun.
Se suuri este suomi-julkaisun tiellä onkin kustantajien epäluuloisuus ja krooninen mainonnan epäonnistuminen. Mutta ei heitetä hohtimia tai kirvestä kaivoon ihan vielä.
Jysäyksen juoksu edesauttoi sitä että nk. taviksetkin muistivat että euroopassakin tehdään sarjakuvaa.
Mainittujen esimerkkien uskoisi uppoavan laajaan lukijakuntaa ihan perheen pienimpiä lukuunottamatta.
(olempas tänään optimisti..)
-
Curtvile:
Hankipa Yann-Conrad: Les Innommables. Cycle de Hong Kong.
Parasta A-ryhmää. Pari sataa sivua, about. Meno on Tigresseä rosoisempaa. Hieno kansikin kaupan päälle.
http://www.dargaud.com/front/albums/planches.aspx?id=832
(http://www.geocities.com/berre.geo/x99.jpg)
-
Curtvile:
Hankipa Yann-Conrad: Les Innommables. Cycle de Hong Kong.
Merci, Tertsi. Laitamme hankintaan.
Ja toivomme että joku kustannustoimittaja tekee samoin.
-
Jysäyksen juoksu edesauttoi sitä että nk. taviksetkin muistivat että euroopassakin tehdään sarjakuvaa.
Tämä on kuitenkin paljon parempi sarjakuva kuin mikään Jysäyksessä julkaistu, rauha hänen muistolleen silti
-
Mukavaa, jos komentaja Maronen ja "ystävänsä" Bill Gallantinen seikkailut jatkuvat. Niitähän eiole vissiin muuta kuin nuo kaksi Valkoinen dinosaurus -albumia.
Fabrice Tarrin on piirtänyt muutaman sivun verran Bob & Bill sarjaa Conradin kuvakäsiksen perusteella. Kyseessä on Fluide Glacial:ille tarjottu kesken jäänyt projekti. Seuraavan linkin takana on sekaisin Conradin luonnoksia ja Tarrinin valmiita sivuja.
http://www.fabricetarrin.com/?id=scenar&sce=12
Täytyy pitää peukkuja, että sarja jatkuisi ja nimen omaan Tarrinin piirtämänä. Miehestä on jo povattu seuraavaa Pikon ja Fantasion pääsarjan piirtäjää.
-
Tarrinhan on tehnyt/tekemässä Yannin kässäämää Piko ja Fantasio -tarinaa "Tombeau de Champignac". Sieninevan hauta tai jotain sinne päin.
edit:
pappa-Samihan näköjään jo mainitsikin tästä asiasta toisessa ketjussa.
-
Fabrice Tarrin on piirtänyt muutaman sivun verran Bob & Bill sarjaa Conradin kuvakäsiksen perusteella. Kyseessä on Fluide Glacial:ille tarjottu kesken jäänyt projekti.
Mielenkiintoisia nuo Bill ja Bob -kuvat.
Tarrinin tyyli on ehkä pikkuisen liian sliipattua verrattuna Conradin varhaiseen rosoiseen tyyliin. Mutta ihan jees-kamaa Tarrinkin tekee. Värit eivät olleet oikein mieleeni. Saisi olla kirkkaampaa ja monivärisempää.
-
Minulla pistää välillä ihan vihaksi asti, kun näkee minkälaista herkkua löytyy Ranskan suunnalta. :D
-
Kohta tätä on taas tarjolla! Aika tekstipainotteisesti alkaa tämänkertainen tarina, mitä nyt yksi lentokone räjähtää sivulla kaksi...
Conradia avustaa käsiksessä hänen oma vaimonsa,joka oli muuten mukana jo Bob Maronessa. Lupaa hyvää.
Hiukan pettynyt olin kanteen. Aiemmin mustavalkoisena näytti niiiiiiiiiiiiin hienolta.
http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=3355
-
Minä pistän nimeä alle näihin.
-
Aika paljon Conradin ex-libriksiä ja nakuilua. Ei perheen pienimmille.
http://www.geocities.com/SoHo/cafe/4621/xlibris.html
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;id=4697)
-
Tämä päätyi juuri meikäläisen taustakuvaksi. Niilon Johanna sai mennä.
http://www.dargaud.com/front/extras/fondsdecrans/default.aspx?id=5252
Neljäs Tigresse ilmestyy 7. heinäkuuta.
EDIT:
Conrad on unohtanut piirtää Alixin leninkiin etuliepeen. Ei haittaa. Upea taivas. Eikä Conradia oikein voi rakennusten piirtämisestäkään moittia.
(http://www.dargaud.com/doc/wallpapers/1031/1024x768.jpg)
EDIT:
Tässä yksi ruutu Tigressestä.
(http://users.pandora.be/berpa/Scannen0005.jpg)
-
EDIT:
Conrad on unohtanut piirtää Alixin leninkiin etuliepeen. Ei haittaa.
Eikä ole.
Se on vaan lähes kokonaan oikean jalan peittämä.
Pienen pieni kaistale löytyy oikean pohkeen oikealta puolelta.
-
Eikä ole.
Se on vaan lähes kokonaan oikean jalan peittämä.
Pienen pieni kaistale löytyy oikean pohkeen oikealta puolelta.
Oikeassa olet.
Minä ja silmäni...
-
Ihailen Tertsin jääräpäisyyttä asiassa. Mutta mutta, kun se ei ole mikään henkilökohtainen fixidee vaan mies on oikeassa. Muistan kun olin tanskalaisessa kodissa joskus -87 tai 88 ja löysin massiivisesta sarjakuvahyllystä Yannin ja Conradin ekat albumit (tietysti tanskaksi käännettynä) ajattelin että aika hurjaa. Uskaltaisin väittää että nämä kaverit ja Yves Chaland keksivät idean että voi piirtää Spirou-tyyliin ja silti kertoa vakavia (?), ankaria tarinoita - ja vaikutus on tehokas, tyrskyn tärsky
-
Ihailen Tertsin jääräpäisyyttä asiassa.
Eiköhän mun ole viimein aika lopettaa tämän sarjan hyödytön puffaus. (mitä järkeä hakata päätään Karjalan mäntyyn, kun voi mennä naimaan Inarin susia.)
Toki kerron arvioni aina uusimmasta Tigresse Blanche -albumista, oikea paikka lienee Luettua -ketju. Samoin arvio uusimmasta Innommablesista, jos sarja vielä jatkuu. :D
-
Eiköhän mun ole viimein aika lopettaa tämän sarjan hyödytön puffaus. (mitä järkeä hakata päätään Karjalan mäntyyn, kun voi mennä naimaan Inarin susia.)
Ei. Sillä on kauppallistakin potentiaalia, älä menetä uskoasi. Itse haluaisin nähdä suomeksi tuon Chalandin Budapest-albumin josta en ollut kuullut ennen kuin Timo siitä kirjoitti. En ole sitä vieläkään lukenut, vähän kirjakaupasssa silmäillyt. Näköjään se on ilmestynyt aikoinaan ruotsiksi Epixissä jatkokertomuksena mutta minulta puuttuu kokonaan ne viimeiset numerot. Pitäisi varmaan mennä Stokikseen tekemään vakava divarikierros
-
Ennestään 99,9 prosentille suomalaisista tuntemattoman BD-sankarittaren lanseeraaminen vaatisi painatuksen lisäksi ältsysti markkinointia. Mitähän guerrillataktiikkaa käyttämällä album(e)ista kertoisi esim. härmän jannelle ja pihtiputaan mummolle? Ei niin että juuri ne niitä ostaisivat mutta siinä vaiheessa viesti saattaisi jo osua uinuviin BD-faneihin.
Yksi kohderyhmähän voisi olla mangateinix, joka haluaa laajentaa sarjismaailmankuvaansa. Paremmassa maailmassa cosplay-tapahtumissa näkyisi sitten myös tigresse-lookalikejä... ja miksei myös natasoita ja isotalon anneja.
-
Kyllähän meillä julkaistaan ennentuntemattomia eurosarjiksia:
Rabbin katti, Herra Jean, Jussi Jänis.
Yann ja Conrad ovat vaan niin paljon laadukkaampia!! :D
Mulla ei olisi mtään Alix Yin Fu lookalaikejä vastaan, ei todellakaan! :-*
-
Amazonilta (saksan) saa koko Les Innommables-sarjan luettavakseen saksankielellä.
Osa 0 (Shukumei)kannattaa jättää viimeiseksi, se on aika huono.
Osasta viisi on olemassa kaksi versiota: onnellinen loppu ja onneton.
http://www.amazon.de/s/ref=nb_ss_b/303-2534850-5816264?__mk_de_DE=%C5M%C5Z%D5%D1&url=search-alias%3Dstripbooks&field-keywords=conrad+yann
Jos ei halua ostaa amazonilta, niin täältäkin saa:
http://www.comicexpress.de/verlage.php/Carlsen/Helden+ohne+Skrupel
-
Kyllähän meillä julkaistaan ennentuntemattomia eurosarjiksia:
Rabbin katti, Herra Jean, Jussi Jänis.
Olen ymmärtänyt että Monsieaur Jean menestyy ihan kohtuullisesti, sitä ostaa muutkin kuin vain me paatuneet bedefiilit. Osoitus siitä että myös laatu voi myydä
-
Olen ymmärtänyt että Monsieaur Jean menestyy ihan kohtuullisesti, sitä ostaa muutkin kuin vain me paatuneet bedefiilit. Osoitus siitä että myös laatu voi myydä
Jyrki68 varmaan tarkoitti, että kyseiset sarjat olivat Suomessa tuntemattomia suurelle yleisölle ilmestyessään. Ranskassahan näiden kaikkien tekijät ovat varsin hyvin esillä tavistenkin keskuudessa.
-
En muista, että olenko jo kysynyt: onko julkaisemattomia Punanahkoja palion? Missä oikeudet?
edit: jaa, ei taida olla kuin kolme tarinaa...
-
Uusin Tigresse Blanche (Espionne sur le toit) pitäisi ilmestyä Liberation-lehdessä jatkiksena heinä-elokuussa.
En tiedä, missä numeroissa ilmestyy. Oisko viikonloppuina?
Liberationia saa Helsingin rautatieasemalta ja Stockalta. Ainakin.
-
Uusin Tigresse Blanche (Espionne sur le toit) pitäisi ilmestyä Liberation-lehdessä jatkiksena heinä-elokuussa.
En tiedä, missä numeroissa ilmestyy. Oisko viikonloppuina?
Liberationia saa Helsingin rautatieasemalta ja Stockalta. Ainakin.
Onko toi minkä kielinen lehdykkä? (veikkaan et ranskalainen)
-
Joo, ranskalainen sanomalehti. Sorry, unohdin mainita.
EDIT:
Liberation on muutenkin sarjakuvaystävällinen.
Esim. Angoulemen festareitten alla ilmestyvässä numerossa kaikki kuvitus on sarjakuvapiirtäjien tekemää, koskipa kyseinen artikkeli katuväkivaltaa tai valtiovierailua tai mitä tahansa. Erikoisnumerossa ei ole ainuttakaan valokuvaa.
Muitakin "ennakkojulkaisuja" on ilmestynyt Liberationissa jatkiksina.
EDIT:
Akateemisessa sanoivatten, että Liberationia ei tuoda enää maahan.
-
Alixin kotisivu.
http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Bienvenue.html
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;id=5081)
-
Olen ymmärtänyt että Monsieaur Jean menestyy ihan kohtuullisesti, sitä ostaa muutkin kuin vain me paatuneet bedefiilit. Osoitus siitä että myös laatu voi myydä
Mutta painokset ovat erittäin pieniä. WSOY voi tuollaisia tehdä, mutta pienempi kustantaja ei... vaikka olisi kuinka pirun hyvä, meillä tuntemattoman tekijän nelivärialbun julkaisun tuloksena on noin 500 kappaleen myynti... ei kerma kaikkiaan kannata.
-
(http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Images/Picture%201-2.png)
isompana: http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Ve%2024.html
Tämän olisi voinut panna myös tuonne ilonaiheisiin, koska on mahtavan helpottavaa huomata että lappujen liimaus on myös piinkovien ammattilaisten keinovalikoimassa eikä vain meidän wannabeepiirtäjien.
Viisas pääsee vähemmällä.
EDIT:
Harmi, kun tuon piirroksen referenssikuva ei suostu linkittymään Kvaakkiin.
http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Me%2022.html
EDIT:
A propos, Conradin originaalinäyttely Pariisissa Boulevard des Bullesissa lokakuussa.
-
(http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Images/Fonds%20Site%20Tig%207.png)
-
Ohos! Taisin kuolata vähän näppäimistölle....
Ja nuo taivaan värit...nams....
-
Voin ottaa festareille mukaan pari Tigresseä ihailtavaksenne.
-
Voin ottaa festareille mukaan pari Tigresseä ihailtavaksenne.
Harmi etten pääse tulemaan paikalle... onneksi sentään mueslin saa tilattua kotio....
-
isompana
http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Lu%202.html
-
Nimimerkki Danier piirtää kuin klassisen kauden Franquin:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=7055)
(http://img.bol.com/intershoproot/BOOKCOVER/FC/9/0/2/4/5/9024559529_E3.gif)
Vaan kukahan mahtanee olla? Yllättäin ankkasarjoistaan parhaiten meillä tunnettu tuttu tyylimaakari Daan Jippes!
Olisipa hauska saada suomeksi!
Timo
-
Näyttääpä aika maukkaalta jäljeltä.
vaikka esikuva näkyy selvästi, niin ei haittaa. "plagioija" on tarpeeksi taitava itsekin.
Suomeksi vaan ja heti ostan!
EDIT:
Hauska yksityiskohta tuo kannen KYSYMYSMERKKI. Napattu suoraan "Sieninevan velhosta". Siis merkin muoto ja sijainti ja koko. Tai ainakin fiilis...
EDIt2:
Arvostelu uusimmasta Tigresse Blanchesta (ranskaksi)
http://www.graphivore.be/critiques.php?critiqueid=1056
-
Pannaanpas tämä vinkki tähän ketjuun, kun en muutakaan keksinyt.
Jatkoa Bob Maronelle! Ilmestyy piakkoin.
Bob et Bill. Käsis: Yann, Conrad. Piirrokset: Yoann
Pakkohankinta
http://www.bdnet.com/U/Bob%20&%20Bill/fiche_serie.htm
(http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/71/9782858154715_pg.jpg)
Amazonilta ilmoittivat että Yann Conrad Monografian ilmestymisessä/jakelussa on ongelmia. Kaavailivat voivansa lähettää sen minulle vasta ensi vuoden alussa!
BdNetillä se kuitenkin on listoilla. Taidan tilata sen sieltä.
-
Siis tulossa ranskanleipäkielellä?
-
Siis tulossa ranskanleipäkielellä?
Joo, silläpä hyvinkin.
Eihän meillä tämmöistä julkaistais...
-
Eihän meillä tämmöistä julkaistais...
Tai ehkä julkaistais, jos olis vanhat hyvät ajat. Mm. Franco-Belgian sarjakuvaa tuli hyvinnii paljon.
Vai julkaisimmeko, (eikun julkaisisiko tämän maan kustantajat) Autopartio viiskaksfemmaa, Jakaria, Eerikkastellia tms. tänäpänä?
Tämän hetken kustantajina Arktinen ja Li(e)ke ovat sinänsä sopivia tällaisiin hommiin, vailla ulkomaisen päätoimiston päättämistä. Silti tuntuu, että Arktinen hukkaa mahdollisuutensa. Liian monta kotimaista sarjakuvaa vuodessa. Rinnalle sopisi vaikkapa jokin vauhdikas sarja, kuten em. sarjakuvien kaltainen, 4-färgstory. Ja huumoria pojat, huumoria. Pertti Jarlan albumin teette...
Arktisella toimisi Dampyyria ja Brendonia paremmin, taikka hyvin rinnalla jokin realistisempi, vaikkapa dekkarisarja. Löytyyhän sergiobonellieditoresta muutakin sarjaa. Ja just nämä Tertsin&kumpp. ehdottamat belgiaanit ja muut sarjat.
Isot kustantamot ovatkin sitten kunnianhimoisia, kirjakustantamoita, joita ei pieni populäärikulttuurin osa, sarjakuva juurikaan kiinnosta. Sanoma laittaa kohtuu hyvää kamaa kehiin, mutta sielläkin ollaan liikaa rahan perään. Egmontilta tulee loistavaa staffia vuodesta toiseen, innokkaat toimittajat olisivat varmastikin julkaisemassa vieläkin enemmän, mutta kun aika isolta osin päätäntävalta on tanskassa, eikun?
Vuodatus ilman suurempia tsiigauksia kieliopin, järkevän tekstin ja muun sellaisen, mikä luokitellaan sivistyneen ihmisen tekemäksi.
-
Tai ehkä julkaistais, jos olis vanhat hyvät ajat.
Mä aattelin lähinnä sitä, että kun Bob ja Bill sillai niinku tykkäävät toisistaan. Paljon. :-*
Hulvatonta menoa!
-
Onko tuo jatkoa Bob Moranelle, vai jollekulle Bob Maronelle?
-
Bob Maronelle.
Aikaisemmin tullut kaksi albumia, joissa metsästetään valkoista dinosaurusta.
Myös joitakin lyhyempiä pätkiä joissain lehdissä, luulisin.
-
Helpompaa tekstiä löytyy esim cotton kidistä:
http://www.bedetheque.com/serie-641-BD-Cotton-Kid.html
Yann & conradilta on tullut suomeksi lucky luke-albumi Oklahoma Jim ja juuri ihan kohta(?) ilmestyy Kid Lucky (kuuluu lukea ennen oklahomaa).
Innommables on tyly ja kyyninen. Goreakin enemmän kuin kohtuullisesti.
Tigresse Blanche on enempi mein striimiä. Itse kuitenkin odottaisin hieman.
bdnet on tertsiltä kuulemani mukaan ok. Postimaksut ovat kalliit jos ei osta paljon kerralla. Jos ostaa vain pari albumia niin sitten amazon.fr on edullisempi. Toisaalta amazon.fr puljussa tavaran saaminen kestää kauemmin ellei ole en stock.
Sitten on vielä www.akateeminen.com. Joskus jopa halvempi jos albumeita 1-2 ja voi käydä noutamassa tavaran liikkeestä.
-
Cotton Kidiä suosittelisin minäkin, jos ranskan taidot ovat vaatimattomat.
(http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/65/9782869678651_cg.jpg)
Olen lukenut muutamia Cotton Kidejä, tämä eka ainakin oli hyvä.
Le Piege Malais on jo vaativampaa textiä, mutta siinä on isoja kuvia. ;)
Kahden albumin kokonaisuus, tullut justiinsa uudelleenjulkaistuksi.
Conrad tekijänä, ilman Yannia.
Hiukan paljasta pintaa.
Suosittelen.
(http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/61/9782800128610_cg.jpg)
(http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/03/9782800133034_pg.jpg)
Säästä Innommables myöhemmäksi. :D
-
Ja mimmonen tuo Bdnetti on tilauspaikkana?
Mä olen ollut tosi tyytyväinen (jos tilaa vain yhden albun, postimaksu on melko kova. Jos tilaa kolme, niin lienee jo kohtuullinen).Paketit ovat tulleet kotiin alle viikossa.
Selkeäkäyttöinen tilaussysteemi.
-
Huoh, mitä kidutusta...
-
Huoh, mitä kidutusta...
Mikä niin? Suomalaisten kustantajien kustantamattomuus,tämä keskustelu, mikä?
Timo
-
tämä keskustelu,
Sori, olen tosiaan silloin tällöin tässä ketjussa syyllistynyt keskustelemaan itseni kanssa. Ja pieneen saarnaamiseen. [size=09pt](Mutta ehkä kiitos seisoo lopussa...)[/size]
Sika, ranskantunnille!! Olos saattaa parantua... ;)
-
Suomalaisten kustantajien kustantamattomuus
joo tätähän minä voivottelin, mutta
Sika, ranskantunnille!! Olos saattaa parantua... Wink
tämä hoitaisi ongelmani.
-
(http://www.editionsmosquito.com/ressources/images/conrad-storyBoard.jpg)
Kuva napattu Editions Mosquiton sivulta (Kirjasta Yann-Conrad, Monographie(s)
Yannin kuvakäsishän on aivan kuin eurooppalaista taidesarjakuvaa "parhaimmillaan"!
Niin eläväistä viiva, että!
Josko joku taidesarjakuvaan erikoistunut taho julkaisisi edes nämä suomeksi, jos kukaan oikea kustantaja ei innostu Conradin Tigressestä. ;)
-
Tosta voisi joku suomalainen piensarjakuvakustantaja innostua kun tuo kävisi taiteesta noi tikku-ukot ja sitten Hesarikin voisi kehua ::), tuli monta suomalaista sarjakuvaa mieleen >:D
-
Duolla Conrad-Wilbur on täysi höyry päällä.
Tigresse Blanche vitonen ilmestyy helmikuussa 2008.
http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=3613
Kansi on hiukan imelä.
Pikkuisen hengettömiltä vaikuttavat Conradin piirrokset. Liian siistiä. Onko Conradilla liian kiirus?
Kyllä mä tämänkin albumin toki ostan!
haastattelu;
http://expressbd.com/crbst_182.html
EDIT:
Albumi numero 6 ilmestyy lokakuussa. Wilbur ja Conrad kommentoivat pikku kuvanäytteiden kera homman etenemistä. Albumilla ei ole vielä nimeä.
http://www.expressbd.com/crbst_194.html
-
Yksi kustantaja huomasi.
Kiitos siitä.
-
Olen tästä enemmän innostunut, kuin Comanchesta! Kummatkin tulee kyllä ostettua.
-
Yannin kuvakäsishän on aivan kuin eurooppalaista taidesarjakuvaa "parhaimmillaan"!
Niin eläväistä viiva, että!
Tosta voisi joku suomalainen piensarjakuvakustantaja innostua kun tuo kävisi taiteesta noi tikku-ukot ja sitten Hesarikin voisi kehua ::), tuli monta suomalaista sarjakuvaa mieleen >:D
Muuten oivaltavaa mutta huisan jännittävä agenttiseikkailu ei varmaan olis tarpeeks taideellista tavaraa suomalaisille pienkustantajille. Sitäpaitsi tos kuvakässärissä jää pahasti korostumatta yks sarjan myyntivalteista; päähenkilön rintamavarustus.
-
... Wilbur ja Conrad kommentoivat pikku kuvanäytteiden kera homman etenemistä. ...
Hyvä kuvasarja. Ja aivan ässä "Lambda Lukija" -hahmo, joka hoputtaa tekijöitä: "Nopeammin! Tai muuten menen lukemaan Narutoa tai omaelämäkertasarjakuvaa..."
-
Tässä Conradin varhaisvuosien sarja.
Bob Marone. Käsikirjoitus tietysti Yannin.
Likehän voisi kustantaa tämän. Onhan niillä jo Konrad ja Paulkin. Tässä liikutaan pikkuisen saman aasian tiimoilla. Hurjan seikkailun ohessa.
-
Muuten oivaltavaa mutta huisan jännittävä agenttiseikkailu ei varmaan olis tarpeeks taideellista tavaraa suomalaisille pienkustantajille. Sitäpaitsi tos kuvakässärissä jää pahasti korostumatta yks sarjan myyntivalteista; päähenkilön rintamavarustus.
Aivan totta ja sen lisäksi tätä ei jätetty kuvakässärin asteelle vaan sarjakuva jopa viiimeisteltiin.
Harmin paikka.
Joskin rintamavarustus kommenttia en tajua.
Toki jadentuoksun perään tässä sarjakuvassakin moni kuolaa mutta anti on toisaalla.
Tässä kuvataan aidosti ihmisten väliistä hellää ymmärrystä.
Paitsi tietenkin jos viittasit varustelutasolla Fat Girlin muotoihin...
-
(http://blogsimages.skynet.be/images_v2/002/571/265/20070126/dyn004_original_692_519_pjpeg_2571265_352b6c74190363d5a09f853b31619d6f.jpg)
Didier Conrad näyttää tältä.
http://loubede.skynetblogs.be/post/4101752/conrad-pour-tigresse-blanche-ph1
-
Tuolla toisaalla tuli puhetta Sfarista.
Siitä muistin tämän uusimman Tiikerin takakannessa olevan Sfarin kommentin kyseisestä sarjasta.
Ainakin tuon viimeisen lauseen kanssa olen samaa mieltä. Tismalleen.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=9082)
-
Tässä uusin www.expressbd.com:n tämänviikkoinen Tigresse-ruutu. Ja Oncle Paulin kommentit päälle!
Näyte tulevasta Tigresse kutosesta: Mikado-teoria.
Mä vaan jotenkin tykkään tuosta Conradin rennosta Morris-Franquin-Pratt -viivasta ihan sikana. Niin kovin rennon oloista, mutta ei silti mitään huolimatonta suttua.
-
Hohoo. No nyt on melkein koko albumi tekstattu (Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa). Mutta pittää sanoa että ovelaa ja hienoa perinnetietoista sarjakuvaa on. Ranska-Belgia -suunnan kuvasarjiksiin on viittauksia aikas paljon. Päähenkilö on Alix ja toinen henkilö Eh-nak. Heh. Sitten on Francis Flake ja Mortimer-tyyppinen Marmaduke. Ja dialogissa hauskoja heittoja. Cooli Morrista ja Franquinia yhdistävä piirrostyyli...
Timo
-
Mainiota!
Taitaa siis Tiikeri-albbu ehtiä uunituoreena painosta Helsingin sarjakuvafestivaalien myyntipöytään. :)
Ostan.
-
Mainiota!
Taitaa siis Tiikeri-albbu ehtiä uunituoreena painosta Helsingin sarjakuvafestivaalien myyntipöytään. :)
Sitähän tässä yritetään. :)
Jännästi tämä sarja on yhtaikaa vanhanaikainen eli perinnetietoinen ja uutta luova eli moderni. Kuten Francis Flake sanoo: Nom d'un espadon!
Timo
-
Tässä Valkoinen tiikeri no 6:n kansikuva. Ilmestyy ranskaksi syksyllä.
Aika komea, sanoisin.
Edellinen kansi ei ollutkaan ihan parasta Conradia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=9461)
Kuva napattu www.expressbd.comista
-
"Sarja on piirretty perinteisellä pottunokkatyylillä, mutta se sisältää väkivaltaa ja seksuaalisia viittauksia." (http://sarjakuvantoivo.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=flypage.tpl&product_id=7&category_id=6&option=com_virtuemart&Itemid=1)
Ai sisältää vai?
-
Sarjakuva juuri minun makuuni ;)
-
Ai sisältää vai?
[/quote]
Tuo ei ole vielä mitään. :)
EDIT:
Oikesti:
Väkivalta- ja seksuaalihuomautus lienee ihan paikallaan. Ettei Tiikeri-albumia nyt sentään ihan 10-vuotiaalle Marsupilami-fanille ostettaisi. Siis vahingossa.
-
Tertsin arvio on varovainen. Valkoinen tiikeri sisältää molempia, seksiä ja väkivaltaa, reippaasti yhdellä pienellä mutta tärkeällä lisällä:
tässä on ihan oikea tarina.
Maailma tuntuu aidolta ja henkilöistä ei yritetä tehdä väen väkisin sympaattisia.
Sarjakuvaa josta välittää ja jonka jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan.
Enin osa varmaan takertuu pelkkään seksiin ja väkivaltaan, mutta kaikkia ei voi auttaa.
Menee hankintalistalle muun Apollon tuotannon ohella. Blacksadin ja Nemin lisäksi tuolla listalla ei montaa nimekettä ole.
-
Valkoinen tiikeri sisältää molempia, seksiä ja väkivaltaa
Sarjan nimikin on seksuaalinen viittaus. Vaimon ystävättärellä on hyllyssä seuraava Hsi Lain kirjoittama taolaista tantraperinnetä käsittelevä kirja:
VAROITUS: linkki amazon.com:in sivulle, materiaalia ei suositella lapsille
Teachings of the White Tigress (http://www.amazon.com/Sexual-Teachings-White-Tigress-Secrets/dp/0892818689)
Pyysin saada opusta lainaksi "taustatutkimuksen" tekoa varten, mutta ei onnistunut. Se on kuulemma tarkoitettu vain naisille.
Arvelen, että Yann & Conrad ovat käyttäneet tätäkin kirjaa lähdemateriaalina. Jotkut albumin jutut aukeavat hieman paremmin jos on kurkistanut kirjan sisälle.
-
Arvelen, että Yann & Conrad ovat käyttäneet tätäkin kirjaa lähdemateriaalina. Jotkut albumin jutut aukeavat hieman paremmin jos on kurkistanut kirjan sisälle.
Hyvin oppinut arvaus.
Ovat käyttäneet vaikka Valkoinen tiikeri onkin ainakin kahden muun sarjakuvahahmon nimi niin silti.(Outoa kyllä molemmat muutkin hahmotr ovat naisia.Ainakin nykyään.Hmm)
Tämän ja jo mainitun Alix Eh-nak nimien lisäksi löytyy paljon näppäriä oikeiden historiallisten hahmojen/asioiden nimiä sivuavia valintoja ja luonteenpiirteitä.
-
Huomasin, että Dargaud julkaisee lokakuussa "Valkoisen Tiikerin" kaksi ensimmäistä seikkailua yhtenä integraalina. Onkohan mukana mitään extroja? Hiukan ikävältä rahastukselta tämä kyllä vaikuttaa. Pakko-ostos?
Kansikuva on kyllä hieno.
(http://farm4.static.flickr.com/3098/2690632400_df569157d4.jpg?v=0)
http://www.flickr.com/photos/tigresseblanche/2690632400/
http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2008/7/21_Int%C3%A9grale.html
-
Alix seikkailee Vespalla Ranskassa!
Ei vaineskaan! Tämä on kuvitus Toulousen sarjisfesterien julisteeseen. :)
(http://storage.canalblog.com/93/43/485427/27634381.jpg)
http://bdtoulouse.canalblog.com/archives/le_festival_2008/index.html
-
makupaloja uudesta albusta, ilmestyy ranskaksi lokakuussa.
http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=3922
EDIT:
Minusta tuo kakkossivukin (3/7) on tosi hieno, vaikka äijät siinä vaan jaarittelee niitä näitä.
Conrad on mun sankari!! (Kuten ylläolevista viesteistä voi päätellä) :-[
-
Kauankohan saadaan odottaa Hollywoodin heräämistä aiheeseen?
Niin. Conrad ja Wilbur asustelevatkin jo valmiiksi siellä päin. Siis Kaliforniassa.
Ja Conrad on ollut tekemässä hahmosuunnittelua ainakin leffaan "Tie Eldoradoon", joten kontaktitkin on jo valmiina.
Parempi kuitenkin, että Alix Yin-Fu seikkailee vain paperilla. Leffa olisi takuuvarmasti ihan kuraa. Niin kuin oikeastaan kaikki sarjakuvista tehdyt leffat. Tai jos ei ihan kuraa, niin todella kaukana alkuperäisestä.
Pottunenien ja kyynisväkivaltaisten sarjakuvaviittauksia vilisevien juonten kombinaatioon ei taida elokuva taipua.
-
Niin. Conrad ja Wilbur asustelevatkin jo valmiiksi siellä päin. Siis Kaliforniassa.
Tarkemmin Los Angelesin seudulla. Ei varmaankaan itse Hollywoodissa, joka ei ole perheelliselle kauhean mukava asuinpaikka.
Conrad muutti enkelten kaupunkiin 90-luvun puolivälissä työskennelläkseen Dreamworksin Tie Eldoradoon animaation parissa. Kun kyseisen animaation lopputekstejä jaksaa lukea, niin kyllä siellä Didier Conrad vilahtaa pikaisesti Visual development-osiossa. Linkki Conradin tekemiin hahmoluonnoksiin:
http://www.hollywoodcomics.com/conradeldorado4.html (http://www.hollywoodcomics.com/conradeldorado4.html)
Minäkin olen asunut samaan aikaan samoissa maisemissa. En kuitenkaan tiennyt Conradista ennen kuin vasta nyt.
-
Kritiikillä on merkitystä. Black Peiderin arvostelu Valkoisesta Tiikeristä sai jo eilen ainakin yhden ihmisen ostamaan albumin.
http://peider.vuodatus.net/
-
Peider on oma lukunsa.
Mutta toki tuokin käy, hyvä että hyvä sarjakuva käy kaupaksi.
"Juoni on sekava"??
Okei... mistä kohtaa?
Muistetaan nyt että tämä on osa yksi kahdesta. Jälkimmäinen osa on, uskomatonta kyllä, tätäkin parempi.
alan vähitellen uskoa että tästä maasta voidaan saada sivistysvaltio. Askeleet läy oikeaan suuntaan.
-
Muistetaan nyt että tämä on osa yksi kahdesta. Jälkimmäinen osa on, uskomatonta kyllä, tätäkin parempi.
Vähän siinä ja siinä uskaltaako tätä kritisoida mutta ei mua eka osa vielä täysin vakuuttanut. Toivottavasti toinen osa korjaa potin. Kenties tämä on myös niitä albumeita, jotka vaativat useamman lukukerran.
-
Vähän siinä ja siinä uskaltaako tätä kritisoida mutta ei mua eka osa vielä täysin vakuuttanut. Toivottavasti toinen osa korjaa potin. Kenties tämä on myös niitä albumeita, jotka vaativat useamman lukukerran.
Aina pitää uskaltaa kritisoida.
Minusta myös niitä jotka kestävät useamman lukemiskerran.
Kokonaisuus on erittäin hieno.
Kääntäjälle ihan yhtä kärsimystä koska täynnä populaarikulttuuri ja historiaviittauksia ja silti potkivaa seikkailusarjakuvaa.
-
Lupaava alku tämä Valkoinen Tiikeri osa 1, mutta lisää vauhtia kuitenkin odottaisin jatkossa. Päähenkilöön samaistumista vaikeuttaa hieman se, että tämä on kuitenkin pahisten puolella.
[spoiler]Miksi niillä yksillä tyypeillä muuten on papin kaulukset? Onko ne seminaarin käyneitä lähetyssaarnaajia tai jotain...[/spoiler]
Ajankohta seikkailulle on mielenkiintoinen (1947). Sarjaa yhtään tuntematta oletin jostain syystä, että se tapahtuisi joskus 30-luvulla. Vaikka yksi mielenkiintoinen voimatekijä (japanilaiset) onkin nyt pois pelistä, niin tuokin on mielenkiintoista aikaa ja itselleni ainakin sangen tuntematonta. Hyvä ratkaisu siis.
Joka tapauksessa kyllä tätä ihan mielellään lukee jatkossakin!
-
... Päähenkilöön samaistumista vaikeuttaa hieman se, että tämä on kuitenkin pahisten puolella.
Valkoisessa Tiikerissä "hyviksiä" ei ole olemassakaan. On vain pieniä, mitättömiä ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selviytyä tilanteissa, mitä maailma eteen heittää. Näin se on realistisuudessaan aivan superhyvä sarjakuva.
-
Lupaava alku tämä Valkoinen Tiikeri osa 1, mutta lisää vauhtia kuitenkin odottaisin jatkossa. Päähenkilöön samaistumista vaikeuttaa hieman se, että tämä on kuitenkin pahisten puolella.
Vauhtia on tulossa lisää ja Anssi rauhalan kommentin allekirjoitan 110%.
Yksi monista syistä miksi tämä on hieno sarjakuva ja sarja.
-
Valkoisessa Tiikerissä "hyviksiä" ei ole olemassakaan. On vain pieniä, mitättömiä ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selviytyä tilanteissa, mitä maailma eteen heittää.
Juu ja ei. Epäilemättä yksilötasolla asia on juuri niinkuin sanot, mutta täytyy muistaa, että henkilöt toimivat tässä myös osina suurempia kokonaisuuksia ja toimivat aktiivisesti niiden etujen ajamiseksi (ja näitä eri osapuolia lienee kuitenkin mahdollista asettaa hyvä-paha akselille suhteellisen objektiivisesti, eikö vain?). Oma ajatukseni esimerkiksi viimeisellä sivulla oli, että [spoiler]apua, ei kai se sentään hommaa Maolle ydinpommia![/spoiler]Ts. missä toivon Alixin (sen alkuperäisen) tai Tintin onnistuvan, niin nyt toivoisinkin tämän Alixin epäonnistuvan tehtävässään! Tarkoitukseni ei toki missään nimessä ollut kritisoida tätä aspektia albumissa, päinvastoin, se on ihan tuore näkökulma. Joka tapauksessa itselläni em. seikka esti täysin samaistumasta päähenkilöön, toisin kuin monissa muissa seikkailusarjiksissa. Sympatiani olikin oikeastaan sen onnettoman britin puolella...
Näin se on realistisuudessaan aivan superhyvä sarjakuva.
Tätä komppaan sinänsä, mutta katsotaan vielä se kakkososa!
-
tätä aspektia albumissa, päinvastoin, se on ihan tuore näkökulma.
Niinpä!
Ketkä ovat sitten niitä hyviksiä? Amerikkalaisetko? ???
Aikamoista politiikkaa ovat harrastaneet siellä täällä ja aiheuttaneet hirveää kärsimystä.
-
Ketkä ovat sitten niitä hyviksiä? Amerikkalaisetko? ???
Epäileekö Tertsi brittien ja jenkkien nuhteettomuutta Valkoisen tiikerin sivujen perusteella?
Hyvän agenttitarinan tavoin "hyviksiä" ei ole.
Outoa tätä ennen ei ollut tullut mieleeni mitä yhteistä Valkoisella tuiikerillä ja Bruno Brazil Viittä vaile maailmanloppu-albumilla on...
Hamilkar:Sympatiasi oli onnettoman britin puolella? Siis sir Francis Flaken?..ookkei.
-
Minulle on ihan sama onko Alix pahisten vai hyvisten puolella. Mukavaa vaihtelua kaiken maailman Bondeihin, että hän onkin kommarien leivissä. Minusta on ollut oikein viihdyttävää seurata Kiinan salaisen palvelun toilailuja, vaikkapa FBI:n toilailujen sijaan.
Tärkeintä on hyvä tarina. Ja Conradin piirrokset, tietysti!
Ja jos oletamme, että Alix onnistuu tässä ensimmäisessä tehtävässään, niin so what. Mehän tiedämme, että maailma on ollut pystyssä vielä viitisenkymmentä vuotta näiden seikkailujen jälkeen. Joten nou hätä. Mutta onnistuuko hän? Lue seuraava albumi! ;)
Sir Flakehan on ihan symppis!!
-
Ketkä ovat sitten niitä hyviksiä? Amerikkalaisetko? ???
Noh, jos vertailukohteena on Maon porukka niin... ::)
ja eikös tässä pikemminkin ole ne britit, jotka epätoivoisesti yrittävät padota punaista hyökyaaltoa hukuttamasta vapaata maailmaa?
Tekijöiden näkemys briteistä on muuten kohtuullisen ranskalainen. Esim. sivun 14 ruudut 3,4 ja 5 eivät liene yläluokkaisen britin arkkityypinomaista käytöstä...etsi virheet! :P
-
Ketkä ovat sitten niitä hyviksiä? Amerikkalaisetko? ???
Jos näin ajattelee niin silloin oikea valinta on aliarvostettu suosikkini Johnny Hazard jossa ei ole näitä ongelmallisia kysymyksenasetteluja siitä ketkä on milläkin puolella.
1947 on minusta hieno ja perusteltu valinta, Terry and the Pirates oli se ultimaattinen 30-luvun sarjakuva, miksi ei sijoittaa tapahtumia dramaattiseen mutta populaarikulttuurissa vähän käsiteltyyn tilanteeseen?
-
ja eikös tässä pikemminkin ole ne britit, jotka epätoivoisesti yrittävät padota punaista hyökyaaltoa hukuttamasta vapaata maailmaa?
Joo, britithän ne. Sekoitin vahingossa. Sorry.
Vaikka taitaa olla niin, että jatkossa amerikkalaisetkin astuvat kuvaan mukaan.
(EDIT: Luin juuri kakkosalbumin, jossa jenkkiagentit tulevat heti ekalla sivulla Hong Kongiin. Tämä selittänee sekaannukseni.)
Jos näin ajattelee niin silloin oikea valinta on aliarvostettu suosikkini Johnny Hazard jossa ei ole näitä ongelmallisia kysymyksenasetteluja siitä ketkä on milläkin puolella.
Hazard on minunkin suosikkini.
-
Robbinsin alkupuolen Johnny Hazard on huimaa seikkailua pitkin poikin maailmaa, mutta perin viatonta.
Ainakin verrattuna Alix Yin Fun seikkailuihin.
Noh, jos vertailukohteena on Maon porukka niin... ::)
Chiang Kai-shek on oma lukunsa sekin mutta kyllä ihan oikeassakin maailmassa uupuu näiltä "suuremmilta kokonaisuuksilta" valkoiset ja mustat hatut.
eräskin jokiosuus tässä sarjassa näyttää kuinka asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Mutta ei unohdeta pääasiaa:
Conradin lennokas viiva on nautittavaa ja Yannin tarina rullaa kauniisti.
