Hopeanuoli -lehti

[Oiyahe]

Esittelyssä Norjan Hoppari 14/81. En muista nähneeni tätä kansikuvaa suomalaisessa versiossa. Lehdessä keskiaukeamalla tai muuallakaan ei tosiaankaan ole paljonkaan intiaaneihin liittyvää tietoa, kuten vastaavasti suomalaisissa lehdissä oli. Jopa ohuimmissa lehdissä oli mukana tietoiskuja ja pieniä kirjoituksia. Mutta kuten jo aiemmin mainittiin, painojälki ja kuvien laatu olivat norjalaisessa versiossa parempia.

Liitän oheen kuvia.

[Oiyahe]

Viimeisillä sivuilla on pieni seikkailu Rodeo Boy.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Esittelyssä Norjan Hoppari 14/81. En muista nähneeni tätä kansikuvaa suomalaisessa versiossa. Lehdessä keskiaukeamalla tai muuallakaan ei tosiaankaan ole paljonkaan intiaaneihin liittyvää tietoa, kuten vastaavasti suomalaisissa lehdissä oli. Jopa ohuimmissa lehdissä oli mukana tietoiskuja ja pieniä kirjoituksia. Mutta kuten jo aiemmin mainittiin, painojälki ja kuvien laatu olivat norjalaisessa versiossa parempia.

Kiitos kiinnostavista kuvista! Joo, kansi ja sivunäytteet eivät näytä tutuilta. Tuota seikkailua ”Det gylne totem” eli ”Kultainen toteemi” ei todennäköisesti ole nähty täällä. Tarkistan, että Norjassa julkaistiin jopa 465 Sølvpileniä siinä missä meillä ”vain” 254 lehteä. Täältä näkee norjalaisten lehtien kansia, ja aika paljon niissä on meille vieraita kuvia. Saksassahan sitten Silberpfeilia ilmestyi jopa 767 lehteä.

Vaikuttaa siltä, että Saksassa lehtien kansissa oli aina maalaus, mutta sen sijaan Norjassa ja Suomessa piirros paitsi ihan loppuaikoina.

Muuten, tuon norskilehden yhdellä sivulla näkyy yksi ruutu, jossa on tökerösti pilakuva kesken Hopeanuoli-tarinan. Näköjään siis Norjassa esiintyi sama outo ilmiö, eli se ei ollut suomalaisen toimituksen keksimä. Joskus tuollainen yksittäinen ruutu suomalaisissa lehdissä saattaa sisältää myös tietoiskun, mainoksen tai kirjeenvaihtoilmoituksen.

[Oiyahe]

On Norjassa ja Saksassa saatu sitten nauttia seikkailuista paljon enemmän kuin meillä. Miksiköhän se sitten meillä loppui, vaikka tarinoita olisi ollut vielä paljon käytettävissä?

Muuten, ilmeisesti Norjassa edelleen ilmestyy Sølvpilen.

"Vuodesta 2007 lähtien lehti on ilmestynyt vuosittain vaakamuotoisena jouluvihkona."

Muuten, tuon norskilehden yhdellä sivulla näkyy yksi ruutu, jossa on tökerösti pilakuva kesken Hopeanuoli-tarinan. Näköjään siis Norjassa esiintyi sama outo ilmiö, eli se ei ollut suomalaisen toimituksen keksimä. Joskus tuollainen yksittäinen ruutu suomalaisissa lehdissä saattaa sisältää myös tietoiskun, mainoksen tai kirjeenvaihtoilmoituksen.

Pitää paikkansa. Useammallakin sivuilla on juuri tuollaisia täyteruutuja.

[Sampsa Kuukasjärvi]

On Norjassa ja Saksassa saatu sitten nauttia seikkailuista paljon enemmän kuin meillä. Miksiköhän se sitten meillä loppui, vaikka tarinoita olisi ollut vielä paljon käytettävissä?

Viimeisessä Hopeanuolessa 22/85 lehden lopettamisen syyksi väitetään aineiston puute kun vanhat sarjakuvantekijät eivät enää jaksa tehdä sarjaa ja uusia tekijöitä ei ole tullut tilalle. Mutta eihän tämä ole koko totuus.

