"Valkoinen tiikeri" oli ihan mieluisa uusi tuttavuus. Ei mikään elämää suurempi eurosarjakuva, jollaista edustaa esimerkiksi "Pieniä voittoja", mutta ihan viihdyttävä tapaus kumminkin. Pidin piirrosjäljestä, eikä tarina ollut sekään kelvoton - esimerkiksi "Natashassa" on ollut viime aikoina paljon köpömpiä juonia.
Väkivaltaa, seksiä, vaarallisia tilanteita ja eksoottisia maisemia - vähän niin kuin olisi Ian Flemingia lukenut. Ja kuten joskus aiemmin kirjoitin, niin päähenkilö toi ihan mukavaa vaihtelua perinteiseen CIA/MI5 vs. pahat kommarit -asetelmaan.
Luen mielelläni myös toisen osan.
Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa. Jotenkin hämmentävää, että juuri tähän sarjakuvaan suhtaudutaan näin tunteella. "Valkoinen tiikeri" ei ehkä ole sen arvoinen - tai itse asiassa voisi olla ihan mukavaa, jos kaikkia sarjakuvia analysoitaisiin Kvaakissa samanlaisella tarkkuudella ja kriittisyydellä. Myös niitä kotimaisia.
Pidin erittäin paljon Mari Ahokoivun sarjakuva-arviosta. Minusta se oli oivallinen: hauska, hyvin tehty ja keskustelua herättävä. En ole täysin samaa mieltä, mutta näen kyllä kolikon tuonkin puolen, ja arvostelijan mielipide tuli perustellusti joskin karrikoidusti esille.
Lisäksi nämä Keijon linkittämät sarjakuva-arvostelut ovat olleet piristäviä lisiä keskusteluun. Lukisin niitä mielelläni myös jatkossa. En ole aina samaa mieltä ja joskus joukkoon eksyy korvaan pahemman kerran särähtäviä lapsuksia ("Maus" on kuin viihdyttävä versio Tuntemattomasta sotilaasta), mutta sellaisia on tullut suollettua bittiavaruuteen myös omalta näppäimistöltä.