-
Syntyperäinen kiinalainen ystäväni osasi lukea Conradin tekemät katukyltit ja mainokset. Eli ainakaan kaikki rekvisiitta ei ole mitään "sarjakuvakiinaa", vaan ihan oikeaa kiinaa.
Mielestäni sarjan tähän mennessä paras albumi on numero kolmonen. Toivottavasti ainakin sinne asti päästään...
Ja joku kustantava taho voisi tarttua itse Innommableseihin.
-
Ja joku kustantava taho voisi tarttua itse Innommableseihin.
Kyllä! Ehdottomasti.
Integraali olisi ihana, mutta pääasia että tapahtuisi.
-
Robbinsin alkupuolen Johnny Hazard on huimaa seikkailua pitkin poikin maailmaa, mutta perin viatonta.
Tämä on "väärä mielipide" mutta pidän eniten juuri niistä viallisista kylmän sodan seikkailuista joissa Johnny niittaa kommareita.
Vuonna 1947 amerikkalaiset eivät olleet toimettomia tuolla suunnalla:
In 1947, the separatist clique among the upper-class Tibetans started seeking "international recognition" and gaining international support for their cause of "Tibet independence" by sending a "delegation of goodwill" to wartime allies such India, Britain and the US.
Back then the US was already in the thick of its anti-communist, anti-Soviet global Cold War and needed China (the Kuomintang regime) as an ally. That is why it officially recognized China's sovereignty over Tibet. However, Washington was not comfortable at all with the Tibetan dilemma, as it really wanted the vast resource-rich region in its own pocket.
Muuten hyvä mutta lähde on totaalisen epäluotettava:
http://www.chinadaily.com.cn/china/2008-05/07/content_6666749.htm
-
Kyllä! Ehdottomasti.
Integraali olisi ihana, mutta pääasia että tapahtuisi.
Mulla on tuo Innommablesien Hong kong -integraali. Olin huomaavinani että siinä on suoritettu pientä sivujen/ruutujen saksimista. Ainakin yksi vinttikoira käyttäytyi ihan oudosti, mielestäni ja muistaakseni. En ole kylläkään tarkistanut, että mites se kohtaus (ja ennen kaikkea edeltävät tapahtumat) niissä albumeissa menikään.
Mutta jos joku on ostamassa, niin en suosittele tuota integraalia, vaan erillisiä albumeita.
Joo, off-topic. :)
-
Miksi niillä yksillä tyypeillä muuten...
Tämä selviää kyllä osassa 2.
Vaikka yksi mielenkiintoinen voimatekijä (japanilaiset) onkin nyt pois pelistä, niin ...
Japanilaiset vilahtavat osassa 2 ja amerikkalaiset CIC-agentit astuvat näyttämölle heti ensimmäisellä sivulla.
Esim. sivun 14 ruudut 3,4 ja 5 eivät liene yläluokkaisen britin arkkityypinomaista käytöstä...etsi virheet! :P
Tämä kiinnostaa. Voitko mainita jonkin virheen?
Syntyperäinen kiinalainen ystäväni osasi lukea Conradin tekemät katukyltit ja mainokset.
Tämäkin kiinnostaa. Mitä niissä sanottiin?
Samoin kiinnostaa edelleen mitä lukee Sinisessä Lootuksessa siinä kohtaa kun Tintti kohtaa Dupondin ja Dupontin Houkoussa? Katso Herge-ketju:
Todettakoon tasapuolisuuden vuoksi, että Hergé levitti myös kommunistista propagandaa. Näin väittää eri maiden salaisia palveluja tutkinut Roger Falinot kirjassaan "Les services secrets chinois. De Mao aux JO" (Nouveau Monde éditions):
Tuo mainittu kirja voisi olla mielenkiintoista taustalukemista, koska käsittelee samaa aihepiiriä kuin Valkoinen Tiikeri.
Mielestäni sarjan tähän mennessä paras albumi on numero kolmonen. Toivottavasti ainakin sinne asti päästään...
Nykyinen sopimus on tehty kolmeksi vuodeksi, joten kolmonenkin pitäisi sen puitteissa saada ulos.
Ja joku kustantava taho voisi tarttua itse Innommableseihin.
Oletko ihan varma? Itsellä jäi Innommablesin lukeminen Hong Kong -sykliin. Meni niin sanotusti over-the-top, minkä Yann & Conrad ovat itsekin jälkeenpäin tunnustaneet. Tartuin Valkoiseen Tiikeriin ottaakseni selville oliko herrojen lääkitystä tarkistettu. Olihan sitä, sillä Valkoinen Tiikeri on Innommablesiin verrattuna valtavirtaa.
Ave Koskelaa (Paskiaisen kahdeksas) lainatakseni: Innommables on vain rohkeille riparin käyneille ja heillekin vain äidin luvalla.
EDIT: Mikä muuten olisi hyvä suomennos Innommables-sanalle? Sopisiko Alhaiset?
-
Olivat muistaakseni ihan asiallisia mainostekstejä.
Kyseinen henkilö palaa Suomeen vasta ensi vuonna,
kyselen sitten.
-
Oletko ihan varma? Itsellä jäi Innommablesin lukeminen Hong Kong -sykliin. Meni niin sanotusti over-the-top, minkä Yann & Conrad ovat itsekin jälkeenpäin tunnustaneet.
fanitan Innommablesia ihan kybällä. Muutama Amerikkasyklin albumi lukematta, myönnän.
Minusta tuo Hong Kong -sykli on oivaltavaa, armotonta tykitystä.
"Jotain ihan muuta." Piiri pieni pyörii ympäri ämpäri albumista toiseen. Herkullista.
Olen tosin lukenut vain onnellisen lopun. En pystynyt lukemaan sitä traagisempaa versiota. Pelkäsin pakahtuvani ahdistukseen.
-
Oletko ihan varma? Itsellä jäi Innommablesin lukeminen Hong Kong -sykliin. Meni niin sanotusti over-the-top, minkä Yann & Conrad ovat itsekin jälkeenpäin tunnustaneet. Tartuin Valkoiseen Tiikeriin ottaakseni selville oliko herrojen lääkitystä tarkistettu. Olihan sitä, sillä Valkoinen Tiikeri on Innommablesiin verrattuna valtavirtaa.
Ave Koskelaa (Paskiaisen kahdeksas) lainatakseni: Innommables on vain rohkeille riparin käyneille ja heillekin vain äidin luvalla.
EDIT: Mikä muuten olisi hyvä suomennos Innommables-sanalle? Sopisiko Alhaiset?
En ole rippikoulua käynyt enkä käy.
Innommables on rautaa.
Sanoinkuvailemattomat olisi alhaisiakin oudompi käännösnimi.
Nimettömät taasen hieman turhan runollinen näin herkälle ja liikuttavalle sarjalle.
-
Tämä kiinnostaa. Voitko mainita jonkin virheen?
Kyseessähän siis ei ole virhe insinöörin tulkinnan mukaan, vaan pikemminkin "virhe" lainausmerkeissä (saahan tekijät tietenkin tehdä sellaisen fiktiivisen hahmon kuin heitä huvittaa). Siinä mielessä sanavalintani ontuu. Joka tapauksessa itselleni pomppasi tämä vitsi jonkin verran silmään - ruutu 3: menetti itsehillintänsä (jossain määrin epäbrittiläistä käytöstä) ja ennen kaikkea brassaili vaatteen merkillä. Tämä on kuulemma (yhden natiivin kertoman mukaan) se kohta, jossa yläluokkaa jäljittelevä keskiluokka narahtaa UK:ssa aina kiinni. Puhuvat mersusta kun pitäisi puhua autosta ja maaseutukartanostaan kun pitäisi puhua talosta tai vaikkapa "mökistä". Ruutu 4: liian suora ja karkea verbaalinen hyökkäys toista ihmistä kohtaan. Olisi pitänyt puhua jostain ihan muusta ja viiltävän myrkyllinen loukkaus olisi pitänyt olla piilotettuna rivien väliin. Se, että ymmärtääkö piikittelyn kohde kuitin ei ole oikeastaan olennaista (jos ei ymmärrä, niin ei ole sen arvoinen). Ruutu 5: Elvistelee taas puvullaan ja mainitsee vieläpä hinnan. Paha etikettivirhe! Jos on tyylikkäät vetimet, niin siitä ei tuon eliitin kulttuurissa tarvitse erikseen mainita. Ne joiden mielipiteellä on merkitystä, huomaavat kyllä.
Understatement, itsekuri ja myös epäonnistumisten stooalainen nieleminen (ns. stiff upper lip) oli ainakin imperiumin aikana tuon porukan ihanteita. Tätä teemaa muistaakseni käytettiin onnistuneesti hyväksi "Asterix Britanniassa" -albumissa. Nämä on kuitenkin nyansseja ja tämä on toki vain mun mielipide.
-
Nyt vasta sain luettua Valkoisen tiikerin ykkösosan. Sarjan nauttima kehu oli nostanut ennakko-odotukseni niin korkeiksi, että vähän petyin. Pätevää, hyvin piirrettyä ja sujuvasti etenevää mutta käsikirjoitus oli suorastaan köykäinen. Aarretta etsittiin, salaseura mukana kuvioissa. Britti oli teetä juova yläluokkainen nössö, kiinalaiset raakoja. Nainen oli kurvikas, ja sen pöksyihin miehet sitten pyrkivät. Eli aika kuluneita latuja mentiin.
Mutta olihan tämä sen verran hyvä, että jatkokin pitää lukea.
-
Sarjan nauttima kehu oli nostanut ennakko-odotukseni niin korkeiksi, että vähän petyin.
Sori.
Minähän tuota olen rummuttanut. Ja aika antaumuksella, myönnetään. ^-^
Valkoinen tiikeri puolustaa paikkaansa muiden Suomeen tuotujen uutuuksien joukossa: Maalari ja merirosvo, Jussi Jänis ja Rabbin katti.
Hieman valinnanvaraa ja vaihtelua.
-
Nyt vasta sain luettua Valkoisen tiikerin ykkösosan. Sarjan nauttima kehu oli nostanut ennakko-odotukseni niin korkeiksi, että vähän petyin.
Linkkaan tähän sen mitä kirjoitin Apollo-ketjussa.
Ei huolta. Kyseessä on diptyykki, jota on hieman vaikea arvioida pelkän ykkösosan perusteella. Tarina lähtee liikkeelle hitaanlaisesti, kun pitää esitellä henkilöitä ja muutenkin antaa taustoja asioille. Kakkososassa esityö palkitaan ja homma saadaan siististi pakettiin.
Minusta Tertsin ei tarvitse pyydellä yhtään anteeksi. Valkoisen Tiikerin "tunnettavuus" on 99,9% hänen ansiotaan. Hienoa esityötä.
-
On tuota minusta ylistäneet muutkin kuin Tertsi, ja voi hyvin olla että homma lunastaa lupaukset jatkossa.
-
On tuota minusta ylistäneet muutkin kuin Tertsi,
Niin, se 0,1 prosenttia.
Kyllä kunnia ja syy on mun!!!!
No, on Samillakin toki pikkuriikkinen osuus Tigressen Suomeen tuomisessa. ;)
-
Kiitos kiitos. Ostin, luin ja tykkäsin. Ehkä paras näistä kolmesta Apollon albumista. Alixin olin jo ruotsiksi lukenut ja Comanche oli yllättävän cämp. Tämä Valkoinen tiikeri toimi. Tuli mieleen, että mikäs näistä julkaistiin silloin joskus Epixeissä? (kaivelee ullakon pahvilaatikoita)
-
Löysinkin saman tien vastauksen, eli Äventyr i gult Epix 86/09-87/01
Onkohan Apollolla mielessä julkaista myös näitä Les innommablesien juttuja?
Ostaisin kyllä
-
Kolahti. Lisää!
...jaa että pitäisi jotain perustellakin. Kiva piirros, mukavan kajahtanut maailmankuva. Juoni on niin vielä kesken, että siitä on paha sanoa vielä, mutta se mitä tähän mahtui, toimi ihan mukavasti. Mukava ettei ollut niin raskassoutuinen kuin monet nykyajan seikkailutarinat.
Juu, ostan seuraavankin.
-
Ostin Kirjamessuilta. Minuun tämä ei kolahtanut. Piirrosjälki on kyllä hienoa.
Tämän ensimmäisen pohjalta en kyllä lähde vielä tyrmäämään tätä sarjaa.
Seksihullu äiti, seksin kipeä poika, casnanova ja tietty päähenkilö neitsyt. Outo vastapaino tarinalle.
-
Onkohan Apollolla mielessä julkaista myös näitä Les innommablesien juttuja?
Valkoinen Tiikeri kertoo mitä Alixille tapahtui vuosina 1947-1949 eli ennen kuin hän kohtasi Innommablesit mainitsemassasi Keltainen seikkailu -albumissa. Mainittakoon vielä, että Suuri ruorimies sisältää paljon viittauksia ekaan Innommables-seikkailuun (Shukumei).
Vastaus kysymykseen: Innommables ei ole listalla. Tai sanotaan vaikka, että se on vielä kaukana taivaanrannan takana.
Tämän ensimmäisen pohjalta en kyllä lähde vielä tyrmäämään tätä sarjaa.
Toka albumi toivottavasti saa sinut muuttamaan arviotasi. Käynnistysnappia on painettu ja Silkkikravattien on tarkoitus ilmestyä jo maaliskuussa 2009 Tamperee Kupliissa.
Kolmas albumi on sitten taas hieman erilainen. Johtuu osittain siitä, että käsikirjoitusvastuu siirtyy Yannilta Conradille ja hänen vaimolleen Wilburille.
Seksihullu äiti, seksin kipeä poika, casnanova ja tietty päähenkilö neitsyt. Outo vastapaino tarinalle.
Vautsi. Täällä pääsee keskustelemaan Toni Tirrin kanssa seksistä.
Minusta äiti ei ole seksihullu vaan määrätietoinen ja dominoiva. Kaikissa ihmissuhteissaan. Painaa jatkuvasti poikansakin itsetuntoa maan rakoon.
Sankarittaren neitsyys liittyy olennaisesti hänen saamaansa kasvatukseen ja se ei tarkoita samaa kuin kokemattomuus. Tuhansia vuosia vanhan Taolaisen perinteen mukaan seksi on Valkoiselle Naarastiikerille paljon enemmän kuin "hetkellistä alapään kutinaa". Se on energian lähde kunhan se tehdään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Jos ketä kiinnostaa tietää mitä eroa on Vihreällä Lohikäärmeellä ja Jadelohikäärmeellä, niin verkosta löytyy asialle omistautunut K18 keskusteluryhmä. Oma tietämykseni on pintapuolista.
-
seksin kipeä poika
Jatkoa edelliseen.
Pojan eli Sir Francisin estyneisyys johtuu osaksi siitä, että eka ja toka Valkoinen Tiikeri ovat samalla Blake & Mortimer-parodiaa. Samaa lajityyppiä edustaa myös Veys & Barralin sarja Philip & Francis, josta on ollut kvaakissakin vähän juttua.
Jacobsin Blake & Mortimerissa pistää silmään se, että naiset loistavat (sensuurin vuoksi!) poissaolollaan. Parodioissa sankareita eivät siis naiset kiinnosta tai sitten heillä on tunnepuolella isoja ongelmia.
Hmm... Ovatkohan Blake & Mortimer -viittaukset jääneet suomalaisilta lukijoilta huomaamatta?
-
Kyllähän meilläkin on Blakea ja Mortimeria julkaistu, mutta lienevätkö kaikki albumit keräilijöiden hoteissa.
-
Blake ja Mortimer eivät ole koskaan nauttineet Suomessa sellaisesta SUURsuosiosta kuin Belgiassa, jossa sarja on vissiinkin lähes pyhä. Siksi Yannin uudelleenloihtimat Marmaduke ja Sir Francis varmaan iskevät ratkaisevasti tehokkaammin Belgeihin kuin keskiverto-suomalaislukijaan.
-
Reenpään juttu (http://nordicomics.net/index.php?option=com_virtuemart&page=shop.product_details&flypage=shop.flypage_info&category_id=9&product_id=2786&Itemid=65) Blake & Mortimerista ja Jacobsista on aina lukemisen arvoinen. Lakoma listaa suomennetut (http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/blake_et_mortimer.html) ja Cinebook (http://www.cinebook.com/) julkaisee englanniksi joitakin suomentamattomia. Aiemmin eglanninoksia julkaisi Catalan muutamia.
Keskustelua sarjasta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8428.0.html) Kvaakissa.
Timo
-
Valkoisen tiikerin viisi ensimmäistä seikkailua on koottu yksien kansien väliin.
http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=4045
Kansikuvan Alix on tietysti huolellisesti toteutettu, mutta ei voi moittia allansa aukeavaa maisemaakaan!
Rentoa piirrosta, mutta silti jotenkin myös hirvittävän "hyvin piirrettyä".
Conrad ei näköjään paljon jännittele, vaan piirtelee kuin Morris parhaimmillaan.
-
Nyt kun tämän luin, niin minulle jäi kyllä vähän hämmentynyt olo. Seksin keskeisyys niin monen henkilöhahmon määrittelyssä tuntui minusta aika oudolta... ykkösalbumissa tämä sai muun sisällön mittaan nähden sen verran paljon tilaa, että ei minusta ollut oikein tasapainossa. Saa nähdä paraneeko tilanne siitä myöhemmissä osissa ja löytyykö tälle painotukselle joku selittävä konteksti?
Nyt lähinnä kummastuttaa. (Blake ja Mortimer -viittaukset ymmärsin kyllä nimien ja ulkonäön suhteen, mutten "syvempää" tasoa).
Toisekseen, minusta albumin teksti ja kuvat eivät oikein sovi yhteen: piirrokset ovat liian humoristisella tyylillä tehtyjä esitettyyn asiaan nähden. (Tai vastaavasti teksti liian vakava, tietysti).
Hiukan ironinen otehan toki sopii - seksipainotteisuuden vuoksi minulle tuli koko ajan mieleen, että ehkä paikallaan olisi ollut jotenkin samanlainen lähestymistapa kuin Kevin O'Neillillä Herrasmiesliigassa - mutta nyt se on minusta liian pitkälle vietyä karrikointia.
Hehkutettu piirrostyyli ei minulla ihan täysillä iskenyt muutenkaan: lähempi tarkastelu vahvisti selailulla tulleen vaikutelman - tyyli on ikään kuin "Janry lite", siis Piko ja Fantasio / Pikku Piko vähemmillä yksityiskohdilla. Janryn tyylistä tykkään kovasti (ymmärtääkseni Sodan piirtäjä Gazzotti on hänen studiokaverinsa ja hänen tyylinsä olisi myös hyvin samanlainen, mutta en ole Parhaat Sarjat -kirjakerhon yhden albumin lisäksi tutustunut) ja ehkä se oli jotenkin niin vahvasti mielessä, että tästä tuli koko ajan semmoinen turhan karsittu olo, niin kuin jotain puuttuisi.
(Voisiko osasyynä olla se, että ruuturivejä on vain kolme Belgian perinteisen neljän sijaan? Nyt kuvat ovat kuin pikkaisen liian isoja - tai että näin pelkistetty tyyli sopisi hyvin vähän pienempäänkin tilaan).
Ei siis ihan sytyttänyt, mutta aion kyllä mielenkiinnosta katsoa seuraavankin osan.
-
Toisekseen, minusta albumin teksti ja kuvat eivät oikein sovi yhteen: piirrokset ovat liian humoristisella tyylillä tehtyjä esitettyyn asiaan nähden. (Tai vastaavasti teksti liian vakava, tietysti).
Ymmärtääkseni juuri tämä on hyvin pitkälti koko homman idea (tarkoituksella).
-
Valkoisen tiikerin viisi ensimmäistä seikkailua on koottu yksien kansien väliin.
Korjaus: viisi ensimmäistä albumia on koottu yhteen laatikkoon (coffret). Maksaa hieman enemmän kuin viisi albumia erikseen sillä kaupan päälle saa lootan ja exlibriksen.
-
Nyt kun tämän luin, niin minulle jäi kyllä vähän hämmentynyt olo. Seksin keskeisyys niin monen henkilöhahmon määrittelyssä tuntui minusta aika oudolta... ykkösalbumissa tämä sai muun sisällön mittaan nähden sen verran paljon tilaa, että ei minusta ollut oikein tasapainossa. Saa nähdä paraneeko tilanne siitä myöhemmissä osissa ja löytyykö tälle painotukselle joku selittävä konteksti?
Nyt lähinnä kummastuttaa.
Juurikin näin.
Vautsi. Täällä pääsee keskustelemaan Toni Tirrin kanssa seksistä.
Tuskin ketään kiinostaa.
-
Oukei. Nyt pääsee puhumaan syvällisiä Jyrki Vainion kanssa.
Seksin keskeisyys niin monen henkilöhahmon määrittelyssä tuntui minusta aika oudolta... ykkösalbumissa tämä sai muun sisällön mittaan nähden sen verran paljon tilaa, että ei minusta ollut oikein tasapainossa.
On pidettävä mielessä että Alix on samalla kertaa Valkoinen Tiikeri ja Punainen Kärpänen. Jännitteitä syntyy, kun tuhansia vuosia vanha traditio ja uusi järjestys kohtaavat murrosajan Kiinassa. Vaatiiko puolue jatkossa Alixia tekemään asioita, jotka traditio häneltä kieltää?
Suuressa ruorimiehessä ovat esoteeriset perinteet ja brutaali voimankäyttö saaneet mielestäni kamera-aikaa melko tasapuolisesti. Ehkä lukijat suodattavat pois väkivallan ja kiinnittävät huomiota seksiin. Puolueelle ja Valkoisille Tiikereille seksi on väline, jonka avulla saavutetaan korkeampi päämäärä: vallankumouksen voitto tai ikuinen nuoruus.
Voimankäyttöön syyllistyvät myös britit. Kaikki ajavat vain omaa etuaan keinoja kaihtamatta. Hyviksiä ei ole.
Blake ja Mortimer -viittaukset ymmärsin kyllä nimien ja ulkonäön suhteen, mutten "syvempää" tasoa.
Osa viittauksista on tekstuaalisia ja kaikki eivät välttämättä aukene edes ranskalaisille lukijoille. Syvempi taso oli minun henkilökohtaista spekulaatiota sarjakuvan lukijana.
Toisekseen, minusta albumin teksti ja kuvat eivät oikein sovi yhteen:
Olen Hamilkarin kanssa samaa mieltä siitä, että se on tarkoituksellista ja tekijöiden tavaramerkki. Humorististen kuvien ja tekstin välille syntyy jännite, joka tekee Valkoisesta Tiikeristä vaikeasti lokeroitavan.
Sodan piirtäjä Gazzotti on hänen studiokaverinsa ja hänen tyylinsä olisi myös hyvin samanlainen, mutta en ole Parhaat Sarjat -kirjakerhon yhden albumin lisäksi tutustunut
Korjaus: Parhaissa sarjoissa olleen ekan Sodan piirtäjä on Warnant. Itse pidän kyllä Gazzottin tyylistä: se on siistiä, sujuvaa ja elokuvamaista. Hänen uusin sarjansa Seuls (myös lasten Lostiksi kutsuttu) on tutustumisen arvoista kamaa.
(Voisiko osasyynä olla se, että ruuturivejä on vain kolme Belgian perinteisen neljän sijaan? Nyt kuvat ovat kuin pikkaisen liian isoja - tai että näin pelkistetty tyyli sopisi hyvin vähän pienempäänkin tilaan).
Innommablesit oli tehty neljällä ruuturivillä. Yannin tekemä Valkoisen Tiikerin kuvakäsis oli myös nelirivinen, mutta Conrad taittoi sen uudestaan kolmiriviseksi, koska isoissa ruuduissa hahmoilla on enemmän tilaa hengittää. Conrad vaati tarinaan paljon muitakin muutoksia koska häntä harmitti muun muassa Yannin halu shokeerata lukijaa. Jännitteitä oli siis myös piirtäjän ja käsikirjoittajan välillä. Alixin toteamus "Vihdoinkin toimintaa" ei ole sattumaa.
Conradin tyylistä sen verran, että hän pyrkii piirroksillaan ensijaisesti tukemaan tarinaa. Hän säästelee tai päästelee tilanteen mukaan. Esim monessa ruudussa taustahahmot on piirretty luonnosmaisesti muutamalla viivalla, jotta lukija keskittyisi siihen mitä etualalla olevat hahmot puhuvat.
Yann & Conrad -monografian mukaan tämän diptyykin lopullinen taitto on tehty toisen albumin lopusta ekan albumin alkuun. Samalla kaikki tarinan etenemisen kannalta epäolennaiset asiat on karsittu pois. Tuloksena on kaksi albumia, jotka lukaisee nopeasti läpi. Pienellä kaivelulla sitten alkaa löytyä kaikenlaista.
-
Korjaus: viisi ensimmäistä albumia on koottu yhteen laatikkoon (coffret). Maksaa hieman enemmän kuin viisi albumia erikseen sillä kaupan päälle saa lootan ja exlibriksen.
Ahaa! Olisin mennyt halpaan ja ostanut Tigresse-integraalin.
Ex libriksen takia en taida viitsiä ostaa viittä albumia uudelleen. (Tilasin jo tuon ensimmäisen tarinan kaksi albumia "yksissä kansissa". Mitäköhän sieltä postista sitten saapuukaan?
Tekstin ja kuvitustyylin "yhteensopimattomuus" on Tigressessä tietoista ja oikein onnistunutta. Mielestäin.
Samoin Conradin luonnosmainen tyyli viehättää ja kun tarkemmin katsoo, niin ei se kovin luonnosmaista olekaan. Kaikki olennainen on piirretty ja niin vaivattomasti että!!!
-
Toisekseen, minusta albumin teksti ja kuvat eivät oikein sovi yhteen: piirrokset ovat liian humoristisella tyylillä tehtyjä esitettyyn asiaan nähden. (Tai vastaavasti teksti liian vakava, tietysti).
Hiukan ironinen otehan toki sopii - seksipainotteisuuden vuoksi minulle tuli koko ajan mieleen, että ehkä paikallaan olisi ollut jotenkin samanlainen lähestymistapa kuin Kevin O'Neillillä Herrasmiesliigassa - mutta nyt se on minusta liian pitkälle vietyä karrikointia.
Eli siis yksi perusideoista ei uponnut.
Ok, tämä selvä.
Se mitä Pappa-sami mainitsi pitää kutinsa, väkivalta on liian itsestään selkeä seikkalu/toiminta/trillerigenressä.
Valkoinen tiikeri on minusta ehdottomasti yksi vuoden sarjakuvatapauksia.
-
Lisään vielä varmuuden vuoksi, että tarkoitukseni ei ole dissata kenenkään mielipiteitä. Kyllä homman pitää toimia ihan pelkällä pintatasollakin. Sarjakuvan lukijana totean, että minuakaan ei eka osa aikoinaan täysin vakuuttanut. Tarina lähtee hitaasti liikkeelle. Onneksi vauhtia ja tykitystä löytyy sitten toisesta osasta senkin edestä.
Yannin kirjoitustyylistä pitää tai sitten ei. Hän pohjustaa tarinansa tekemällä mielettömän määrän tutkimustyötä. Yannin kirjoittama albumi on kuin jäävuori, jossa faktat ovat pinnan alla ja fiktio näkyy. Innommablesia tehdessä Yann & Conradin mottona oli: "vain kaikkein uskomattomimmat asiat ovat totta."
Minua Yannin halu shokeerata alkoi rassata Innommablesia lukiessa. Valkoisessa Tiikerissä on juttuja onneksi jätetty lukijan oman mielikuvituksen varaan.
Tuskin ketään kiinostaa.
Sori. Yritin olla humoristinen kun laitoin tuon Leppiz-sitaatin.
-
Nyt vasta sain luettua Valkoisen tiikerin ykkösosan. Sarjan nauttima kehu oli nostanut ennakko-odotukseni niin korkeiksi, että vähän petyin. Pätevää, hyvin piirrettyä ja sujuvasti etenevää mutta käsikirjoitus oli suorastaan köykäinen.
Minä tiesin mitä odottaa joten en ole pettynyt mutta olen samaa mieltä että tämä tuntuu köykäiseltä, pitäisi saada lukea nämä kaksi albumia kerralla koska Valkoinen tiikeri on alkulämmittely ja esileikki (pun intended). Jyrkille sanoisin että kun ensimmäisen kerran tutustuin ko. herrojen tuotantoon (aikaisemmin mainittu Äventyr i guld Epix-lehdessä) se tuntui käänteentekevältä, Spirou-tyyliseen piirrokseen yhdistetään tuima seikkailu, tarkka ajankuva taustatutkimus sekä kiinnostavat aikuiset henkilöt. Nerokas konsepti jos mikä (liian nuorena kuollut Yves Chaland on kai ainoa joka on pystynyt tässä mutanttigenressä samalle tasolle).
Ihan ajatusleikkinä, kuvitelkaa miten omituinen sarjakuva tämä olisi jos sen olisi piirtänyt joku William Vancen tapainen jäykän puiseva realistisen suunnan kaveri.
edit. nyt ei ole Epix-kokoelmaa käsillä enkä löydä googlestakaan mutta muistaako joku Epixissä olleen Yannin tarinan jossa lihava neekeri seikkaili Transylvaniassa?
Ihastuttavalla tavalla törkeä, rasistinen ja kaikin tavoin poliittisesti epäkorrekti viattoman näköinen sarjakuva jossa sekä neekerit että Balkanin kansat saivat haistaa orvokit. Kai siinä muitakin loukattiin, pitää lukea uudestaan.
-
edit. nyt ei ole Epix-kokoelmaa käsillä enkä löydä googlestakaan mutta muistaako joku Epixissä olleen Yannin tarinan jossa lihava neekeri seikkaili Transylvaniassa?
Sarja on Yoyo. Piirtäjänä Frank Le Gall, joka on saavuttanut kulttimainetta Theodore Poussin -sarjalla (eka osa tullut suomeksi Parhaissa Sarjoissa) ja piirtänyt yhden Piko & Fantasio one shotin (Hergemäisellä tyylillä).
http://www.bedetheque.com/serie-4988-BD-Exploits-de-Yoyo-(Les).html (http://www.bedetheque.com/serie-4988-BD-Exploits-de-Yoyo-(Les).html)
-
Valkoinen Liikeri, eiku, Tiikeri arvio viimein etusivulla.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1142 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1142)
Joonas
-
Mari Ahokoivun mainio arvio (http://ahokoivu.vuodatus.net/blog/1591999) Valkoisesta Tiikeristä pelasti viikkoni. ;D
-
väittävät että kakkososa vasta pelastaa senkin.
Lue pois.
Ei kakkonen mitaan pelasta, lopettaapa vain ykkosessa alkaneen patevan tarinan tyylikkaasti.
Yann ja Conrad osuvat suoraan hermoon, kuten marin hupaisasta
arvostelustakin voipi paatella.
-
Mari Ahokoivun mainio arvio (http://ahokoivu.vuodatus.net/blog/1591999) Valkoisesta Tiikeristä pelasti viikkoni. ;D
Voi kun jaksaisi tehdä vielä Valittuja Sarjoja!
-
Mari Ahokoivun mainio arvio (http://ahokoivu.vuodatus.net/blog/1591999) Valkoisesta Tiikeristä pelasti viikkoni. ;D
Minustakin tämä neitseellisen lukijan arvio on tosi hauska. Hahmojen näköisyyteen on panostettu ja kaksi ekaa ruuturiviä muodostavat toimivan kokonaisuuden. Jatkossa tarinan lopetukseen voisi panostaa. Nyt se tuli hieman töksähtäen.
EDIT: nauroin todella makeasti. Marille luvassa arvostelukappale tokasta albumista.
-
Tänään hankittu ja luettu. Liityn pettyneiden ryhmään. Yllättävän kevyttä ja harrastelijamaista matskua. Viittaan siihen että tätä on täällä hehkuteltu suurin piirtein parhaana mitä patonkimaasta tällä hetkellä saa.
Parasta oli piirtäjän kynäilemä henkilökuvaus sekä suomennos (Ainoastaan Sivulla 29 olisi ehkä toiminut paremmin: ...ejakuloin taas Yorkshiere-silkkialushousuihini.. Sivulla 39 taas sanottiin: ...Lady Flake ei omaa enää riittävää selvänäköisyyttä... Ymmärrän että haetaan koukeroista kieltä, mutta silti tuon olisi saattanut sanoa jouheammin.) Kinnunen tekee joka tapauksessa perinnnetietoisesti kunniaa Ruutu-ajan suomennoksille ja se oli tässä mukavaa.
Yleisesti ottaen albumi kompastelee kuitenkin juuri siinä mitä se yrittää esittää vahvuutenaan. Eri kulttuurien ja kansojen kuvauksessa. Francisin brittiläisyys vilahtelee tekstissä mutta varsinaiseen luonnekuvaukseen asti replat eivät kuitenkaan repeä yhdelläkään hahmolla.
Alussa kiinalaiset puhuvat kiinalaisin merkein, myöhemmin joku puhuu ärrää sortaen, kolmas ärrää sortamatta. Kielellinen sekamelska on selvästi ollut tekijöille liian ja haastava. Tuo koko Fang Pi -sotku on myös epäuskottava sekä puheet lihavasta tytöstä ja leidistä. Sekaannusfarssia on haettu, mutta minulle ei ihan uponnut. Muutenkaan en löytänyt tästä muuta kuin tahatonta komiikkaa, sori.
Täällä on jo mainittu brittiläisen temperamentin huonosta tuntemuksesta ja samaan syssyyn voisi liittää myös Kiinan. Eniten häiritsi avaussivu, se on monessa mielessä niin kökkö ja epäuskottava että albumi alkoi silmissäni saada oikeutusta olemassaololleen vasta tarinan loppupuolella.
Värittäjä tekee ranskalaiseen tyyliin hommansa pieteetillä. Kaikki muu sitten enemmän tai vähemän mättää. Juonenkuljetus toimi joten kuten, alussa tosin sivulla 10 kolmannessa ruudussa typistetyt jalat on piirretty niin oudosti (sivulta päin?!) että koko kuva menee vielä toisella ja kolmannellakin katsomisella ohi hilseen. Luulin alussa Zizhua Maoksi( Mainittu ruorimieshän ei sitten lopulta itse esiinny koko alpparissa). Sen verran miehen ja Maon näköinen on tuo hahmo.
Ai juu hyvää on myös se että Tiikeri tuo mieleen Chalandin työt ja Sammy Dayn. Mutta pääosin tuota graffaa katsellessa tulee armoton ikävä Franquinia. Olen vähän sitä mieltä että kolmirivisenä B.D.-tyyli ei toimi. Vähintään vauhti ja liike vaatisi eri muotoisia ruutuja, niitä matalampia (tai sitten amerikkalaiset tai japanilaiset merkinnät tuekseen).
Ääniefektien kanssa hapuillaan oudosti. Ratkaisu antaa ääniraita kaikelle muulle paitsi mätkimiselle on vähintäänkin outo? Tähdillä eristetyt sanaselitykset kaiketi kuuluvat B.D.-tyyyliin mutta viimeistään ne jähmettävät tämän tarinan lukemisen pahasti.
Kokonaisuudesta tulee vähän sellainen sormiharjoituksen fiilis. Ikään kuin tekijät eivät olisi tosissaan, eikä olisi ollut toimittajaa toimittassa (tarkistamassa että homma toimii).
Eniten olin ymmyrkäisenä sen kuolevan vanhuksen kanssa (albumin loppupuolella
). Mieshän on varsinainen tietäjä! Ansaitsisi esiintymisestään kyllä helposti vuoden sivuhenkilö tittelin.
Albumin unijaksot olivat hyviä ja toimivia, hyvää niissä oli unimaisuus. Mutta kuitenkin olivat mielestäni kokonaisuuden kannalta turhia ja päälleliimattuja, eli liian suuressa roolissa, jotta niistä propseja tekijöille tippuisi.
Ratkaisu julkaista tarinan osat erikseen (eli surkea 46 -sivuinen alkuosa) on jotenkin ymmärrettävä Ranskassa, missä tähän on jumiuduttu, mutta että meilläkin? Tässä nyt saa suurin piirtein lehden verran matskua alpparin hinnalla. Höh.
Vai aikuisille? Kattia kanssa. Tämä on jotenkin niin 1900-luvulle jämähtänyttä matskua, että vain paatunein bedefiili-fanipoika osaa nauttia esim. tuosta huumorista? ...Tai sitten olen niin mangan poispilaama, että en enää ymmärrä tämän hyvyyttä? Tosiasia kumminkin on, että heppoisinkin suomeksi julkaistu markettimanga pesee tämän ranskalaisen hengentuotteen joka saralla mennen tullen. Valitettavasti.
-
Minustakin tämä neitseellisen lukijan arvio on tosi hauska.
neitseellisen?
Marille luvassa arvostelukappale tokasta albumista.
Ööö... kiitos?
Jos sellainen minulle lähetetään, niin lupaan hampaat irvessä sen lukea ja tehdä rehellisen sarjakuvakritiikin, tällä kertaa vähän enemmän aikaa käyttäen (olen samaa mieltä, että loppu arvostelussani töksähtää. Ei ollut aikaa pureutua kaikkiin niihin asioihin mitkä minusta valkoisessa tiikerissä mättää) ja oikeilla välineillä (en omista sivellintä tällä hetkellä, ja sellaista olisin ilmeisesti tarvinnut... ja paperikokokin oli ihan liian pieni. Eli pystyn piirtämään/kopioimaan vielä paremminkin pottunokkasarjista, vannon).
Mun mielipide siis albumista tiedetään, joten en nyt siitä rupea kirjoittamaan. Mut kiitos kun ootte lukenut kritiikkini, ja mukava kuulla että siitä on pidetty.
Ja mullehan saa lähettää muitakin sarjiksia kritisoitavaksi, ihan hauskaa hommaahan tuo on...
-
Hyvä ettette pitäneet.
Kaikesta ei ole pakko.
Itse en ymmärrä miksi kaikki keskittyvät epäolennaiseen albumissa: minusta seksiä ei albumissa ole paljoakaan ja huumoria sitäkään vähää.
Onko se piirrostyyli jonka perusteella tämä pitäisi olla hauskaa?
Reima ei taida lukea markettimangaa. Lähettäisin esim. Yotsuban mutta kun tuli jo nakattua menemään niin ei onnistu.
Käännös ei ole kovin onnistunut minusta.
Hukkasi minusta sävyjä matkalle merkitysten ohella.
Silti Berliinin kakkososan, Metallimuistin ja tulevan Blacksad Punainen sielu ohella parhaita tämän vuoden käännösalbumeja.
Kotimaisista edes lähelle tulevia ovat Kirottu lokki, Rauha ja Sota, Sarasvatin hiekkaa, Tirri ja Jää.
Mutta minä nyt olen tosikko.
-
Reima ei taida lukea markettimangaa. Lähettäisin esim. Yotsuban mutta kun tuli jo nakattua menemään niin ei onnistu.
Reimahan on about ainoa foorumin sälleistä, joka on Yotsubaa sun lisäksesi täällä lytännyt. (ks. Tähtivaeltajan 25 parasta mangaa ketju).
-
Reimahan on about ainoa foorumin sälleistä, joka on Yotsubaa sun lisäksesi täällä lytännyt. (ks. Tähtivaeltajan 25 parasta mangaa ketju).
Ei ihan. Kyllä Yotsuba-ketjussa on toinenkin järjen ääni. Ai niin, sälleistä....
Kieltämättä ongelmana on että tämä on kaksiosaisen tarinan alkuosa. Vaikka aika monelle sarjakuvalle ei tekisi pahaa jos jompi kumpi osuus; alku tai loppu,leikattaisiin menemään.
-
neitseellisen?
Merkityksessä uusi ja ilman ennakkokäsityksiä kirjaan tarttuva.
Jos sellainen minulle lähetetään, niin lupaan hampaat irvessä sen lukea ja tehdä rehellisen sarjakuvakritiikin, tällä kertaa vähän enemmän aikaa käyttäen (olen samaa mieltä, että loppu arvostelussani töksähtää.
Ok, pannaan muistiin. Toiseksi viimeisessä ruudussa minua häiritsi myös hieman se, että mitään tuollaista joukkotappelua ei albumin lopussa ole. Viittasit varmaankin shaolin-harjoitukseen, mutta se tapahtuu ekan ja tokan ruuturivin välissä. Kiireessä tuollaista sattuu.
-
Ei ollut aikaa pureutua kaikkiin niihin asioihin mitkä minusta valkoisessa tiikerissä mättää) ja oikeilla välineillä (en omista sivellintä tällä hetkellä, ja sellaista olisin ilmeisesti tarvinnut... ja paperikokokin oli ihan liian pieni. Eli pystyn piirtämään/kopioimaan vielä paremminkin pottunokkasarjista, vannon).
Tämä sarjakuvien sarjismuotoinen arvostelu on ideana hyvä, mutta kaatuu lähes aina siihen ettei tekijä hallitse parodioitavaa tyyliä.