Ehkä Elsin studiolla oli oikeasti tuotantovaikeuksia. Ilmeisesti uutta aineistoa syntyi tuolloin Saksassa vähemmän, koska kun katsoo listauksia, siellä vuosina 1984–85 noin joka toinen numero näyttää olevan uusinta. Suomalainen lehti ilmestyi tuolloin peräti joka viikko, ja varmaan sen joka numeroon haluttiin täällä ennen julkaisematon seikkailu.

Tosiaan materiaalin osalta lehti kuitenkin olisi voinut jatkaa täällä, sillä vanhempaa aineistoa oli ja on julkaisematta runsaasti. Frank Els kuoli vasta 1986. Saksassa lehti ilmestyi uusintoja julkaisten aina vuoteen 1988.

Ehkä jokin yhteispainatusmaa vetäytyi tuolloin 1985. Viimeisten suomalaisten lehtien kansissahan esiintyy jonkin sellaisen kakkossarjan logo, mitä sarjaa ei julkaistu täällä lainkaan. Selvästi siis yhteispainatusta oli. Ehkä tuo yhteispainatusmaa ei halunnut mennä vanhemman aineiston julkaisemiseen, koska se oli jo julkaissut sen toisin kuin Suomi? Ehkä maa oli Hollanti tai Belgia? Mainittakoon, että norjalaisten lehtien kannet vuonna 85 ovat erilaiset, joten sen kanssa ei varmaan oltu kimpassa.

Näihin asioihin olisi mukavaa paneutua paremmin. Olen suunnitellut tekeväni listauksen suomalaisten Hopeanuoli-tarinoiden alkuperäisistä saksalaisista lehdistä, mutta vielä ei ole ollut aikaa siihen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Skannaan ja liitän tähän yhden etukannen Hopeanuolen loppuajoilta, numerosta 11/85. Viimeisten suomalaisten lehtien kansissa vuonna 85 näkyy tällainen Ayak-logo ja suden pää ilman että mitään Ayakia on lehdessä ja ilman että asiaa edes selitetään. Näköjään tämä on ranskalainen seikkailusarja, jossa nimihahmo on valkoinen susi ja jota julkaistiin alkujaan yleensä kymmenen sivun mittaisissa jaksoissa meidän Jippoa vastaavassa lehdessä Ranskassa.

Tuumin aiemmin, että suomalainen Hopsu oli lopussa yhteispainatuksessa jonkin sellaisen maan kanssa, joka julkaisi kakkossarjana, luultavasti lehden keskellä liitteenä, tätä Ayakia.  Ajattelin, että sitten kun tämä toinen maa lopetti lehden, suomalainen lehti loppui, koska painaminen yksin olisi ollut liian kallista.

Mutta nyt löysin Ayakista tietoa tuolta Grand Comics Database’istä. Se oli kakkossarjana monessa kymmenessä saksalaisen Silberpfeil-lehden numerossa! Vaikuttaa siis siltä, että suomalainen lehti otti loppuaikoina aineistonsa saksalaisesta julkaisusta. Ja totta tosiaan, maalatut kannet tulivat suomalaiseen lehteen juuri samaan aikaan kuin tuo Ayak-logo. Kansimaalauksiahan tehtiin ja julkaistiin nimenomaan Saksassa.

Löysin jopa suomalaista numeroa 11/85 vastaavan kannen Silberpfeilin numerosta 563 vuodelta 1983 täältä). Liitän sen tähän. Suomikansi on otettu aivan selvästi siitä. Yhteispainatuksesta ei varmaan ollut kyse, koska julkaisemisessa on noin kahden vuoden ero.

[Timo Ronkainen]

Siinähän sitä sitten lukija sai ihmetellä mikä ihmeen Ayak. Liekö toimitukseen tullut ihmetteleviä kirjeita?
Vaan eikö Hopeanuolen apinalaatikossa näy painopaikkaa?

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Toki painopaikka näkyy, mutta siitä tiedosta ei taida olla apua. Hopeanuoli painettiin Exprintissä Vilppulassa koko kymmenvuotisen historiansa ajan. Siellähän painettiin valtavasti suomalaisia ja myös ulkomaisia lehtiä.

Tarkasti sanottuna tuo Ayak-logo esiintyy kannessa Hopeanuolen numeroissa 11–19 /85. Kumma, että kerhopalstalla ei puhuta asiasta yhtikäs mitään. Kolmessa viimeisessä numerossa 20–22/85 sitä ei ole.

