Sampsa ja Oiyahe, on ollut kiva seurata tätä keskustelua, vaikka en koskaan ole ollut Hopeanuoli-fani. En tiedä, olenko koskaan edes lukenut yhtään kokonaista lehteä. Jotenkin sitä nuorena sarjakuvaharrastajana dissasi, enkä toisaalta ollut mikään erityinen länkkäri-fanikaan.
Kiva kuulla, että turinointimme kiinnostaa. En minäkään ole ollut Hopeanuoli-fani. Luin joitakin lehtiä lapsuudessani ja tiesin nimisarjan pääsankarit hyvin, mutta en esimerkiksi muista nähneeni Hopeanuolen japanilaista kaveria Endoa ennen kuin vasta muutama vuosi sitten kun aloin kerätä lehtiä (ja keräsinkin sitten nopeasti kaikki). Lapsena pidin Hopeanuolen sarjakuvia tylsinä verrattuna Mustanaamioon ja supersankareihin. Toimitukselliset sivut tuntuivat vaikeatajuisilta ja intiaaniesineiden valmistus liian työläältä. Leikin kyllä metsässä inkkarileikkejä, mutta ne eivät liittyneet Hoppariin.
Nykyäänkin huomaan nimisarjan tarinoissa paljon hyviä aineksia, mutta niiden käsittelytapa on usein kaavamainen ja juoni lapsellinen, ja tarinat päättyvät järjestään töksähtäen viimeisellä sivulla. Els kyllä osasi piirtää hyvin.
En ole edelleenkään lehden fani, mutta arvostan sen toimituksellisia sivuja nykyään valtavasti. Jostain syystä olen innostunut lukemaan ja analysoimaan nimisankarin sarjakuvia. Niistä löytyy sekä humaania sanomaa että tahatonta huumoria. Lehden muita sarjakuvia en jaksa lukea.
Mutta tuli mieleen tuosta lehden lopettamisperusteluista, että materiaalia ei olisi tarpeeksi, että voisiko se tarkoittaa juuri tuota norjalaista lehteä? Jos jostakin syystä materiaali tuli sieltä, eikä haluttu siirtyä saksalaiseen materiaaliin. Yhteispainatuksestahan ei tässä todennäköisesti ole kyse, koska numeroiden välillä on noin suuria eroja.
Viimeisessä suomalaisessa numerossa 22/85 ilmoitetaan lehden lopettamisen syyksi se, että Hopeanuoli-sarjakuvaa ei enää tehdä, että sille ei ole löytynyt uusia tekijöitä vanhojen väsyttyä.
On kyllä totta, että
Norjan julkaisu lopetettiin aiemmin samana vuonna 1985 yhdentoista numeron jälkeen. Norjan lehti ilmestyi joka viikko niin kuin Suomen. Vähän aiemmin 1983–84 Saksan lehdessä alkoivat tuotantovaikeudet, jolloin se alkoi julkaista uusintoja noin joka toisessa numerossa. Ehkä norjalaiset eivät halunneet julkaista uusintoja, mutta ihmettelen, miksi he eivät olisi voineet harventaa oman julkaisunsa ilmestymistahtia.
Suomi tosiaan otti aineiston norjalaisesta lehdestä paitsi vuonna 1985 Norjan lehden loppumisen jälkeen myös saksalaisesta lehdestä (maalatut kannet ovat saksalaisten julkaisujen merkki). Ruudinsavu-lehden artikkelissa lehden kääntäjä mainitsee, että norjalainen aineisto tuli halvemmaksi kuin saksalainen.
Mutta suomalainen lehti julkaisi norjalaisesta lehdestä otettua sarjakuvaa noin kahden vuoden viipeellä ja sitäkin sekalaisessa järjestyksessä. Julkaistavaa Suomessa olisi siis riittänyt vielä noin kahdeksi vuodeksi uusimmista norskilehdistä 1983–85 sekä lisäksi vielä 70-luvun alun monet norskilehdet. Koska Norjassa ilmestyi jopa 465 Sølvpilen-lehteä, yhteensä jopa noin 200 tarinaa eli lehteä olisi vielä voitu julkaista täällä. Norjalaisesta matskusta ei ollut pulaa.