Marin arvostelu muuten hauskaa luettavaa. En taida uskaltaa sijoittaa rahojani Valkoiseen Tiikeriin vaikka piirrosjälki Kvaakin arvostelun näytekuvissa hiveleekin silmiä.
Kysymykseni kuuluukin josko kyseisiltä herroilta löytyy muuta vähemmän neitseellistä ja lukemisen arvoista tuotantoa englanniksi, ruotsiksi tai suomeksi jota Kvaakin bedefiilit suosittelisivat?
-
Kiteytin perusteluani viestin alussa. Valkoisen tiikerin tekninen puuteellisuus ja lepsu ote niin monella saralla yllätti. Toki vaikutuksensa oli myös korkeilla odotuksilla, mutta en minä myöskään tuosta kyllä kovin paljon sisältöä löydä. Niinpä sitä pitää arvioida viihteenä.
Viihteeksi tarjottu manga on yleensä ammattitaitoisemmin tehtyä. Toki on mangoja, joita saattaa olla teknisten kämmien vuoksi yhtä vaikeaa lukea kuin tätä. Minusta sarjakuvan pitää olla looginen omassa maailmassaan ja jotenkin koherentti. Tästä ei ota selvää että onko lintu vai kala. Enkä usko esimerkiksi että sarjaa saisi sen rodullisten tyylittelyjen vuoksi julki esim. jenkeissä. Siinäkin mielessä tuo on jässähtänyt jonnekin 70-luvullle.
Ja jos jatketaan vertailua, on helppo nausreskella esim. sille miten hassu kuva monessa mangassa annetaan vaikkapa USA:n meiningeistä. Mutta kyllä Valkoisen tiikerin kiinakuva on vielä enemmän vinksallaan.
Tertsin postaamissa uudemmissa kuvissa Tiikeri on enemmän edukseen. Kolmososaa voisi harkita, jos säädöt olisi saatu kohdallee. Mulla vaan noissa aasiakuvauksissa kipuraja kulkee aika alhaalla. (Esimerkiksi Rei Shimuran seikkailujen lukeminen ei em. syystä tahdo onnistua.)
-
Tämä sarjakuvien sarjismuotoinen arvostelu on ideana hyvä, mutta kaatuu lähes aina siihen ettei tekijä hallitse parodioitavaa tyyliä.
Ei kaadu, kysymyshän ei ole parodioinnista. Sinne päin riittää välittämään viestin.
-
Ei kaadu, kysymyshän ei ole parodioinnista. Sinne päin riittää välittämään viestin.
Mutta kun ei ole edes ”sinne päin”.
Parempi olisi jättää väliin jos taidot eivät riitä ja tehdä reilusti omalla tyylillä jos kyseessä ei todellakaan ole parodia (vaikka itse kyllä tulkitsin osan ideasta juuri täksi)...
-
Mutta kun ei ole edes ”sinne päin”.
Parempi olisi jättää väliin jos taidot eivät riitä ja tehdä reilusti omalla tyylillä jos kyseessä ei todellakaan ole parodia (vaikka itse kyllä tulkitsin osan ideasta juuri täksi)...
Herranen aika, oma tyyli on juuri se mitä milloinkin toteuttaa. :P
-
Alussa kiinalaiset puhuvat kiinalaisin merkein, myöhemmin joku puhuu ärrää sortaen, kolmas ärrää sortamatta. Kielellinen sekamelska on selvästi ollut tekijöille liian ja haastava.
Ei nuo kielet minusta niin kovin sotkussa ole. Voi tietysti olla, että kaikkea ei ole osattu kääntää oikein suomeksi.
Kiinalaiset merkit olivat minustakin outo juttu. Onneksi niitä ei ole kuin näytteeksi ekalla sivulla. Kiinalaiset puhuvat keskenään tietenkin kiinaa ja silloin ei ärrää sorreta. Sir Francisin vanha imettäjä sortaa ärrää puhuessaan isäntäväelleen englantia. Tsangin englanti puolestaan on hyvin sujuvaa. Puhe-erot ovat siis yksilöllisiä. Eivät kaikki suomalaisetkaan äännä englantia kauniisti.
Mainittakoon vielä, että intialaisen Aznirin englanti on badly broken (suomennoksessa sitä on jopa hieman korjattu), kun ulkopuolisia on läsnä, mutta isäntäväkensä kanssa hän artikuloi selkeästi. Englantilaiset osaavat pääsääntöisesti vain englantia, joskin Sir Francis tunnistaa ainakin joitain kiinalaisia solvauksia.
Tuo koko Fang Pi -sotku on myös epäuskottava sekä puheet lihavasta tytöstä ja leidistä.
Minun piti oikein tarkistaa käännös tiedostosta ja "Lihavaa leidiä" ei mainita missään kohtaa. On tainnut mennä sekaisin Harry Potterin kanssa ;)
Luulin alussa Zizhua Maoksi( Mainittu ruorimieshän ei sitten lopulta itse esiinny koko alpparissa). Sen verran miehen ja Maon näköinen on tuo hahmo.
Siis ihan oikeesti Maoksi, jolla on sidotut jalat? Outoa. Jos katsoo vain pelkästään kasvoja niin aavistuksen verran jotain samaa näköä on ekoissa kuvissa. Jatkossa ei erehtymisen vaaraa mielestäni ole.
Mutta pääosin tuota graffaa katsellessa tulee armoton ikävä Franquinia. Olen vähän sitä mieltä että kolmirivisenä B.D.-tyyli ei toimi.
Mahdoitko huomata, että myös Alix ja Comanche ovat kolmirivisiä? Itse kävin saman debatin läpi kun 70-luvulla avasin ekan kerran Viimeisen Spartalaisen: mitä?... minua on petetty!... tässä on vain kolme riviä!... en saa rahoilleni täyttä vastinetta! Olin ihan oikeasti hirveän tuohtunut.
Nelirivinen taitto on peräisin siltä ajalta kun sarjat ilmestyivät ensisijaisesi lehdissä (albumeiksi ne saatettiin koota vasta vuosien päästä jos silloinkaan). Lehden kanssa tehty sopimus määritteli kuvarivien määrän ja jopa sivulla olevin kuvien minimimäärän. Kyseessä ei siis ollut tekijöiden oma valinta. Toinen reliikki samalta ajalta on se, että sivun lopussa pitää aina tapahtua jotain jännittävää.
Noista ajoista bede on, minun mielestäni onneksi, monella tapaa muuttunut ja vapautunut. Aiheetkaan eivät ole enää aina sitä vanhaa Ruutua ja Non Stoppia. Ei kaikkien tarvitse piirtää niin kuin Franquin ja vanhojen sarjojen ei tarvitse jämähtää 50-luvulle. Vaikka laulussa sanotaan, että "Sä koskaat et muuttua saa". Onneksi Conrad on saanut 80-luvun jälkeen karistettua enimmät Franquin-vaikutteet ja löytänyt oman tyylinsä.
Kuten aikaisemmin totesin: kolmirivisyys oli piirtäjän tekemä kokeilu kaikkien nelirivisten Innommablesien jälkeen. Minun mielestäni onnistunut sellainen.
Ääniefektien kanssa hapuillaan oudosti. Ratkaisu antaa ääniraita kaikelle muulle paitsi mätkimiselle on vähintäänkin outo?
Tarkoitatko tällä sitä, että osa efekteistä on suomennettu ja osa ei? Meidän saamissa siivotuissa viivakuvissa oli osa niistä efekteistä poistettu ja osa jätetty. Täysin sattumanvaraisesti. Kaikkien jätettyjen systemaattinen suomentaminen olisi vaatinut myös värikuvien rassaamista, joten siitä projektista luovuttiin melko pian.
Ratkaisu julkaista tarinan osat erikseen (eli surkea 46 -sivuinen alkuosa) on jotenkin ymmärrettävä Ranskassa, missä tähän on jumiuduttu, mutta että meilläkin? Tässä nyt saa suurin piirtein lehden verran matskua alpparin hinnalla.
Aika ja rahat ei vaan antaneet myöten julkaista kahtaa ekaa osaa samalla kertaa. Nytkin tuli kolmen albumin mittaisen rupeaman lopussa mieletön kiire. Tätä pahoittelin jo kerran aiemmin.
Vai aikuisille? Kattia kanssa. Tämä on jotenkin niin 1900-luvulle jämähtänyttä matskua, että vain paatunein bedefiili-fanipoika osaa nauttia esim. tuosta huumorista? ...
Minä tunnustan olevani fanipoika, joskaan en paatunut. Parempia bedejä ja mangoja varmasti löytyy, mutta yhtä varmasti on myös olemassa iso määrä huonompia.
-
Minusta sarjakuvan pitää olla looginen omassa maailmassaan ja jotenkin koherentti. Tästä ei ota selvää että onko lintu vai kala. Enkä usko esimerkiksi että sarjaa saisi sen rodullisten tyylittelyjen vuoksi julki esim. jenkeissä. Siinäkin mielessä tuo on jässähtänyt jonnekin 70-luvullle.
Ja jos jatketaan vertailua, on helppo nausreskella esim. sille miten hassu kuva monessa mangassa annetaan vaikkapa USA:n meiningeistä. Mutta kyllä Valkoisen tiikerin kiinakuva on vielä enemmän vinksallaan.
Eli olemme samaa mieltä, mutta luulet että Valkoinen Tiikeri on sellainen kuin on Rei Shimura syystä eli siksi ettei tekijäpari ole vaivautunut tekemään taustatyötään?
Ne rodulliset tyylittelyt yms ovat siellä samasta syystä kuin mitä mm. pappa-sami mainitsi: eivät ilmaisemassa "näin asiat ovat ja me valkoiset ollaan niin viksuja" vaan ajankuvaa ja asenteita.
Kiinakuva on silti monisyisempi kuin monessa muussa julkaisussa puhumattakaan monien USAkuvasta joka on joko niin puhdasotsaista että oksat pois tai sitten kyseessä on yksiselitteisesti vain ja ainoastaan tyhmistä ja ilkeistä koostuva kansakunta.
Ihan totta juu.
Aznirin käännös oli yksi seikka joka hämmensi.
Ongelma oli sama kuin toistaiseksi tuoreimmassa käännösDampyrissä Teslan kielenkäytön siivoaminen, siinäkään kyse ei ollut oikeasti rasismista tai sorrosta.
Teslan kohdalla kyseessä oli raju flirtti, Aznir puolestaan osaa käyttää muiden etnistä rasismia hyväkseen.
Jos Aznir oliskin nimeltään Jeeves kukaan ei edes hämmästelisi moista mutta kun ei ole.
Toisaalta: Minä olen paatunut fanipoika ja likainen bedefiili.
-
Eli olemme samaa mieltä, mutta luulet että Valkoinen Tiikeri on sellainen kuin on Rei Shimura syystä eli siksi ettei tekijäpari ole vaivautunut tekemään taustatyötään?
Nostin tuon asian vain siitä syystä, että mielestäni tätä albumia ei ole perusteltua hehkuttaa mitenkään poikkeuksellisen tarkan taustatyö ansiosta.
Ne rodulliset tyylittelyt yms ovat siellä samasta syystä kuin mitä mm. pappa-sami mainitsi: eivät ilmaisemassa "näin asiat ovat ja me valkoiset ollaan niin viksuja" vaan ajankuvaa ja asenteita.
Kiinakuva on silti monisyisempi kuin monessa muussa julkaisussa puhumattakaan
Voipi olla, mutta nyt eletään kuitenkin 2000-lukua ja ajankuvaa voisi tehdä toisinkin. Sinänsä en pidä tuota minään syntinä, kunpahan totesin. Eurooppalaisen siirtomaa- ja sarjakuvaperinteen mukaanhan tuossa mennään. Pekka ja Pätkä neekereinä saattoi olla hauska idea aikanaan, mutta...
Ja jenkit ... eiku pohjoisamerikkalaiset tosiaan ovat olleet tarkkana mm. Tezukan varhaistöiden kannsa. Kirjoissa pyydellään kovasti anteeksi sitä kun mustien piirteitä on karrikoitu (mielestäni maltillisemmin kuin tässä kiinalaisia).
-
Ei nuo kielet minusta niin kovin sotkussa ole. Voi tietysti olla, että kaikkea ei ole osattu kääntää oikein suomeksi.
Tarkoitin että ne ovat jo alkuperäisessäkin varmaan aika solmussa. Kiinalaista meininkiä ranskaksi, englantilaisten puhetta ranskaksi, englantia jne.
Kiinalaiset puhuvat keskenään tietenkin kiinaa ja silloin ei ärrää sorreta. Sir Francisin vanha imettäjä sortaa ärrää puhuessaan isäntäväelleen englantia. Tsangin englanti puolestaan on hyvin sujuvaa. Puhe-erot ovat siis yksilöllisiä. Eivät kaikki suomalaisetkaan äännä englantia kauniisti.
Kiinnitinkin huomiota vain siihen kun Alix puhui Francisille. Eihän tyttö voi mitenkään osata täydellistä brittienglantia!?
Mainittakoon vielä, että intialaisen Aznirin englanti on badly broken
Joo, se Aznir toimikin pääsääntöisesti hyvin. (Efendiä ei kyllä oltu suomennettu, vaikka niitä käännöstähtösiä muuten viljeltiin liiankin kanssa.)
Minun piti oikein tarkistaa käännös tiedostosta ja "Lihavaa leidiä" ei mainita missään kohtaa. On tainnut mennä sekaisin Harry Potterin kanssa ;)
Ei ole. En minä nyt käynyt niitä eri ilmaisuja laskemaan mutta kirjassa puhutaan ainakin Fat girlista, Fat ladysta (takakansi), lihavasta tytöstä, tosilihavasta tytöstä ja lihavasta huorasta. En kykene hahmottamaan mitään logiikkaa sille kuka ja miksi näitä kahta termiä (fat girl, lihava tyttö) käyttää. Hauskuutta käsittäkseni tavoitellaan, mutta vain sekavuutta saavutetaan.
Lisäksi lainausmerkkien runsas käyttö sotkee lukemista koko ajan. Niiden tilalla olisi esimerkiksi kursivointi toiminut (vaikka alkuperäisessä olisikin asia ratkottu noin) paremmin.
Siis ihan oikeesti Maoksi, jolla on sidotut jalat? Outoa. Jos katsoo vain pelkästään kasvoja niin aavistuksen verran jotain samaa näköä on ekoissa kuvissa. Jatkossa ei erehtymisen vaaraa mielestäni ole.
Kuten sanoin, en saanut 10 sivun 3. kuvasta selvää. Ensi katsomalta en paljon jäänyt siihen jumittamaan, toisella kerralla tulkitsin lopulta että pöydällä on jotain epämääräistä sälää (tyyppi ei näytä istuvan luonnollisesti). Mutta vasta sitten kun kirjan loppupolella hahmo paljastui (puhekuplassa) äidiksi, palasin katsomaan että, miten niin se mies on nainen?
Mahdoitko huomata, että myös Alix ja Comanche ovat kolmirivisiä? Itse kävin saman debatin läpi kun 70-luvulla avasin ekan kerran Viimeisen Spartalaisen: mitä?... minua on petetty!... tässä on vain kolme riviä!... en saa rahoilleni täyttä vastinetta! Olin ihan oikeasti hirveän tuohtunut.
En ole huomannut. Alix nyt ei muutenkaan ole mitään dynaamisen piirtämisen juhlaa ja Comanchea en ole muuten vain jaksanut seurata.
Nelirivinen taitto on peräisin siltä ajalta kun sarjat ilmestyivät ensisijaisesi lehdissä (albumeiksi ne saatettiin koota vasta vuosien päästä jos silloinkaan). Lehden kanssa tehty sopimus määritteli kuvarivien määrän ja jopa sivulla olevin kuvien minimimäärän. Kyseessä ei siis ollut tekijöiden oma valinta. Toinen reliikki samalta ajalta on se, että sivun lopussa pitää aina tapahtua jotain jännittävää.
Tässä tapauksessa tuo tarkoittaa sitten sitä että bede on taantunut. (Täytyykin vähän tarkkailla muitakin sarjoja) Ruutujen muodon huomioonottaminen vaikkapa puhekuplien tekemisessä ja liikkeen kuvaamisessa on ihan sarjakuvanteon peruskauraa. Supersankarisarjoissa se osataan samoin mangassa. Ne kun ovat maailman sivu olleet kolmirivisiä ja beevitosia. Se mitä taisit jossain mailissa kuvata "ilmaksi" ruuduissa syö nyt vauhtia ja dynamiikkaa koska piirrostyyli ja sen lisukkeet on mitä on. Muun muassa Franquin ja Pratt hanskasivat hienosti nelirivisen toiminnnan. Puhuvia päitäkin melkein katselee mieluummin landscape-ruuduissa. Mainittujen herrojen tarjoamaan sommittelun loistoon verrattuna tiikeri ottaa askeleen taakse päin.
Tarkoitatko tällä sitä, että osa efekteistä on suomennettu ja osa ei?
En tarkoita. Tarkoitan sitä että kun lyödään tai potkaistaan toista (ja osutaan) ei kuulu mitän, mutta kun vaikka kärpäseltä katkaistaan pää, niin johan kuuluu. Ääniraita siis hieman kusee. Jälleen kerran vanhassa bedessä on vara parempi.
Parempia bedejä ja mangoja varmasti löytyy, mutta yhtä varmasti on myös olemassa iso määrä huonompia.
Täällä mainituista uusista olen lukenut ainakin Maalaria ja merirosvoa sekä Rabbin kattia. Edellisestä pidin ja jälkimmäinen ei jaksanut innostaa aivan loppuun asti (ja se oli tekstattu vähän kummasti). Mutta niissä ei pistänyt silmään samanlaisia ongelmia kuin olen tiikeristä nostanut esiin.
Mainittakoon vielä, että en niinkään halua mollata sarjaa, vaan herätellä keskustelua sarjakuvan olemuksen tiimoilta. :) Sarjakuvan tekeminen ei ole helppoa, sehän tiedetään. Eli totta tosiaan paskempaakin löytyy vinot pinot.
Alix -tyttö on kyllä piirretty nätisti, mutta se ei mulle tässä vielä tuonut täydellistä tyydytystä. :P
-
Olisi muitakin mutta ei nyt jaksa järmättää joka asiasta, miten niin:
Kiinnitinkin huomiota vain siihen kun Alix puhui Francisille. Eihän tyttö voi mitenkään osata täydellistä brittienglantia!?
Miksei?
Onko helpoin tapa erottaa koulutettu vakooja, tietenkin tämä tarkoittaa ettei vakoojalle kannata opettaa vihollistahon kieltä ja kielellisiä piirteitä, siitä ettei ole sujuva käyttämään esimerkiksi brittienglantia?
-
Olisi muitakin mutta ei nyt jaksa järmättää joka asiasta, miten niin:Miksei?
Mimmi on
1. niin nuori
2. kiinalaisen potson tytär, siis kasvatettu kiin. perheessä
3. ekaa kertaa "ulkomailla"
4. eletään sisällissodan aikaa jolloin jengillä on ollut muutakin tekemistä kuin kuunnella kielikasetteja.
5. ärrän sortaminen nyt vaan on kiinalaisten tapa puhua englantia
6. Ja toisaalta, jos Alix olisi puhunut täydellistä brittienglantia olisi paljastunut että hän on "täydellinen ase hänen suuruutensa ruorimiehen palveluksessa" eikä mikään halpa ilotyttö, jollaisena hän kohtauksessa esiintyy.
Tietysti voisihan se Alix leikisti osatakin hyvin kieltä. Eihän tuon tarvitse olla siinäkään mielessä realistinen. Mutta käytännössä ei, jos eletään maailmassa missä joku toinen kiinalainen puhuu murtaen vaikka on ollut brittiperheessä lähes koko ikänsä. Tämän sarjan hahmot eivät siis ole lähtökohtaisesti kielineroja tai hengen jättiläisiä vaan enemmän toimintasankareita. :)
Ja varsinainen pointtihan oli se että kielten käyttö oli albumissa kaikkineen hieman sekavaa. Tämän tyylisissä sarjoissa on tottunut siihen että hahmon etninen tausta kuuluu puheessa, se on kaikin puolin kätevää ja hauskaa. Hauskempaa kuin kiinalaisten käyttämälle kalenterille nauraminen, esimerkiksi.
-
Tämän sarjan hahmot eivät siis ole lähtökohtaisesti kielineroja tai hengen jättiläisiä vaan enemmän toimintasankareita. :)
.... Tämän tyylisissä sarjoissa on tottunut siihen että hahmon etninen tausta kuuluu puheessa, se on kaikin puolin kätevää ja hauskaa. Hauskempaa kuin kiinalaisten käyttämälle kalenterille nauraminen, esimerkiksi.
Ihan totta ja kaikissa mangoissa hahmoille on piirretty isot silmät ja päät ja pienet vartalot. Myös Lone wolf & cubissa, olen vaan lukenut niitä jotenkin silmät ristissä.
Mutta miten nyt tiedät minkä tyylinen sarja on jos aiemmin et erottanut onko lintu vai kala?
Tiikeri tosin ei kuulu kummankaan eläimen kanssa samaan luokkaan.
torpataan vähän:
Iällä ei ole merkitystä kielelliseen taitoon tai muuhun älykkyyteen, tosin kiinalaisethan oppivat vain kiinaa, muuhan on mahdotonta. Ainakin se sorahtava ärrä jää, aina.
"Ulkomailla" niinpä.
Suuren marssin aikana ei kuunneltu kielikasetteja mutta moni oppi mm. lukemaan ja kirjoittamaan kiinaa(lievästi hankalampaa kuin luulisi kirjainmerkkien määrästä johtuen)sotaretken aikana, mutta luonnollisesti tätä ei sovelleta vihollista tukevaa tahoa vastaan suunnattuihin operatiiveihin.
Se olisi tyhmää.
Mielenkiintoista että kaikki tuntuvat lähtevän oletuksesta että Sir Francis on oivaltava nero eikä muulla kuin aivoillaan ajatteleva lievän ylimielinen olento.
Mutta sehän olisi kaikkia länsimaisia ja heidän suhtautumistaan kritisoivaa.
Eikä brittitiedustelu sortuisi moiseen.
Samallahan voisi väittää että sinne olisi voinut soluttaa vieraan vallan vakoojia mutta onneksi Cambridgessa koulutetut peribritit pitävät imperiumin vahvana.
Fanipoika räyhä tyssää.
-
Täällähän on melkoisia yökyöpeleitä. Keskustelu lainehtii pitkin yötä.
Fat ladysta (takakansi)
Aargh! Nyt vasta huomasin. Takakannen teksti on minun kynästä, joten tuo on täysin oma moka. Harry Potterista tuon on ollut pakko jäädä kummittelemaan. :-[
Lisäksi lainausmerkkien runsas käyttö sotkee lukemista koko ajan. Niiden tilalla olisi esimerkiksi kursivointi toiminut (vaikka alkuperäisessä olisikin asia ratkottu noin) paremmin.
Tuo on ihan totta ja jatkossa niitä pitääkin karsia. Aloittelevana kustannustoimittajana pyrin tekemään asiat varman päälle ja samoin kuin alkuperäisessä.
Nostin tuon asian vain siitä syystä, että mielestäni tätä albumia ei ole perusteltua hehkuttaa mitenkään poikkeuksellisen tarkan taustatyö ansiosta.
Minusta tekijät hikkaroivat välillä liikaakin ja viljelevät kulttuurisia viittauksia, joita meille länsimaalaisille pitää sitten pikkulaatikoissa selittää. Lukijan "sanavarastoa" kartutetaan pikku hiljaa, esim. jatkossa viidennen onnen pitäisi olla selvää kauraa.
EDIT: lisäsin puuttuvan onnen
Taustatyöstä. Kommunistiset vakoojat oliva Punaisia kärpäsiä. Valkoiset tiikerit olivat ihan oikea taolainen lahko, jonka filosofiaa on kuvattu pintapuolisesti, mutta todenmukaisesti. Jotkut tiikerit todellakin liittoutuivat kommunistien kanssa. MI5 värväsi herrasmiehiä, koska heille ei tarvinnut maksaa palkkaa. Jne. Kakkosessa näitä esoteerisia faktoja nousee pintaan vielä lisää.
Voipi olla, mutta nyt eletään kuitenkin 2000-lukua ja ajankuvaa voisi tehdä toisinkin.
Mutta olisiko se realistista? Poliittinen korrektius ja sen puute ovat kulttuuriero USA:n ja Ranskan välillä. Olen asunut jenkeissä 10 vuotta. Siellä leikkikehä on niin paljon isompi ja menneen painolasti niin paljon raskaampi, että ymmärrän hyvin miksi on pitänyt sopia yhteiset säännöt ja peli pitää viheltää poikki jo ennen kuin mitään tapahtuu. Silti se ulkoisen käytöksen ja todellisten mielipiteiden välinen ero rassasi.
Yann & Conrad pyrkivät provosoimaan ja ovat näemmä onnistuneet jopa yli odotusten. Rasisteiksi heitä ei minusta voi syyttää. He ovat ilkeitä kaikille tasapuolisesti. Tässäkin albumissa jenkit ovat ylimielisiä ja törkeitä. Britit ovat ylimielisiä, väsyneitä valkoisen miehen taakkaan ja pallo hukassa. Kiinalaiset kutsuvat valkoisia pitkänenäisiksi ulkomaalaispaholaisiksi. Aznirkaan ei selviä puhtain paperein.
Kaikki siis kuvittelevat olevansa parempia kuin nuo muut. Minusta se on luonnollinen puolustusmekanismi: itsekin aloin jenkeissä kuvitella, että me suomalaiset olemme sentään monessa asiassa muita edellä. Ne luulot kyllä karisivat paluun jälkeen.
Dynamiikasta minun on turha alkaa skabaamaan sarjakuvan tekijän kanssa. Minun silmään toimii.
-
Tuo on ihan totta ja jatkossa niitä pitääkin karsia. Aloittelevana kustannustoimittajana pyrin tekemään asiat varman päälle ja samoin kuin alkuperäisessä.
Yksi vaihtoehto (käännösmangan mukana yleistynyt) on kuvata eri kieliä erilaisilla fonteilla. Esimerkiksi lespaava sankari(tar) ei välttämättä ole kovin viehko, joten tekstityypillä leikittely voisi olla maltillisesti toteutettuna tässäkin ihan toimiva vaihtoehto kuvaamassa hieman erilaista kielipääomaa (silloin kun sitä tarvitaan).
Minusta tekijät hikkaroivat välillä liikaakin ja viljelevät kulttuurisia viittauksia, joita meille länsimaalaisille pitää sitten pikkulaatikoissa selittää.
Sanaston tuominen tuollaisten selitysten kautta on minusta lukijaa etäännyttävä ja vanhahko keino. Tässä tapauksessa/mitassa se vaikuttaa jopa hieman koomiselta.
Taustatyöllä taas itse viittasin enemmänkin albumin graafiseen puoleen, siihen kiinnitin huomiota. Juonen punonta ja mielenkiintoisus ovat kuitenkin ensisijalla ja historialiset fakatat vasta lisäbonusta. Pelkkien sarjakuvallisten viittausten ja historiatrivian varaan ei välttämättä pysty rakentamaan hyvää seikkailua.
Taustatyöstä. Kommunistiset vakoojat oliva Punaisia kärpäsiä. Valkoiset tiikerit olivat ihan oikea taolainen lahko, jonka filosofiaa on kuvattu pintapuolisesti, mutta todenmukaisesti. Jotkut tiikerit todellakin liittoutuivat kommunistien kanssa. MI5 värväsi herrasmiehiä, koska heille ei tarvinnut maksaa palkkaa. Jne. Kakkosessa näitä esoteerisia faktoja nousee pintaan vielä lisää.
Katseltuani nyt hieman historiaa taaksepäin kiinnitin huomioni siihen että todellakaan sisällissota tai mennyt kahakointi japanilaisten kanssa ei näy tuossa. Kiina ei pinta-alaltaan ollut vielä se Kiina, jonka nyt tunnemme. Hong Kong oli kuitenkin ollut jo 50 vuotta briteillä vuokralla ja sinnehän se seikkailu sijoittuukin.
Mao taas oli tuolloin vasta pääsemässä vallankahvaan. Kun nyt olet perehtynyt noihin taustoihin niin tiedätkö onko tuo Maon ruorimies -lemppari todellakin noin vanha? Minusta se kuulostaa paljon uudemmalta (sanotaan 60-70 -luvun) keksinnöltä.
Mutta olisiko se realistista? Poliittinen korrektius ja sen puute ovat kulttuuriero USA:n ja Ranskan välillä.
Sanotaan vaikka että tiettyä ajan henkeä voisi luoda myös vaikkapa väreillä. Pointtini oli ainoastaan se että vaikka moinen karrikointi oli NIIN hauskaa viime vuosisadalla, nyt se aiheuttaa muitakin tunteita ja ajatuksia (mikä tuskin on tekijöiden tavoite?)
Yann & Conrad pyrkivät provosoimaan ja ovat näemmä onnistuneet jopa yli odotusten. Rasisteiksi heitä ei minusta voi syyttää.
En ole provosoitunut, enkä syytä rasisteiksi. Ihmettelen vaan. Jos tarkoitus on kertoa tarinaa niin silloin on järkevää minimoida turhat ärsykkeet, kerronta saisi olla minusta mahdollisimman läpinäkyvää. Joku kiinnittää mangaa lukiessa huomionsa silmiin, niin että tarinan seuraaminen kärsii, minä kiinnitin huomioni pikkaisen vääristä lähtökohdista ponnistavaan huumoriin.
Curtvile kirjoitti:
Mutta miten nyt tiedät minkä tyylinen sarja on jos aiemmin et erottanut onko lintu vai kala? Tiikeri tosin ei kuulu kummankaan eläimen kanssa samaan luokkaan.
En minä vieläkään osaa pitää tuota kovin aikuisena sarjana. Henkilöt ovat paperin ohuita. Esittävät teatteria ilman todellisia tunteita. Lapsellista viittailua - ikään kuin fanipalveluna - aikuisiiin aiheisiin kuten seksiin ja väkivaltaan. Ja voisiko joku nyt kertoa näyttää minulle albumista jonkun mustaa huumoria sisältävän kohdan? :) Vai oliko se huumoria kun Näkymättömät eivät päästäneetkään sitä pääalaspäin roikotettua ukkoa pinteestä?
Ehkä tämä kriittisyyteni johtuu vain siitä että olen samaaan aikaan lukemassa japanilaista poikien sarjaa joka tuntuu joka suhteessa paljon aikuisemmalta kuin tämä ranskalainen "aikuisten juttu".
Onhan Tiikeri tietenkin eri moista kuin vaikkapa Pikot ja Fantasiot, mutta toisaalta aiheiden käsittelyssä on paha tehdä eroa vaikkapa johokin alkuaikojen Tinttiin (joka siis oli lasten/nuorten sarja).
-
Kun mainstreamista puhutaan, niin ranskalaisen aikuisten sarjakuvan erottaa ranskalaisesta poikien sarjakuvasta siitä, että ensinmainitussa on joka kolmannella sivulla tissit.
Tämän tietoiskun teille tarjosi fiktiivinen "Hetkessä sarjakuvantuntijaksi"-tietoteos.
-
Luin Tiikerin uudestaan. Pahimpana puutteena tuntuisi olevan se, että Yann ei ymmärrä komediasta yhtään mitään. Albumin "hauskat" osiot, etenkin ne, jotka liittyvät Francis Flakeen saavat aikaan lähinnä myötähäpeää.
Conrad piirtää kivasti, mutta välillä perspektiivi seilailee ihan omia polkujaan. Esimerkkinä sivulla 19 pihalle parkkeeratut autot. (Sivulta 34 löytyy myös kiinan salaisen palvelun antigravitaatiotakki, mutta se on melko varmasti tarkoituksellinen valinta.)
Tekstaus on jees, mutta välillä vähän vaikeaselkoista. Etenkin L-kirjain näyttää hassulta.
-
Parempi olisi jättää väliin
Minua on alkanut viime aikoina nyppimään nuo arviosarjakuvat. Onneksi Keijon linkkejä eiole pakko klikkailla.
Pitäisikö noille perustaa oma ketjunsa?
-
Minua on alkanut viime aikoina nyppimään nuo arviosarjakuvat.
Nyppimään? Millä lailla?
-
Liian usein vastaan tulevia postauksia siitä miten joku teki mitäänsanomattoman arvion jostain sarjakuvasta.
Nuorena se on vitsa väännettävä ja silleen, mutta ei vaan jaksa lainkaan kiinnostaa.
Omana ketjunaan,tai osana luettua ketjua, olisi vielä helpompi sivuttaa kun /jos ei nappaa.
Kiinnostuneet löytävät ne kyllä noinkin.
-
Minustakin nuo sarjakuvamuotoiset arvioinnit voisi keskittää omaan ketjuunsa. Mutta vain, että uudet arviot olisi helpompi bongata foorumilta.
Lewiksen normaali arvio on toki hyvä sekin, mutta tuo Marin sarjakuva-arvio on kyllä melkoinen helmi. Jo yksin sen antamien naurujen takia tuo Valkoinen tiikeri pitää lukea.
-
Nuorena se on vitsa väännettävä ja silleen, mutta ei vaan jaksa lainkaan kiinnostaa.
Omana ketjunaan,tai osana luettua ketjua, olisi vielä helpompi sivuttaa kun /jos ei nappaa.
Kiinnostuneet löytävät ne kyllä noinkin.
On perusteltua lisätä viesti uudesta arviosta sellaiseen ketjuun, jossa kyseistä teosta on käsitelty aiemmin, jolloin teosta tuntemattomilla on mahdollisuus löytää aiemmista postauksista vinkkiä mistä on kyse.
Opiskelijalle annetaan arvioitavaksi yleensä semmoinen sarjakuva, jonka tyyli on mahdollisimman kaukana asianomaisen omasta tekotavasta. Näin hän joutuu simuloimaan sellaista piirtämistä mitä ei vapaaehtoisesti tulisi kokeilleeksi. Tästä seuraa se hyvä puoli, että arvio on usein yllättävän kriittinen - ja toisinaan yllättyneen myönteinen.
Ammattimaisemmat arvostelijat valitsevat herkästi semmoisia teoksia joista pitävät, joten sävy on enimmäkseen kiittävä. Tämä palvelee sekä lukijoiden että kustantajien etua. Mutta kiinnostavaa on törmätä arvioihin, joissa vaikka Chris Waren tuotannossa ei nähdä mitään ansioita, kun itselle on liian itsestään selvää että ei tuo voi olla koskettamatta...
Omana "ketjunaan" noita arvioita on sarjakuvantekowikissä (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Luokka:Sarjakuva-arviointeja_sarjakuvamuodossa).
-
Ja jenkit ... eiku pohjoisamerikkalaiset tosiaan ovat olleet tarkkana mm. Tezukan varhaistöiden kannsa. Kirjoissa pyydellään kovasti anteeksi sitä kun mustien piirteitä on karrikoitu (mielestäni maltillisemmin kuin tässä kiinalaisia).
Kiinalainen ystäväni taas kehui aasialaisten piirteita ERITTAIN onnistuneiksi.
-
Olisi muitakin mutta ei nyt jaksa järmättää joka asiasta, miten niin:Miksei?
Onko helpoin tapa erottaa koulutettu vakooja, tietenkin tämä tarkoittaa ettei vakoojalle kannata opettaa vihollistahon kieltä ja kielellisiä piirteitä, siitä ettei ole sujuva käyttämään esimerkiksi brittienglantia?
Kaydessani Shanghaissa vanhempi kiinalainen vaki puhui niin hemmetin oxfordia ettei paremmasta valia.
-
Yann & Conrad pyrkivät provosoimaan ja ovat näemmä onnistuneet jopa yli odotusten.
Oottakaapa vaan, jos joku julkaisee Innommablesin suomeksi.
Siina sita on Kvaakin poliittisesti korrektilla nuorisolla nieleskeltavaa hiukan enemmankin.
-
Rasisteiksi heitä ei minusta voi syyttää. He ovat ilkeitä kaikille tasapuolisesti. Tässäkin albumissa jenkit ovat ylimielisiä ja törkeitä. Britit ovat ylimielisiä, väsyneitä valkoisen miehen taakkaan ja pallo hukassa. Kiinalaiset kutsuvat valkoisia pitkänenäisiksi ulkomaalaispaholaisiksi. Aznirkaan ei selviä puhtain paperein.
Tama aspekti on tainnut menna aika monelta ihan ohi.
Reiman aaniraidan kritiikkia en ymmarra ollenkaan. Kuulostaa melkoiselta saivartelulta.
Monissa sarjakuvissa joskus pyssyt paukkuu ja joskus ei.
Ja jos ei kunnianarvoisaa Zizhua tunnista naiseksi, niin: voi voi.
Mika siina Flake Manorin autokuvan perspektiivissa muka mattaa...
Minusta Conrad kuvaa erittain taitavasti laajoja nakymia, vaikka viivat eivat edes aina paaty samaan pakopisteeseen. Minusta se on tietoista ja luovaa ja hallittua vaaristamista.
Fang Pi juttu oli hiukan kokko jo ranskisversiossakin. mielestani.
Fontin koko on minusta paikoitellen hiukan liian isoa. Paikoitellen taas oikeinkin sopivaa, siis silloin kun se on pienimmillaan. Pieni ilma fontin ja kuplan reunan valissa ei haittaa mitaan, painvastoin.
EDIT
Ihmettelen Conradin vertaamista Franquiniin. Hanen tyylinsa on paljon lahempana Morrisin piirrosjalkea. Eika se Morriskaan yksityiskohdilla juhlinut.
-
Mika siina Flake Manorin autokuvan perspektiivissa muka mattaa...
En ole skannerin ääressä, joten en saa tähän hätään kuvaa. Autojen kylkien pakopisteet ovat kuitenkin jossain talon katon korkeudella (joka on aika paljon horisontin yläpuolella).
Ja kyllä: parkkipaikka on tasainen eikä kalteva. Se näkyy seuraavalla (tai sitä seuraavalla) aukeamalla maanpinnan tasosta kuvattuna.
-
Eikos laajakulmalinssikin tee viivoista kaarevia? Minusta tuo on ihan vaan visuaalinen kikka.
-
Katsoin ja kyllä asia on just niinkun Tertsi sanoo. Kuvassa ei ole virhettä.
Timo
-
Lepuutan keissiäni kuvan muodossa.
Tämmöinenkin linkki löytyi kaikkien naissalskeuden ystävien iloksi. (http://www.hawh.cn/html/20070528/033174.html)
-
Opiskelijalle annetaan arvioitavaksi yleensä semmoinen sarjakuva, jonka tyyli on mahdollisimman kaukana asianomaisen omasta tekotavasta. Näin hän joutuu simuloimaan sellaista piirtämistä mitä ei vapaaehtoisesti tulisi kokeilleeksi. Tästä seuraa se hyvä puoli, että arvio on usein yllättävän kriittinen - ja toisinaan yllättyneen myönteinen.
Ammattimaisemmat arvostelijat valitsevat herkästi semmoisia teoksia joista pitävät, joten sävy on enimmäkseen kiittävä. Tämä palvelee sekä lukijoiden että kustantajien etua. Mutta kiinnostavaa on törmätä arvioihin, joissa vaikka Chris Waren tuotannossa ei nähdä mitään ansioita, kun itselle on liian itsestään selvää että ei tuo voi olla koskettamatta...
Tämä on erittäin hyvä näkökulma, mutta on mielestäni aivan eri asia ylittävätkö tulokset välttämättä julkaisukynnyksen. Kuten sanottu, arvostelijoina eivät ole yläasteelaiset oppilaat vaan tulevat ammattilaispiirtäjät. Näin ollen teknisen osaamisen vaatimustasoa voisi nostaa.
Kai se Valkoinen tiikeri nyt on kumminkin luettava, sen verran kiinostusta herättävä Marin arvostelu oli ;)
-
Kai se Valkoinen tiikeri nyt on kumminkin luettava, sen verran kiinostusta herättävä Marin arvostelu oli ;)
Odotan mielipidettanne erittain kiinnostuneena. :)
Joudutko raivon valtaan, vai mita?
-
Tämä on erittäin hyvä näkökulma, mutta on mielestäni aivan eri asia ylittävätkö tulokset välttämättä julkaisukynnyksen.
Häh? Samalla voisi ottaa lähtökohdaksi sen, että Kvaakin keskusteluissa annetut arviot täyttävät aina ammattimaisen kritiikin vaatimukset. Foorumin puheenvuorojahan sarjakuvatkin ovat tässä tapauksessa. Miksi ja mikä julkaisukynnys niiden pitäisi ylittää?
-
Eikos laajakulmalinssikin tee viivoista kaarevia? Minusta tuo on ihan vaan visuaalinen kikka.
Olen Tertsin ja Timon kanssa samaa mieltä. Minusta varsin onnistuneesti tuodaan laajakulmalinssi-efekti.