[Timo Ronkainen]

No jos pääsis katsomaan ulkomaisten Hopeanuolien, Silberpfeilien yms numeroista, missä ne on painettu. Yhteispainatus jos on tehty, niin Exprintissä. Siellä niitä tehtiin.

Timo

[Oiyahe]

No jos pääsis katsomaan ulkomaisten Hopeanuolien, Silberpfeilien yms numeroista, missä ne on painettu. Yhteispainatus jos on tehty, niin Exprintissä. Siellä niitä tehtiin.

Timo

Norjan versiossa lukee, että painettu Suomessa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

On hyvin todennäköistä, että Sølvpilen painettiin juuri Exprintissä. 80-luvulla siellä painettiin monia ulkomaisia sarjakuvia.

Hopeanuolen yhteispainatusta vain epäilen, koska lehtien julkaisuajoissa on isoja eroja, jopa vuosia ja koska suomalaisen Hopeanuolen paperi on erilaista ja painoasu usein muutenkin huonompi kuin Norjassa ja Saksassa. Ehkä suomalainen lehti vain kopioitiin myöhemmin ulkomaisista, mutta painettiin samassa painossa kuin ne.

[Oiyahe]

On hyvin todennäköistä, että Sølvpilen painettiin juuri Exprintissä. 80-luvulla siellä painettiin monia ulkomaisia sarjakuvia.

Hopeanuolen yhteispainatusta vain epäilen, koska lehtien julkaisuajoissa on isoja eroja, jopa vuosia ja koska suomalaisen Hopeanuolen paperi on erilaista ja painoasu usein muutenkin huonompi kuin Norjassa ja Saksassa. Ehkä suomalainen lehti vain kopioitiin myöhemmin ulkomaisista, mutta painettiin samassa painossa kuin ne.

Tuo kopiointi voisi tosiaan olla mahdollista. Mitenköhän meidän lehdet sitten valikoitiin muiden Pohjoismaiden valikoimasta? 

Meidän ensimmäinen lehti oli siis 1/76.

Liitän oheen kuvat Tanskan, Ruotsin ja Norjan vastaavat jotka kaikki ovat muuten ilmestyneet 26/74.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kopiointiin viittaa se, miten huonolaatuisia piirrosviivoja varhaisissa suomalaisissa lehdissä on. Luultavasti ulkomaisten lehtien puhekupliin ja tekstilaatikoihin vain leikattiin saksilla aukot, niihin lisättiin suomalaiset tekstit, ja sitten lehti vietiin painoon. Muun muassa Mustanaamiossa tehtiin aivan samoin 70-luvulla. Myöhemmin kyllä Hopeanuolen viivat paranivat hieman, mikä viittaa siihen, että saatiin käyttöön painofilmit.

Norjalaisilla, tanskalaisilla ja ruotsalaisilla on varmasti ollut tuossa yhteispainatus. Joo, kyseinen tarina tuli täällä vasta numerossa 1/76. Olisi joo kiintoisaa tietää, millä kriteereillä tarinoiden julkaisujärjestys tuli. Tuossa 1/76:ssa on kyllä erityisen hyvä taide, mikä on herättänyt uuteen lehteen myönteistä kiinnostusta.

Asiasta toiseen, selvitin saksankieliseltä nettisivulta, että Hopeanuolen valkoisen hevosen nimi saksaksi on Blizzard. Suomeksi se voisi olla esim. Tuisku tai Pyry. Kuunsäteen ruskea hevonen puolestaan on saksaksi Brauner eli meikäläisittäin vaikkapa Rusko. Jostain syystä Hopeanuolen suomentajat eivät halunneet jäljitellä näitä nimiä. Pekan ratsun alkuperäistä nimeä en ole vielä löytänyt...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hopeanuolen kaikkien tarinoiden julkaiseminen kronologisessa järjestyksessä on pitkä hanke. Pitää huomata, että nuo Wick Comicsin julkaisemat 77 lehteä toistaiseksi vuodesta 2006 eivät merkitse Bastein Silberpfeilin 77:ää ensimmäistä numeroa, vaan alussa on monia edeltäviä tarinoita Felix-lehdestä. Tällä saksankielisellä sivulla mainitaan, että nykyinen kustantaja Wick on laskenut, että jos lehtiä tulee vuodessa korkeintaan kuusi, julkaiseminen kestää nykytahdilla 121 vuotta!

