Ei nuo kielet minusta niin kovin sotkussa ole. Voi tietysti olla, että kaikkea ei ole osattu kääntää oikein suomeksi.
Tarkoitin että ne ovat jo alkuperäisessäkin varmaan aika solmussa. Kiinalaista meininkiä ranskaksi, englantilaisten puhetta ranskaksi, englantia jne.
Kiinalaiset puhuvat keskenään tietenkin kiinaa ja silloin ei ärrää sorreta. Sir Francisin vanha imettäjä sortaa ärrää puhuessaan isäntäväelleen englantia. Tsangin englanti puolestaan on hyvin sujuvaa. Puhe-erot ovat siis yksilöllisiä. Eivät kaikki suomalaisetkaan äännä englantia kauniisti.
Kiinnitinkin huomiota vain siihen kun Alix puhui Francisille. Eihän tyttö voi mitenkään osata täydellistä brittienglantia!?
Mainittakoon vielä, että intialaisen Aznirin englanti on badly broken
Joo, se Aznir toimikin pääsääntöisesti hyvin. (Efendiä ei kyllä oltu suomennettu, vaikka niitä käännöstähtösiä muuten viljeltiin liiankin kanssa.)
Minun piti oikein tarkistaa käännös tiedostosta ja "Lihavaa leidiä" ei mainita missään kohtaa. On tainnut mennä sekaisin Harry Potterin kanssa 
Ei ole. En minä nyt käynyt niitä eri ilmaisuja laskemaan mutta kirjassa puhutaan ainakin Fat girlista, Fat ladysta (takakansi), lihavasta tytöstä, tosilihavasta tytöstä ja lihavasta huorasta. En kykene hahmottamaan mitään logiikkaa sille kuka ja miksi näitä kahta termiä (fat girl, lihava tyttö) käyttää. Hauskuutta käsittäkseni tavoitellaan, mutta vain sekavuutta saavutetaan.
Lisäksi lainausmerkkien runsas käyttö sotkee lukemista koko ajan. Niiden tilalla olisi esimerkiksi kursivointi toiminut (vaikka alkuperäisessä olisikin asia ratkottu noin) paremmin.
Siis ihan oikeesti Maoksi, jolla on sidotut jalat? Outoa. Jos katsoo vain pelkästään kasvoja niin aavistuksen verran jotain samaa näköä on ekoissa kuvissa. Jatkossa ei erehtymisen vaaraa mielestäni ole.
Kuten sanoin, en saanut 10 sivun 3. kuvasta selvää. Ensi katsomalta en paljon jäänyt siihen jumittamaan, toisella kerralla tulkitsin lopulta että pöydällä on jotain epämääräistä sälää (tyyppi ei näytä istuvan luonnollisesti). Mutta vasta sitten kun kirjan loppupolella hahmo paljastui (puhekuplassa) äidiksi, palasin katsomaan että, miten niin se mies on nainen?
Mahdoitko huomata, että myös Alix ja Comanche ovat kolmirivisiä? Itse kävin saman debatin läpi kun 70-luvulla avasin ekan kerran Viimeisen Spartalaisen: mitä?... minua on petetty!... tässä on vain kolme riviä!... en saa rahoilleni täyttä vastinetta! Olin ihan oikeasti hirveän tuohtunut.
En ole huomannut. Alix nyt ei muutenkaan ole mitään dynaamisen piirtämisen juhlaa ja Comanchea en ole muuten vain jaksanut seurata.
Nelirivinen taitto on peräisin siltä ajalta kun sarjat ilmestyivät ensisijaisesi lehdissä (albumeiksi ne saatettiin koota vasta vuosien päästä jos silloinkaan). Lehden kanssa tehty sopimus määritteli kuvarivien määrän ja jopa sivulla olevin kuvien minimimäärän. Kyseessä ei siis ollut tekijöiden oma valinta. Toinen reliikki samalta ajalta on se, että sivun lopussa pitää aina tapahtua jotain jännittävää.
Tässä tapauksessa tuo tarkoittaa sitten sitä että bede on taantunut. (Täytyykin vähän tarkkailla muitakin sarjoja) Ruutujen muodon huomioonottaminen vaikkapa puhekuplien tekemisessä ja liikkeen kuvaamisessa on ihan sarjakuvanteon peruskauraa. Supersankarisarjoissa se osataan samoin mangassa. Ne kun ovat maailman sivu olleet kolmirivisiä ja beevitosia. Se mitä taisit jossain mailissa kuvata "ilmaksi" ruuduissa syö nyt vauhtia ja dynamiikkaa koska piirrostyyli ja sen lisukkeet on mitä on. Muun muassa Franquin ja Pratt hanskasivat hienosti nelirivisen toiminnnan. Puhuvia päitäkin melkein katselee mieluummin landscape-ruuduissa. Mainittujen herrojen tarjoamaan sommittelun loistoon verrattuna tiikeri ottaa askeleen taakse päin.
Tarkoitatko tällä sitä, että osa efekteistä on suomennettu ja osa ei?
En tarkoita. Tarkoitan sitä että kun lyödään tai potkaistaan toista (ja osutaan) ei kuulu mitän, mutta kun vaikka kärpäseltä katkaistaan pää, niin johan kuuluu. Ääniraita siis hieman kusee. Jälleen kerran vanhassa bedessä on vara parempi.
Parempia bedejä ja mangoja varmasti löytyy, mutta yhtä varmasti on myös olemassa iso määrä huonompia.
Täällä mainituista uusista olen lukenut ainakin Maalaria ja merirosvoa sekä Rabbin kattia. Edellisestä pidin ja jälkimmäinen ei jaksanut innostaa aivan loppuun asti (ja se oli tekstattu vähän kummasti). Mutta niissä ei pistänyt silmään samanlaisia ongelmia kuin olen tiikeristä nostanut esiin.
Mainittakoon vielä, että en niinkään halua mollata sarjaa, vaan herätellä keskustelua sarjakuvan olemuksen tiimoilta.
Sarjakuvan tekeminen ei ole helppoa, sehän tiedetään. Eli totta tosiaan paskempaakin löytyy vinot pinot.
Alix -tyttö on kyllä piirretty nätisti, mutta se ei mulle tässä vielä tuonut täydellistä tyydytystä.