Sen sijaan minullakin oli vaikeuksia erottaa oliko Zizhu mitä sukupuolta.
-
Olen Tertsin ja Timon kanssa samaa mieltä. Minusta varsin onnistuneesti tuodaan laajakulmalinssi-efekti.
Ja jos sanon mita mielta olen oikeasti: Ihan sama onko tuo laajakulmaefekti vai ei.
Paaasia, etta se on hieno kuva!
-
Mao Zedong: "Antaa kaikkien kukkien kukkia."
-
Kiinalainen frendini taas kehui aasialaisten piirteita ERITTAIN onnistuneiksi.
Kirjoitin että Franquinia tuli ikävä, sillä hän kuvasi mielestäni taustoja, ihmisiä ja liikettä paremmin.
Kirjoitin ketjun ekassa postauksessani: Parasta oli piirtäjän kynäilemä henkilökuvaus. Olen siis sitä mieltä että aasialaisia on kuvattu ihan hienosti.
Poliittisen epäkorrektiuden voi hoitaa joko fiksusti tai vähemmän fiksusti. Tämä oli vähemmän fiksua.
Minusta Valkoisessa tiikerissä ei ole aihetta provosoitumiseen sen paremmin kuin isompiin suitsutuksiin, sen verran keskinkertainen se on. Siitä nyt vaan oli helppo osoittaa älä tee näin -kohtia. Komppaan Tertsiä siinä että piirtäjä voi vapaasti tehdä valintoja kuvituksen, ääniefektien yms. suhteen. Tässä vaan en kaikkia sarjakuvateknisiä valintoja kykene ymmärtämään.
Vältin myös tarkoituksella komiikasta puhumista tämän teoksen yhteydessä, vaikka kirjasta jotain huumorin tapaista löytyykin.
-
Mao taas oli tuolloin vasta pääsemässä vallankahvaan. Kun nyt olet perehtynyt noihin taustoihin niin tiedätkö onko tuo Maon ruorimies -lemppari todellakin noin vanha?
Hyvä kysymys. Tuo voi hyvinkin olla anakronismi. Muistaakseni Maon neljä suurta nimeä (johtaja, opettaja, sotapäällikkö ja ruorimies) niputettiin ensimmäisen kerran yhteen jossain puheessa 60-luvun puolivälissä. Toisaalta olen lukenut esim. artikkeleita Neuvostoliiton ja Kiinan atomiyhteistyöstä 50-luvulla ja niissäkin jutuissa Maoa on kutsuttu ruorimieheksi. Voi tosin olla, että noiden juttujen kirjoittajat ovat vain akkarimaisesti kelanneet läpi kaikki Maon lisänimet miettimättä olivatko ne käytössä kuvattuna ajanjaksona. Ehkä joku paremmin historiaa tunteva voisi valaista asiaa?
En ole provosoitunut, enkä syytä rasisteiksi. Ihmettelen vaan. Jos tarkoitus on kertoa tarinaa niin silloin on järkevää minimoida turhat ärsykkeet, kerronta saisi olla minusta mahdollisimman läpinäkyvää.
Tismalleen. Noin se olisi minustakin järkevää, mutta Yann & Conrad ovat halunneet aina tehdä juttuja omalla tavallaan ja viis veisanneet siitä pahoittaako joku mielensä vai ei. Ärsykkeiden maksimointi on eräänlainen tavaramerkki, joka minua alkoi Innoja lukiessa tökkiä (kuten olen edellä pari kertaa todennut).
Ja voisiko joku nyt kertoa näyttää minulle albumista jonkun mustaa huumoria sisältävän kohdan? :) Vai oliko se huumoria kun Näkymättömät eivät päästäneetkään sitä pääalaspäin roikotettua ukkoa pinteestä?
Ei, se kohtaus oli pelkästään kylmää kyytiä. Annan ensin oman määritelmäni mustalle huumorille: se on jotain mille ei oikeastaan pitäisi nauraa. Sitten esimerkki spoilereissa: [spoiler] Sivun mittaisessa kohtauksessa T. W. Kwok muka kuulustelee Triadin päämiehen päätä. Minusta irtopää pöydällä ja kärpänen verilätäkössä eivät todellakaan ole mikään hauska juttu. Mutta etäännytys toimii: toistuvat leikkaukset Ehnakin kasvoihin ja ilmeen asteittainen muuttuminen voitonriemusta yhä syvenevään epätoivoon nostavat väkisin hymyn huulille. Samalla kuitenkin tajuan tulleeni huijatuksi ja tulee hieman syyllinen olo: eihän tässä pitäisi olla mitään huvittavaa. Tämä on siis minun henkilökohtainen lukukokemukseni. Muilla voi olla enemmän tai vähemmän toleranssia.[/spoiler]
Kun mainstreamista puhutaan, niin ranskalaisen aikuisten sarjakuvan erottaa ranskalaisesta poikien sarjakuvasta siitä, että ensinmainitussa on joka kolmannella sivulla tissit.
Määritelmäsi mukaan tämä on siis poikien sarjakuva. Toisaalta miehistä takalistoa vilautetaan, joten sen perusteella tämä olisi samalla logiikalla tyttöjen sarjakuva ;) Vakavasti puhuen: pidin tarkkaan huolta siitä, että en mainonnassa käyttänyt termiä "aikuisten sarjakuva" johtuen juuri siihen liittyvistä tissi ja peppu -assosiaatioista. Sen sijaan sanoin: "mustaa huumoria aikuisille", koska minusta vaatii kypsyyttä 1) mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle (katso ed. spoileri) ja 2) miettiä miksi jokin asia huvittaa vaikka ei pitäisi.
Luin Tiikerin uudestaan. Pahimpana puutteena tuntuisi olevan se, että Yann ei ymmärrä komediasta yhtään mitään. Albumin "hauskat" osiot, etenkin ne, jotka liittyvät Francis Flakeen saavat aikaan lähinnä myötähäpeää.
Ekoilla 10 sivulla on hieman vaivaannuttavaa slapstickia. Albumin aloitusta olenkin jo täällä pariin kertaan moittinut. Sen jälkeen tarina ei mielestäni ole varsinaisesti komediaa. Sir Francis on tarkoituksella tehty säälittäväksi, jotta lukija ei huomaisi (ja taas spoilataan): [spoiler] miten vastenmielinen kaveri se oikeasti on kun komentaa sotilaansa suorittamaan etnisen puhdistuksen. Kylän kaikki miehet, naiset, lapset ja eläimetkin lahdataan isoilla veitsillä Ruandan mallin. Silti Sir Francista on tässäkin ketjussa kutsuttu symppis-hahmoksi. Etäännytys toimii koska lukija on päässyt käväisemään tämän pikku hirviön pään sisällä. Kukaan ei ole edes ihmetellyt miksi ne kaikki ihmiset piti tappaa.[/spoiler]
Tekstaus on jees, mutta välillä vähän vaikeaselkoista. Etenkin L-kirjain näyttää hassulta.
Tarkistin asian ja L on täsmälleen samanlainen kuin ranskalaisessa versiossa. Tietysti me oltaisiin voitu tehdä tämäkin juttu itse paremmin.
Lepuutan keissiäni kuvan muodossa.
Onko sinulla vertailun vuoksi myös kuva Suuren Ruorimiehen jaloista? >:D
-
Eikos laajakulmalinssikin tee viivoista kaarevia?
Ei.
-
Sivun mittaisessa kohtauksessa T. W. Kwok muka
Totta, myönnän että tuossa on hieman komiikan tuntua. En vain malta olla sanomatta, että pahasti se kirjoittajan rakentama koominen vaikutelma kuitenkin kärsii piirtäjän turhasta kikkailusta kuvakoon kanssa. Mielenkiintoista on myös se että vaikka pari sivua myöhemmin tulee kärpäsentappo, siihen ei leikattu tuosta suoraa...
Onko sinulla vertailun vuoksi myös kuva Suuren Ruorimiehen jaloista? >:D
Totta kai. Pakkohan se on postata myös tänne, sillä en ollut uskoa silmiäni kun katsoin tarkemmin suurta kuvaa Kiinan vuosisata -kirjassa (s.161), josta nämä skannit ovat vain osia. Kuvassa nähdään Mao joskus -50 luvulla lomailemassa puoluejohtajien perheiden seurassa. Kuvateksti kertoo lisäksi että Maoa kuvattiin paljon veden ääressä, olihan hän koko peto myös vedessä. Itse asiassa miehen uimaharrastus oli niin piintynyt että sitä yritettiin suitsia. Uiskentelu kiinalaisissa joissa ja vesistöisssä kun ei ollut kovin suositeltavaa niihin laskettujen ulosteiden sekä kelluvien raatojen (eläinten) vuoksi.
Mutta tuosta kuvasta. Taisi pitkällä marssilla ukolta kulua jalat miltei polviin asti, vai miten onkin noin typistetyn oloinen tuo sorkka?! :)
EDIT: Perhanan typot!
-
Totta kai.
*aplodeja*
-
Mutta tuosta kuvasta. Taisi pitkällä marssilla ukolta kulua jalat miltei polviin asti, vai miten onkin noin typistetyn oloinen tuo sorkka?! :)
Uskottavahan se on. Yhdennäköisyys siis ulottuu jalkoihin asti. :D
Mielenkiintoista on myös se että vaikka pari sivua myöhemmin tulee
Tuo (spoilausta) [spoiler] eka kärpäsen tappaminen on samalla uhkaus siitä mitä mahdollisesti tuleman pitää. Toveri kultainen kärpänen alkaa hikoilla oikein kunnoilla.[/spoiler]
-
Onpa kovaa vääntöä.
Tulin itsekin lukeneeksi Valkoisen tiikerin - juurikin Marin innoittamana - mutta ilmeisesti olin turhan ylimalkainen. Nyt pitäisi kaivaa jostakin oma kappale jotta pääsisi täysipainoisesti tyrmäämään muiden täysin vääriä mielipiteitä.
Olihan tuo paikoin aika silmäämiellyttämättömästi piirretty ja huumori oli heikohkoa. Siirtomaabritit ja -palvelijat olivat jees, estoisesta gentlemannipaskiaisesta en ole aivan varma, mutta päähenkilö vaikuttaa sieluttomalta, eikä ole erityisen kivasti piirretty.
En oikein ymmärrä miksi tätä pitäisi erityisesti hehkuttaa, mutta mieluummin lukee kuin turpaansa ottaa.
-
Kai se Valkoinen tiikeri nyt on kumminkin luettava, sen verran kiinostusta herättävä Marin arvostelu oli ;)
Myös Yann & Conrad tekivät uransa alussa minisarjakuvia, joissa arvostelivat (lue: pilkkasivat) muiden Spirou-lehden piirtäjien tekemiä sarjoja. Ne ilmestyivät sivujen ylämarginaaleissa (hauts des pages) ja yleensä retosteltavan sarjan yhteydessä. Kaverukset olivat välillä niin ilkeitä, että esim. Leloup itki. Yleensä he piirsivät myös itsensä mukaan sanomaan jotain sarkastista.
-
Olen Tertsin ja Timon kanssa samaa mieltä. Minusta varsin onnistuneesti tuodaan laajakulmalinssi-efekti.
Maisema onkin varsin hyvin onnistunut. Pakopisteet menevät ihan oikein jopa kuvan alalaidassa, kuten liitteenä olevasta kuvasta näemme. (pahoittelen heikkoa laatua, skannerin puuttuessa jouduin käyttämään digikameraa)
Mutta autojen pakopisteet taasen ovat jossain aivan muualla. Lopputuloksena autojen keulat näyttävät "roikkuvan" liian alhaalla, tai vaihtoehtoisesti perät keulivat.
-
Häh?
Flipautin peilikuvaksi oikeanpuoleisen auton jotta asiaa voi selkeyttää.
-
Pyöreiden kappaleiden mittauksessa näillä tarkkuuksilla on ongelmansa. Mielestäni kuitenkin olet piirtänyt sinisen auton oikeanpuoleisen viivan liian paljon vasemmalle kallelleen. Alkupisteesi on oikean pyörän oikeassa reunassa. Sen siis pitäisi mennä oikean takarenkaan alareunan oikealta puolelta, mutta tuossa menee vasemmalta.
(Tai mikäli aloitit pyörän ja moottorin välistä, niin sitten sen pitäisi mennä abt pyörän ja istuimen välistä, mutta nyt menee melkein keskeltä penkkiä.)
Muissa viivoissa on sama juttu. Tosin on huomattava, että jo muutaman pikselin heitoilla tulee merkittäviä eroja ...
-
Minua huolettaa tuo kaide. Se ei anna hyvää kuvaa paikallisista rakennusmestareista.
-
Talonkaan pakopisteet ei noudata ns. sääntöjä.
Mutta sarjakuvassa on pakko rikkoakin kouluperspektiivisääntöjä. Ihmisen silmäpari ei näe kuin kameran linssi (joka sitäpaitti voi olla zoom ... laajakulma) eikä varsinkaan ihmisen mieli rakenna "mielikuvaa" kuin valokuvaa. Katse kiertää näkymän ja muodostaa useista kuvista koostuvan koosteen, jonka perspektiivi ei voi olla "oikeaoppinen". Mielletty näkymä on laaja, ilman että suorat linjat taipuvat äärillä, jolloin sarjakuvaruudussakin samansuuntaiset linjat voivat kohdata horisontissa eri pakopisteissä. Piirustustyylistä riippuen.
Tuskin aasialaisetkaan ovat käyttäneet poikkeavaa perspektiiviään "primitiivisyyttään", he vain ovat nähneet epätarkoituksenomaiseksi vääristellä mielen todella kokemaan näkymää keinotekoisella kyklooppiperspektiivillä.
-
Keijjo on hyvinkin oikeassa. Sarjakuvaruutu tuntuu luontevalta kun se on ihmisen näkökentän laajuinen. Aiemmin viitattiin valokuvaukseen. Laajakulma- tai kalansilmäobjektiivin kuva on ihmissilmälle outo, mutta vaikka normaaliobjektiivilla kuvattu vastaakin aistimusta tarkemmin, sekin voi poiketa havainnosta huomattavasti.
-
Mutta sarjakuvassa on pakko rikkoakin kouluperspektiivisääntöjä.
Totta kai näin on. Loppupeleissähän ainoa oleellinen kysymys on: näyttääkö se hyvältä. Tässä tapaukseesa minun mielestäni ei. Monien muiden mielestä kyllä. Kamelit haukkuvat ja karavaani kulkee.
Lopuksi vielä terveisiä Matti H.:lle: jos tämä pääsee Kova Länsi kakkoseen niin mulle puolet tuloista.
Edit: koska Merrot meni postaamaan niin toistan itseäni aikaisemmasta viestistä:
autot ovat rinteessä.
Sivulta 22 näkee, että kartanon piha on tasainen.
-
^aa okei, no siinä tapauksessa kieltämättä...
-
Alkupisteesi on oikean pyörän oikeassa reunassa. Sen siis pitäisi mennä oikean takarenkaan alareunan oikealta puolelta, mutta tuossa menee vasemmalta.
Kyllä se menee molempien renkaiden kohdalta vasemmalta. Viivat seuraavat auton rungon pohjaa. Kappalehan on kolmiulotteinen, ajattele niin että se viiva jää tavallaan auton korin alle ja taakse. Ja takarenkaat ovat aika reippaasti ulkonevat, siis korista ulospäin.
Timo
-
Kattos, Merrot, kun laajakulma on semmone mikä on lyhyempi ku normaali. Normaali taas on sellainen joka vastaa silmän näkemää. Ja edelleenkään se laajakulma ei taivuta niitä perspektiiviviivoja.
Sen sijaan kahden silmän avulla muodostettua havaintoa jäljittelevässä piirroksessa niitä viivoja voidaan hiukan taivutella.
-
Minua huolettaa tuo kaide. Se ei anna hyvää kuvaa paikallisista rakennusmestareista.
Todella! Entäpä sitten paikalliset kukkaruukkumaakarit? Noiden koristeruukkujen koko näyttäisi tuossa kuvassa vaihtelevan jostain noin 0,5 metristä lähes pariin metriin! (isoimmat on ovelasti sijoitetu kauemmas ettei tätä fibaa huomattaisi) :)
-
Minä en kyllä ymmärrä mitä noilla sanoila oikein tarkoitat, joten eiköhän jätetä offtopic tältä erää.
Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.
-
Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.
Bingo! Naulan kantaan...enemmän tämä nauratti kuin itse albumi joten kyllä seuraavakin pitää ostaa kun ei tiedä millaisia palopuheita vielä saadaankaan 8]
-
Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.
Joillekin tästä on tullut elämää suurempi inhokki. :)
Vakavasti puhuen: olet villakoiran ytimessä. Viihdehuttuna me ollaan tätä koko ajan markkinoitu. Vähän erilaisena sellaisena. Varmuuden vuoksi vielä kerran: tämä ei ole taidetta on vaan viihdettä.
En ole tämän ketjun aikaisemmissa viesteissä käyttänyt sanoja: "elämää suurempi" tai "parasta patonkimaasta". Ei tätä albumia ole tehty kulmat kurtussa. Mutta ei myöskään sattumanvaraisesti. Kaikella on tarkoitus.
Bingo! Naulan kantaan...enemmän tämä nauratti kuin itse albumi joten kyllä seuraavakin pitää ostaa kun ei tiedä millaisia palopuheita vielä saadaankaan 8]
Vasta verryttelin. 8] Toinen osa ilmestyy maaliskuussa, joten silloin sitten seuraava erä.
-
Sarjakuvan (yksi) tehtävä taiteenlajina on kertoa tarina eikä kuvata todellista maailmaa (perspektiiviviivoineen). Siinä Valkoinen tiikeri onnistuu oikein hyvin, siis tarinan kertomisessa sarjakuvan keinoin.
Populaari on taidetta.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/17102008133850-5.jpg)
-
"Valkoinen tiikeri" oli ihan mieluisa uusi tuttavuus. Ei mikään elämää suurempi eurosarjakuva, jollaista edustaa esimerkiksi "Pieniä voittoja", mutta ihan viihdyttävä tapaus kumminkin. Pidin piirrosjäljestä, eikä tarina ollut sekään kelvoton - esimerkiksi "Natashassa" on ollut viime aikoina paljon köpömpiä juonia.
Väkivaltaa, seksiä, vaarallisia tilanteita ja eksoottisia maisemia - vähän niin kuin olisi Ian Flemingia lukenut. Ja kuten joskus aiemmin kirjoitin, niin päähenkilö toi ihan mukavaa vaihtelua perinteiseen CIA/MI5 vs. pahat kommarit -asetelmaan.
Luen mielelläni myös toisen osan.
Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa. Jotenkin hämmentävää, että juuri tähän sarjakuvaan suhtaudutaan näin tunteella. "Valkoinen tiikeri" ei ehkä ole sen arvoinen - tai itse asiassa voisi olla ihan mukavaa, jos kaikkia sarjakuvia analysoitaisiin Kvaakissa samanlaisella tarkkuudella ja kriittisyydellä. Myös niitä kotimaisia.
Pidin erittäin paljon Mari Ahokoivun sarjakuva-arviosta. Minusta se oli oivallinen: hauska, hyvin tehty ja keskustelua herättävä. En ole täysin samaa mieltä, mutta näen kyllä kolikon tuonkin puolen, ja arvostelijan mielipide tuli perustellusti joskin karrikoidusti esille.
Lisäksi nämä Keijon linkittämät sarjakuva-arvostelut ovat olleet piristäviä lisiä keskusteluun. Lukisin niitä mielelläni myös jatkossa. En ole aina samaa mieltä ja joskus joukkoon eksyy korvaan pahemman kerran särähtäviä lapsuksia ("Maus" on kuin viihdyttävä versio Tuntemattomasta sotilaasta), mutta sellaisia on tullut suollettua bittiavaruuteen myös omalta näppäimistöltä.
-
Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa.
Jatko-osan nimeksi sopisi "Kova itä".
-
Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.
"Valkoinen tiikeri" oli ihan mieluisa uusi tuttavuus. Ei mikään elämää suurempi eurosarjakuva,..., mutta ihan viihdyttävä tapaus kumminkin.
Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa. Jotenkin hämmentävää, että juuri tähän sarjakuvaan suhtaudutaan näin tunteella.
Tunnustan. Minusta on hiukan hämmentävää kuinka ihan mukavasta viihdealbumista on tullut uusin Mikko Komu. Siltä varalta, että herra Hagelberg suunnittelee jatko-osaa liitän spoilerin alle kommentin ihan Kova länsi kakkosta varten. Varoitus: Spoiler tagin alla oleva teksti voi pahoittaa mielesi.
[spoiler]"On se kumma miten nuo fundamentalistifanaatikko analfabeetti sarjakuvaharrastajat eivät osaa suhtautua viihteeseen rennosti. S*****a, saunan taakse tuollaiset turhasta niuhottajat ja pilkunn******t pitäisi viedä! [/spoiler]
Ja tämä spoileri ei siis t o d e l l a k a a n edustaa omaa mielipidettäni. Onpahan vain vaatimaton ja humoristinen yritys päästä samalle intohimotasolle tässä keskustelussa noin 'ihan kiva albumi' -pohjalta ;)
Minusta Valkoinen tiikeri on varsin kelvollista sarjakuvaviihdettä. Plussana perinteisen hyvät/pahat asetelman kääntäminen ylösalaisin ja miinuksena ehkä sitten tarpeettoman alleviivaava seksismi ja väkivalta. Luin ihan mielelläni ja luen kyllä kakkososankin.
-
Minäkin tunnustan: olen ollut sietämätön besserwisseri. Ei ollut tarkoitus, mutta mopo karkasi käsistä. Lupaan parantaa tapani (ainakin joksikin aikaa).
-
"Valkoinen tiikeri" ei ehkä ole sen arvoinen
Kritiikki ja analysointi vaatii hieman viitseliäisyyttä. Omasta puolestani halusin hieman perustella mielipidettäni ja miettiä sitä, miksi Valkoinen tiikeri ei tuntunut niin kovin hyvältä sarjakuvalta. Sitä paitsi koen että keskustelu tuo edes hieman lisäarvoa tälle hankinnalle.
Sinänäsä on ollut hellyyttävää seurata miten monet kirjoittajat (Tertsi, Curtvile ja Lurker) jaksavat tässä ketjussa puolustaa ko. albumin tekijöiden ammattitaidon puutteita. ;)
Kuvassa oleva tyyli ei esimerkiksi ole välttämättä paras tapa tuoda uusi hahmo tarinaan.
-
Se on semmosta vanhan ajan pulp-tyyliä, kun joku puhuu nurkan takaa tai varjoista tai niin ettei näy kokonaan. Luo jännitystä ja odotuksen tunnetta...
-
Jatko-osan nimeksi sopisi "Kova itä".
Ellei peräti "Pehmeä itä". :P
-
Se on semmosta vanhan ajan pulp-tyyliä, kun joku puhuu nurkan takaa tai varjoista tai niin ettei näy kokonaan. Luo jännitystä ja odotuksen tunnetta...
Eikun tuon kuvan piti kertoa lukijalle: "Tässä puhuu istuva nainen" (jonka perusteella pitää vielä päätellä 3 ruutua myöhemin että muija on Valkoisen tiikerin äiti!). Meni vain valitettavasti minulta ohi, koska kuvan kiinnostavuus on yhtä heikkoa tasoa kuin sen esittävyys.
Pitikin muuten sanoa että vasta olettamani homostelukohtaus sivulla 40 sai palaamaan sivulle 10 ja 33 tutkimaan tarkemmin Zizhun sukupuolta.
Tietääkö Sami oliko tuollaiset isot tatuoinnit tyypillisiä naisilla (tai kärpästen johtajilla)? Itse sorruin pitämään Zizhun ihopiirrostakin miehisenä merkkinä, kenties Japanilaisen kulttuurin vaikutuksesta...
-
Sarjakuvan (yksi) tehtävä taiteenlajina on kertoa tarina eikä kuvata todellista maailmaa (perspektiiviviivoineen). Siinä Valkoinen tiikeri onnistuu oikein hyvin, siis tarinan kertomisessa sarjakuvan keinoin.
Todellisessa maailmassahan noita perspektiiviviivoja harvemmin on. Piirustusten luonnoksiin niitä sen sijaan kannattaa toisinaan töherrellä, sillä ainakin lähelle reaalimaailmaa sijoittuvissa tarinoissa immersio kärsii jos kukkaruukut eivät noudata fysiikan lakeja.
-
Sinänäsä on ollut hellyyttävää seurata miten monet kirjoittajat (Tertsi, Curtvile ja Lurker) jaksavat tässä ketjussa puolustaa ko. albumin tekijöiden ammattitaidon puutteita. ;)
Lurker ja Tertsi ovat vain asiallisia herrasmiehiä.
Minä muistutan terrierin ja suden risteytystä.
Jos tämä olisi määritelmä vain keskinkertaiselle sarjakuvlle, sarjakuvalla menisi hemmetin hyvin.
Ei ole. Tämä on hyvin tehtyä viihdettä.
Ei "ihan kiva albumi".
Missä auttaa jos tietää alueesta:
Kiinalaisessa kulttuurissa on historiallisesti yleisiä myös suuret tatuoinnit alkaen on Water margin eli Shui hu zhuan teoksesta.
Myös valatatuoinnit kantautuvat sieltä.
Joskin tässä on yksi osa sitä miksi Valkoinen Tiikeri on erinomainen: Drung ja Dai vähemmistöllä ja monilla rikollisilla ja salaseuroilla on taipumus tatuoida jäsenistönsä.
Kuuluisin on Yue Fein, Song-dynastian kenraali selän tatuointi 精忠報國 eli jing zhong bao guo suomeksi vapasti käännettynä "itsensä maalleen antanut"
Hauskaa miten näkökulmasi painottaa Japanilaista kulttuuria, joka viimeksi kohdistui kiinaan 1936 eteenpäin.
Hauskaa on se miten harva on tajunnut että tämä on vasta puolet tarinasta.
-
Jos tämä olisi määritelmä vain keskinkertaiselle sarjakuvlle, sarjakuvalla menisi hemmetin hyvin.
Ei ole. Tämä on hyvin tehtyä viihdettä.
Hyvän viihteen tekeminen ei ole niin helppoa. Vaikka taustatyö ja käsikirjoitus olisi kunnossa, sarjakuva on silti mahdollista pilata monella tavalla. Minusta viihteen tulee olla sujuvaa. Sujuvasti luettavissa ja hyvä flow. Tässä tuo ei aivan toteudu ja se, yhdessä geneerisen, persoonattoman bedetyylin kanssa laskee teoksenesta syntyvän kokonaisvaikutelman sinne keskivertoon. Keskiverron määritteleminenkin on vaikeaa, mutta edelleenkään en sijoittaisi tätä esimerkiksi minnekään sarjakuvat TOP 100:n (enkä tietenkään myöskään heikoimpien sadan joukkoon).
Missä auttaa jos tiertää alueesta:
Kiinalaisessa kulttuurissa on historiallisesti yleisiä myös suuret tatuoinnit alkaen on Watrer margin eli Shui hu zhuan teoksesta.
Myös valatatuoinnit kantautuvat sieltä.
Joskin tässä on yksi osa sitä miksi Valkoinen Tiikeri on erinomainen: Drung ja Dai vähemmistöllä ja monilla rikollisilla ja salaseuroilla on taipumus tatuoida jäsenistönsä.
Hauskaa miten näkökulmasi painottaa Japanilaista kulttuuria, joka viimeksi kohdistui kiinaan 1936 eteenpäin.
Kyllähän minä olen koettanut Kiinaankin hieman perehtyä, sikäläiset tatuoinnit ovat vain jääneet katveeseen. Tästä perehtymisestä juuri osittain johtuukin että alku jätti suuhun niin laimean maun. :)
Kiinastahan iso osa Japanin kulttuurista on peräisin. Japanissa käsittääkseni tatuoidut salaseuralaiset ovat miehiä. Siksipä ihmettelinkin että ovatko Kiinassa naiset tässä mielessä tasa-arvoisempia?
Kuvien katsominen ja lukeminen on myös assosiointia, ei sitä kaikkea näkemäänsä ala miettiä. Tässä tapauksessa Zizhun tatuointi omalla tavallaan tuki olettamaani että hän on mies.
Hauskaa on se miten harva on tajunnut että tämä on vasta puolet tarinasta.
Sarjakuvasta voi kyllä jo puolikkaan perusteella arvioida helposti sen teknistä taituruutta.
-
Yritin selata koko keskustelun taaksepäin, mutta pakko kysyä... Onko jossain Mari Ahokoivun sarjakuvamuotoinen arvio? Taisin puusilmäisyyttäni olla huomaamatta linkkiä, jos semmoinen tästä ketjusta löytyy.
-
Yritin selata koko keskustelun taaksepäin, mutta pakko kysyä... Onko jossain Mari Ahokoivun sarjakuvamuotoinen arvio?
Tässä linkki linkin sisältävään viestiin:
Mari Ahokoivun mainio arvio (http://ahokoivu.vuodatus.net/blog/1591999) Valkoisesta Tiikeristä pelasti viikkoni. ;D
-
Sarjakuvasta voi kyllä jo puolikkaan perusteella arvioida helposti sen teknistä taituruutta.
Kyseessä on ekan tarinan puolikas. Ekassa syklissä on 5 albumia. Piirrostyyli ehtii hieman muuttua. Käsikirjoittajaksi vaihtuu Conradin vaimo Wilbur.
Mutta Reima on oikeassa siinä, että täällä on hyvä keskustella toistaiseksi vain tästä ekasta albumista ja ruotia sen ansioita tai niiden puutetta. Itse jätän jatkossa pois viittaukset tuleviin tapahtumiin.
Sen verran kuitenkin, että eilen hain postista Mikado-teorian, joka on toisen syklin eka albumi. Se tuli yllättäen ja en ollut sitä pyytänyt. Olen näemmä päässyt Dargaudin postituslistalle. Samassa paketissa oli myös Long John Silver osa 2. Haarr haarr!
-
Minä en kyllä ymmärrä mitä noilla sanoila oikein tarkoitat, joten eiköhän jätetä offtopic tältä erää.
Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.
Joitakin ihmisia huvittaa aina joku.
-
Joitakin ihmisia huvittaa aina joku.
Myönnän itsekin nauraneeni tälle keskustelulle hetkittäin.
-
Millainen oli Mikadoteoria?
Saan sen ilmeisesti ensi viikolla, mutta en malttaisi millaan enaa odottaa.
[spoiler]Ilmeisesti Japanissa seikkaillaan ja atomipommin tuhoja ihmetellaan. Ja saamme nakojaan ihailla japanilaista pisuaaria[/spoiler].
Namimaiskis!
-
Millainen oli Mikadoteoria?
Sinulta taisi spoileritagit unohtua. Jos olet lauantaina kirjamessuilla niin tule käymään Suomen Sarjakuvaseuran osastolla. Saat nähdä omin silmin.
-
Sinulta taisi spoileritagit unohtua. .
Tuota, niin taisi.
Paitsi, että Conrad on itsekin paljastellut nuo spoilaamani asiat. Mutta ollaan jatkossa varovaisempia. Lupaan ja vannon.
-
Tässä näyte nuoren Conradin franquin-tyylistä.
(http://franqestmod.free.fr/forum/conrad/2251-.jpg)
http://franqestmod.free.fr/forum/conrad/2251-.jpg
Löytyy vielä tämmöinenkin kuva:
http://bp1.blogger.com/_2HPe44WNFPk/Rlxs6BQPVzI/AAAAAAAAAGM/nuxOde6X2NY/s1600-h/bm01-03.jpg
Ja tämmöinen:
http://1.bp.blogspot.com/_2HPe44WNFPk/Rlxr2xQPVwI/AAAAAAAAAF0/6ytYAKSMS60/s1600/bm01-06.jpg
-
Näin minäkin messuilla Mikadoteorian. Paremmin se oli piirretty kuin tämä vanha. Sami, oliko muuten se kysymäsi japanilainen merkki tämä? Tuo demonia yms. tarkoittava "KI" voisi sopia. Siinä on samaa henkeä kuin tekijöiden ensimmäisen albiumin dialogissa...
Mutta mitä muuten tulee albumia kohtaan esittämääni tylytykseen, niin mielikuva tiikerin kömpelyydestä on vahvistunut entisestään kun luin ihan piruuttani verrokiksi pari -90 luvulla suomeksi käännettyä albumia (Ankardon ja Valerianin) sekä uudehkon Piko & Fantasio-seikkailun Tokion. Olihan Tokiossakin jotain hassua, mutta esimerkiksi sen japanilaiskasvojen tyylittely oli minusta onnistuneempaa kuin Conradilla Valkoisessa tiikerissä.
-
Näin minäkin messuilla Mikadoteorian. Paremmin se oli piirretty kuin tämä vanha.
Ei ollut.
Toivottavasti Conrad hiukan skarppaa seuraava albbua piirtäessään. Käsi hiukan tärisee joissain kohdissa.
Mutta ihan kelpo albbu tuo Mikado oli.
Muutama hieno kokosivun kuva. Jotka toimivat erinomaisesti. Riksakyyti ja varsinkin Peak miellyttivät silmääni oikein kovasti.
-
Sami, oliko muuten se kysymäsi japanilainen merkki tämä? Tuo demonia yms. tarkoittava "KI" voisi sopia.
Jep, tuollainen se on ja "demoni" tai "haamu" sopii hyvin. Aika hyvä näkömuisti sinulla.
-
Jep, tuollainen se on ja "demoni" tai "haamu" sopii hyvin. Aika hyvä näkömuisti sinulla.
No, tuo on niin lähellä paria tutumpaa merkkiä...
Muita merkityksiä tuolle merkille on sanakirjassa annettu:
oni (http://en.wikipedia.org/wiki/Oni_(folklore)), ogre (http://fi.wiktionary.org/wiki/ogre) ja riiviö (englanniksi fiend )
Että selvisi sitten sekin :)
-
Tuoreessa Tähtivaeltajassa 4/08 on Toni Jerrmanin arvostelu Valkoisesta Tiikerista.
Hienoa huomata että joku ymmärtää hyvän päälle.
-
Luin juuri äsken Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa uudelleen.
Olihan vaan hyvä tarina/tarinan aloitus. Nyt aikaisemmin kritisoimani käännöskin tuntui ihan hyvältä. Mutta se kuvitus! Minusta albumin kuvat on ihan mahtavia. Siis parhautta.
Mielenkiinnolla odotan, mitä Suomen kuvalehden Yleismies Jantunen sanoo Valkoisesta tiikeristä blogissaan.
Arvion pitäisi valmistua viimeistään alkuviikosta.
-
Tuli luettua jo jokunen aika sitten Valkoinen tiikeri, jonkin verran ennen kuin kiinnitettiin huomiota autojen sijoittumiseen kartanon pihaan. Itse kuva on hyvännäköinen; perspektiivin rikkominen on hyvin tehty.
Mikä kuvassa kiinnitti huomiota, oli autot, Bugatti ja Cadillac, varsinkin viimemainittu. Ylemmän luokan britit pitivät aikoinaan amerikalaisia autoja kovasti rahvaanomaisina.
-
Conrad varmaan vaan tykkää piirtää amerikanrautoja.
Tai jos sodan jälkeen brittiautoista olisi ollut pulaa. En tiedä.
-
Se oli pula-aikaa uusien autojen suhteen koko maailmassa. Oli myyjän markkinat Jenkit aloittivat tuotannon heti sodan päätyttyä hiukan modifidiuilla 1942 -malleilla.
Britit panostivat vientiin valuuttatulojen saamiseksi. Sodan jälkeen esiteltiin Jaguarin urheilumalli. Sitä päätyi iso osa Amerikkaan.
-
Valkoisen tiikerin Hesarin arvostelussa sanotaan että Yann haluaa olla uusi Goscinny mikä varmaan on ihan totta. Goscinny vaan kirjoitti huonoimmillaankin todella nokkelia tekstejä, aikoinaan sen nimi oli samanlainen laadun tae kuin Mercedes Benz (huokaus, se oikeasti oli laadukas auto ennen muinoin). Esim. Pin-Up on kiehtovasta aiheesta huolimatta minusta ihan diibadaabaa tarinan puolesta. Se kannattaa silti hankkia koska se on niin pirun hyvin piirretty. Yann on kaikkea muuta kuin tasalaatuinen kirjoittaja, ehkä 2000-luvun Greg olisi osuvampi vertailukohta (kaikella kunnioituksella kumpaakin herraa kohtaan).
-
Niinhän se on, että Goscinny teki mitä halusi, Yann tekee sen mitä osaa. On hän kumminkin Cauvinia parempi.
-
Ilmeisesti Innommableseissa ja Valkoisessa tiikerissä Conrad osallistuu aktiivisesti tarinan kirjoittamiseen.
Muistaakseni alun perin Yann piirsi Innommablesia ja Conrad teki käsistä. Sitten herrat huomasivat, että kannattaisi ehkä vaihtaa paikkoja.
Ei Yannista ole Goscinnyksi. Ei sitten millään. Jos laadulla mitataan.
Pitääkin yrittää lukea Pin-up uudelleen. Hatara muistikuvani on että en oikein tajunnut koko stoorista tuon taivaallista.
-
Ilmeisesti Innommableseissa ja Valkoisessa tiikerissä Conrad osallistuu aktiivisesti tarinan kirjoittamiseen.
Viimeisimmät 4 Valkoista Tiikeriä Conrad on käsikirjoittanut yhdessä vaimonsa Wilburin kanssa.
Ei Yannista ole Goscinnyksi. Ei sitten millään. Jos laadulla mitataan.
Jos määrällä mitataan niin sitten ehkä. Yann on tehnyt myös (ainakin yhdellä) salanimellä vakavampia tarinoita, joissa on huumorin sijasta tunteiden paloa. Ehkä Goscinnykin on pitkän uransa aikana syyllistynyt moisiin syrjähyppyihin?
Kirjoittajana Yann on oikea kameleontti, joka mukauttaa käsiksensä sen mukaan millaiset jutut piirtäjää kiinnostavat. Esim. Pin Upin piirtäjä Berthet sattui olemaan Milton Caniff -fani. Omat vaaransa toki moisessa tekniikassa on. Esim. Sambren piirtäjä Yslaire tykästyi Yannin luomiin hahmoihin niin paljon, että omi ne kokonaan itselleen.
Römpötti "unohti" mainita hiljattain ilmestyneen Kid Luckyn, joka on Conradin senttaroima ja Yannin yhdessä Leturgien kanssa kässäröimä. Uunituoretta Yannia on kohta tulossa suomeksi kun uusin Piko & Fantasio -albumi Zorbulin lähteillä ilmestyy.
-
Jos määrällä mitataan niin sitten ehkä. Yann on tehnyt myös (ainakin yhdellä) salanimellä vakavampia tarinoita,
Eikä Goscinnykään ole aina niin briljantti.
Esim. Joonatan Pistooli. Vähän semmoinen harjoittelukappale on se.
-
Jyrki Jantunen suomii mm. Valkoista Tiikeriä:
http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/yleismies-jantunen/joonatan-pistooli-naisen.aspx
-
Hyviä ja ajateltuja nuo Jantusen kommentit, paitsi Valkoinen tiikeri. Ehkä nuo seksi - ja väkivaltajutut on noin päällekäyviä jos on lukenut vain tämän pienen siivun koko Alix-saagasta. Kyllä se on paljon kiehtovammin rakennettu tarinakokonaisuus. Vähän semmoinen Suomen Kuvalehteen olennaisena osana liittyvä jäykkäkonservatiisuus tästä myös paistaa, jos tuohon tyyliin piirtää niin sen on parempi olla Strumffeja ja Vekaroita ja päivänpaisteisia normaalinkokoisia tai sitä pienempiä seikkailuja. Joku kylmä sota on ihan liian synkkää että sellaisia voisi antaa aikuisten käsiin.
-
Omituiset perustelut tosiaan. Itse en kyllä valittaisi jos Valkoinen tiikeri iskisi avokämmenellä naamaan, mutta kun se ei iske.
-
Vai että vääriä/omituisia perusteita? Kriitikon erottaa tavallisesta foorumikirjoittelijasta se että kriitikko tosiaan periaatteessa ainakin yrittää perustella miksi piti tai ei pitänyt (arvostaa ei arvosta) teoksesta. Kun Valkoinen tiikeri tosiaan on niin köpö kuin mitä se on niin siitä on minusta jopa paha osoittaa että mikä on eniten pielessä. Se vaan ei tuntunut Jantusellekaan toimivan. Vähemmän älylinen perusteluhan oli siinä heti alussa. Jantunen kokee olevansa liian vanha arvostaakseen moista huttua.
En myöskään ymmärrä whinetystä siitä että ekaa osaa muka voisi arvostaa enemmän jos olisi perehtynyt koko saagaan. Tämä on julkaistu yksittäisenä teoksena ja sellaisena sitä voi (ja tulee voida) myös arvostella.