Tuolla sivulla on muutakin kiintoisaa tietoa. Siellä mainitaan, että ennen kuin Hopeanuoli alkoi Saksassa Felix-lehdessä 1969, se ilmestyi hollantilaisessa lehdessä OHEE vuodesta 1966. Myös saksalaisista Hopeanuolista puuttuu sarjakuvaruutuja. Niitä poistettin mainosten takia, mutta Wick Comicsin uusinnoissa ruudut ovat tallella, koska lähteenä on Frank Selsin originaalit. Mainitaan myös, että Espanjassa tehtiin tarinoita ilman Elsin mukanaoloa ja ne on laskettu mukaan tuohon 121 vuoteen. Ja Wick Comicsin Hopeanuolta ei myydä kioskeilla johtuen ilmeisesti pienestä painosmäärästä.

Oiyahe kysyi aiemmin saksalaisten uusintojen painosmääristä. Kolmannen lehden kohdalla on merkintä 1 200 kappaleen painoksesta.

Katselin huvikseni Silberpfeil-tarjontaa Saksan eBaystä. Yksittäisiä numeroita on runsaasti tarjolla, ja jos niitä tilaisi tänne, postikulut ovat maltilliset ja tullausta ei olisi kun ollaan EU-alueella. Äskettäin on myyty eBayssä uusintaversion lukemattomat numerot 1–67 köntässä 600 eurolla. Aika halpaa oli määrään ja kuntoon nähden. Jos jollakulla on liikaa rahaa, voi ostaa Saksasta 1 587 Silberpfeil-lehteä yhdeksässä laatikossa 3.364,61 eurolla (tarkka luku sentilleen ). Painoa kertyy 108 kiloa. Ilmoituksen mukaan lehtien listaushinta on 8 787 euroa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Rupesin etsimään netistä tietoa siitä mitä tarinoita tuossa nykyisessä norjalaisessa ”jouluvihossa” (julehefte) julkaistaan. Ainakin suurin osa, jollei jopa kaikki niistä ovat uusintoja – tarkkaa selvyyttä en saanut – mutta mitä ilmeisimmin puuttuvia ruutuja mainosten ja ilmoitusten takia ei enää ole.

Törmäsin tällöin kiintoisaan Dagbladetin uutiseen, että vuoden 2014 vihossa on julkaistu kokonaisena tarina, joka julkaistiin Norjassa aiemmin jo Sølvpilen 2/76:ssa, mutta silloin sensuroituna. Tarinan nimi oli ”Månestråle ved marterpælen” eli ”Kuunsäde kidutuspaalussa” (linkki menee Sølvpilen 2/76:n kansikuvaan). Norjalainen toimitus poisti vuonna 1976 kolme ruutua, joilla pawneet riisuvat ja maalaavat Kuunsäteen uhrausta varten ja jolla Kuunsäde on sidottuna ja alastomana paalussa.

Norjalainen kansikuva on sama kuin myöhemmin Suomessa Hopeanuolessa 4/77. Kyseinen tarina julkaistiin täällä tuossa numerossa nimellä ”Kuunsäde hengenvaarassa” myös sensuroituna, mikä viittaa jälleen vahvasti siihen, että meillä oli lähteenä norjalainen lehti. Suomalaisessa lehdessä puuttuvat kohdat olisivat sivun 57 jälkeen.

Selvitin saksalaisten lehtien kansikuvien avulla, että tuo 4/77:n tarina on ollut alun perin Saksassa Silberpfeilin numerossa 156 vuonna 1975 ja että se on julkaistu Saksassa myös uusintana numerossa 714 vuonna 1986. Löysin täten netissä myytävistä lehdistä kuvan saksalaisen lehden puolikkaasta sivusta eli kahdesta isosta ruudusta, joita ei ole nähty suomeksi. Liitän kuvan tähän (ne kaksi sensuroitua ruutua ovat tuossa sivulla 28).

Kolmas sensuroitu ruutu näkyy osittain norjalaisessa Dagbladetin uutisessa, jonka linkin annoin äsken. Kopioin senkin tähän.