Vähän semmoinen Suomen Kuvalehteen olennaisena osana liittyvä jäykkäkonservatiisuus tästä myös paistaa, jos tuohon tyyliin piirtää niin sen on parempi olla Strumffeja ja Vekaroita
Minusta taas siinä oli hieman outo setämäinen tyyli puhutella blogin lukijoita (kaipa sitäkin sivua sitten joku lukee/seuraa?!). Siis ei kovin aikuismainen tapa lähestyä, eikä varsinkaan jäykkäkonservatiivinen. Pikemminkin infantiili... :P
-
On joltisenkin oudoksuttavaa, jos kirjoittaja korostaa, ettei ole niinkään merkitystä sillä, miten sarjakuva on toteutettu teknisesti, millainen teema tai aihe siinä on, tai millaisia ensimmäisiä visuaalisia viestejä se antaa.
Kun Valkoisen tiikerin kritiikki oli hyvin pitkälti sitä.
Mielestäni on myös hiukan erikoista jos tietyn näköisellä piirroksella ei saa kertoa haluamaansa tarinaa.
-
En myöskään ymmärrä whinetystä siitä että ekaa osaa muka voisi arvostaa enemmän jos olisi perehtynyt koko saagaan. Tämä on julkaistu yksittäisenä teoksena ja sellaisena sitä voi (ja tulee voida) myös arvostella.
Tähän nyt oli vaan ladattu sellaisia ennakko-odotuksia täällä Kvaakissa että jotkut pettyi . Itse kuitenkin olet manga-asiantuntija, mitä ne ehtii kertoa 50 sivun aikana? Valkoinen tiikeri on näköjään sellainen sarjakuva josta pitää paljon tai jota inhoaa. En minä sinulle voi sen hyvyyttä vakuuttaa.
-
On joltisenkin oudoksuttavaa, jos kirjoittaja korostaa, ettei ole niinkään merkitystä sillä, miten sarjakuva on toteutettu teknisesti, millainen teema tai aihe siinä on, tai millaisia ensimmäisiä visuaalisia viestejä se antaa.
Tuon voinee ymmärtää monella tavalla. Itse ymmärrän sen niin (ja uskon ett J. myös tarkoittaa tätä) että mikä tahansa (piirros)tyyli, lajityyppi, tekniikka/väline, teema/aihe, tms. käy. Siis siinä tapauksessa etä toteutus muuten toimii.
Kun Valkoisen tiikerin kritiikki oli hyvin pitkälti sitä.
Mielestäni on myös hiukan erikoista jos tietyn näköisellä piirroksella ei saa kertoa haluamaansa tarinaa.
Sarjakuvassa piirrostyyli luo aina odotuksia sisällöstä. Siis vaikka ei olisi lukenut mitään arvioita keskusteluja tai kritiikkejä niin piirros kytkee työn kulttuurisesti ja osin myös tyylillisesti sekä sisällöllisesti aiempiin kulttuurituotteisiin. Lisäksi on olemassa lajityypit. Näiden kanssa kun lähdet leikkimään niin vaara polttaa näpit on aikamoinen. On neroja jotka sotkee tyylejä ja lajityyppejä suvereenisti, mutta Valkoisen tiikerin tekijät eivät tämän perusteella kuulu siihen kastiin. Muistelen että joku (Tertsi? täällä mainitsi että nämä albumit on suht nopeasti sutaistu kasaan. Ja se näkyy. Kerronnassa on aika paljon vekkejä. Kenties tämä on tekijöiden tyyli tai muutenkin yleistä kaikkein uudemmassa ranskis-valtavirrassa, mutta minusta se on askel taakse päin. Mitä olen tässä tosiaan ihan vertailuksi lukenut Jussi Jäniksiä, Maalaria ja merirosvoa, sekä Ankardoa ja Valeriania, niin laatuero kyllä näkyy.
En minä sinulle voi sen hyvyyttä vakuuttaa.
Et voi niin, ellet sitten onnistu määrittelemään "hyvyyttä" niin että Valkoinen tiikeri jotenkin sopii siihen kehykseen. :)
Eikä kyse ole siitäkään mitä 50 sivussa voidaan kertoa vaan mitä siinä yritetään kertoa ja miten (teknisesti ja millä asenteella). Kuten Jantunenkin totesi (Ja olikohan siitä jo tässäkin ketjussa) Valkoisen tiikerin kohderyhmää on aika vaikea hahmottaa. Kaikki viittaa siihen että se tosiaan on eurosarjisten yli-ikäisille fanipojille joille riittää se että päähenkilö on töröhuulinen ja muodokas nainen. Eli jos hyvyys määritellään näin, niin Valkoinen tiikeri on kohtuullisen hyvä sarjakuva.
-
Sarjakuvassa piirrostyyli luo aina odotuksia sisällöstä.
Niinhän se tekee, vaikkei saisi.
-
Minä en yritä vakuuttaa Valkoisen tiikerin tai Blacksadin hyvyyttä, koska vakuutteluja ne eivät tarvitse.
Jos et ymmärrä: et ymmärrä.
mutta omia kommenttejasi on silti vaikea ottaa todesta jos ne ovat näin sisäisesti ristiriitaisia:
On neroja jotka sotkee tyylejä ja lajityyppejä suvereenisti, mutta Valkoisen tiikerin tekijät eivät tämän perusteella kuulu siihen kastiin. ..... Kerronnassa on aika paljon vekkejä. ...
Eikä kyse ole siitäkään mitä 50 sivussa voidaan kertoa vaan mitä siinä yritetään kertoa ja miten (teknisesti ja millä asenteella). Kuten Jantunenkin totesi (Ja olikohan siitä jo tässäkin ketjussa) Valkoisen tiikerin kohderyhmää on aika vaikea hahmottaa. Kaikki viittaa siihen että se tosiaan on eurosarjisten yli-ikäisille fanipojille joille riittää se että päähenkilö on töröhuulinen ja muodokas nainen. Eli jos hyvyys määritellään näin, niin Valkoinen tiikeri on kohtuullisen hyvä sarjakuva.
Eli siis kerronnan vekit eivät vaikuta varsinkin jos kohderyhmä on silti oikein ja kerrotaan teknisesti sillä tekniikalla joka on hyväksytty kohderyhmän toimesta.
Myöhempi periaatteesi antanee siis minulle(ja miksei kaikille muillekin) oikeutuksen mangapuolella mainita jokin sarja kuitenkin onnistuneeksi koska silmät on isot ja joissain osuuksissa vilahtaa riittävästi pikkuhousuja, koska keskenkasvuisille mangafaneille se piisaa.
Ja muuthan eivät mangaa lue.
Joten oikeinkirjoitukseenhan ei silloin tarvitse panostaa.
Antti Vainion "kritiikki" mangapuolen 50 sivua kohtaan oli se että siinä missä (aivan järkyttävästi yleistäen) niin USAssa kuin euroopassa siinä ajassa ehditään kertoa tarina, jopa useampikin, on mangassa nippanappa saatu esiteltyä hahmoja ilman sen suurempaa henkilö- tai miljöökuvauksen syvyyttä ja juoni ei vielä liiku.
Miksi tekisikään koska sitä jatketaan kohderyhmälle opukseen 478 joista kukin on á 200sivua?
mutta ne isot silmät ja pikkutytöt piisaa kohderyhmälle.
Mutta tämän ottaminen muuna kuin sarkastisena heittona olisi perin erikoista jos lähtee siitä että molemmilla keskustelijoilla on ihan toimivat synapsit.
Itselleni kohderyhmä on ekonomien ja merkonomien keskustelukieltä millä ei ole mitään tekemistä tarinankerronnan kanssa. Olen valmis antamaan hyvästä tarinasta paljonkin anteeksi, joskus jopa kehnon piirroksen tai tyylin josta en pidä.
Tämän kohdalla en koe myönnytysten olevan tarpeen.
Odotuksia sisällöstä? mikäli näin olisi en olisi tarttunut kotimaisista sarjakuvista kuin Hiltusen, Takalon ja Rauhalan töihin. Tosin monta koti-ja ulkomaista olen jättänyt kesken kun en jaksa arvata onko kuvassa mies, paloauto vai puistomaisema kun syheröstä ei kerta kaikkiaan ota selvää.
Ja minä en lue Jantusen kommenttia R.Mäkisen kuvaamalla tavalla vaan kuten
itse sanoo:
Kuten tarkkaavainen lukija on huomannut, minulle ei ole niinkään merkitystä sillä, miten sarjakuva on toteutettu teknisesti, millainen teema tai aihe siinä on, tai millaisia ensimmäisiä visuaalisia viestejä se antaa.
Tärkeää ja kiinnostavaa on sarjakuvan vaikutus lukijaan.
eli tekniikka, teema tai aihe ei vaikuta vaan miten vaikuttaa lukijaan.
Just just.
Hyvä että on universaali määre.
Onneksi on kulttuuritahoja ja kriitikkoja jotka eivät edes yritä kierrellä noin vaan sanovat oman kantansa suoraan : Paskaa.
Turha yrittää esittää että se oma akateeminen loppututkinto tekisi kommentista painoarvoisemman tai sen esittäjästä fiksumman.
Valkoisen tiikerin tarina itsessään on esitetty klassisella ligne clairilla. Hyvin.
Mutta tässä on se mikä siitä tekee hyvän: se toimisi myös hyperrealistisella piirrosjäljellä tai vaikka luonnosta ja laveerausta yhdistelevällä suttutyylillä.
Aivan kuten se toimisi vaikka päähenkilö Alix olisi eri sukupuolta.
Samoin kuin Blacksad toimisi tarinana vaikka se olsikin esitetty ihmishahmoilla antrojen sijasta.
Mutta minä luenkin sarjakuvia tarinoiden takia.
-
mutta omia kommenttejasi on silti vaikea ottaa todesta jos ne ovat näin sisäisesti ristiriitaisia:
Olen varmaan ilmaissut epäselvästi. Tai ainakaan en näe ristiriitaa siinä että joku tietty (vaikka kuinka kummallinen) hyvyyden määritelmä ajaa kaikkien muiden kriteerien yli.
Itse pyrin tarkastelemaan juttuja aika laajasti eri näkökulmista. Se on ammattiauti. Silloin jos lukemisto tempaa mukaansa ei tietenkään tarvitse miettiä tekniikkaa tms. voi vain nauttia ja analysoida sitten jälkeen päin jos jaksaa. Mutta silloin jos homma ei tempaa, sitä alkaa ihmetellä ja etsiä mahdollisia syitä sille miksi esitys on puolikuntoinen. Kriitikon tehtävä ei mielestäni ole esittää parannuksia teokseen, vaikka usein juuri se olisi helpointa. Eihän sitä voi tietää mihin tekijä on pyrkinyt. Ja juuri tämä Valkoisessa tiikerissä mättää. Aivan kuin Didier Conrad ja Yann Lepennetier olisivat olleet tekemässä eri tarinaa. Olisipa ollut hauska olla kärpäsenä katossa kuulemassa sarjan ideoinnin aivomyrskyä. Mitä siinä on tavoiteltu? Realismia vai etäännytystä? Parodista huumoria vai vakavia aikuisia teemoja?
Kohderyhmästä puhuminen on yksi tapa yrittää selvittää tuota. Aloittelijoille, omakustantajille ja muille epäkaupallisille yrittäjille on tyypillistä se että viitataan kintaalla yleisölle/lukijoille ja hukutetaan tarinasoppaan kaikkea mahdollista siinä toivossa että lopputulos on hyvää.
Valkoisen tiikerin tarina itsessään on esitetty klassisella ligne clairilla. Hyvin.
Mutta tässä on se mikä siitä tekee hyvän: se toimisi myös hyperrealistisella piirrosjäljellä tai vaikka luonnosta ja laveerausta yhdistelevällä suttutyylillä.
Aivan kuten se toimisi vaikka päähenkilö Alix olisi eri sukupuolta.
Samoin kuin Blacksad toimisi tarinana vaikka se olsikin esitetty ihmishahmoilla antrojen sijasta.
Olen muuten lähes täysin samaa mieltä, mutta tällä valitulla tyylillä Valkoinen tiikeri toimii mielestäni huonosti. Nyt valittu tyyli ei tue tarinan realistisia sisältöjä eikä sen sisältämää huumoria. Klassinen ligne claire tai seikkailutyyli, mikä lie, vaatisi minusta sitä että tarina hahmottuu helpommin. Siis sitä että kerronta olis teknisesti sujuvaa eikä rönsyile alueille jonne seikkailutyyli ei ylensä mene. Valkoinen tiikeri liikkuu nyt turhan monessa rekisterissä. Se on huono tappelu/jänitys/seikkailusarjakuva, huono pornosarjakuva ja huono historiallinen seikkailu sekä huono nuorten/poikasarjakuva. Kaikkea näitä aloitetaan ja yritetään mutta mitään ei viedä edes lähelle tyydyttäviä mittasuhteita. Miksi ottaa mukaan seksiä ja väkivaltaa ja vihjata niiden yhteydestä valtaan, vallan rakenteisin ja historiallisiin yhteyksiin, kun ilmi selvästi ei ole aiettakaan käsitellä aihetta sen enempää? Miksi valita parodioiva ja karrikoiva piirrostyyli jos halutaan henkilöihin uskottavuuta (tai päin vastoin)?
Kenties määrittely: tyylikokeilu, kuvaakin parhaiten Valkoista tiikeriä. Kenties voisi jopa puhua taiteellisesta kokeilusta tai taidesarjakuvasta. Sellaisena tämä kyllä olisi hyvä jos ajatellaan että taiteen tehtävänä on hämmentää. :) On siis pintataso joka toimii eurohutun ystäville ja sitten se kova ydin eli käsitetaiteellinen kakofonia josta riittä ihmettelemistä pidempäänkin. (Vaikea kyllä uskoa että tekijät olisivat olleet näin nerokkaita)
Mutta minä luenkin sarjakuvia tarinoiden takia.
Sama juttu. :) Mutta kyllä niillä sarjisten hahmoillakin on väliä...
-
Se on huono tappelu/jänitys/seikkailusarjakuva, huono pornosarjakuva ja huono historiallinen seikkailu sekä huono nuorten/poikasarjakuva
Mulle se näyttäytyi melko lievällä erotiikalla aikuistettuna perinteisenä historiallisena poikien seikkailutarinana, ja oli sellaisena pettymys. Ei huono, huonot on jotain ihan muuta. Mutta hyvässä seikkailustoorissa pitäisi olla jotain erityistä koukkua; hauskoja hahmoja, yllättäviä käänteitä, uusia teknisiä ratkaisuja toimintakohtauksissa. Tästä en keksi oikein mitään muuta omaa ja erityistä kuin että päähenkilö toimii kommunistiselle hallinnolle. Eli keskiverto seikkailu, sellaisena ihan ok luettavaa.
-
En ymmärrä tota ulinaa Tiikerin "pornosta", itse en edes kiinnittänyt asiaan yhtään huomiota. Tiikeri on minulle hyvää seikkailusarjakuvaa ja mielenkiintoinen ja todellinen löytö Suomen sarjakuvamarkkinnoille.
Tuntuu että lehtien kriitikoilla on ollut kukkahattu liian kireällä ja huono päivä muutenkin.
Joskus sarjakuva on vain sarjakuvaa. Joten kukkahattusedät -relax!!!
-
Alix Yin Fulla on hyvä sarjismaku...
(http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2008/12/24_L.A._Confidential_2_files/Tig%20Lotus%20Bleu001%20copy.jpg)
-
Alix Yin Fulla on hyvä sarjismaku...
Minä taas väitän ettei se ei lue - kattelee vaan kuvia. Alix ei voi osata putonghuan ja kantonin kiinan (sekä sen väitetyn täydellisen brittienglannin) lisäksi ranskaa. :D
-
Minä taas väitän ettei se ei lue - kattelee vaan kuvia. Alix ei voi osata putonghuan ja kantonin kiinan (sekä sen väitetyn täydellisen brittienglannin) lisäksi ranskaa. :D
Kun luet tulevia Valkoisia tiikereitä, niin huomaat, että Alix on voinut oppia ranskaakin. Pikkuisen ainakin.
Hyvät sivut D. Conradin taiteen ystäville:
http://didierconrad.weebly.com/
-
http://www.expressbd.com/bd-raj-t3-12345.html
D. Conradin luonnoksia Raj:n tulevaan albumiin.
-
D. Conradin luonnoksia Raj:n tulevaan albumiin.
Voi tavaton kuinka nautinnollista kuvakerrontaa tuo linkin takaa aukeava sivu onkaan. Oppimateriaaliksi sopiva sivu juuri tässä puhekuplattomassa muodossaan.
EDIT: Olihan siellä ne puhekuplat...
-
Luinpa minäkin sitten tämän sikäli kun se nyt ketään kiinnostaa. :)
Melko keskivertoa ja helposti nieltävää seikkailusarjakuvaa, jonka lukee hetkessä ja unohtaa toisessa.
Ei herättänyt tunteita oikein suuntaan eikä toiseen. Piirrostyö oli paikoin ihan kaunista katseltavaa ja sellaista vaivattoman oloista, mutta ei mitenkään säväyttävää. Tuskin minä tähän toista kertaa tartun enkä jatko-osaakaan mitenkään etsimällä etsi, luen varmaan kun ilmestyttyään sattuu kirjastossa silmään.
-
Voi tavaton kuinka nautinnollista kuvakerrontaa tuo linkin takaa aukeava sivu onkaan. Oppimateriaaliksi sopiva sivu juuri tässä puhekuplattomassa muodossaan.
Puhekuplattomassa?
Kyllä mulla näkyy puhekuplat...
Vihreellä kirjoitettu.
EDIT:
Jopa tässä vielä aikaisemmassa luonnoksessa on puhekuplat.
http://web.me.com/conradwilbur.raj/Site/Blog/Entries/2009/1/21_Page_5_%2C_D%C3%A9coupage.html
EDIT2:
Ex Libris Fantasmagories-kirjakaupalle
(http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/2/19_PONYO_2_files/Blog061.jpg)
-
Didier Conradkin lukee Kvaakkia!!!
Mutta kirjoittaa nimen väärin!! Kwaak :'(
Googlettakaa: Tigresse Blanche Mac
(http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/2/25_Cocktail_3_files/Blog067.jpg)
-
Didier Conradkin lukee Kvaakkia!!!
Didier Conradkin osaa googlata.
Vai onkohan se vetänt herneet siitä perspektiivikeskustelusta :)
-
Didier Conradkin osaa googlata.
Vai onkohan se vetänt herneet siitä perspektiivikeskustelusta :)
tuskin.
Mutta tertsi otti ihan väärän ruudun esimerkiksi (onhan tuo kvaak:kin oikein kirjoitettuna monesti....)
parempi olisi ollut:
(http://www.dezh.de/imghosting/9b532abcb4d29b5f688f812c8d0d2b9b.jpg)
-
tuskin.
onhan tuo kvaak:kin oikein kirjoitettuna monesti....)
parempi olisi ollut:
Mun aikaisemmin käyttämässäni koneessa näkyi vain kuvat, ei ollenkaan tuota leipätekstiä.
-
Didier Conradkin osaa googlata.
Eipäs vähätellä.
Moni muukin ulkomaan sarjakuva piirtäjä googlettaa, mutta onko kukaan viitsinyt piirtää Kvaakista kuvaa. Ja vieläpä KOLME (3) erittäin upeata kuvaa.
EDIT:
Jotenkin noista Conradin piirroksista tuli semmoinen olo, että jos häntä kauniisti pyydettäisiin, niin voisi hän kenties piipahtaa helsingin festareilla tapaamassa "hyvin aktiivisen ja väkirikkaan sarjakuvasivuston" tyyppejä...
-
What the...? :o
Tuossa blogissa ei tainnut missään olla kommenttiosiota tai mahdollisuutta antaa herroille palautetta...?
Kuulin huhun, että Conrad asuisi Los Angelesissa. Olen menossa sinne loppukeväästä, joten Sarjainfon kiertävä kolumnisti voisi hyvinkin koittaa päästä tekemään haastattelua. Nyt on selvä keskustelunavauskin tarjolla! ;)
-
Nyt on selvä keskustelunavauskin tarjolla! ;)
Hyvä idea!
Ei huhu, vaan fakta: Asuu Los Angelesissa.
Kysypä sitten ohimennen, onko Conradilla perus Namiki Falcon -kynä vai erikosfleksiibeliksi customoitu. Fine, medium vai broad? :-[
"herroille". Tuo on Conradin ja Wilburin (vaimonsa ja Valkoisen Tiikerin käsikirjoittajan) blogi.
Ei siis ole mitään herroja, vain herra ja rouva.
-
Didier Conradkin lukee Kvaakkia!!!
Hän varmaankin joutuu kääntämään kommentteja Babelfishillä tai muulla netin käännöstyökalulla. Nyt voisi joku ranskantaitoinen tehdä hauskan kokeen: kopioi jonkun sopivan kommentin ja kääntää sen ranskaksi vaikka Babelfishillä. Sen jälkeen kääntää sen manuaalisesta takaisin suomeksi (huom. ei enää takaisin suomeksi käännöskoneella!) ja laittaa tänne kvaakkilaisten ihmeteltäväksi. Näin pystymme hieman simuloimaan, miten hra Conrad kokee Kvaakin! :P
-
eikös hän tuolla blogissaan hieman arvuuttele, että täällä ei pelkästään kehuta.
ranskankielentaitoisemmat vastatkoot...
Jotta Conrad ymmärtäisi, mitä täällä hänestä kirjoitetaan, niin panen tähän häntä varten tämän linkin. :)
Finnish-english translator:
http://www.sunda.fi/eng/online_demo.html
-
ei kyllä Didier Conrad tuolla toivoi ymmärtävänsä kaiken mitä sanotaan....
varmasti arvostaa käännösapua.
ja jottei totuus unohtuisi, tämä:
Jotenkin noista Conradin piirroksista tuli semmoinen olo, että jos häntä kauniisti pyydettäisiin, niin voisi hän kenties piipahtaa helsingin festareilla tapaamassa "hyvin aktiivisen ja väkirikkaan sarjakuvasivuston" tyyppejä...
on kannatettava idea.
-
Valmistelen parhaillaan kolumnia tai artikkelia, jossa kerron ihailustani Conradia ja hänen taidettaan kohtaan. Sen pitäisi ilmestyä Kvaakin etusivulle parin-kolmen viikon päästä. Odottakaahan vain, folks!
-
Bienvenue à Kvaak M. Conrad!
-
Tuossa blogissa ei tainnut missään olla kommenttiosiota tai mahdollisuutta antaa herroille palautetta...?
Nyt Conradin blogiin on tullut mahdollisuus antaa palautetta!!!
-
Nyt Conradin blogiin on tullut mahdollisuus antaa palautetta!!!
Hyvä luoja, onko meillä täällä niin paljon valtaa?? ;D
-
Kai tuonne on lähipäivinä pakko jotain kommenttia kirjoittaa.
"Ihailen töitänne" tai jotain vastaavaa.
-
Valkoinen Tiikeri 2: Persikkaiho ja silkkisolmio ilmestyy 25.3.
Albumin kaksi ekaa sivua ovat netissä. Kuvat isonevat klikkaamalla. Linkki:
http://www.apollokustannus.fi/tiikeri2.html (http://www.apollokustannus.fi/tiikeri2.html)
-
D. Conrad kehuu blogissaan suomalaisen laitoksen painoasua ja alkuperäisten fonttien käyttöä kannessa. Mutta sitä Conrad ei taida tietää, että ykkösosa tuli jo syksyllä ja että kakkonenkin on kohta ulkona.
http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/3/7_Valkoinen_Tiikeri.html
-
Muistaako/tietääkö kukaan, millä nimellä Innommables-albumi "Shukumei" ilmestyi ruotsiksi? Onko Aventure en Jaune ilmestynyt albumina ruotsiksi?
Olen googlettanut, mutta ilman tulosta.
-
Muistaako/tietääkö kukaan, millä nimellä Innommables-albumi "Shukumei" ilmestyi ruotsiksi? Onko Aventure en Jaune ilmestynyt albumina ruotsiksi?
Tuo Shukumei on mennyt kyllä täysin ohi. Mistä kuulit, että se on julkaistu ruotsiksi? Tuo jälkimmäinen on kaiketi Epixissä julkaistu Äventyr i gult, mutta albumina sitä ei tietääkseni ole julkaistu.
-
Ensimmäinen kosketukseni Innommablesiin oli Etelä-Haagan kirjastossa joskus 1980-luvulla.
Muistelen, että kirjastossa oleva albbu oli nimenomaan Shukumei ja ruotsin kielinen. Lentokoneen hylky oli metsässä ja rujoja tyyppejä hyppeli puissa. Siis sen oli pakko olla Shukumei. Vaan olisiko sittenkin ollut saksaksi? Muistaakseni en koskaan lukenut tuota albumia ja jos se olisi ollut ruotsiksi, niin miksi en olisi lukenut??? Mutta minusta tuntuu, että se oli kuitenkin ruotsiksi...
Mutta ne kuvat oli kyllä hienoja!!! Pottunokkia, ihan uudella tyylillä.
-
Valkoinen Tiikeri 2: Persikkaiho ja silkkisolmio on ilmestynyt ja ensimmäinen tarina saadaan päätökseen.
Viikonloppuna Tiikereitä voi ostaa Tampere Kupliissa Apollon pöydästä ja Jyväskylän Kirjamessuilla Makedonian pöydästä.
Se Tertsin mainitsema Shukumei on eka Nimettömät-albumi ja siihen viitataan paljon näissä kahdessa ekassa Tiikerissä. Eräänlainen sisarteos siis. Ajallisesti Shukumei tapahtuu pari vuotta Silkkisolmion jälken.
-
Persikat ja solmiot luettu.
Mainio albumi.
Arvataas varovasti, kun en tiedä, mitä kaikkea tänä vuonna vielä ilmestyy:
"Persikkaiho ja silkkisolmio" yltänee TOP 3 :een vuoden 2009 albumilistalla.
Tarkempaa analyysiä luvassa, kunhan tästä viihdepaukusta tokenen.
-
Pidin tästä kyllä kovasti. Innolla odotan jatkoa!
[spoiler]Jos omakehu sallittakoon, niin arvasin kyllä jo 1. albumin jälkeen, millaista vaihtokauppaa sir Francis tulee yrittämään lopussa, mutta lopullinen käänne oli toki yllätys![/spoiler]
Jos jostain pitää mussuttaa, niin kaksi asiaa:
- Viktorianristi voidaan myöntää vain taistelutilanteesta.
- Mitään "Kylpyritarikuntaa" ei mielestäni ole olemassa.
Se on kai Bathin ritarikunta suomeksi. Varmaan tämä käännös johtunee
alkuperäisestä tekstistä? Toki puolestaan taas Sukkanauharitarikunta on oikea
suomennos "Order of the Garterista". Korjatkaa jos olen väärässä.
Joka tapauksessa mahtava 2 albumin kokonaisuus!
-
Se on kai Bathin ritarikunta suomeksi. Varmaan tämä käännös johtunee
alkuperäisestä tekstistä?
Alkuperäistekstissä lukee "L'Ordre du Bain".
Voihan tuo olla vain pientä piikittelyä hassulle brittikulttuurille.
-
Tuskaisesti maltan odottaa Mari Ahokoivun arvostelua tästä teoksesta. Mari on niin paras!!!!
-
Jep!
Ekan osan kritiikkisarjis oli ainakin sangen hupaisa.
-
Tämä toinen osa on todellakin sarjakuvan parhautta. En kuitenkaan ollut järin tyytyväinen siihen, että Alix antoi niin helposti periksi, kun häntä aiottiin kiduttaa. Se ei jollain tapaa sopinut siihen henkilöprofiiliin, joka hänestä on annettu.
-
Mari A: "Siis puolet albumista se nainen on sidottuna sänkyyn."
Minä: "Miks vaan puolet?"
-
Luettu on nyt myös kakkososa. Jos Mari A. edustaa mielipiteineen toista äärilaitaa ja Tertsi toista, niin minä asetun jonnekin heidän väliinsä.
"Valkoinen Tiikeri 2 : Persikkaiho ja silkkisolmio" miellytti silmää noin visuaalisessa mielessä ja käsikirjoituskin rullasi ihan mukavasti eteenpäin. Lopputulos oli ihan mukiinmenevää ja perusvarmaa seikkailuviihdettä, mutta ei mitään sen suurempaa tai ihmeellisempää. Jos sarjakuvaa pitäisi arvostella tähdillä, niin tälle antaisin ympäripyöreät ja viime kädessä aika mitäänsanomattomat kolme mollukkaa.
En tule viemään ostamaani albumia divariin, mutta toivon samalla ettei se tule sijoittumaan kuluvan vuoden parhaita julkaisuja listatessa kolmen kärkeen tai meillä on edessämme aika keskinkertainen sarjisvuosi.
-
En tule viemään ostamaani albumia divariin, mutta toivon samalla ettei se tule sijoittumaan kuluvan vuoden parhaita julkaisuja listatessa kolmen kärkeen tai meillä on edessämme aika keskinkertainen sarjisvuosi.
Juu ei. Sarjakuvan Toivoa on, ja vuodelle 2009 on luvassa paljon lisää aivan erinomaisia julkaisuja. Limingan kokoelmateos "Juttu", esimerkiksi, tulee jyräämään Valkoiset tiikerin kuus-nolla. Jippesin Havank on erinomainen, ja tässä on itselläni juuri käsillä Villimpi Pohjola 2. Ai että Suomessa osataankin tehdä sarjakuvia! Jos mistään niin siitä kannattaa olla ylpeä!
-
Niin täällä kuin muuallakin merkittävin ykkösosan puolustus on ollut toteamus, että kakkososa on paljon parempi. Luettuani sen voin todeta, että se todellakin on parempi. Mutta onko se hyvä?
No. Kyllä ja ei.
Kakkonen ei yritä olla monta eri asiaa samanaikaisesti vaan fokustuu hyvin tarkasti lukiopoikien seikkailuviihteeksi, jossa pääroolia esittää Theissin pukuteoreema (http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/TheissTitillationTheory). Tätä myös tarjotaan, moneen kertaan ja isolla kauhalla. Taiteellisia, syvällisiä tai sukupuolten tasa-arvoa ajavia tarinoita hakevien kannattaa pysyä hyvinkin kaukana.
Kuvakerronta sujuu varsin mainiosti muutamia kohtia lukuunottamatta, joista esimerkkinä toimikoon sivun 32 [spoiler]autokolari[/spoiler]. Sen tapahtumista ei juurikaan perustella, vaan se tuntuu tapahtuvan ihan tuosta noin vaan, koska tälleen nyt vaan kävi. Eräs hahmo kuittaakin tapahtuneen toteamalla että "kappas kappas, no tälleen nyt vaan kävi". Ei näin. Dialogi olisi muutenkin kaivannut pientä terästämistä, Captain Obviousia summonoidaan paikalle vähän liikaa. Ykkösosan ylenpalttiset selitysboksit on enimmäkseen siivottu pois, mistä kiitokset.
Summa summarum: mikäli joku cosplayaa Alixia Sarjisfestareilla, tämä albumi on oikeuttanut olemassaolonsa. Marin arviota odotellessa.
-
Jos jostain pitää mussuttaa, niin kaksi asiaa:
- Viktorianristi voidaan myöntää vain taistelutilanteesta.
- Mitään "Kylpyritarikuntaa" ei mielestäni ole olemassa.
Kyllä ja ei.
Viktorian risti myönnetään todellakin vain sotilaille taistelutilanteessa osoitetusta rohkeudesta. Yannille on tullut moka, ja oikolukiessa en arvannut tuota tarkistaa. Se olisi pitänyt muuttaa Yrjön ristiksi, joita alettiin myöntää blitzin aikana myös siviileille.
"Order of the bathissa" se bath on todellakin kylpy ja viittaa ritariksilyöntiseremoniaan kuuluneeseen rituaalikylpyyn.
Siis puolet albumista
Siis spoileri? Muun muassa tuosta jutusta tuli kinaa herrojen Yann & Conrad kesken. Ei liene sattumaa, että kummankin albumin puolivälissä Alix tokaisee: "Vihdoinkin toimintaa!" Näkemyseroista johtuen tekijät päättivät lopettaa 25 vuotta jatkuneen yhteistyönsä Persikkaihon jälkeen. Jatkossa Conrad on saanut käsikirjoitusapua vaimoltaan Wilburilta.
tai sukupuolten tasa-arvoa ajavia tarinoita
Siis toi on niin totta. Kummassakin albumissa miehet on selvästi se heikompi sukupuoli.
-
Viktorian risti myönnetään todellakin vain sotilaille taistelutilanteessa osoitetusta rohkeudesta.
Siviilitkin voivat saada VC:n "urheudesta vihollisen edessä".
It may be awarded to a person of any rank in any service and civilians under military command.
(Wikipedia) (http://en.wikipedia.org/wiki/Victoria_Cross)
1800-l. lopulla sen saattoi saada siviili suuren vaaran uhmaamisesta ei-sotatilanteessa: "Between 1858 and 1881 the Victoria Cross could be awarded for actions taken "under circumstances of extreme danger" not in the face of the enemy."
Kyllä se VC mahdollisuuksien rajoissa on.
-
Siis spoileri? Muun muassa tuosta jutusta tuli kinaa herrojen Yann & Conrad kesken. Ei liene sattumaa, että kummankin albumin puolivälissä Alix tokaisee: "Vihdoinkin toimintaa!"
En ehtinyt saada albumia vielä käsiini, joten ihan kuulopuheiden varassa tässä mennään ...paitsi olenhan minä itse asiassa selaillut tätä ranskan kielellä. En kyllä usko, että ko. seikka jarruttaa albumin myyntiä, sillä pakkohan tämä on hankkia jotta kokonaisuus hahmottuisi. Myös Blake&Mortimer-parodian kehittyminen kiinnostaa.
Tämmöisen sarjakuvan kohdalla historiallisista pikkuseikoista nillittäminen on mielestäni aivan turhaa, koska ei Valkoinen tiikeri sentäs mitään Tinttiä ole.
-
Molemmat osat viimein luettu. Tarina ontuu paikoitellen. Perusseikkailusarjakuvaa tämä on muttei oikein sen enempää.
Mielenkiintoisuusastetta nostaa sarjakuvan hölmö eroottinen viritys. Tuleekohan koskaan selviämään millaisia suunnitelmia Valkoisen Tiikerin neitsyyden pään menoksi on "oikeasti" suunniteltu ja onko se sittenkään tarinan arvoinen kun kaula viimein katkeaa? Laskevatko sarjakuvan myyntiluvut sen jälkeen kuin lehmän häntä?
Parasta on rento piirrosjälki, joka tuo mieleen lihallisemman näkemyksen Lucky Luken Morriksen viivankäytöstä.
-
Mielenkiintoisuusastetta nostaa sarjakuvan hölmö eroottinen viritys. Tuleekohan koskaan selviämään millaisia suunnitelmia Valkoisen Tiikerin neitsyyden pään menoksi on "oikeasti" suunniteltu ja onko se sittenkään tarinan arvoinen kun kaula viimein katkeaa?
Kun aloitti lukemisen jotenkin keskeltä, (Ävetyret i guld) koko kysymys on mielenkiinnoton. Sen sijaan on jännää miten Alix päätyi siihen laivaan. Upea tarina, luulin aika pitkään että Mac on se sankari vaikka kyse on osasta pidempää Alix-saagaa. On siinäkin seksiä mutta minusta koko keskustelu on mennyt sivuraiteille. Jotkut pitää Manaraa vakavastiotettavana mutta halveksii tätä kun niillä on isot nenät.
-
Tuleekohan koskaan selviämään millaisia suunnitelmia Valkoisen Tiikerin neitsyyden pään menoksi on "oikeasti" suunniteltu
Te jotka, ette ole kärryillä siitä, mikä on Alixin kohtalo, missaatte kieltämättä kenties jotain olennaista Valkoisesta tiikeristä..
[spoiler]Minusta tuntuu, että joku toinen ehtii ennen Macia petipuuhiin Aliximme kanssa. Näin ollen hän ei ole enää Valkoinen tiikeri, vaan ainoastaan kiinalainen agentti. Ja sitten kuvaan astuukin Colonel Lychee...
[/spoiler]
Lady Flaken rakastaja näyttää tutulta, jos on Innommablesit luettu, eikös vain?
EDIT:
"Perusseikkailusarjakuvaa tämä on muttei oikein sen enempää."
Niin minustakin.
-
Mari A: "Siis puolet albumista se nainen on sidottuna sänkyyn."
Minä: "Miks vaan puolet?"
[spoiler]Ilmeisesti Yannin käsiksessä Alixin sänkyily kesti vielä pidempään ja Conrad suoritti pientä käsikirjoituksen saksimista ja päästi Alixin pinteestä ennen aikojaan[/spoiler]
Minusta tuo sänkyhomma on esimerkki Yannin pakkomielteestä koetella/ärsyttää/hämmentää lukijaa. Hän mm. murhaa raa'asti Tintin Miloun yhdessä Innommablesin jaksossa ja aivan turhaan. Toki tästä voi pitää tai olla pitämättä/inhota.
-
Siis toi on niin totta. Kummassakin albumissa miehet on selvästi se heikompi sukupuoli.
Samaa mieltä. Ja vaikka se onkin tosi törkeää ja loukkaavaa, niin aika hauskaa kuitenkin. :D
Milloin kolmas osa ilmestyy?
Jussi P:n spoilerin alla olevasta:
Minusta tuo kohtaus toimi oikein hyvin. Tyypillistä Yannia ja Conradia.
-
Jotkut pitää Manaraa vakavastiotettavana mutta halveksii tätä kun niillä on isot nenät.
Isot nenät eivät liity mitenkään siihen, että näiden kahden suomeksi ilmestyneen tarinan rakenne on paikoitellen kömpelö. Jotkut Manaran tuotantoa vakavastiotettana pitävät voivat pysähtyä hetkeksi miettimään kuinka vakavastiotettavaa Manaran tuotanto oikeasti on. Suurin osa hänen suomennetusta tuotannostaan on vähemmän vakavastiotettavaa, jopa hölmöä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö albumit olisi viihdyttäviä.
Odotan mielenkiinnolla miten Valkoisen Tiikerin seikkailu etenee. Annan tekijöille mahdollisuuden kehittyä. Filemonin eka albumi oli hämmentävän kömpelö, mutta jo toinen albumi toimii hienosti. Ekat Lucky Luket on hupaisia keveydessään, mutta ote parani.
-
"Order of the bathissa" se bath on todellakin kylpy ja viittaa ritariksilyöntiseremoniaan kuuluneeseen rituaalikylpyyn.
Tämä on selvää, mutta mielestäni suomen kielessä tämä käännetään "Bathin ritarikunta". Miksi näin, vaikka toisaalta käytetään termiä "Sukkanauharitarikunta"? Onko kielenhuoltajille tapahtunut moka, koska ovat luulleet aikanaan kyseen olevan Bathin kaupungista (kun ei tuolloin vielä ollut Skynetiä mistä tarkistaa)? Toisaalta "Kylpyamme-poreallasritarit" kuulostaa sen verran typerältä, että virhe on saattanut olla tahallinen...toisaalta kyllä "Sukkanauharitareistakin" tulee aika pervoja mielleyhtymiä (toki niiden käädyssä lukeekin latinax, että 'rööki silmään sille, joka siitä pahaa ajattelee')...
Tämmöisen sarjakuvan kohdalla historiallisista pikkuseikoista nillittäminen on mielestäni aivan turhaa, koska ei Valkoinen tiikeri sentäs mitään Tinttiä ole.
Oot varmaan oikeassa. Koskas muuten Brendon ja Dampyr ilmestyy? :)
Tosta erotiikkapuolesta voi ajatella niinkin, että onhan toisaalta jonkun Natashan ja Walterin meiniki taas puolestaan kohtuullisen epäaidon/epärealistisen tuntuista tässä suhteessa (koskee osittain myös Rubiinia). Tämä onkin ehkä Yannin ja Conradin vastaus tuohon suuntaan.
-
Tämä on selvää, mutta mielestäni suomen kielessä tämä käännetään "Bathin ritarikunta". Miksi näin, vaikka toisaalta käytetään termiä "Sukkanauharitarikunta"?
Kyllä kylpyritarikunta on ihan oikea suomenkielinen käännös The Most Honourable Military Order of the Bathista. Ainahan suomentajat tämmöisistä selvän ottavat.
-
Kyllä kylpyritarikunta on ihan oikea suomenkielinen käännös The Most Honourable Military Order of the Bathista.
Voit olla oikeassa, mutta kyllä tuohon 'Bathin ritarikuntaan' törmää todella usein. Pitänee soittaa kielitoimistoon.
Ainahan suomentajat tämmöisistä selvän ottavat.
jaa...ottavatkohan?
Tämmöisen löysin kuitenkin netistä:
JAG (Kunnian miehet):
"The place was built to sustain a nuclear strike."
"Paikka rakennettiin kestämään ydinlakko."
Joka tapauksessa, kun se kerran ranskiksessa oli käännetty, on perusteltua kääntää se myös suomennoksessa noin.
-
Voit olla oikeassa, mutta kyllä tuohon 'Bathin ritarikuntaan' törmää todella usein. Pitänee soittaa kielitoimistoon.
jaa...ottavatkohan?
Tämmöisen löysin kuitenkin netistä:
JAG (Kunnian miehet):
"The place was built to sustain a nuclear strike."
"Paikka rakennettiin kestämään ydinlakko."
Joka tapauksessa, kun se kerran ranskiksessa oli käännetty, on perusteltua kääntää se myös suomennoksessa noin.
Tarkoitatko, että Valkoisen tiikerin suomennos on jossakin ulkoistetussa tekstitehtaassa ja jonkun superkiireessä tehdyn televisiosarjakäännöksen tasoa?
-
Tarkoitatko, että Valkoisen tiikerin suomennos on jossakin ulkoistetussa tekstitehtaassa ja jonkun superkiireessä tehdyn televisiosarjakäännöksen tasoa?
Perhana, salaisuus on paljastunut! ;D
Tämä epäilys toivottavasti pelastaa Kirsi Kinnusen päivän. Laitanpa viestiä.
-
Perhana, salaisuus on paljastunut! ;D
Tämä epäilys toivottavasti pelastaa Kirsi Kinnusen päivän. Laitanpa viestiä.
Heh. Tähän ilmiöön on kyllä ennenkin törmätty. Kun joku tekee oikein hyvän ja viitseliään suomennoksen (kuten K.K.), joku puuttuu johonkin epäoleellisuuteen (vieläpä väärin perustein) ja "haukkuu" lopulta kaikki suomentajat.
-
Tarkoitatko, että Valkoisen tiikerin suomennos on jossakin ulkoistetussa tekstitehtaassa ja jonkun superkiireessä tehdyn televisiosarjakäännöksen tasoa?
Tämä ei ollut tarkoitukseni, vaan ainoastaan vastata huumoria käyttäen suhteelisen yleistävään heittoosi. Kannattaa siis varoa kovin ehdottomien sanojen (kuten 'aina') käyttöä...
-
Huumoriksi sen minäkin ymmärsin. Kiireellä kun tekee niin tekijöillekin sattuu. Vähän aikaa sitten surffarisarjassa oli "Have a cold one!" käännetty "Ota huurteinen!" vaikka tarjolla oli kylmä vesipullo.
Kirsi kyllä kääntää nopeasti ja sillä on yleensä monta rautaa tulessa. Loppupeleissä vastuu on tietenkin oikolukevalla kustannustoimittajalla. Siis minulla. Palaute on tervetullutta ja siitä otetaan oppia. Esim. uudessa Tiikerissä karsittiin lainausmerkkejä ja uudessa Alixissa selvänäkijä osattiin kirjoittaa yhdellä ännällä.
-
Loppupeleissä vastuu on tietenkin oikolukevalla kustannustoimittajalla. Siis minulla. Palaute on tervetullutta ja siitä otetaan oppia.
Kuin myös minulla. Siis ei minulla Apollo-kustanteissa, vaan eräissä muissa suomijulkaisuissa. Mutta. Korvaamattomia ihmisiä on todella vähän, vaikka hautausmaat ovat muka sellaisia täynnään. Kirsi on toistaiseksi ainut tuntemani tämän hetken korvaamaton tapaus.
Myös kaikki palaute on aina tervetullutta, ja vaikka ei ole kaikesta samaa mieltä, tärkeää on että sarjakuvaa tulee julki, ilmi ja esille eli luettavaksi myös ihanaisella äidinkielellämme.
-
Vihdoinkin arvostelu.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/01042009212310-2.jpg) (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1211)
© Dargaud Benelux 2005 by Conrad & Yann
-
Hauskasti bongasit arvostelussasi tuon China Clipperin. Minulta sen merkitys jäi totaalisesti huomaamatta, toki näin sen siellä taivaalla pikkuisena lentelemässä ja olennaisena osana kuvan tunnelmaa ja kompositiota, mutta en tajunnut että se sulkee vielä myös tarinallisen ympyrän. En muistanut enää alkukuvaa.
Hienoa kuvallista kerrontaa.
Kiitos tästä huomiosta.
-
Vihdoinkin asiantunteva arvio! ;) Moni siinä mainittu seikka menee varmaan monelta ohi ja yli.
Timo
-
Arvostelu oli todella hyvä, kuten on albumikin!
-
Pistän tämän tänne vaikka ei liitykään Valkoisen tiikeriin.
Conrad selittää miten hän kasaa ison kuvan monesta pienestä kuvasta.
Näyte tulevasta "Raj"-albumista.
http://www.expressbd.com/raj-tome3-43222.html
En ihan ymmärrä tuota tekstiosiota, mutta pitääpä tutkia sitä vielä lisää.
Ja onhan sivun alalaidassa sitten pikkuisen huumoriakin.
Tykkään kovasti näistä Conradin tekemistä pikakuvista Oncle Paulista, vaimostaan ja itsestään. Sympaattista kamaa. Ja pikkuisen ilkeätä. >:D
-
Olipas hyvä arvostelu. Kiitos. Vähän hämmentävähän tämä sarjakuva oli, mutta tykkäsin kyllä. Ostan lisääkin...
-
Pistän tämän tänne vaikka ei liitykään Valkoisen tiikeriin.
Conrad selittää miten hän kasaa ison kuvan monesta pienestä kuvasta.
Näyte tulevasta "Raj"-albumista.
Sarjakuva on kyllä suurta tekijän työn "tuhlaamisen" taidetta. Hirveä duuni yhden ruudun tekemiseen, jota lukija vilaisee ennen kuin jatkaa eteenpäin.
Vaan niin ne aikaa kestävät klassikot syntyvät...
-
Hirveä duuni yhden ruudun tekemiseen
Conrad on nopea tekijä. Kaksi albumia vuodessa on ihan normaalia hänelle.
Uskomatonta.
-
Luin putkeen ykkösen ja kakkosen ja nyt alkoi toimia. Eka osa yksinään ei oikein kolahtanut, mutta kokonaisuutena tarina viihdytti mainiosti, kun siihen pääsi paremmin sisälle.
Eivätkä ne runsaat seksuaaliset viittaukset oikeastaan huonompi juttu olleet. Päinvastoin, esimerkiksi "kalju timanttinne odottaa kiihkeästi hiontaansa" on oikein kaunis kielikuva.
-
Päinvastoin, esimerkiksi "kalju timanttinne odottaa kiihkeästi hiontaansa" on oikein kaunis kielikuva.
Kivuliaalta se kuulostaa.
Kivahan tuo kakkososa oli lukea sikäli, että tarina saatiin päätökseen. Jotenkin hätäiseltä kokonaisuus silti tuntui, ehkä tekijöiltä oli sittenkin lipsahtanut turhan paljon eri aineksia soppaan, eikä kokonaisuus enää kantanutkaan.
-
Ai niin, koska albumi (kuten Apollon muutkin julkaisut) on kaikin puolin niin huolellista työtä, lienee pakko todeta että bongasin yhden kirjoitusvirheen. Vain jumala tekee täydellisiä julkaisuita.
-
lienee pakko todeta että bongasin yhden kirjoitusvirheen. Vain jumala tekee täydellisiä julkaisuita.
Sen takia se olikin siellä. ;)
Timo
-
Conrad alkaa pitämään vielä kolmattakin blogia(Tigresse blanchen ja Rajn lisäksi).
Strippi per päivä kommenttien kera, alkuperäisessä asussaan, Innommables-seikkailu: Cloaques.
Voilà!
http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2009/5/20_Page_1_strip_1_.Explications_en_vrac....html
-
Strippi per päivä kommenttien kera, alkuperäisessä asussaan, Innommables-seikkailu: Cloaques.
Voilà!
http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2009/5/20_Page_1_strip_1_.Explications_en_vrac....html
Joo, 2. sivu oli jo näköjään originaalista skannattu, sitä ilmeisesti tarkoitit. Ammattimaista ja pätevää. Mutta hieman hengetöntä siinä samassa mielessä kuin kaupallinen USA- tai Nippon-materiaali. Mikäs siinä jos/kun BD-tyylistä tykkää. Korjauksetkin näkyy :) ja se että sarja on tehty väritettäväksi. Erityisesti tekstaus on erittäin hianoo ja silmää lepuuttavaa noissa.
-
Eikös se ollut juuri Cloaques, joka lopetettiin kesken kaiken Spiroussa?
Sen verran oli havaittavissa tavallisuudesta poikkeavaa tavaraa tässä seikkailussa... :-[
Pappa-Sami tiennee asian parhaiten.
-
Eikös se ollut juuri Cloaques, joka lopetettiin kesken kaiken Spiroussa?
Ulkomuistista, kun Y & C -monografiani on lainassa.
Cloaques-tarinan oli tarkoitus olla Nimettömien 2. osa. Conrad ehti piirtää tarinan valmiiksi, mutta herra Dupuis kieltäytyi julkaisematta sitä, ellei siihen tehdä muutamia muutoksia. Yann & Conrad eivät halunneet muuttaa mitään, joten tarina hyllytettiin.
Cloaques:in tilalle tarvittiin uusi tarina ja aikaa oli vain pari viikkoa. Tuloksena syntyi Aventure en Jaune. Sen julkaiseminen Sprioussa lopetettiin kesken ja tekijät saivat kenkää.
-
Kiitos.
Onkos tuota "alkuperäistä" Cloaquesia julkaistu albumina? Mulla on semmoinen versio, missä Cloaques on sijoitettu myöhempien Innommables-osien väliin. Naiset tapelee veitsillä -versio.
-
Cloaques-tarinan oli tarkoitus olla Nimettömien 2. osa. Conrad ehti piirtää tarinan valmiiksi, mutta herra Dupuis kieltäytyi julkaisematta sitä, ellei siihen tehdä muutamia muutoksia. Yann & Conrad eivät halunneet muuttaa mitään, joten tarina hyllytettiin.
Cloaques:in tilalle tarvittiin uusi tarina ja aikaa oli vain pari viikkoa. Tuloksena syntyi Aventure en Jaune. Sen julkaiseminen Sprioussa lopetettiin kesken ja tekijät saivat kenkää.
No, sitten kun Apollon "toiminta on vakiintunut", se tietty julkaisee maailman yksinoikeudella nämä salaiset albumit!
-
Onkos tuota "alkuperäistä" Cloaquesia julkaistu albumina?
Cloaques ilmestyi Nimettömät-sarjassa vasta 15 vuotta myöhemmin ja Hong Kong -syklin (albumit 2-6) jälkeen. Muistaakseni ei kuitenkaan ihan alkuperäisessä asussaan, koska tekijät halusivat korjata siinä olevia epäjatkuvuuksia.
Toivottavasti laittavat tuonne blogiin seuraavaksi Aventures en Jaune -tarinan alkuperäiset ja "kiltit" Spiroussa ilmestyneet sivut.
-
Itse asiassa mulla onkin kaksi eri versiota Cloaquesista.
Semmoinen, missö Claire on kannessa veitsi kädessä ja semmoinen missä Mac paistaa lettuja ja lentsikat hyökkää taivaalla.
Noiden sisältö poikkeaa toisistaan, mutta luulen, että kumpikaan ei ole se mikä oli tarkoitus julkaista Spiroussa.
Mielenkiintoista seurata mitä tuonne blogiin ilmestyy.
-
Tänään Kauppalehden 3sivulla on juttua myös Valkoisesta Tiikeristä.
Alixin ja Tiikerin lisäksi Toni Jerrman kirjoittaa myös Coralinesta.
-
Tänään Kauppalehden
Yllättävänkin tilaa vievä (=iso) juttu ollakseen Kauppalehdessä.
En tiennytkään, että Kauppalehdessä on myös sarjakuva-arvosteluja.
-
Öhöm... Pelkäänpä, että minulla saattaa olla jotain tekemistä tämän (http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/5/28_Les_lecteurs_ont_la_parole..._7.html) blogipiirroksen kanssa... :-[
-
Öhöm... Pelkäänpä, että minulla saattaa olla jotain tekemistä tämän (http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/5/28_Les_lecteurs_ont_la_parole..._7.html) blogipiirroksen kanssa... :-[
Nyt täytyy kyllä sanoa, että Conrad on hieman kaunistellut vartaloasi.
-
Mutta kumpi on Jyrki?
-
Taidatte nyt ottaa tämän turhan kirjaimellisesti... :laugh:
Mutta tapasin Conradin tuona päivänä ja Kvaakin keskustelut Valkoisesta tiikeristä nousivat esiin...
(Varokaa sidi, meitä tarkaillaan!)
-
Taidan ostaa seuraavan Sarjainfon. Tuleeko siihen vain Keräilijän tunnustuksia vai viisisivuinen artikkeli komeiden kuvien kera?
Conrad näköjään ripottelee jo blogiinsa valmiita ruutuja ensi vuonna ilmestyvästä vielä nimettömästä albumista.
Kyllä tätä lukisi myös mustavalkoisena.
(http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/6/24______________________Ne_dites_pas..._______________________Mais_dites..._%284%29_2_files/Ex%20Lib%20Raj3002.jpg)
-
Kyllä tätä lukisi myös mustavalkoisena.
Ooh! Pontiac! Ihanata!
Oppisinpa joskus piirtämään kuin hän.
-
Luin Persikkaihon ja silkkisolmion (Olisin lukenut myös Suuren ruorimiehen palveluksessa, mutta en löytänyt sitä kotoani mistään).
Napakasti punottu juoni. Se etenee limittäin seuraten samaan aikaan useiden eri henkilöiden tekemisiä kronologisesti vanhaan kunnon Edgar Rice Burroughs -tyyliin.
Tässä albumissa Sir Francisin persoonallisuuteen tutustutaan paremmin. Pääosan vie kuitenkin hänen äitinsä!! Napakka ja päättäväinen nainen, joka pelaa niillä korteilla, jotka ovat sattuneet käteen jäämään. Ja pitää agenttipoikansa kurissa ja nuhteessa. Eivätkä muutkaan miehet hypi hänen nenälleen. Aivan mainiota!
Myös Alixin menneisyyttä valotetaan. Se on kyllä jo liiankin tuttu Innommablesinsa lukeneille, mutta hyvä, että se esitellään uusille lukijoille. Mainio kohta on sekin, kun Alix kohtaa kuolemattomat. Hän on vakaumuksellinen ja fanaattinen puolueen palvelija, mutta kuinkas käykään kun partaveitsi kaivetaan esiin...
Yannin käsiksessä viehättää semmoinen koko ajan läsnä oleva pikkuinen ilkikurisuus. Tarinan henkilöhahmoja koetellaan monin tavoin, mutta lukijakin saa osansa. Huumorintajua ja avarakatseisuutta testataan koko ajan.
Conradin piirrokset ovat taas erinomaisia, vaikka olenkin sitä mieltä, että hän on parhaimmillaan jos sivulla on neljä sarjakuvariviä, Valkoisessa tiikerissähän rivejä on yleensä kolme. Mutta hienoja kohtauksia riittää vaikka kuinka paljon.
Erityisesti ihailin tässä albumissa Conradin kykyä piirtää rakennuksia ja kaupunkimiljöitä. Varsinkin sateinen näkymä pankista poistuttaessa on vaikuttava. Ja totta kai myös loppukuva, jossa Alix varastaa huomion, mutta Hong Kong on hahmoteltu taustalle hienosti muutamilla viivoilla China Clippereineen kaikkineen.
Vesi kielellä odottelen jo seuraavaa albbua: Viidennen autuuden taide.
-
Minäkin pidin suunnattomasti. Yannin henkilöt eivät ole erityisen sympaattisia mutta se on ollut johdonmukaisesti aina samanlainen tarinoissaan, ihmiskunta on vähän mätä yksilöisen väristä, uskonnosta tai poliittisesta kannasta riippumatta. Nämä jutut on hyvin kaukana jostain Frank Millerin sarjakuvista joissa ainoa idea on että mitähän shokeeraavaa sitä nyt keksisi että keskivertourpo kauhistuu ja minä saan enemmän rahaa.
Conradin piirrokset on tosiaan sen verran huolettomia että ne näyttävät paremmilta kun se käyttää vanhaa kunnon Spirou-tyylistä neljän rivin sivuasettelua. Se viimeinen kuva on tosiaan mainio, ei tarvitse olla anaalinen jossain lentoveneen yksityiskohdissa koska me tunnistamme sen noinkin.
-
Haikailen vieläkin vaikean päätöksen edessä ja ajattelinkin kysyä neuvoa sen johdosta: onko kukaan verrannut englannin-, ruotsin- ja suomenkielisiä painoksia? Onko muuta syytä ostaa suomenkielistä kuin että haluaa tukea kotimaista kustannustoimintaa? Mieheni ei ymmärrä suomea, eikä (taas) viitsisi kerätä jotain sarjaa useammalla kielellä koska kukkaron nyörit ovat muutenkin kireällä.
-
Ostat vaan suosiolla ruotsiksi, niin perheessä säilyy sopu.
Siis: Onkos Valk. tiikeri käännetty ruotsiksikin?
-
Conradin piirrokset on tosiaan sen verran huolettomia että ne näyttävät paremmilta kun se käyttää vanhaa kunnon Spirou-tyylistä neljän rivin sivuasettelua.
Poikkeus säännöstä: Piege Malais (Conrad, Commenge)
Kolme riviä, mutta upeaa jälkeä. Hieno akvarelliväritys, ilmeisesti samalla paperilla kuin tussiviivat.
-
Epixissä ollut Keltainen seikkailu oli käännetty moitteettomasti mutta se visuaalipuoli kärsi siitä että osa numeroista oli painettu huonolaatuiselle paperille (mistä allekirjoittaneelle tuli tosin kivoja nostalgisia Non Stop-viboja). En edes tiennyt että sitä on muuten tullut ruotsiksi.
-
Olette aivan oikeassa, hyvät herrat. Totesin hölmistyneenä googletettuani ettei Vaikoista tiikeriä löydy ruotsiksi. Minulla oli hämärä muistikuva noista Antti Vainion mainitsemista Epixeistä joten oletin että ne olisivat myös ilmestyneet albumimuodossa. Huoh. Enkuksi vai suomeksi siis (molempien ranskankielentaito on liian heikko, ja minä taas en osaa saksaa)?
-
Huoh. Enkuksi vai suomeksi siis (molempien ranskankielentaito on liian heikko, ja minä taas en osaa saksaa)?
Ranskan lisäksi kielivaihtoehdot taitavat olla nämä:
Spanish
Croatian
German
Finnish
-
Ranskan lisäksi kielivaihtoehdot taitavat olla nämä:
Spanish
Croatian
German
Finnish
Suomeksi siis, ja ääneenlukuna. Kiitos avusta, xml.
-
Posti toi Donito kakkosen.
Onkos kukaan muu lukenut Donitoja?
Ykkönen ei ollut hassumpi, kansi vain oli aika vaatimaton. Siksi en olekaan hankkinut Donitoja aikaisemmin. Selailin äsken kakkososaa ja hertsumanrepale, onpa maukkaan näköistä vesiväriväritystä! Kiltimpi versio Piege malaisesta.
Donitohan palkittiin jollain Angoulemen festivaalillakin ja juuri Donitojen ansiosta Conrad kutsuttiin Hollywoodiin animaatiohommiin?
edit:
Tämän Donito kakkosen kansi onkin sitten jo erinomainen. Hieno valo.
Tässä esimerkkikuva Doniton tyylistä. Sivu taitaa olla ykkösosasta.
(http://www.pirates-corsaires.com/img/donito-planche.jpg)
-
Oppisinpa joskus piirtämään kuin hän.
Niinpä niin...
http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/7/17_____Le_prochain_%E2%80%9CTigresse_Blanche%E2%80%9D..._4.html
Huvikseen tehtyä luonnostelua verryttelymielessä.
Nillittäjille: Rosvon vasen jalkaterä puuttuu!
-
Tuo Tertsin linkin kuva tuo jollain lailla mieleen Jordi Bernetin jäljen.
-
Tuo Tertsin linkin kuva tuo jollain lailla mieleen Jordi Bernetin jäljen.
Jordi Bernet tuo mieleen Joe Kubertin jäljen.
edit:
Ostin jokin aika sitten integraalin "Spaghetti Brothers". Tyyli ja aihepiiri aika samaa kuin Bernetin vastaavat.
Hyvältä näyttää. En ole ehtinyt vielä lukea kuin 10 sivua.
http://lambiek.net/artists/m/mandrafina.htm
Conradista:
Sfar mainitsee Conradin yhdeksi suurimmista esikuvistaan. Ei ihan heti uskoisi.
-
Conrad esittelee piirtämiään kuvia, joita ei löydy mistään kirjakaupoista...
http://web.mac.com/conradwilbur.raj/Site/Blog/Blog.html
-
hihii...
-
Loistava bongaus Timo! Selkeä "hatunnosto"
-
Myös Franquinin Piko roikkuu auton takapuskurissa, nimittäin Kultaisessa naamiossa. Hän pitää kiinni bensakorkista, ei varapyörästä.
Emile Bravon Spiroussa Piko roikkuu tinttimäisesti (kuten yllä olevassa kuvassa) pitkin Brysselin katuja.
Tuo Alix-kuva on albumista "Vakooja katolla".
-
Lainasin molemmat alpparit kirjastosta ja lukaisin peräjälkeen eilen.
Hmmm. Jostain syystä piirustustyö yhä tuntui ihan raikkaalta mutta ne kaksimieliset ajatukset ja jutut alkoivat jo hiukan tympiä kun niitä jaeltiin alppareissa kuin karkkeja penkkareissa.
-
Kas, uusin Raj-albbu on ilmestynyt.
http://www.dargaud.com/front/albums/planches.aspx?id=1190
-
Conradin blogin Cloaques-tarinassa päästään jo yökohtauksiin, jotka herra on piirtänyt aika suvereenisti.
(http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2009/8/21_Page_24__strip_3_files/cloaques%20p%2024003.jpg)
http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2009/6/30_Page_11_strip_2.html
-
Hong Kongissa Valkoinen Tiikeri on merkittävä osa kansakunnan kulttuurillista kollektiivitajuntaa. Alla kuva keskustaan pystytetystä marmorisesta Conradin muistomerkistä. (pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kuva on otettu yöllä huonolla kameralla)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=14361;image)
-
Hong Kongissa Valkoinen Tiikeri on merkittävä osa kansakunnan kulttuurillista kollektiivitajuntaa. Alla kuva keskustaan pystytetystä marmorisesta Conradin muistomerkistä.
:)
[spoiler]
Tämä oli ns. hyvää huumoria!
Nähty vaivaa, aikaa ja rahaakaan ei ole säästelty...'Conrad Hong Konghan' on honkkarilainen hieno hotelli...
[/spoiler]
-
Conrad on viittä vaille valmis ensi vuoden alussa ilmestyvän albumin kanssa.
Näyte tulevan albun otsikkosivusta täällä (http://web.mac.com/conrad.tigresse/Site/Blog/Entries/2009/11/24_____Le_prochain_%E2%80%9CTigresse_Blanche%E2%80%9D..._10.html)
-
Tulipa vasta nyt luettua toinen Apollon Valkoinen tiikeri -albumeista.
Hauskaa pikkutuhmaa seikkailuahan se tämäkin on, tosin en pysty tätä sarjaa varmaan koskaan enää lukemaan naureskelematta mieleni taka-alalla Mari Ahokoivun sarjakuva-arviolle ensimmäisestä alpparista.
-
En lakkaa hämmästelemästä, että kaikki itseäni lukuunottamatta tuntuvat pitävän Valkoista tiikeriä pikkutuhmana.
Minusta se on seikkailuasarjakuva (ainakin näissä kahdessa Yannin kirjoittamassa albumissa) maustettuna lukijan ennakkoluuloja ja tekopyhyyttä härnäävillä tempuilla.
Minusta esim. väkivaltaa on paljon enemmän kuin jotain pikkutuhmuutta.
-
En lakkaa hämmästelemästä, että kaikki itseäni lukuunottamatta tuntuvat pitävän Valkoista tiikeriä pikkutuhmana.
Minusta se on seikkailuasarjakuva (ainakin näissä kahdessa Yannin kirjoittamassa albumissa) maustettuna lukijan ennakkoluuloja ja tekopyhyyttä härnäävillä tempuilla.
Minusta esim. väkivaltaa on paljon enemmän kuin jotain pikkutuhmuutta.
Tertsi, sinä minä ja Antti Vainio ollaankin keskiäkäisiä jääriä jotka tuskin tietävät käsitettä pikkutuhma.
Se on teinien touhuja.
Tuhma me tiedetään mutta se onkin eri asia.
Tuota piirrettä, lukijan omien ennakkoluulojen haastamista ja omien arvojen ja ajatusten tekopyhyyden nälvimistä ei moni kestä.
oma rajallisuus on ikävän haastava rasti monelle "valveutuneelle" "sivistyneelle" ja ennen muuta "ennakkoluulottomalle" lukijalle.
Tigresse blanche ei sievistele eikä kosiskele lukijaa.
-
Jos se on sellainen pikkupikkutuhma kuten vaikka Natasa.
Minusta pikkutuhmaa sarjakuvaa on vaikka Danyn typykkäsarjakuvat. Eli ei varsinaisesti pornoa, mutta tuhmaa.
Natasa ei ole minusta pikkutuhma (eikä edes pikkupikkutuhma). Sehän on ihan viatonta kohellusta. Ainakin siihen Maailman laidalla -albumiin asti. Mutta esim. tässä juuri äskettäin suomennetussa ja vaikkapa Cherchemidin vyössä on pikkutuhman aineksia eksynyt joukkoon. = huono juttu.
Danyn typykät ovat minustakin pikkutuhmaa ja samoin O'Donnelin ja Holdawayn Romeo Brown. Tai ehkä R. Brown on sitten sitä pikkupikkutuhmaa. Siinä ei näytetä mitään eikä tapahdu mitään, mutta siinä on se asenne. Ja typykät pyllistelee koko ajan sinne tänne.
-
Tigresse blanche ei sievistele eikä kosiskele lukijaa.
Tämä asenne minua on viehättänyt kaikissa Yannin ja Conradin tekeleissä.
Valkoisen tiikerin tyylilaji muuttuu hieman jatkossa, kun rouva Conrad astuu käsikirjoitajan palleille.
Härnäävät heitot vähenevät ja tilalle tulee huolellisesti pohjustettua fiktiota.
-
Jaaha. Pitäisikö tässä olla huolissaan? Albumin kaksi ensimmäistä osaa ovat miellyttäneet tavalla, jota en osaa tarkemmin selittää. Uusi kirjoittaja saattaapi muuttaa jotain oleellista.
-
Jos ymmärsin taannoin lukemani oikein, niin Yannilla ja Conradilla oli iloisella 1900-luvulla punkat Spirou-lehden toimituksessa.
Öisin he piirtelivät huumorimielessä pikku pisteitä vaikkapa Yoko Tsuno -paino-originaaleihin sankarittaren rintamukseen, jotta lukijoilla olisi ollut miellyttävämpi lukukokemus, siis ainakin pojilla. Ikävä kyllä kaikki heidän kepposensa huomattiin korjata ennen painokonetta. Yokolla ei sitten "enää nöpöttänyt" painetun lehden sivuilla. :laugh:
EDIT:
Heidäthän tosin potkittiin sitten myöhemmin pois lehdestä.
Ei kuitenkaan "kepposten" takia.
-
Jaaha. Pitäisikö tässä olla huolissaan? Albumin kaksi ensimmäistä osaa ovat miellyttäneet tavalla, jota en osaa tarkemmin selittää. Uusi kirjoittaja saattaapi muuttaa jotain oleellista.
Minusta sarjan kolmas osa on paras koko sarjassa.
Ainoa, josta en ole kauheasti pitänyt on "Mikado-teoria".
-
Aika kieli keskellä suuta Walthery piirsi nuo bikinisukelluskohtaukset (Kolmastoista apostoli). Vaikka N:lla on noin vähän vaatteita, niin silti ei tule pikkutuhmuus mieleen.
Natasa on vain yksinkertaisesti kaunis. Kuten kunnon lentoemännän kuuluukin. :-*
-
Innommableseissa on naisia ilman vaatteita siellä sun täällä useammassakin albumissa. Conrad piirtää heidät jotenkin uskomattoman luontevasti, ei ollenkaan pornahtavasti.
No, okei, alaston Alix prätkän selässä oikeastaan koko albumin keston ajan voi jonkun mielestä jo lähennellä pikkutuhmuutta. :-[
-
Jotenkin ihmisiltä jää silti tiedostamatta natashan, Valkoisen tiikerin, Valerianin ja juurikin Yoko Tsunon voimakkaat naiset.
Alix ei ole uhri tai pyllistelevä objekti jollaisena hänet on tahdottu nähdä tässä ketjussa, vaan pätevä agentti.
Se että kiinalainen nainen voisi olla pätevä tiedustelutoimija ja käyttää naiseuttaan ja siihen (ja etnisyyteensä)kohdistuvia ennakkoasenteita hyödykseen on tietenkin mahdotonta.
Ollaan jo tajuttu.
Jaaha. Pitäisikö tässä olla huolissaan? Albumin kaksi ensimmäistä osaa ovat miellyttäneet tavalla, jota en osaa tarkemmin selittää. Uusi kirjoittaja saattaapi muuttaa jotain oleellista.
ei pidä. Ainakin minusta tämä sarja säilyttää teränsä sangen hyvin.
Les innomablesin kääntämistä toivoisin silti.
Paitsi että diggaan sarjaa niin sitten vasta moni pullaansa tukehtuisikin.
-
Paitsi että diggaan sarjaa niin sitten vasta moni pullaansa tukehtuisikin.
Jäämme odottamaan Marin sarjakuva-arvostelua.
Toivottavasti se olisi sitten edes kunnolla piirretty.
-
Les innomablesissa on sen alastomuuden lisäksi monta muutakin poliittisesti korrektia asiaa joista hattujen kukat varistavat terälehtensä tätien ylle aiheuttaen närää.
ja tiedostavat yksilöt kaikkialla pääsevät nillittämään perspektiivivirheistä.
-
monta muutakin poliittisesti korrektia asiaa joista hattujen kukat varistavat terälehtensä
...mm. herttaisia lapsia.
-
Se että kiinalainen nainen voisi olla pätevä tiedustelutoimija ja käyttää naiseuttaan ja siihen (ja etnisyyteensä)kohdistuvia ennakkoasenteita hyödykseen on tietenkin mahdotonta.
Ollaan jo tajuttu.
1950-luku soitti, se haluaa progressiivisuutensa takaisin.
-
Huti.
-
Natasa pyllisteli Kolmannessatoista apostolissa junan makuuvaunussa. Mutta metarepliikistä voi päätellä että kyseessä oli kuittailua eroottisten sarjakuvien suuntaan.
Pikkutuhmuuden puolelle mennään kylpyhuonekohtauksessa. Walterin ammeeseen on "muka" unohtunut vettä, jotta sinne puodonneen Natashan vaatteet sadaan märiksi.
Väkinäistä kerrontaa.
-
Seuraava Valkoinen Tiikeri - Viidennen onnen taito - ilmestyy maaliskuun alussa.
Sen tiedot on nyt lisätty Apollon kotisivulle:
http://www.apollokustannus.fi/tiikeri3.html (http://www.apollokustannus.fi/tiikeri3.html)
Kuvia saa isommiksi klikkaamalla.
Suoraviivaisempaa agenttiseikkailua kuin Yannin kirjoittamat kaksi ensimmäistä osaa.
-
Didier Conrad julkaisee blogissaan (http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2010/2/23_INTRODUCTION.html) alkuperäisen Aventure en jaune -seikkailun, stripin per päivä (alkaa huomenna). Tätä kyseistä versiota ei ole koskaan tullut albumina. Odottelemme mielenkiinnolla.
Kuvassa Colonel Lychee, tarinan paha pahis.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=15353)
-
Didier Conrad julkaisee blogissaan (http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2010/2/23_INTRODUCTION.html) alkuperäisen Aventure en jaune -seikkailun
Hienoa! Conradin piirrostyötä ihastelee aina mielellään. Ja yksi strippi päivässä on minun ranskankielentaidoilleni riittävä annos. Kumpa muutkin BD-artistit tekisivät samoin kuin Conrad!
-
Pyörryttävän tyylikästä. Rentoa ja vauhdikasta, mutta varmakätistä jälkeä. Hienoa, että on skannattu noin, että näkee kaikki korjauslakan etc. jäljet.
Timo
-
Pyörryttävän tyylikästä.
Itse Aventure ei ole kylläkään piirretty tällä tyylillä kuin tämä Lychee ja Mauser. Aventure en jaune lienee hieman rosoisempaa, vanhempaa Conradia. Joillekin on siitä tyylistä tullut yksittäisistä ruuduista mieleen jopa Watterson.
Tuon esimerkkikuvan tyylin Conrad kehitti myöhempiin Innommables-seikkailuihin.
edit:
Näyttäisi siltä että Conrad piirtää ensin terällä ja sitten korostelee siveltimellä.
Jotenkin uskomattoman taitavasti hän paksuntaa ääriviivaa siveltimellä vain reidessä ja hatussa. Sitten muutama varjo ja se on siinä! Ihailen. Suuresti.
Olen itse joskus yrittänyt paksuntaa huopiksella tehtyä viiva jälkikäteen siveltimellä saadakseni viivaan vähän ytyä. Tosi hankalaa päättää mitä kohtaa pitäisi paksuntaa ja kuinka paljon!!
Tuosta otsikkosivusta pääsee muuten Cloaques-tarinaan, kun klikkaa "strip précédent".
-
Hei! Nythän siellä on kokonainen sivu
Aventure en jaune'a.
Tästä (http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2010/2/24_Page_1_strip_1_.html) se lähtee...
Olikos tuo varsinainen sarjissivu siellä jo aikaisemminkin? Enkös mä vaan huomannut sitä?
Ainakin korjauslakasta pitäville näyttäisi olevan herkkua tarjolla! ;)
Aventure en jaune = Kellertävä seikkailu (Erittäin vapaa käännös)
-
Olikos tuo varsinainen sarjissivu siellä jo aikaisemminkin? Enkös mä vaan huomannut sitä?
Aivan varma en ole, itsekään en huomannut sitä aiemmin. Johtuisiko aikaeroista?
Mutta itse sivusta: Conrad piirtää jälleen niin hyvin että pää halkeaa. Mutta kuvien asettelussa on minusta jotakin mätää (esim. viidennessä ruudussa puhekupla peittää purserin pään). Netistäkin löytyvässä uudelleen piirretyssä sivussa puhekuplat ja muut kohteet on aseteltu paremmin, esimerkiksi laiva ei "käänny" ensimmäisen ja toisen ruudun välissä. Mukava nähdä, että suurillakin tekijöillä on joskus vaikeuksia ruutujen sommittelun kanssa.
-
Mutta kuvien asettelussa on minusta jotakin mätää
Noita sarjiksiahan tehtailtiin noihin aikoihin sarjakuvalehtiin liukuhihnalta. Esimerkiksi Walthery on piirtänyt ruutuja uusiksi Natasha-albumeihin, koska Spirou-versiot ovat olleet hiukan niin ja näin.
Franquin on piirtänyt pari ruutua lisää "Hämäräperäinen hylky" albumiin verrattuna Spiroussa ilmestyneeseen seikkailuun. Jne...
Yannilla ja Conradilla on saattanut olla Aventure en jaune -tarinan kanssa tavallista kovempi kiire, sillä heidän Cloaques-tarinansa heivattiin kesken kaiken pois lehdestä.
... joten purserin pää ja laivan sujuvat suunnat on saattaneet jäädä kiireessä liian vähälle huomiolle.
Conradhan mainitsee vielä tuossa selitystekstissä, että hänellä oli tuota muutaman sivun sotilasvenekohtausta varten vain kolme eri referensikuvaa stilasveneestä. Ja ne olivat kuvia ERI veneistä. Niinpä tuon engelsmannien veneen ulkonäkö muuttu pikkuisen ruudusta toiseen edettäessä. ;)
-
Minä luin tuota juttua vaikka miten pitkälle.
Timo
-
Minä luin tuota juttua vaikka miten pitkälle.
Ettet olisi lukenut Cloaquesia (http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2009/5/20_Page_1_strip_1_.Explications_en_vrac....html)? Sehän on jo esillä kokonaisuudessaan tuossa blogissa.
Mä en kyllä löydä kuin yhden sivun (4 strippiä) Aventurea....
-
Ettet olisi lukenut Cloaquesia (http://web.me.com/conradwilbur/Les_Innommables/Blog/Entries/2009/5/20_Page_1_strip_1_.Explications_en_vrac....html)? Sehän on jo esillä kokonaisuudessaan tuossa blogissa.
Mä en kyllä löydä kuin yhden sivun (4 strippiä) Aventurea....
Juu, ei, kyllä se oli tuo Jaune, mutta sekoilin, kun ajattelin yhdellä sivulla tarkoitettavan yhtä strippiä ja minä luin nimenomaan nuo neljä strippiä ja luulin lukeneeni neljä "sivua" (siis nettisivua). pööh... :-[
Timo
-
Vuosi 2010 on Tiikerin vuosi!
Viides onni tuli painosta eilen. Tällä kertaa Alix Yin Fu suorittaa tehtävää San Franciscossa.
Hesassa sitä on jo muutamassa paikassa myynnissä. Tampereen liikkeistä sitä löytyy lauantaina, kunhan ehdimme toimittaa. Myyntipaikkoja on listattu täällä:
http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html
-
Käynkin ostamassa tämän Akateemisesta huomenna aamutuimaan. Ehdin lukea sen ennen töihin menoa.
Odotukset on korkealla.
-
Albumit on lähteneet tänään Pitäjänmän varastolle. En tiedä, ehtivätkö jo huomisaamuksi Akateemisen liikkeisiin.
-
Kiitos tiedosta.
Käyn tarkistamassa tilanteen sitten lauantai-iltapäivänä.
Kulkukatin poika? Onkos siellä uutta Tiikeriä ja Comanchea?
-
Kulkukatin poika? Onkos siellä uutta Tiikeriä ja Comanchea?
Molempia löytyy jo Fennicasta, Kampintorilta, Kulkukatista ja Pitkämiehestä.
-
Molempia löytyy jo Fennicasta, Kampintorilta, Kulkukatista ja Pitkämiehestä.
Ja Turun sarjakuvakaupasta (http://www.sarjakuvakauppa.com/kauppa/)!
-
Viidennen onnen taito luettu.
Oli niin hyvä kuin muistelinkin!
Erittäin hienoja siirtymiä kohtauksesta toiseen mm.
Muutama iso kuva rytmittää tarinaa mukavasti.
Hei, jätkät, tämä on harkittua kuvakerrontaa.
Erikseen pitää mainita Anssi Rauhalan käännös. Nyt, tässä Valkoisessa tiikerissä jokainen sana osuu kohdalleen. Kyynistä silloin kun tarvitaan, korulauseet ja alatyyli myös tismalleen oikeilla paikoillaan. Sävyjä löytyy.
-
Viidennen onnen taito luettu.
Oli niin hyvä kuin muistelinkin!
Erittäin hienoja siirtymiä kohtauksesta toiseen mm.
Oli hyvä albumi. Juoni oli mielestäni pikkaisen flow'ta, ts. tuntui siltä, että ei ihan selkeää päämäärää. Ei välttämättä mikään huono juttu. Tämäkin lienee alku pitemmälle juonikuviolle?
-
Tämäkin lienee alku pitemmälle juonikuviolle?
Kaksi seuraavaa albumia muodostavat oman kokonaisuutensa. Kolmosen juonikuvioon palataan kuudennessa eli toisen syklin ekassa albumissa.
-
Toisen syklin toinen albumi ilmestyy reilun kuukauden päästä: Voir Paris et mourir (Nähdä Pariisi ja kuolla)
Edellinen albumi "Mikado-teoria" ei ollut oikein mieleiseni, mutta ainakin tämän uuden alku näyttää taas peevelin komealta (kansi + kuusi näytesivua täällä (http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=6584)).
-
Luin tuon uusimman ja onhan tämä semmoista BD-karkkia, joka on nättiä katsella, mutta jättää kaipaamaan kunnollista juonta seurakseen. Menee nätti piirros vähän niinkuin hukkaan noin heppoisella juonenkuljetuksella. :P
-
... ja minusta taas tarina on kerrottu oikein napakasti. Ja täynnä pieniä hykerryttäviä koukkuja:
esim. tapaus-Lily Wong on erittäin nokkela ja kohtaus rannalla jaksaa hymyilyttää vielä kymmenennenkin lukukerran jälkeen.
Miljöönkuvaus viehättää myös.
Kahdeksan kirjainta. Mikä tekee pystysuorasta vaakasuoran? ;)
(alkukielellä taisi olla: Kuusi kirjainta.)
Hykerryttävää.
-
Kansi herätti kiinnostuksen.
Tyttö roikottaa mukanaan vanhaa kunnon Mauser C96:tta, tai tässä tapauksessa
ilmeisesti sen Kiinalaista kopiota, eikä poliisi tai iltapäivälehdet käy kimppuun :o
Täytyypä käydä vilkaisemassa lähemmin.
-
Kunhan viehättävä agenttimme tuosta hieman varttuu, ei hän enää tarvitse mitään Mauseria.
Alix saa pahaa jälkeä aikaan parilla syömäpuikollakin.
Näyte Aventure en jaunesta.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=15553)
-
Joen kuvapostaus tuli sen verran nopeasti, että taisi väijyä sopivaa "uhria" kuva valmiina.....
Tuon syömäpuikkotempun länsimainen vastine taisi olla samat temput lyijy tai kuulakärkikynällä.
Monipuolinen tyttö tuo Alix.
Taitaa olla 人民解放軍 :n parasta A ryhmää ?
-
Tuon syömäpuikkotempun länsimainen vastine taisi olla samat temput lyijy tai kuulakärkikynällä.
Takeshi Kitano on myös välillä väärinkäyttänyt syömäpuikkoja. Joskin seesteisimmin. Sieraimeen iskeminen tuntuu silti miltei tribuutilta. 8]
Äkkinäisellä silmäilyllä en saanut lopullista selvyyttä ketjusta, että onko tämä tarina joka alkaa jostain ja päättyy johonkin vai kasa irrallisia kertomuksia ja parin albumin kaaria?
-
Äkkinäisellä silmäilyllä en saanut lopullista selvyyttä ketjusta, että onko tämä tarina joka alkaa jostain ja päättyy johonkin vai kasa irrallisia kertomuksia ja parin albumin kaaria?
kyseessä on yksi jatkuva tarina jossa on enemmän ja vähemmän itsenäisesti luettavia osuuksiaan, kaaria.
Parhaan tuloksen saa lukemalla tämän (ja Innommablesin) kokonaan mutta sen verran hyvin laadittu sarjakuva että vain itsenäiset osat lukemalla pysyy kärryillä
-
Äkkinäisellä silmäilyllä en saanut lopullista selvyyttä ketjusta, että onko tämä tarina joka alkaa jostain ja päättyy johonkin vai kasa irrallisia kertomuksia ja parin albumin kaaria?
Valkoisen tiikerin tarina alkaa kommunistivakooja Alixin ensimmäisestä tehtävästä. Tarina loppuu ennen kuin Innommables-albumisarjan Hongkong-sykli alkaa (= Nimettömät).
Innommablesissa Alix sanoo olleensa taitava agentti ja matkustelleensa ympäri maailmaa. "Valkoinen tiikeri" valottaa tätä ajanjaksoa Alixin elämässä.
Eli voinee sanoa, että Valkoisessa tiikerissä on yksi iso tarina, Alixin kehitys agenttina ja ihmisenä. Wilbur ja Conrad ovat lupailleet tämän kaaren kestävän reilut kymmenen albumia.
Tämän ison kaaren sisällä on pienempiä kaaria. Ensimmäiset kaksi albumia ovat oma kokonaisuutensa. Sitten on tämä yksinäinen kolmonen. Nelonen ja vitonen ovat oma kokonaisuutensa. Kuutosessa palataan kolmosessa avattuihin tarinalinjoihin.
Seiska, joka on suoraa jatkoa kuutoselle, ilmestyy ranskaksi ensi huhtikuussa.
edit:
Tuo syömäpuikkokohtaus on siis Innommables-albumista Aventure en jaune (1996).
Innommables-seikkailu on piirretty vähemmän realistisesti kuin Valkoinen tiikeri, Lucky Luke -tyylillä. Conrad opetteli Morrisin piirustustyylin 90-luvulla, koska hän piirsi silloin nuoren Kid Luckyn seikkailuja.
-
Valistakaa nyt tyhmää. Miten tuo Innommables liittyy Valkoiseen Tiikeriin? Onko siis aikoinaan ollut sen niminen sarja, jossa Valkoinen Tiikeri on joskus vilahtanut, minkä jälkeen on tehty Valkoinen Tiikeri -niminen spin-off -sarja. Kuinka paljon Valkoinen Tiikeri esiintyy Innommablesissa, mikä on hänen roolinsa siinä ja mistä kyseinen sarja muuten kertoo?
-
Onko siis aikoinaan ollut sen niminen sarja, jossa Valkoinen Tiikeri on joskus vilahtanut, minkä jälkeen on tehty Valkoinen Tiikeri -niminen spin-off -sarja.
Juuri näin. Alix ei kylläkään vain pikkuisen vilahtanut, vaan oli keskeinen henkilö Innommablesissa, kolmen hurjan miespuolisen päähenkilön ohella. Karkeasti ottaen voi sanoa, että hän esiintyy n. 40%:ssa sivuista.
Conradin mielestä Alix ei saanut ansaitsemaansa kohtelua, joten hän halusi kehittää uuden sarjan, jossa Alix olisi eittämätön tähti. Näin syntyi "Valkoinen tiikeri". Ruutukokoa kasvatettiin, koska haluttiin ilmavuutta ja näyttävyyttä, joka eroaisi täysin Innommablesin pienistä ja mustalla rajatuista ruuduista. Tässä uudessa sarjassa piti olla positiivisempi ote kuin edeltäjässään.
Innommables kertoo kolmesta onnenonkijakaveruksesta, jotka harrastelevat salakuljetusta ja muuta vastaavaa Hongkongin seudulla laivanretaleellaan. Bordelliakin alkavat pitää (Purppura Lootus). He pelastavat Alixin hengen ensimmäisen albumin alussa.
Sitten seikkaillaan hyvän maun rajoja koetellen ympäri Kiinan merta ja kauemmaksikin.
Japanilainen julma ex-upseeri Colonel Lychee on tarinan paha pahis. Mukana menossa Hongkongin yläluokkaa, merirosvoja, spitaalisia, kommunisteja, katulapsia, Marilyn Monroe, sika jne.
Meno on erittäin ilkeää. Valkoisen tiikerin "rankkuus" on lasten iltasatua tähän verrattuna.
Innommableseja on tullut muistaakseni 12 albumia. (Alix taitaa esiintyä kahta lukuunottamatta kaikissa albumeissa)
Koko porukka kasassa.
Mac - iso
Tim - pieni
Tony - tupakka suussa
Alix - ilman housuja
Raoul - sika
-
Kiitos kovasti. Apollolle tässäkin olisi työsarkaa...
-
Kiitos kovasti. Apollolle tässäkin olisi työsarkaa...
Jos minä olisin Apollo, kiertäisin Innommablesit kaukaa.
Sen verran on tullut kukkahattuosastolta paskaa niskaan jo tästä Tiikeristäkin.
-
Ranskanmaalla noita intégraleja riittää...
Nyt vuorossa komentaja Bob Marone!
Noin 120 sivua pakahduttavaa seikkailua.
Ilmestyy huhtikuussa 2010.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=15574)
Kuva: www.dargaud.com
-
Jos minä olisin Apollo, kiertäisin Innommablesit kaukaa.
Sen verran on tullut kukkahattuosastolta paskaa niskaan jo tästä Tiikeristäkin.
Häh? En minä vaan mitään ole missään huomannut. Siis Suomessa vai?
Ja täällä ei sen suvaitsevampaa porukkaa olekaan kuin kulttuuria harrastavat keski-ikäiset rouvat (ja neidit).
Innommablesit peliin vaan. Vaikka integraalina.
-
Innommablesit peliin vaan. Vaikka integraalina.
... kannattaa sitten olla tarkkana, että julkaistava stoori on kronologinen ja kokonainen.
Meikäläisen integraalista puuttuu (muistaakseni ja mielestäni) olennaisia paloja ja tarina oli paikoin ihan käsittämätön.Ainakin siihen Jardienien kilpakoiraan liittyen. (Cycle Hong Kong).
Teitä on nyt varoitettu.
-
Innommablesit peliin vaan. Vaikka integraalina.
Tätä komppaan. Vaikka maailman tappiin asti jos on pakko. Hong Kong-sykli suorastaan vaatii julkaisemista.
Lopettelin juuri Conradin blogissa julkaistun Cloaquesin lukemisen. Viikko siihen meni. Lukeminen sujui hieman hitaasti, koska ranskaa osaamattomana minun piti naputella JOKA IKINEN vuorosana Kuukkelin tränsleittöriin. Kymmenenkin sivua luettuaan/kirjoitettuaan tunsi tehneensä töitä. Mutta itse sarjakuva oli sen arvoinen. Kertooko tämä jotakin faniuteni asteesta?
-
Piirrosasu kyllä jaksaa ihastuttaa eli ihan turvallista jatkoa edellisille tämä Viidennen onnen taito sarjakuva oli kyllä. Tarinaltaan nyt hiukan vaisu kun uutta tarinaa alustettiin, eli hiukan nyt hiukan jää odottamaan seuraavaa numeroa. Painoasultaan laadukkaan oloinen myös. Odotellaan seuraavaa osaa taas. :)
-
Parasta mitä Apollolta on tullut tämä Viidennen onnen taito. Ja vielä pehmeissä kansissa!
Ykkösen jälkeen kolmosen kokonaisuus yllätti todella positiivisesti (kakkosen jätin väliin koska se ykkönen oli niin köpö. Ks. aiemmat kommenttini tässä ketjussa). Piirros on huolellisempaa ja ruutujen sommittelu onnistunutta. Perspektiivit ja katunäkymät toimivat tällä kertaa hienosti, samoin sivuhahmojen tyylittely ei mennyt samalla tavoin överiksi kuin ykkösessä.
Kiinnitin huomiota myös kohtausten henkilöohjaukseen joka dialogin kera oli tiivistä ja timmiä. Jopa niin hyvää että juonen heppoisuuden ja typerän ja tympeän (ranskisten helmasynnin) tirkistelyvimman antaa anteeksi. Tämän sarjiksen voisi jopa lukea uudelleen.
Alixin henkilökuvan kehittely jättää kyllä silti edelleen toivomisen varaa. Miten niin tämän tason kiinalaisagentilla olisi kuvatun kaltainen moraali (ei saa tappaa)?! Kerronnassa oli edelleen käytössä random äänitehosteet, seikka jota jaksan ihmetellä. Miten tuon tason tekijä ei osaa päättää toimiiko onomatopoetiikka sarjan kerronnassa vai ei?
Käännös (alkuperäinen?) pysyi nyt hyvin kielellisesti kasassa kun oli unohdettu satunnaiset "hoono soomi" replat, joita vielä ykkösessä näkyi. Poikkeuksellisen hyvin käännetty sarjis, kuten Tertsi jo pari sivua aiemmin totesi.
Esityismaininta vielä hienoista kansista (-etu ja -taka) saisi yhdessä komean julisteen! Nyt se menee vähän hukkaan kun ei viitsi albumia vääntää apposen auki.
-
Esityismaininta vielä hienoista kansista (-etu ja -taka) saisi yhdessä komean julisteen! Nyt se menee vähän hukkaan kun ei viitsi albumia vääntää apposen auki.
Hourailenko, vai oliko tässä aiemmin linkki hienoon kokokuvaan ?
-
Tämän (http://www.flickr.com/search/?w=all&q=tigresse+blanche&m=text) linkin takana useampikin kokokuva.
-
Alixin henkilökuvan kehittely jättää kyllä silti edelleen toivomisen varaa. Miten niin tämän tason kiinalaisagentilla olisi kuvatun kaltainen moraali (ei saa tappaa)?!
Alix on ennen kaikkea Valkoinen tiikeri, toissijaisesti kiinalainen agentti. Valkoiset tiikerit ovat pakon edessä valinneet puolensa kuohuvassa Kiinassa, kuten olemme saaneet aikaisemmista osista lukea.
Äidin kaamea kohtalo on ehkä jättänyt jälkensä nuoren tytön mieleen. Turha tappaminen tuntuu vastenmieleiseltä.
... ja tämähän on vain viihdesarjakuvaa. On se Modesty Blaisenkin moraali aika korkealla. O'Donnell tosin perustelee sen hyvin, mutta etupäässä kirjoissa.
-
Valkoiset tiikerit ovat pakon edessä valinneet puolensa kuohuvassa Kiinassa
Tätäkö kuvattiin kakkososassa?
Äidin kaamea kohtalo on ehkä jättänyt jälkensä nuoren tytön mieleen. Turha tappaminen tuntuu vastenmieleiseltä.
Varmasti on jättänyt jälkensä ja tietenkin tuollainen johtopäätös väkivallan karttaminen olisi sitä kautta luonnollinen. Moinen vakaumus kyllä sitten olisi taas tehnyt tämän kolmososan tapahtumat jo Alixille aivan mahdottomiksi. Ts. hän olisi romahtanut henkisesti tai ainakin reagoinut väkivalta aivan toisin kuin esitetään.
-
Ehkä tämä tulee monelle yllätyksenä mutta ns. James Bond mallihan ei ole tiedustelupalvelujen suosima malli.
Yletön väkivallan käyttö kun on epäammattimaista.
Mutta kuten ketjussa ovat muut todenneet on uskottavampaa että agentiksi valitaan ennemmin kielitaidoton yksilö...
-
Tätäkö kuvattiin kakkososassa?
Itse asiassa tuota taidetaan kuvata osassa neljä. ::)
Kakkos-osaa ei ole nyt tässä käsillä.
Eikä Alix tietenkään romahda henkisesti. Hänhän on sankari! Parasta A-ryhmää.
Populaarikulttuurin sankarihahmoilla on paljon vaikuttavampiakin selviytymistarinoita.
-
Vaativaa tämä sarjakuvakeskustelu. Pitää kahlata 30-sivuinen säie läpi, että pääsee jotenkin kärryille, missä mennään. ja tämä vaiin yhdestä albumisarjasta. Toisaalta tämä keskustelu osoittaa erilaisine sivupolkuineen, että hyvästä sarjasta on kysymys, vaikka ekan albumin jälkeen moni tuntui olevan eri mieltä.
Onnekseni hankin kolme ilmestynyttä Valkosta Tiikeriä kertapumpsina ja luin ne putkeen. Suosittelen meneettelytapaa muillekin, jotka mahdollisesti vielä epäröivät. Näin tarinan, hahmojen ja piirtämisenkin kehittyminen tulee esiin upeasti. Ja viittaukset taaksepäin eivät jää vaivaamaan.
Yhtenä esimerkkinä taiteesta vaikkapa Conradin ihastuminen märällä kadulla ajaviin autoihin. Ykkösalbumissa sivulla 46, planssi 44, Aston Martin heijastuu vedestä vähän kuin harjoitelmana. Kakkosessa sivu 31, planssi 29, Cadillac Hong Kongin pankin edustalla on jo vallan komea. Kolmosessa sivu 43, planssi 41, San Franciscon sillan alitus (mikäs auto tässä?) on sitten ihan akvarelli - kerrassaan hieno. Katsokaapa katuvalaisinten ja sillan pylonien ja köysien heijastuksia... Lisäksi koko tuon sivun asettelu, ja sivun pikku kuvien kuvakulmat ovat mielestäni oivallisesti tehtyjä, elokuvallisia. Conrad tuntuu käyttävän tämmöistä nopeiden leikkausten ja ison näkymän yhdistelmää tarinan käännekohdissa.
Tätä lisää eli toivottavasti Apollo jatkaa tarinaa suomeksi, alussahan tässä vasta ollaan. Ja entäpä se tässäkin ketjussa monasti mainittu Innommables, rohkenisiko toivoa?
-
Ehkä tämä tulee monelle yllätyksenä mutta ns. James Bond mallihan ei ole tiedustelupalvelujen suosima malli.
...
Mutta kuten ketjussa ovat muut todenneet on uskottavampaa että agentiksi valitaan ennemmin kielitaidoton yksilö...
Bondhan on noin laivastosta tiedustelupalveluun värvätty, opiskellut yliopistoissa, puhuu sujuvasti neljää kieltä ja välttävästi neljää muuta. Reilusti kolmenkympin ylittäneelle miehelle tuollainen tausta on täysin mahdollisuuksien rajoissa ja mahdollistaa yhtä sun toista.
Agenttinahan Bondin hahmo ja sille kirjoitetut tarinat ovat tietenkin aika epäuskottava, mutta fiktio. Eivätkä oikean elämän tiedustelumiehet ja -naiset ole useinkaan tuon kaliiperin kavereita, vaan paljon arkipäiväisempiä.
-
Siirsin Tiikeri-spesifistä tekstiä takaisin tänne
Alixin henkilökuvan kehittely jättää kyllä silti edelleen toivomisen varaa. Miten niin tämän tason kiinalaisagentilla olisi kuvatun kaltainen moraali (ei saa tappaa)?!
Viidennessä onnessa Alix on vielä uransa alussa, ei mikään tappokone. Nuoruuden ihanteet ja vakaumus joutuvat jatkossakin koetukselle.
Eivätkä oikean elämän tiedustelumiehet ja -naiset ole useinkaan tuon kaliiperin kavereita, vaan paljon arkipäiväisempiä.
Mutta on myös sellaisia tosielämän agentteja kuin Jack Cannon ja Edward Lansdale. Varsinkin jälkimmäinen oli monessa mukana, joidenkin mielestä jopa junaili JFK:n murhan:
http://en.wikipedia.org/wiki/Edward_Lansdale (http://en.wikipedia.org/wiki/Edward_Lansdale)
-
On jäänyt mietityttämään yksi asia. Sarjassa puhutaan tiuhaan jadelohikäärmeistä, jotka ovat minun käsitykseni mukaan valkoisten tiikerien opettajia ja neuvonantajia kaikissa(?) asioissa. Valkoiset tiikerit näyttävät olevan kaikki naisia. Mutta ensimmäisessä albumissa Zizhu syyttää Ghi-Tua siitä, että Ghi-Tu haluaa Alixin, naisen ja vielä kokemattoman sellaisen, jadelohikäärmeekseen. Mikä logiikka tässä on? Vai onko jadelohikäärme vain aasialainen termi, joka tarkoittaa sukupuolikumppania? Epätietoisuus iskee! Kaikenlaista sitä tulee ajateltua...
Kolmosessa sivu 43, planssi 41, San Franciscon sillan alitus (mikäs auto tässä?) on sitten ihan akvarelli - kerrassaan hieno. Katsokaapa katuvalaisinten ja sillan pylonien ja köysien heijastuksia.
Minusta tuo heijastus näyttää olevan tehty kuvanmuokkausohjelmalla...
EDIT: Jälkeenpäin ajateltuna tuo tehoste on aika käytännöllinen. Ei ehkä taiteellisin, mutta varmasti käytännöllisin.
-
On jäänyt mietityttämään yksi asia. Sarjassa puhutaan tiuhaan jadelohikäärmeistä, jotka ovat minun käsitykseni mukaan valkoisten tiikerien opettajia ja neuvonantajia kaikissa(?) asioissa. Valkoiset tiikerit näyttävät olevan kaikki naisia. Mutta ensimmäisessä albumissa Zizhu syyttää Ghi-Tua siitä, että Ghi-Tu haluaa Alixin, naisen ja vielä kokemattoman sellaisen, jadelohikäärmeekseen. Mikä logiikka tässä on?
'Olet kyllästynyt minuun ja haluat sen sijaan adoptiotyttäreni "jadelohikäärmeeksi" tunnusta pois!' Eli siis Ghi-Tu haluaisi tuon mukaan itse olla Alixin jadelohikäärme...
-
Noh niin. Nyt se asia selkisi. Älykästä, että olen lukenut tuon lauseen väärin vaikka olen lukenut ekan albumin noin kymmenen kertaa... Älli ei tunnu toimivan kaikissa tilanteissa ;D
-
Sarjassa puhutaan tiuhaan jadelohikäärmeistä, jotka ovat minun käsitykseni mukaan valkoisten tiikerien opettajia ja neuvonantajia kaikissa(?) asioissa.[/size]
Hsi Lai kirjoittaa kirjassa The Sexual Teachings of the White Tigress :
Jadelohikäärme on Naarastiikerin kumppani, mesenaatti ja suojelija. Hän huolehtii Naarastiikerin turvallisuudesta ja antaa sekä taloudellista että henkistä tukea. Jadelohikäärme ja Naarastiikeri ovat yhdessä kolmen vuoden ajan ja päättävät sitten haluvavatko erota vai jatkaa sopimustaan.
-
Valkoisen tiikerin toisen syklin toinen albumi, Nähdä Pariisi ja kuolla, on nyt luettu.
Tämä oli taas hyvä albumi. Petrasi edellisestä huomattavsti (Mikado-teoria). Tarinassa oli mukava tempo päällänsä ja yllättäviä käänteitä riittämiin. Conradin kuvakerronta on parhaimmillaan erittäin oivaltavaa, nyt kolkuteltiin usein parhauden portteja. Mukaan tarinaan tuotiin uusia sivuhahmoja mm. Japanin keisarillisen perheen jäseniä, todellisia eläneitä ihmisiä. Ehkä tätä albumia ei kannata yrittää kuitenkaan myydä Japaniin...
Vaikka ruutujako olikin mielestäni erinomaista, niin Conrad saisi pikkuisen skarpata piirustuksiaan. Paikoitellen viiva hiukan tärisee tai on muuten epätarkkaa. Ei tämä suuri miinus ole, mutta kun tietää mihin hän halutessaan pystyy, niin pieni nillittäminen lienee perusteltua.
Albumissa on muutama kokonaisen sivun kokoinen kuva.
Ne rytmittävät tarinaa mukavasti, ikään kuin aloittavat aina uuden luvun.
Ja niissä Conrad pääsee näyttämään vaivattoman tuntuista tilantunnunluontikykyään. Nuo isot kuvat ovat oikea ilo silmälle! Varsinkin ensimmäinen kuva japanilaisesta sodanjälkeisestä kaupunkimaisemasta on meikäläisen mieleen.
Toivottavasti sarjan julkaisu jatkuu Suomessa. Tämä Japanilaisten rosvoama ja piilottama sekä USA:n tiedustelupalvelun havittelema kulta-aarre on mitä kiehtovin aihe.
Tämä tarina voisi olla totta. ::)
-
Minusta tuo heijastus näyttää olevan tehty kuvanmuokkausohjelmalla...
Mä tykkäsin kans siitä efektistä ekalla kerralla. Toinen kerta oli jo liikaa. Eikä niitä ainakaan kokonaan ole koneella tehty sillä heijastuksissa näkyy auton alusta. Eli katselukulma on niissä ottetu huomioon.
Albumissa on muutama kokonaisen sivun kokoinen kuva.
Ai 48 sivussa? Noissa kolmirivisissä sivuissa on muutenkin nihkeästi lukemista.
-
Ai 48 sivussa? Noissa kolmirivisissä sivuissa on muutenkin nihkeästi lukemista.
Jep, 48:ssa sivussa.
Olen samaa mieltä, että albumit voisivat olla pidempiä, vaikkapa 60-sivuisia.
Nämä on vähän niin kuin novelleja. Alussa tämä ei niin haitannut kun albumeita tuli pari vuodessa. Nyt kun Conrad ja Wilbur tekevät tässä ohella siirtomaa-ajan Intiaan sijoittuvaa Raj-sarjaa, Tiikerikin ilmestyy harvemmin. Tämä 48-sivuisuus tuntuu mukavalta, kun näitä lukee alkukielellä, mutta kyllähän noi tulee suomeksi aika pikaisesti luettua. No, ainahan albumin voi lukea uudelleen. ::)
Annan anteeksi nuo isot kuvat, koska ne on niin hienoja.
Edellisessä albumissa ne ei olleet noin onnistuneita, paitsi ensimmäinen, jonka voisin vaikka panna kehyksiin.
Tässäkin albumissa on vesiheijastuskuva. Se on kyllä tyystin erilainen kuin esim.
Viidennen onnen taidossa. Tai muissakaan aikaisemmin suomennetuissa albumeissa. Kyllä Conradia näyttää kiehtovan tuo vesielementti. Mitähän hän keksii puristaa siitä tulevaisuudessa?
Olen samaa mieltä kuin Reima. Heijastus ei ole photoshopattu. Heijastuksen ja auton perspektiivi eivät ole samat. Heijastuksessa näkyy auton pohja, kuten Reimakin sanoi.
-
sivumäärä ei ole kuitenkaan sama kuin luettavan määrä. jotenkin kokosivun ruudut tuntuu hurjalta 48 sivussa mutta ennemmin niinpäin kuin mihin on useammin törmännyt: sivuja satoja, joista luettavia ehkä tuurilla kaksi kappaletta.
-
sivumäärä ei ole kuitenkaan sama kuin luettavan määrä.
Aivan.
Vaikka Moebiuksen Arzakissa ei ole kovinkaan montaa kuvaa, niin sitä on tullut tutkailtua enemmän kuin moniakaan täysimittaisia albumeita.
edit:
Minusta juuri suomeksi ilmestynyt "Viidennen onnen taito" on lyhyydestään huolimatta erinomainen albumi. Todella napakka tarina ja täynnänsä nokkelia oivalluksia. Ja Conradin piirrokset on parhautta. Mielestäin.
-
sivumäärä ei ole kuitenkaan sama kuin luettavan määrä. jotenkin kokosivun ruudut tuntuu hurjalta 48 sivussa mutta ennemmin niinpäin kuin mihin on useammin törmännyt: sivuja satoja, joista luettavia ehkä tuurilla kaksi kappaletta.
Tietenkin näin, mutta kun luin Tiikerin perään uuden Tempon niin siinä Piko & Fantasio-seikkailussa tuntui olevan luettavaa ja katseltavaa tuplasti (58 sivussa) edelliseen verrattuna. Varsinkin eurosarjiksissa ja vaikka Aku Ankassa ruutujen määrä on aika ratkaiseva. Perussarjakuvassa ruutujen määrä kertoo aika suoraan siitä minkä verran mukaan mahtuu juonenkäänteitä.
Ääripäitä tässä mielessä edustavat sitten jotkut mangat ja 50-luvun amerikkaaiset kauhusarjikset, joita ei voi verratakaan ns. normitavaraan. Myös taidesarjikset ovat asia erikseen, niihin voisi lukea myös mainitun Arzakin.
Vielä noista kokosivun ruuduista. Tulee mieleen Tintti ja kultasaksinen rapu, jossa oli vähän sellaista fuskumeininkiä just niiden isojen ruutujen kanssa. Mutta en minä silti näkemättä tuomitse, joihinkin juttuihin voi hyvinkin sopia. Oikeinkäytettynähän se on ihan hieno homma. Sen sijaan kun jossan marveleissa näkee käytettävän isoja ruutuja ja täytettävän ne isoilla lihaksilla, niin siinä on kyllä vielä enemmän "vikaa" kuin perusmangoissa, joissa sentään on sitten muuten enemmän luettavaa.
-
Vielä noista kokosivun ruuduista. Tulee mieleen Tintti ja kultasaksinen rapu, jossa oli vähän sellaista fuskumeininkiä just niiden isojen ruutujen kanssa.
Kultasaksisessa ravussa niissä isoissa ruuduissa oli sama asia kuin viereisen sivun pienessä ruudussa. Ne ei tuoneet tarinaan mitään lisää, vaan olivat pelkkiä kopioita.
Olen joskus lukenut syyn noiden isojen kuvien käyttöön, mutta en nyt muista mikä se oli. Tarina oli tietenkin liian lyhyt normaliin Tintti-albumiin verrattuna, mutta miksi. En muista.
-
Mutta en minä silti näkemättä tuomitse, joihinkin juttuihin voi hyvinkin sopia. Oikeinkäytettynähän se on ihan hieno homma.
Dargaudin (http://www.dargaud.com/front/albums/planches.aspx?id=6584) albumisivulta pitäisi löytyä se Tertsin mainitsema kokosivun kuva Japanista (sivu 6). Tuon originaalin jos saisinkin seinälleni niin olisin onnellinen.
-
Dargaudin (http://www.dargaud.com/front/albums/planches.aspx?id=6584) albumisivulta pitäisi löytyä se Tertsin mainitsema kokosivun kuva Japanista (sivu 6). Tuon originaalin jos saisinkin seinälleni niin olisin onnellinen.
Jos tuo kuva joskus päätyy myyntiin, niin hinta lienee siinä 2000 €.
Eli katellaan me sitä vain albumissa.
-
Kultasaksisessa ravussa niissä isoissa ruuduissa oli sama asia kuin viereisen sivun pienessä ruudussa. Ne ei tuoneet tarinaan mitään lisää, vaan olivat pelkkiä kopioita.
Olen joskus lukenut syyn noiden isojen kuvien käyttöön, mutta en nyt muista mikä se oli. Tarina oli tietenkin liian lyhyt normaliin Tintti-albumiin verrattuna, mutta miksi. En muista.
Juu, näinhän se oli sivuja piti saada tarpeeksi. Mutta tuo siis esimerkkinä siitä fiiliksestä mikä isojen ruutujen kanssa voi tulla.
Dargaudin (http://www.dargaud.com/front/albums/planches.aspx?id=6584) albumisivulta pitäisi löytyä se Tertsin mainitsema kokosivun kuva Japanista (sivu 6). Tuon originaalin jos saisinkin seinälleni niin olisin onnellinen.
Kuva on olevinaan Ginzasta. Wako tavaratalo (joka säästyi myös pommituksissa) on piirretty hieman oudosti taustalle mutta kyllä sen tunnistaa. Yhtä lailla luovuutta on käytetty ratikassa jota on venytetty yhden ikkunan leveyden verran. :)
Mutta siitä pituudesta vielä. Kun albumn sivulla näkyy olevan 5-6 ruutua niin ei musta ole ollenkaan epistä kitistä tarinan pituudesta! Helvetin löysää. A5 koossa tuo toimisi yhtä lailla.
-
A5 koossa tuo toimisi yhtä lailla.
Englanniksihan on julkaistu aika monia ranskankielisiä sarjakuvia pienemmässä koossa.
Mieleen tulee ainakin: Gus, Miss Ne-Touche-Pas.
Ne ovat kestäneet hyvin pienentämisen. Ja onkos Pieniä voittojakin englanniksi n. A5-kokoa?
Ranskalaiset ovat ilmeisen tykästyneitä perinteiseen albumiformaattiinsa, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy.
Kaltaiseni vanhempi huonosilmäinen lukija ei kyllä pistä yhtään pahakseen isompaa ruutukokoa.
Ostin jokin aika sitten Russ Manningin Tarzaneita A5-kokoisina. Ihan hyvin pystyi lukemaan.
Tosin samat seikkailut ovat muinaisissa Williamsin jättikirjoissa komeamman näköisiä. Kirjat ovat vaan jo aika puhkiluettuja, joten pieni päivitys oli paikallaan.
edit:
Conradin alkuperäinen idea oli nimenomaan suurentaa ruutukokoa Innommablesiin verrattuna, jotta seikkailuun tulisi näyttävyyttä ja positiivisempaa virettä.
-
Ostin jokin aika sitten Russ Manningin Tarzaneita A5-kokoisina. Ihan hyvin pystyi lukemaan.
Tosin samat seikkailut ovat muinaisissa Williamsin jättikirjoissa komeamman näköisiä. Kirjat ovat vaan jo aika puhkiluettuja, joten pieni päivitys oli paikallaan.
Nähty on tämäkin ja samaa mieltä olen.
Conradin alkuperäinen idea oli nimenomaan suurentaa ruutukokoa Innommablesiin verrattuna, jotta seikkailuun tulisi näyttävyyttä ja positiivisempaa virettä.
Onhan se totta että isommassa koossa grafiikka on näyttävämpää ja ilmavampaa. Ennen (eiku siinä välissä) vaan tehtiin toisin ja yksityiskohtaiset piirrokset ja komeat taustat runtattiin tosi pieneen kokoon. Isommassa koossa toisaalta tuollainen "litteä koneväritys" alkaa näyttää entistä valjummalta.
Jurputukseni vaan perustuu ihan siihen että perinteisesti ranksisalbumeilla on ollut tietty mitta ja koko. Siis mitta sivuina ja ruutuina. Tämmöinen perinteisen amerikkalaisen sarjakuvalehtitaiton tuominen ranskisalpumeihin vähän tökkii. Semminkin kun tästä "lehdestä" pitää maksaa albumin hinta, mutta eipä siitä sen enempää. :)
-
Ranskisalbumeihin on tullut myös yksi minua kiusaava juttu. Nämä pahuksen useamman albumin kokonaisuudet! Jos kerran tarina on pidempi, saisi albuminkin julkaista sitten suoraan tuplana, eikä useassa osassa. Onneksi tämä tarinoiden pitkittyvyys ei ole vielä amerikkalaissarjojen luokkaa...
Maksan kuitenkin mielelläni albumin hinnan tästäkin. Toivoisin ehkä vähän enemmän sisältöä (eli niitä ruutuja lisää, 64 sivuakin olis kiva olla :P), mutta ainakin ranskisalbumin ostaessaan tietää, että albumia on hiottu, eikä se ole vain massatuotantoa.
-
Ranskisalbumeihin on tullut myös yksi minua kiusaava juttu. Nämä pahuksen useamman albumin kokonaisuudet! Jos kerran tarina on pidempi, saisi albuminkin julkaista sitten suoraan tuplana, eikä useassa osassa. Onneksi tämä tarinoiden pitkittyvyys ei ole vielä amerikkalaissarjojen luokkaa...
onneksi mangasarjat eivät ole moniosaisia...
integraalit ovat tähän ratkaisu tai sitten se että on valmis odottamaan.
Kullakin alueella on oma perinteensä, japanissa oma tankobon-periaate, USAssa 22 sivuinen lehti ja frankobelgiassa 48 sivuinen albumi.
Italiassa formaatti on aika tarkkaan Bonellin 96 sivua.
tosin integraalijulkaisu olisi Apollolle harkittu riski á la Le Tueur=Tappaja. Ei mahdottomuus mutta muistetaan että kyseessä on laadukas pienkustantamo
väritys ja kokokysymykset ovat olleet minulle aina toissijaisia kerrottu tarina on ratkaissut, lajityypistä ja maanosasta huolimatta.
-
tosin integraalijulkaisu olisi Apollolle harkittu riski á la Le Tueur=Tappaja. Ei mahdottomuus mutta muistetaan että kyseessä on laadukas pienkustantamo
Juu, kritisoin tuossa ehkä enemmän tätä ranskalaisten metodia tuottaa albumeja. Mutta toimiihan tämäkin. Oltaisiinkin jo aika täydellisessä maailmassa, jos Conrad sivaltaisi käsiimme 148-sivuisen Valkoinen tiikeri-alpparin joka vuosi. Apollon tekemisistä minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa.
EDIT: Typoja.
-
Vielä noista kokosivun ruuduista. Tulee mieleen Tintti ja kultasaksinen rapu, jossa oli vähän sellaista fuskumeininkiä just niiden isojen ruutujen kanssa.
Eikös se nimenomaan ollut fuskumeininkiä?
Eli eikös nuo tehty nimenomaan alppua varten täytesivuiksi tms?
-
Eikös se nimenomaan ollut fuskumeininkiä?
Eli eikös nuo tehty nimenomaan alppua varten täytesivuiksi tms?
Tehtiin tehtiin. Tämähän ei tämän ketjun aiheeseen liity mitenkään, enkä meinannut vastata tähän ollenkaan. Mutta, mutta kun jatkosarjana ilmestynyttä sarjaa ryhdyttiin muokkaamaan 62-sivuiseksi albumiksi, huomattiin, että puuttuu kokonaista 10 sivua. Neljä kokosivun kuvaa lisättiin, joitakin ruutuja levennettiin ja lisättiinpä joihinkin väleihin ylimääräisiä uusia ruutuja. (ks. esim. Farr: Tintti - Tarinoiden todelliset taustat s. 95).
Timo
-
Juu, kritisoin tuossa ehkä enemmän tätä ranskalaisten metodia tuottaa albumeja.
Mikä on tämä ranskalaisten metodi, jota kritisoit?
-
Mikä on tämä ranskalaisten metodi, jota kritisoit?
Näitä useamman albumin kokonaisuuksia. Albumi vuodessa-tahdilla se on minusta turhan hidasta. Olen aika kärsimätön ihminen kun on kyse ranskalaisista sarjakuvista.
-
Näitä useamman albumin kokonaisuuksia. Albumi vuodessa-tahdilla se on minusta turhan hidasta. Olen aika kärsimätön ihminen kun on kyse ranskalaisista sarjakuvista.
Toisaalta laadusta joutuu maksamaan. Mieluummin näin kuin tusinatavaraa...
-
Alla olevan linkin takana uusimman albumin (seitsemäs albumi, ei julkaistu vielä suomeksi) skannatut originaalisivut ilman tekstejä.
[spoiler]http://expressbd.fr/category/tigresse-blanche/les-strips-de-voir-paris-et-mourir/[/spoiler]Klikkaa strippiä, niin saat sen ISOksi.
Siis kerran klikattuasi, klikkaa vielä toisen kerran.
Kyllä tätä lukisi ilman värejäkin.
-
Tertsin antaman linkin takana on osa 7. Meillä mennään vielä osassa 3. Ei siis kannata klikata, jos ei tykkää spoilereista.
-
Poistanko linkin? Pistin sen spoilerin taakse.
-
Viestisi tekstistä ei käy ilmi, onko kyseessä uusin Suomessa julkaistu albumi vai uusin Ranskassa julkaistu albumi. Pitäisi varoittaa, että linkin takana on meillä julkaisematonta kamaa.
-
Pitäisi varoittaa, että linkin takana on meillä julkaisematonta kamaa.
Nyt siellä lukee "seitsemäs albumi".
-
No niin Tertsi ja kumppanit, nyt on Galerie 9eme artissa Conradin töiden näyttely ja myynti. Sinne kipin kapin ostoksille!
-
Ei ole mulla varaa Conradin ortsuihin.
Mutta olen kuitenkin menossa kyseiseen näyttelyyn ensi viikon perjantaina ihan vaan katselemaan, samalla reissulla käyn moikkaamassa kaveriani Brysselissä.
Bryssel-Pariisi-Bryssel-junaliput on jo ostettu.
Lisäksi käyn Galerie Arludikissa (Jos on Pariisissa, kannattaa aina käydä Arludikissa. Hyvä mesta.)katsomassa yhden ranskalaisen Hollywoodissa työskentelevän storyboard-artistin teoksia.
Brysselissä on Hermann Huppenin näyttely, sielläkin pistäydyn tai viivyn hieman pidempäänkin. Varmaan myös Muumit tulee katsastettua Sarjakuvamuseossa, vaikka en niihin niin intona olekaan.
edit:
Kas, nuo Conradin originaalit on netissäkin (http://www.galerie9art.com/) esillä. Bueno.
Jos olis rahaa niin hankkisin tuolta Galerie 9eme artista Bob Marone -originaalin.
Haaveeksi jää moinen.
Eivät nuo Valkoinen tiikeri -kuvatkaan ole huonoja, mutta parhaimmillaan Conrad oli Bob Maronesta Innommablesien loppuun.
Originaalit ovat uusimmasta Tigresse Blanchesta (osa 7), jota ei ole vielä tullut suomeksi. Spoilerivaroitus!
-
OT: Olet taas menossa Pariisiin? Some guys have all the luck...
-
Itse asiassa olin alunperin menossa vain kaverin luo Brysseliin.
Sitten huomasin viime viikolla että Pariisissa on tuo Conradin näyttely.
Brysselistä Pariisiin menee junalla puolessatoista tunnissa. Lähden aamupäivällä ja tulen takaisin illalla.
Edellinen Pariisin-matka,(lento + viikon majoitus) maksoi 500 euroa (eli ei ollenkaan paha hinta mielestäni). Tosin tuhkapilvi toi 200 egeä lisää maksettavaa, mutta sekin oli paljon vähemmän kuin mitä olen kuullut ihmisten joutuneen maksamaan päästäkseen takaisin Suomeen.
edit:
Euroopan-matkat eivät ole välttämättä hirveän kalliita, jos malttaa etsiä edullisia vaihtoehtoja. Esim. Pariisissa pärjää reilulla kymmenellä eurolla per päivä, jos tyytyy täytettyihin patonkeihin ja ah-niin-herkullisiin crepeihin.
Take away -sushi (12 eri nyyttiä tai vastaavaa) oli halvimmillaan 6 euroa.
edit2:
Erittäin hyvä hinta-laatusuhde Hotelli Marignanissa (yksi tähti) Rue du Sommerardilla aivan latinalaiskorttelin sarjakuvakauppojen tuntumassa.
-
Olisiko mahdollista nähdä sitten jälkeenpäin kuvia tuolta näyttelystä mikäli kuvaaminen on sallittua siellä? Kiinnostaisi nähdä vähän originaalien kokoa yms.
-
Tuolla nettisivulla on mainittu myös teosten koko.
Toki voin kysyä, että voiko näyttelyssä kuvata ja saako kuvat julkaista.
Mulla on ollut ongelmia lähikuvien kanssa. Eivät tarkennu kunnolla ja tuppaavat tärähtämään.
Mutta katellaan...
-
Tein photoshopissa gallerian ilmoittamien mittojen mukaisen tiedoston.
Peistasin sitten kyseisen kuvan tekemääni tiedostoon.
kas, kuva eikä sarjakuvaruudukko kumpikaan sopineet noihin mittoihin.
Eli Galerie 9 eme artin antamat mitat (cm) ei olekaan tarkkoja. :-\
Otanpa siis viivottimen mukaan ja yritän sillai huomaamatta mitata jonkun noista Tigresse-sivuista.
-
Valkoisen tiikerin originaalisivujen ruutujen reunat olivat noin A4-kokoa. Itse paperi oli siis hiukan aanelkkua isompi. (edit: enhän mä muistanut ottaa mukaani mitään viivotinta. A-nelosen paperilla mittailin)
Tarkkaavaisen matkailijan silmään osui tällainenkin katukyltti
Klikkaa pientä kuvaketta nähdäksesi kuvan isompana.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=16489)
-
Valkoista tiikeriä ja muutakin laatusarjakuvaa espanjaksi (mm. Barua):
http://www.dibbuks.com/catalogo_dibbuks.pdf
-
Parempi käännösnimi olisi "Sanoinkuvaamattomat".
Luin koko sarjan kolmen päivän aikana ja olen vaikuttunut. Tämähän on parasta mitä olen vuosikausiin lukenut.
No, vihdoinkin joku tajuaa!!!
Päiväni pelastui (vaikka Suomi ottaiskin Unkarilta pataan) :D
Conradin luonnoksia Sanoinkuvaamattomiin.
-
Suomi otti pataan, mutta Innommables on silti parasta.
Miten shemalella oli tissi-implantit 50-luvulla? Oliko silloin jo sellaisia?
niin on, voin olla väärässä mutta eri tekniikoita on ollut ainakin 1910-luvusta lähtien, mutta ei siten kuten asia nykyisin ilmaistaan.
-
Miten shemalella oli tissi-implantit 50-luvulla? Oliko silloin jo sellaisia?
No, kuorihan se Asterixkin perunoita... ::)
-
Löytyipäs... ensimmäiset silikonit oli japanilaisilla prostituoiduilla jotka koettivat saada parempaa liksaa jenkkisotilailta.
tämä siis 1945-1950.
Ei ole perunoita tämä näemmä.
-
Jos nyt jotain kiinnostaa, niin Innomablesista on pitkän tauon jälkeen tulossa uusi integraali tänä syksynä.
-
Kyseessä on USA-sykli. Kolmas intégraali. Siis sarjan päätösalbumit. Ilmestyy marraskuussa
En ole tutustunut kuin intégraali ykköseen. Siinä minua häiritsi se, että tarinaa oli silvottu aika lailla. Esim. se doupattu koira oli leikattu kokonaan pois, kunnes yks'kaks se olikin siinä. Suosittelen ostamaan ainakin Hong Kong -syklin albumeina.
Tosin intégraalissa oli sitten noita Conradin luonnoksia.
-
Eikös Valkoisen Tiikerin alku sijoitukin vuoteen 1945?
Se China Clipper, joka siinä lentelee ees sun taas, on hyvin lievä anakronismi, sillä viimeinen niistä rysähti Trinidadiin tammikuussa 1945. Historiabuffeille tiedoksi, siis.
Scoop kertoo että (http://scoop.diamondgalleries.com/public/default.asp?t=1&m=1&c=34&s=264&ai=101695):
"The last China Clipper crashed in Trinidad on January 8, 1945."
-
Eikös Valkoisen Tiikerin alku sijoitukin vuoteen 1945?
Ei vaan vuoteen 1947. Ekassa albumissa britit murehtivat Intian itsenäistymistä, joka tapahtui 15.8.1947.
-
Ei vaan vuoteen 1947. Ekassa albumissa britit murehtivat Intian itsenäistymistä, joka tapahtui 15.8.1947.
No. sitten se onkin ihan oikea anakronismi -- tai sitten se on joku muu lentokone kuin China Clipper.
-
tai sitten se on joku muu lentokone kuin China Clipper.
Tokassa albumissa sen lentokoneen kyljessä lukee "China Clipper".
-
Kyllä piirtäjä on selkeästi piirtänyt Martin M-130 lentoveneen, joista viimeinen eli China Clipper tuhoutui 1945 kuten Lurker mainitsi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_M-130
No taiteilijalle vapaus sallittakoon ja onhan isolla lentoveneellä saapumisessa aina ylimääräistä glamouria.
Eihän yhtiökään ole aivan Pan Am......
-
Alla olevassa linkissä Yannin ja Conradin haastattelu joidenkin vuosien takaa. Herrat kertovat että Innommables jää tauolle, Alix tulee olemaan seuraavan sarjan päähenkilö.
VAROITUS: Sivu sisältää alastomuutta. http://www.auracan.com/Interviews/Yann-Conrad/index.html
-
Sarjan neljäs osa, Vakoojatar katolla, ilmestyy 30.3.
Albumin kansi ja näytesivut löytyvät tuolta:
http://www.apollokustannus.fi/tiikeri4.html (http://www.apollokustannus.fi/tiikeri4.html)
-
Noissa Conradin katunäkymissä/maisemissa on jotain samaa taikaa kuin Giraudin vastaavissa.
Samaa ilmavuutta ja vaivattomuutta.
Ei ole hikiviivaa tuo iso kuva Shanghaisn Bundilta, ei tosiaankaan.
Kaikki kaduntallaajat istuvat hyvin kokonaisuuteen, jokainen on tulossa tai menossa jonnekin eikä mikään kylmä koriste kuvassa.
-
Vakoojatar katolla on nyt sitten hyppysissä. Vasta ehtinyt selata, mutta kaunis on, paitsi siis sankarittaremme niin myös koko albumi. Kampintorin antikvariaatista hintaan 13,50 €. Kovakantisesta sanoisin että kilpailukykyinen hinta.
-
Arvostelukappale saatu ja luettu.
Viikonlopun aikana ois tarkoitus väsätä arvostelu, sitten ajetaan se Kvaakin mankelin läpi. Tiistaina tai keskiviikkona etusivulla.
-
mutta kaunis on,
Takakansi ei ole ollenkaan hullumpi. No, onhan se Conrad toki harjoitellut piirtämistä Franquinin ja Morriksen opissa, ja jotain on selvästikin tarttunut matkaan.
-
Takakansi ei ole ollenkaan hullumpi.
Tai oikeastaan samaa kantta ovat niin edestä kuin takaa. Vaikutelma on hieno, jos avaa kannet "maisemakuvaksi".
-
Jotta ette murjoisi hienoa albumia
http://www.flickr.com/photos/tigresseblanche/2121113288/
Ja jotta ette murjoisi edellistäkään albumia
http://www.flickr.com/photos/tigresseblanche/2120290531/
Ja jotta ette murjoisi muitakaan aikaisempia Valkoinen tiikeri -albumeita
http://www.flickr.com/search/?q=tigresse+blanche
;)
-
Menen Turun Sarjakuvakauppaan ja ostan, koska on kovat kannet mikä on hienoa.
-
Menen Turun Sarjakuvakauppaan ja ostan, koska on kovat kannet mikä on hienoa.
Uusin Comanchekin on kovakantinen.
Mä en ole vielä oikein päättänyt kantaani näiden kovien/pehmeiden kansien suhteen.
-
Menen Turun Sarjakuvakauppaan ja ostan, koska on kovat kannet mikä on hienoa.
saattaa olla että teen samoin vaikka onkin kovat kannet, joka on turhaa.
-
Just tänään Petterin kanssa tuumailtiin kaupalla, että tietyt tahot taas turhautuneina tuhisevat tästäkin.
-
Just tänään Petterin kanssa tuumailtiin kaupalla, että tietyt tahot taas turhautuneina tuhisevat tästäkin.
tietenkin. Itse sarjasta ja sen sisällöstä on jo jupistu aikanaan ihan tarpeeksi mutta sisällöstä minulla ei olekaan valittamista. Alkuperäiset fransmannialbumit ovat kovakantisia, mutta se johtuu täysin erilaisesta julkaisu- ja sarjakuvakulttuurista.
Minun ongelmani ei ole siinä jos meillä päätetään kopioda eurooppalaista sarjakuvantekemistä paitsi jos se tarkoittaa vain julkaisumuotoa , eikä sisältöä.
-
Ärsyttävintä on, kun sarja muutetaan kesken kaiken kovakantiseksi. Ja vielä ärsyttävämpää jos koko pienenee samalla.
Mutta kun koko ei pienene.
Ja kuten duunityyppi sanoi, kyllähän nämä kovien kansien kanssa näyttävät vielä komiammille ja fiinimmille!
Tavallaan sääli etä Tertsi arvioi uuden alpun; kellekään ei pitäisi olla epäselvää kuka on Suomen kovin Valkoinen tiikeri -fani. Itse olisin mieluusti nähnyt arvostelun joltain sarjaan vähemmän tutusteneelta/tykästyneeltä. Noh, positiivista toki on se että tämä arvostelu tulee ulos varmasti tuoreeltaan eli todellakin on ajankohtainen.
-
Tavallaan sääli etä Tertsi arvioi uuden alpun; kellekään ei pitäisi olla epäselvää kuka on Suomen kovin Valkoinen tiikeri -fani.
Kolme edellistä VT-albumia on olleet vähemmän kovien fanien arvosteltavana. Joten en siis ole pitänyt kovin kauheata kiirettä päästäkseni kyseistä sarjaa arvostelemaan.
Pyrin olemaan melko objektiivinen tulevassa arviossani.
-
Tässä linkit aikaisempiin Kvaakissa julkaistuihin Valkoinen tiikeri -arvosteluihin.
1. Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1142)
2. Persikkaiho ja silkkisolmio (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1211)
3. Viidennen onnen taito (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1382)
Suht' tuoreeltaan nekin ulos tulivat ja sisälsivät eri näkökulmia ko. sarjakuvaan.
-
Kolme edellistä VT-albumia on olleet vähemmän kovien fanien arvosteltavana.
Kas pentele!
Olisin melkein voinut lähteä lyömään vetoa että olisit arvostellut noita aiemminkin.
Luultavimmin vain vahva esilläolosi tässä ketjussa sai moisen kuvitelman aikaan.
-
Jukka Lainetta auttelin hiukan piirrosten analysoinnissa Viidennen onnen taidossa.
Siitä on maininta arvostelun lopussa.
-
Se se vaan on sillä lailla, että pehmeäkantisten aanelos-albbujen aika ei ole nykyaikaa. Kannet menevät niin herkästi ryttyyn ja palautetut näytevarastokappaleet ovat myös makkelia. Pienellä kustantajalla ei ole varaa moiseen tuhlaukseen pienestä painoksesta, vielä kun kovien kansien laittaminen ei tule juurikaan kalliimmaksi kuin pehmeiden.
Komeiltahan nuo lisäksi näyttävät ja luettavuus on parempi kunhan vaan sidos on kunnollinen.
-
totta tuokin, nykyaika jyräilee ajoittain hieman oudolla tavalla. Pääasia että sarja jatkuu.
-
Tämä viimeisin Vakoojatar katolla (http://www.apollokustannus.fi/tiikeri4.html) oli kyllä sellaista kieputusta, että pää on vieläkin sekaisin. Oliko tarinaa jo alistettu liikaakin historiallisen miljöön ja tapahtumien ehdoille? Ja taas lentoveneet lentää ja sankaritar kököttää tinttimäisesti vararenkaan varassa ja taas ja taas... Onko toisto tarkoituksellista ja itseironista?
Päähenkilöä myös jotenkin "esiteltiin" kuvissa oudon paljon, viehkoja poseerauksia riitti niitäkin jo vähän liiaksikin.
Silti. Hyvä albumi ja nautittavaa sarjakuvaa, vaikka pöllämystynyt lukija yhä sitä mielessään pähkäileekin.
-
Juoni on kieltämättä kimurantti. Luin albumin oikein ajatuksella toiseen kertaan ja kyllähän tuo tapahtumien ketju sitten selkiintyikin. Mutta tarkkana saa olla.
edit:
Kaikesta päätellen Conrad pitää lentoveneiden piirtämisestä (takakannessakin on yksi). Niitä riittää jatkossakin. :)
-
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1547) Vakoojattaresta katolla Kvaakin etusivulla.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=19482)
Kuva: Dargaud
-
Tuo tertsin laittama kuvahan (tai sitten joku vastaava) taitaa olla se, josta on aiemminkin taitettu peistä täällä - kyseessä ei ole virhe, sillä oikean pohkeen kohdalla vilahtaa pala kangasta...
Tykkäsin kyllä tästäkin albumista kovasti. Itseäni ei haittaa lainkaan albumissa esiintyneet historialliset detaljit. Puutteet niissä sitäkin enemmän (joita en siis tässä albumissa havainnut).
-
Päähenkilöä myös jotenkin "esiteltiin" kuvissa oudon paljon, viehkoja poseerauksia riitti niitäkin jo vähän liiaksikin.
Minä en havainnut kiusallisia poseerauksia juuri ollenkaan. Onhan Alix toki piirretty hyvännäköiseksi, myönnetään.
Toinen charmantti sarjakuvasankaritar Natasha häiritsee minua enemmän. Uudemmissa albumeissä (Marsu productionsin kustantamissa) hänen takalistonsa tai tissit on usein jotenkin väkinäisesti tarjottimella. Minulle tulee hiukan semmoinen olo että siinä vanha pervo on piirrellyt kuola valuen nuorta lihaa. :-[ Cherchemidin vyö -seikkailu tulee ensimmäisenä mieleen. Ehkä jotain samaa oli Kolmannen apostolin junakohtauksessa, samassa albumissa Natashan harrastama sukeltelu ei taas häirinnyt yhtään.
Aikaisemmissa, Dupuisin kustantamissa Natashoissa ei tämmöistä pervo-vaikutelmaa synny, vaikka niissäkin on "hetkensä". Noissa vanhoissa Natashoissa, samoin kuin Valkoisessa tiikerissä sankarittaren seksikkyys on jotenkin luonnollista, ei häiritsevästi päälleliimattua. Mielestäin.
Jopa tuossa Vakoojatar katolla -kansikuvassa minua ei kiusaa mikään, vaikka Alixin pylly onkin melko koholla. Hänen asentonsa istuu hyvin katon ja lohikäärmeenpään kanssa. Sanoisin että hyvin sommiteltu. ::)
edit: Tukka ja hamekin liehuu kansikuvassa oikein komeasti. Monissa kuvissa Conrad käyttää Alixin mustia hiuksia taitavasti sommittelullisena elementtinä.
-
Minulle tulee hiukan semmoinen olo että siinä vanha pervo on piirrellyt kuola valuen nuorta lihaa. :-[
Minulle tuli tuo tunne eilen, kun luin Rubiinia. Pisti vähän tympäisemään.
-
Jopa tuossa Vakoojatar katolla -kansikuvassa minua ei kiusaa mikään, vaikka Alixin pylly onkin melko koholla. Hänen asentonsa istuu hyvin katon ja lohikäärmeenpään kanssa. Sanoisin että hyvin sommiteltu.
Hmmm... näin on. Kustantajalle muuten suuri kiitos ettei takakantta oltu pilattu millään albumin tarinaa selostavalla tekstiriimittelyllä. Komea taide tulee nyt oikeuksiinsa. Tuollaiseen peittelyyn ei kyllä oltu sorruttu kuin ekassa ja tokassa suomialbumissa.
Itse "Vakoojatar Katolla" oli minulle hidasta luettavaa. Meni kolmas kerta ennenkuin sain albumin sitten kokonaan luettua. Jotenkin tämä ei ollut sulavaa tarinaa. Piirrostyylistä pidin kovastikin. Kaikki se kähmintä kulisseissa sekoitti suuren pääni eikä tämä pitkänenä aina tiennyt missä mennään. Piti palailla albumissa takaisin lunttaamaan kuka kukin oli. -Mutta että kovakantinen; Jihuu!!
-
Seuraavaksi on sitten luvassa tällaista,
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=19585)
jos sarja saa jatkoa suomeksi.
Huom. Lentovene. Taas. ;)
-
Innommableseista ilmestyy uusi integraali, cycle 0 (http://www.dargaud.com/innommables-integrale/integrale-cycle-0,5015.html).
Ensimmäinen seikkailu lienee melko erilainen sarjan muihin tarinoihin nähden. Tuon ekan seikkailun lisäksi uskoisin integraalin sisältävän Shukumei-tarinan. Hienoa olisi jos tuossa olisi alkuperäinen Cloaques, mutta eppäilen.
Näytekuvia ei vielä näkynyt. Tullevat ajallaan.
edit:
"à la merci d’une secrétaire nymphomane et d’une tribu de Dayaks réducteurs de têtes".
Shukumeiltä kuulostaa.
-
Huom. Lentovene. Taas. ;)
Ja Mauseri ;) ;D
-
Mauseri vaikuttaa vähän turhan isolta...
Innommableseista ilmestyy uusi integraali, cycle 0 (http://www.dargaud.com/innommables-integrale/integrale-cycle-0,5015.html).
Onko tässä siis kyseisen sarjan ihkaensimmäiset tarinat?
-
suuri kiitos ettei takakantta oltu pilattu millään albumin tarinaa selostavalla tekstiriimittelyllä. [...] Tuollaiseen peittelyyn ei kyllä oltu sorruttu kuin ekassa ja tokassa suomialbumissa.
Ne olivat kyllä myös ranskisalppareissa, ainakin niissä joita pidin kourassain, kun tekstailin ekoja alppareita.
Timo
-
Hiukan tarina oli pettymys eli ei niin hyvä ollut kokonaisuutena mitä edelliset osat. Jotenkin tuntui hiukan vakavammalta ja se pieni huumori puuttui mitä on edellisissä osissa on ollut aistittavissa. Kovat kannet ja jälki oli sitten taas hyvää asiaa. Seuraavaa osaa odotellessa kuitenkin. :)
-
Mauseri vaikuttaa vähän turhan isolta...
Onko tässä siis kyseisen sarjan ihkaensimmäiset tarinat?
Näin tuntuisi olevan. Tosin Shukumei näyttää uudelleen piirretyltä. Ei haittaa mitään, päin vastoin.
Triple Zero on väreissä.
-
Hiukan tarina oli pettymys eli ei niin hyvä ollut kokonaisuutena mitä edelliset osat. Jotenkin tuntui hiukan vakavammalta ja se pieni huumori puuttui mitä on edellisissä osissa on ollut aistittavissa.
Mieleeni on jäänyt kummittelemaan se kohtaus kujalla, jossa juostaan läpi lasin, kohtalokkain seurauksin.
Alix Yin Fun elämä muuttuu tuon tapahtuman myötä. Se on kuin Liisa menisi peilimaailmaan peilin läpi. Säännöt muuttuvat ja kaikki on jotenkin... miten sen nyt sanoisi, eri tavalla -- mitä tahansa voi tapahtua.
Viattomuuteen tulee särö noiden sirpaleiden myötä.
Oonks' mä vähän liian runollinen tai jotain?
-
Taidat kyllä olla liian runollinen. Mutta eihän sitä tosiaan tiedä, mitä Wilbur ja Conrad ovat pohdiskelleet tarinaa kehitellessään. Jospa hekin ovat runollisia.
Väsäilen tässä pikkuhiljaa arvostelua Wilburin ja Conradin runollisesta(?) Marsu Kids -albumista. Valmista tullee ensi viikonloppuna. Hope so.
Ymmärsin, että Apollolta tulee ensi keväänä viides Valkoinen tiikeri -albumi (Feeniksin vuosi), joka päättää Alix-noviisina syklin.
-
Hain äsken asiamiespostista kaksi uunituoretta Innommables-integraalia: Le cycle de Hong Kong ja Le Cycle au Lotus Pourpre. = Honkongin sykli ja Purppuralootuksessa-sykli. (Näissä kirjoissa on juuri ne kuuluisat tarinat)
Tuhteja opuksia.
Kirjojen alkuun on kerätty Conradin luonnoksia ja muita originaaleja (esim. piirrosoriginaaleja ex-libriksiin). Herkkua fanin silmille.
Itse sarjakuvista tulee pientä nillitystä, mutta vain pientä. Osaavat ne näköjään Dargaudillakin sählätä mustan viivan kanssa. Välillä viiva on moitteettoman mustaa, mutta pääosin näyttää että viiva on rasteroitunut. MUTTA viiva ei ole 1-bittinen rasteripiikkilanka, vaan oikein siistiä rasteria, ei aivan niin skarppia ja mustaa kuin voisi olla, mutta ei missään nimessä häiritsevää.
Jos painatuksen laatua mitataan kouluarvosanoilla antaisin 7,5-8-. Pientä vikaa on, mutta lukemista se ei häiritse.
Jälkimmäiseen kirjaan on sisällytetty kaikki kolme erilaista loppuratkaisuakin. Tästä iso kiitos kirjan kokoamisesta vastanneille henkilöille.
Oman aikansa hurjinta sarjakuvaa. Klassikko.
-
Seuraavaksi on sitten luvassa tällaista,
Jep, pitää paikkansa. Feeniksin vuosi ilmestyy 2.5. mennessä.
Kansikuva isompana ja kaksi näytesivua löytyvät tuolta (kuvat suurenevat klikkaamalla):
Feeniksin vuoden esttely Apollon sivuilla (http://www.apollokustannus.fi/tiikeri5.html)
Myynnissä Tampere Kupliissa ja seuraavissa alan liikeissä:
www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html (http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html)
Ensimmäinen sykli saa arvoisensa päätöksen, ja mukana on sivuhenkilöitä kaikista aikaisemmista albumeista.
-
Upea kansi! Kiitokset taas Apollolle takakannen teksteittä jättämiseen. On se komea kokonaisuus.
Tarinana tämä Feeniksen Vuosi-albumi kokoaa aikaisempia yhteen. Jopa sillä tavalla että tuntuu kuin Alix Yin Fu:n seikkailut olisivat tässä. Raakaa peliä pelataan loppuhuipennusta ennen oikein urakalla ja ruumiita tulee. Peräti gurkhat oli marssitettu tappelemaan. Ne vasta oikeasti kovia sällejä ovat!
Hyvä ostos tämä vitos albumi oli.
-
Upea kansi! Kiitokset taas Apollolle takakannen teksteittä jättämiseen. On se komea kokonaisuus.
Minulle olisi ollut kyllä melkoinen kiusaus jättää Joan Sfarin kehut suomalaisenkin version takakanteen. Mutta ehkä parempi näin. Nyt saamme nauttia kansitaiteesta vähemmin tekstein.
-
Sfar ei varmaan vaan sano enimmälle osalle suomalaisita sarjakuvaharrastajistakaan mitään. Valitettavasti.
-
Lentovene tietää kuolemaa...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/19052012090828-5.jpg)
Feeniksin vuosi päättää ensimmäisen, 5-osaisen tarinakaaren (ks. arvostelu). (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1771)
-
Kesäkuussa ilmestyy ranskaksi Conradin uusin sarjakuva-albumi: Duc Beton.
Käsikirjoitus Jerry Frissen.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=22740)
-
Peräti gurkhat oli marssitettu tappelemaan. Ne vasta oikeasti kovia sällejä ovat!
Gurkha-sotilaat järjestivät verilöylyn jo ykkösalbumissa. Sivulla 38 (+ s.44) gurkhat pyyhkivät verisiä kukri-veitsiään, joita ei legendan mukaan paljastamisen jälkeen laiteta takaisin tuppeen ennen kuin ne ovat maistaneet verta.
-
Duc Beton on viimeinkin ilmestynyt, på franska tosin!!
(http://www.bdnet.com/img/couvpage/77/9782352071778_pg.jpg)
Toivottavasti tipahtaa pian postiluukusta!
-
Valkoisen tiikerin jäljille lähdin minäkin.
http://routakoto.com/2012/11/18/valkoinen-tiikeri-1/
-
Mukava huomata, että tykkäsit. Valkoisen tiikerin sisältämästä "huumorista" olen kanssasi tismalleen samaa mieltä.
Toivotaan, että Apollo julkaisisi sarjan loputkin albumit.
Kirjoitathan sitten arvion myös tuosta kahden albumin kokonaisuudesta. Olisi kiva lukea mitä pidit siitä.
Kolmonen on mielestäni yksi parhaista sarjakuvista, mitä olen koskaan lukenut.
-
Nyt ei syntynyt legendaa kokonaisuudesta, mutta arvioin kakkosalpparin omana itsenään.
http://routakoto.com/2012/11/21/valkoinen-tiikeri-2/
-
Viidennen onnen taito plakkarissa.
http://routakoto.com/2012/11/22/valkoinen-tiikeri-3/
-
Ensimmäisen syklin loppu häämöttää. Vakooja katolla luettuna.
http://routakoto.com/2012/11/26/valkoinen-tiikeri-4/
-
Ja viimeinen osa, Feeniksin vuosi. Plus pientä summeerausta sarjasta.
http://routakoto.com/2012/11/28/valkoinen-tiikeri-5/
-
Pieni korjaus:
Toisesta syklistä on ilmestynyt ranskaksi jo kaksi albumia: Mikado-teoria sekä Nähdä Pariisi ja kuolla.
-
Onko tietoa, montako albumia tämä sykli kestää? Viisikö?
Saisi Apollo pistää nämä kaksi jo julkaistua tulemaan pikapikapikana uunista ulos. Tässä on niiiin koukussa Valkoiseen Tiikerittäreen, että on ihan sama, ovatko albumit tasoltaa hyviä vai huonoja :).
-
Muistaakseni Valkoisen tiikerin tarinan oli alunperin määrä kestää yhteensä 10 tai 12 albumia. Tosin siinähän sitten tuli matkan varrella mutkia matkaan ja käsikirjoittaja Yann vaihtui Wilburiin, Conradin vaimoon.
edit:
... Asterix ja Marsu Kids ja Pikon ja Fantasion uudet seikkailut pitävät Conradin kiireisenä ainakin pari-kolme vuotta.
Toivottavasti Valkoisen tiikerin tarina viedään jossain vaiheessa päätökseen.
-
Gah, olisi pitänyt tarkentaa, että "jatkosta Suomessa". Tiesin, että jotakin lisää oli jo ehtinyt ilmestyä alkukielellä ennen kuin Conrad siirtyi muihin projekteihin, mutta kustantajalta sain sen käsityksen, että Suomessa ei oltaisi Valkoiseen tiikeriin palaamassa ihan heti. Saattaa positiivinen päätös odottaa kokonaista sykliä. tarkkaa quottia ei ole heittää, joten ripotelkaa suolaa makunne mukaan.
-
Saattaa positiivinen päätös odottaa kokonaista sykliä.
Jos näin ikävästi on, niin väliaika ehkä on pakko hyödyntää esim. opiskelemalla ranskaa...
-
kustantajalta sain sen käsityksen, että Suomessa ei oltaisi Valkoiseen tiikeriin palaamassa ihan heti.
Pitää paikkansa: Apollo ei aloita Valkoisen Tiikerin toista sykliä Suomessa, ennen kuin siihen ilmestyy jatkoa Ranskassa.
Juttu on kahden albumin jälkeen pahasti kesken, ja tekijöillä on rahakkaampia hommia. Seuraamme tilannetta, mutta emme pidätä hengitystä.
Odotellessa saamme kenties lukea Conradin piirtämää Asterixia.
-
Didier Conradin ja Wilburin keskeneräiseksi jäänyt sarjakuva, L'Avatar (kaksi/kolme strippiriviä per sivu n. 40-sivuinen ensimmäinen osa jäi ainoaksi Avatar-julkaisuksi. Tosin Dupuisin Air Libre -sarjassa on tullut kahden täyspitkän albumin kokonaisuus, joka on kehitelty tämän keskeneräisen aihion teemoista. Piirrosjälki on maalauksellisempaa kuin tämän näytteen kuvat).
Jos saisin itse päättää millä tyylillä osaisin piirtää, se olisi juuri tällainen.
Tää on mun mielestä täydellisyyttä.
Kuva napattu Les Amis de Didier Conrad -facebooksivulta.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=3391.0;attach=24175;image)
-
Nörttityttö tykkää Valkoisesta tiikeristä.
http://geekgirls.fi/wp/blog/2014/07/21/valkoinen-tiikeri-tigresse-blanche/
-
Aikaa siihen meni, mutta nyt on luettu koko suomennettu sykli. Kahden aloitusosan kohdalla en niin innostunut, ja nyt vilustuminen varmaan osaltaan painoi tunnelmia, mutta vasta vauhdikkaammasta viimeisestä pidin aivan vilpittömästi.
Sinänsä harmi, että juuri tähän sitten jäätiin, mutta en minä tätä sen suuremmin itkemään jää.
En tunne sarjaa, jonka sivuilta kurvikas pimu on kiskaistu, mutta olisiko hahmo kuitenkin vaatinut pientä jatkokehittelyä. Kovia euromimmejä on nähty maailman sivu ja tässä joukossa näennäisesti nöyrää tyttöä esittävä - mutta silti varsin omapäinen - Alix on oiva lisäys, mutta ei juuri sen enempää.
Komeaa jälkeä tämä kuvituksen osalta on, ei siinä mitään, ja tietysti monessa suhteessa hyvää sarjakuvaa. Lurker sen arviossaan parhaiten kuvasi, mutta näin jälkikäteen osaa arvioista lukiessa tulee mieleen, onko tässä paljonkin sympatialisää pienelle ja ponnekkaalle Apollolle.
Kenties eniten tässä otti koville "åtta, sjuu, sex" -tason huumori ja ranskalaistyylinen piikittely (lähinnä brittejä kohtaan samoista siirtomaa-ajan synneistä, jotka raskaammin painavat Ranskaa itseään).
-
Nörttityttö tykkää Valkoisesta tiikeristä.
http://geekgirls.fi/wp/blog/2014/07/21/valkoinen-tiikeri-tigresse-blanche/
No kappas, olen päässyt tuon nörttitytön profiilikuvaan tuossa blogissa. :)
Onkos kukaan lukaissut Conradin pitempää sarjaa Les Innommables? Bedeteekin kansikuvien mukaan tuo voisi olla Valkoisen Tikrun tapaista tavaraa, vai onko?
-
No kappas, olen päässyt tuon nörttitytön profiilikuvaan tuossa blogissa. :)
Onkos kukaan lukaissut Conradin pitempää sarjaa Les Innommables? Bedeteekin kansikuvien mukaan tuo voisi olla Valkoisen Tikrun tapaista tavaraa, vai onko?
Valkoinen tiikeri on Innommablesista repäisty spin-off. Innommables on kulttisarjis ja paljon Valkoista tiikeriä kovempaa menoa eli silkkaa parhautta. Suosittelen.
Kraivud Komiksissa voi lukea pätkän Innommablesia suomeksi.
-
No kappas, olen päässyt tuon nörttitytön profiilikuvaan tuossa blogissa. :)
Kaunis asu, niin ihanan valkoinenkin!
-
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että tuo Yhdysvalloissa tapahtuva Jaden etsimisprojekti ei yllä edellisten albumien tasolle, mutta minä kyllä pidin myös noista 11. ja 12. albumeistakin.
Jos jättää nuo viimeiset albumit lukematta, tarina jää kesken.
-
Löytyi tällainen kuvapari. (Les amis de Didier Conrad)
-
Hauska, kun muistaa taannoisen perspektiivikeskustelun. :) Mut vakavammin. Just noin se pitää tehdä, tai ainakin minä yritän tehdä. Kameralinssin tuottamia perspektiivejä on ihan turha piirtää sarjiksiin. Ja ilman referenssejä on ajankuvaa usein aika hankala saada mukaan.
-
Hauska, kun muistaa taannoisen perspektiivikeskustelun. :) Mut vakavammin. Just noin se pitää tehdä, tai ainakin minä yritän tehdä.
Voisitko vähän avata noita lauseita?
Minusta Conrad on tuossa yksinkertaisesti vain piirtänyt läpi suoraan valokuvasta.
-
Suurimmat erot näkyy Sale Special -kyltin päällä sekä siitä kauempana olevissa rakennuksissa sekä etualan pikkuautossa. Kun asetin kuvat päällekkäin eroa näkyy olevan myös aika kaukana olevan hlöauton perspektiivissä sekä oikean reunan jalkakäytävässä. Ratikka on piirroksessa aika paljon pidempi.
Just tuo etualan auto, jalkakäytävä ja kauimmiasena oleva pilvenpiirtäjä parantaa kuvaa (ja niihin kiinnitin huomioni edellistä viestiä kirjoittaessani). Enkä kyllä sitäkään käy kiistämään että varmaan on piirretty läpi. Noin tarkkaa vastaavuutta ei mallista piirtämällä synny.
Omaa ajatteluakin on silti mukana. Esim ratikkakiskot on piirretty näkyviin, (en nyt mieti että onko ihan "oikein") mikä sekin tehostaa syvyysvaikutelmaa. Taustan talojen suurentaminen on selkeä tietoinen poikkeama kameran tarjoamasta ja "vauhdikkaampi" auto taas tuo lisää dynaamisuutta. Ei siis mitään dramaattista, mutta kumminkin paljon parempi kuin vain "aivoton" kopsaus.
EDIT: Lisätään nyt vielä että ite en yleensä jaksa "piirtää läpi" vaan käytän sitten ruudukkoa, joka nopeuttaa mallista piirtämiseen verrattuna sitä, että saa tarvittaessa sommittelun eli asioiden paikat säilymään suurin piirtein samana kuin referenssissä.
-
Ton etualan auton mäkin panin merkille, mutta en muuta. Hyviä huomioita sulla. Autosta on tainnut samalla kertaa tulla paria vuosimallia uudempi.
Olsi kiva tuetää, onko Conradilla ollut käytössään vain tämä suttuinen nettikuva vaiko joku muu parempilaatuinen. Itse en olisi saanut paljoakaan tolkkua tämän kuvan etualan pylväässä olevasta laatikkomaisesta tsydeemistä.
-
Nyt mun muisti pätkii: Mikä on "taannoinen perspektiivikeskustelu"?
-
Teinpä tämmösen. Avattuna animoituu.
Timo
-
Olsi kiva tuetää, onko Conradilla ollut käytössään vain tämä suttuinen nettikuva vaiko joku muu parempilaatuinen. Itse en olisi saanut paljoakaan tolkkua tämän kuvan etualan pylväässä olevasta laatikkomaisesta tsydeemistä.
Värityksen perusteella heittäisin että oisko tuo joku postikortti alunperin? Sitä en sit sano että onko ollut käytössä ite kuva vaiko vain skanni siitä.
Mutta tottahan se on että valokuvissa pienimmät yksityiskohdat muhjaantuu, varsinkin jos kuva on rasteroitu. Silloin pitää piirtäjän tietää, etsiä toinen referenssikuva yksityiskohtaa varten, tai sitten keksiä.
Just piirtelin kuvan laivasta kuivatelakalla ja kaveri kommentoi, että hieno kuva, mutta mikset tehny saman tien isompana olis näyttävämpi. Vastasin että tein niin isona kuin pystyn feikkaamaan yksityiskohdat (epämääräisin viivoin, ilman parempaa referenssimateriaalia). Se peijooni kun on detaljeissa.
Kuinka voi ihminen unohtaa tämän (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3391.msg234112.html#msg234112)?! :)
-
Ahaa!
JussiP ja perspektiiviviivat!
Thänx. :)
Ei mulla muuta.
-
Tulipa luettua ne toisen syklin kaksi albumia. Esiin nousee enemmän CIA:n syntyä ja Japania, ja kumpaakaan ei kovin ruusuisesti kuvata, ja yleissävy vetää aika karun ja synkän puoleen, vaikka sitä tiettyä wanhanajan agenttiseikkailua huumorihöysteillä ei olekaan unohdettu...en nyt ihastunut mutta olisihan tuota voinut lisääkin lukea.
Mutta tarina jää tässä tosiaan ilmaan roikkumaan ja kun kakkosalbumistakin on jo jotain kymmenisen vuotta, niin ei varmaan kannata jatkoa odottaa...
-
Herran tähden, Valkoinen tiikeri palaa BD-sarjassa (nro 30): Mikadon teoria! Ensi vuoden huhtikuussa.
-
Herran tähden, Valkoinen tiikeri palaa BD-sarjassa (nro 30): Mikadon teoria! Ensi vuoden huhtikuussa.
Tämä on yllättävää, sillä Valkoisen Tiikerin niin sanottu toinen syklihän on yhä kesken: sen viimeinen eli kolmas albumi on ilmestymättä myös Ranskassa. Eli kaksi albumia voidaan julkaista suomeksi, mutta sitten tarina jää kesken. Mahdollisesti Conradilla on Asterixin kanssa edelleen tarpeeksi työtä.
Sykleistä on puhuttu tässä ketjussa, ja sanan näkee ranskaksi albumien kohdalla esimerkiksi täältä (https://www.dargaud.com/bd/tigresse-blanche). Myös ranskalaisten albumien numerointi alkaa alusta syklin alussa. En ole tajunnut näitä syklejä. Vaikka kaksi ensimäistä albumia muodostavat selvästi oman kokonaisuutensa, niitä ei silti lasketa sykliksi, vaan ensimmäinen sykli koostuu viidestä albumista.
Tätä kuudetta albumia pidetään hieman välityönä, koska siinä on paljon kertausta ja puhetta. Tertsin mielestä, joka on kirjoittanut tähän ketjuun ylivoimaisesti eniten, ”Mikado-teoria” on sarjan heikoin albumi (hänen mainintansa siitä ovat täällä (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3391.msg283299.html#msg283299) ja täällä (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3391.msg294356.html#msg294356)).
Kiva silti, että sarja jatkuu suomeksi. Sarjan huumori on melko rankkaa, mutta uppoaa minuun. Kiinalaiset tai ehkä oikeammin ”kiinalaiset” kielikuvat ovat hilpeitä. Kaikki etniset ryhmät saavat huumorista osansa. Päähenkilö on viehkeä ja aidon tuntuinen, ei erehtymätön. Kuulemma seitsemäs albumi on taas loistava.
"Mikadon teoria" kuulostaa erikoiselta. Ilmeisesti tulevassa jaksossa ollaan Japanissa. Tai ainakin Mikado on muun muassa Japanin keisarin arvonimi.
-
Valkoisen tiikerin jatkaminen on tosiaan aika yllättävä veto, kun tarina tosiaan on ollut jo vuosia kesken enkä ihan henkeäni pidätellen odota jatkoa...
Mutta ovathan nuokin luettavia, ja tosiaan Japanilla on oma merkittävä osuutensa tarinassa.
-
Eli viimeisin albumi on ilmestynyt 2010 ja tämä nyt meillä julkaistava albumi 2008. Viimeistä osaa on odoteltu kohta puolitoista vuosikymmentä turhaan. Juuri tämän syyn takia Apollo ei aikoinaan jatkanut sarjan julkaisemista. Ellei Egmontilla ole jotain tietoa, mitä meillä muilla ei ole, niin aika erikoinen päätös. Mieluummn olisin ottanut vastaan vaikkapa Les Innommablesia, joka on periaatteessa samaa sarjaa. Mutta ehkä sillä sitten myöhemmin jatketaan, kun on tämä saatu alta pois.
-
Joo, on tuntunut pitkään siltä, että tarina ei enää jatkuisi. Uderzon kopioimisesta saa varmaan ”hiukan” enemmän rahaa kuin omista sarjakuvista. Eipä silti, Asterixin teko on varmasti työlästä ja hidasta, koska kaikki tarkistetaan moneen kertaan.
Les Innommablesia olisi 13 albumia. En tiedä siitä oikeastaan enempää kuin mitä tässä ketjussa on kerrottu, mutta saattaisin pitää siitäkin. Taitaa olla vähän roisimpi kuin VT.
-
Kyllähän tuon Valkoisen tiikerin oikein mielellään luki, vaikka näyttää tosiaan edelleen siltä, että syklin päätösosaa ei tehdä koskaan valmiiksi. Aivan mahtavaa silmäkarkkia, jota valju painojälki kyllä vähän sumensi. On kyllä loppujen lopuksi todella tyly ja armoton sarja, mitä ei ehkä havaitse pelkkää kuvitusta katsomalla - piirrosten koominen vivahde pehmentää itse sanomaa. Jos tämä olisi piirretty realistiseen tyyliin, niin lopputulos olisi voinut olla vähän liiankin häijjy. Kymmenen kertaa mieluummin ottaisin tämän syklin päätösosan kuin seuraavan Asterixin.
-
Aivan mahtavaa silmäkarkkia, jota valju painojälki kyllä vähän sumensi.
Se, ja taas yksi käsittämätön tekstausvalinta. Vaikuttaisi olevan joku otsikkofontti. Egmontilla on kuitenkin joskus ollut, esim. Mustanaamioissa ja supersankarilehdissä ihan asiallisia tekstausfontteja, ja nyt sitten tätä!
-
Vilkaisin "Mikadon teoriaa". Yhdyn edellisiin kommentoijiin. Valju painoasu, kuin itse tehty heikko väritulostus, herättää heti huomion. Fontti tosiaan on hieman erikoinen, alussa hidaslukuinen, ja vie aikaa tottua siihen.
Joo, sisältö on välillä rankkaa ja raakaa menoa. Näköjään ”Mikado” viittaa tässä tapauksessa peliin.